SUIHKULÄHDE

Suihkulähde on minun syntymäpäivälahjani, jonka sain täyttäessäni 50 vuotta. Betoninen naisfiguuri on se juttu, mutta siihen saa myös veden solisemaan. Pidän kuitenkin suihkulähteestä eniten ilman vettä, sillä aurinkoisessa paikassa muodostuu levää todella nopeasti. Patsasta pitäisi olla koko ajan puhdistamassa, ettei se muutu vihreäksi.

Papukaijat kukkivat

Suihkulähteen alue on kauneimmillaan keväällä tulppaanien kukkiessa, jos olen saanut aikaiseksi niitä syksyllä istuttaa, sekä loppukesällä.  Keskikesällä on odottava tunnelma.

Ensin perennat ovat liian pieniä
ja ennen kuin tajuaakaan, ne ovat jo liian suuria.

Suihkulähteen istutusalueiden kanssa on sama pulma kuin monessa muussakin paikassa puutarhassa. Ensin perennat ovat liian pieniä ja ennen kuin tajuaakaan, ne ovat jo liian suuria.

Tein hienon suunnitelman. Eteen istuttaisin matalaa: varjorikkoa, varjoyrttiä, tuoksumataraa, minikokoisia ’Blue Mouse Ears’ -kuunliljoja. Niiden taakse suunnittelin vähän korkeampaa: valkoalpia ja iiriksiä. Takimmaisena olisi sitten korkeimmat perennat: syys- ja kiiltoleimut sekä päivänliljat. Toisella puolella kukkisivat pallo-ohdakkeet ja tädykkeet. Kaiken tämän taustana olisi puita tai jotakin muuta hyvin korkeaa.

Matalat

Keskikorkeat

Syys- ja kiiltoleimut sekä päivänliljat

Pallo-ohdakkeet ja tädykkeet

Iiris ’Pink Parfait’ kukassa

Ennen kuin matalat perennat olivat ehtineet täyttää aluettaan, iiris ’Pink Parfait’ otti ohjakset. Se päätti levittäytyä kaiken ylle. Ja minä vain katsoin vierestä ja annoin kaiken tapahtua tajuamatta, että olisin voinut rajoittaa sen valtaamispyrkimyksiä. 

Takana kasvavat päivänliljat ovat innostuneet niin, että ovat päättäneet tukkia kivipolun. Sehän nyt on enemmänkin sääntö kuin poikkeus tässä puutarhassa, että polku jos toinenkin menee tukkoon ennemmin tai myöhemmin kasvukauden aikana. Joku fiksu on suunnitellut istutukset niin lähelle kapeahkoja polkuja.

Ja mitä tulee korkeaan taustaan, ei sekään mennyt ihan mallikkaasti. Päärynäpuu kuivui ja joutui kirvojen suihin. Lopulta puu kaadettiin ja se saa kunnian päätyä puukonkahvoiksi tai muiksi kauniiksi esineiksi.

Taustalla näkyvä tuija on peurojen muotoilema. Ajattelin istuttaa yhden tuijan Suihkulähteen taustaksi. Se sopinee hyvin entisten tuijien seuraksi ryhmään. Toiset tuijat ovat muurin edessä, mutta tämä uusi tulisi hieman lähemmäs Suihkulähdettä.

Patsas antaa ilmettä talviseen puutarhaan. Betonipatsas on siitäkin kiva, että se kestää talvet suojaamatta.

(Blogger temppuilee. pioni oli laittanut minulle kommentin. Kiitos siitä ja hyvästä kasviehdotuksesta! Näin sen sähköpostistani sekä Bloggerin kommenttien hallinnassa. Blogissani kuitenkaan kommentti ei jostakin syystä näy, vaikka kaikki muut sitä ennen ja sen jälkeen tulleet näkyvät normaalisti. Harmi!)

KYLVÖPUUHISSA

Päätin kylvää herneet. Niitä minulla oli jo valmiina. Olin haaveillut niiden kylvämisestä jo viime vuonna, mutta tuli kaikenlaista. Ihan roppakaupalla. Kirjoitin siitä otsikolla Juhlahousuja ja herneensiemeniä.

En tiedä onko kuu kohdallaan, mutta

maa on varmaankin jo tarpeeksi lämmintä.

En tiedä onko kuu kohdallaan, mutta maa on varmaankin jo tarpeeksi lämmintä. Kävelen päättäväisesti Potageriin. Lohkot ovat puhdistuneet katteiden alla, joten homma on helppo.

Ai niin, suihkulähde kannattaa korjata ennen kylvöä. Ei tarvitse sitten varoa uusia kylvöksiä. Suihkulähde olikin koko viime kesän retuperällä. Allasmuovissa oli reikä ja hiekatkin olivat valahtaneet. Projekti odotti  kunnon korjaussuunitelmaa. Nyt minulla on sellainen ja käyn innolla altaan kimppuun.

Ei muuta kuin vettä pumppaamaan, loput äyskäröin ämpäreihin. Tiilireunus sivuun odottamaan, rikkinäinen allasmuovi pois, altaan muotoilu uudelleen. Mittaamista, lapioimista, lisää hiekkaa. Hiekan tasoitus ja tiivistys, kangas alle, uusi allasmuovi, tiilireunus paikoilleen, reunojen leikkaaminen tasaisiksi, pumpun asennus ja lopuksi tiilikäytävien muotoilu altaan uusia mittoja vastaaviksi.

– Saat varmaan kärrätä minut kottikärryillä sisälle,

nauran miehelleni illalla kun

asentelen päivän viimeisiä tiiliä veden rajaan. 

Onneksi saan miehistä apua. – Saat varmaan kärrätä minut kottikärryillä sisälle, nauran miehelleni illalla kun asentelen päivän viimeisiä tiiliä veden rajaan. Selkä on jo hullun kipeä. – Nyt vielä pääsen kävelemään, mutta mitenkähän lie sitten kun olen saanut loput tiilet paikoilleen, lisään.

Seuraavana päivänä jatketaan. Maa täytyy muokata. En ole syksyllä tullut kääntäneeksi sitä talikolla, joten savipaakkuja riittää hajotettavaksi. Ripaus kalkkia. Kalkitsen saman tien nurmikon kun kalkkiämpäri nyt on haettuna. Sitten takaisin Potageriin. Muokkaamista ja tasaamista.

– Kappas vain, altaan reunoilla kasvaneet ruohosipulit näyttävät jääneen väärään paikkaan nyt kun altaan läpimitta pieneni hiukan, totean. Niiden siirtäminen on pikku juttu.

Oikeasti suurten ruohosipulituppaiden nostelu maasta vaatii voimaa. Kahden talikon avulla paakku sentään halkeaa helposti ja ohuet juuret eroavat toisistaan kauniisti ja siistissä rivissä. Miten ne voivatkaan liukua toistensa lomasta noin hyvässä järjestyksessä! Silmä tarkkana poimin juolavehnän alut voimakkaasti tuoksuvien ruoholaukkojen seasta ja istutan paakut maahan.

– Ah, kuinka kaunista! huokaan epätoivoisesti.

– Siis ihan oikea auton lämmitystolppa suihkulähteen viereen! hämmästelen.

Mies värkkää sähkövetojen kanssa. Sähkökaapelit on jo valmiiksi vedetty maahan altaan viereen, mutta mitenkäs ne kytketään suihkulähteen pumppuun? Siis mihin pistorasia tulee? Soitto sähkömiehelle valaisee asiaa. Säädösten mukaan pistorasiat eivät saa talvella jäädä lumen alle.  – Auton sähkötolppa on sopivan korkea, sähkömies sanoo ja lisää asentaneensa niitä suihkulähteitä varten. – Ah, kuinka kaunista! huokaan epätoivoisesti. – Siis ihan oikea auton lämmitystolppa suihkulähteen viereen! hämmästelen. Asia jätetään hautumaan.

Alkaa näyttää jo kivalta. Vesi lorisee altaassa. – Kuuooovi, kuuooovi, kuuooovi, krrr-krrr-krrr-krrrr, kuuluu kuovin liverrys. Minä nostan tiilen kerrallaan sivuun, asettelen sen pian takaisin polulle, samaan tasoon reunan kanssa. Nyppään rikan sieltä täältä tiilien välistä.

Neljän pitkän päivän jälkeen laitan siemenet likoamaan. Siementen liotessa ehdin vielä tehdä viimeisen silauksen Potagerissa. Tasoitan maan. Asettelen viimeisen polunpätkän tiilet kohdilleen.

Kahdessa päivässä sää on muuttunut kesäiseksi. Leppeässä etelätuulessa vedän kylvövaot. Painan herneet maahan ja peittelen. Kastelen. Auringon jo laskiessa raahaan herneille vielä tukikepit.

Seuraavaksi aion kylvää porkkanoita. Älkää ihmetelkö, jos minua ei näy eikä kuulu. Olen kylvöpuuhissa.

Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi-sivuston kautta liittynyt uusi lukijani! On tosi kiva kun olet halunnut jäädä seuraamaan blogiani. Toivottavasti saat iloa tästä.