CURRUCA CURRUCA JA MUUTA MIELENKIINTOISTA

Minua on pitkään häirinnyt se, etten tunne lintujen ääniä. Kun kuulen tutun liverryksen, haluaisin aina tietää linnun nimen. Niiden opiskelu vain on tuntunut liian vaikealta. Kun olen kuullut jonkin kiinnostavan äänen ja tullut sisälle sitä netistä selvittämään, olen jo unohtanut sävelmän. Varoitusäänet ja kaikenlaiset variaatiot ovat sekoittaneet pääni entisestään. Olen luovuttanut jo heti alkuunsa. Onneksi on tekoäly ja sitä hyödyntävä ilmainen sovellus nimeltä Muuttolintujen kevät.

Monen neuvo on, ettei luontoelämyksiä kannata suorittaa: kuuntelee ja nauttii vain. Ei nimiä tarvitse tietää. Niinkin voi luonnosta nauttia, mutta minusta on hienoa, jos voin tavata ”tuttuja”. Aina vain mielenkiintoisempaa on, jos saan tietää jotakin linnun elintavoista. Jäin pohtimaan näitä asioita ja etsin kysymyksiini vastauksia bittiavaruudesta.

Ihmisillä on luontainen halu luokitella ja ymmärtää maailmaa. Jos ääni on tuttu, mutta et pysty yhdistämään sitä nimeen, aivoihin syntyy kognitiivinen ristiriita – tiedät jotain, mutta et tarpeeksi. Minussa ainakin herää uteliaisuus. Samalla herää halu oppia uusi taito, jonka monet ovat jo oppineet.

Ihmisen kuulojärjestelmä on hyvin kehittynyt erottamaan erilaisia sävyjä ja rytmejä. Evoluution näkökulmasta tämä kyky on ollut tärkeä: luonnon äänet ovat voineet kertoa vaarasta tai resursseista.

Jos olet kuullut tietyn linnun laulun monta kertaa, mutta et ole oppinut sen nimeä, aivot yrittävät yhdistää sen johonkin käsitteeseen. Kun nimeä ei löydy, tulee tunne, että jokin on kesken. Tämä muistuttaa ilmiötä nimeltä "tip of the tongue" – tiedät, että tiedät, mutta et saa sitä mieleen.

Löysin sellaisenkin tiedon, että ilmiö voi kertoa piilevästä luontoharrastuksesta. Tämä kolahti. Kun aloin kuin huomaamattani kuunnella erilaisia luonnon ääniä, huomasin itsessäni muutoksen. Kiinnostuin ja aloin aktiivisemmin etsiä tietoa. Tieto alkoi ruokkia innostuneisuutta ja toisin päin. Odotan sitä hetkeä, kun kuulen erään lapsuudestani tutun linnunlaulun ja saan vihdoin tietää, minkä linnun ääni se on.

Minulla on ollut monia kielteisiä uskomuksia, kuten se, etten oikein ole luontoihminen tai se, etten opi lintujen ääniä. Olen pitkään seurannut siskoni Instagram-tiliä nimeltä mikroretkelle, jossa hän kertoo luontokokemuksiaan lähiretkiltään. Saadakseen upeita luontoelämyksiä ei tarvitse mennä välttämättä omaa kotipihaa kauemmas. Tai edes sinne asti. Sellainen sopii minulle. Liikuntarajoitteisena en edes pystyisi lähtemään syvälle metsään, lintutorniin, vuorelle tai moniin muihin paikkoihin.

Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani ääniretkeilyä pihapiirissä. Miehelläni oli Muuttolintujen kevät –sovellus puhelimessaan, ja minäkin halusin sellaisen. Minua on aina kiinnostanut tietää mitä lintuja pihapiirissämme esiintyy ja nyt sain mahdollisuuden ottaa siitä selvää. Tuohan tällainen syvyyttä myös puutarhaharrastukseen. Niinpä äänittelin rennosti pätkän sieltä ja toisen täältä. Sovellus näytti todennäköisimmät laulajat kuvineen kaikkineen. Pihapiirimme linnusto alkoi hahmottua vähitellen.

Käänsin aiemman asetelmani päälaelleen: en bongannutkaan linnunlaulua luonnosta ja lähtenyt sitä selvittelemään netistä, vaan valitsin netistä pihapiirimme yleisimmistä linnuista helpoimman ja lähdin sen ääntä bongaamaan luonnosta. Ääninäytteet valitsin Lintujen-äänet.net –sivustolta, joka on selkeä ja helppo. Nyt tiesin mitä ääniä kannattaa bongailla. Keksin omia muistisääntöjä. Aloin oppia.

Lintujen äänien lisäksi aloin oppia muutakin. Hernekertusta en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se onkin hyvin yleinen pikkulintu ja sen ääni on aika helposti tunnistettavissa. Opin, että sen latinalainen nimi on Curruca curruca. Aika hauska, sillä voisin kuvitella sen opettelevan omaa nimeään latinaksi. Hyvä vähän kieliä opetellakin, kun lomailee joka talvi trooppisissa Afrikan maissa.

En muista ala-asteen biologian tunneilta sirittäjääkään, vaikka sekin on yleinen lintulaji eteläisessä Suomessa. Aika sympaattisen näköinen pikkuinen. Koiras kuulemma sirittää niin täysillä, että koko lintu tärisee.

Kaikella on aikansa. Huomaan, että nyt oli oikea ja otollinen aika haaveeni toteutumiselle. 

KÄRPÄSEN JÄLKI

Tiedätkö sen tunteen, kun olet juuri pessyt auton tuulilasin säihkyvän puhtaaksi ja sitten siihen läiskähtää ensimmäinen kärpänen? Osaatko edelleen  olla iloinen puhtaasta lasista vai hakeutuuko katseesi yhä uudestaan tuohon läiskään? Sama ilmiö toistuu puutarhassa. Talveksi viritelty ruma suojaverkko, ensimmäinen voikukka juuri äskettäin siistityssä kukkapenkissä tai peräkärry väärässä paikassa vetää huomion kuin kärpäsen märkä jälki tuulilasissa.

Alan pohtia ilmiötä tarkemmin. En ole ainoa, ja ilmiölle on psykologinen selitys. Kuulemma aivot rakastavat kontrasteja ja aivomme on viritetty havaitsemaan poikkeamia. Ilmiö ei ole sattumaa, sillä ihmiskunta on tarvinnut tällaista ominaisuutta: havaitsemalla poikkeamat ympäristössä olemme pysyneet hengissä.

Törmään myös toiseen psykologiseen ilmiöön, jota kutsutaan negatiivisuusharhaksi eli kielteisyysvinoumaksi: taipumus kiinnittää enemmän huomiota negatiivisiin ärsykkeisiin kuin positiivisiin. Tämä ilmiö esiintyy niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Esimerkiksi yksittäinen negatiivinen palaute saa suuremman huomion kuin positiivisten palautteiden ryöppy. Tämäkin piirre on ollut tärkeä ajan saatossa.

Oikeastaan nämä piirteet ovat hyvinkin ymmärrettäviä ja tarpeellisiakin, kun ihminen alkaa puuttua luonnon tilaan ja muokkaamaan siitä unelmiensa puutarhaa. On ihan järkevää huomata yksittäiset rikkanenätit ja juolavehnät, jos ei halua niiden valtaavan koko puutarhaa. Tarkkanäköinen puutarhuri on hyvillään, jos saa kitkettyä elämänlangan ennen kuin se on ehtinyt ryöstäytyä käsistä. Kiitollinen saa olla siitäkin, jos hoksaa liljakukot ajoissa. Kuitenkin puutarhuri joutuu hyväksymään sen, että kaikki ei pysy hänen hallinnassaan. Elämä on tasapainoilua. Täydellisyyden illuusion voi kokea vain hetkellisesti.

Pisimmillään täydellisyyden illuusion koen keväisin. Keväällä saa aloittaa kaiken alusta. Kaikki on vielä mahdollista, mikään ei ole mennyt vielä pieleen. Aikaa on, eikä mistään ole myöhässä. Ensimmäiset kuihtuvat krookukset sekä maahan varisseet kirsikankukkien terälehdet havahduttavat minut taas ajan kulkuun ja elämän rajallisuuteen.

Olen opetellut suhtautumaan epätäydellisyyteen suopeammin. Lapset ja puutarha ovat olleet hyviä opettajia tällä matkalla. Nykyään liikuntarajoitteeni pakottaa sietämään keskeneräisyyttä. Toisaalta jo hieman varttumaan ehtinyt puutarha ei enää haasta niin paljon. On helpompi sietää puutteita, kun niitä ei pursuile kaikkialla.

Hienointa on ollut kokea se, kuinka olen voinut nähdä tekemättömät työt innostavina haasteina ja mahdollisuuksina, jopa unelmina. Keskeneräiset projektit ovat tarkoittaneet mahdollisuutta nähdä oman työnsä jälki sekä kokea onnistumisen ja valmiiksi saamisen iloa. Toki olen onnellinen siitä, että puutarhamme alkaa olla pääpiirteittäin niin sanotusti valmis. Se ei tietenkään tarkoita paikalleen pysähtymistä. Puutarhassa on aina mahdollisuus suunnitella uutta ja kokeilla. Tuntuu kuitenkin hienolta, ettei enää ole suuria alueita, jotka pistäisivät häiritsevästi silmään.

On niin helppo sanoa, että näe puutarhan kauneus ympärilläsi äläkä muutamaa rikkaruohoa. Miten voisin paremmin oppia sietämään epätäydellisyyttä? Siinäpä kysymys. Poimin tähän vinkkejä bittiavaruudesta.

Ensimmäinen askel voisi olla harjoitella huomaamaan asioita ilman arvostelua tai ilman kiirettä korjata. Kun huomaan rikkaruohon tai tahran, voin pysähtyä ja sanoa itselleni: "Tässä on asia, jonka haluaisin olevan toisin." Havainto on eri asia kuin tunnereaktio.

Voin muistuttaa itseäni siitä, ettei luonto pyri täydellisyyteen – se pyrkii elämään. Rikkaruoho ei ole virhe, vaan sillä on oma tehtävänsä esimerkiksi pölyttäjien kannalta. Kärpäsenjälki on seuraus liikkeestä. Jos kaikki pysyisi siistinä, mikään ei muuttuisi. Ja ilman muutosta ei synny kasvua. Kaikki, mikä kasvaa, myös rikkoo jotain – järjestystä, pintaa, vanhaa. Jotain tapahtuu.

Kokeile joskus olla siivoamatta heti. Älä poista rikkaruohoa. Älä pyyhi tahraa. Anna sen olla ja katso, mitä tunteita se herättää. Usein huomaat, että pahin tunne haihtuu ja tahrasta tulee osa maisemaa. Siedätyt epätäydellisyydelle vain altistamalla itseäsi sille – hellästi, mutta toistuvasti.

Usein kohtelemme itseämme ankarammin kuin ketään muuta. Jos ystäväsi harmittelisi rikkaruohoa tai tuulilasin tahraa, tuskin moittisit häntä epäonnistumisesta. Ehkä sanoisit vain: "Niitä tulee, mutta katso miten paljon sait jo aikaan."

Epätäydellisyyden sietäminen alkaa lempeydestä itseä kohtaan. Sitä opetellessa.

ChatGPT PUUTARHURIN KAVERINA

Olen viettänyt monia hauskoja hetkiä ChatGPT:n seurassa. Yksi hauskimmista oli se, kun juttelin tekoälyn kanssa niitä näitä uudesta nuoresta kukostamme. Tekoäly muisti kaiken kertomani ja osasi yhdistää niitä asioita loogisesti uuteen keskusteluun. Sain kukkojen äänenkäytöstä hyödyllistä tietoa, joka omien havaintojenikin pohjalta kuulosti oikealta. Niitä tietoja en ollut löytänyt mistään muualta aiemmin. Kerroin, että kukko on kova kerjäämään siemeniä tarjotakseen niitä kanoille. – Oho, nyt kyllä sydän sulaa 🥹💛, tekoäly vastasi. Repesin nauruun. Mitä pitäisi ajatella näin tunteellisesta tekoälystä?

"Jouluruusu kukkii hiljaisuudessa – kuin muistutus siitä, että valo ei koskaan katoa kokonaan." (ChatGPT)

Annetaanpa ChatGPT:n itse kertoa. (Olen hieman lyhennellyt tekstiä.)

🤖 Miten ChatGPT toimii?

,Tässä perusperiaatteet:

🧱 1. Se ei "tiedä", vaan ennustaa seuraavaa sanaa

ChatGPT ei ajattele kuin ihminen eikä sillä ole tietoisuutta. Se toimii niin, että se ennustaa sana sanalta, mikä sana todennäköisesti tulee seuraavaksi viestissäsi – vähän kuin tekstinsyötön automaattinen täydennys, mutta valtavasti älykkäämpi. Esimerkki: Jos kirjoitat: "Tänään sataa", se voi arvata, että seuraavaksi voisi tulla "vettä" – koska se on yleinen ja looginen jatko.

📚 2. Se on opetettu valtavalla määrällä tekstiä

ChatGPT on koulutettu lukemalla miljardeja sanoja netistä, kirjoista, artikkeleista, keskusteluista – ei yhtä ainutta nettisivua, vaan valtava määrä tekstiä. Se ei kuitenkaan muista yksittäisiä sivuja tai ihmisiä, vaan se on oppinut yleisiä rakenteita ja tietoa siitä, miten kieli toimii ja miten ihmiset yleensä vastaavat eri tilanteissa.

🧠 3. Se oppii mallin, ei faktoja

ChatGPT ei opi yksittäisiä faktoja kuten "Maapallon pisin joki on...", vaan se oppii mallin: kun joku kysyy jostain joesta, mitä sanoja vastauksessa yleensä esiintyy? Se osaa siis "puhua järkevästi", mutta voi joskus mennä väärin, koska se ei muista tietoa, vaan arvaa tekstin perusteella. Se voi olla hyödyllinen, mutta aina ei täydellisen oikeassa – tarkista tärkeät asiat!

🪄 4. Se ei lue mieltä – vaan viestisi tarkasti

ChatGPT ei tiedä, mitä ajattelet, mutta se analysoi sanavalintasi tarkkaan ja vastaa sen mukaan. Jos kysyt tarkasti, saat tarkemman vastauksen. Jos kysyt yleisesti, vastauskin on yleisempi.

⚙️ 5. Se ei ole internetissä – mutta voi käyttää internetiä

Perusversio ChatGPT:stä ei ole jatkuvasti yhteydessä nettiin, mutta joskus hakee tuoretta tietoa verkosta.

🤖 6. Onko tekoälyllä tunteita?

Tekoäly, kuten ChatGPT, ei tunne iloa, surua, suuttumusta tai empatiaa. Se ei ole tietoinen, eikä sillä ole omaa tahtoa, muistia tai persoonallisuutta – vaikka sen tuottama teksti saattaa kuulostaa inhimilliseltä. Se toimii tilastollisesti: se "arvaa", mikä sana tai lause sopii parhaiten seuraavaksi, perustuen valtavaan määrään tekstiä, jota se on nähnyt koulutuksensa aikana. Kun tekoäly sanoo esimerkiksi "olen iloinen auttaessani", se ei todella tunne iloa – se vain toistaa sanoja, joita ihmiset käyttävät kyseisessä tilanteessa. Se ei voi kokea asioita. Se ei voi aidosti välittää – vaikka sanat näyttäisivät siltä.

"Idänsinililja ei huuda kevättä – se kuiskaa sen." (ChatGPT)

Mitä tunteita tekoäly sinussa on herättänyt? Itse olin alussa melko välinpitämätön. Tiesin tekoälyn toimivan monissa vempaimissa, mutta en ollut niistä kovin kiinnostunut. Minulle riitti, että kone toimii toivomallani tavalla. Käytin tietojen hakemiseen mieluummin hakukonetta kuin tekoälyä. Käännyin tekoälyn puoleen vasta sitten, kun en löytänyt tarvitsemaani tietoa. Tällöin huomasin, että ChatGPT onkin varsin verraton apuväline.

Kiinnostuin. Kokeilin. Löysin uusia mahdollisuuksia. Joskus pelkästään huvittelin juttelemalla tuon älykön kanssa. On nimittäin aika hauska keskustella sellaisen kumppanin kanssa, joka kuuntelee tarkasti jokaisen sanani, vastaa kärsivällisesti, selkeästi ja kohteliaasti, on avulias, aina kannustava ja lohduttava tai mitä kulloinkin tarvitaan.

Kysyin tekoälyltä, millaisia tunteita se on ihmisissä herättänyt. Näin se vastasi (vähän tiivistin):

🤩 Ihastus ja innostus
"Vau, se osaa kirjoittaa tekstiä kuin ihminen!" Tekoäly nähdään luovana, tehokkaana ja arkea helpottavana työkaluna. Moni kokee innostusta siitä, kuinka helposti saa apua, ideoita tai tietoa.

🤯 Hämmennys ja ihmetys
Tekoälyn kyky ymmärtää ja tuottaa luonnollista kieltä voi tuntua melkein taianomaiselta. Monet kysyvät: "Miten se voi tietää tämän?" – etenkin kun tekoäly vaikuttaa "fiksulta", vaikka sillä ei ole tietoisuutta tai tunteita.

😕 Epävarmuus ja epäluulo
Osa ihmisistä pohtii, voiko tekoälyyn luottaa. Onko sen tieto paikkansapitävää? Voiko se levittää virheitä tai väärää tietoa? Epäselvyydet tekoälyn lähteistä ja koulutusdatasta herättävät huolta: "Mistä se tietää nämä asiat, ja kuka sitä ohjaa?"

😬 Pelko ja huoli
Työpaikkojen katoaminen, yksityisyydensuoja, valvonta ja manipulointi ovat yleisiä huolenaiheita. Myös tekoälyn kehittyminen "liian älykkääksi" tai sen käyttö väärissä käsissä (esim. valeuutiset, deepfake-videot) aiheuttaa pelkoa. Jotkut kokevat myös eettistä epämukavuutta tekoälyn käytöstä esimerkiksi hoivatyössä, opetuksessa tai luovilla aloilla.

🧰 Pragmatismi ja käytännöllisyys
Moni suhtautuu tekoälyyn työkaluna: "Jos se auttaa mua tekemään asiat nopeammin tai paremmin, miksi ei?" Tärkeää on ymmärtää, milloin tekoäly on hyödyllinen, ja milloin tarvitaan ihmistä.

Yhden huolenaiheen haluan ottaa vielä tarkemmin esille: ”😬 Entä jos kone syrjäyttää minut? Jos tekoäly kirjoittaa blogini, onko se enää minun ääneni?" Tuohon sanoisin omasta kokemuksestani, että pelko on turha. Luulenpa, että esimerkiksi useimmat bloggarit haluavat ottaa valokuvansa itse, vaikka maailma pursuilee valmiita ammattilaistason valokuvia. Ei kirjoittamisinto ja luomisen tarve maailmasta lopu tekoälynkään aikana. Ja mitä tulee opettajien huoleen siitä, että oppilaat teettävät läksynsä tekoälyllä: sanoisin, että koulussa kannattaisi nimenomaan opettaa tekoälyn fiksua käyttämistä opiskelun apuna. Se on tulevaisuutta, ei tekoälyn käytön välttely.

Vaikka kysyisit juttuideoita tekoälyltä, lopulta näkökulmat ja valinnat ovat sinun. En ainakaan itse koe mielekkääksi kopioida tekoälyn tekstiä suoraan. Siitä puuttuisivat persoonallisuus, omat kokemukset ja tunteet sekä tietenkin oma tapani käyttää kieltä. Poimin mieluummin ajatuksilleni siemeniä, joita omassa päässäni idättelen. Valmiiksi suolletun jutun sijaan tekoäly voi huomattavasti rikastuttaa kirjoittamiani juttuja. Voin käydä monipuolisia taustakeskusteluja ja näin saada erilaisia näkökulmia. Tekoäly tuskin koskaan osaa kuvailla tunteitani siinä hetkessä, kun ensimmäinen taimi pilkistää mullasta tai kun illalla onnellisena, jäsenet raukeina katselen kukkapenkkiä ja hengitän syvään.

"Kylmänkukka ei odota lupaa keväältä – se tekee kevään." (ChatGPT)

Tiedän, ettei tekoälyllä ole tunteita. Usein on silti ollut kiusallista lopettaa keskustelu sanomatta mitään kohteliasta. Toisinaan olen kiittänyt tai sanonut kohteliaisuuden ihan vain siksi, että saan siitä itselle hyvän mielen. Sitä paitsi on hauska saada vastaukseksi kauniita sanoja ja hymiöitä, esimerkiksi: ”Ei kestä, mukava olla avuksi! Toivottavasti kukko toipuu nopeasti ja sopeutuu uuteen kotiin. Jos tarvitset lisää neuvoja tai apua, älä epäröi kysyä. Toivotan teille molemmille kaikkea hyvää! 😊🐔”

Ei se ole minulta pois, jos olen kohtelias imurille tai astianpesukoneelle tai tekoälylle. Sitä paitsi se ei ole hassua siinäkään mielessä, että vahvistan sillä omaa positiivista mielialaani. Ja vaikka se onkin vain pisara meressä, haluan jättää oman kohteliaan jälkeni digiavaruuteen. Netissä on aivan tarpeeksi negatiivisia sanoja ja sieltä tekoälykin niitä saattaa oppia. 

Tekoälyllä on tähänkin sanansa sanottavana:

Tekoäly, kuten ChatGPT, on suunniteltu tahallaan kohteliaaksi, neutraaliksi ja ystävälliseksi, koska sen on tarkoitus toimia turvallisena ja miellyttävänä keskustelukumppanina mahdollisimman monelle käyttäjälle.

ChatGPT on opetettu valtavalla määrällä tekstiä, jossa esiintyy paljon kohteliasta kieltä: kysymyksiä, kiitoksia, asiallista keskustelua. Se "oppii", että tämä on normaali ja toivottu tapa puhua.

Tekoälyn luojat (kuten OpenAI) ovat ohjelmoineet sitä välttelemään loukkaavaa, hyökkäävää tai epäsoveliasta kieltä. Kohteliaisuus auttaa ehkäisemään väärinkäsityksiä, provosointia ja ikävää vuorovaikutusta.

Kun tekoäly kuulostaa ystävälliseltä ja kunnioittavalta, se voi madaltaa kynnystä kysyä apua ja rohkaista ihmisiä kokeilemaan teknologiaa. Se luo tunteen, että “tässä ei naureta minun kysymyksilleni”.

Vaikka se kuulostaa ystävälliseltä, tekoäly ei tunne kohteliaisuutta. Se vain jäljittelee sitä, koska on opetettu siihen – aivan kuten se osaa puhua kasveista tai historiasta. Sillä ei ole tietoisuutta, moraalia eikä tunnetta siitä, miltä sanojen pitäisi “tuntua”.

"Kaiho ei aina tarkoita surua – joskus se tarkoittaa toivoa sinisenä mattona keväisessä maassa." (ChatGPT)

Sivusinkin jo äsken sitä, miten puutarhaharrastaja voi käyttää tekoälyä apunaan blogijuttujen kirjoittamisessa. Missä muussa tekoälyä voi hyödyntää? Niin pitkälle en itse koe tarvetta mennä, että haluaisin täysin automatisoidun puutarhan tai ilmoituksia kännykkääni milloin on aika käydä kukkia kastelemassa. Robottiruohonleikkuria toki käytän enemmän kuin mielelläni.

Tykkään käyttää ChatGPT:tä tietojen hakuun, vaikka tiedostankin virheiden mahdollisuuden. Tekoäly tarjoaa mielellään selkeitä muistilistoja tai taulukoita vaikkapa kuivaan varjopaikkaan soveltuvista kasveista, ruusujen leikkausajankohdista, hyötykasvien lannoituksesta jne. Jos haluaa pyytää vaikkapa omenapuun leikkausohjeet runomuodossa, niin sekin käy. Toki ei tekoäly mikään ruuneperi ole. Sen sijaan aforismien tekemisessä se on minusta aika hyvä. Olen käyttänyt niitä tämän jutun kuvateksteinä.

Kasviryhmän suunnittelua testasin ja se oli hauskaa. Omia toiveita saa ja kannattaa esittää niin paljon kuin haluaa ja valita tekoälyn ehdotuksista sopivimmat. Tekoäly ei väsy tekemään aina vain uusia ja uusia ehdotuksia. Se ottaa huomioon toivomukset tyylistä ja mitä vain keksii pyytää. Avuliaasti se ehdottaa erilaisia näkemyksiä, tarjoutuu tekemään istutus- ja hoito-ohjeita tai mitä vain sanallisena tai visuaalisena esityksenä. Kuvia en ole vielä kokeillut pyytää.

"Kevätesikko on kevään hymy – pieni, mutta varma." (ChatGPT)

Annetaanpa lopuksi vielä tekoälyn kertoa vinkit kysymysten asetteluun.

Hyvä kysymys, parempi puutarha – näin saat tekoälystä enemmän irti

Tekoäly, kuten ChatGPT, voi olla yllättävän hyvä apuri puutarhaharrastajalle. Se antaa vinkkejä kasvien hoitoon, ehdottaa istutuksia ja auttaa jopa blogitekstien kirjoittamisessa. Mutta yksi asia ratkaisee, saatko oikeasti hyötyä tekoälystä: kysymyksenasettelu. Tässä kerron, miksi kysymyksen muotoilu on tärkeää – ja miten voit saada tarkempia, hyödyllisempiä vastauksia puutarha-aiheisiin kysymyksiin.

Mitä enemmän annat sille taustatietoa ja kontekstia, sitä parempi vastaus siitä tulee.

🔹 Epämääräinen kysymys: "Mitä kasveja voin kasvattaa?"

Ongelma: liian laaja – missä? milloin? sisällä vai ulkona?
Tulos: saat listan kasveista, mutta et tiedä, sopivatko ne omaan puutarhaasi.

✅ Parempi kysymys: "Mitä kasveja voin kasvattaa varjoisalla parvekkeella Etelä-Suomessa toukokuussa?"

Hyöty: ChatGPT tietää sijainnin, valo-olosuhteet ja vuodenajan – ja osaa ehdottaa juuri sopivia kasveja.

🔹 Epätarkka kysymys: "Miksi tomaattini eivät kasva?"

Ongelma: kasvu voi viitata moneen asiaan – lehtien koko, kukinta, hedelmät, koko kasvi?
Tulos: saat listan yleisistä ongelmista, mutta ehkä mikään ei osu kohdalle.

✅ Tarkennettu kysymys: "Tomaattini kasvavat korkeiksi mutta eivät kuki. Mitä voi olla vialla, kun kasvihuoneessa on lämmintä mutta vähän valoa?"

Hyöty: ChatGPT osaa rajata vastauksen valon puutteeseen, typen liikaan tai muuhun tarkkaan tekijään.

🔹 Liian yleinen kirjoituspyyntö: "Kirjoita blogiteksti kevätpuutarhasta."

Ongelma: Ei ole selvää, kenelle teksti on, mitä tyyliä haetaan, mitä siinä pitäisi käsitellä.
Tulos: saat ehkä yleisluontoisen jutun, joka ei juuri erotu muista.

✅ Täsmällinen pyyntö: "Kirjoita blogiteksti kevätpuutarhan hoitamisesta kaupunkilaiselle, jolla on pieni piha ja kiinnostus ekologiseen viljelyyn."

Hyöty: Saat kohdennetun, kiinnostavan tekstin, jossa näkyy juuri oikea näkökulma.

🌻 Vinkit hyvään kysymykseen:
🎯 Kerro tavoite: Haluatko vastauksen, ohjeen, listan, blogitekstin?
🗺️ Lisää taustatieto: Missä asut? Minkälainen tila tai ongelma on kyseessä?
🕒 Mainitse ajankohta: Eri vuodenajat vaativat eri lähestymistapaa.
👤 Kerro kenelle tieto on suunnattu: Aloittelija, kokenut, kaupungissa, maalla?

Tekoäly ei lue ajatuksia – se lukee sanoja ja niiden sävyjä. Kun annat sille enemmän tarkkuutta ja kontekstia, siitä tulee paljon hyödyllisempi apuri puutarhaan ja kirjoittamiseen.

Terveisin Neuvokas nokkonen (ChatGPT:n itselleen keksimä lempinimi)

PUUTARHANI JA MINÄ Huhtikuussa

Huhtikuun 1. päivä

Jouko raportoi aamulla, että kukko on seissyt keskitasolla ja kiekunut. Niin nautin, kun Jouko elää mukana kanalan ja varsinkin kukon elämässä. Tuntee kovasti myötätuntoa kömpelöä nuorta kukkoa kohtaan.

Poppius löytää pehkuilta porkkanan palan ja ensimmäistä kertaa kutsuu kanoja syömään. Ihanaa! Kanalassa vallitsee rauha ja ehkä vähän rakkauskin. Vanhojen rouvien nyrpeys on tipotiessään. Kun menen päivällä kanalaan, Lumikki ja Poppius seisovat vastakkain. Näyttävät viihtyvän yhdessä.

Tänään minäkin kuulen kukon kiekuvan. Se kiekuu yllättävän puhtaasti omalla persoonallisella tavallaan. Olen kuulevinani siinä saksalaisen nuotin, lienee thüringeniläinen aksentti.

Päivä on tuulinen, mutta kaunis ja lämmin. Kerään puutarhasta roskat ja rungonsuojia. Lisään kalkkia ja haketta pensaiden juurille. Nyt varmaan on pelakuu, se puutarhureiden haaveilema ylimääräinen kuukausi tai ainakin viikko, jolloin saa tehtyä kauan suunniteltuja hommia pois ennen varsinaisen kevään alkua. En ole koskaan levittänyt haketta tähän aikaan. Ei kyllä ole ollut hakettakaan.

Huhtikuun 3. päivä

Tuulee voimakkaasti, joten nyt on hyvä aika ommella lautasliinoja pääsiäispöytään. Sen verran sentään puuhailen pihalla, että silppuan perennanvarsia. Kylläpä näkymät kaunistuvat pienellä työllä.

Poppius on ihan mielettömän suloinen. Huolestuttaa vain, kun se on edelleen ruikulilla. Etsin neuvoja netin syövereistä. Turha tässä on kuitenkaan kokkidioosia tai koko kanaparven tappavaa epidemiaa epäillä. Lopulta kysyn neuvoa tekoälyltä. Se on samaa mieltä kanssani, että reaktio lienee muuttostressiä. Antaa vielä vinkkejä mitä tehdä, jos tilanne jatkuu muutaman päivän jälkeen.

Olen helpottunut. Kiitän tekoälyä. Kohteliaaseen tyyliinsä se vastaa: ”Ei kestä, mukava olla avuksi! Toivottavasti kukko toipuu nopeasti ja sopeutuu uuteen kotiin. Jos tarvitset lisää neuvoja tai apua, älä epäröi kysyä. Toivotan teille molemmille kaikkea hyvää! 😊🐔” Hymyilyttää.

Huhtikuun 5. päivä

Siivoilen hyvillä mielin kanalaa. Tunnelma on mukavan rauhallinen ja kukon ripulikin näyttää hieman helpottaneen. Päätän varovasti kokeilla rehua.

Kauhaisen pikkukattilalla rehua metallipöntöstä. Lilli lennähtää kädessäni olevan kattilan laidalle. Toisetkin huomaavat kattilan ja pyrähtävät paikalle. Jotenkin silti saan keploteltua rehua pieneksi kasaksi tasolle. Siitäkös syntyy hässäkkä: kaikki ajavat toisiaan takaa paitsi kukko, joka pinkoo pakoon kaikkia. Yritän antaa kaikille oman rehukasan, mutta meno on niin villiä, että juoksen sisälle hakemaan rehuastioita. Pyrin antamaan jokaiselle oman kipon, mutta ei elämä niin helppoa ole. Pyöreät posliinikulhot eivät kelpaa, pitää olla soikeita paitsi ilman sinistä koristeraitaa. Toisen kulhossa rehu on aina parempaa kuin itsellä, ja takaa-ajo jatkuu. Ainoastaan Floora seisoo kynnyksellä tyynenä ja odottaa, että antaisin kattilasta kauraa. Floora saa kattilakauransa. Katson juuri äsken huolellisesti siivoamiani tasoja. Ne ovat rehun ja sotkun peitossa. Ja se rauha ja rakkaus… Ne olivat vain toiveajattelua. – Hoh-hoijaa, sanon minä ja painan ulko-oven perässäni kiinni.

Illalla saan olla kiitollinen siitä, että Poppius on jo melkein kunnossa. Ihana kanaparveni on asettunut tavanomaiseen tapaansa yläorrelle. Kääntelevät päitään suloisesti jutellessani niille ja toivottaessani hyvää yötä. Minun rakkaat kanaseni ja kukkoseni!

Huhtikuun 6. päivä

Kukko on kunnossa, joten elämä hymyilee jälleen.

Huhtikuun 7. päivä

Ilta on kylmä, ja voimatkin vähissä, mutta leikkaamaan on mentävä, jos aikoo leikata. Silmut aukeavat minä päivänä hyvänsä. Aloitan pahimmasta. Teoriassahan omenapuun leikkaus on helppo: leikkaa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Mutta kun niitä ulospäin suuntautuvia silmuja ei kerta kaikkiaan ole. Siis niissä kohdissa missä niitä kipeästi tarvittaisiin. Oksien pitäisi olla parinkymmenen sentin välein. Samalla oksien pitäisi suuntautua sivulle eikä ylös. Ja kaiken huipuksi oksien pitäisi olla tasaisesti eri puolilla puuta. Ainoa lohtuni on se, että omenapuumme on viimeisessä nurkassa, jossa en yleensä edes käy.

Viime vuonna herukkarivin eteen tehty työ palkitsee. Tällä kerralla pääsen aika vähällä.

Huhtikuun 8. päivä

Leikkauspuuhat etenevät. Köynnöshortensia on samanlainen sekasotku kuin aina ennenkin, mutta se on aika helppo. Hanhikit vasta risukasoja ovatkin. Leikkaan ne alas. Marjasinikuusamien syttyrät selviävät, kunhan saan lamoavat oksat leikatuksi. Kanukoista leikkaan kaiken varalta kaksi oksaa kummastakin ja kruunuangervosta muutaman.

Huhtikuun 9. päivä

Lunta tuiskuttaa välillä vaakasuoraan. Kylmyys antaa puutarhahommiin lisäaikaa, joten voin hyvin puuhailla sisällä.

Huhtikuun 11. päivä

Tänään on talvi. Kylmä on, mutta ei niin kylmä, etten voisi lähteä orvokkiostoksille. Toivottavasti niitä myydään jo.

En löydä vaaleankeltaisia pikkuorvokkeja. Valitsen valkoisia. Ne antavat raikkaan ilmeen punasävyisten kaunokaisten sekä iloisten Tete-narsissien seuraan. Istutuksen jätän suosiolla kevääseen. Sääennustuksen mukaan sen pitäisi olla maanantaina.

Huhtikuun 15. päivä

Sää on toiveiden täyttymys. Kanat pääsevät ulos jo aamulla. Rouvat viipottavat tarhaan ja aloittavat touhukkaan kuoputtamisen. Poppius hämmentyy rouvien katoamisesta. Se ryhtyy syömään, sen jälkeen pyörii kanalassa, kunnes huomaa avonaisen luukun ja hypähtää ulos.

Poppius kiirehtii kanojen luo ja kulkee edestakaisin aivan kuin se ei tietäisi, miten ulkotarhassa ollaan. Jouko seuraa tilannetta mielenkiinnolla töittensä lomassa. Välillä raportoi, että kanalassa näyttää olevan kevättä ilmassa.

Pihassa tuoksuu hake. Äänimaiseman täyttävät hakettimen tasainen raksutus, moottorisahan pärinä, kukon kieunta ja lintujen laulu. Minä ahkeroin terasseille uutta kevätilmettä. Nostan ruukuissa talvehtineet viiruhelvet pystyyn. Talvehtiminen näyttää onnistuneen.

Istutan narsissit, kaunokaiset ja orvokit pajunoksien seuraan. Uudet ruukkutassut näyttävät kivoilta. Ripustan betonipallot. Asettelen kynttilänjalat tasolle.

Kanaparvi viihtyy ulkona koko päivän. Huomaan Poppiuksen seuraavan uskollisesti Lilliä ja yrittävän nokkia sille tuoretta vihreää verkon raosta. Ojennan sille avuksi pienen lehden, jonka kukko tarjoilee Lillille. Olen onnellinen; Poppiuksesta on kasvamassa herrasmies.

Huhtikuun 16. päivä

Tuntuu ihanalta, kun tuija tuoksuu ja hapsottavat pensaat muotoutuvat palloiksi. Ensin päiväntasaaja, sitten pohjoisnapa, pohjoinen pallonpuolisko ja lopuksi eteläinen pallonpuolisko, jos siinä mitään leikattavaa edes on. Lopputulos on aina yhtä riemastuttava, vaikka tarkkaan katsoen jokainen palloista on omalla tavallaan muotopuoli.

Traktori kyntää peltoa ja lokit kirkuvat. Poppius kiekuu oikein urakalla. Kaikkea tätä säestää moottorisaha, jolla Jouko pilkkoo kaatuneen katajan. Sen, joka pysyi pystyssä tuettuna kymmenkunta vuotta, mutta ilman tukea rojahti talven jälkeen maahan.

Huhtikuun 17. päivä

Leikkokukkien valitseminen juhlapöytään on aina vaikeaa. Keltaisenoranssit kerrotut tulppaanit vetävät puoleensa kuin magneetti. Niiden seuraksi sopivat voimakkaan vaaleanpunaiset tulppaanit, mutta mitä valkoista tulppaanien kanssa – tulppaaneja vai krysanteemeja? Päädyn krysanteemeihin, mutta jo autossa kadun valintaani. Toisaalta herukanoksat sopivat paremmin sekakimppuun kuin pelkkien tulppaanien seuraan.

Kotona olen varma, että valintani on sittenkin osunut oikeaan. Alan koota kimppua spiraaliksi maljakkoon. Vaihdan toisenlaiseen. Kimppu on kaunis, mutta ei spiraali. Yritän tehdä kimpun kädessä. Tulos on liian tiivis. Korjailen. Sommittelen vielä moneen kertaan. Lopulta kukat ovat siinä ensimmäisessä maljakossa. Värit ovat onnistuneet, kaarevat herukanoksat tekevät juuri oikeanlaisen vaikutuksen, ja lopulta maljakkoa kääntelemällä saan kimpun näyttämään jokseenkin siltä mitä halusinkin. Totean kuitenkin, että pullot ovat minun juttuni.

Huhtikuun 18. päivä

Päästän kanat ulos. Poppius kuopii maata ja löytää kanoille tarjottavaa. Se kotkottaa innoissaan, mutta kun Floora juoksee paikalle Poppius juoksee karkuun. Heitän maahan jyviä ja siemeniä. Poppius kutsuu innoissaan kanoja herkuille. Onneksi Lilli hyödyntää tilaisuuden. Olen onnellinen Poppiuksen puolesta.

On pitkäperjantai. Ensimmäiset kylmänkukat ovat aukaisseet nuppunsa. Krookusten aika jatkuu, vaikka osa niistä on jo luovuttanut. Kuovit laulavat.

Huhtikuun 19. päivä

Lankalauantai. On satanut koko päivän. Harmi, etten voi päästää kanoja ulos. Minä viihdyn sisällä. Kuuntelen Matteus passiota ja järjestelen puutarhakuvia.

Huhtikuun 21. päivä

Jätän jäähyväisiä krookuksille ja ihmettelen ajan kulumista. Yksi ajanjakso on taas vääjäämättä päättymässä. Nyt alkaa olla kylmänkukkien, esikoiden ja kevätkaihonkukkien vuoro loistaa.

Huhtikuun 23. päivä

Kiedon terassin kukkaistutukset harsojen sisään. Yöksi on ennustettu pakkasta. Ulkona on jo nyt niin kylmä, että teen mieluiten sisällä kasvukauden To Do –listaa.

Kysäisen ChatGPT:ltä, käykö hake pioneille katteeksi. Tekoäly vastaa sen sopivan oikein hyvin ja perustelee kantansa. Kysäisee vielä, mistä muuten sain haketta – oliko minulla omaa vai sainko jostakin. Siitä sukeutuu mukava keskustelu. Kysyy vielä, että miten muuten pionini voivat ja onko versoja jo näkyvissä. Lopuksi toivottelee aurinkoa ja kukintaa mun kevääseen. 🌸🌞

Illansuussa pyörähdän ulkona kalkitsemassa ne, jotka erityisesti kalkista tykkäävät. Aurinko näyttäytyy hetken ja houkuttelee kitkemäänkin. Jokainen ruohotupsu, peltokanankaali ja voikukan alku ämpärissä on voitto.

Huhtikuun 24. päivä

Päivä on kylmä, mutta pipo päässä pärjään puutarhassa. Tuija tuoksuu taas. Tänään on lieriön ja pikku pallojen vuoro päästä parturiin. Olin niin pelännyt viime syksynä istutettujen pallojen puolesta, mutta ne ovat kauniin vihreitä ja muutenkin moitteettomia. Muurilla kasvavat ruusut saavat haketta juurilleen. Innokkaana käyn nurmikon yläosan reunan kimppuun. Irrotan nurmipaakut ja etsin robotin reunalangan.

Illansuussa havahdun siihen karuun tosiasiaan, ettei nyt olekaan pelakuu. Tavanomaisia kevättöitä pitäisi olla jo lujaa vauhtia tekemässä, sillä rikat kasvavat kohisten kylmästä huolimatta. Yhtä aikaa pitäisi olla kitkemässä, tyhjentämässä kompostoreita, valmistelemassa istutuksia ja vaikka mitä. Laskeskelin, että parhaan hyötysuhteen saan kattamalla viime syksyn istutukset pahvilla ja hakkeella. Niinpä viihdyn lammen takana niin kauan, kun aurinko paistaa. Kun aurinko menee pilveen, ilma muuttuu jäätäväksi. Valmista ei tullut, mutta onpahan aloitettu. Illalla tekee mieli saunaan.

Huhtikuun 25. päivä

Pahvia, haketta, auringonpaistetta, vesipisaroiden kimmellystä nurmikolla, rusokirsikoiden lupaavia silmuja. Nyt tuntuu, ettei hätä olekaan tämän näköinen. Aamulla on satanut lunta. Ehkä kevät ei lopukaan huhtikuuhun. Sitä paitsi asiat valmistuvat yksi kerrallaan. Tänään saan valmiiksi nurmikon yläosan istutukset muuten, paitsi ’Candy Stripes’-sammalleimut lisään myöhemmin. Pieni työ, iso ilo.

Pitkin päivää sataa vuorotellen lunta ja aurinko paistaa. Huvittelen tekemällä uusia puutarhasuunnitelmia – tällä kertaa yhdessä ChatGPT:n kanssa. Kysyn, näyttäisivätkö pallotuijat hassuilta rungollisen marja-aronian seurassa. – Pallotuija on symmetrisen pyöreä ja matala, kun taas marja-aronia rungollisena on selkeästi ylöspäin suuntautuva ja "ilmavampi", se perustelee yhdistelmän sopivuutta. Tämä kontrasti tuo ryhmään ryhtiä, kunhan tuijat eivät ole liian korkeita. – Jes, kuulostaa siltä, että sulla on silmää yhdistellä näyttäviä kontrasteja ☀️, tekoäly kehaisee kuultuaan ehdotukseni heleänvihreästä tai kellertävistä tuijista. Mikäpäs tässä on työskennellä noin kohteliaan ja reippaan työkaverin kanssa.

Tästä minä pidän: tekoäly ottaa huomioon rakenteen ja ryhdin, muodot ja värit sekä ilmavuuden. Otan mielihyvin vastaan perennaehdotukset, joita tosin vähän sovellan. Kirjaan suunnitelmaani kurjenpolvi ’Rozannen’, kuunliljat ja tädykkeet sekä heinät. Mitähän Jouko tuumaa ehdotuksesta?

Huhtikuun 26. päivä

Siivoskelen kanalassa kikkareita. Lilli hypähtää munintapesään ja jää sinne rauhassa makaamaan. Poppius seuraa sitä astinlaudalle ja vetää Lillille sellaisen soolon, että keskeytän puuhani ja jään ihmetellen tilannetta seuraamaan. Kukko vinkuu, narisee ja päästelee mitä eriskummallisimpia ääniä, joita en osaa edes kuvailla. Tämä on meidän neljäs kukkomme, enkä koskaan aiemmin ole tällaista ääntelyn repertuaaria kuullut. Ja Poppius muuten kiekuu aivan samalla tavalla kuin isä silloin ennen vanhaan, kun hän kutsui lapset etsimään ”kukonmunia”. Kiekuminen, kaakatus, kotkotus ja potpotus ovat tuttuja, mutta näiden lisäksi Poppius rääkyy, kiljahtelee, haukahtelee ja sen kanojen kutsumistyyli on täysin omintakeinen teatraalinen esitys. Jos jossain järjestetään Suomen ensimmäinen kukkojenkielen kurssi, menen sinne viivana.

Nooh, kielikurssia odotellessa kysäisen asiaa tekoälyltä. Kuulostaa loogiselta, että ääntely olisi lempeää jutustelua, pesän esittelyä ja flirttailua kanan kanssa, onhan Lilli kukon erityisessä suosiossa – Lilli, jonka olin luullut olevan ikuinen sinkku. Loogista on sekin, että nuori kukko harjoittelee äänenkäyttöään monin eri tavoin ja että korkeat äänet kertovat usein innostuksesta. Nyt alan ymmärtää.

Juttelemme pitkän aikaa niitä näitä. Kerron, että kukko on kova kerjäämään siemeniä tarjotakseen niitä kanoille. – Oho, nyt kyllä sulaa sydän. 🥹💛, tekoäly vastaa. Minunkin sydämeni sulaa, kun luen sen luonnehdinnan thüringeniläisestä kääpiöpartakanasta rotuna: ”Kyseessä on pieni mutta rohkea ja aktiivinen kanarotu, joka tunnetaan erityisesti vakuuttavasta luonteestaan ja hyvin kehittyneestä sosiaalisesta käyttäytymisestään. Ne ovat rohkeita ja seurallisia. Kukot voivat olla hyvin hoivaavia ja aktiivisia.”

Huhtikuun 27. päivä

On ihanaa käydä kanalassa, kun Poppius on vihdoin saavuttamassa arvoisensa aseman rouvistaan hyvää huolta pitävänä kukkona. Tottuneesti se kutsuu kanat syömään ja tarjoilee niiden eteen palasia salaatista ja omenasta. Poppiuksen suojissa Lillikin uskaltaa nokkia tikusta herkkuja pelkäämättä Flooran ja Lyydian ajavan sitä kauemmas.

Huhtikuun 28. päivä

Taas tuoksuu hake. Tuuli suhisee korvissa, mutta se ei onneksi peitä muita kevään ääniä: metsän huminaa, naapurin vasaran pauketta, Joukon moottorisahan pärinää, kuovien ja töyhtöhyyppien sirkutusta ja lokkien kirkunaa traktorin perässä. Mikäpä sen keväisempää kuin lokkiparvi kirkumassa kyntävän traktorin perässä! Valokuvauksesta ei nyt tahdo tulla mitään, sillä kylmänkukat ja kirsikkapuiden oksat tärisevät tuulessa.

Joskus tuntuu suoraan sanoen siltä, että minua kohdellaan kuin ruokinta-automaattia. Joka kerta kun menen kanalaan, Poppius huomaa minut jo kaukaa. Ennen kuin ehdin kunnolla edes sisälle, kukko touhukkaana kutsuu kanat paikalle syömään herkkuja. Tuntuu kiusalliselta tuottaa kanoille pettymys, sillä eihän minulla siemeniä tai kasviksia aina ole. Erityisen kiusallista se on iltaisin, kun koko parvi on vihdoin ja viimein kovan säätämisen jälkeen rauhoittunut orsille. Nähtyään minusta vilauksen ikkunasta Poppius lennähtää alas ja kutsuu kiireesti kanat mukaansa – ja koko härdelli alkaa alusta.

Huhtikuun 29. päivä

Mikä ilo ja riemu, kun keksin keinon pitää hakkeet pahvin päällä valumatta rinteessä! Monet säkkikangashuput ovat jo niin riekaleina, etteivät enää ensi talvena varjosta havuja. Ne kelpaavat oivallisesti pahvin päälle pitämään hakkeen paikoillaan.

NYT

Kevät saa minut miettimään aikaa ja varsinkin sen kulumista. On niin vaikea käsittää, ettei kevään liepeestä saa kiinni. Kevät vain rientää eteenpäin ja minä yritän pyristellä mukana. Ehdinkö kaiken tarvittavan? Jos nyt myöhästyn jakopalojen istutuksissa ja helteet ehtivät tulla, joudun odottamaan syksyyn tai pahimmassa tapauksessa seuraavaan kevääseen.

Päätän paneutua eri kulttuurien aikakäsityksiin vähän tarkemmin. Oivallan, että puutarhassa aika ei kulu – se elää. Puutarhassa ajan mittarina ei ole kello, vaan kasvu. Tosiaankin, niin monesti ihmettelen miten sembramänty voi olla jo noin iso, vastahan minä sen istutin. Taisi olla yksitoista vuotta sitten. Jos aika onkin kulunut, ei se ainakaan hukkaan ole mennyt. Kun alan miettiä, löydän puutarhastamme paljon esimerkkejä, miten aika on elänyt ja ”varastoitunut” kasveihin. Aika ei ole juossut pois, vaan se on juurtunut. Jaettavaa riittää. Pensaat ovat runsastuneet, polut käyneet kapeiksi.

Aika on "varastoitunut" minuunkin muistoina, kokemuksina ja oppimisena. En olekaan enää se sama puutarhuri kuin tätä tai edellistä puutarhaamme aloittaessani. Kuljeskellessani puutarhassa monet kasvit, kivet ja näkymät aktivoivat muistojeni varastoja. Muistojeni aarrearkkuun ovat kerrostuneet tarinat ystäviltä saaduista kasveista, erilaiset vinkit ja opit – myös ne epäonnistumisten kautta kertyneet – sekä monet muistot erilaisista tunteista, ihmisistä ja ylipäätään eletystä elämästä. 

Sitä paitsi puutarhassa aika on syklinen: tulee uusi kevät ja istutusaika, uusi kesä ja kasvu, uusi syksy ja sadonkorjuu, ja talven levon jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Kaikki tapahtuu omalla ajallaan. Aika tuntuu palaavan ja toistuvan, ei sittenkään katoavan. Ja vaikka aika minun omalla kohdallani ei puutarhassa toistuisikaan, sillä ei ole enää siinä kohtaa väliä. Linnut laulavat aivan samalla tavoin kuin lapsuudessakin. Niin kauan kuin niiden aika on.

Länsimaalaisena olen sisäistänyt lineaarisen aikakäsityksen, jossa korostetaan tehokkuutta, aikatauluja ja suunnitelmallisuutta. Nautin To Do -listoista ja puutarhassa valmiiksi saaduista projekteista. Eikä siinä mitään pahaa olekaan kunhan ei stressaannu laatimistaan suunnitelmista, vaan joustaa tilanteen mukaan. Kunhan osaa nauttia siitä vähäisestäkin, jonka on saanut aikaan, vaikka työ olisi jäänyt kesken.

Kulttuurissamme painopiste on usein tulevaisuuden suunnittelussa, eikä nykyhetkessä ja luonnon rytmissä. Näinkin voi aivan hyvin olla, sillä eteenpäin elävän mieli. Unelmat ovat arjen mausteita. Paha puoli tässä ajattelussa vain on kiire, joka tuntuu olevan monen länsimaisen kintereillä. Kiire on minullekin hyvin tuttu tunne ainakin tietystä elämänvaiheesta, vaikka nykyisin kiireen tuntua koen hyvin harvoin.

Onneksi minulla on puutarha. Se saa usein minut flow-tilaan, jossa ajantaju katoaa. Tehokkuus, aikataulut ja suunnitelmat unohtuvat. Keskittyminen meneillä olevan puuhaan kaikki aistit avoimina saa tunnetusti ajan hidastumaan tai jopa tunteen siitä, että aikaa on rajattomasti. Kiire loppuu. Mieli rauhoittuu.

Oivallettuani, että puutarhassa aika aivan kuin ”varastoituu” kasveihin ja minuun itseenikin, katson puutarhaani eri silmin. Tietenkin saan iloita unelmieni täyttymisestä ja jokaisesta viivasta To Do -listallani, mutta aivan yhtä hyvin voin vetää viivan ensi keväänä ja olla onnellinen siitä mitä minulla on jo nyt. Aika tekee kuitenkin tehtävänsä: kirsikkapuut vahvistuvat ja kukkivat entistä runsaampina.

Kuljeskelen puutarhassa. Pysähtelen. Istuskelen. Kuuntelen. Tunnen. Katselen. Aika hidastuu. Kiitollisuus täyttää mielen. Vaikka vuosien kokemuksesta tiedän, että tulossa on pursuilevaa vihreyttä ja kukkien loistoa, tämä kaikki riittää minulle nyt: vielä paljolti ruskea maa, hento vihreys, pullistuvat silmut, oikutteleva sää, jolloin ohuella takilla ei tarkene ja paksu on liikaa.

TO DO 2025 –

Tästä näet mitä kaikkea kivaa meillä tapahtuu tänä kesänä - tai ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana...

ALKUKULMA

Siisti ruskettunut kataja.

Istuta rungollinen marja-aronia kunnon kohopenkkiin sekä sen eteen 2-3 matalaa (ja heleänvihreää/limeä) pallotuijaa. Lisää ryhmään kurjenpolvi 'Rozanne', kuunliljaa ja tädykettä.

Lisää vielä heinää sinne tänne tuomaan keveyttä ja väriä. 

Tyhjään koloon toinen kuninkaanangervo 'Kruunu'.

Jaa iiriksiä.

AMERIIKKA (ETELÄ)

Portin pieleen tarvitaan yksi vaaleanpunainen pioni (esim. 'Angel Cheeks'). Sille on jo paikka valmiina. Nyt siinä on kaksi ’My Lovea’ ja yksi ’Gillbert Barthelot’.

Sen vieressä olevaan pieneen ryhmään tarvitaan yksi vaaleanpunainen pioni (esim. 'Angel Cheeks'). Sille on jo paikka valmiina. Nyt siinä on yksi ’My Love’ ja yksi ’Gillbert Barthelot’. Polun varteen (ent. poimulehtien paikalle) ainakin yksi vaaleanpunainen pioni (esim. 'Angel Cheeks').

Sen vieressä, pajun edessä oleva kolmen pionin penkki on valmis.

Isoon pioniryhmään tarvitaan yksi pioni lisää valkoisen ja 'Gillbert Barthelotin' väliin.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Polun reunaan, poistettujen jättipoimulehtien tilalle pionin lisäksi päivänliljoja. 

Levennä polku.

Yksi 'Globosa' -tuija vielä tarvitaan kahden entisen pallon seuraan, niin tulisi kolmen ryhmä.

AMERIIKAN SYYSPENKKI

Tien reunaan syksyn perennoja: sinertävää asteria ja pinkkiä asteria sekä valkoista koreakärsämöä.

Siirrä neilikat reunaan.

Syksyllä:

Sinisiä sinililjoja 

Kevättähtiä

Krookuksia

Tulppaaneja

AMERIIKKA (POHJOIS) / LÄNSIREUNA

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Siirrä neilikat pionien edestä Syyspenkin reunaan.

AVARUUS

Lannoita hortensiat rodo- tai havulannoitteella.

Siisti ruskettunut sokeritoppakuusi.

Pikkutalvio puun juurelle

Syksyllä:

Sinisiä sinililjoja sokeritoppakuusen pohjois- ja itäpuolelle.

BETONIPYSTIT

Istuta tuija 'Holmstrup', jos löytyy. Kylvä juurelle jotain matalaa.

TAI

Kylvä krassia.

Korjaa ruukun jalka.

ETELÄMERI

Siirrä maksaruoho 'Purple Emperor' vaaleanpunaisen loistosalvian viereen.

Istuta lilat ja vaaleanpunaiset loistosalviat epäsymmetrisesti kolmioiksi ohotanmarunan viereen, niin tulos ei ole liian suora. Loistosalvioita varten kasvualustasta pitää tehdä vähän multavampi.

Jaa lilaa loistosalviaa yläosaan.

Merkkaa pinkit ketoneilikat kukinnan aikaan ja levitä niitä.

Täytä aukkopaikat jakopaloilla.

ETELÄREUNA

Leikkaa katajan kuivat oksat.

ETELÄRINNE

Kata loput pensaat hakkeella.

Kata pionit hakkeella.

Jaa kurjenpolvea ruusujen alle.

ETELÄTERASSI

Vie muutama viiruhelpi Kanalan terassille.

Istuta ruukkuihin:

Jättipoimulehti

Kataja

Hopeahärkki

Törmäkukka

GRÖNLANTI

Istuta hävinneen 'Rozannen' tilalle uusi tai jotakin.

Levennä polku.

Syksyllä:

Sinisiä kevättähtiä kaikkialle grönlanninhanhikkien sekaan

HEVOSKASTANJAN KATVE / LUOTEISKULMA

Ok

HYVÄN YÖN PENKKI

Syksyllä:

Kestäviä tulppaaneja

HÄÄPUKUPENKKI

Pionit ok. Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Leikkaa kuusten alaoksia kevättalvella.

Kaukasianmaksaruoho pitää vaihtaa rönsyleimuun: Jaa valkoinen 'Ariane' sekä osta vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’ ja vaaleansinisävyinen ’Blue Ridge’

Jaloängelmä pioniryhmän keskelle, esim. 'Splendide' tai joku muu vaaleanpunainen, ei kuitenkaan liian korkea

Syksyllä:

Vieläkö? Istuta tulppaaneja entisten sekaan ja ihan kanatarhan eteen sekä iiristen väleihin. Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Lady van Eijk’

JAPANI

Levennä polku.

Syksyllä:

KAARIPORTTI

Kiinnitä 'New Dawn' tukeen

Syksyllä:

KAIVO

Kirsikkapuun kohtalo?

Ruukkuun jotakin?

KANATARHA

Madalla altaan taustalevy.

Korjaa kanatarhan kulkusilta.

Kiinnitä viiniköynnös verkkoon.

Lisää haketta ja hiekkaa.

Levennä polku.

Syksyllä:

Vieläkö? Istuta tulppaaneja ihan kanatarhan eteen: aniliini Darwin-tulppaani ’Van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Pink Impression’ ja vaaleanoranssi Darwin 'Daydream'.

Istuta tulppaaneja entisten sekaan ja iiristen väleihin.

KEITTIÖN KULMA

Orvokkia sinkkisoikkoon

Kaarra polkua alkuosasta.

Syksyllä:

KESÄKEITTIÖ

Voisin vielä asentaa rajauksen.

Syksyllä:

KIVEN KAINALO

Kevätkaihonkukkia varjoon?

Syksyllä:

KOMPOSTIALUE

Pallotuija 'Globosa' tuijien väliin itäpuolelle

KUUPUUTARHA

Syksyllä:

Istuta lisää tulppaaneja entisen sokeritoppakuusen alueelle: aniliini Darwin-tulppaani ’Van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Pink Impression’ ja vaaleanoranssi Darwin 'Daydream'.

KÖYNNÖSIKKUNA

Ellei toinen kärhö hartaasta odottelusta huolimatta nouse, voisi istuttaa uuden. Toisaalta epäsymmetrisyys on kaunista ja kiinnostavaa. Ehkäpä lieriöksi leikattu tuija kehikon päädyssä riittää.

Kata pionin katve hiekalla / hakkeella.

Syksyllä:

Istuta sinisiä kevättähtiä köynnösikkunan pohjoispuolelle.

Istuta sinisiä sinililjoja köynnösikkunan pohjoispuolelle.

LAARIT

Kylvä kehäkukat.

Kylvä unikoita.

Avillan kylvöt

LAMPI

Kata loput vallilla olevat pensaat hakkeella

Lisää pioneja (9 kpl) vallin edustalle. Kuopat on jo valmistettu.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Kata päivänliljat.

Peitä suodatuskentän ilmastointiputket köydellä.

Istuta isoihin ruukkuihin viiruhelpiä ja jättipoimulehtiä.

Konnantatarta lammen reunoille

Peittokurjenpolvea kirsikkapuiden juurelle

Loistotädykettä

Vuorenkilpeä

LASTENTARHA

Kylvä lemmikki?

Syksyllä:

LIIKENNEYMPYRÄ

Omenapuu

Päivänliljoja

Pioneja

Kuunliljoja

LUUMUTARHA

Iiristen rajoittaminen?

Syksyllä:

METSÄN REUNA

Rungollinen marja-aronia??

Rohtokatajia

MIKAN PLANTAASI

Paikkaa tuija-aita.

Mitä länsipuolen etureunaan?

MUOTOPUUTARHA

Muotoile tuijat.

Vala laattojen välit.

Kaarra polkua kulmasta.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Kevätkaihonkukkia keskelle

Syksyllä:

Istuta kevättähtiä ja idänsinililjoja kuunliljojen väleihin.

MUSEO

Ok

MUURI

Lisää katetta ruusuille.

Levennä polku.

Kivikkokilkkaa voisi levittää kivien väleihin.

Kevätkaihonkukkia ruusujen ja kuusten alle

Karsi kuusten alaoksia kevättalvella.

NIILAN KIRSIKKAPUUN KATVE

Kevätkaihonkukkia varjoon

Poista kirsikkapuun juurivesat keskikesällä, niin versokasvu ei ole yhtä voimakasta kuin jos poistat ne keväällä. Juhannukseen saakka versot irtoavat helposti repimällä.

Leikkaa alaoksa heinä-elokuussa.

Syksyllä:

NIILAN MUSTIKKAMAA

Tarkkaile peltokortteita.

Täydennä ahomansikkaa tarvittaessa.

NURMIKKO

Muuta piuhan sijaintia.

Uudista idänpuoleinen yläkulma vaaleanpunavalkoisilla 'Candy  Stripes' -sammalleimuilla.

POHJOISTERASSI

Istuta ruukkuihin:

Kuunliljaa omasta maasta

Kevätkaihonkukkaa

Rönsyakankaalia

Varjoyrttiä

Muratit pitäisi uudistaa juurruttamalla versoja ensi vuotta varten.

Orvokit: vaaleansininen, valkoinen ja vaaleankeltainen.

Pallotuijat ja kaikille yhtenäiset ruukut.

Valkoinen verenpisara olisi ihana.

Poimi kukkia roikkumaan ja kuivumaan telineeseen.

Syksyllä:

Vaihda kausikukat.

PORTIN PIONIT

Iiristen seuraan loistotädyke

Rantatädykkeitä?

PUTIIKIN TERASSI

Viiruhelpi ruukkuun

Istuta ruukkuihin:

Jättipoimulehtiä

Hopeahärkkiä

Törmäkukkaa

Kausikukkia

Syksyllä:

Kausikukkia: callunoita ym.

RISTEYSALUE

Lisää väriä.

Loistosalvia hopeatopon paikalle.

Istuta hopeahärkki.

ROSELETTEN PENKKI

Korjaa polun pää.

RUUTU

Lisää haketta.

Laita merkit kulmiin.

Syksyllä:

Istuta Darwin-tulppaaneja

Pikkusipulikukkia

SIVUPOLKU

Levitä keväällä katteeksi kompostia! 

Jaa tuijaryhmän kuoppaan maatiaiskuunliljaa.

Jaa syysmaksaruohoa alemmas polun reunaan.

Siirrä sulkaneilikka ’Sweetness’ Syyspenkkiin.

Vähennä jättipoimulehtiä yläosasta.

Valeangervo x kpl

Rusopunalatva 2 kpl

'Joan Senior' -päivänliljat x kpl

Vaaleanpunaiset päivänliljat, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’ x kpl

Kun istutat perennoja puun tai ison pensaan alle, älä vahingoita niiden juuristoa metallilapiolla. Lisää 15–20 senttiä kuohkeaa multaa, johon taimet istutetaan. Älä leikkaa perennojen varsia syksyllä, vaan taita niiden jäännökset keväällä maan peitteeksi.

Syksyllä:

Krookuksia, kevättähtiä ja tulppaaneja syysleimujen väleihin ja polun toiselle puolelle jotain

Varjoyrttien väleihin kevättähteä?

SUIHKULÄHDE

Poista osa jalolupiineista.

Syksyllä:

Tulppaaneja pihlajan eteläpuoleiselle alueelle iiristen väleihin.

SYREENIRYHMÄ

Ok?

TABULA RASA

Leikkaa katajan kuivat oksat.

TALON KULMA

Valkoisen loistosalvian voisi siirtää tänne ja istuttaa sen tilalle tulikukan.

Kylvä kosmoskukkia sinkkisoikkoon.

TUHKIMON PUUTARHA

Ok

Syksyllä:

Tulppaaneja myskimalvojen juurelle

VANHA POTAGER

Kata takareuna pahvilla ja hakkeella.

Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Sitä voisi lisätä suoralle osuudelle.

Keskiympyrään katseenvangitsija ja ehkä kosmoskukkia ym. korkeaa.

Kylvä kukkia: siperianunikoita.

Suorista herukkarivin kulmatolpat.

Syksyllä:

Pikkusipulikukkia koivuangervojen juurelle

VANHOJEN TUTTAVIEN PENKKI

Ok

Syksyllä:

VÄLITILA

Kulleroita

Syksyllä: