UNELMIA

Minulla on paljon puutarhaunelmia, pieniä ja isoja. Pienet ovat sellaisia kuten: kunpa saisin leikattua tuon juurimaton reunan siistiksi. Voin toivoa, että saisinpa siistittyä tämän ja tuon penkin reunan. Se voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin polun kiven oikaiseminen. Polkukivi on saattanut häiritä jo pitkään, mutta sen muistan ainoastaan silloin kun touhukkaana astelen tekemään jotakin aivan muuta – toteuttamaan toista unelmaani.

Yhtenä päivänä vain ottaisi asiakseen

ja leikkaisi juurimaton reunat,

kitkisi voikukat ja valvatit,

levittäisi katteet, siistisi nurkan jos toisenkin.

Asia olisi hyvin yksinkertainen, jos pieniä unelmia olisi vain vähän. Yhtenä päivänä vain ottaisi asiakseen ja leikkaisi juurimaton reunat, kitkisi voikukat ja valvatit, levittäisi katteet, siistisi nurkan jos toisenkin. Aika ja voimat eivät vain riitä kaikkien pikku-unelmien toteuttamiseen. Kun yhden saa toteutettua, on tullut jo kaksi lisää. Kun sitten sellaisen pitkään odottaneen homman saa tehdyksi, on sitäkin tyytyväisempi mieli.

Olen jo ainakin pari vuotta haaveillut, että saisin täytettyä tuon oikealla näkyvän kokon maanpeitekasveilla. Ei muuten ole ainoa kolo tässä puutarhassa!

Minulla on myös kasviunelmia. Viime aikoina minua ovat alkaneet kiehtoa hoikat pilarikuuset. En ole keksinyt niille paikkaa, sillä ne toivoisivat puolivarjoisan paikan. Kuusista kirjoittelinkin otsikolla Surun laaksosta onnen kukkuloille.

Toivoisin saavani sateenvarjojalavan,

sillä jänikset söivät entisen.

Toivoisin saavani sateenvarjojalavan, sillä jänikset söivät entisen. Ne rouskuttelivat pari omenapuutakin ja päärynäpuu ’Pepi’ kuoli muuten vain. Onhan näitä puuhaaveita… Makeakirsikka tuottaisi paremman sadon toisen makeakirsikan kaverina. Amerikanpihlajalle olisi tilausta vanhan, lahoavan pihlajan vieressä. Kun vanha puu joudutaan kaatamaan, olisi sitten nuori jo hyvässä kasvussa.

Tämä Gårdebo-kirsikka olisi kaveria vailla.

Haaveilen puksipuista. Minulla on yksi kartioksi leikattu ja tahtoisin sille pyöreän kaverin. Itse asiassa kaksi erikokoista palloa olisi kiva. Nyt syksyllä keksin aivan vahingossa, että tarvitsin myös sisääntuloterassille tuollaisen kartio & pallo – pariskunnan. Siirsin ainokaiseni keittiön terassilta toiseen paikkaan, etten unohtaisi nostaa sitä varastoon pakkasten tullessa. Huomasin, että puksipuu sopi vanhan perunalaatikon päälle loistavasti. Parhaat ideat syntyvät näköjään vahingossa. Meillä on iso ja melko monimuotoinen puutarha ja olen kokenut, että tällaiset säntilliset elementit tuovat hyvää ryhtiä.

Mielessäni olen jo monta kertaa

kieputtanut pätkän kanaverkkoa lieriöksi

pensaan leikkaamista varten.

Haaveilen leikatusta pensaasta. Esimerkiksi lieriö olisi kiva jossain matalan pensasaidan lähettyvillä. Mielessäni olen jo monta kertaa kieputtanut pätkän kanaverkkoa lieriöksi pensaan leikkaamista varten. Kuoppaa en sentään ole kaivanut, kun en tiedä minne sen pensaan istuttaisin ja mikä pensas olisi paras. Kiiltotuhkapensas on kaunislehtinen läpäisevän maan kasvi. Se olisi riittävän korkea. Syysväri on loistavan punainen – ei hassumpaa! Toinen vaihtoehto olisi taikinamarja. Se viihtyisi varjossakin.

Kanadalainen ruusu 'Morden Blush' kukkii pitkään ja runsaasti.

Näen toiveunia ruusuista. Sieluni silmin näen suuria ruusuryhmiä Kesäkeittiön takana, Tien mutkassa ja Länsireunalla. Vaaleanpunaisia ’Morden Blush’ -kanadanruusuja, valkoisia ’Schneewittchen’ -tertturuusuja ja joitakin vähän korkeampia pensasruusuja, ehkä jopa vaaleankeltaista ’Aichaa’. Niitä kaikkia meillä jo on ja uuttakin olisi kiva kokeilla, ainakin hempeää ’Ritausmaa’.

Näen mielessäni kestäviä yksinkertaisia pensasruusuja muurin päällä. Vaaleanpunaista, valkoista, aniliinia. Sen projektin olen jo aloittanutkin.

Tuettu vadelmarivi on haasteellinen sijoitettava.

Unelmoin vadelmista. Minulla ei koskaan ole ollut puutarhavadelmia, vaikka ne olisivat herkullisia. Olen yrittänyt keksiä niille paikkaa, mutta tuettu vadelmarivi on haasteellinen sijoitettava. Se kun ei mielestäni ole mikään pihan kaunistus.

Olisi ihana saada toinen ’Somerset Seedless’ –viiniköynnös kiipeilemään kanatarhan verkkoa pitkin. Yksi meillä on jo muurilla. Siitä voisi ohi kulkiessaan saada suunsa makeaksi. Kanatkin saisivat alaoksilta osansa.

Haavelistalla ovat myös valkoinen kyläkurjenpolvi ’Laura’, ihanan vaaleansininen jaloritarinkannus ’Guardian Lavender’ sekä vaaleankeltainen Amerikankullero. Vaaleanpunainen kärhö 'Jan Pawel 2' olisi kaunis ja ilmeisen kestäväkin. Blogiystäväni vinkkasi siitä.

'Somerset Seedless' on pärjännyt talvet hyvin muurin kupeessa.

Sitten on vielä suurempia haaveita. Olisi upeaa saada polttopuille siisti säilytyspaikka. Sellainen on mietinnässä. Kesäkeittiökin olisi ihana. Sille on jo perustus valmiina, mutta sen rakentamisella ei ole kiirettä. Rakkaalla miehelläni on muutenkin niin paljon hommaa, etten odota kesäkeittiötä moneen vuoteen. Olen tyytyväinen, että voin istuttaa sen ympäristön valmiiksi tietäen, ettei maata tarvitse enää myllätä. Eikä olisi yhtään hullumpi juttu, jos lammen saisi valmiiksi. Lampi on ollut mieheni unelma. Se on nyt koekäytetty ja odottaa seuraavaksi kangasta ja hiekkaa.

Nyt täytyy olla tarkkana zoomin kanssa,

etteivät kaikki rytöläjät tule kuviin.

On minulla myös aivan mahdottoman suuria unelmia. Olisi huikeaa saada puutarha niin valmiiksi, ettei siellä olisi aukkopaikkoja. Puutarha näyttäisi rehevältä ja täyteläiseltä. Mustat muovit rikkojen peittona olisivat enää vain muisto. Runsaasta kasvillisuudesta huolimatta minulla olisi mahdollisuus kokeilla uusia kasveja ja täydellisiä kasviyhdistelmiä, puuhailla hyötykasvien parissa ja valokuvata laajalla zoomilla. Nyt täytyy olla tarkkana zoomin kanssa, etteivät kaikki rytöläjät tule kuviin.

Muotopuutarha on lähimpänä valmista, mutta ei sekään vielä valmis ole.

Kaikista suurin puutarhaunelmani on, että pysyisin niin terveenä, että voisin kyykkiä puutarhassa, istuttaa, kastella, leikata ja lannoittaa…

OSTOSLISTA

Puutarhaintoilijan ostoslista näyttää ihan tavalliselta kauppalistalta:

2 timanttituijaa

6 ’Garden Lace’ -pionia

1 ruusu ’Ritausma’

1 Karoliinanruusu

2 yksinkertaista juhannusruusua

3 jaloritarinkannusta

kirjovuohenputkea

suovehkaa

valkoista rauniokilkkaa

1 kärhö 'Hagley Hybrid'

1 sininen alppikärhö

1 valkoinen kylmänkukka

vaaleankeltainen Amerikankullero

törmäkatkeroa

valkoisia varjoliljoja

valkoista Julianesikkoa

kyläkurjenpolvi ’Laura’

1 pkt luujauhoa

Kuitenkin kun listaa katselee vähän tarkemmin, se alkaa näyttää vähintäänkin erikoiselta. Ensinnäkin kaikkea ei ole tarkoitus ostaa – tai ei ainakaan tänä vuonna. Toisekseen kaikkea ei edes saa ostettua.  Rahan puute on tietysti yksi syy, mutta kaikkea ei saa edes rahalla – siis ei tänä vuonna.

Kaksi tuijaa eivät ole ongelma. Niitä myydään ”joka paikassa”. Ostan ne sitten kun seuraavan kerran on kaupunkiin asiaa. Olen suunnitellut istuttavani ne suuriin betonipysteihin sisääntuloväylän alkuun.

Jouko katseli betoniruukkua ja sanoi, että routa on vääntänyt sen vinoon. Pitäisi valaa routimaton alusta sille. – Ai, mä en ole huomannut, että se on vinossa, sanoin ja jatkoin, että minua häiritsee enemmän se, että ruukku on tyhjä. Sitä puolestaan mies ei ollut huomannut. Olen silti varma, että hän tulee pitämään tuijan ja krassin koristamista ruukuista – vaikka ne ovatkin hieman keikallaan.

Ruukut ovat tyhjinä ja kaikki muukin vielä alkutekijöissään toukokuisessa puutarhassa.

Samalla reissulla saisin ehkä vielä vaaleanpunaisen 'Hagley Hybrid' –loistokärhön. Blogiystäväni suositteli tuota kaunista köynnöstä minulle. Jos se menestyy hyvin V-vyöhykkeellä, niin miksei minullakin, jos sen oikein huolellisesti istutan. Poikani lupasi nikkaroida sille kunnon tuen.

’Ritausma’ –ruusua haaveilen Etelä-Ameriikan istutusalueen keskipisteeksi. Sen saattaisin löytää samasta paikasta. Ruusuista puheen ollen – minulla on menossa ruusuprojekti. Aion istuttaa pitkän muurin päälle ruusuja estämään naapurista tunkeutuvat seljat, villivadelmat ja kortteet. Istutin viime kesänä kokeeksi yhden valkoisen kurttulehtiruusun. Koska se tuntuu menestyvän oikein hyvin vaikeissa olosuhteissa muurin päällä, aion istuttaa niitä lisää. Hyvällä tuurilla saattaisin löytää niitä pari, jos paluumatkalla poikkeaisin vielä yhdellä puutarhalla. Niiden seuraksi olen hankinnut vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia ruusuja.

P.S. Enpä hankikaan kurttulehtiruusua, koska sen myynti kiellettiin ja entisetkin kasvustot on hävitettävä. Kolmen vuoden kuluttua kurttulehtiruusujen hallussapitokin on kiellettyä enkä aio rikolliseksi ryhtyä. Aion hankkia niiden tilalle yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Kuvassa tarhakurtturuusu 'Sävel'

Karoliinanruusu osoittautuu vaikeaksi, muttei mahdottomaksi. Kuukkeloin netin ympäri ämpäri. Selaan muutamia hinnastoja turhaan. Lopulta on uskottava: tämä kestävä, matalahko luonnonruusu löytyy ainoastaan Oulujoen Taimistolta paikkakunnalta nimeltä Rova. Meiltä on sinne yli viisisataa kilometriä, mutta kyllä hätä keinot keksii. Voisimme hakea sen suviseuramatkalla – sikäli mikäli niitä vielä on. Saisin sitten kauniin alun kivimuurin ruusurivistölle.

Joululahjani – yksinkertaiset, hempeän vaaleanpunaiset, vastustamattoman kauniit ’Garden Lace’ pionit – olivat melkein jo menneet. Laukaasta löysin neljä. Tilattavahan ne oli, vaikka surettaakin, että yhden pionin hinta menee postikuluihin. Yhden saisin vielä Vanttilasta, mutta ei ole tuonne Huittisten ja Punkalaitumen välille nyt muuta menoa. Yksi jäisi joka tapauksessa puuttumaan. Pitää joko muuttaa suunnitelmaa tai odottaa ensi vuoteen, seuraavaan tai sitä seuraavaan. Pionien saatavuudesta ei koskaan tiedä.

Tällaisen pionipenkin ja pari pienempää ryhmää suunnittelin. Keskelle korkeat jaloritarinkannukset ja ympärille valkoiset 'My Love' -pionit, vaaleanpunaiset 'Garden Lace'-pionit sekä pinkit 'Coral Fay' -pionit. 'Coral Fay' on vielä epävarma, sillä kuvassa sen väri on aniliini, mutta nimi viittaisi enemmän korallinpunaiseen.

Olen varma, että moni ei ottaisi vuohenputkea pihalleen suin surminkaan. Ihastuin vuohenputkeen Saksan siskoni lähettämän kuvan myötä. Hän käyttää vuohenputkea ruokana.  Aloin haaveilla kirjovuohenputkea vaikeaan kasvupaikkaan kuusen alle. Kirjovuohenputken sanotaan leviävän hillitymmin kuin vihreälehtisen, mutta ahkera leviäjä se silti on. Harkitsin asiaa huolellisesti juuri tuon leviämistaipumuksen vuoksi. Päädyin kokeilemaan rajaamista. Onneksi vuohenputki ei sentään siemennä.

Kuusamosta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Seinäjoelta, Kurejoelta tai Torniosta kirjovuohenputkea saisin. Miten sattuikaan, että miehellä on asiaa Seinäjoelle! Sujautan hänen taskuunsa pienen tuliaistoivelistan: pari vuohenputkea ja muutama törmäkatkero. Törmäkatkerotkin ovat vähän kiven alla näillä main.

Suovehkaa tarvitsisin osmankäämien seuraksi Kosteikkoon. Voimakaskasvuinen vehka pitäisi varmaan rikat poissa osmankäämien juurelta. Liiallisesta leviämisestä ei olisi vaaraa, sillä suovehka vaatii märän kasvualustan. Oi, miten näenkään sieluni silmin kaunismuotoisen vehkan vihreän lehvästön ojan reunoilla ja keskeltä korkeuksiin nousevat osankäämien tanakat, pitkät varret ja hoikat lehdet!

Suovehkaa myydään Porissa ja Raahessa. Tämä onkin paha. En ihan viitsisi ajaa 140 km suuntaansa muutaman vehkan takia, mutta samaan reissuun voisi yhdistää vierailun ystävien luona.

Olen kattanut alueen sanomalehdilllä ja hiekalla,  mutta rinteessä hiekka tahtoo valua pois. Tänne olisi niin hienoa saada ainakin sitä suovehkaa.

Rauniokilkka nyt ainakin on yleinen ja hyvin leviävä perenna. Sitä luulisi löytyvän paikasta kuin paikasta, mutta ei. Valkokukkaisena sitä löytyy Tyrnävältä, Flörin verkkokaupasta, Joensuusta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Leivonmäeltä tai Valkeakoskelta.

Valkeakoskella tulee harvoin käytyä, mutta nyt sinne on sattumoisin asiaa. Eipä mitään, voin ajaa takaisin Barkholtin taimiston kautta.  Ehkäpä sieltä löydän muurille haaveilemani rauniokilkan lisäksi myös sinisen alppikärhön portin pieleen ja kolme ’Summer Skies’ – jaloritarinkannusta uuden pioniryhmän keskiosan komistukseksi. Ritarinkannuksille kaivettiin kuopat jo viime syksynä.

’Summer Skies’ –jaloritarinkannus on juuri oikean sininen minun makuuni.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaihertanut mieltäni jo pitkään. Pitkän haaveilun jälkeen tilasin kolme tainta Viherpeukaloilta ja istutin ne luumupuun katveeseen. Kurjenpolvien sijaan maasta nousivat räikeän lilat syysleimut, niin ikään ’Laura’-lajiketta. Ei hyvä. En joutunut maksamaan vääristä taimista, mutta jäin kovasti kaipaamaan noita suloisia kyläkurjenpolvia. Niitä ei saa mistä tahansa, mutta Valkealasta ja Turusta ainakin, ehkä Raahestakin. Olisikohan niitä vielä siinä vaiheessa jäljellä kun poikkean Turussa? Lupasin viedä pikkuveljeni sinne lomareissua varten.

Listaa lukiessa tämän kesän matkakohteiden kärkipäähän nousevat Pori (suovehka), Rauma, Kirkkonummi (valkoinen kylmänkukka), Leivonmäki (vaaleankeltainen Amerikankullero), Pinsiö, Vihti, VakkaTaimi Varsinais-Suomessa (valkoinen varjolilja) ja Valkeala (valkoinen varjolilja, kyläkurjenpolvi ’Laura’).

Pori ja Rauma ovat kauniita kesäkaupunkeja. VakkaTaimi on kuulemma jo itsessään elämys ja Valkealassahan voi olla vaikka mitä hienoja nähtävyyksiä: ainakin Viherpeukalot ja… öö… varmaan joku kotiseutumuseo… ja niin se Viherpeukaloiden puutarha. Ja meni minne meni, oman rakkaan vieressä on kiva körötellä ja käydä vähän tuulettumassa.

Kuva on Taimimoision näytepuutarhasta Porista.

Puutarhaintoilijan ostoslista voisikin näyttää tältä:

Netistä:

6 ’Garden Lace’ pionia: neljä Laukaasta (ja yksi Vanttilasta)

Valkeakoskelta:

3 jaloritarinkannusta ’Summer Skies’

valkoista rauniokilkkaa

sininen alppikärhö

Tampereelta:

2 ’Alba’ kurttulehtiruusua

Pirkkalasta:

2 tuijaa

kärhö 'Hagley Hybrid'

1 ruusu ’Ritausma’

luujauhoa

Seinäjoelta:

kirjovuohenputkea

törmäkatkero

Oulujoelta:

                 1 Karoliinanruusu

Porista:

                 suovehkaa

Raumalta tai Kirkkonummelta:

                 valkoinen kylmänkukka

Leivonmäeltä:

                 vaaleankeltainen Amerikankullero

Pinsiöstä, Valkealasta, Vihdistä tai VakkaTaimesta:

                 valkoinen varjolilja

Valkeakoskelta Barkholtin taimistolta ostin nämä isokokoiset taimet. 'Summer Skies' -jaloritarinkannuksia en löytänyt, mutta ostin niiden tilalle 'Blue Bird' -lajiketta. Toivottavasti sinilinnun väri on yhtä ihana kuin kesätaivaan.

Jännitystä siis piisaa: mitä löytyy, mistä löytyy ja mitä auton takakonttiin loppujen lopuksi nostetaan.


Lämpimästi tervetuloa, Sini ja muut uudet lukijat blogini pariin! Toivottavasti viihdytte.

KYLLÄ JA EI

Yksitoistavuotias tyttäreni, Avilla, kysyi minulta: "Oletko saanut puutarhan näyttämään siltä kuin olet halunnut?" Vastaukseni on: "Kyllä ja en."

Olen saanut puutarhan perusasiat kuntoon. Suuret linjat ovat valmiina. Toiminnoilla on paikkansa. Kulkuväylät on rakennettuina. Runsas määrä puita ja pensaita on kasvamassa. Paljaat maat on katettu ja ne puhdistuvat rikoista. Ympäristökin on melkein siisti.

Puutarhani on

kuin optinen harha.

Osa puutarhasta vihertää jo mukavasti, osa maasta on vasta puhdistumassa. 

Suurin osa istutuksista on nuoria, joten ne ovat harvoja ja rikkojen siemenillä on vielä mahdollisuudet itää perennojen väleissä.

Ihania väriyhdistelmiä on luvassa.

Vielä joudun valokuvatessani rajaamaan paljon pois.

Olen saanut kuvattua ihastuttavia kukkia, mutta jos kuvaa katsoo tarkasti voi huomata mustat muovit taustalla.

Olen haaveillut kukkarunsaudesta ja sitä olen jo saanutkin.

Vuorikaunokki, kyläkurjenpolvi ja isokonnantatar kukkivat kesäkuussa. 

Puutarhani on kuin optinen harha. Samassa kuvassa voi nähdä komean puutarhan ja täysin keskeneräisen työmaan. Yritän katsoa sitä kuin se olisi se kaunis ja rehevä puutarha, josta olen haaveillut.

Kumman kuvan sinä näet?

Kiitos ja halaus Avillalle! Aihe tuntui aluksi vähän vaikealta kun olin kirjoittanut jo jutun Toiveiden tynnyri. Kun pääsin vauhtiin, juttu imaisi mukaansa ja kirjoittaminen oli hyvin hauskaa.

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Ensi kerralla vastaan kysymykseen kolmesta tärkeimmästä työkalustani. Kysymyksen on lähettänyt Pirkko Kovero Vaarin torpan puutarha -blogista.

TOIVEIDEN TYNNYRI

Yksitoistavuotias Avilla-tyttäreni kysyi: "Ootko saanu puutarhaan kaiken mitä oot halunnu?" Olen saanut paljon, mutta onneksi en ole saanut kaikkea. On mistä haaveilla – esimerkiksi kesäkeittiöstä.

Eräänä päivänä sanoin miehelleni haaveilleeni puun alle pientä tasaista, tiilillä katettua aluetta pyöreää pöytää ja kahta tuolia varten. – Olisi ihanaa tehdä perennojen keskelle sellainen päiväkahvipaikka. Aurinko siivilöityisi puun lehvästön lomasta ja pieni tuulenvire helpottaisi hellesäässä, haaveilin. Miestä nauratti. – Ai, kolmen sekunnin ajaksiko se pöytäryhmä tarvittaisiin, hän realistina kommentoi. 

Niin, pöytäryhmä olisi kaunis katsella. Tiedän, etten toki malttaisi siellä istuskella. Sitä paitsi usein unohdan koko kahvitauon. Olisi vain ihanaa kuvitella kuinka lusikka kilisee kahvikupissa kun tuo tarjottimella kahvia ja mehua ulos. Sellainen mielikuva minulla on lapsuudesta.

Olen saanut tontista puutarhan. Suurin osa puutarhasta on jo istutettua aluetta, mutta vielä on monille unelmille tilaa. Unelmoin vihreydestä ja rehevyydestä – ja siitä, ettei valokuvia tarvitsisi rajata niin tarkasti. Että kasvillisuus peittäisi kompostorit ja rähjäisen talon pellon takana.

Rakastan siirtolapuutarhoja. Olin siellä nähnyt idyllisiä pikku portteja, jotka narisivat auetessaan. Sellaisesta haaveilin. Nyt meillä on portti. Ei lainkaan niin idyllinen kuin noissa herttaisissa siirtolapuutarhoissa, eikä se narise, mutta pidän siitä silti.

Portti näyttää yksinäiseltä kukkivan 'Buckeye Belle' -pionin takana, sillä aitamme on hyvin huomaamaton. Emme halunneet puuaitaa, sillä korkea puuaita olisi peittänyt kovasti maisemia. Kauriiden takia aidan pitää olla korkea.

Jo vuosia sitten aloin haaveilla pioneista maljakossa nähtyäni niistä kuvia lehdessä. Nyt puutarhassani kasvaa monia erilaisia pioneja. Ne ovat runsastuneet niin, että niitä raaskii poimia maljakkoonkin.

Olin haaveillut puutarhapatsaasta kasvillisuuden keskellä. Toivoin sellaisen syntymäpäivälahjaksi mieheltäni täyttäessäni keväällä viisikymmentä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sain patsaan ja saan vieläpä vesiaiheenkin. Mieheni teki suuren työn asentaessaan betonirenkaan maahan ja valaessaan siihen jalustan patsaalle. Kahdeksankymmenkiloisen patsaan asentaminen ei ollut ihan pikku juttu. Ehkä ensi kesänä vesiaihe on valmis ja saamme nauttia veden solinasta.

Kuvassa neitokainen nojailee vielä talon seinään.

Haaveilin pitkään lämpökompostorista, mutta se tuntui kalliilta – kunnes meillä siimahännnän kanssa sattui olemaan yhtä aikaa asiaa kompostille. Tapaamisemme silmäkkäin oli nopea, mutta mieleenpainuva. Pian lämpökompostori nökötti pihassamme.

Viime kesänä sain tehtyä kauan haaveilemani mansikkamaan. Toiveiden tynnyriin olen tiputtanut lapun, jossa lukee: Huomaamaton paikka puutarhavadelmille. On niin vaikea keksiä paikkaa vadelmille, jotka eivät ole kovin kauniita.

Toisessa lapussa lukee: Köynnöspinaatti. Voi, kunpa löytäisin sellaisen taimen jostakin! On siellä tynnyrissä muutama muukin lappu. Taitaa ainakin tynnyrin pohja olla peitossa.

Yhdessä lapussa lukee: Patinoitunut lauta naulakkoa varten. Koukut odottavat jo valmiina. Saisin sitten lapiot ja talikot roikkumaan. 

Äidilläni on ollut tapana sanoa, että asioilla on taipumus järjestyä. Olen muotoillut sen uudestaan: "Haaveilla on taipumus toteutua." Siksi pitää olla tarkkana mistä haaveilee.

Kiitos, Avilla, kivasta kysymyksestä! Tähän oli oikein mukava miettiä vastausta.

Sydämellisesti tervetuloa blogini lukijoiksi, Sanna Spisak ja Kauniimpaakuinkoskaan -blogin Kristiina! Ilahduin kovasti kun huomasin teidät täällä. Toivottavasti saatte iloa blogistani.

Ensi kerralla Kysy mitä vaan -sarjassa vastaan kysymykseen  puutarhani vaativimmista kasveista. Sen on lähettänyt Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista.