ETELÄMERELLÄ I

Kirjoitin jokin aika sitten itselleni järjestämistä arpajaisista, jonka voittona oli tylsiä tai muuten vain haasteellisia puutarhani kohteita suunniteltavaksi. Toisen palkinnon sain numerolla 4 ja se on tämä murheenkryynini nimeltä Etelämeri. Etelämeren tarinan olen kertonut täällä.

Etelämeri on sarja epäonnistuneita ja välillä onnistuneita kokeiluja. Kokeilujen näyttämönä on routaeristeen päällä oleva ohut kasvualusta paahteisessa paikassa. Penkin alaosassa sentään on syvä kasvualusta. Osa kasveista ei ole viihtynyt ja toiset eivät ole vain näyttäneet hyviltä.

Parhaat elementit penkissä ovat luonnonlahjana saamani arovuokot sekä isorikot, jotka nousevat kuin vaahtopäät matalasta kasvimassasta. Arovuokkojen saapumisesta olen kirjoittanut tänne.

Haasteellisin kohta on alueen yläosa, jossa kasvien pitäisi peittää terassin perustus. Alue on melko leveä, joten yläreunasta tulee helposti liian viivasuora.

Olen pitänyt tavoitteenani sitä, että saisin alueen jotenkuten täytettyä kasveilla. Nyt kun tällainen arpajaisvoitto sattui kohdalle, ei mennä sieltä missä aita on matalin. Olin ollut jo aika kyllästynyt tämän penkin parissa värkkäämiseen, mutta nyt innostuin.

Viime aikoina minulla on ollut tavoitteena täyttää alue matalilla kasveilla, joiden seasta nousevat arovuokkojen ja isorikkojen korkeat kukinnot. Alue on ollut aivan liian valkoinen, joten olen yrittänyt lisätä sopivasti sinistä ja pinkkiä. Tänä kesänä tulen ehkä näkemään olenko ollut oikealla tiellä.

Olin joskus haaveillut istuttavani loistotädykettä tälle alueelle. Se on hyvä taustana, mutta tämän alueen aion sittenkin pitää melko matalana. Kirsikkapuun vesat olisi siis syytä kiskoa ajoissa pois.

Alueen nykyiset ja tulevat kasvit:

Harokataja 'Nana' on viihtynyt niin hyvin, että se ulottaa kärkensä jo nurmikolle ja tulee leikatuksi vähän hassusti. Pitää ruveta leikkaamaan kärkiä saksilla, niin ei robotin tarvitsi tehdä sitä.

Kissankäpälä sinnittelee harokatajan kainalossa. Sitä voisi jakaa toisenkin harokatajan kainaloon.

Kattomehitähti

Arovuokko on halunnut itse tulla tänne. Se on alkukesän päätähti.

Nukkapähkämö oli kylväytynyt tänne. Olen sen antanut kasvaa, kun ei ole mahdottomaksi ryöstäytynyt.

Maksaruoho 'Purple Emperor' – Olin ajatellut peittää terassin reunaa tällä, mutta en onnistunut. Voisin siirtää sitä tulevan vaaleanpunaisen loistosalvian viereen.

Ohotanmaruna on viihtynyt yläreunassa. Sitä voisin jakaa yläreunaan lisääkin.

Terassin reunan peittämiseksi ajattelin istuttaa loistosalviaa vaaleanpunaisena (’Rose Königin’ tai 'Dimension Rose') ja lilana. Lila on ainakin viihtynyt hyvin vastaavassa paikassa. Jos ne istuttaa epäsymmetrisesti kolmioiksi ohotanmarunan ja ehkä nukkapähkämönkin kanssa, niin tulos ei ole liian suora. Kasvualustasta pitää tehdä vähän multavampi. Jospa tämä olisi se juttu, jota olen aina etsinyt.

Ruusuleimu viihtyy loistavasti, mutta suurina alueina se on aivan liian valkoinen.

Laukkaneilikka on tainnut kadota. Se oli tosi kivan värinen. Ehkä saman asian ajaa punainen ketoneilikka.

Ketoneilikka – Tätä minulla on pinkkinä ja valkoisena.

Isorikko on viihtynyt hyvin ja se on komea.

Sitruunatimjami on halunnut jäädä tänne, vaikka välillä kitkin sen jo pois. Olkoon. Se tuo kivaa väriä, kunhan ei valtaa liikaa alaa.

Neidonkurjenpolvi viihtyy, mutta on niin hidas leviämään, että turvauduin jo espanjankurjenpolveen.

Espanjankurjenpolvi on uusi tulokas. Saa nähdä miten se kotiutuu tänne.

Syyskohokki 

Lusikkamaksaruoho – Tätä on vähän, mutta onpahan kuitenkin rikastuttamassa penkkiä.

Sammalleimu sininen ja vaaleanpunainen – Voi olla, että näistä tulee tarpeeksi väriä. Jos väriä vielä tarvitaan, niin kannattaa muistaa sinilemmiö ‘Heavenly Blue’ Kauniit taivaansiniset kukat. Kukkii pitkään kesä-elokuussa. Sopii kuiville ja aurinkoisille paikoille tai vaikkapa maanpeittokasviksi. Hapahko kasvualusta. Korkeus 5-10 cm.

Pisteeksi i:n päälle voisi lännenpuoleisen harokatajan läheisyyteen sijoittaa matalahkon patsaan tai muun koristeen. Keväällä voisin kokeilla metallisia harmaita Mathilde M:n puutarhakoristeita tänne.

Hankittavat kasvit:

Loistosalvia ’Rose Königin’ tai 'Dimension Rose' (Pinsiön taimistolta varmaankin löytyy.)

Jos väriä vielä tarvitaan, niin kannattaa muistaa sinilemmiö ‘Heavenly Blue’ Kauniit taivaansiniset kukat. Kukkii pitkään kesä-elokuussa. Sopii kuiville ja aurinkoisille paikoille tai vaikkapa maanpeittokasviksi. Hapahko kasvualusta. Korkeus 5-10 cm.

Palaan asiaan, kun olen saanut muutostyöt tehtyä. 

ETELÄMERI

Joskus kun kävelen etelänpuoleisella pitkällä terassilla ja lokit kirkuvat, tuntuu kuin astelisin laivan kannella. Näen järven, mutta rantaan on kävelymatka. Terassin kaiteen takana ei siis pärsky vesi, vaan näen melko suuren istutusalueen, joka rajoittuu nurmikkoon.

Reelingin takana välkehtii Meri.

Koska taloa ympäröivät leveät routaeristeet, kasvualusta sillä kohtaa on ohut. Kaiken lisäksi alue on aurinkoinen ja maa viettää nurmikkoa kohti. Se on siis kuiva ja aurinkoinen paikka. Sen nimi voisi olla Sahara tai Aavikko. Valitsen kuitenkin aivan päinvastaisen nimen. Reelingin takana välkehtii Etelämeri tai ainakin toivon niin.

Loistotädyke

Siellä voi olla näkevinään
vaahtopäitä ja pärskeitä.

Meri ei loista sinisenä, kauniin siniset loistotädykkeet ovat vielä istuttamatta. Paremminkin siellä voi olla näkevinään vaahtopäitä ja pärskeitä kun valkoiset ruusuleimut kukkivat ryöppyinä ja isorikot nostavat hennot kukkaterttunsa korkealle. Syyskohokit välkehtivät hieman hopeansävyisine lehtineen. 

Loistotädykkeet kukkivat taustalla imeläkirsikan katveessa.

Isorikolla on herkät kukinnot.

Arovuokot sain luonnolta lahjaksi. Kirjoitin niistä jutun Paras puutarhasuunnitelma ikinä.

Kauempana, aivan kuin rantakalliolla, viheriöi harokataja ’Nana’ kainalossaan harmaalehtinen kissankäpälä.

Aiemmin reunassa oli pitkä rivi pioneja. Kahden pionin alla oli suuri kivi, joten ne kasvoivat pienempinä kuin toiset. Siirsin pionit muualle ja poistin niiden alla kasvaneen sitruunatimjamin, joka olisi mielellään levittäytynyt koko alueelle. Aivan pian koko alue olisi lainehtinut lilahtavana merenä.

Ei välky meri sinisenä, mutta katsotaanpa muutaman vuoden päästä...

Minulla oli haaveena, että penkin reunassa kasvaisi jotakin korkeaa. Viimeksi yritin syysleimuja ja matalia ritarinkannuksia. Eivät ne menesty. Elossa ovat, mutta kitukasvuisia. Siirrän ne pois ja istutan matalaa tilalle. 

Nurmikon reunaan on aikomus istuttaa ihanan sinistä loistotädykettä. Reunaan tulee sinne tänne myös neidonkurjenpolvea. Toivottavasti jo ensi kesänä neidot vilkuttavat meren rannalla.

Neidonkurjenpolvi

PARAS PUUTARHASUUNNITELMA IKINÄ

Etelämerellä kukkivat arovuokot, ah, niin suloisina ja viehättävinä. Eivät ne tietenkään vedessä kasva, eivät edes pienessä lätäkössä. Alue on saanut nimensä siitä, että sen vieressä ylhäällä, pitkällä eteläterassilla on toisinaan merellinen tunnelma. Kun lokit kirkuvat viereisellä pellolla, voi kuvitella olevansa laivassa. Reelingin tai siis terassin kaiteen takana unelmissani siintelee kukkameri. Valkoiset ruusuleimut ja arovuokot kuohuvat vaahtopäinä.

En ollut lainkaan tullut ajatelleeksi, että arovuokot voisivat viihtyä täällä.

Alueen suunnittelu ja toteutus on ollut haasteellista.

Alueen suunnittelu ja toteutus on ollut haasteellista. Paahteisessa rinteessä routaeristeen päällä on matala ja kuiva kasvualusta. Alempana kasvualusta on pääasiassa syvä, mutta keskellä on suuri kivenjärkäle maan alla eikä sitä saa kaivettua pois. Alue on suuri ja kaipaa niin korkeahkoja kuin mataliakin kasveja.

Olen istuttanut sinne valkoista ruusuleimua, isorikkoa ja syyskohokkia sekä ketoneilikkaa ja vihreävalkolehtistä lusikkamaksaruohoa. Väriä tuo aniliininpunainen laukkaneilikka, mutta se on menestynyt huonosti enkä ole saanut sitä leviämään. 

Yläosassa terassin perustusta peittämässä kasvaa muutamia tummanpunalehtisiä maksaruohoja sekä hopeinen maruna. Reunoilla huojuvat hopeatopot. ”Rannalle” syvään, multavaan maahan olen istuttanut matalia jaloritarinkannuksia, syysleimuja sekä neidonkurjenpolvea. Mikään ei ole vielä kasvanut niin, että ne peittäisivät mullan. 

Mutta ne arovuokot,

ne olen saanut lahjaksi.

Onnistunein istutus on tähän mennessä ollut harokataja, jonka kainalossa kasvaa kissankäpälää. Mutta ne arovuokot, ne olen saanut lahjaksi. Ne ovat kylväytyneet sinne itsestään parinkymmenen metrin päästä Ameriikasta. Vuokot muodostavat runsaita mättäitä ja alkukesällä nostavat kymmenet kukkansa pitkien varsien päihin. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Olen niin kiitollinen arovuokoista!

Keskelle aluetta on jostakin kaukaa kantautunut myös nukkapähkämön siemen. Taimi näyttää viihtyvän. Hyvä suunnitelma sekin. Kiitos vain! Nukkapähkämö on sopivan korkea peittämään perustusta. Sitä aion lisätä alueelle reippaasti. Se tosin taitaa olla reipas ilman minun apuanikin. Arovuokkoja aion auttaa kylväytymään koko meren yli eikä haittaa yhtään, vaikka ne kylväytyisivät koko puutarhaan. Rakastan niitä.

Paikka osoittautui täydelliseksi.

Kasvi viihtyy ja kukkii loputtomiin.

Rakastan myös hailakankeltaista japaninunikkoa. Sen paikka tuli Etelämerelle aivan kuin vahingossa. Olin kuvitellut unikon korkeammaksi ja miettinyt sille paikan toisaalta. Nähtyäni kasvin sille piti miettiä uusi paikka ja tökkäsin sen tänne. Paikka osoittautui täydelliseksi. Kasvi viihtyy ja kukkii loputtomiin. Sitä paitsi tuo pieni kukkija näkyy ikkunasta vielä myöhään syksyllä.

Olen kieltäytynyt tästä

hyvää tarkoittavasta tarjouksesta.

Vieressä kasvava kirsikkapuu on tarjonnut minulle suunnitteluapuaan ja lahjoittanut alueelle joka kesä sata juurivesaa. Olen kieltäytynyt tästä hyvää tarkoittavasta tarjouksesta.

Valkoisen ja hopean seuraan sopii hyvin vaaleanpunainen. Sitä aion lisätä istuttamalla ’Mai’ tai 'Moerheimii' -samalleimua. Vähän myöhemmin rannalla vilkuttavat ehkä vaaleanpunaiset neidonkurjenpolvet. Näin minä olen ajatellut, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan uusia suunnitelmia.