KASVIYHDISTELMIÄ

Jotkut hyvät kasviyhdistelmät syntyvät sattumalta. Joitakin täytyy oikein miettiä. Sitten on myös niitä tilanteita, jolloin tuntuu, ettei hyviä kasviyhdistelmiä keksi millään. Niitä hetkiä varten olen bongaillut netistä ja kirjoista vinkkejä, ja koonnut ne tähän. En mene takuuseen siitä, että tässä mainitut kasviyhdistelmät todellakin kukkivat yhtä aikaa tai sopisivat kasvuvaatimuksiltaan ihanteellisesti yhteen. Vastuu on siis lukijalla.

Tässä neidonkurjenpolven ja loistosalvian liitossa ovat kohdallaan niin värit kuin muodotkin.

Akileija

Tässä akileijan seurana kasvaa jaloritarinkannus.

Akileija ja särkynyt sydän kukkivat alkukesällä ja erään kirjan mukaan sopivat hyvin yhteen.

Koska akileija kuihtuu kukinnan jälkeen, se kannattaa istuttaa vaikkapa leimujen keskelle. Leimut peittävät akileijan kuihtuneet varret. Leimuthan ovat hitaita ja akileijat nopeita.

Akileijan seuraan kevyeen varjoon sopivat arovuokko ja kotkansiipi.

Akileijan seuraksi sopivat kurjenpolvi, jättipoimulehti, unikot ja iirikset sekä ruusut.


Amerikankullero

Amerikankullero sopii pienten pensasangervojen pariksi.


Arovuokko

Arovuokko tuo valoa tulppaanipenkkiin.

Arovuokot sopivat melkein minkä tahansa vahvakasvuisen seuraan. Maksaruohon vieressä nämä ovat mainioita.

Raparperin edessä arovuokot ovat tosi näyttäviä massiivisena ryhmänä.

Punalehtisiä kasveja, esimerkiksi purppuraheisiangervoa, vasten arovuokot näyttävät oikein raikkailta.

Heinät

Peurankello sopii koristeheinien ja ruusujen yhteyteen ja luonnonmukaiseen puutarhaan.

Eräässä kirjassa sanottiin, että sininata ja maksaruohot korostavat toisiaan.

Helmililja

Helmililjan voimakas sininen nauttii voimakkaan punaisesta

tai punasävyisestä seuralaisesta. Nämä ovat parhaimmillaan

laajana mattona kuin myös tulppaanit niiden vieressä.

Eräässä kirjassa sanottiin helmililjan sointuvan hyvin esikoiden kanssa.

Erään kirjan mukaan helmililjat ovat täydellinen pari valkoisille narsisseille.


Herukat

Valkosipuli ja koiruoho ovat hyviä naapureita herukoille.

Hopeahärkki

Hopeahärkki on todella näyttävä maksaruohon kaverina.


Idänunikko

Idänunikko sopii esimerkiksi pensaiden alle, perennapenkin keskelle tai taakse. Idänunikko taantuu kasvukauden mittaan, joten tarvitsee kesän kuluessa peittäjän.

Eräässä kirjassa näin kuvan vaaleanpunaisesta unikosta ja kurkkuyrtistä yhdessä. Lähikuvassa ainakin olivat ihana pari.

Iiris

Iirikset näyttävät hauskoilta noustessaan matalasta vihreästä peruskasvillisuudesta. 

Iirikset ovat erittäin kauniita kuunliljojen ja päivänliljojen kumppanina sekä omassa ryhmässään.

'Concord Crush' –iiriksen tumma sävy pääsee oikeuksiinsa valkoisten ja purppuraisten kukkien seurassa.

Istuta syyskohokkia päivänliljojen, kurjenmiekkojen ja syysmaksaruohon kanssa.


Isotähtiputki

Isotähtiputket ovat näyttäviä omana ryhmänä sekä sopivat myös istutettavaksi erilaisiin perennaryhmiin, esimerkiksi loistosalvioiden seuraksi.

Vaaleanpunainen jaloangervo ja valkoinen isotähtiputki ovat hyvin kaunis yhdistelmä.


Jaloangervo

Kääpiöjaloangervo on erinomainen peittokasvi esim. puiden ja pensaiden alle. Se peittää maanpintaa tehokkaasti runsailla rönsytaimillaan.

Vaaleanpunainen jaloangervo ja valkoinen isotähtiputki ovat hyvin kaunis yhdistelmä.

Jaloritarinkannus

Istuta samaan penkkiin runsaasti pioneja.

Väleihin tai taustalle voi istuttaa esimerkiksi 

ritarinkannuksia tai korkeita liljoja.

Ritarinkannukset ovat hyvin kauniita suurina ryhminä.

Eräässä kirjassa ehdotettiin yhdistämään ritarinkannus, pioni ja ruusu samaan penkkiin.

Vuorenkilpi sopii hyvin reunuskasviksi myös varjoon. Se sopii ruusujen, pionin ja ritarinkannuksen seuraksi.


Jouluruusu

Jouluruusut kannattaa istuttaa puiden ja pensaiden aluskasviksi, jolloin varisevat lehdet ovat ainavihantien lajien ja lajikkeiden ilmainen talvisuoja. Lisäksi maatuvasta lehtikarikkeesta syntyy vähitellen hyvää lehtimultaa.

Jossakin kuvassa näin kauniin istutuksen vuorenkilvestä liljojen ja jouluruusun kanssa.

Kaunopunahattu

Kaunopunahattu sopii hyvin syysleimujen kumppaniksi.

Komea kukka kukkapenkin takaosaan.

Kirsikka

Istuta kirsikoita aina vähintään kahta lajiketta lähekkäin. Imeläkirsikka vaatii pölyttäjäksi toisen imeläkirsikan.

Koreakärsämö

Tässä koreakärsämön taustalla on pioneita.

Kokeile koreakärsämöä esim. violettikukkaisen käenkukan ja hopeamarunan (leviää nopeasti) kanssa.


Krookus

Minusta valkoiset krookukset ja valkokirjokanukan

punaiset oksat sopivat kauniisti yhteen.

Krookus sopii maksaruohojen, patjarikon, pionin ja kuunliljojen kanssa sekä pensaiden alle ja kivikkoon.

Maksaruohon seuraan sopii esimerkiksi krookus ja törmäkatkero.

Krookusten sanotaan sopivan hyvin kuunliljojen seuraan.


Kurjenkello

Tässä kurjenkellon taustalla on pioneita.

Sininen ja valkoinen on upea yhdistelmä, esimerkiksi valkoinen kurjenkello ja laventeli tai valkoinen päivänkakkara ja sininen kellokukka. Sininen ja valkoinen kurjenkellokin muodostavat kauniin yhdistelmän.

Kuunlilja

Pelkästään erilaisista kuunliljoista saa näyttävän ryhmän.

Kirjavalehtiset kuunliljat sopivat hyvin perennaryhmien reunoille. Isot sinertävälehtiset kuunliljat sopivat perennaryhmiin tai omiksi ryhmikseen joko vesiaiheiden lähelle tai suurten havukasvien lähelle.

Komeasinikuunlilja, ukkolaukka ja pyöreä puksipuu ovat kaunis yhdistelmä.

Iirikset ovat erittäin kauniita kuunliljojen ja päivänliljojen kumppanina sekä omassa ryhmässään.

Valeangervo, raidallinen isoraitakuunlilja ja pikkusyreenihortensia ovat harmoninen yhdistelmä.

Kurjenpolvi

Lähiväriharmoniaa: kyläkurjenpolvi, vuorikaunokki ja isokonnantatar.

Sanotaan, että kurjenpolvi sopii kultatyräkin ja päivänliljojen seuraan.

Eräässä kirjassa suositeltiin seuraavanlaista perennapenkkiä: leimuja, ruusu, kurjenpolvia ja reunalle mirrinminttua.

Mirrinminttu sopii ruusujen, kurjenpolvien ja leimujen kanssa, perennaryhmiin, kivikkoon ja aidanteiksi.

Peittokurjenpolvi suojaa ruusun ympäristöä rikkaruohottumiselta.

Särkyneensydämen eteen sopii vaikkapa tuoksukurjenpolvi, joka peittää kellastuvat lehdet. Samaan ryhmään on ehdotettu reunakasviksi valkotäpläimikkää ja taustaksi töyhtöangervoa.

Joku kuuluisa puutarhuri oli tehnyt nelikulmaisen istutuksen, jonka kulmissa oli vuorenkilvet ja keskellä ruusunpunaisia kurjenpolvia ja keskipisteenä punavioletti verenpisara.

Laukat

Laukat näyttävät hauskoilta noustessaan matalasta peruskasvimassasta.

Suuria laukkoja kannattaa istuttaa rohkeasti koko puutarhaan, sillä se luo rauhoittavan vaikutelman ja yhdenmukaistaa puutarhasuunnittelua.

Komeasinikuunlilja, ukkolaukka ja pyöreä puksipuu ovat kaunis yhdistelmä.

Eräässä kirjassa oli ukkolaukka ja mirrinminttu todella näyttävä pari.

Valkoinen myöhäinen tulppaani mirrinmintun parina on nappivalinta.


Liljat

Liljat tarvitsevat jotakin tukevaa kasvillisuutta juurilleen.

Nämä tiikerililjat kasvavat pionipenkin keskellä.

Koiruohon hopeanharmaa lehdistö sopii hyvin yhteen valkoisen liljan kanssa. 

Liljoista voisi koota oman ryhmänsä. Päivänliljaa ja muita liljoja sekoittaen voisi saada peittävämmän alaosan.

Istuta samaan penkkiin runsaasti pioneja. Väleihin voi istuttaa esim. ritarinkannuksia tai korkeita liljoja.

Vuorenkilpi sopii reunuskasviksi kukkapenkkiin, jossa on nukkapähkämöitä, liljoja ja laventelia.


Loistosalvia

Nukkapähkämö on upea kasvi niin lehtien värin kuin muodonkin puolesta. Näin eräässä kirjassa kuvan, jossa oli nukkapähkämöä reunalla, takana valkoisia leimuja, sivulla lilaa korkeaa kasvia, jolla tähkämäinen pitkänomainen kukinto (loistosalvia?) ja iiristä. Iiris sopii ihanasti seuraan kauniiden lehtiensä vuoksi.

Salvian seuralaiseksi sopivat hopealehtiset perennat sekä heinät.

Isotähtiputket ovat näyttäviä omana ryhmänä sekä sopivat myös istutettavaksi erilaisiin perennaryhmiin, esimerkiksi loistosalvioiden seuraksi.


Luumu

Luumupuiden alle kannattaa istuttaa piparminttua, valkosipulia, piparjuurta, pinaattia ja portulakkaa.


Mirrinminttu

Mirrinmintun kaverina ruusun juurella on jättipoimulehteä.

Mirrinminttu sopii reunakasviksi. Mirrinminttu pitää puolensa rikkakasveja vastaan. Sopii ruusujen, kurjenpolvien ja leimujen kanssa, perennaryhmiin, kivikkoon ja aidanteiksi.

Eräässä kirjassa sanottiin, että mirrinminttu ja ruusut korostavat toisiaan.

Eräässä kirjassa oli ukkolaukka ja mirrinminttu todella näyttävä pari.

Valkoinen myöhäinen tulppaani mirrinmintun parina on nappivalinta.


Maksaruohot

Syysmaksaruoho näyttää kivalta viiruhelven kainalossa.

Riittää kun istuttaa montaa lajia maksaruohoja isoina alueina samaan penkkiin – penkki on kaunis koko kesän, toki erityisen kaunis kukkivana. Näitä täydentämään riittävät matala ja korkea havu ja tietysti kivet.

Maksaruohon seuraan sopii esimerkiksi krookus ja törmäkatkero.

Hopeahärkki on todella näyttävä maksaruohon kaverina.

Eräässä kirjassa sanottiin, että sininata ja maksaruohot korostavat toisiaan.

Syysmaksaruoho eli isomaksaruoho sopii tueksi muille kasveille. Sopii tulppaanien ja narsissien eteen. Väri sopii hyvin sinisten kukkien kanssa. Huomaa, että toukokuun lopussa maksaruohot ovat jo aika korkeita, joten ei käy matalien kevätkukkijoiden kanssa samaan paikkaan.

Istuta syyskohokkia päivänliljojen, kurjenmiekkojen ja syysmaksaruohon kanssa.


Morsiusleinikki

Pyöreämuotoisten pensaiden ja perennojen ja kuunliljojen väliin sopivat hyvin rotkolemmikki, morsiusleinikki ja koristemansikka.


Narsissit

Tykkään narsisseista ja tulppaaneista samassa penkissä.

Erään kirjan mukaan helmililjat ovat täydellinen pari valkoisille narsisseille.

Syysmaksaruoho eli isomaksaruoho sopii tulppaanien ja narsissien eteen. Väri sopii hyvin sinisten kukkien kanssa. Huomaa, että toukokuun lopussa maksaruohot ovat jo aika korkeita, joten eivät käy matalien kevätkukkijoiden kanssa samaan paikkaan.


Nukkapähkämö

Nukkapähkämö on upea kasvi niin lehtien värin kuin muodonkin puolesta. Näin eräässä kirjassa kuvan, jossa oli nukkapähkämöä reunalla, takana valkoisia leimuja, sivulla lilaa korkeaa kasvia, jolla tähkämäinen pitkänomainen kukinto ja iiristä. Iiris sopii ihanasti seuraan kauniiden lehtiensä vuoksi.

Hopealehtiset kasvit sopivat hyvin pastellisävyisten kukkien seuraan. Myös valkoisen kanssa hopea on näyttävä yhdistelmä. Vihreät lehdet raikastavat kokonaisuutta. Kokonaisuuteen sopii siis valita herkkää pastellisävyä, harmaata ja valkoista.

Vuorenkilpi sopii reunuskasviksi kukkapenkkiin, jossa on nukkapähkämöitä, liljoja ja laventelia.


Ohotanmaruna

Hopealehtiset ohotanmarunat sopivat hyvin pastellisävyisten kukkien seuraan. Myös valkoisen kanssa hopea on näyttävä yhdistelmä. Vihreät lehdet raikastavat kokonaisuutta. Kokonaisuuteen sopii siis valita herkkää pastellisävyä, harmaata ja valkoista.

Parsa

Älä laita parsaa sipulin ja valkosipulin seuraan, koska ovat huonoja naapuruksia!

Pensaat

Pyöreämuotoisten pensaiden ja perennojen ja kuunliljojen väliin sopivat hyvin rotkolemmikki, morsiusleinikki ja koristemansikka.


Pensashanhikki

Vuohenkuusama ’Cool Splashin’ viereen sopivat hidaskasvuiset ryhmäruusut ja pienet pensashanhikit.


Pioni

Pionit 'Jan van Leeuwen' ja 'Sarah Bernhardt' sekä taustalla päivänliljoja.

Istuta samaan penkkiin runsaasti pioneja. Väleihin voi istuttaa esimerkiksi ritarinkannuksia tai korkeita liljoja.

Pionien alle voisi istuttaa valkovuokkoja, pieniä sipulikukkia, kuten krookuksia, sinililjaa, pikarililjoja tai vaikkapa puistolumikelloa, jotka todennäköisesti kukkivat jo hyvissä ajoin ennen pionia. Alle sopivat myös hillittykasvuiset maanpeitekasvit, esimerkiksi ajuruoho tai sammalleimut.

Pionin vierelle sopivat kurjenmiekat, päivänliljat ja kuunliljat.

Eräässä kirjassa ehdotettiin yhdistämään ritarinkannus, pioni ja ruusu samaan penkkiin.

Vuorenkilpi sopii hyvin reunuskasviksi myös varjoon. Se sopii ruusujen, pionin ja ritarinkannuksen seuraksi.


Peittolehti

Lotta Möllerin mukaan peittolehti leviää hitaasti, mutta varmasti matoiksi, jotka estävät lähes kaikkien kasvien etenemisen. Sopii hyvin peitekasviksi puiden ja pensaiden alle.

Pensasmustikka

Istuta pensasmustikat näkyvälle paikalle, sillä ne saavat syksyllä punaisen syysvärin. Tee niistä näyttävä ryhmä havujen ja kivien kanssa!

Peurankello

Peurankello sopii koristeheinien ja ruusujen yhteyteen ja luonnonmukaiseen puutarhaan.

Puksipuu

Komeasinikuunlilja, ukkolaukka ja pyöreä puksipuu ovat kauniita yhdessä.


Punatähkä

Syysleimun kanssa punatähkät ovat oivallinen pari.

Purppuraheisiangervo

Arovuokot sopivat melkein minkä tahansa vahvakasvuisen seuraan. Punalehtisiä kasveja, esimerkiksi purppuraheisiangervoa, vasten arovuokot näyttävät oikein raikkailta.

Purppurapunalatva

Purppurapunalatva ja isosiniheinä ovat hyvä pari.


Päivänlilja

Päivänliljat, leimut ja iirikset sointuvat hyvin yhteen.

Iirikset ovat erittäin kauniita kuunliljojen ja päivänliljojen kumppanina sekä omassa ryhmässään.

Sanotaan, että kurjenpolvi sopii kultatyräkin ja päivänliljojen seuraan.

Päivänliljat sopivat yhteen varhaisten sipulikukkien kanssa.

Istuta syyskohokkia päivänliljojen, kurjenmiekkojen ja syysmaksaruohon kanssa.

Vuorenkilpi sopii reunuskasviksi kukkapenkkiin, jossa on nukkapähkämöitä, liljoja ja laventelia.

Vuorenkilven suuret pyöreät ja liljojen kapeat lehdet täydentävät hyvin toisiaan.

Vuorenkilpi sopii hyvin reunuskasviksi myös varjoon. Se sopii ruusujen, pionin ja ritarinkannuksen seuraksi. Jossakin kuvassa näin kauniin istutuksen vuorenkilvestä liljojen ja jouluruusun kanssa.


Rotkolemmikki

Rotkolemmikki sopii perennaryhmien reunoille, kivikoihin, vesiaiheiden yhteyteen, metsäpuutarhaan. Voi istuttaa myös pensaiden ja puiden alle.


Ruohosipuli

Ruohosipuli on hyvä naapuri mansikalle, porkkanalle ja salaatille! Sipuleiden tuoksu karkottaa porkkanakärpäset ja ruohosipuli myös parantaa porkkanan makua. 

Erään kirjan mukaan ruohosipuli sopii matalaksi reunukseksi yrttimaalle tai perennaryhmiin. Se sopii hyvin yhteen pienten kellokukkien tai neilikoiden kanssa.

Ruusujen joukossa ruohosipuli estää mustalaikkutaudin tapaista sienitautia.

Ruusu

Mirrinminttu ja ruusu ovat klassinen yhdistelmä. 

Eräässä kirjassa suositeltiin seuraavanlaista perennapenkkiä: leimuja, ruusu, kurjenpolvia ja reunalle mirrinminttua.

Mirrinminttu sopii reunakasviksi. Mirrinminttu pitää puolensa rikkakasveja vastaan. Sopii ruusujen, kurjenpolvien ja leimujen kanssa, perennaryhmiin, kivikkoon ja aidanteiksi.

Eräässä kirjassa sanottiin, että mirrinminttu ja ruusut korostavat toisiaan. 

Peurankello sopii koristeheinien ja ruusujen yhteyteen ja luonnonmukaiseen puutarhaan.

Peittokurjenpolvi suojaa ruusun ympäristöä rikkaruohottumiselta.

Eräässä kirjassa ehdotettiin yhdistämään ritarinkannus, pioni ja ruusu samaan penkkiin.

Vuohenkuusama ’Cool Splashin’ viereen sopivat hidaskasvuiset ruusut ja pienet pensashanhikit.

Vuorenkilpi sopii hyvin reunuskasviksi myös varjoon. Se sopii ruusujen, pionin ja ritarinkannuksen seuraksi.


Rönsytiarella

Rönsytiarella ja kuunlilja kasvavat sopuisasti vierekkäin.

Rönsytiarella sopii hyvin yhteen varjoyrtin kanssa.

Rusovuohenkuusama ’Cool Splash’

’Cool Splashin’ viereen sopivat hidaskasvuiset ryhmäruusut ja pienet pensashanhikit.


Raparperi

Arovuokot sopivat melkein minkä tahansa vahvakasvuisen seuraan. Raparperin edessä arovuokot ovat tosi näyttäviä massiivisena ryhmänä.

Sinililja

Sinililja sopii maksaruohojen, patjarikon, pionin ja kuunliljojen kanssa sekä pensaiden alle ja kivikkoon.


Syyskohokki

Istuta syyskohokkia päivänliljojen, kurjenmiekkojen ja syysmaksaruohon kanssa.

Syysleimu

Rantatädykkeen pitkänomainen muoto

sopii hyvin leimujen pyöreisiin muotohin.

Syysleimu sopii polun varteen tai reunakasviksi. Sopii kauniisti havujen seuraan.

Eräässä kirjassa suositeltiin seuraavanlaista perennapenkkiä: leimuja, ruusu, kurjenpolvia ja reunalle mirrinminttua.

Toinen suositus oli seuraavanlainen: syysleimut ja syysvuokko, reunakasviksi verikurjenpolvi ja väliin jättipoimulehti.

Vielä eräs ehdotus: leimut, asterit, leukoijat, daaliat ja pionit. Leimut ovat hyvä tausta aiemmin kukkiville.

Joku pitkä (tumma) tähkämäinen kukka sopisi syysleimujen seuraan, esimerkiksi tarhaiiso ja tädykkeet.

Eräässä kirjassa sanottiin päivänliljan sopivan leimujen kanssa.

Akileijat ja leimut sopivat kuulemma yhteen, koska leimut peittävät akileijan kuihtuneet varret. Leimuthan ovat hitaita ja akileijat nopeita.

Mirrinminttu sopii ruusujen, kurjenpolvien ja leimujen kanssa, perennaryhmiin, kivikkoon ja aidanteiksi.

Kaunopunahattu sopii hyvin syysleimujen kumppaniksi. Komea kukka kukkapenkin takaosaan.

Syysleimun kanssa punatähkät ovat oivallinen pari.

Nukkapähkämö on upea kasvi niin lehtien värin kuin muodonkin puolesta. Näin eräässä kirjassa kuvan, jossa oli nukkapähkämöä reunalla, takana valkoisia leimuja, sivulla lilaa korkeaa kasvia, jolla tähkämäinen pitkänomainen kukinto ja iiristä. Iiris sopii ihanasti seuraan kauniiden lehtiensä vuoksi.


Särkynytsydän

Tässä särkynytsydän nauttii tulppaanien seurasta.

Akileija ja särkynytsydän kukkivat alkukesällä ja erään kirjan mukaan sopivat hyvin yhteen.

Särkynytsydän on helppo ja sopinee kaikille maille. Kannattaa istuttaa perennojen sekaan, koska lehdistö kuihtuu. Ei saa siirtää.

Särkyneensydämen eteen sopii vaikkapa tuoksukurjenpolvi, joka peittää kellastuvat lehdet. Samaan ryhmään on ehdotettu reunakasviksi valkotäpläimikkää ja taustaksi töyhtöangervoa.


Tarha-alpi

Tarha-alpi sopii erityisen hyvin valkoisten kukkien seuraan. Koska tarha-alpin alaosa ei ole yhtä täyteläinen kuin keski- ja yläosa, se kannattaa peittää matalammalla kasvilla.

Tuija

Kartio ja pallo täydentävät toisiaan.

Timanttituijan muoto näyttää vielä paremmalta, kun sen vieressä on pallotuija.

Tulppaanit

Valkoinen myöhäinen tulppaani mirrinmintun parina on nappivalinta.


Törmäkatkero

Maksaruohon seuraan sopii esimerkiksi krookus ja törmäkatkero.


Valeangervo

Valeangervo, raidallinen isoraitakuunlilja ja pikkusyreenihortensia ovat harmoninen yhdistelmä.

Valeangervo & iiris


Varhaiset sipulikukat

Päivänliljat sopivat yhteen varhaisten sipulikukkien kanssa.


Varjoyrtti

Rönsytiarella sopii hyvin yhteen varjoyrtin kanssa.

Virginiantädyke

Virginiantädyke sopii kukkaryhmässä taustalle tai pienten pensaiden joukkoon, vesiaiheiden äärelle.

Vuorenkilpi

Vuorenkilpeä, kuunliljoja ja kirjovuohenputkea.

Vuorenkilpi sopii reunuskasviksi kukkapenkkiin, jossa on nukkapähkämöitä, liljoja ja laventelia.

Joku kuuluisa puutarhuri oli tehnyt nelikulmaisen istutuksen, jonka kulmissa oli vuorenkilvet ja keskellä ruusunpunaisia kurjenpolvia ja keskipisteenä punavioletti verenpisara.

Vuorenkilven suuret pyöreät ja liljojen kapeat lehdet täydentävät hyvin toisiaan.

Vuorenkilpi sopii hyvin reunuskasviksi myös varjoon. Se sopii ruusujen, pionin ja ritarinkannuksen seuraksi.

Jossakin kuvassa näin kauniin istutuksen vuorenkilvestä liljojen ja jouluruusun kanssa.

Vuorenkilpi sopii lampien ja suihkulähteiden ympärille.

Lisää kauniita kasviyhdistelmiä näet täällä.

Olisi hauska kuulla, mikä yhdistelmä on sinun oma löytösi tai sinulle erityisen mieluinen.

KIRJA, JONKA HALUSIN LUKEA

Nyt se on vihdoin valmis: oma kirjani. Painos kokonaista kaksi kappaletta – yksi äidille ja toinen minulle. Pidin viime vuoden puutarhapäiväkirjaa. Taitoin tekstit kuvineen kirjaksi, jonka painatin Solentrolla. Kannatti, vaikka kirja tulikin kalliiksi. Yhden kirjan hinnalla olisin saanut muutaman valmiin kirjakaupasta. Se ei tietenkään ole sama asia.

Sain idean vuodenvaihteessa ja kirjoitin päiväkirjaani näin:


Tammikuun 1. päivä 2020

Pöytään on katettu vähän parempi liina ja posliinit. Astiat kilisevät. Keittiöstä leijailee herkullisia tuoksuja. Mikä suurenmoinen tunne: päästä nälkäisenä juhla-aterian ääreen! Uusi puutarhavuosi on alkamassa. Kaikki hyvä on vielä edessäpäin.

Tuoksuista päätellen tulossa on ruokahalua herätteleviä alkupaloja. Ehkä lumisia puutarhakuvia, suojahuppujen laittamista, versojen idätystä, puutarhasuunnitelmia, puutarhakuvastojen selaamista, haaveita. Aivan kuin mausteena olisi kevätkaihoa. Siltä se ainakin tuoksuu.

Kevääksi on kenties täyteläinen keitto. Uuden kasvun hämmästystä. Innostusta. Lisääntyvää puutarhapuuhailua ja selkäsärkyä.

Hmmm, mikähän tuo kirpakka aromi voisi olla?

Ehkä selkäkipua, uupumusta iltaisin.

Sitten on varmaankin pääruoka kaikkine lisukkeineen. Täyteläinen ja runsas. Vaikuttaa siltä, että mausteita ei säästellä. Keittiöstä kantautuu ainakin voimakkaita kukkaistuoksuja. Olen tuntevinani flow-elämysten tuoksuja, täydellistä heittäytymistä, haltioitumista. Hmmm, mikähän tuo kirpakka aromi voisi olla? Ehkä selkäkipua, uupumusta iltaisin. Niin, täytyyhän ruuassa olla vähän terää.

Vaikuttaa siltä, että tulossa on mitä herkullisimpia makuelämyksiä. Syksyä kohti aromit muuttunevat happamen suuntaan.

Loppuvuodesta päästään jälkiruokiin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, luvassa on perennanvarsien leikkaamista, työvälineiden puhdistamista, kurkien ja joutsenten huutoa. Syksyn haikeita aromeja. Luulenpa, että tarjolla on myös sipulien istuttamista ja talvisuojien laittamista, jotka eivät ole minun makuuni.

Sen sijaan suloisen makeat jälkiruoat sulavat suussa: tyytyväisyyttä kuluneesta kasvukaudesta, herkullisia puutarhakuvia, uusia suunnitelmia ja haaveita.

Mutta nyt on alkupalojen aika. Tarjolla on puutarha-aikomuksia. Hyviä päätöksiä. Uusia ideoita. Innostusta.

Mmmmm... Olenkohan koskaan maistanut mitään näin hyvää? Rikkakasvit eivät ole vielä ryöstäytyneet käsistä, yksikään tomaatin taimi ei ole hujahtanut honteloksi hujopiksi, mikään tilattu perenna ei ole väärän värinen. Kaikki on aivan täydellistä. Kaikki on mahdollista.

Vuodesta tuli ainutlaatuinen, niin kuin vuodet aina ovatkin. En minä, eikä moni muukaan osannut aavistaa, että vuodesta tulee koronavuosi tai -vuosien alku. Maailma mullistui monessakin mielessä. Trump hillui Amerikassa. Ravintolat suljettiin. Ostoskeskukset hiljenivät. Lentokoneet pysyivät maassa. Ihmiset alkoivat muuttaa maaseudulle.

Minun aiheeni liikkuivat kuitenkin paljon pienemmissä ympyröissä. Pääosassa oli tietenkin puutarha. Vaikka puutarha kuuluukin tavalla tai toisella jokaiseen päivään, elämä ei ole pelkkää puutarhaa. Välillä se on taistelua kehitysvammaisten oikeuksista, huolta isän terveydestä ja äidin jaksamisesta.

Kursivoidut tekstit ovat lainauksia päiväkirjastani.

Tammikuun 20. päivä

Hymähdän omille ajatuksilleni. Vuodenvaihteessa nimittäin sain idean kirjoittaa puutarhapäiväkirjan. Kirjoittaisin kasveista, puutarhanhoidosta, haaveista ja uusista puutarhaprojekteista. Onnelliseksi tekevät puutarha-ajatukset pulppuilisivat, jos nyt ei aivan joka päivä, niin ainakin joka toinen.

En aavistanut, että epäoikeudenmukaisuus puristaisi rintaani

jo ennen kuin olen saanut krassin siemenet itämään.

En ottanut huomioon, että puutarha ei poista maailmasta vääryyttä. En aavistanut, että epäoikeudenmukaisuus puristaisi rintaani jo ennen kuin olen saanut krassin siemenet itämään. En tullut ajatelleeksi, että jonakin päivänä en vain pysty kirjoittamaan. Näppäimistö kastuu kyynelistä. Onneksi myrskyn jälkeen tyyntyy ja sateen jälkeen paistaa aurinko.

Korona kosketti meitä vähän, koska kukaan lähipiiristämme ei sairastunut eikä menettänyt työpaikkaansa. Suhtauduin luottavaisesti tulevaisuuteen.

Maaliskuun 12. päivä

Tänään, kuten monena muunakin päivänä, olisi tarjolla ikäviä uutisia. Koronavirus on edennyt pandemiaksi asti. Muitakin murheita olisi valittavana.

En kuitenkaan suostu ajattelemaan niitä, vaan otan käteeni eilisen siemenkuvaston. Leikkaan siitä kaikki kiinnostavat kasvit. Perennoista on ihana haaveilla. Onnistuisinko kylvämään valkovuokkomeren? Voisin täyttää heleänsinisellä loistotädykkeellä jokaisen puutarhani tyhjän kolon. Se on yksi lempikukkani.

Koulun keittäjääkin voi tulla ikävä.

Maaliskuun 16. päivä

Lapset riemuitsevat: ylihuomenna koulut siirtyvät etäopetukseen. Minä en ole yhtä innoissani. Minulla on sellainen tunne, että ainakin rehtorin, apuopettajan ja kouluavustajan tehtävät lankeavat allekirjoittaneelle. Koulun keittäjääkin voi tulla ikävä.


Huhtikuun 1. päivä

Niilalla on asiaa naapurikylälle ja pyydän häntä tuomaan samalla pari pussillista kylvömultaa. Kylläpä ihmiset ovatkin innostuneet kylvämisestä; kaikki pussit ovat loppuneet kaupoista. Kuudennessa kaupassa onneksi tärppää – ja se on meidän oman kylämme pikkuruinen ruokakauppa.

Onneksi elämä on välillä myös juhlaa. Saimme juhlia äidin ja isän 60-vuotishääpäivää, äidin 80-vuotissyntymäpäivää, poikamme rippijuhlia sekä monia muita pienempiä tapahtumia. Enimmäkseen arki oli kuitenkin tavallisen onnellista: puutarhaunelmia ja niiden toteuttamista, inspiroitumista uusista asioista, nautintoa kukkien kauneudesta ja kaiken kasvusta.

Huhtikuun 14. päivä

Leppoisa pääsiäisloma on ohi. Lapset ovat istahtaneet kuulokkeet korvilla kukin oman laitteensa ääreen kotikouluun. Talossa on hiljaista.

Aurinko paistaa ja maassa on parin sentin lumikerros. En innostu lumisesta maisemasta, mutta on turha harmitella asioita, jotka eivät harmittelemalla muuksi muutu. – Taidan jäädä sisälle kylvöpuuhiin, ajattelen. Eihän lumisateessa voi... Ai, ei voi tehdä puutarhahommia vai? – Tekosyy, totean ja painelen ulos.

Kevät oli poikkeuksellisen kylmä, mutta se ei onneksi estänyt puutarhaintoilujani. Myöhemmin saatiin lämpöä, jopa hellettä, kuivia jaksoja ja sadetta. Syksy puolestaan oli poikkeuksellisen lämmin ja pitkä.

– Vain tosi puutarhahullut tulevat tänne tällaisena päivänä,

sanon hyllyjen välissä kyyristelevälle myyjälle.

Toukokuun 11. päivä

– Vain tosi puutarhahullut tulevat tänne tällaisena päivänä, sanon hyllyjen välissä kyyristelevälle myyjälle. Olen ainoa asiakas koko puutarhamyymälässä. Olen jäässä luita ja ytimiäni myöten. Taivaalta sataa märkiä rättejä ja tuuli on pureva. Minulla on talvitakki, mutta se tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa.

Hintalaput ovat lumen peitossa. Ensimmäistä kertaa en nauti taimistolla kiertelystä. Olemme Joukon kanssa ostamassa hänelle syntymäpäivälahjaksi rungollista marja-aroniaa. Sellaista ei löydy ja mielessäni siintelee vain kaunis lämmin kesäpäivä, jolloin ajelemme yhdessä ostamaan puun. Perennoja on hyvin vähän eikä vielä ensimmäistäkään päivänliljaa. Palaan autolle tyhjin käsin. Auto on unettavan lämmin. Ihana.

Tänään olisi kuun mukaan hyvä kitkemispäivä, mutta nyt ei kitketä yhtään. Sen sijaan ajatus pyykinpesusta ja muusta sen sellaisesta tuntuu ihmeellisen kiehtovalta.


Nautin puutarhapuuhista, vaikka välillä tuskailinkin rikkojen kitkemisen ja tekemättömien töiden sekä kipeytyneen selän kanssa.

Toukokuun 27. päivä

Puutarhapäivän anti: tyytyväisyyttä rungollisen marja-aronian ja 'ByBoughen'- kanukan saamisesta maahan. Iloa voikukkien hetkellisestä vähenemisestä. Kiitollisuutta vihdoin lämmenneestä ilmasta. Ihmetystä siitä miten paljon vaivaa pitää nähdä kaiken eteen; mikään ei mene maahan itsekseen, varsinkin kun maa on kovaa savea ja kivenmurikoita täynnä. Onnellisuutta siitä, kun Jouko sanoo aronian olevan hieno juuri tuossa paikassa. Lisämausteensa päivään tuo ankara selkäsärky. Illalla kaadun väsyneenä sänkyyn. Taitaa käydä niin kuin eilen illallakin, että uni tulee heti kun päänsä saa tyynyn.


Kesäkuun 16. päivä

Nyt minusta tuntuu siltä, että juhlavieraita parveilee jo kaikkialla ja minä vain seison tukka takussa arkivaatteissani moppiämpäri kädessä ja pyyhin hikeä otsalta. Unikot, pionit, ruusut, iirikset, laukkaneilikat, kurjenpolvet, hanhikit, kullerot, tädykkeet ja jalolupiinit seisoskelevat juhlatamineissaan täällä. Olin suunnitellut laittavani paikat kuntoon ja pöydän koreaksi ennen kuin juhlat alkaisivat. Mutta kaikki on vielä aivan alkutekijöissään.

Mikä tässä auttaa muu kuin ottaa vieraat hymyillen vastaan,

valokuvata vimmatusti ja ottaa sekatöörit kauniiseen käteen.

Lisää vieraita saapuu yhtenä virtana joka ilmansuunnasta. Minun piti ehtiä kattamaan pensasmustikat. Nyt niitä tuskin näkyy kortteiden seasta, vaikka katoin niiden ympäristöt sanomalehdillä ja hakkeella viime vuonna. Minun piti pestä terassit, istuttaa krassit betonipysteihin ja muut yksivuotiset sinne sun tänne. Minun piti istuttaa kesäkurpitsat ja ostamani pensaat ja perennat. Minun piti lannoittaa pensaita. Minun piti kitkeä rikat. Minun piti leikata kuivunut oksa sieltä ja toinen täältä. Minun piti siistiä paikka jos toinenkin. Ja tässä sitä nyt ollaan: kärvistelen helteessä ja saan tuskin mitään aikaan puutarhassa. Kun saan yhden nurkan kuntoon, ovat kuokkavieraat vallanneet jo toisen kulmakunnan.

Mikä tässä auttaa muu kuin ottaa vieraat hymyillen vastaan, valokuvata vimmatusti ja ottaa sekatöörit kauniiseen käteen. Illan viiletessä napsin havuista kellastuneet oksat, siistin ränsistyneen vuohenkuusaman ja leikkaan kukkivat hopeatopot. Kiskon korkeimmat heinätupot perennapenkistä, litukat ja ympäriinsä kylväytyneet ruohosipulit. Puutarhan – ja myös puutarhurin – ilme kohenee heti kummasti.

Puutarhurin päivän suloisimmat hetket ovat illalla.

Kesäkuun 19. päivä

Olo on ihmeellisen ihana. Jäsenet päivän puuhista raukeina nautin juustokakkua. Olen kitkenyt, siivonnut sisällä ja puutarhassa, järjestänyt jopa puutarhavarastonkin, uinut ja nauttinut kesän täyteläisestä vehreydestä. Istuskelen ja yritän käsittää, että on keskikesä, juhannusaatto. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Vastahan kaikki oli harmaata ja autiota.

Vaikka kesä kului aika lailla raatamisessa, en unohtanut rentoutumistakaan.


Elokuun 5. päivä

Kitkemisen lomassa heittäydyn selälleni nurmikolle. En muistanutkaan miten hauskaa on katsella pilviä. Valtavan suuri lintu kurkottelee maata kohti. Kun lintu on kadonnut, taivaalle muodostuu suuri sydän. Tätä pitäisi tehdä useammin.


Elokuun 17. päivä

Illalla alan olla päivän työstä väsynyt ja aion jäädä sisälle lorvailemaan. Olen juuri aikeissa ottaa jotakin syötävää, kun Asla tulee kysymään, olisiko hänelle puutarhahommia. – Mennäänkö saman tien, minä kysyn. Väsymys ja nälkä unohtuvat, kun kitkemme muurilta rikat. Työn jälki näkyy ja aika kuluu kuin siivillä. Taas saan todeta, että yksi käsipari + toinen käsipari on enemmän kuin kaksi käsiparia.

Syksyllä puutarhahommia tehtiin aina silloin, kun intoa riitti. Aina ei riittänyt.

Mikään ei ole niin tunnelmallista ja kutsuvaa

kuin ikkunasta loistava valo kosteassa ja hämärässä syysillassa.

Syyskuun 9. päivä

Sataa kaatamalla. Ei ole puutarhapäivä tänään. Eilenkin satoi. Tunnen itseni laiskaksi.

Käyn sulkemassa kanalan luukun. Kanat ovat jo nukkumassa. Sytytän puutarhavarastoon valot, vaikka näkisin hämärässäkin ottaa rehut ja jyvät. Mutta mikään ei ole niin tunnelmallista ja kutsuvaa kuin ikkunasta loistava valo kosteassa ja hämärässä syysillassa.

Syyskuun 15. päivä

Iris ’Blauw’ on lähemmäs metrin halkaisijaltaan. Asla saa hyppiä koko painollaan lapion päällä eikä juurakko tahdo siltikään antaa periksi. Lopulta juurakosta tulee viitisentoista jakopalaa, jotka istutamme kanatarhan etualalle ja muualle hedelmäpuutarhaan. Laskeskelen mielessäni, että jos yhden kurjenmiekan jakamiseen menee pari tuntia, niin viidentoista jakamiseen kuluu kolmekymmentä tuntia. Se olisi edessä kolmen tai neljän vuoden kuluttua, muuten iirikset alkavat ränsistyä eivätkä kuki kunnolla.

Jatkan laskutoimituksia: jos siis jokainen näistä viidestätoista iiriksestä jaetaan viiteentoista palaan, se tekee 225 uutta iiristä. Ja montakos tuntia niiden jakamiseen meneekään…

Joulun jälkeen saimme kunnon vanhanajan talven. Vuosi kaartui päätökseen, mutta unelmoin jo täysillä uudesta keväästä ja kasvukaudesta.

Joulukuun 31. päivä

Puutarha peittyy paksun lumen alle. On aika nousta juhlapöydästä ja kiittää puutarhavuoden herkuista. Ne olivat, ah, niin täyteläisiä ja maukkaita. On kylläinen olo, mutta ei niin täysi, etteikö seuraava puutarhan juhla-ateria menisi jo aivan pian. Vesi kielellä odottelen.

Uusi kirja on jo mietittynä.

Jos olet kiinnostunut tekemään oman kirjan, niin klikkaa TÄSTÄ. Saat 20% alennuksen käyttämällä koodia 20promo21fi. 

Minusta kirjan painojälki oli hyvä ja kirjan toimitus nopea ja luotettava. Taitto-ohjelma oli yhtä kömpelö kuin muillakin, mutta siinä oli hyvät mahdollisuudet tehdä omia malleja ja lisätä pitkiä tai lyhyitä tekstejä. 

KEVÄÄN KAIPUUTAKO?

Miten voisin kirjoittaa kevään kaipuusta, kun en kaipaa kevättä? Kun nautin tästä ihanasta vanhanajan talvesta. Kun katselen postikortinkaunista lumista maisemaa ja huokailen, ettei talvimaisema voi enää kauniimmaksi muuttua. Ja kun muutaman päivän kuluttua totean, että kyllä voi. Kun kuuntelen lumen narskumista jalan alla. Kun ihastelen timanttien kimaltelua hangilla. Kun kesken kanojen ruokkimisen pitää juosta hakemaan kamera ja saada illan viimeiset säteet ikuistettua lumihiutaleiden leijaillessa puun oksilta kimmeltäen maahan. Kun siivoan kaapin toisensa jälkeen ja nautin ajatuksesta, että puutarhakauden alkaessa huusholli on puts plank.

Vaikka haasteessa pyydettiin kevätkuvia, tämän talvisen kuvan oli pakko päästä mukaan. Talven kuvia tulee julkaistua aivan liian harvoin.  

Ei kevät vielä saa tulla.

Puutarhasuunnitelmanikin ovat vielä kesken.

Innostuin hankikylvöistä* ja sujautin multaan loistotädykettä, arovuokkoja, nepalinhanhikkia, kaunopunahattuja, harmaamalvikkia ja siankärsämöitä. Ei kevät vielä saa tulla. Puutarhasuunnitelmanikin ovat vielä kesken. Olen tässä talven aikana suunnitellut puutarhaani eri vuodenaikojen tulokulmasta. Sitten keksin tehdä listan pitkään kukkivista perennoista. Aion lisätä vielä niitäkin suunnitelmiini. Olen tosi innoissani näistä kaikista. Seuraavaksi on ostoslistan laatimisen vuoro. Sen tekemisestä pitää ehtiä nauttia.

Tämä kylvämispuuhiin liittyvä kuva on viime vuodelta. 

En ole vielä ehtinyt selaamaan puutarha-aiheista leikekirjaani. Sen sijaan siemenluetteloita olen ehtinyt plaraamaan edestakaisin. Pionitkin olen jo osittain valinnut.

Luulin, että kevätmieli – ei kuitenkaan kevätkaiho – olisi tullut silloin, kun aurinko ensimmäisen kerran joulun jälkeen paistoi ruokapöytään. Yllätyksekseni se ei tullutkaan silloin, vaan olin täysin talvitunnelmissa. Kevätmieli käväisi aivan salaa, kun pakkanen lauhtui pitkien paukkupakkasten jälkeen.

Kevätkaiho on vielä uinumassa lumen alla.

 

Kinokset ovat niin korkeat,

etteivät ne yhdessä yössä sula.

Kyllä se kevään kaipuukin vielä tulee. Siitä olen aivan varma. Kinokset ovat niin korkeat, etteivät ne yhdessä yössä sula. Ja hyvä niin, sillä kevättä täytyy saada odottaa.

Aurinkoista kevättalvea kaikille, hyvät blogiystävät!  

* Lukijani ja ystäväni kysyi, mitä hankikylvöt ovat. Kylvin muutamia perennoja tavanomaiseen kylvömultaan. Pidin niitä muutaman päivän huoneenlämmössä imemässä kosteutta. Sitten vein ne ulos ja peitin hangen alle. Siellä ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn ja toivottavasti alkavat sitten itää, kun on niille sopiva aika. Ne kyllä itse tietävät, milloin kannattaa nostaa päänsä mullan alta. Toivon saavani topakoita taimia, joita ei tarvitse karaista ja paapoa.

Sain tämän kivan haasteen Navettapiialta Navettapiian puuhamaa -blogista. Haasteen on alun perin laittanut alulle Tiiu Puutarhahetki-blogista. Kiitos molemmille! Haasteisiin on aina kiva vastata.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta löydän ne.

Jos inspiraatio iskee, sinun ei toki tarvitse odottaa haastetuksi tulemista, vaan voit napata haasteen jo tästä mukaasi! Tuodaan yhdessä pilkahdus keväästä tänne talven keskelle!<3

Haastan mukaan kaikki ne, joilla on villapaita päällä tätä lukiessa. :)

KALLIS HARRASTUS?

– Onko puutarhanhoito kallis harrastus? 

– Puutarhanhoitoko? Ai kallis vai? Juu, juu. On kyllä. Se on tosi rakas ja kallis harrastus. Minä niin tykkään siitä. Katsokaapa vaikka näitä iiriksiä. Eivätkö ne olekin ihania? Ne ovat sata vuotta vanhaa Haikalan kantaa. Pälä-pälä... Ja ajatelkaapa, että nämä viiruhelvet ovat taiteilija Emil Wikströmin viiruhelpien jälkeläisiä. Sain ne silloin kun... Kälkäti, kälkäti...

Iiriksistä minulle tulee mieleen rakas Eveliina-mummoni. Siksi iirikset ovat minulle erityisen tärkeitä.

Ne kyllä maksavat

istuttamisen vaivan.

– Tarkoitin, että maksavatko ne kasvit kovin paljon? Niitä näyttää olevan täällä aika lailla.
– Juu, maksaruohojahan minulla on. Ne kyllä maksavat istuttamisen vaivan. Kirjoittelin niistä joskus blogiinikin. Ajattelepa kun viime keväänä tökin syysmaksaruohon versoja maahan ihan noin vain, niin nehän lähtivät hienosti kasvamaan... Hölpöti, pölpöti...

Maksaruohoista pitävät muutkin kuin minä.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

– Hyvä rouva, tarkoitin, että mitä tämä maksaa noin niin kuin euroissa ja senteissä. 

– Aivan. Se on kyllä niin, että ne sentit eivät yhtään pidä paikkaansa. Blaa-blaa... Luin, että verikurjenpolvi, siis Geranium sanguineum, olisi korkeudeltaan 20-40 cm, mutta minulla se huitelee pionien yläpuolella. Eräs puutarhuri sanoi, että se saa varmaankin liian vähän valoa ja kurkottelee sitä kohti... Pälä-pälä-pölö...

Piti olla vähintään

aatelinen tai lääkäri.

– Mutta rouva, riittävätkö teidän rahanne tähän kaikkeen?
– Niin, niin. Siis rahat. Ajatella, että 1700-luvulla Caatuwaisen Taudin Juuria oli vaikea saada edes rahalla. Monia pionilajikkeita ei ollut silloin edes jalostettu. Ja saadakseen siemeniä piti olla vähintään aatelinen tai lääkäri ja piti olla hyviä ystävyyssuhteita. Oi-voi! Ensin piti käydä kirjeenvaihtoa ja löytää joku, jonka kanssa voisi edes neuvotella asiasta. Ja kun siemenet vihdoin olivat perillä, jos niitä ylipäätään sai, piti odottaa taas monta vuotta kukkimista... Kälkäti, kälkäti...

Pioni 'Pillow Talk' on kuin unelma.

Niitä on nyt 365.

– Tarkoitan, että oletteko tehneet kustannuslaskelmia kuinka paljon tähän puutarhaan on mennyt? 

– Ai laskelmiako? Juu, tottakai. Niitä on nyt 365. Laskin siihen mukaan kaikki puut, pensaat ja perennat. Otin mukaan kaikki sellaiset, jotka säilyvät monia vuosia. Kehäkukat ja unikot kylväytyvät itsekseen... Höpön-löpön-höpöti... Tulppaanit sen sijaan taantuvat nopeasti ja niitä pitäisi istuttaa joka syksy lisää. Viime syksynä... 

Rakastan tätä 'Royal Wedding' -unikkoa.

– Mihinkähän hänellä oli noin kiire? Olisin mielelläni näyttänyt uusimmat pionit ja ritarinkannukset ja muutaman suunnitelman ensi keväälle sekä tietysti ne laskelmat. Jos nimittäin sen kaiken puutarhaan käytetyn rahan jakaa esimerkiksi kahdellakymmenellä vuodella ja sen jakaa 365 päivällä ja sen taas 24 tunnilla, niin ei tuntihinta päätä huimaa. Siitä kun vähennetään vielä kaikki tuotot, niin plussan puolelle jäädään. Ja korko sen kuin kasvaa.

SYYSPUUTARHA

Suunnitellessani istutusaluetta ajattelen yleensä sen silhuettia ja kukintaa. Mietin, onko jotakin kukassa pitkin kasvukautta tai tarvitseeko lisätä rauhallista vihreää. Mietin yhteensopivia kukkia ja lehtimuotoja. Sen sijaan harvemmin olen miettinyt kokonaista syyspenkkiä tai kevätpenkkiä tai elokuun penkkiä…

Millainen puutarha on ennen ruskaa?

Nyt paneudun puutarhani suunnitteluun syksyn tulokulmasta. 

Onhan syksyisessä puutarhassa tarpeeksi materiaalia kimppuihin ja asetelmiin?

Syksy on mitä parhain aika kukka-asetelmien tekoon. Ruusut kukkivat välittämättä pienistä pakkasista ja muitakin kukkijoita löytyy vielä loka-marraskuussakin. Syksyn tai oikeastaan syystalven viimeiset kukat tuntuvat erityisen arvokkailta. 

Syksyllä leikot ovat erityisen tärkeitä, sillä silloin on eniten aikaa värkätä kimppuja ja asetelmia. Ja mitä myöhäisempiä kukkia löytyy sitä parempi. Kun säät huononevat, tekee mieli tuoda puutarha sisälle.

Ne kylväytyvät itsekin,

mutta pari pussillista sinne tänne

ei olisi pahitteeksi.

‘Snow Princess’ -kehäkukkia tarvitaan ehdottomasti lisää. Ne kylväytyvät itsekin, mutta pari pussillista sinne tänne ei olisi pahitteeksi. Tiibetinkoirankieltäkin voisi jonnekin heitellä syksyn kimppuja varten. Jos joskus saisin aikaiseksi istuttaa daalioita, niille olisi paljon käyttöä kimpuissa. Jospa miettisin jonkin alueen, joka olisi varattu ainoastaan yksivuotisille kukille ja daalioille. Ehkäpä se voisi olla Potagerin yksi lohkoista tai sinkkisoikko Talon kulmalla.

Jospa vihdoin hankkisin vaaleanpunaisen myskimalvan siemeniä. Niistä saisi leikkoja ja muutenkin väriä puutarhaan.

Ostoslistalle menee myös syyskaunosilmä ‘Buttermilk’. Se on kaunis hailakankeltainen lajike. Vaaleankeltainen on monikäyttöinen kimpuissa ja asetelmissa. Syyskaunosilmän sanotaan kukkivan vielä lokakuussakin, varsinkin jos on nyppinyt kuihtuneita kukkia pois ainakin joskus.

Asterit olisivat hyvin käyttökelpoisia kukkasidonnassa. Syysasterit eivät aina ehdi kukkaan. Sen sijaan kuulin, että keveän hahtuvainen, valkoinen huiskuasteri on myöhäinen kukkija. Sen pitäisi ehtiä. Myös vaaleanpunainen pursuasteri ’Harry Schmidt’ ehtii hyvin kukkia kesän loputtua.

Ostoslista alkaa taas minulle tyypilliseen tapaan pidentyä. Olisi niin mielenkiintoista kokeilla villanukkajäkkärää. Se on todella kaunis hopealehtinen kasvi ja sopisi kauniisti pastellisävyisten kukkien joukkoon.

Haaveissani siintelee myös syyshortensia ‘Limelight’, jonka kukat ovat aluksi limenvihreät. Jos se viihtyisi meillä, ehkä siitä joskus raaskisi leikata kukan tai pari kimppuihin. Hortensialle olisi paikkakin jo valmiina.

Jutun syksyn leikoista löydät täältä.


Onko syksyn kukkijoita riittävästi eri puolilla puutarhaa?

Tertturuusu ’Schneewittchen’ on yksi tärkeimmistä syyskukkijoistani. Se aloittaa kukintansa aikaisin ja jatkaa ahkerana myöhäiseen syksyyn asti. Näistä ihanista pensaista saan materiaalia kukka-asetelmiin vielä pakkasten tultuakin. 

Pensasruusut siellä täällä tuovat ihanaa tunnelmaa pakkasiin asti. Varsinkin valkoinen tertturuusu ’Schneewittchen’ kukkii runsaana viimeiseen asti. Niitä ei koskaan voi olla liikaa, joten ei haittaisi, vaikka istuttaisi vielä yhden pensaan pohjois- tai länsipihalle. Ostoslistalle voisin laittaa jonkun sinisävyisen kurjenpolven. Ruusujen alla ne olisivat varmasti kauniita.

Yllätyksekseni päivänlilja ’Joan Senior’ Hedelmäpuutarhassa tuottaa yhä uusia nuppuja ja kukkia vielä lokakuussa viimeisten joukossa. Samalla suunnalla lupiinit jaksavat painaa hyvää vauhtia toista kierrosta. Kunhan nuoret pallo-ohdakkeet pääsevät vauhtiin, riittää kaunista kukintaa pitkälle syystalveen. Jos vielä kaipaa lisää väriä, voisi kylvää vaaleanpunaisia myskimalvoja. Kuupuutarhaan toisi valkoista valoa, jos havuryhmän taakse kylväisi vaikkapa valkoista myskimalvaa.

Valkoalpi kukkii suihkulähteen reunalla, mutta se taitaa jäädä vähän korkeampien kasvien taakse.

Itäpihalle syyskukkia sopisi mielin määrin. Täytyypä muistaa, kun itäpihan istutusalueita suunnittelen. Aurinkoiseen paikkaan voisi varata tilaa vaikkapa astereille. 

Kärhön paikka itäpihalla olisi edelleen vapaana. Jospa nyt saisin aikaiseksi hankkia siihen kärhön. Nehän kukkivat hyvin myöhään syksyyn asti. Lyhtykärhö ’Princess Diana’ on ainakin tosi helpoksi sanottu vaaleanpunainen. Loistokärhö 'Madame le Coultre' olisi aivan ihana valkoinen, mutta sen kestävyydestä en tiedä.

Syysvuokkoja voisi lisätä.

Tykkäisivätköhän ne kasvaa kiven kainalossa

aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa?

Kaukasiantörmäkukka kukkii vaikka kuinka pitkään Eteläpihalla. Se jaksaa aina vain tuottaa uusia kukkia pitkien varsiensa päihin. Syysvuokot kukkivat herkin kukin vielä lokakuussa, mutta niitä minulla on kovin vähän. Ovat aika kranttuja kasvatettavia. Syysvuokkoja voisi lisätä. Tykkäisivätköhän ne kasvaa kiven kainalossa aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa? Samoin kaunopunahattuja voisi kylvää lisää Vanhojen tuttavien penkkiin.

Eteläreunan syyskukinnasta pitävät huolen ’Creme Bruleee’ -hanhikit, jotka kukkivat ahkerasti vielä myöhään syksyllä. Olisikohan villanukkajäkkärälle paikkaa eteläpihalla?

Kehäkukat kukkivat Potagerissa. Samoin pellava kukkii kauniin sinisenä, vaikka se on tehnyt paljon kauniita siemenkotiakin. Jos varaisin yhden lohkon daalioille, tulisi Potageriin entistä enemmän syysväriä. Toiseen lohkoon voisi heitellä Tiibetinkoirankielen siemeniä ja muita yksivuotisia, esimerkiksi kosmoskukkaa.

Alkukulman syksy on toistaiseksi melko kukaton, mutta sen edessä kukkivat jättipoimulehdet, pallo-ohdakkeet, syysmaksaruohot ja konnanyrtit. Ameriikkaan voisi yrittää sovittaa pari kiinnostavaa asterilajiketta: huiskuasterin ja pursuasterin.

Talon kulman sinkkisoikko

on kuin varattu daalioita varten. 

Iisot, kuten lilansininen tarhaiiso ja hurmaava Koreaniiso, ovat erityisen näyttäviä syksyn kukkijoita. Talon kulman Koreaniiso kukkii vaaleanliloin kukin. Kaikista parasta siinä ovat kuitenkin limenvihreät lehdet, jotka ilahduttavat koko kasvukauden. Talon kulman sinkkisoikko on kuin varattu daalioita varten.

Rusopunalatva kukkisi pidempään kuin purppurapunalatva. Onnistuisinkohan jostain löytämään valkokukkaisen jaloängelmän ‘Splendide White’? Se olisi varmasti kaunis tummalehtisen purppurapunalatvan seurassa.

Avaruudessa syyskukat loistavat poissaolollaan. No, olenhan istuttanut sinne valkoisen syysmaksaruohon ja pallo-ohdakkeen. Ne ovat kuitenkin vielä kovin vaatimattoman kokoisia. Olisi hyvä, jos loistotädykkeiden ja kulleroiden sekaan löytäisi jonkin sopivan syyskukkijan. Sitäkin voisi miettiä, että istuttaisi ‘Rozanne’ -kurjenpolvea keittiön terassin reunaan.

Myskimalva ja kärhö ’Arabella’

takaavatkin runsaan syyskukinnan.

Myskimalva kukkii myöhään syksyllä täyttä päätä Kesäkeittiön kulmalla. Myskimalva ja kärhö ’Arabella’ takaavatkin runsaan syyskukinnan. Voimakkaansininen törmäsinikka on minulla nyt uutena.

Välitila kieltämättä kaipaa limenväristä syyshortensiaa tai japaninhortensiaa.

Jalokurjenpolvet ’Johnson’s Blue’ ja ‘Rozanne’, syysleimu ’Blue Boy’ sekä iki-ihana tertturuusu ’Schneewittchen’ kukkivat nekin Pohjoispihalla, vaikka eivät yhtä runsaina kuin aiemmin. Kurjenpolvilla saisi lisää väriä pohjoispihan syksyyn ennen ruskaa. Varsinainen syksyn kuningatar kuitenkin on syysmaksaruoho. Se säilyttää marjapuuronvärisen kukintonsa vielä lumen allakin jonkin aikaa.

Onneksi syysmaksaruohoa löytyy nykyään myös länsipihalta, Sivupolun varrelta. Jos valkoisia ja / tai punaisia kaunopunahattuja kylväisi syysmaksaruohojen seuraan, tulisi siitä näyttävä syyspenkki melkein sellaisenaan. Entäpä villanukkajäkkärä? Länsireunalle voisi varmaan heitellä vähän kehäkukan siemeniä ja ehkä muutakin.

Voi, olisi niin paljon mielenkiintoisia kasveja: sinertävä purtojuuri, sinikki, myöhäiset metalli- ja jukkapiikkiputki ja mitä kaikkea.


Näkyvätkö syyskukkijat ikkunasta? Säiden huonontuessa on ihanaa, jos viimeisiä kukkia voi ihailla ikkunasta.

Japaninunikko ‘Pacino’ vei sydämeni. Se jaksaa kukkia koko kesän aivan pakkasten tuloon asti. Ja vielä senkin jälkeen, kun kukat ovat kuihtuneet, sillä on kauniit siemenkodat. 

Pikkuruinen Japaninunikko ‘Pacino’ on syksyn suosikkikasvini. Se kukki kesästä asti lähes taukoamatta eikä sillä ollut aikomustakaan lopettaa vielä lokakuussa. Sen kummempia suunnittelematta istutin sen terassin eteen. Paikka oli täysosuma, sillä sen kukinta näkyy vaivattomasti olohuoneen ikkunasta.

Se on lainattu maisema enkä ikinä pystyisi sellaista

värien ilotulitusta omaan puutarhaani loihtimaan.

Olohuoneen ikkunasta näkyy puidun viljapellon takana loistava ruska. Se on lainattu maisema enkä ikinä pystyisi sellaista värien ilotulitusta omaan puutarhaani loihtimaan. Makuuhuoneen ikkunasta näkyvät tertturuusu ‘Schneewittchen’ sekä sen edessä kukkivat syysvuokot. Se ei ole kovin paljon, mutta toisaalta maiseman ruska vetää huomion joka tapauksessa puoleensa.

Keittiön terassin ikkunanäkymään, Avaruuteen, pitää ehdottomasti satsata. Valkoisen syysmaksaruohon ympärille voisi koota kokonaisen syyspenkin. Samoin ruokailuhuoneen ikkunasta saisi näkyä laaja syksyinen kukkaloisto. Siellä on jo hyvä alku, kun syysmaksaruohot ja purppurapunalatva kukkivat.

Keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoista saan ihailla perennojen ruskavärejä, joten sinne en lisää syyskukkijoita kaivanne. Työhuoneen ikkunasta näen pihlajan latvuksen, joka loistaa punaisen ja oranssin sävyissä. Se on ihana!

Valkoalpi on niin kaunis ja sitä paitsi myös käyttökelpoinen leikkona, että sitä voisin istuttaa ruokailutilan ikkunanäkymään. Ehkä se viihtyisi suuren kiven suojissa.


Onko päivittäisten kulkureittien varsilla syyskukkia ja kauniita yksityiskohtia?

Viime syksynä koristelin terassin callunoilla, sinilaakakatajalla ja hopealangalla. Lisäksi tein muutamia sammalpalloja. 

Terasseja käytetään päivittäin. Nuukuuksissani en ole satsannut niihin kovin paljon. Onhan siellä puksipuu ja muratteja, mutta kun ensimmäiset pakkaset tulevat, joudun viemään muratit ja puksipuun varastoon. Silloin terassi jää aika tyhjäksi. On aika hankkia muutama calluna ja jotain muita kausikukkia sekä värkätä sammalpalloja. Joskus olen tuonut kuusentaimiakin ämpäreihin.

Miten valkoalpit saisi paremmin esiin?

Kanalaan tulee kuljettua parikin kertaa päivässä. Onneksi polun varrella on nähtävää yllin kyllin. Sitä vain mietin, että löytäisinkö törmäsinikalle toisen paikan. Nyt sitä täytyy erikseen muistaa mennä ihailemaan kesäkeittiön kulmalle. Entä miten valkoalpit saisi paremmin esiin?

Oi-joi, miksi en ole hankkinut kausikukkia eteläterassin nurkkaan, josta näkisin ne työhuoneeseeni pitkin päivää ja parhaimmillaan läpi talven? P.S. Korjasin puutteen saman tien. 


Entäpä onko puutarhassa riittävästi ruskavärejä?

Kun ruskan värit saapuvat ja ottavat koko puutarhan syleilyynsä, en kaipaa runsasta kukintaa muuta kuin leikkoja varten.

Rusokirsikka, lamoherukka, villiviini, marja-aronia, pihlaja, lamohietakirsikka ja pensasmustikat räiskyvät loistavan punaisina syysasuissaan. Koivun ruskaväri on lähinnä keltainen, komea sekin. Maa leiskuu punaisena, kun pihlaja on pudottanut lehtensä ensimmäisten joukossa. Amerikanpihlajan ruskaväri on erityisen kaunis, mutta se pudottaa lehtensä melko nopeasti.

Eikä haittaa,

vaikka luumu pudottaa lehtensä

ensimmäisten joukossa.

‘Tohtorin päärynä’ saa lehtiinsä oransseja sävyjä. Joidenkin luumulajikkeiden ruskaväri on kauniin keltainen. Eikä haittaa, vaikka luumu pudottaa lehtensä ensimmäisten joukossa. Kaunis keltainen on näyttävä maassakin. Eri lajikkeet näyttävät tulevan ruskaan eri aikoihin.

Osa kuunliljoista loistaa kauniin keltaisina toisten ollessa vielä vihreitä. Vuorenkilpien lehtiin tulee kirkasta punaista. Grönlanninhanhikin lehdet saavat keltaista ja oranssia. Ah, miten kauniita monet perennat ovatkaan syysväreissään!

Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tummine lehtineen

on ruskan keskellä kuin piste i:n päällä.

Syksyllä puutarha räiskyy punaisena, keltaisena ja oranssina. Tuntuu, että ruskavärejä ei voi olla liikaa. Ruskan loisto saa tällaisen kirkkaankeltaisen vieroksujankin huokailemaan ihastuksesta. Siitä huolimatta on eduksi, että puutarhassa on myös muita lehtivärejä. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tummine lehtineen on ruskan keskellä kuin piste i:n päällä. Sen syysväri on uskomattoman hieno. Vihreävalkolehtiset valkokirjokanukka ja vuohenkuusama ’Cool Splash’ antavat upean säväyksen kaiken räväkkyyden keskellä.

Kirsikkapuut – paitsi mainitsemani rusokirsikka – ja hevoskastanja pysyvät vihreinä. Tai no, joskus 'Inkeroisten kuulasmarja' ehtii ruskaan mukaan ja muuttuu keltaiseksi. Amerikanheisi ’Jenkki’ on upea; se on melko vihreä, mutta saa kuitenkin liukuvia ruskan värejä lehtiinsä. Meidän pieni vaahteramme saa ruskavärinsä myöhään, mutta se on sitten sitäkin upeampi. 

Helmipihlaja on mielenkiintoinen. Sillä on valkoiset marjat ja räväkän punainen syysväri.

Jutun puutarhan ruskaväreistä löydät täältä.


Sopisiko puutarhaan kokonainen syyspenkki?

Tämän uuden istutusalueen voisin lihottaa syyspenkiksi. 

Minulla on siellä täällä marjapuuronpunaisia syysmaksaruohoja laajoina alueina. Mitäpä jos istuttaisiin niiden seuraksi muita syksyn kukkijoita – valkoisia ja pinkkejä kaunopunahattuja, villanukkajäkkärää ja ehkä kehäkukkia. Ei kai hassumpi olisi sekään, jos istuttaisiin tuon perussyysmaksaruohon rinnalle valkokukkaista sekä purppuralehtistä syysmaksaruohoa.

Purppurapunalatvan seuraan voisin istuttaa rusopunalatvaa. Se jatkaisi tuon penkin syksyn kukintaa. Jos vielä löytäisin sen mainitsemani valkokukkaisen jaloängelmän ‘Splendide White’, olisi vaikutelma varmasti täydellinen.

Avaruuden istutusryhmää – valkoisia syysmaksaruohoja ja pallo-ohdakkeita – voisi täydentää joillakin syksyn kukilla. Kaunopunahattuja kenties? Villanukkajäkkärää? Kehäkukkiakin voisi miettiä. ’Snow Princess’ ainakin on todella kaunis vaaleankeltainen. Konnanyrtillä on raikkaanvihreät lehdet läpi kesän ja syksyllä hempeä kukinta. ‘Rozanne’ -kurjenpolvi reunassa voisi olla aika ihana.

Lisää puutarhan syyskukkijoita löydät täältä.


Suuntaviivat syyspuutarhalle alkavat olla tässä. Talven aikana ideat saavat muhia ja jalostua. Keväällä alkaa sitten taimien bongaus. Odotettavissa on entistäkin kauniimpi ensi syksy. Toivotaan niin.