Kului muutamia vuosikymmeniä. Perustin puutarhan ja toisenkin. Isän kunto alkoi heiketä. Silloin tällöin hän tuli kerrostalokodistaan viikoksi meille tänne maaseudulle. Ehdotin, että täällä ollessaan hän voisi kasvattaa porkkanoita. Minä lupauduin huolehtimaan niistä väliaikoina.
Lasten avustamana isäpappa rakensi porkkanalaarin.
Lopulta hän korjasi sadon. Olin onnellinen, että hän sai tehdä kaikkea sitä, mikä oli ollut hänelle nuorena isänä hyvin tärkeää.
Aikanaan isän kunto huononi eikä porkkanoita kylvetty. Laariin istutettiin mansikoita.
Tuntui hyvältä
kylvää niihin kukkia
isän muistolle.
Vuosi sitten lokakuussa isä nukkui pois. Keväällä huomasin porkkanalaarin lahonneen niin, että se oli ratkennut liitoksistaan. Minulla oli ollut tälle paikalle suunnitelma: kun porkkanalaari aikanaan ratkeaisi, istuttaisin sen tilalle pienen pätkän pensasaitaa. Isän kuoleman jälkeen tuntui merkitykselliseltä tehdä uudet laarit. Isä piti kukista ja tuntui hyvältä kylvää laareihin kukkia isän muistolle.
Toukokuun 19. päivä: "Tänään olisi isän syntymäpäivä. Itken ikävääni. Istun terassin rappusilla ja kuuntelen kevättä. Kärpäset ja kimalaiset surisevat. Linnut laulavat moniäänisesti. – Ovatkohan nuo kuovin ääniä, kuulostelen. Traktori hurisee ja kolistelee. Täällä on oikeastaan aikamoinen meteli. Äänten sekametelisoppa.
Kirsikkapuu kukkii parhaimmillaan. Isä olisi tykännyt siitä. Oi, miten kaipaankaan sitä, että voisimme ihastella sitä yhdessä!
Jouko tuo lavakaulukset ja multaa. Isäpapan porkkanalaari saa uuden elämän. Kylvän laarit täyteen kukkia isän muistolle."
Nyt on oikea aika
luoda paikalle uutta.
Toukokuun 20. päivä: "Porkkanalaari on ratkennut. Ei ihme, sillä se on aivan laho. Tuntuu merkitykselliseltä, että laari kesti niin kauan kuin isäpappakin. Nyt on oikea aika luoda paikalle uutta. Tyhjennämme – Avilla, Asla ja minä – mullat ja asennamme uudet laarit samoille sijoille. Kaksitoista isoa multasäkillistä ei riitä ja enempää ei ole."
Kyyneleet tipahtelevat multaan.
Toukokuun 27. päivä: "Noeli tyhjentää multasäkkejä kukkalaareihin. Minä tasaan mullan. Juuri tässä samalla paikalla teimme isäpapan kanssa porkkanalaareja. Isä käveli vaivalloisesti ja istui välillä. Minä kävelen yhtä huonosti. Minä, isän tyttö. Kyyneleet tipahtelevat multaan."
Laarien edessä kasvaa puutarhamansikoita,
jotka ovat karanneet vanhasta laarista.
Kosmoskukat olivat suurempia kuin
osasin etukäteen arvatakaan. Onneksi ne kukkivat runsaasti ja tuottivat iloa
pitkälle syksyyn.
Mitähän ihanaa ensi keväänä kylväisin?