perjantai 6. lokakuuta 2017

SE HETKI

Kuinka oikeaan osunut sanonta onkaan se, että puutarha tekee onnelliseksi! Puutarha on monessa suhteessa loistava. Siellä saa elämyksiä ja oivalluksia.


Eräänä iltana pestessäni sinkkiämpäreitä oivalsin jotakin hyvin tärkeää. Mieli kirkastuu kun keskittyy juuri siihen sinkkiämpäriin, jota on harjaamassa, juuri siihen tiskiharjaan, jota juuri parhaillaan pyöräyttää ja juuri siihen pesuveteen, joka noin nätisti vaahtoaa… Lapset ovat tämän jo oivaltaneet, mutta mihin se oivallus on itseltä ajan kuluessa kadonnut?

Nyt tästä puhutaan kaikkialla. Se on mindfulnessia. Tietoista läsnäoloa, keskittymistä juuri tähän hetkeen. Elämistä tässä ja nyt, ei tulevaisuutta pohtien tai menneisyyden asioita puiden. Se on havainnointia. Ei arviointia, vaan hyväksymistä. Rentoutumista.

Syyshortensia

Onhan se taito itsellänikin ollut. Kun lapsena tiskasin astioita, hommaan kului aikaa kun vispasin ja vatkasin vaahtoa. En tiedä osuiko kohdalleni tiskivuoroja vähän vai enkö niitä vain muista. Sen muistan, ettei tiskaaminen ollut ikävää. Ainoa ikävä puoli oli astioiden nostelu kuivauskaappiin: pienen tytön piti kurottaa korkealle, jolloin vesi valui kainaloon. Sitten meille tulikin astianpesukone. Kuvittelin kuinka tiskiharja pyörii vinhasti ympäri konetta ennen kuin sain tietää miten kone oikeasti toimii.

Alkoi sataa, joten jatkoin sinkkiastioiden pesemistä katoksen alla. Nautin. Sade ropisi ja minä harjasin ämpäreitä puhtaaksi saadakseni ne talveksi varastoon. Koin hyvin voimakkaasti eläväni juuri tässä ja nyt.


Tänään istuttelin viimeisiä mehitähtiä kivikkoon. Hiekkainen maa tuntui kylmältä ja kostealta. Mehitähtien istuttaminen oli vaivatonta. Olin riemuissani: saan koko alueelle hyvät alut. Tuohon iso, tuohon vähän pienempi, hiekkaa ripaus…

Silloin se tapahtui. Ja kun se tapahtuu, jäävät mehitähden poikaset niille sijoilleen missä sattuvat olemaan. Silloin keskitytään hetkeen joka solulla. Eletään tämä haikean vaikuttava syksyinen näytös. Silloin ei tule mieleen juosta sisälle hakemaan kameraa. Silloin ei mietitä, että kirjoitan tästä blogiin. Silloin vain katsellaan ja kuunnellaan – ja nautitaan.  

– Oih, kurkiauroja on kaksi! huudahdan. Komeasti huutaen lentävät korkealla. – Tuossa vielä kolmas ja neljäs, lasken. Perässä pieniä auroja ottamassa isoja kiinni. Pienimmät poikani tulevat kanssani ihastelemaan. – Voi noita nuoria, jotka lentävät auran vieressä. Kunpa nyt hoksaisivat liittyä auraan, etteivät väsyisi, puhelen. Viides, kuudes… Yksi pojista katsoo keittiöön ikkunasta ja ihmettelee, mitä tuijotamme. Ei jää hänkään paitsi tästä tapahtumasta.

Ja kurkiauroja vain tulee ja tulee. – Yhdestoista, kahdestoista, lasken. Kolmetoista isoa auraa niitä lopulta oli, jos pysyin laskuissa. – Tulee kylmät ilmat kun kurjet muuttavat, mies sanoo. Niinhän se on. Tuntuu haikealta.

Kurkien huuto jää korviin soimaan niin, että myöhemmin vielä pariin kertaan pitää sisältä mennä ulos tarkistamaan vieläkö kurkiauroja lentää pohjoisen suunnalta.

Luonto on lahjoittanut meille tämän huikean taideteoksen. 

Pian tämän jälkeen alkaa paistaa aurinko, mutta tiedän, että se ei kestä kauan. Aurinko on juuri laskemassa. Ehdin napata muutaman kuvan kun ruskan värit leiskuvat puutarhassa. Huomaan, että kuviin tulee taustahahmoiksi kauriita. Hiivin hiljaa puutarhassa ja Rosekin lopettaa haukkumisen. Kauriit nostavat päätään, katselevat meitä ja me katselemme niitä. Jatkavat syömistään ja olen tyytyväinen, ettemme karkottaneet niitä pois. Tunnen luonnon lähelläni. Olen vaikuttunut.

Mietin voiko syksyä kokea vielä konkreettisemmin? En kaipaa mitään enkä mihinkään. Nämä hetket ovat aarteitani.

Raparperin lehti

Olen syksyihminen. Mikä olisikaan ihanampaa kuin kerätä syksyn lehtiä kuopuksen kanssa? Ihanan punaisia, keltaisia, oransseja, monivärisiä, vähän jo ruskeita, kauniisti raidallisia, ruskeapilkkuisia… Kuopus laittaa lehdet sanomalehtien väliin kirjapinon alle. Ei malta odottaa niiden kuivumista, vaan teippaa nahkeat lehdet paperille ja kokoaa kansioksi. Ihailemme niitä joka päivä yhdessä.

Illalla täytyy vielä käydä oven raossa hytisemässä. Kurkien huuto kuuluu pimeässä illassa.

30 kommenttia:

  1. Kauniisti kuvattu syksyä, sen tapahtumia <3 Nämä sinun tekstisi ovat kuin pieniä satuja tai kertomuksia, niin on helppo eläytyä itsekin mukaan. Nytkin melkein kuulin kurkien huudon korvissa ja näin kauriit ruskan värjäämää luontoa vasten <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika! Sinun kommenttejasi lukiessani koen ihania elämyksiä, jotka myöskin painuvat hyvin mieleen. <3 Näitä hetkiä pääsee sitä paitsi kertailemaankin kun voi lukea uudelleen :) Mahtava kuulla, että pystyit eläytymään juttuuni.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Navettapiika! Se oli sellainen suloisen haikea hetki. :)

      Poista
  3. Todella kauniisti kirjoitettua tekstiä. Tarttukaamme hetkeen ja nautikaamme jokaisesta meille suodusta päivästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko! Tosi mukava kuulla, että pidit jutustani. Niistä hetkistä se helminauha koostuu :)

      Poista
  4. Kauniisti kuvailit syksyn tulon. Niin se vain on että kohta on aika valmistautua talven tuloon ja kesä on mennyttä. Haikeutta ilmassa mutta hetkisen voimme nauttia näistä kauniista maisemista vielä.
    Kauniit pihamaisemat sinulla :)
    Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki! On se niin ihanaa, että syksyllä saa lahjaksi tällaisen väriloiston ja vieläpä ihan ilman vaivaa :) Haikeutta tosiaan on ilmassa, mutta onneksi muistoihin voi palata kuvien ja päiväkirjan kautta ja koko ajanhan mennään kevättä kohti ;) Sitten ne kurjet taas palaavat.

      Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  5. Kauniisti oot syksyy kuvannu ja hetkessä elämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla, mukavasta kommentistasi! Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Ei turhaan sanota 'tartu hetkeen'. Pienistä onnenhetkistä ja kokemuksista syntyy elämän ilo. Muistot. Niin kuin se vesipisaran kieriminen kohti kainaloa astiaa kuivauskaappiin laittaessa....

    Ihanien ajatusten päivitys. 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu, ihanasta kommentistasi! Niinhän se on, ettei onneen ja iloon tarvita kovin ihmeellisiä asioita. Pienet arkiset asiat tekevät monesti niin onnelliseksi ja kiitolliseksi. Eiväthän nämä itsestä pieniltä tuntuvat asiat lopulta olekaan itsestäänselvyyksiä.

      Usein mietin, että mitkä arjen pikku tilanteet jäävät omille lapsilleni muistoiksi loppuelämän ajaksi. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että se hetki voi olla ihan mikä vain. :)

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitettu teksti ja kauniit kuvat. - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Tällainen palaute ilahduttaaa aina ja saa iloiseksi pitkäksi aikaa :)

      Kiitos samoin, hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Voi miten kauniita sanoja! Kauniita ovat myös kuvat. Minäkin yritän keskittyä hetkeen, jota elän. Välillä se unohtuu, toisinaan murehtii menneitä ja joskus kaipaa tulevaa. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, ja siihen tahdon tarttua. Syksy on kaunista aikaa, ihan niin kuin kesä, kevät ja talvikin. Kaikessa on jotain kaunista, kun sen vaan oivaltaa! Jopa tiskaamisessa. :) Ihania hetkiä viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada tällaista palautetta! Kiitos!

      Juuri niinhän se on kuten sanoit. Hetkessä eläminen ei aina onnistu ja tietysti on ihanaa sekin kun on kauniita muistoja ja haaveita :)

      Minäkin pidän kaikista vuodenajoista. En jaksaisi ainaista kesää, puutarhahommatkin alkaisivat varmaan jossain vaiheessa kyllästyttää. Näin on hyvä. Ehkä sitä elääkin paremmin hetkessä kun tietää, ettei se tietty vuodenaika kestä loputtomiin. Nyt hyggeillään ja nautitaan tiskaamisesta ;)

      Kiitos samoin, kaunista viikonloppua sinullekin!

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi, taas kerran kivasta palautteestasi!

      Poista
  10. Sanoillasi maalasit syksyisen hetken meidän kaikkien nähtäväksi ja kuultavaksi. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Between, mukavasta palautteesta! On kiva kirjoittaa, niin voi itsekin joskus palata niihin muistoihin :) Jos tässä vaikka muisti alkaa mennä, niin voi sitten lukea täältä ;)

      Poista
  11. Mukavan runollisesti kuvattu syksyn hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus on kiva vähän tunnelmoida :) Kurkien muutto oli niin vaikuttava, että mietin sitä vielä pitkään.

      Poista
  12. Upeita kuvia ja niin ihanasti kuvailit syksyn tunnelmia♥ Syksyinen väriloisto luonnossa on jotain niin kaunista! Kaunista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteestasi!

      Niinpä. On aika uskomaton tunne kun yhtäkkiä oma, nuori ja vaatimaton puutarha onkin täynnä väriloistoa! Ja ihan noin vain ilman vaivaa :)

      Kiitos samoin, oikein hyvää lokakuuta sinullekin!

      Poista
  13. Ihana syksyinen tunnelma, noin se pitäisi olla, osata pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä, mitä kulloinkin saa, näkee, tekee:) Lintujen muutto on ollut tänä syksynä niin runsasta, hanhi- kurki- ja joutsenparvet kuuluvat päivittäin, haikeaa, mutta osa tätä hetkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku, mukavasta kommentistasi! Olen huomannut, että tuota hetkeen pysähtymisen taitoa voi opetella tai oikeastaan palautella mieliin. Onhan se taito tosiaan lapsena ollut. On hirveän palkitsevaa huomata oppivansa :).

      Meillä päin ei hanhia ole juuri näkynyt, mutta kurkia ja joutsenia sen verran, että niistä on tullut aivan kuin ystäviä. Siksi on niin haikeaa kun ne lähtevät pitkälle lentomatkalleen. Onneksi keväällä ne taas palaavat :)

      Poista
  14. Nuo hetket ovat todella tärkeitä. Onneksi niitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä bloggaamisessa on sekin hyvä puoli, että niitä hetkiä tulee kirjoitettua muistiin. Saa nauttia useamman kerran eivätkä nuo hetket vahingossa pääse tyystin unotumaan ;)

      Poista