Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2020. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2020. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. helmikuuta 2021

KIRJA, JONKA HALUSIN LUKEA

Nyt se on vihdoin valmis: oma kirjani. Painos kokonaista kaksi kappaletta – yksi äidille ja toinen minulle. Pidin viime vuoden puutarhapäiväkirjaa. Taitoin tekstit kuvineen kirjaksi, jonka painatin Solentrolla. Kannatti, vaikka kirja tulikin kalliiksi. Yhden kirjan hinnalla olisin saanut muutaman valmiin kirjakaupasta. Se ei tietenkään ole sama asia.


Sain idean vuodenvaihteessa ja kirjoitin päiväkirjaani näin:


Tammikuun 1. päivä 2020

Pöytään on katettu vähän parempi liina ja posliinit. Astiat kilisevät. Keittiöstä leijailee herkullisia tuoksuja. Mikä suurenmoinen tunne: päästä nälkäisenä juhla-aterian ääreen! Uusi puutarhavuosi on alkamassa. Kaikki hyvä on vielä edessäpäin.

Tuoksuista päätellen tulossa on ruokahalua herätteleviä alkupaloja. Ehkä lumisia puutarhakuvia, suojahuppujen laittamista, versojen idätystä, puutarhasuunnitelmia, puutarhakuvastojen selaamista, haaveita. Aivan kuin mausteena olisi kevätkaihoa. Siltä se ainakin tuoksuu.

Kevääksi on kenties täyteläinen keitto. Uuden kasvun hämmästystä. Innostusta. Lisääntyvää puutarhapuuhailua ja selkäsärkyä.

Hmmm, mikähän tuo kirpakka aromi voisi olla?
Ehkä selkäkipua, uupumusta iltaisin.

Sitten on varmaankin pääruoka kaikkine lisukkeineen. Täyteläinen ja runsas. Vaikuttaa siltä, että mausteita ei säästellä. Keittiöstä kantautuu ainakin voimakkaita kukkaistuoksuja. Olen tuntevinani flow-elämysten tuoksuja, täydellistä heittäytymistä, haltioitumista. Hmmm, mikähän tuo kirpakka aromi voisi olla? Ehkä selkäkipua, uupumusta iltaisin. Niin, täytyyhän ruuassa olla vähän terää.

Vaikuttaa siltä, että tulossa on mitä herkullisimpia makuelämyksiä. Syksyä kohti aromit muuttunevat happamen suuntaan.

Loppuvuodesta päästään jälkiruokiin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, luvassa on perennanvarsien leikkaamista, työvälineiden puhdistamista, kurkien ja joutsenten huutoa. Syksyn haikeita aromeja. Luulenpa, että tarjolla on myös sipulien istuttamista ja talvisuojien laittamista, jotka eivät ole minun makuuni.

Sen sijaan suloisen makeat jälkiruoat sulavat suussa: tyytyväisyyttä kuluneesta kasvukaudesta, herkullisia puutarhakuvia, uusia suunnitelmia ja haaveita.

Mutta nyt on alkupalojen aika. Tarjolla on puutarha-aikomuksia. Hyviä päätöksiä. Uusia ideoita. Innostusta.

Mmmmm... Olenkohan koskaan maistanut mitään näin hyvää? Rikkakasvit eivät ole vielä ryöstäytyneet käsistä, yksikään tomaatin taimi ei ole hujahtanut honteloksi hujopiksi, mikään tilattu perenna ei ole väärän värinen. Kaikki on aivan täydellistä. Kaikki on mahdollista.



Vuodesta tuli ainutlaatuinen, niin kuin vuodet aina ovatkin. En minä, eikä moni muukaan osannut aavistaa, että vuodesta tulee koronavuosi tai -vuosien alku. Maailma mullistui monessakin mielessä. Trump hillui Amerikassa. Ravintolat suljettiin. Ostoskeskukset hiljenivät. Lentokoneet pysyivät maassa. Ihmiset alkoivat muuttaa maaseudulle.

Minun aiheeni liikkuivat kuitenkin paljon pienemmissä ympyröissä. Pääosassa oli tietenkin puutarha. Vaikka puutarha kuuluukin tavalla tai toisella jokaiseen päivään, elämä ei ole pelkkää puutarhaa. Välillä se on taistelua kehitysvammaisten oikeuksista, huolta isän terveydestä ja äidin jaksamisesta.

Kursivoidut tekstit ovat lainauksia päiväkirjastani.


Tammikuun 20. päivä

Hymähdän omille ajatuksilleni. Vuodenvaihteessa nimittäin sain idean kirjoittaa puutarhapäiväkirjan. Kirjoittaisin kasveista, puutarhanhoidosta, haaveista ja uusista puutarhaprojekteista. Onnelliseksi tekevät puutarha-ajatukset pulppuilisivat, jos nyt ei aivan joka päivä, niin ainakin joka toinen.

En aavistanut, että epäoikeudenmukaisuus puristaisi rintaani
jo ennen kuin olen saanut krassin siemenet itämään.

En ottanut huomioon, että puutarha ei poista maailmasta vääryyttä. En aavistanut, että epäoikeudenmukaisuus puristaisi rintaani jo ennen kuin olen saanut krassin siemenet itämään. En tullut ajatelleeksi, että jonakin päivänä en vain pysty kirjoittamaan. Näppäimistö kastuu kyynelistä. Onneksi myrskyn jälkeen tyyntyy ja sateen jälkeen paistaa aurinko.


Korona kosketti meitä vähän, koska kukaan lähipiiristämme ei sairastunut eikä menettänyt työpaikkaansa. Suhtauduin luottavaisesti tulevaisuuteen.


Maaliskuun 12. päivä

Tänään, kuten monena muunakin päivänä, olisi tarjolla ikäviä uutisia. Koronavirus on edennyt pandemiaksi asti. Muitakin murheita olisi valittavana.

En kuitenkaan suostu ajattelemaan niitä, vaan otan käteeni eilisen siemenkuvaston. Leikkaan siitä kaikki kiinnostavat kasvit. Perennoista on ihana haaveilla. Onnistuisinko kylvämään valkovuokkomeren? Voisin täyttää heleänsinisellä loistotädykkeellä jokaisen puutarhani tyhjän kolon. Se on yksi lempikukkani.

Koulun keittäjääkin voi tulla ikävä.

Maaliskuun 16. päivä

Lapset riemuitsevat: ylihuomenna koulut siirtyvät etäopetukseen. Minä en ole yhtä innoissani. Minulla on sellainen tunne, että ainakin rehtorin, apuopettajan ja kouluavustajan tehtävät lankeavat allekirjoittaneelle. Koulun keittäjääkin voi tulla ikävä.


Huhtikuun 1. päivä

Niilalla on asiaa naapurikylälle ja pyydän häntä tuomaan samalla pari pussillista kylvömultaa. Kylläpä ihmiset ovatkin innostuneet kylvämisestä; kaikki pussit ovat loppuneet kaupoista. Kuudennessa kaupassa onneksi tärppää – ja se on meidän oman kylämme pikkuruinen ruokakauppa.


Onneksi elämä on välillä myös juhlaa. Saimme juhlia äidin ja isän 60-vuotishääpäivää, äidin 80-vuotissyntymäpäivää, poikamme rippijuhlia sekä monia muita pienempiä tapahtumia. Enimmäkseen arki oli kuitenkin tavallisen onnellista: puutarhaunelmia ja niiden toteuttamista, inspiroitumista uusista asioista, nautintoa kukkien kauneudesta ja kaiken kasvusta.



Huhtikuun 14. päivä

Leppoisa pääsiäisloma on ohi. Lapset ovat istahtaneet kuulokkeet korvilla kukin oman laitteensa ääreen kotikouluun. Talossa on hiljaista.

Aurinko paistaa ja maassa on parin sentin lumikerros. En innostu lumisesta maisemasta, mutta on turha harmitella asioita, jotka eivät harmittelemalla muuksi muutu. – Taidan jäädä sisälle kylvöpuuhiin, ajattelen. Eihän lumisateessa voi... Ai, ei voi tehdä puutarhahommia vai? – Tekosyy, totean ja painelen ulos.


Kevät oli poikkeuksellisen kylmä, mutta se ei onneksi estänyt puutarhaintoilujani. Myöhemmin saatiin lämpöä, jopa hellettä, kuivia jaksoja ja sadetta. Syksy puolestaan oli poikkeuksellisen lämmin ja pitkä.

– Vain tosi puutarhahullut tulevat tänne tällaisena päivänä,
sanon hyllyjen välissä kyyristelevälle myyjälle.

Toukokuun 11. päivä

– Vain tosi puutarhahullut tulevat tänne tällaisena päivänä, sanon hyllyjen välissä kyyristelevälle myyjälle. Olen ainoa asiakas koko puutarhamyymälässä. Olen jäässä luita ja ytimiäni myöten. Taivaalta sataa märkiä rättejä ja tuuli on pureva. Minulla on talvitakki, mutta se tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa.

Hintalaput ovat lumen peitossa. Ensimmäistä kertaa en nauti taimistolla kiertelystä. Olemme Joukon kanssa ostamassa hänelle syntymäpäivälahjaksi rungollista marja-aroniaa. Sellaista ei löydy ja mielessäni siintelee vain kaunis lämmin kesäpäivä, jolloin ajelemme yhdessä ostamaan puun. Perennoja on hyvin vähän eikä vielä ensimmäistäkään päivänliljaa. Palaan autolle tyhjin käsin. Auto on unettavan lämmin. Ihana.

Tänään olisi kuun mukaan hyvä kitkemispäivä, mutta nyt ei kitketä yhtään. Sen sijaan ajatus pyykinpesusta ja muusta sen sellaisesta tuntuu ihmeellisen kiehtovalta.


Nautin puutarhapuuhista, vaikka välillä tuskailinkin rikkojen kitkemisen ja tekemättömien töiden sekä kipeytyneen selän kanssa.



Toukokuun 27. päivä

Puutarhapäivän anti: tyytyväisyyttä rungollisen marja-aronian ja 'ByBoughen'- kanukan saamisesta maahan. Iloa voikukkien hetkellisestä vähenemisestä. Kiitollisuutta vihdoin lämmenneestä ilmasta. Ihmetystä siitä miten paljon vaivaa pitää nähdä kaiken eteen; mikään ei mene maahan itsekseen, varsinkin kun maa on kovaa savea ja kivenmurikoita täynnä. Onnellisuutta siitä, kun Jouko sanoo aronian olevan hieno juuri tuossa paikassa. Lisämausteensa päivään tuo ankara selkäsärky. Illalla kaadun väsyneenä sänkyyn. Taitaa käydä niin kuin eilen illallakin, että uni tulee heti kun päänsä saa tyynyn.


Kesäkuun 16. päivä

Nyt minusta tuntuu siltä, että juhlavieraita parveilee jo kaikkialla ja minä vain seison tukka takussa arkivaatteissani moppiämpäri kädessä ja pyyhin hikeä otsalta. Unikot, pionit, ruusut, iirikset, laukkaneilikat, kurjenpolvet, hanhikit, kullerot, tädykkeet ja jalolupiinit seisoskelevat juhlatamineissaan täällä. Olin suunnitellut laittavani paikat kuntoon ja pöydän koreaksi ennen kuin juhlat alkaisivat. Mutta kaikki on vielä aivan alkutekijöissään.

Mikä tässä auttaa muu kuin ottaa vieraat hymyillen vastaan,
valokuvata vimmatusti ja ottaa sekatöörit kauniiseen käteen.

Lisää vieraita saapuu yhtenä virtana joka ilmansuunnasta. Minun piti ehtiä kattamaan pensasmustikat. Nyt niitä tuskin näkyy kortteiden seasta, vaikka katoin niiden ympäristöt sanomalehdillä ja hakkeella viime vuonna. Minun piti pestä terassit, istuttaa krassit betonipysteihin ja muut yksivuotiset sinne sun tänne. Minun piti istuttaa kesäkurpitsat ja ostamani pensaat ja perennat. Minun piti lannoittaa pensaita. Minun piti kitkeä rikat. Minun piti leikata kuivunut oksa sieltä ja toinen täältä. Minun piti siistiä paikka jos toinenkin. Ja tässä sitä nyt ollaan: kärvistelen helteessä ja saan tuskin mitään aikaan puutarhassa. Kun saan yhden nurkan kuntoon, ovat kuokkavieraat vallanneet jo toisen kulmakunnan.

Mikä tässä auttaa muu kuin ottaa vieraat hymyillen vastaan, valokuvata vimmatusti ja ottaa sekatöörit kauniiseen käteen. Illan viiletessä napsin havuista kellastuneet oksat, siistin ränsistyneen vuohenkuusaman ja leikkaan kukkivat hopeatopot. Kiskon korkeimmat heinätupot perennapenkistä, litukat ja ympäriinsä kylväytyneet ruohosipulit. Puutarhan – ja myös puutarhurin – ilme kohenee heti kummasti.


Puutarhurin päivän suloisimmat hetket ovat illalla.


Kesäkuun 19. päivä

Olo on ihmeellisen ihana. Jäsenet päivän puuhista raukeina nautin juustokakkua. Olen kitkenyt, siivonnut sisällä ja puutarhassa, järjestänyt jopa puutarhavarastonkin, uinut ja nauttinut kesän täyteläisestä vehreydestä. Istuskelen ja yritän käsittää, että on keskikesä, juhannusaatto. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Vastahan kaikki oli harmaata ja autiota.


Vaikka kesä kului aika lailla raatamisessa, en unohtanut rentoutumistakaan.


Elokuun 5. päivä

Kitkemisen lomassa heittäydyn selälleni nurmikolle. En muistanutkaan miten hauskaa on katsella pilviä. Valtavan suuri lintu kurkottelee maata kohti. Kun lintu on kadonnut, taivaalle muodostuu suuri sydän. Tätä pitäisi tehdä useammin.


Elokuun 17. päivä

Illalla alan olla päivän työstä väsynyt ja aion jäädä sisälle lorvailemaan. Olen juuri aikeissa ottaa jotakin syötävää, kun Asla tulee kysymään, olisiko hänelle puutarhahommia. – Mennäänkö saman tien, minä kysyn. Väsymys ja nälkä unohtuvat, kun kitkemme muurilta rikat. Työn jälki näkyy ja aika kuluu kuin siivillä. Taas saan todeta, että yksi käsipari + toinen käsipari on enemmän kuin kaksi käsiparia.


Syksyllä puutarhahommia tehtiin aina silloin, kun intoa riitti. Aina ei riittänyt.

Mikään ei ole niin tunnelmallista ja kutsuvaa
kuin ikkunasta loistava valo kosteassa ja hämärässä syysillassa.

Syyskuun 9. päivä

Sataa kaatamalla. Ei ole puutarhapäivä tänään. Eilenkin satoi. Tunnen itseni laiskaksi.

Käyn sulkemassa kanalan luukun. Kanat ovat jo nukkumassa. Sytytän puutarhavarastoon valot, vaikka näkisin hämärässäkin ottaa rehut ja jyvät. Mutta mikään ei ole niin tunnelmallista ja kutsuvaa kuin ikkunasta loistava valo kosteassa ja hämärässä syysillassa.




Syyskuun 15. päivä

Iris ’Blauw’ on lähemmäs metrin halkaisijaltaan. Asla saa hyppiä koko painollaan lapion päällä eikä juurakko tahdo siltikään antaa periksi. Lopulta juurakosta tulee viitisentoista jakopalaa, jotka istutamme kanatarhan etualalle ja muualle hedelmäpuutarhaan. Laskeskelen mielessäni, että jos yhden kurjenmiekan jakamiseen menee pari tuntia, niin viidentoista jakamiseen kuluu kolmekymmentä tuntia. Se olisi edessä kolmen tai neljän vuoden kuluttua, muuten iirikset alkavat ränsistyä eivätkä kuki kunnolla.

Jatkan laskutoimituksia: jos siis jokainen näistä viidestätoista iiriksestä jaetaan viiteentoista palaan, se tekee 225 uutta iiristä. Ja montakos tuntia niiden jakamiseen meneekään…


Joulun jälkeen saimme kunnon vanhanajan talven. Vuosi kaartui päätökseen, mutta unelmoin jo täysillä uudesta keväästä ja kasvukaudesta.


Joulukuun 31. päivä

Puutarha peittyy paksun lumen alle. On aika nousta juhlapöydästä ja kiittää puutarhavuoden herkuista. Ne olivat, ah, niin täyteläisiä ja maukkaita. On kylläinen olo, mutta ei niin täysi, etteikö seuraava puutarhan juhla-ateria menisi jo aivan pian. Vesi kielellä odottelen.



Uusi kirja on jo mietittynä.

Jos olet kiinnostunut tekemään oman kirjan, niin klikkaa TÄSTÄ. Saat 20% alennuksen käyttämällä koodia 20promo21fi. 

Minusta kirjan painojälki oli hyvä ja kirjan toimitus nopea ja luotettava. Taitto-ohjelma oli yhtä kömpelö kuin muillakin, mutta siinä oli hyvät mahdollisuudet tehdä omia malleja ja lisätä pitkiä tai lyhyitä tekstejä. 

torstai 31. joulukuuta 2020

PUUTARHAVUOSI 2020

Nappasin tämän kivan haasteen ihan omin luvin. Oli niin hauska vastata valmiisiin, monipuolisiin kysymyksiin kuluneesta puutarhavuodesta näin vuoden vaihtuessa. Haasteen on aloittanut Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Kiitos, Minna!


1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

Olen pitkin syksyä hehkuttanut sitä, kun innostuin leikkokukista. Muutaman kimpun olin tehnyt ennenkin ja spiraalitekniikkaa opetellut. Kukka-asetelmia olin joskus väsännyt. Sen sijaan ihan ensi kertaa elämässäni leikkasin jo jäätyneitä ruusuja asetelmiin ja keräsin muuta materiaalia omasta puutarhasta. 

Varsinainen elämys oli leikata jäisiä jouluruusuja joulun kukka-asetelmaan. Hetken kruunasi valkohäntäkaurislauma, joka katseli viereisellä pellolla, kun kyykin puutarhassa.

Kuva on itsenäisyyspäivän juhlapöydästä.

Kaivoin hangen alta
jouluruusuja ja varjoyrtin versoja.

Ainutlaatuinen hetki oli myös se, kun kaivoin hangen alta jouluruusuja ja varjoyrtin versoja uudenvuoden juhla-asetelmaani.

Tein ensimmäistä kertaa kimppatilauksen ystäväni kanssa Särkän perennataimistolta.

Uutta oli myös se, että suunnittelin puutarhaani vuodenaikojen tulokulmasta käsin. Aiemmin olen suunnitellut istutusalueita siten, että tietty alue olisi kukassa pitkin kasvukautta ja sen tietyn alueen kasvit sopisivat puutarhan kokonaisuuteen. Nyt sen sijaan lähdin miettimään puutarhaa kokonaisuudesta käsin. Se oli varsin hauskaa. Sain monia uusia oivalluksia tehdessäni asioita eri tavalla kuin aiemmin.


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

No jaa, tavallaan. Pysyin tyylilleni uskollisena. Minullahan on tapana koko talven ajan tehdä puutarhasuunnitelmia tarkasti ja huolellisesti. Mietin yhteensopivat värit ja lehtimuodot, mietin korkeuksia ja kukinta-aikoja. Perehdyn kasvien vaatimuksiin ja hoitoon. Teen ostoslistan huolellisesti. 

Pyrin täyttämään aukkopaikkoja uusilla kasveilla, kuten tuon kuvan etualalla näkyvän alueen. 

Ja sitten kun suunnitelmien toteutuksen aika koittaa, saatan tehdä lennossa uudet suunnitelmat. Toki käytän entisiä suunnitelmiani pohjana, mutta tulkitsen niitä hyvin joustavasti. Kaikki riippuu lopulta siitä, mitä kasveja sattuu saamaan ja miltä ne näyttävät puutarhassa.


3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Kyllä. Ensimmäisen autolastillisen haimme Turusta Viherlassilan puutarhasta. Ostimme katajia, pensaita, puita, ruusuja, pioneja ja siperiankurjenmiekkoja. Erityisen innoissani olin ’Yan’ -keltajapaninangervosta sekä ’Creme Brulee’ -pensashanhikeista. Heräteostoksena poimin kärryyn pikkuruisen ’Admiration’ -purppurahappomarjan pistokastaimen.

Seuraavaksi haimme vasta kevääseen heräävältä Pinsiön puutarhalta maitokärryllisen kasveja: havuja, herukoita, päivänliljoja, kieloja ja rungollisen marja-aronian. Tuo rungollinen marja-aronia oli Joukon syntymäpäivälahja ja olin erittäin onnellinen, kun hän tykkäsi lahjastaan hyvin paljon.

Seuraava satsi pensaita ja perennoja tuli Seinäjoelta, jossa Jouko kävi äitiään tapaamassa. Muutamia pensaita – hoh-hoijaa - istutettavaksi ja muovikassikaupalla kieloja. Tässä vaiheessa pensaiden istutus alkoi maistua puulta, niin ihanaa kuin olikin saada puutarhaan lisää kasvillisuutta.

Postipoika kiikutti lähetyksen Särkän perennataimistolta: pikkujumaltenkukkaa, sarjarimpiä, pioneita, isotähtiputkea, sinileimuja, etelänkevätesikkoja, tähkähietaliljoja, japaninunikkoja… Tässä vaiheessa totesin, että minua ei pidä päästää mihinkään sellaiseen paikkaan, josta voi ostaa kasveja.

Kylmän kevään vuoksi taimet olivat pieniä, mutta aivan kelpo kunnossa. 

Olin niistä kaikista tosi innoissani.

Jossain vaiheessa huomasin saaneeni elämäni ensimmäisen jouluruusun siementaimen. Siementaimia sain ensi kertaa myös kylmänkukasta. Olin niistä kaikista tosi innoissani. Läheisen järven rannalta haimme muutamia suovehkoja ja saniaisia lampeen.

Kesän lopussa istutin maahan vielä ne siemenistä kylvetyt taimet, jotka olivat sinnitelleet hengissä siihen asti.

Syksyllä muutamat syyssipulikukat vetivät minua vastustamattomasti puoleensa, joten sieltä täältä tuli hankittua muutamia pussillisia vaaleanpunaisia krookuksia, sinisiä idänsinililjoja sekä aprikoosinsävyisiä tulppaaneja.

Siltä tämä kasvukausi tuntuikin, että istutettavaa oli yllin kyllin. Suoraan sanoen välillä tuntui raatamiselta. En silti kadu. Eihän puutarha saa valmiiksi, ellei vaan tee.


4. Menetitkö kasveja?

En välttämättä tajua
itkeä menetysten perään.

Minulla on onni omistaa niin huono muisti, etten aina muista kaikkia istuttamiani kasveja. Niinpä en välttämättä tajua itkeä menetysten perään. 

Ensimmäistä kertaa kylvin siemenet Rootmaster-kennostoihin. Ne olivat hyvä ostos. 

Siemenkylvöissä tulee aina menetyksiä, koska olen huono koulimaan ja paapomaan niitä. Tänä kesänä menetin myös kaksi puksipuupalloa, jotka olivat aika heikkokuntoisia jo ostettaessa.


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Suuressa ja keskeneräisessä puutarhassa niitä on paljon, mutta mainittakoon nyt yksi, josta olen alkanut haaveilla. Toivoisin löytäväni betonipatsaan, joka olisi naisen pää jonkinlaisella matalalla jalustalla. Se sopisi hyvin leikattua koivuangervoaitaa vasten. Ei sen puoleen, ei minulla vielä ole sitä koivuangervoaitaakaan, jota vasten sen sijoittaisin.

Olen aina pitänyt patsaista niin sisällä kuin puutarhassakin.


6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?

Todennäköisesti ei mikään, sillä en kerta kaikkiaan muista vuosilukuja. Eri vuosien muistot sekoittuvat suloisesti keskenään. 

Ehkä joskus muistelen, että se oli se vuosi, kun Pikku Myy kuoli, kukko tuli surulliseksi ja annoin sitten kanojen hautoa tipuja. Sinä vuonna kuoriutuivat isä-papan Roosa sekä Minette ja Lumikki. Muistan ne varmasti myöhemminkin, sillä tipuset saivat nimensä ruusujen mukaan. Sinä vuonna istutimme hulluna pensaita. 

En juuri muista
viime kesän säätä edes nyt.

Kastelujärjestelmää tarvittiin ainakin jossain vaiheessa kesää. 

Säästä en tule muistamaan yhtään mitään, sillä en juuri muista viime kesän säätä edes nyt. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei säillä ole minulle kovin paljon merkitystä. Melkein sää kuin sää on hyvä puutarhasää ainakin jossakin mielessä.


7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Olisikohan suurin saavutukseni ollut se, että istutin puolensataa sipulia syksyllä maahan? Se on kurjinta hommaa, mitä puutarhassa tiedän. Usein sipulit ovat jääneet laittamattta. 

Ihana pensashanhikki ’Creme Brulee’ on kesän uusia hankintoja.

Vai olisiko suurin saavutukseni kuitenkin se, että istutin kymmeniä pensaita ja lisäksi melkoisen määrän puita ja perennoja?

Saavutuksena, vaikkakaan en suurimpana, pidän sitä, että sain luetteloitua kaikki puutarhani kasvit. Siitä on niin kiva palauttaa mieleen lajikkeitten nimet ja kasvien tarinat.


8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kasvihankintojen lisäksi en ostanut juuri mitään puutarhaan. Jouko hankki autotallin ikkunoihin ristikot, mikä muutti koko pohjoispihan ilmeen. Sitä olin jo ehtinyt odottaa. 

Nyt talo ja autotalli ovat samaa tyyliä.

Minä sain joululahjaksi ylellisen kastelukannun, jonka olin – yllätys, yllätys –valinnut itse Puutarhurin Majan Puodista. 


9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

No, ne valmiiksi kuivahtaneet puksipuupallot olivat vikatikki.


10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Unelmia ruusuista -blogin Tita oli sanonut, että japaninunikko ’Pacino’ on ahkera kukkimaan. Yllätys oli silti melkoinen, kun huomasin tuon pienen hailakankeltaisen unikon kukkivan läpi kesän pitkälle syystalven asti. Tuntui, ettei se malta lopettaa ollenkaan.

Yllätyin, miten pikkuinen tämä 'Pacino' on.


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Suurimman pettymyksen aiheutti viiniköynnös, jonka nimilapun mukaan piti olla uskomattoman herkullinen ’Somerset Seedless’. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Olin juuri esittelemässä ystävälleni ’Somerset Seedless’ -lajiketta ja kehotin häntä maistamaan tätä ah, niin ihanaa lajiketta. Olin ihmetellyt sinistä väriä, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Onneksi maistoin itsekin ja totesin, että rypäleet olivat mauttomia ja täynnä siemeniä. Mikä pettymys!

Nämä ovat oikeaa ’Somerset Seedless’ -lajiketta. Onneksi siemenelliset rypäleet kelpasivat kanoille.


12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Laskemattakin on selvää, että suurin osa puutarhabudjetista meni kasvihankintoihin ja niistä etenkin pensaisiin. 

'Yan'-keltajapaninangervolla on limen väriset lehdet.


13. Mitä opit?

Opin viimeinkin sitomaan kimpun spiraalitekniikalla. Opin myös tekemään kukka-asetelmia erilaisin tekniikoin ja hyödyntämään omasta puutarhasta löytyvää materiaalia pitkälle talveen asti. Se oli niiiiin inspiroivaa!

Miten kauniita monet kuihtuneet kukat ovatkaan! 

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

Odotan tulevaa kasvukautta innokkaana ja toiveikkaana. Puutarhasuunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Ostoslista pitenee uhkaavasti, vaikka uudet perennakuvastot eivät olekaan vielä ilmestyneet. Vaikka odotan kevättä, nautin jokaisesta hetkestä nyt. On ihan parasta haaveilla ja suunnitella.

Kyllä näitä passaa odotella. Ruusu ’New Dawn’


Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.


Sydämelliset kiitokset kuluneesta vuodesta, ihanat lukijani! 
On ollut hauska intoilla puutarhasta kanssanne.

Onnellista puutarhavuotta 2021 kaikille!