NEITO KAUNEIMMILLAAN

Tarhakullero ’New Moon’ on huoleton nuori neitokainen. Hän on puhdas ja kaunis, kerta kaikkiaan suloinen. Elämä on edessä ja haaveet ovat toteuttamista varten. Hän ei ajattele tulevaisuuden taakkoja, sairauksia, menetyksiä, ikäviä asioita. Nythän on tämä ihana päivä. Toisten nuorten kanssa on ihanaa viettää aikaa – kokoontua yhteen kesäpäivinä, hymyillä, jutella, nauraa, nauttia toisten seurasta, haaveilla, olla vain.

Hän on jokaisen vanhemman unelma:

helppo ja hyvin menestyvä.

Ei hänellä aihetta huoleen olekaan. Jos hän saa kasvaa oikeanlaisessa kasvualustassa – tuoreessa tai kosteassa – ja aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa, hän on terve ja kaunis. Hän on jokaisen vanhemman unelma: helppo ja hyvin menestyvä.

Vaikka nuoret vaikuttavat kovin itsenäisiltä, on heistä kuitenkin tarpeen pitää huolta. Kullero on hyvä leikata ja antaa lannoitetta kukinnan jälkeen ja saattaa olla ihan hyvä kastellakin pitkinä poutakausina, jos kasvualusta ei ole riittävän kosteutta pitävä.

Muistan vieläkin tuon erikoisen tunteen.

Olin pari vuotta sitten viettämässä vapaata viikonloppua mieheni kanssa ja kiertelin puutarhalla myyntipöydältä toiselle. Kun tulin ’New Moon’ –kulleron kohdalle, askeleeni pysähtyivät. Muistan vieläkin tuon erikoisen tunteen. ’New Moon’ sykähdytti niin, etten päässyt jatkamaan kulkuani ennen kuin olin poiminut ostoskoriini kaksi tainta.

En ole kirkkaankeltaisen ystävä, mutta tämän Uuden kuun kalvakankeltainen väri oli minulle vastustamaton enkä ole valintaani katunut. Se on yksi suosikkikukistani. Yllättävää, mutta pidän myös kirkkaankeltaisesta kullerosta.

Kauneus on katoavaista. Kullero kukkii jonkin aikaa touko-kesäkuussa. Onneksi Uuden kuun neidon kauneus ei sentään katoa ikiajoiksi. Kun sen leikkaa kukinnan jälkeen, se kukkii uudestaan loppukesällä. Sen lehdet ränsistyvät kukinnan jälkeen, joten kullero kannattaakin istuttaa perennapenkin keskelle. Ei kauneus katoa silloinkaan. Seuraavana keväänä Uuden kuun neito nousee taas niin hehkeänä, ettei muistakaan sen olevan niin sykähdyttävän kaunis.

Kärsivällisesti se odottaa sitä oikeaa.

Neito kasvaa ja vahvistuu. Jonkin ajan kuluttua sen voi jakaa saadakseen lisää taimia. Siementaimiakin voi saada, mutta kullero on tarkka pölyttäjien suhteen. Kärsivällisesti se odottaa sitä oikeaa. Ainakin niittykullerosta kerrotaan, että sen pölyttäjäksi kelpaa miltei ainoastaan kullerokärpänen. Kulleron kukka on niin umpinainen, että vain jotkut kimalaiset ja tuo mainitsemani kullerokärpänen pääsee sen pölyttämään.

Neidolla on serkku, joka pukeutuu vähän räväkämmin, kauniin kirkkaankeltaiseen asuun. Luonteeltaan hän on silti yhtä rauhallinen kuin Uuden kuun neitokin. Pidän heistä molemmista hyvin paljon.

Kullerot ovat suloisia niin ulkona kuin maljakossakin. Ne kestävät maljakossa kauan, jos ne poimitaan nupuillaan.

IHANAT NAISET

Puutarhassani on paljon ihania naisia, nuorempaa ja vanhempaa väkeä. Yksi nuorista neidoista on menossa juhannuksena naimisiin. Tulevat häät ovat nyt kaikkien huulilla: millainen hääpuku mahtaa olla, millaiset juhlat järjestetään, keitä juhliin kutsutaan…

Morsionruusu ’Juhannusmorsian’ ei vielä ole paljastanut pukunsa väriä, mutta huhutaan, että hän aikoo säväyttää hennon vaaleanpunaisessa puvussa. Siitäkin kuiskitaan, että hänellä on hienostunutta parfyymiä.

'Morden Blush' on kanadalainen, pitkään kukkiva ruusu.

Se ainakin tiedetään, että vieraita saapuu etelästä ja pohjoisesta, jopa Ranskasta, Saksasta ja Kanadasta asti. Kutsuvieraslistalla ovat ainakin Ranskanruusu ’Olkkala’, tertturuusu ’Schneewittchen’, ryhmäruusu 'Queen Elizabeth', tarhakurtturuusu 'Ritausma¨', juhannusruusu ’Plena’, köynnösruusu ’New Dawn’ ja puistoruusu ’Aicha’. Tarhakurtturuusu ’Sävel’ on suomalainen, Nilsinruusu ja Karoliinanruusu ovat Pohjois-Suomesta. ’Morden Blush’ , 'Guthbert Grant', 'J.P. Connell' ja tarhakurtturuusu ’Lac Majeau’ ovat kanadalaisia. Heidätkin on aiottu kutsua.

Juhannusruusu ’Plena’

Naiset tälläytyvät parhaimpiinsa.

Juhannushäitä ja ylipäätään kesän juhlaa varten naiset tälläytyvät parhaimpiinsa. Juhlapukuja ja hajuvesiä ei juhlista saa puuttua. Yksi tykkää röyhelöisestä, toinen yksinkertaisesta tyylistä ja kolmannen tyyli on huolettoman keveä. Jokainen on omalla tavallaan kaunis. Vaaleat ja hempeät sävyt ovat muodissa. Juhlapuvuissa näkyy vaaleanpunaista, aniliinia ja valkoista sekä vähän vaaleankeltaistakin.

Ranskanruusu 'Olkkala' luottaa yksinkertaisen tyylikkääseen asuun. Väri ei jää huomaamatta.

Kampaajalla käydään jo hyvissä ajoin keväällä yöpakkasten mentyä, mutta ennen silmujen kasvuun lähtöä. Paleltuneet, kuivuneet ja heikot oksat poistetaan kokonaan. Muuten leikataan kunkin ruusun henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Tarvittaessa ilmettä siistitään vielä kesän aikanakin, jos villiversoja eli varttamiskohdan alapuolelta kasvavia versoja ilmaantuu.

Suloinen puistoruusu ’Aicha’

Siloposkiset nuoret naiset

ja vanhemmat jo kurttuisiksi käyneet

loistavat kilpaa auringon kanssa.

Siloposkiset nuoret naiset ja vanhemmat jo kurttuisiksi käyneet loistavat kilpaa auringon kanssa. Sisäinen kauneus ja elinvoima hehkuvat kasvoilta. Jotta loistokkuus säilyisi juhlien loppuun asti, kukkineet kukat kannattaa poistaa. Jos kuihtuneet kukat jätetään kasviin, se alkaa muodostaa siemeniä ja kukinta heikkenee.

Tarhakurtturuusu 'Lac Majeau' näyttää nuorekkaalta rypyistään huolimatta.

Pöytien täytyy notkua tarjottavista.

Toivotaan juhliin aurinkoista tai puolivarjoista säätä. Sellaisesta nämä ruusuiset naiset pitävät. On selvää, että juhlatarjoilun täytyy olla runsas. Pöytien täytyy notkua tarjottavista. Minä olen laittanut jo istutuskuoppaan pitkävaikutteista luujauhoa sekä ravinteikasta multaa. Keväällä ja kesän aikana tarjoilen ruusulannoitetta ja vielä syksyllä syyslannoitetta. Jotkut tosin, esimerkiksi vaatimaton Karoliinanruusu ja juhannusruusu ’Plena’, tyytyvät vähempäänkin tarjoiluun.

Karoliinanruusu 

Joskus juhliin saattaa tulla kuokkavieraita. Kirvat eivät voi vastustaa ruusujen vetovoimaa. Jos puitteet ovat kunnossa, kuokkavieraista ei tarvitse välittää. Jotkut häätävät ne heti pois torjunta-aineilla, mutta minä luotan luonnon omaan tasapainoon. Kun niihin ei sen kummemmin kiinnitä huomiota, kuokkijat häipyvät vähin äänin.

Tertturuusu 'Schneewittchen' eli 'Iceberg'

Joillakin naisilla on tapana juoruilla.

Sitä ei ole pakko hyväksyä.

Täydellisiä emme ole kukaan ja kauneimmallakin naisella on huonot puolensa. Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä. Juhannusruusu ’Plenan’ piikit ovat ohuet ja tiheät kun taas ’Schneewittchenillä’ ne ovat paksut ja niitä on harvassa. Joillakin naisilla on tapana juoruilla. Sitä ei ole pakko hyväksyä, vaan jutunjuuriaan kovasti levittelevän ruusun voi istuttaa pohjattomaan saaviin.

Tarhakurtturuusu 'Sävel'

Hän ei ole aivan tyytyväinen palvelujemme tasoon.

Juhlien jälkeen syksyllä huolehditaan, että ruusun jalostuskohta on edelleen vähintään 15–20 cm mullan pinnan alla. Jos maa on painunut kesän aikana, tyvelle lisätään esimerkiksi kompostia, multaa ja hiekkaa tai turvetta. Olen kuullut, että jotkut ruusut kaipaavat lisäksi talviturkin ylleen, mutta minun ruusuni eivät turkkia ole kaivannet. Ne ovat kauniita ja sitkeitä. Tai no, sanotaan niin, että ruusut ovat erilaisia. Toiset ovat aatelisia ja tarvitsevat hoviväkensä suojaamaan ja tukemaan. Katajakujalla sellaisia on vain yksi, köynnösruusu ’New Dawn’. Hän ei ole aivan tyytyväinen palvelujemme tasoon.

Köynnösruusu 'New Dawn'

Toivotaan, että ruusut säilyvät edelleen terveinä ja ensi kesän juhlat onnistuvat.

Ryhmäruusu 'Queen Elizabeth'

RITARINI

Mikä hurmuri – siniset silmät, pitkä ja solakka, puku valittu ihan viimeisen päälle! Myönnän, olen ihastunut. Jaloritarinkannukset ovat paitsi komeita ja jalomielisiä, myös kohteliaita. Eivät ne aggressiivisesti leviä ja suuntaa valloitusretkilleen. Sopuisasti elävät naapureidensa kanssa, jos niille on alun perin annettu tarvitsemansa tilukset. Jaloritarinkannuksen kasvusto on nimittäin melko suuri, 50–60 cm leveä.

Valkoinen 'Pure White' ja kesätaivaansininen 'Summer Skies' säväyttävät yhdessä.

Ritarit ovat tietysti rohkeita. Eivät pelkää ankariakaan talvia eivätkä ole vaatimassa talviturkkeja. Urhoollisesti nousevat joka kevät, jos kasvupaikka on suotuisa: lämmin, multava, ravinteikas ja läpäisevä.

Ritari tarvitsee haarniskansa.

Ritari tarvitsee haarniskansa, muuten sen on vaarana kaatua. Ristikkomallinen perennatuki on oikein hyvä. Jos paikka on tuulensuojaisa, ritari voi pärjätä ilmankin.

Haarniskat jäävät hyvin piiloon runsaan kasvillisuuden suojiin. Jaloritarinkannus 'Galahad' on parhaassa kukassaan.

Näillä nykyajan ritareilla ei ole miekkaa, peistä tai nuijaa, mutta eivät nekään aseettomia ole. Ne ovat myrkyllisiä.

Jos ritarin varustus on kunnossa, se on ryhdikäs ja komea. Jaloritarinkannus pukeutuu parhaimpiinsa pionien kukinnan aikaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja jatkaa juhlimistaan kuukauden tai ylikin. Jos kuihtuneet kukinnot leikataan heti pois, saattaa kukinta uusiutua syksyllä.

'Summer Skies'

Ritari ei ujostele juhlan keskipisteenä maljakossakaan. Itse asiassa se on leikkona loistava. Kuivakukkana en ole sitä kokeillut, mutta sopii kuulemma siihenkin erinomaisesti.

Jalosukuisia kun ovat,

he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa.

Ritarit viettävät mielellään aikaansa hyvässä seurassa aurinkoisilla, tuulilta suojatuilla paikoilla. Jalosukuisia kun ovat, he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa ja mikäpä sen hienompaa kuin salskeat ritarit pionien ympäröiminä.

Jaloritarinkannukset vasta aloittelevat kun pionit ovat jo täydessä vauhdissa. Onneksi ne kukkivat hetken myös yhtä aikaa.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan: keväällä kalkkia ja kevätlannoitetta ja kesälläkin voisi lannoitetarjoilun järjestää. Juomaa kannattaa tarjoilla tasaisesti.

Ritareillakin on toki heikot kohtansa. Jaloritarinkannuksen sanotaan olevan altis härmälle. Minun ritarini eivät siihen ole sairastuneet, mutta hyvä sekin on tietää. Tasainen juomatarjoilu ilmeisesti ennaltaehkäisee härmää.

Minun ritarini ovat peräisin taimistoilta, mutta jaloritarinkannusta voi lisätä siemenistä tai tyvipistokkaista. Ritarinkannuksia voi jakaa noin joka viides vuosi.

'New Moon' -kullero on hempeää seuraa 'Summer Skies' -jaloritarinkannukselle.

Ritareilla kuin myös ritarinkannuksilla on pitkä historia. Isoritarinkannusta on viljelty lääkekasvina Suomessa jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Riddarin Cannus löytyy Elias Tillandsin luettelosta, joka on peräisin vuodelta 1683. Pietari Kalm on tiettävästi viljellyt ritarinkannuksia Turun akatemian puutarhassa 1700-luvun lopulla.

Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät

syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Kiinanritarinkannusta tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on myös viljelty Euroopassa 1700-luvulta lähtien. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Katajakujan puutarhan ritarikuntaan kuuluvat taivaansininen ’Summer Skies’, hieman tummemman sininen ’Blue Bird’, valkoiset 'Galahad' ja ’Pure White’ sekä matala valkoinen, tummasilmäinen ’White Dark Bee’.

Uusin ritarini on 'Blue Bird'. Ah, miten kauniin sininen!

Poukantien puutarhan ritarikunnassa minulla oli myös vaaleanpunainen jaloritarinkannus. Katajakujalla olen ainakin toistaiseksi pitäytynyt sinisissä ja valkoisissa.

Mielestäni jaloritarinkannukset kuuluvat ehdottomasti puutarhani aatelistoon. En enää osaisi kuvitella puutarhaani ilman ritareitani.

P.S. Muut puutarhani aateliset ja rahvaat löydät täältä.

HERRASVÄKI HILPEÄ

Minulla on onni omistaa puutarha, jossa tapaa monenlaista, kiinnostavaa väkeä. On aatelisia ja rahvasta, uranaisia ja perheenäitejä, tähtiä ja taviksia, röyhkimyksiäkin.

Kasvisuhdekoukeroita

ei tästä puutarhasta puutu.

Joidenkin kanssa synkkaa hyvin, toisten kanssa on haasteellisempaa. Se on ainakin varmaa, että kasvisuhdekoukeroita ei tästä puutarhasta puutu.

Lukijani ja rakas siskoni, Leena, kyseli mistä löytäisi jutut puutarhani rouvista ja herroista. Niinpä päätin koota kaikki juttulinkit tähän. Jokaisesta jutusta on lisäksi pieni katkelma. Vihreää otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan jutun kustakin kasvista. Tosin muutaman julkaisen vasta vähän myöhemmin. Tämän jutun löydät sivupalkista. Jutut löytyvät myös tunnisteella ”Herrasväki hilpeä”.


Puutarhan kakara (arovuokko)

”Arovuokko on pieni pellavapää. Lapsellisen iloinen puutarhan pikkuinen. Se nauraa ja saa muutkin nauramaan. Onhan se vähän sellainen kakara – välillä karkailee. Ja nauraa päälle, mutta ei sille henno olla vihainen.” 

Uranainen (iiris)

”Iiris on uranainen, pitkä ja solakka, aina huoliteltu kauneuden ja muodin ammattilainen. Housuasussaan hän kulkee – prässihousut ja korkokengät, yläosan klassinen kuosi huippudesignia, värit ja sävyt valittu prikulleen yhteensopiviksi ja vieläpä korutkin.”

Ystäväni (jalokello)

”Vaikka jalokellon kanssa ei joudukaan hankaluuksiin, pari asiaa kuitenkin on, joista jalokello herkästi ottaa itseensä. Se ei pidä siirtämisestä eikä jakamisesta. Jakamisen aiheuttamasta järkytyksestä jalokello toipuu hitaasti. Ymmärrän. Jalokello rakastaa rauhallista elämää.”

Ritarini (jaloritarinkannus)

”Mikä hurmuri – siniset silmät, pitkä ja solakka, puku valittu ihan viimeisen päälle! Myönnän, olen ihastunut. Jaloritarinkannukset ovat paitsi komeita ja jalomielisiä, myös kohteliaita. Eivät ne aggressiivisesti leviä ja suuntaa valloitusretkilleen. Sopuisasti elävät naapureidensa kanssa, jos niille on alun perin annettu tarvitsemansa tilukset.” 

 Naapurin rouva (jättipoimulehti)

”Kun naapurin rouva saapuu paikalle, hän täyttää tilan rehevällä olemuksellaan ja persoonallaan. Aremmat ja hiljaisemmat jäävät kyllä jalkoihin, mutta ei hän silti epäkohtelias halua olla. Hän vain on niin ylitsepursuilevan puhelias ja runsas muodoltaan.”

Urho (kataja)

”Eivät ne montaa sanaa sano. Mielessään miettivät maailman menoa, vakaviakin elämän kysymyksiä. Tipauttavat harkitun sanan harvakseltaan.”

Neito kauneimmillaan (kullero ’New Moon’)

”Hän on puhdas ja kaunis, kerta kaikkiaan suloinen. Elämä on edessä ja haaveet ovat toteuttamista varten. Hän ei ajattele tulevaisuuden taakkoja, sairauksia, menetyksiä, ikäviä asioita. Nythän on tämä ihana päivä. Toisten nuorten – tyttöjen ja poikien – kanssa on ihanaa viettää aikaa – kokoontua yhteen kesäpäivinä, hymyillä, jutella, nauraa, nauttia toisten seurasta, haaveilla, olla vain.”

Tehokas tiimi (kuunlilja)

”Kuunliljat ovat uskollisia työntekijöitä. He eivät pidä siitä, että toimipaikkaa mennään noin vain muuttelemaan. Ainakin se on perusteltava hyvin. Sanotaan, että kuunliljat tarvitsevat kasvurauhan. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos niitä kovin usein menee häiritsemään. Suuttuvat varmaan.”

Maksaako vaivan? (maksaruoho)

”Syksyllä alkaa juhlakausi ja täti kaivaa vaatekomerostaan vähän paremman mekon, sen marjapuuronpunaisen. Ei siinä mitään krumeluureja ole, siisti perusmekko, mutta pukee häntä oikein hyvin. Silloin maksaruoho saa ansaitsemansa kiitoksen. Sitä ihastellaan ja kehutaan.”

Suurperheen äiti (mehitähti)

”En lakkaa ihastelemasta tuota näkyä kun lempeä äiti pitelee kädestä lapsiaan. Hellästi ja turvallisesti. Tietäen, että lapsoset tarvitsevat juuret. He tarvitsevat lempeää huolenpitoa niin kauan kunnes ovat valmiita muuttamaan omilleen. Rakkautta ja huolenpitoa riittää ihan jokaiselle.”

Hieno rouva (pioni ’Madame Calot')

”Pioni ’Madame Calot’ on täydellinen! En tiedä yhtään asiaa, jota vielä voisin pionilta toivoa. Tämä rouva on kasvutavaltaan runsas ja näyttävä, ei mikään seinäruusu. Kaiken hyvän päälle tämä rouva käyttää hienostunutta parfyymiä.”

Katseita keräävä poikamies (päivänhattu ’Green Wizzard’)

”Alun perin tapasin hänet Porissa, Paratiisin taimitarhalla. Tapasin siellä myös pörröistä, vaaleanpunaista mohairvillapaitaa käyttävän syysmaksaruohon nimeltä ’Brillant’. Istutin heidät naapuruksiksi puutarhaani. Ajattelin, että heistä tulisi komea pari. Harvoinpa tuollaiset toisten, hyvää tarkoittavien ulkopuolisten yritykset onnistuvat. Niinhän tässäkin kävi, että 'Brillant' otti ja kuoli heti seuraavana talvena. Loistopäivänhattu jäi yksin.” 

Ihanat naiset (ruusut)

Puutarhassani on paljon ihania naisia, nuorempaa ja vanhempaa väkeä. Yksi nuori neito on menossa juhannuksena naimisiin. Tulevat häät ovat nyt kaikkien huulilla: millainen hääpuku mahtaa olla, millaiset juhlat järjestetään, keitä juhliin kutsutaan…

Morsionruusu ’Juhannusmorsian’ ei vielä ole paljastanut pukunsa väriä, mutta huhutaan, että hän aikoo säväyttää hennon vaaleanpunaisessa puvussa. Siitäkin kuiskitaan, että hänellä on hienostunutta parfyymiä.

Röyhkimys (viiruhelpi)

”Siskoni esitteli hänet minulle seitsemän vuotta sitten: Visavuoresta, kuvanveistäjä Emil Wikströmin istuttaman kasvin jälkeläinen. Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Ai että, pitkä (80–100 cm) ja komea, päällä vaalea puku hillittyine raitoineen! Small talk hyvin hallussa – kahisee niin ihanasti tuulessa. Voimakas ja hyväkuntoinen. Vieläpä niin maineikas taustakin!”

Toivottavasti viihdyt hilpeän herrasväen seurassa!

TEHOKAS TIIMI

Tiedäthän sellaisia, jotka ovat huippuammattilaisia omalla alallaan, mutta eivät pidä meteliä itsestään. Saatat ehkä tietää heidän tekevän hyvin merkittävää ja arvostettua työtä, mutta työn tarkemmasta luonteesta ja heidän ansioistaan sinulla ei ole aavistustakaan. He ovat luotettavia ja antavat itsestään hyvän kuvan, mutta eivät mainosta saavutuksiaan.

Minulla on täällä puutarhassani tehotiimi juuri sellaisia. Reippaita, taitavia, kestäviä, hyvin pärjääviä, tyylikkäitä, kauniita ja komeita huippuosaajia. Ilman tätä tiimiä en tulisi toimeen. He eivät prameile eivätkä pröystäile, vaikka itse asiassa heillä, jos kenellä, olisi siihen varaa. Ilman heitä puutarhastani puuttuisi ryhdikkyys ja selkeys. Ilman heitä moni alue olisi paljon latteampi eikä lainkaan niin kiinnostava.

Olen rekrytoinut heidät

puutarhani tärkeisiin tehtäviin

eri puolilta Suomea.

Olen rekrytoinut heidät puutarhani tärkeisiin tehtäviin eri puolilta Suomea. Tuomaan näyttävyyttä varjoisille tai puolivajoisille paikoille. Pitämään rikat poissa. Selkeyttämään ja rauhoittamaan. Olen vilkaissut paperit ja istuttanut, mutta minun täytyy myöntää, etten tunne heitä kovin hyvin. Nyt päätin korjata tilanteen.

Vanhimmat heistä ovat kotoisin Keski-Suomesta, siskoni ystävän puutarhasta jakotaimina satuja maatiaislajikkeen edustajia. Kapeahkot lehdet, kirkkaanvihreä väri, lilat kukinnot. Nämä topakat kuunliljat pärjäävät melkein missä paikassa tahansa, jos heille ei aivan paahteista paikkaa tarjoa. Riittää kun kasvualusta ei ole liian kuiva.

Maatiaislajike on hyvin elinvoimainen. Olen jakanut sitä melko usein eikä se ole siitä ottanut nokkiinsa.

Kuunliljat ovat puolivarjoisan ja varjoisan paikan kasveja. Ymmärrän heitä oikein hyvin. Kuluneen kesän kovilla helteillä työtehot ovat olleet vähissä ja olo ollut nuupahtanut. Polttovioituksiakin voi tulla.

Sanotaan, että kuunliljat yleensäkin kasvavat parhaiten ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja lievästi happamassa savimaassa. Tärkeintä on, että maa on kostea tai tuore, mutta kuitenkin läpäisevä. Tietyt lajikkeet menestyvät myös aurinkoisella paikalla, mutta silloin kannattaa varmistaa, että paikka on riittävän kostea.

En tiedä, mitä sitten tapahtuu,

jos niitä kovin usein menee häiritsemään.

Suuttuvat varmaan.

Kuunliljat ovat uskollisia työntekijöitä. He eivät pidä siitä, että toimipaikkaa mennään noin vain muuttelemaan. Ainakin se on perusteltava hyvin. Sanotaan, että kuunliljat tarvitsevat kasvurauhan. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos niitä kovin usein menee häiritsemään. Suuttuvat varmaan.

Minä en ole tuosta tiennyt tai sitä muistanut ja olen aina tarpeen tullen kuunliljoja jakanut ja siirtänyt. Viime vuoden keväällä ostin yhden 'Twilightin' ja syksyllä jaoin sen neljään osaan ja istutin taimet maahan. Eivät ne minulle vielä ainakaan ole suuttuneet.

Kuunliljan jakopalat menossa uuteen paikkaan. Märkä juuttisäkki pitää juuret kosteina.

Kun työolot ovat kohdallaan, kuunliljat ovat hyvin lojaaleja. Eivät edes sairastele. Eivät vaadi passaamista ja palvelemista. Ilahtuvat kyllä, jos niille antaa keväällä tai syksyllä kompostimultaa ja leikkaa kuihtuneet kukkavarret pois. Siinä kaikki. Aika uskomattomia.

Arvostan myös sitä piirrettä, etteivät kuunliljat levittäydy toisten alueelle. Kohteliaina he pitävät huolen omista asioistaan eivätkä yritä valloittaa koko puutarhaa.

Tänä kesänä löysin kuunliljat leikkokukkina. Nuppuisina ne ovat todella hurmaavia. Aika nopeasti, päivässä tai parissa, nuput avautuvat ja varret kasvavat jonkin verran pituutta. Kimppu muuttuu erilaiseksi, mutta kauniita kukat ovat avauduttuaankin.

Kuunliljojen siniharmaa väri sopii hyvin yhteen sinipallo-ohdakkeen värin kanssa. Tämän värinen kimppu oli kiva viedä veljenpojalle hänen päästyä ripille. Pojan kommentti kimpusta lämmitti mieltäni.

Maatiaisten lisäksi minulla on jalokuunliljoja, hopea-, kirjo-, isoraita- ja komeakuunliljoja. Nimitykset ovat kuitenkin sen verran vaihtelevia, että esittelen heidät myös latinankielisillä nimillään.

Hopeakuunliljani Hosta fortunei 'Hyacinthina' kasvavat melko matalassa kasvualustassa talon pohjoispuolella. Siinä ne ovat viihtyneet hyvin, vaikka paikka ei ehkä täytä runsasmultaisen maan kriteerejä. Ahkeroineet monta kesää ilman palkkaa, mitä nyt olen rikkoja nyppinyt ympäriltä ja niitäkin tosi vähän. Komeita tyyppejä. Kukkivat heinä-elokuussa vaaleanliloin kukin. Ne muistuttavat hyvin paljon komeasinikuunliljoja, jotka kasvavat ihan naapureina, mutta niiden lehdet ovat sirommat ja sileämmät.

Hosta fortunei 'Hyacinthina' sai vettä hellepäivän iltana.

Ehkäpä se sitten on sininen sattuma.

Yritin ottaa selville mitä fortunei hyacinthina tarkoittaa. Fortuna on onni, sattuma tai kohtalo ja hyacinthina tarkoittaa sinistä. Ehkäpä se sitten on sininen sattuma. 

Hopeakuunliljoillani on sellainen tarina, että löysin ne K-Raudan alennusmyynnistä 2015. Mikä onni! Ei ehkä nyt kuulosta kovin jännittävältä, mutta sadan vuoden päästä siinä voi olla jo vaikka minkälaisen tarinan ainekset.

Pidän erityisen paljon isolehtisistä ja hieman siniharmaista kookkaista kuunliljoista. Nimensä mukaisesti Hosta sieboldiana ’Elegans’ on hyvin elegantti valkoisine kukkineen ja komeine lehtineen. 

Hosta sieboldiana ’Elegans’ – mikä tyylikkyys!

Kuunliljoja arvostetaan erityisesti niiden näyttävien lehtien vuoksi, mutta toki ne myös kukkivat kauniisti kuten tämä 'Elegans'. Useimmat lajikkeet kukkivat heinä-elokuussa. Kukat sopivat myös leikoiksi.

Hosta sieboldiana 'Blue Angel' kasvoi kesän minulla terassilla. Se ei ole vielä päässyt näyttämään koko komeuttaan, mutta aavistelen, että jotakin hyvin hienoa on tulossa. Olen kuullut, että se on hyvin samannäköinen kuin 'Elegans'.

Komeiden sinertävälehtisten kuunliljojen lisäksi minulla on kirjavalehtisiä lajikkeita. Sellainen on esimerkiksi Hosta ’Undulata Albomarginata’, jota kutsutaan isoraitakuunliljaksi. Undulata tarkoittaa aaltoilevaa ja albomarginata valkoreunaista. Tämä lajike on päätynyt meille mieheni ja minun yhteiseltä taimistokierrokselta viime kesänä. 

Hosta ’Undulata Albomarginata’on minulla vielä nuori.

Toinen kirjava kuunliljani on Hosta Fortunei 'Patriot'. Tämän isänmaanystävän olen ostanut Tampereelta käydessäni lapseni kanssa hammaslääkärissä. Sain samalla hyvän tilaisuuden käydä taimistoilla. Ajattelin, ettei kuunliljoja koskaan voi olla liikaa ja ostin näitä kaksi.

Kuunlilja Hosta Fortunei 'Patriot' sietää enemmän aurinkoa kuin monet muut lajitoverinsa.

Keltareunakuunlilja Hosta fortunei ’Aureomarginata’ päätyi ostoskoriini Nokian K-Raudasta toissa keväänä, koska se sopii puolivarjoisaan paikkaan. Jatkossa varmasti muistan tämän lajikenimen kun tiedän, että aureo tarkoittaa kultaa.

Hosta fortunei ’Aureomarginata’ 

Minulla on joka vuosi ollut tapana ostaa muutama kuunlilja pohjoisterassin astioihin kaunistamaan sisääntuloa. Nokian Kodin Terrasta olen jo heti keväällä löytänyt komeita taimia, jotka komistuvat kesän aikana entisestään. Syksyllä olen istuttanut ne maahan. Suurimmat olen jopa jakanut, vaikka kuunliljoja ei suositella jaettavaksi kovin usein.

Kuva on otettu kesäkuun alussa.

Viime kesänä minulla oli terassilla muutama Hosta 'Twilight'. Twilight tarkoittaa iltahämärää. Nimi on osuva, sillä ilta-aurinko kultaa lehdet entistäkin keltaisemmiksi ennen kuin hämärä laskeutuu.

Hosta 'Twilight'

Kuinka ihania vihreälehtiset ovatkaan kaiken kirjavuuden vastapainona! Hosta Tarhafunkia 'Royal Standard' -kuunliljan ostin pelkän hinnan perusteella, koska tarvitsin kuunliljoja täyttämään luumupuun katvetta. Jos se täyttää kuninkaalliset standardit, niin eiköhän se meidänkin pihalla menettele. Ja hyvin on menetellytkin.

Yritin Googlen kääntäjän avulla katsoa, mitä tuo tarhafunkia tarkoittaaa. Ohjelma tunnisti sen swahilin kielen sanaksi, joka tarkoittaa "haluamme". En ollut aivan vakuuttunut tästä ja yritin etsiä merkitystä sanalle funkia. Aivan sitä en löytänyt, mutta funki on bulgariaa ja tarkoittaa hienoa. Olkoon menneeksi. Olkoon tämä nyt sitten nimeltään "Haluamme hienon, kuninkaalliset standardit täyttävän kuunliljan".

Luin joltakin ulkomaiselta sivustolta, että 'Royal Standard' on ensimmäinen patentoitu kuunlilja. Pitää kuulemma pintansa kaikkien uutuuksien rinnalla. Se sietää monia muita lajikkeita enemmän aurinkoa menettämättä kauneuttaan. Sen voi jakaa muutaman vuoden välein tai olla jakamatta.

 Kelpo kaveri tämä Hosta Tarhafunkia 'Royal Standard'.

Jalokuunliljan Hosta ’Fragrant Blue’ olen tuonut Porista. Fragrant tarkoittaa tuoksuvaa ja tässä lajikkeessa todellakin, toisin kuin monissa muissa lajikkeissa, on hyvin miellyttävä tuoksu.

Myös jalokuunlilja Hosta ’Krossa Regal’ on päätynyt puutarhaamme Porista. Regal tarkoittaa loisteliasta, joten komea tästäkin varmasti tulee. Tällä on epätavallisen pysty kasvutapa. Sen lehdet nousevat kimppuna 80 cm korkeuteen ja kukkavarret 120–160 cm korkeuteen. Ne kestävät hyvin aurinkoa, kun saavat kasvaa paksussa vettä pidättävässä mullassa.

Hosta ’Krossa Regal’ kasvaa vuohenkuusama 'Cool Splashin' kainalossa.

Tänä keväänä halusin terassille rippijuhlien alla hieman limenvihreää ja päädyin Hosta tarhafunkia 'Sum and Substance' -kuunliljaan. Sen lajikenimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "yhteenveto" tai "pähkinänkuoressa". Onko tämä siis kaikkien olennaisten tekijöiden summa? Sen näkee sitten kun se  aikanaan kasvaa täyteen mittaansa. Suuri siitä ainakin on tulossa, sillä sen sanotaan olevan kuunliljoista suurin. Sitä kehutaan myös nopeakasvuiseksi.

Hosta tarhafunkia 'Sum and Substance' ei varmasti tulevaisuudessa jää huomaamatta.

Suurten ja komeiden kuunliljojen lisäksi minulla on pieni, mutta topakka Hosta Tarhafunkia’Blue Mouse Ears’. Se on todella pikkuruinen, kukkavarsineen kaikkineen vain 15–20 cm. Istutin sen suihkulähteen eteen, johon  se sopii erittäin hyvin kivien seuraan.

Aika hurmaava, eikös vain?

Kuunliljat käyttävät hyväkseen liukuvaa työaikaa: ne nousevat myöhään ja alkavat lakastua melko aikaisin. Se suotakoon heille. Kauniisti ne hyvästelevät meidät tavataksemme taas ensi keväänä.

Komeasinikuunliljanlehdet ovat komeita keltaisinakin.

Kuva on otettu viime syyskuun loppupuolella.

Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi -sivuston  kautta liittyneet uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä!

RÖYHKIMYS

Tiedäthän sen tyypin: haluaa olla kaikessa mukana ja tekee paljon asioita, mutta ei pidä kiinni sopimuksista. Viiruhelpi on juuri sellainen, röyhkimys. Jos sovitaan, että näiden rajojen sisällä toimitaan, niin eiköhän vain kohta kuitenkin jo toimi ihan omilla säännöillä. Täyttä välinpitämättömyyttä.

Vieläpä niin maineikas taustakin!

Siskoni esitteli hänet minulle seitsemän vuotta sitten: Visavuoresta, kuvanveistäjä Emil Wikströmin istuttaman kasvin jälkeläinen. Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Ai että, pitkä (80–100 cm) ja komea, päällä vaalea puku hillittyine raitoineen! Small talk hyvin hallussa – kahisee niin ihanasti tuulessa. Voimakas ja hyväkuntoinen. Vieläpä niin maineikas taustakin!

Tämä väri pukee häntä.

Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika.

Olin lukenut, että tällaisiin tyyppeihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella eikä ainakaan istuttaa perennapenkkiin, ei ainakaan rajaamatta. Siispä otin juurimattoa, toiseen paikkaan nurmikon reunanauhaa ja pohjattomia ämpäreitä. Yksi vanha lasten ammekin oli, josta sahasin pohjan pois. Tein rajat selviksi. Suurimmaksi osaksi nuo ovat toimineet kiitettävästi, mutta kyllä viiruhelpi tulee heti yli siitä missä raja on vähänkin liian matala. Onneksi sillä on tapana jäädä rajan tuntumaan eikä se salakavalasti matkusta mullan alla pitkiä matkoja. Rajojen kanssa kannattaa olla tiukkana, sillä viiruhelpi lisääntyy juuren paloistakin helposti. Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika, sillä olen kuullut hänen serkkupoikansa, ruokohelpin, rikkovan rajoja vielä hanakammin.

Kuva on toukokuulta.

Hänelle ei tarvitse tarjoilla

sen enempää lannoitteita

kuin talvivaatteitakaan.

En pidä siitä, ettei sovituista rajoista pidetä kiinni. Onneksi hänellä on paljon hyviä puolia, niin olen sietänyt sitä piirrettä. Hän on hyvää seuraa havuille ja purppuralehtisille pensaille. Matalan maanpeitekasvuston keskellä hän on todella hyvännäköinen. Sekin on hienoa, että hän on terve ja talvenkestävä.  Ja kyllä vaatimattomuuskin on hänelle eduksi. Hänelle kelpaa melkein paikka kuin paikka kunhan ei ihan varjossa sentään ole. Jos hän saa itse valita, hän elelee mieluiten kosteahkossa kuin kuivassa paikassa, mutta ei senkään kanssa niin nuukaa ole. Hänelle ei tarvitse tarjoilla sen enempää lannoitteita kuin talvivaatteitakaan.

Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, jos rajojen rikkominen on ainoa pahe, niin ei puutarhurilla ole valittamista. Ainakaan niin kauan kun se ei hoksaa levitä siementämällä.

Phalaris arundinacea

KORKEUS: 80-100 cm

KUKINTA-AIKA: heinä-elokuu

KASVUPAIKKA: aurinkoinen, lievästi varjoinen

TALVENKESTÄVYYS: erittäin kestävä

KASVUALUSTA: kostea, kuiva, keskiravinteinen

HOITO: ei tarvitse hoitoa

YSTÄVÄNI

Minulla on hyvä ystävä. Kerron nyt hänestä hieman. Olimme pitkään käyneet samoissa tilaisuuksissa, mutta useinkaan en huomannut häntä, sillä hän on pienikokoinen ja eikä millään tavalla tuo itseään esille.  Hän on hyvin kaunis, mutta pukeutuu vaatimattomasti. Kun paikalla on paljon ihmisiä, hän on myös hiljainen ja antaa ujon vaikutelman.

Sitten erään kerran satuimme samaan työryhmään ja juttelin hänen kanssaan. Huomasin pian, että hänen kanssaan oli helppo olla ja meillä oli paljon yhteistä. Jatkoimme yhteistyötä ja ystävystyimme. Minulle avautui aivan uusia näkökulmia.

Huomasin, että hän  on hyvin vahva ihminen. Hänellä  on uskomaton määrä henkisiä voimavaroja ja viisautta. Hän ei ole lainkaan ujo ja hiljainen, vaan rohkea ja puhelias. Hän vain on luonteeltaan sellainen, ettei pidä melua itsestään. Meni pitkään ennen kuin tiesin, että hän on korkeasti koulutettu ja lahjakas monilla eri alueilla. Kaiken kaikkiaan hieno ihminen ja ihana ystävä.

Jalokello on juuri kuin ystäväni.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Jalokello on juuri kuin ystäväni. Hieno perenna, mutta monivuotisena kasvina vähän tunnettu. Kesä voi olla jo pikällä, ennen kuin huomaan hänet. Itse asiassa jalokello versoo varsin myöhään. Pitkin kesää jalokello valmistautuu heinä-elokuun suureen tapahtumaan: silloin se aukaisee kookkaat, kauniit kukkansa ja ilahduttaa pitkään kukinnallaan. Minun jalokelloni kukkii puhtaanvalkoisin kukin, mutta olen kuullut myös sinililoista ja vaaleanpunaisista kukista. Silloin jalokello ei jää huomaamatta. Jo pullistuvat nuput saavat mielenkiinnon heräämään; pian saa nähdä jotakin hyvin kaunista.

Nuput ovat viisikulmaisia ja pulleita.

Jalokellon kanssa on helppo tulla toimeen. Jalokello ei levittäydy toisten tontille juurillaan eikä myöskään siementämällä. Pitää huolen omista asioistaan. Aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla ja kuivassa tai tuoreessa, runsasmultaisessa, hiekansekaisessa ja runsasravinteisessa maassa tykkää asustella.

Pari asiaa kuitenkin on,

joista jalokello herkästi ottaa itseensä.

Vaikka jalokellon kanssa ei joudukaan hankaluuksiin, pari asiaa kuitenkin on, joista jalokello herkästi ottaa itseensä. Se ei pidä siirtämisestä eikä jakamisesta. Jakamisen aiheuttamasta järkytyksestä jalokello toipuu hitaasti. Ymmärrän. Jalokello rakastaa rauhallista elämää.

Täällä II-vyöhykkeellä jalokello on ollut vahva – kestänyt ankarimmatkin talvet ja kesät. Olen kyllä kuullut, ettei jalokello kovin pohjoisessa kestä ja varsinkin talvimärkyyttä se ei siedä. En ihmettele. Olisihan se aikamoista seisoa märin jaloin pakkasessa.

Minun jalokelloni aloittelivat kukintansa heinäkuun viimeisellä viikolla ja vielä kuukautta myöhemmin niissä on kukkia.

Olen kuullut, että jalokelloa käytetään paljon vain kesäkukkana. Suosittelen kuitenkin istuttamaan sen viimeistään syksyllä maahan, sillä hyvässä lykyssä jalokellosta voi saada pitkäaikaisen ja hyvän, luotettavan ystävän. Sellaisia ystäviä ei voi koskaan olla liikaa.