HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Ei kirkkaankeltaista ilman valkoista. Eikä pääsiäistä ilman joulua. Poimin tulppaanien seuraksi jouluruusuja omasta puutarhasta. Ne uskolliset ja ihanat kukkivat jälleen.

Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN AIKAA!

On hanget korkeat nietokset – vaikka onkin jo pääsiäinen. Olen kuullut jonkun sanovan, että ihminen saa mitä haluaa, mutta ei silloin kun haluaa. Siis kun lapsena haaveili, että saisi syödä kokonaisen kakkutaikinan eikä vain nuolla vispilöitä, niin aikuisena saisi vaikka koko kulhollisen. Silloinpa ei halua.

Ihminen saa mitä haluaa,

mutta ei silloin kun haluaa.

Lokakuussa 2015 haaveilin lumisesta puutarhasta kun alkoivat kovat pakkaset ja maa oli paljas. Nyt sitä lunta sitten on eikä tarvitse murehtia miten perennat pärjäävät.

Kunpa oppisikin olemaan tyytyväinen siitä mitä on, silloin kun sitä on. Olen usein ajatellut, että ehkä sitten joskus kahdeksankymppisenä, paljon harmaampana ja ryppyisempänä, katson vanhoja valokuvia itsestäni ja ajattelen, että olin joskus nuorena nätti.

Menestys on kuulemma sitä, että saa haluamansa. Onni on sitä, että haluaa saamaansa. Ei välttämättä ihan helppoa.

On vielä aikaa suunnitella

rippijuhlien kukka-asetelmat

ja puutarhan uudet istutukset.

Nyt olen onnellinen siitä, että perennoilla on ollut lämmin talvipeitto. Voi olla, että arimmatkin kasvit ovat vielä hengissä. Kevätkosteuttakin tulee riitämään. On vielä aikaa suunnitella rippijuhlien kukka-asetelmat ja puutarhan uudet istutukset.

Osa suunnitelmista valmistuikin ihan odottamatta. Puput nimittäin söivät kaikki omenapuut. Siis ihan kaikki ja jälkiruuaksi vielä sateenvarjojalavan. Suunnitelmissa on siis istuttaa ainakin niiden tilalle samanlaiset. Harkitsen vielä, että käyttäisinkö Haikalan puutarhalta saamaani vinkkiä ja istuttaisin samaan kuoppaan omenapuun kanssa mustaherukan. Puput eivät pidä mustaherukasta ja jättävät  pensaan keskellä kasvavan omenapuunkin rauhaan.

Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

PÄÄSIÄINEN JA JOULU YHTÄ AIKAA

Kun iloitsee pienistä asioista, saa iloita usein. Viime viikolla kerroin miehelleni, että jouluruusun nuppu on alkanut aueta. Nuput olivat jo syksyllä, mutta sitten tuli talvi eivätkä ne jaksaneetkaan aueta. – Näkyykö se tielle asti? Jouko kysyi, sillä hän oli juuri lähdössä autolla. – Oi, ei toki! Jouluruusu kasvaa tuossa kiven kainalossa ja nuppu on osittain piilossa lehtien alla. Mutta se on jo vähän auennut ja se on jotain se! Kevään ensimmäinen kukka.

Nyt Katajakujalla on pakkasta ja lumihiutaleet leijailevat maahan, mutta jouluruusu kukkii. Tuntuu, että on pääsiäinen ja joulu yhtä aikaa. Perunanarsissit ja helmililjat nuokkuvat kylmän kourissa, mutta keittiön ikkunalla saintpaulia aloittelee kukintaansa.

Ihanaa Pääsiäistä Sinulle!