sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

HELPOT PERENNAT PUOLIVARJOON

Alussa minä paljaan tontin omistajana luulin, että mitä  nopeammin kasvi kasvaa ja leviää, sitä parempi. Mikä tahansa vihreä näytti ihanalta kaiken ruskeanharmaan keskellä. En voinut kuvitella, että tarha-alpi jyrää toiset alleen tai suloinen ahomansikka haluaa valloittaa koko puutarhan. Ja että minä vielä joskus kyykin kitkemässä pois niitä ihania perennoja. Olin vain iloinen, että ne viihtyvät tällaisen puutarhatumpelon hoivissa.

Vuosien varrella opin, että oikeasti helpot kasvit ovat jotakin aivan muuta. Nyt helpon perennan kriteerini ovat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.

Olen jo esitellyt helppoja perennoja aurinkoon täällä sekä aurinkoon ja puolivarjoon täällä. Nyt mennään vielä enemmän varjoa kohti.

Tässä puolivarjoisassa kiven kainalossa kasvavat sinikämmen, jouluruusu ja kiven takana muun muassa syysleimuja.

Nyt esittelen kasveja, jotka sopivat puolivarjoon ja useimmat niistä myös varjoon.

Sinikämmen 
Jaloangervot
Kuunlilja, joka viihtyy myös varjossa ja jotkut lajikkeet jopa auringossakin
Valeangervo 
Karhunlaukka
Kilpirikko 
Kilpiangervo 
Rotkolemmikki 


Sinikämmen

Sinikämmenen lehdet puhkeavat erityisen kauniisti. Ne ovat kuin vihreitä kukkia. Kukinta on sitten vähän myöhemmin yksi kevään kohokohtia.

Sinikämmen on melko harvinainen perenna, mutta aivan loistava. Taimet ovat tuuheita. Kirkkaanvihreät, sahalaitaiset lehdet muistuttavat vaahteran lehtiä. Lehdet kasvavat vielä kukinnan jälkeen ja voivat olla jopa 30 cm leveitä. Kukkii suurin, violetein, valkoisin, vaaleanpunaisin tai -sinisin kukin touko-kesäkuussa.

Sinikämmenelle kannattaa varata tuulensuojainen paikka puolivarjosta tai varjosta, jossa maa on kostea-tuore. Se ei tarvitse erityistä hoitoa. Lisätään siemenistä tai jakamalla. Sinikämmen kasvaa reippaasti, mutta leviää hillitysti.


Jaloangervot

Jaloangervo 'Montgomery' kukkii etualalla ja taaempana 'Erika'.

Jaloangervot ovat kestäviä perennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia, ravinteikkaita. kosteutta pidättäviä paikkoja. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.

Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti.

Jaloangervot eivät pidä siirtämisestä. Ne lähtevät hitaasti kasvuun keväällä. Jaloangervot eivät vaadi jakamista kuin kymmenen vuoden välein. Hoidoksi riittää lannoitus ja sehän ei ole paljon vaadittu.


Kuunlilja

Kuunliljan eri lajikkeita yhdistelemällä saa aikaan ilmeikkäitä ryhmiä. Tämä lajike taitaa olla 'Elegans'.

Kuunlilja on arvostettu perenna erityisesti komean lehdistönsä vuoksi. Lehdet ovat keltaiset, valko- tai keltakirjavat, sinertävät tai vihreät. Ne muodostavat selvärajaisia mättäitä. Lajikkeita on runsaasti, joten niitä yhdistelemällä saa aikaan näyttäviä ryhmiä. Kuunlilja kukkii korkein, violetein tai valkoisin kukin heinä-elokuussa.

Kuunlilja pitää tuoreesta, runsasravinteisesta ja humuspitoisesta maasta, mutta ei ole kovin tarkka kasvualustasta, kunhan saa kasvaa varjossa tai puolivarjossa. Aurinkoakin sietäviä lajikkeita on, mutta niiden kasvualustan tulisi pysyä kosteana. Leviäminen on hillittyä. Kuunliljoja voi lisätä jakamalla, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jakaa vuosikymmeniin.

Syyspakkaset muuttavat lehdet läpikuultavan keltaisiksi tai oranssisävyisiksi.


Valeangervo

Nuori valeangervoni komistuu vuosi vuodelta. Se kasvaa hieman liian aurinkoisessa paikassa, mutta hyvin on onneksi pärjäillyt.

Komealehtiset valeangervot sopivat suuriin varjokasviryhmiin, mutta jo yksi taimi voi muodostaa näyttävän kasvuston. Ne viihtyvät myös puolivarjossa. Valeangervot viihtyvät tuulensuojaisessa paikassa puoli metriä syvässä, tuoreessa, humuspitoisessa, runsasravinteisessa, läpäisevässä maassa. Paksu suikertava juurakko kasvaa lähellä maanpintaa, joten juurialueen kaivamista täytyy välttää.

Valeangervot ihastuttavat erityisesti lehtiensä vuoksi. Lehdet ovat keväällä puhjetessaan punaruskeat. Valeangervot kukkivat heinäkuussa vaalein kukinnoin. Valeangervot leviävät hillitysti.

Blogiystäväni mainitsi, että keväällä valeangervo voi olla hallanarka.


Karhunlaukka

Karhunlaukan kuvan voit katsoa täältä. Itse vasta haaveilen siitä.

Blogiystäväni suosituksesta karhunlaukka pääsi tälle listalle. Yllätyin, että karhunlaukan lehdet ovat leveät ja kiiltävät, kielomaiset. Valkoinen kukinto on pallomainen kuten laukoilla yleensä, mutta se on hyvin löyhä pallo. Kukkii touko–kesäkuussa. Kasvi tosiaan on kaunis ja hillitty kaikin puolin, joten otin tähän kasvatusohjeita Plantagenin sivuilta.

Karhunlaukka viihtyy parhaiten viileässä, varjossa tai puolivarjossa kosteassa paikassa. Sopivia paikkoja ovat esimerkiksi varjoisa lehto, seinusta tai pensaikon alusta. Ruukut tai lavat ovat karhunlaukalle usein liian lämpimiä kasvupaikkoja. Karhunlaukka viihtyy parhaiten möyheässä, multavassa ja hyvin läpäisevässä kasvualustassa, jonka pH-arvo on korkea. Kasvualustaa voi parannella sekoittamalla siihen hieman hiekkaa tai soraa ja puutuhkaa.

Helpoin tapa on istuttaa valmiita tuoreita sipuleita ja kasveja. Silloin satoa voi korjata jo ensimmäisenä vuonna. Karhunlaukan voi istuttaa mihin aikaan vuodesta tahansa, mieluiten alkusyksyllä tai alkukeväällä. Tärkeintä on käsitellä tätä sipulikasvia tuoreena. Sipulit istutetaan syvälle siten, että sipulin huipun päälle jää 5–10 cm multaa. Jos sipulista kasvaa jo varsi, myös sen vaalea osa saa jäädä maanpinnan alle. Istutuksen yhteydessä annetaan mielellään hieman ravinnetta, kuten typpipitoista kanankakkaa, Algomin-lannoitetta tai muuta puutarhalannoitetta, ja kastellaan heti istutuksen jälkeen.

Hyvinvoivat karhunlaukat voivat levitä puutarhassa itsenäisesti. Karhunlaukka lisääntyy siten, että 20–30 kappaleen ryppäinä kasvavat sipulit alkavat jakaantua ja kukkien siemenet putoavat maahan. Maaperän tulee olla kosteaa, jotta siemenet voivat versoa.

Karhunlaukan maku muistuttaa valkosipulia. Kuumennettaessa se kuitenkin menettää makuaan ja ravinteitaan. Karhunlaukalla on voimakkaita antibakteerisia vaikutuksia. Satoa kannattaa korjata ensimmäisenä vuonna varoen, sillä karhunlaukka kasvaa melko hitaasti. Uudelleenistutettua karhunlaukkaa voi olla vaikea saada kukkimaan tulevana vuonna, mutta se on aivan normaalia.


Kilpirikko

Minun kilpirikkoni on vasta pieni ja sille on varattu tilaa ympärille.

Kilpirikko on komea, kestävä ja erikoinen perenna. Pyöreät ja peittävät lehdet ovat suuret, jopa 60 cm leveät. Sarjamaisissa kukinnoissa on vaaleanpunaiset kukat. Kilpirikko kukkii ennen lehtien muodostumista, mutta ei välttämättä kuki joka vuosi. Syysväri on syvänpunainen.

Tämä näyttävä perenna leviää hitaasti tai korkeintaan kohtuullisesti mullan pinnan myötäisillä juuriversoilla. Viihtyy puolivarjosta varjoon, riittävän kostealla paikalla.


Kilpiangervo

Kilpiangervon kuvan voit katsoa täältä. Minulla tätä perennaa ei vielä ainakaan ole.

Kilpiangervo on suuri kasvi, se kasvaa helposti metristä puoleentoista.  Lannoittamalla lehdet kasvavat suuremmiksi. Se viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa tuulensuojaisessa paikassa. Kasvualustan tulisi olla runsasravinteinen ja syvämultainen. Tämä valtava kasvi tarvitsee runsaasti vettä, mutta ei siedä jatkuvasti märkää maata.

Kokonsa puolesta kilpiangervo on hyvä pihan ongelmakohtien peittäjä. Kilpiangervoa voi istuttaa myös seinustalle, missä katolta putoava lumi estää yleensä pensaiden käytön. Kilpiangervo haluaa kasvurauhan, sillä täyteen kokoonsa kasvi tulee vasta usean vuoden kuluttua


Rotkolemmikki

Minulla on sekä vihreälehtistä että tätä valkokirjavalehtistä rotkolemmikkiä.

Rotkolemmikin kukat muistuttavat paljon luonnonvaraisia lemmikkejä, mutta lehdet ovat suuria ja herttamaisia. Toisin kun puistolemmikki, rotkolemmikki leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla ja jonkin verran myös siementämällä.

Rotkolemmikki sopii hyvin esimerkiksi perennaryhmien reunoille ja kivikkoihin. Se viihtyy myös pensaiden ja puiden alla sekä veden äärellä. Rotkolemmikki viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa ravinteikkaassa, hiekansekaisessa savimaassa.


Katso myös raparperi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.


Seuraavaksi esittelen helppoja kasveja varjoon. Kiitos vinkeistä ja kommenteista! Yhdessä saamme aikaan vaikka mitä!

perjantai 27. heinäkuuta 2018

HELPOT PERENNAT AURINKOON JA PUOLIVARJOON

Viime kerralla esittelin helppoja kasveja aurinkoon. Voit lukea jutun tästä.


Nyt esittelen oikeasti helppoja kasveja, jotka viihtyvät auringossa tai puolivarjossa. Tässä helppous ei tarkoita vain sitä, että aloittelija saa pysymään kasvin hengissä. Se tarkoittaa myös seuraavia asioita:

  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.


Suihkulähteen takana kukkii kiiltoleimu. Pinkki syysleimu on vasta nupuillaan.

PERENNOJA AURINKOON JA PUOLIVARJOON

Esikot
Kyläkurjenpolvi ’Laura’
Pioni
Päivänlilja
Syysleimu
Kiiltoleimu
Luppio
Raparperi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.



Esikot

Keväällä esikot ovat puutarhan väripilkkuja.

Vanhanajan esikot ovat helppoja ja kiitollisia perennoja oikeassa paikassa. Jalostetut lajikkeet vaativat enemmän hoitoa eivätkä kaikki välttämättä kestä talven vaikeita oloja. Esikoita on hyvin monen värisiä ja usein kukan keskusta on erivärinen.

Esikot pitävät aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta. Kasvualustan pitää olla 40 - 50 cm syvä, vettä läpäisevä sekä kohtalaisen ravinteikas.


Kyläkurjenpolvi ’Laura’

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa 'Laurasta'. Tilasin tuon kauniin kurjenpolven, mutta sain sen sijaan syysleimuja :(. Kuvan näet täällä.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaunis ja helppo, kerrottukukkainen kaunotar. Toisin kuin useat muut kyläkurjenpolvet ’Laura’ ei leviä siemenistä. Muutenkin se on helppohoitoinen.

’Laura’ kukkii valkoisin kukin heinä-elokuussa. Kasvukorkeudeksi mainitaan noin 60 cm.

Tämä kyläkurjenpolvi sopii hyvin erilaisiin pensasistutuksiin, puiden ja pensaiden alle sekä metsäpuutarhaan. Se sopii erinomaisesti niin muiden kurjenpolvien joukkoon kuin perennaryhmiinkin. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen tai puolivarjoinen.


Pioni

Tämä pionikaunotar on nimeltään 'Pillow Talk'.

Kiinanpionit ovat erittäin kestäviä ja huolettomia perennoja. Kun istutuksen tekee huolellisesti ja asentaa tuen saman tien, voi sen jälkeen pelkästään nauttia. Vanhat versot voi leikata, mutta siinä kaikki.

Kiinanpionit kukkivat melko lyhyen aikaa kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on sitäkin runsaampaa. Yltäkylläistä suorastaan. Lyhyt kukinta riittää aivan mainiosti varsinkin, jos puutarhassa kasvaa useampia eri lajikkeita, jotka kukkivat hieman eri aikaan.

Pioni pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta ja tuoreesta, vettäläpäisevästä, hiekkapitoisesta, runsasmultaisesta maasta. Hiekalla kevennetty savi on oikein hyvä, mutta mistään turvepitoisesta, esimerkiksi pussimullasta, se ei pidä yhtään. Istutettaessa lannoitetaan kuopan pohjalle maltillisesti ja sitten se homma on hoidettu vuosikausiksi.

Pioni viihtyy parhaiten saadessaan olla samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä, mutta ei suutu siirtämisestä kunhan sen tekee syksyllä. Vanhempia kasvustoja voidaan jakaa syksyisin.


Päivänlilja

Omassa puutarhassani olen huomannut, että keltaiset maatiaislajikkeet ovat paljon reippaampia kasvamaan kuin jalostetut valkoiset tai vaaleanpunaiset.

Päivänliljat kuuluvat maailman suosituimpiin perennoihin. Niinpä eri päivänliljalajikkeita on rekisteröity yli 50 000. On siis mistä valita kokoja, kukan malleja ja värejä valkoisesta ja keltaisesta oranssiin ja punaiseen, jopa lilaan ja limenvihreään. Hakusanalla Hemerocallis löytyy aika uskomattoman näköisiä lajikkeita. Yleensä vain on niin, että pitkälle jalostetut eivät ole niin vaivattomia ja kestäviä kuin vähemmän jalostetut.

Päivänliljat ovat hyvin helppohoitoisia ja pitkäikäisiä. Ne viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Ne toivovat multavaa maata ja kestävät kuivuutta. Niitä ei tarvitse hoitaa. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan.

Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi keltainen tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Moni päivänlilja tuoksuu ihanasti.

Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä, selvärajaisia mättäitä. Lehdistö pysyy vihreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi.

Päivänliljat sopivat perennaryhmin sekä veden äärelle, jos maa on hyvin ojitettua eikä vesi seiso siinä. Päivänlilja viihtyy vuosia samalla paikalla. Sitä voi lisätä jakamalla keväällä tai mieluummin kukinnan päätyttyä.


Syysleimu

Syysleimu on näyttävä isona ryhmänä. 

Syysleimut ovat rakastettuja loppukesän ja syksyn kukkijoita jo isoäidin ajoista. Syysleimut aloittavat kukintansa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimmät lajikkeet kukkivat syyskuuhun. Kukissa on mielestäni voimakas tuoksu. Lajikkeita on runsaasti, erilaisia punaisen ja lilan sävyjä sekä valkoista.

Syysleimut pitävät valoisasta, mutta viileähköstä kasvupaikasta. Aurinko–puolivarjo on hyvä. Maan tulee olla keski- tai runsasravinteista, läpäisevää ja tasaisen hikevää, sillä kuivuus altistaa kasvit härmälle ja muille taudeille. Onneksi saatavana on taudeista puhdistettuja taimia.

Syysleimut leviävät hyvin hillitysti. Niitä voi jakaa ja ne virkistyvät jakamisesta, mutta se ei ole välttämätöntä kovin tiheästi.


Kiiltoleimu

Minun kiiltoleimuni ovat selvästi isompia kuin maatiaissyysleimut.

Kiiltoleimu muistuttaa hyvin paljon syysleimua, mutta aloittaa kukintansa aikaisemmin. Se on terve ja erittäin talvenkestävä. Kiiltoleimu kukkii runsaasti loppukesällä valkoisin, tuoksuvin kukin. Lehdet ovat kovat ja kiiltäväpintaiset.

Samoin kuin syysleimuillekin, kiiltoleimulle kannattaa valita aurinkoinen-puolivarjoinen paikka. Kasvualustan pitäisi olla keskiravinteinen, keskikostea, noin 40 cm syvä multa. Parhaimmillaan kiiltoleimu on useamman taimen ryhmissä.


Luppio

Luppiota minulla ei vielä ole, joten kuvan voit katsoa vaikkapa täältä, vaikkakin se edustaa vain yhtä lajiketta. Tita Unelmia ruusuista -blogista on luvannut kirjoittaa jutun luppioista. Linkitän sen aikanaan tähän.

Luppio pääsi listalle blogiystäväni suosituksesta. Itse en tätä melko harvinaista kasvia tunne lainkaan. Netistä luin, että jotkut ovat aivan luppioiden lumoissa ja toiset eivät ymmärrä näiden päälle ollenkaan.

Komealuppion kukka on kuin pieni, vaaleanpunainen kissanhäntä. Kestävyys on kestävän ja hyvin kestävän vaiheilla. Nuokkuluppion nuokkuvat kukat muistuttavat pulloharjaa. Luppiot kukkivat heinä – elokuussa.

Luppiot ovat auringon tai puolivarjon kasveja. Parhaiten niille sopii tuore ja runsasravinteinen maa.


Katso myös raparperi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.


Puolivarjossa viihtyvät myös nämä alla luetellut helpot kasvit. Esittelen ne seuraavassa jutussa.


Pikkusydän eli pieni särkynyt sydän
Sinikämmen
Jaloangervot
Kuunlilja, joka viihtyy myös varjossa ja jotkut lajikkeet jopa auringossakin
Valeangervo
Karhunlaukka
Kilpirikko
Kilpiangervo
Rotkolemmikki


Mielelläni otan vastaan kommentteja kasveista ja päivitän listaa sitä mukaa. Kiitos tähänastisista vinkeistä ja arvokkaasta tiedosta! Palataan asiaan. Mukavaa viikonloppua!

torstai 26. heinäkuuta 2018

HELPOT PERENNAT AURINKOON

Moni perenna on helppo hetken aikaa. Lupaa yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista. Kasvaa hyvin ja kukkii ihanasti. Aloitteleva puutarhuri hykertelee. – Se viihtyy meillä, hän ajattelee tyytyväisenä. Pian hän huomaa, että varovaisen arvion mukaan myös sen emokasvin 158 siementainta viihtyvät. Seuraavana kesänä taimia on jo 9 460. Silloin puutarhuri itse ei tunne oloaan viihtyisäksi. Ole onnellinen, jos sinulle ei ole käynyt noin. Minulle on.

Ostin autuaan tietämättömänä valkoisen maatiaiskurjenpolven. Nyt niitä siementaimia riittää. Olo on suoraan sanoen epämukava.

Tässä aurinkoisessa kulmauksessa kasvaa monia vaivattomia perennoja: päivänliljoja, pioneita, jaloritarinkannuksia, raparperia... Ne eivät leviä holtittomasti ja ovat muutenkin mukavia, suositeltavia perennoja.

Nyt halusin laatia listan puutarhaperennoista, jotka ovat oikeasti helppoja. Listalle pääsyn kriteerit olivat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Helppo: ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.

Kiitos avustanne HennaMar, Hiidenkiven puutarhassa, Suvikummun Marja, Nila, Pioni, Tita, Katja ja Anni! Saimme yhdessä aikaan upean listan.

Esittelen kasvit lyhyesti netistä poimimieni tietojen avulla. Julkaisen nyt listan ensimmäisen osan. Kakkos- ja kolmososa seuraavat pian perässä. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja päivitän listaa niiden perusteella.


AURINGOSSA VIIHTYVÄT PERENNAT

Kattomehitähti
Alppipiikkiputki
Purppurapunalatva, Etelä-Suomessa menestyy myös puolivarjossa
Syysmaksaruoho
Tarhakylmänkukka
Jalokello, myös lievä varjo sopii
Jaloritarinkannus
Raparperi, viihtyy myös varjossa
Punahattu
Tähkätädyke
Virginiantädyke

Kattomehitähti

Voin hyvillä mielin suositella kattomehitähteä. Olen kirjoittanut siitä jutun Suurperheen äiti.

Kattomehitähti on mehitähdistä kestävin. Tämä hyvin matala ja tiheä perenna viihtyy auringossa ja jopa paahteessa. Kattomehitähti pitää ohutmultaisesta ja laihasta maasta. Kukinnot nousevat lehtien yläpuolelle heinä-elokuussa. Hoitoa se ei tarvitse lainkaan.

Kattomehitähteä kasvatettiin jo keskiajalla turvekatoilla, sillä sen uskottiin suojelevan luonnonvoimilta ja pahoilta hengiltä. Mehitähti sopii hyvin kivikkoryhmiin.


Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputken kuvan näet täällä. Minulla ei tätä näyttävää kasvia vielä ole.

Sinisävyinen alppipiikkiputki on aurinkoisen ja jopa paahteisen paikan kasvi. Se viihtyy läpäisevässä, kuivassa tai tuoreessa, kalkitussa ja ravinteikkaassa runsasmultaisessa maassa, johon on sekoitettu hiekkaa.

Alppipiikkiputki on helppohoitoinen ja kestävä eikä kaipaa erityistä hoitoa. Se kukkii pitkään heinä-syyskuussa ja on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka.


Alppipiikkiputkia lisätään siemenistä ja juuriversoista. Se myös kylväytyy itsestään, mutta blogiystäväni mukaan ei kuulemma vaivaksi asti. Sen sijaan sinipiikkiputki kylväytyy runsaasti ja Hyötykasviyhdistyksen sivuilla sen kukkavarret kehotetaankin katkaisemaan, ellei halua suurta määrää taimia. Siemenistä kylväytyviä pikkutaimia voi siirtää, mutta täysikokoinen kasvi ei siirtelystä pidä.


Purppurapunalatva

Purppurapunalatva aloittelemassa kukintaa.

Purppurapunalatva on korkea, jopa parimetrinen, ja siksi se kaipaa ympärilleen tilaa. Se kukkii suurin lilanpunaisin, tuoksuvin kukinnoin elo-syyskuussa ja houkuttelee puoleensa perhosia.

Myöhäisen kukinnan vuoksi punalatva kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle, mutta varsinkin eteläisissä osissa Suomea se viihtyy myös puolivarjossa. Kasvualustaksi punalatva toivoo tuoreen–kostean, runsasravinteisen ja -humuksisen, läpäisevän ja 50 cm syvän paikan.

Purppurapunalatva ei leviä rikkakasvin tavoin ja on kestävä, kunhan kasvualusta ei ole märkä etenkään talvella. Korkeudesta huolimatta se ei tarvitse yleensä tukea.

Olen ymmärtänyt, että punalatvaa voi halutessaan jakaa, mutta se ei ole välttämätöntä.


Syysmaksaruoho


Lue juttuni otsikolla Maksaako vaivan? Klik.

Syysmaksaruoho on aurinkoisen paikan ja laihan, läpäisevän maan ystävä. Minulla se tosin kasvaa ihan peruspuutarhamaassa ja hyvin on pärjäillyt. Syysmaksaruohot kukkivat elokuusta pakkasten tuloon asti. Kuivat kukkavarret leikataan pois vasta keväällä.

Syksyllä on ihana poimia runsaita kimppuja kannuihin ja ämpäreihin terassille ja sisälle. Kimput kestävät pitkään ja muodostavat jopa juuret.

Maatiaislajike ainakin on kestävä ja terve. Syysmaksaruohon kukinta on usein marjapuuronpunainen, mutta saatavana on myös muita punaisen sävyjä sekä valkoista.


Tarhakylmänkukka

Kylmänkukka on jokseenkin hidaskasvuinen.

Tarhakylmänkukka on matalahko (15–25 cm) kivikko- ja ryhmäperenna, joka istutetaan aurinkoiselle tai lievästi varjoisalle kasvupaikalle. Maan tulisi olla läpäisevä, vähäravinteinen, kalkittu ja hiekkapitoinen.

Tarhakylmänkukan kukat ovat isot ja nuokkuvat, sinivioletit, punaiset tai valkoiset. Se kukkii toukokuussa. Kukinnan jälkeen kasvia koristavat hopeiset siemenpallot.

Tarhakylmänkukka ei pidä siirtämisestä. Se ei tarvinne minkäänlaista hoitoa.



Jalokello

Jalokelloja kannattaa ostaa heti useita, sillä se runsastuu hitaanlaisesti. Oikeastaan jalokello ei täytä reippaan kasvun kriteeriä. Siitä huolimatta se sai paikkansa tällä listalla, onhan se muihin kelloihin verrattuna helppo, paikallaan pysyvä kasvi.

Kellokukat leviävät yleensä enemmän tai vähemmän villisti siementämällä. Jalokello on aivan toisenlainen. Se on kasvanut minulla jo useita vuosia, ja myös edellisessä puutarhassa, mutta ei ole levinnyt yhtään. Runsastunut se kyllä on. Jalokello haluaa kasvurauhan. Sen voi kuulemma jakaa, mutta se toipuu siitä hitaasti.

Kellomaiset kukat, siniset, valkoiset tai vaaleanpunaiset, avautuvat heinä-elokuussa. Jalokelloja myydään kukkivina jo keväällä, mutta puutarhaani ostin mieluummin niitä, joita ei ole keinotekoisesti saatu kukkaan luontaisesta poikkeavaan aikaan.

Jalokello pitää aurinkoisesta tai lievästi varjoisasta paikasta. Kasvualustaksi sopii ravinteikas, tuore ja läpäisevä hiekansekainen multa. Jalokello sopii istutettavaksi erilaisiin kukkaryhmiin.

Blogiystäväni mainitsi, että V-vyöhykkeellä jalokellon talvehtiminen on epävarmaa. Harmi!



Jaloritarinkannus

Tämä kauniinsininen jaloritarinkannus on nimeltään 'Summer Skies'.

Jaloritarinkannus on upea kasvi ja otin sen lukijani suosituksesta mukaan tälle listalle, vaikkei se aivan täydellisesti kriteerejä täytäkään. Ritarinkannukset leviävät hillitysti eivätkä juuri tarvitse hoitoa. Kun istutuspaikan valinnassa on huolellinen, perenna on talvenkestävä ja terve.

Ritarinkannukset tarvitsevat aurinkoisen, tuulilta suojatun paikan sekä ravinteikkaan ja multavan maan, joka pysyy tasaisen kosteana. Ne eivät siedä kuivuutta. Hikevää multaa pitäisi olla puolen metrin syvyydeltä.

Hoitoa ne eivät sitten tarvitsekaan. Tuentakin on pikku juttu kun sen tekee heti istutuksen yhteydessä. Ritarinkannuksia voidaan jakaa noin joka viides vuosi.

Jaloritarinkannuksia on sinisestä vaaleanpunaiseen, punaviolettia, valkoista ja keltaista. Ne kukkivat kesä-syyskuussa lajikkeen mukaan.


Raparperi

Istutettaessa raparperille kannattaa jättää riittävästi tilaa, sillä se kasvaa vuosien myötä.

Mikäpä estäisi käyttämästä raparperia koristekasvina, vaikka sitä ei tarvitsisikaan keittiössä. Sen lehdet ovat suuret ja peittävät ja vaalea kukinta komea. Raparperi ei leviä rikkaruohoksi ympäristöön, vaikka se kukittuaan tekee itäviä siemeniä. Jos kuitenkin runsas sato on pääasia, kukkavarret kannattaa leikata mahdollisimman varhain. Seuraavan vuoden satoon kukinta ei vaikuta.

Raparperi antaa satoa samalla paikalla 10–18 vuotta. Sen jälkeen raparperi kannattaa jakaa. Joissakin lähteissä se neuvotaan jakamaan jopa viiden vuoden välein. Raparperia voidaan lisätä jakamalla vanha terve raparperi.

Raparperi kasvaa niin auringossa kuin varjossakin ja monenlaisilla mailla. Lievästi hapan tai neutraali, syvämultainen, ojitettu, vettä pidättävä ja ravinteikas maa on paras. Raparperi ei viihdy paikassa, jossa vesi seisoo juurten alla. Maahan kannattaa lisätä turvetta tai multaa, jos humusta on vähän. Esimerkiksi savimaa, jota on parannettu mullalla ja kalkitulla turpeella on ihan hyvä kasvupaikka raparperille.


Punahattu

Kaunopunahattu 'Magnus' sopii hyvin syysleimujen eteen.

Punahattua sanotaan lyhytikäiseksi, mutta blogiystäväni V-vyöhykkeeltä kertoi omien punahattujensa viihtyvän ja vain kasvattavan juurakkoaan. Hänen punahattunsa voivat kaikin puolin hyvin. Niin voivat omat punahattunikin. Ne ovat minulla jo seitsemättä kesää. Otin siis punahatun mukaan tälle listalle, vaikka se toisinaan saattaakin kadota. Kannattaakin ripsauttaa vähän siemeniä aina aika ajoin vanhojen lomaan. Sehän ei ole suuri vaiva.

Punahatut kukkivat erittäin pitkään heinä-syyskuussa ja perhoset pitävät niistä. Kukkien värejä voivat olla punaisen eri sävyt, vaaleanpunainen, valkoinen ja limenvihreä. Punainen maatiaislajike lienee niistä kestävin. Jalostetut lajikkeet tahtovat olla arempia.

Kasvupaikkaan on syytä kunnolla satsata. Punahatuille valitaan aurinkoinen tai korkeintaan puolivarjoinen paikka ja tuore, kalkittu, läpäisevä, runsasravinteinen ja hiekkapitoinen kasvualusta. Maa ei saa olla kylmää ja jäykkää savea. Rinne tai harju on hyvä, sillä punahatut eivät siedä talvimärkyyttä.

Punahatut sopivat leikko- ja kuivakukiksi. Kun varret leikataan kukkien avauduttua täysin, kukat kestävät maljakossa kauniina jopa kaksi viikkoa. Keskellä kohoavaa oranssinruskeaa, piikkimäistä ”kupua” voi hyödyntää kuivakukkana.

Kukkavarret ovat pystyt ja hyvin tukevat, joten sitä ei tarvitse tukea. Punahattu leviää hillitysti.


Tähkätädyke

Olen saanut tämän tädykkeeni salamatkustajana kurjenkellon ruukussa. Sen vuoksi lajikkeen määritys ei välttämättä ole oikea, mutta tädyke kuitenkin ja hillitysti leviävä.

Tähkätädyke on aurinkoisen paikan kasvi. Kasvualustan suhteen se ei ole tarkka, sillä maa voi olla kuiva tai tuore, keskiravinteinen.


Tähkätädyke kukkii heinä–elokuussa. Kukat voivat olla sinisiä, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Tämä kaunis lajike leviää hillitysti verrattuna rantatädykkeeseen. Se ei myöskään vaadi tukemista tai muuta hoitoa. Vanhat yksilöt kannattaa jakaa ja istuttaa uudelleen keväällä.


Virginiantädyke


Tämä Virginiantädyke kaunistaa karun paikan.

Virginiantädyke on kaunis syksyn kukkija. Se kukkii elo–syyskuussa liilansinisin, vaaleanpunaisin tai valkoisin tähkämäisin kukin.


Virginiantädyke viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, ravinteikkaassa, tuoreessa ja läpäisevässä maassa. Kasvi on helppohoitoinen eikä kaipaa tukea. Iso, selvärajainen mätäs ei leviä liikaa.


Muita aurinkoon sopivia helppoja kasveja ovat myös:

Esikot
Kyläkurjenpolvi ’Laura’
Pioni
Päivänlilja
Syysleimu
Kiiltoleimu
Luppio

Nämä kasvit sopivat myös puolivarjoon. Esittelen ne seuraavassa jutussa.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

NELJÄN NIRKKO

Asuessani nuoruudessani muutamia vuosia Porissa opin, että nirkko tarkoittaaa kärkeä. Nyt ajattelin esitellä teille neljän nirkon huippuperennoja. Kriteerit olivat kovat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Helppo: ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.
Monet ihanat perennat karsiutuivat tästä kovasta kärjestä jo ensimmäisen kriteerin kohdalla. Esimerkiksi monet kurjenpolvet täyttävät kaikki muut kriteerit, mutta vaativat ainakin pientä silmälläpitoa. Iiris eli kurjenmiekka täyttäisi kaikki muut kriteerit, mutta sitä täytyy jakaa aika ajoin, jotta se kukkisi runsaasti ja se jakaminen ei olekaan ihan helppo juttu. Tarvitaan kuntosalikuuri ennen sitä.

Neljän nirkkoon ylsivät pioni, kuunlilja, syysmaksaruoho ja kattomehitähti. Sinikämmen oli yhtenä ehdokkaana vielä loppumetreillä, mutta vaikea saatavuus karsi sen pois kun kärkeen mahtui vain neljä.


Pioni

Pioni 'Pillow Talk' kukkii aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa.

Ihmeellistä, että näin kaunis kasvi ei ole mikään nirppanokka. Ulkomuodosta päätellen voisi luulla sen tarvitsevan vaikka minkälaista paapomista, mutta vielä mitä! Kun sen on istuttanut huolellisesti, ei muuta tarvitse tehdä vuosikausiin. Korkeintaan valokuvata ja hehkuttaa blogissa.

Vaikeinta on ehkä päättää,
mitkä lajit kaupasta puutarhaansa valitsee.

Hoito on helppoa. Vaikeinta on ehkä päättää, mitkä lajit kaupasta puutarhaansa valitsee. Lajikkeita on vaikka millä mitalla. Kiinanpionit ja hybridit ovat helpoimpia.

Pioneja olen ylistänyt muun muassa jutussani Pioni-ihminen.


Kuunlilja

Kuunlilja 'Elegans' aloittelemassa valkoista kukintaansa. Nuput ovat todella suloisia kimpuissa.

Kuunliljan vahvuus on näyttävässä lehdistössä, mutta eivät kukinnotkaan rumia ole. Kuunliljat tuovat selkeytttä ja näyttävyyttä puutarhan varjoisiin ja puolivarjoisiin kohtiin.

Eri lajikkeita yhdistelemällä
saa aikaan ilmeikkäitä ryhmiä.

Kuunliljoja voi jakaa, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jakaa vuosikausiin. Kuunliljat pitävät rikat hyvin poissa. Lajikkeita on runsaasti ja eri lajikkeita yhdistelemällä saa aikaan ilmeikkäitä ryhmiä.

Kuunliljojen lehdistöä osaavat  arvostaa muutkin kuin minä. Ne ovat etanoiden herkkua, joten joka puutarhaan kuunliljat eivät ehkä sovi.


Syysmaksaruoho

Syysmaksaruoho kukkii syksyllä, mutta sillä on paljon  hyviä ansioita jo ennen sitä.

Koko aikana siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Syysmaksaruoho kukkii vielä silloin kun muut ovat jo lopettaneet. Syksyllä se nousee arvoon arvaamattomaan. Sitä ennen se on hyvä tausta ja tuki. Pitää rikat poissa ja antaa mukavaa vihreyttä ja jämäkkää muotoa. Koko aikana siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Syysmaksaruohosta olen kirjoittanut jutussa nimeltä Maksaako vaivan?


Kattomehitähti

Kattomehitähden väleihin rikoilla ei ole mitään asiaa.

Mehitähteä on suorastaan ilo jakaa.

Kattomehitähti on pieni, mutta vahva. Topakka tapaus, joka peittää tiiviisti pieniä alueita ja on todella kaunis esimerkiksi kivien väleissä. Mehitähteä on suorastaan ilo jakaa, koska sen helpommin jaettavaa kasvia en tiedä. On hauska saada maanpeitettä sinne tänne helposti.

Mehitähdestä olen kirjoittanut otsikolla Suurperheen äiti.


Mitkä kasvit sinä valitsisit neljän nirkkoon? Olisi mukava saada tietoa hyvistä puutarhan peruskasveista. Jos saan useampia "suosituksia", voisin koota niistä oman postauksen. Ankarien talvien ja kuivan kesän jälkeen olen hyvin kiinnostunut näistä helpoista ja varmoista tapauksista. Tässä kyse on siis perennoista.

Saisimmeko aikaan kymppinirkon eli kymmenen kärjessä -listan?

Kertaan vielä kriteerit:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Helppo: ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.
Kerro ihmeessä omat suosikkisi puutarhan helpoista peruskasveista. Odottelen mielenkiinnolla.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

LEMPIKUKKANI

Lempikukkani? Sen enempää miettimättä mieleeni tulee pioni 'Jan van Leeuwen'. – Kirjoitan siitä, ajattelen. Kuitenkin heti sen perään alkaa mieleen virrata monia ihania, kauniita ja elinvoimaisia kasveja. Ruusuleimu. Sinikämmen. Pioni 'Gardenia'. Jaloritarinkannus. Kullero 'New Moon'. Iiris. Syysleimu. Krookus. Arovuokko. Tarhaiiso. Jouluruusu...

Yritän laittaa kasveja paremmuusjärjestykseen, mutta ne kilpailevat niin eri sarjoissa, etten onnistu siinä. Krookus ja sinikämmen kukkivat keväällä ja saavat huokailemaan ihastuksesta. Jaloritarinkannus puolestaan häikäisee kaiken pionien loiston jälkeen. Tarhaiiso on syksyn päätähti, tässä vaiheessa vielä vaatimaton, mutta aivan loistava sitten kun muut ovat jo menneet.

Maanpeittokasvi ruusuleimu on luonteeltaan aivan erilainen kuin nuo jättiläiset: pionit, ritarinkannukset, tarhaiisot. Runsaskukkainen ja reipas, mutta kuitenkin kiltti. Arovuokon mentyä jää ikävä. Jättipoimulehti on leikkokukkana ihana. Pioneissa on monia erityisen kauniita: 'Madame Calot', 'Gardenia'...

Tämä se on.

Lopulta käy niin kuin
vaate- tai kenkäkaupassa.

Lopulta käy niin kuin vaate- tai kenkäkaupassa. Koko kauppakeskuksen kierrettyäni päädyn siihen ensimmäiseen. Luotan intuitiooni ja valitsen pioni 'Jan van Leeuwenin'. Se on minulla tietokoneen näytön taustakuvanakin.

'Jan van Leeuwen' on huikean kaunis, eläniloa täynnä. Varma ja luotettava. Talvenkestävä ja helppo. 

Tämä kuva on tietokoneellani näytön taustakuvana.

Olen aina vaikuttunut kun ajattelen, että tällainen kaunotar viihtyy meidän savimaassa. Kukoistaa vuodesta toiseen emännän huolimattomasta hoidosta huolimatta. Istuttaessa lisään saven  sekaan kunnolla hiekkaa, ehkä vähän kompostiakin, mutta en mitään turvepitoista. Muotoilen paikan kumpareeksi, joka tosin aikaa myöten laskeutuu. Kuopan pohjalle laitan luujauhoa lannoitteeksi. Sillä se sitten pärjäileekin  vuosikaudet.

Olen oppinut, ettei
pioneja saa hoitaa.

Ja mitä tulee tuohon huolimattomaan hoitoon, niin ehkä pitäisi sanoa "sen ansiosta". Pionien kodin sivuilta olen oppinut, ettei pioneja saa hoitaa. Kun pionin on istuttanut huolellisesti aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan, se riittää moneksi vuodeksi. Ei niitä luonnossakaan kukaan käy lannoittamassa ja kastelemassa.

Tässä on kaikki mitä kauneuteen tarvitaan – puhdas valkoinen yhdistettynä täydelliseen muotoon.

Ainoa pikku vaiva on se, että leikkaan kevällä talventörröttäjät pois. Tänä aikana, jonka tämä yksinkertainen 'Jan van Leeuwen' on minulla ollut, edes sen kuihtuneita kukkia ei  ole tarvinnut siistiä. Sen yksinkertaiset kukat ovat varisseet terälehti kerrallaan maahan. Ne eivät ole pakkautueet tiiviiksi ruskeaksi mytyksi kuten joidenkin kerrottukukkaisten pionien kuihtuneille kukille on käynyt.

’Jan van Leeuwenin’ kukat ovat puhtaanvalkoisia, suuria, tuoksuvia ja yksinkertaisia. Kasvutavaltaan 'Jan van Leeuwen' on matala ja tuuhea eikä se tarvitse tukemista. Se on yksi matalimmista (50–70 cm) lajikkeista.

Sain haasteen Hiidenkiven puutarhassa-blogista. Alunperin haasteen oli laittanut alulle Hilu blogista Maatiaiskanasen elämää. Kiitos molemmille! Tähän oli hauska vastata.

Mukaan haastan kolme uusinta lukijaa, joilla on blogi.  Haasteen saavat:

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)
- tee postaus lempparikukastasi
- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan


Olen kirjoittanut lempikukastani ennenkin. Jos haluat tietää mistä silloin olen kirjoittanut, klikkaa tästä.

torstai 19. heinäkuuta 2018

PUUTARHAMEKKO

Mittari näyttää 32 astetta. En ole koko päivänä nenääni ulos ovesta pistänyt. Olen sentään tehnyt vähän puutarhahommia, sillä lyhensin itselleni puutarhamekon. Sehän katsotaan puutarhatyöksi. Ostin valkoisen, maahan asti ulottuvan hellemekon kolmella eurolla kirpputorilta. Lyhensin sen ja olen tosi tyytyväinen uuteen mekkooni.

Kärhö 'Arabella' katsoo aurinkoon.

Minusta on kiva pitää puutarhassakin nättejä vaatteita.

Minusta on kiva pitää puutarhassakin nättejä vaatteita. Mieluisin vaateyhdistelmäni on valkoinen hellemekko ja valkoinen puolihihainen ohut puuvillapaita, jonka napit jätän auki. Ne ovat mukavan viileät, mutta suojaavat auringolta.

Jalkoihini sujautan kukalliset matalavartiset kumikengät. Kauan piti etsiä ennen kuin löysin mieluisat, sellaiset, jotka pysyvät hyvin jalassa ja suojaavat riittävästi olematta kuitenkaan liian kuumat. 

Tiikerililja 'White Twinkle' loistaa pionipenkissä nyt kun pionin kukat ovat jo menneet.

Voisihan niitä tehdä
minä tahansa muunakin päivänä,
mutta kun ei vain voi.

En ole helleihminen ja siksi kulutan aikani suosiolla sisällä. On kerrankin aikaa tehdä rästihommia pois. Voisihan niitä tehdä minä tahansa muunakin päivänä, mutta kun ei vain voi. Ei malta, jos ulkona on sopiva tai edes jonkinlainen ilma puutarhahommille.

Tänä kesänä olen ihastunut erityisesti pallo-ohdakkeisiin. Ne ovat ihania kimpuissakin.

Nämä ovat minun ”sadeilmojani”.

Nämä ovat minun ”sadeilmojani”, jolloin ulkona käväistään vain aamulla ja myöhään illalla. Miksen hyödyntäisi aikaa sisällä täydellä teholla ja vieläpä nauttisi siitä?

tiistai 17. heinäkuuta 2018

MINÄ VS. RIKAT

Korte on kova vastustaja, varsinkin kun se liittoutuu voikukan, ohdakkeiden, villivadelman ja juolavehnän kanssa. Ilman apukeinoja puutarhuri on heikoilla. Olen jopa kuullut tarinan eräästä rouvasta, joka lopetti puutarhanhoidon kortteiden takia. En tiedä, onko tarina tosi, mutta ilman mustaa muovia minullekin olisi voinut käydä yhtä onnettomasti.

En tiedä, onko tarina tosi, mutta
ilman mustaa muovia
minullekin olisi voinut käydä yhtä onnettomasti.

Niin ikävää kuin muovijäte väärässä paikassa onkin, on muovi oikein käytettynä loistava keksintö. On ihanaa kun voi avata muovin kuin lahjapaketin ja sen alta paljastuu puhdas, muheva maa valmiina istutusta varten.

Oli ihanaa valmistella uusi pionipenkki puhtaaseen maahan. Melkein koko tien reuna oli muovin peitossa.

Sitkeimmätkin rikat uuvahtavat
viimeistään kolmessa vuodessa.

Jos aikaa on, muovikatteen avulla kasvualusta puhdistuu rikoista vaivattomasti parissa vuodessa. Kalkki ja muut maanparannusaineet kannattaa laittaa valmiiksi. Musta, valoa läpäisemätön muovi päälle ja kiviä painoksi reunoille. Sitten vain odottamaan, suunnittelemaan istutuksia ja haaveilemaan ajasta, jolloin niitä pääsee toteuttamaan. Ja ainahan on joku toinen nurkka, jota voi odotellessa laitella.

Muovin voi halutessaan peittää hiekalla, joka aikanaan toimii maanparannusaineena. Sitkeimmätkin rikat uuvahtavat viimeistään kolmessa vuodessa.

Kaksikin vuotta on tietysti pitkä aika odotella ja katsella mustia muoveja, joten olen päätynyt kompromissiratkaisuun. Olen istuttanut puita ja pensaita sinne tänne ja kattanut niiden ympärykset sanomalehtikatteella. Loput istuttamattomat alueet olen peittänyt mustalla muovilla.

Kaunistahan musta muovi ei toden totta ole, mutta sen kestää kun tietää mitä on tulossa. Kuva on viime vuodelta.

Sanomalehtikatekin on ihana. Riittävän paksu kerros sanomalehtiä kastellaan ja peitetään hiekalla tai hakkeella. Pitää vain varautua tarvittaessa lisäämään sanomalehtiä, jos rikat ovat sitkeitä. Sanomalehtikate ei nimittäin ole kovin pitkäikäinen, vaikka lehtiä olisi paksustikin.

Mielestäni sanomalehtikate sopii parhaiten pienille alueille perennojen väleihin estämään rikkojen kasvua siksi aikaa kunnes perennat kasvavat suuriksi. Samoin se sopii erittäin hyvin pensaiden ja perennojen juurelle hakkeen alle.

Minä olin niin onnekas, 
että sain lopulta ne kaikki.

Kylän koululla vietettiin sanomalehtiviikkoa ja sitä varten piti tilata 60 lehteä. Kuinka sattuikaan, että tilaaja oli tehnyt pienen näppäilyvirheen ja tilannut 600 lehteä. Minä olin niin onnekas, että sain lopulta ne kaikki.

Sen sijaan muovi sopii taisteluun voimakkaita juuririkkakasveja vastaan tai melko isolle alueelle, sellaiselle alueelle, johon sanomalehdet eivät edes riittäisi. Riittävän paksu muovi hoitaa hommansa luotettavasti ja sitä voi käyttää monta kertaa. Halkaistujen multasäkkien lisäksi olen käyttänyt aumamuovia, jota olen hankkinut rullana. Tärkeintä on, että muovi on sen verran napakkaa, että se kestää eikä päästä valoa läpi.

Katteista en ole luopunut sittenkään kun olen jo ottanut muovin pois
ja istuttanut perennat puhtaaseen maahan.

Katteista en ole luopunut sittenkään kun olen jo ottanut muovin pois ja istuttanut perennat puhtaaseen maahan. Perennojen välit olen kattanut sanomalehdillä ja hiekalla. Ja tietysti olen varautunut kitkemään. Juuririkkakasveja ei onneksi siinä vaiheessa ole, mutta siemeniä lentelee joka tapauksessa.

Koivuangervoaidan vierustalla on maanrakennuskangas ja hake.  Kuunliljojen ympäristö on katettu sanomalehdillä ja hiekalla. Kuunliljat ovat juurtuneet jo vuoden, mutta kestää vielä pari vuotta ennen kuin ne peittävät alueensa eikä katetta enää tarvita.

Täällä pärjätään jo ilman katteita.

Tämän jutun idean sain Nilalta, joka kysyi, missä paikoissa minulla on mustaa muovia. Kiitos, Nila!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

HEINÄKUU KATAJAKUJALLA

Helteisinä heinäkuun päivinä Katajakujalla kerätään heinänkorteen ahomansikoita ja mustikoita. Uidaan kolme kertaa päivässä. Poimitaan kukkia. Nukutaan taivasalla riippumatossa. Veneillään. Retkeillään. Kalastetaan. Pyöräillään. Voimistellaan. Soitetaan. Luetaan.

– Äiti, haluatko tämän?

Metsästetään. Leikitään. Haukutaan. Mau'utaan. Ollaan muuten vain suloisia.

Onneli vakiopaikallaan terassilla

Kaakatetaan. Kuopsutetaan. Ilahdutetaan isäntäväkeä muutamalla munalla.

– Hei kaverit, joko lähdetään ulos ottamaan aurinkokylpyjä?

Mielessä siintelee
kasvihuone.

Kaadetaan puita. Kaivetaan. Mitataan. Kaivetaan taas. Mielessä siintelee kasvihuone. Sitä varten tarvitaan vesijohtoja, routaeristyksiä, betoniautoa. Ja kun kerran kaivinkone tulee, kaivetaan samalla pieni lampi. Ja kun betoniauto tilataan paikalle, tehdään samaan syssyyn kanalaan aidantolpat ja kesäkeittiön perustus.

Ensin kaivetaan hankalat paikat pienellä koneella.

Kun illalla sulkee silmänsä,
näkee keuhkosammalta, pihatatarta, pihatähtimöä.

Kitketään. Kitketään aivan mahdottomasti. Niin, että kun illalla sulkee silmänsä, näkee keuhkosammalta, pihatatarta, pihatähtimöä.


Harataan. Katetaan. Kastellaan. Harvennetaan. Poimitaan mysteerililjat maljakkoon. Valokuvataan.

Ruusu 'Schneewittchen' kukkii runsaana juuri nyt.

Haaveillaan pionipenkistä ja siksi kaivetaan. Tai ollaan ainakin hengessä mukana. Yhdeksäntoista kuoppaa: viisitoista pioneille, kolme jaloritarinkannuksille ja yksi tarhaiisolle.

Lannoitteet ovat kuoppien pohjilla valmiina. Istutus sujuu sitten vaivatta. Jos haluat lukea tämän projektin alun, klikkaa tästä.

Tyk-tyk-tyk-tyk... trrrr... Kastelijan rytmikäs ääni on kesäpäivän taustamusiikkia. Kuvassa tosin on keinutyyppinen kastelija, joka on melko äänetön.

Työn lomassa nautitaan mansikoita, pensasmustikoita ja herneitä.

Herne punasävyisine kukkineen

Kiitollisina kuluneesta päivästä käperrytään rakkaan puolison kainaloon. Selkää kivistää ja koko kropassa tuntuu, mutta mieli on kevyt ja onnellinen. Aamulla kivut ovat taas poissa ja mielessä ovat uudet innostavat puuhat.

Kiiltoleimut kukkivat.

Sunnuntaina levätään. Valokuvataan. Grillataan. Vähän blogataankin. Haaveillaan kukista ja uusista puutarhapuuhista.

Lämpimästi tervetuloa, Suvi Eskola, blogini lukijaksi! Kiva kun tulit, toivottavasti viihdyt.