KUUSIKUVA JA VIISI MUUTA

Sain juttuaiheen: kuusi kuvaa kesästä. Ei deadlinea. Jutun teemankin saa valita vapaasti. Sehän sopii. Kiitos, Sirkku!

Valitsen teemaksi kesän iloiset kasviyllätykset. No, kuusikuva ensin, tottakai. Sitten viisi muuta, jotka ovat saaneet minut yllättymään iloisesti, huokailemaan ihastuksesta, hihkumaan ilosta,  tai hyrisemään tyytyväisyydestä.

Siinä vaiheessa kun minä vasta haaveilin,

oli Jouko jo kaivamassa kuusentaimia.

Olin jo talvella haaveillut kuusista, jonka alaoksat voisi myöhemmin karsia pois. Siinä vaiheessa kun minä vasta haaveilin, oli Jouko jo kaivamassa kuusentaimia. – Minne nämä istutetaan? Jouko kyseli. – Montako näitä laitetaan? Onko tämä nyt hyvä, hän varmisteli. 

Minä juoksin edestakaisin miettimässä ja mittailemassa paikkoja niille. Niin pitkälle en nimittäin haaveissani vielä ollut päässyt, että olisin tarkat paikat katsonut. Juoksin peittelemään juuria multaan, hakemaan vesikannuja, tukikeppejä ja katteita. Hihkuin ilosta kun haaveilemani projekti toteutui vauhdilla. 

Viisi kuusta istutimme ja osallistuimme siten Suomi 100 –juhlavuoden tapahtumaan, jonka oli järjestänyt Puutarhaliitto.

Olin edellisenä keväänä istuttanut kaksi nietospensasta. Olin jännittänyt talvella miten ne mahtavat pärjätä. Hyvin ne pärjäsivät ja kukkivat aivan mahdottomasti, runsaasti ja pitkään. Olin ihmeissäni ja niin iloisesti yllättynyt, että ostin meille vielä kaksi muutakin nietospensasta.

Nietospensas 'NCDX2' Yuki Cherry Blossom ei kasvanut kokoa kovin paljon, mutta kukki sitäkin ahkerammin.

Tulevina vuosina puutarhamme

suorastaan pursuilee iiriksiä,

toivottavasti.

Olen pitänyt iiriksistä aina, mutta vasta viime kesänä ne lumosivat minut täysin. Ne kukkivat runsaampina ja pidempään kuin ikinä aiemmin. Pääsin jakamaankin niitä, joten tulevina vuosina puutarhamme suorastaan pursuilee iiriksiä, toivottavasti.

Siperianiiris on minulle tutuin. Viime kesänä laajensin kurjenmiekkavalikoimaani muutamalla uudella tuttavuudella.

Olin aivan myyty. 

Pioni 'Pillow Talk' kukki ensimmäistä kertaa ja olin aivan myyty. Kukka on kertakaikkiaan upea! Minulla on kaksikymmentä pionilajiketta, joista tämä 'Pillow Talk' nousi yhdeksi suosikikseni.

Pioni 'Pillow Talk' sai minut huokailemaan ihastuksesta.

Ne pysyivät pieninä ja

lehtien valkoinen värityskin

näytti kadonneen.

Vuohenkuusama 'Cool Splash' oli siinnellyt haaveissani jo pitkään. Edellisenä kesänä olin vihdoin saanut istutettua kolme pensasta. Aluksi ne pysyivät pieninä ja lehdenreunojen valkoinen värityskin näytti kadonneen. Sitten yhtäkkiä jossain vaiheessa kesää ne ryöpsähtivät kasvuun ja täytttivät kaikki odotukseni.

Vuohenkuusama 'Cool Splash' kukkii melko huomaamattomasti. Vaaleankeltaiset kukat ovat kauniit, vaikka en keltaisen ystävä yleenssä olekaan.

Tarhaiiso kukki minulla ensi kertaa. Voi hyvä ihme miten runsaasti se kukkikaan! Yksi pehko riitti tuomaan ihanaa kukkaloistoa melkein koko luoteiskulmaan. Tuntui, että puutarhani syksy oli sininen, mikä sopi minulle oikein hyvin. 

Tarhaiiso oli kauniimpi kuin olin osannut odottaakaan.

Sain haasteen Sirkulta blogista nimeltä Kukkia & Haaveita. Haasteen on alunperin laittanut liikkelle Pirjo blogista Tuplasti terapiaa. Hän määritteli haasteen näin: "Haasteessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on tottakai täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Helppo? Jep, mutta vaikeaa on valita vain ne kuusi :)"

Ja sitten on vielä se kaikkein vaikein osuus eli kolmen blogiystävän haastaminen, sillä en millään muista ketkä kaikki ovat haasteeseen jo vastanneet. Tällä kertaa haastan mukaan uusimpia blogiystäviäni:

Kaisa L blogista Mullassa maailman

Rouva Viherrilli blogista Viherrillin puutarhassa

Tarja blogista Parasta aikaa

Olkaa hyvät! Vastatkaa haasteeseen, jos innostutte :) Minä innostuin ja mukavaa oli.

Ensi kerralla on vuorossa toinen saamani haaste: Neljä kuvaa. 

URANAINEN

Iiris on uranainen, pitkä ja solakka, aina huoliteltu kauneuden ja muodin ammattilainen. Housuasussaan hän kulkee – prässihousut ja korkokengät, yläosan klassinen kuosi huippudesignia, värit ja sävyt valittu prikulleen yhteensopiviksi ja vieläpä korutkin.

Oi, mikä kuosi! Siperianiiris 'Blue King'

Asu todellakin on klassinen. Muistan kuinka Eveliina-mummoni näytti minulle lapsena noita viimeisen päälle silitettyjä housuja ja taidokkaita kuoseja. Ovat edelleenkin tyylikkäät.

Luonteeltaan Iiris on reipas ja ripeä, luotettava ja hyvin sympaattinen. Hänestä on helppo antaa suosituksia. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Iirikset ovat hyvin elinvoimaisia, kasvavat mukavan nopeasti ja niitä kukinnan jälkeen jakamalla saa lisää taimia. Eivät myöskään leviä vaivaksi asti.

Iiris on tottunut olemaan esillä, joten hänelle kannattaa varata paikka, jossa hänen tyylikkyytensä huomataan. Ei hän toki nurise perennapenkin keskelläkään, mutta siellä hänen parhaat puolensa eivät pääse oikeuksiinsa. Se olisi resurssien hukkaamista. Matalan peruskasvillisuuden keskeltä noustessaan Iiris on upea. Kurjenmiekkojen miekkamaiset lehdet tuovat veistoksellisuutta istutukseen päästessään hieman kaartumaan sivuille.

Iiris on tyylikäs kukinnan ulkopuolellakin. Lehdet nousevat aikaisin kesällä ja saavat syksyllä kellertävän syysvärin. Hyviä puolia nekin.

Nämä Siperianiirikset ovat vanhaa sukua, sata vuotta vanhaa kantaa Haikalan puutarhalta.

Iiris on edustava niin ulkona kuin sisällä maljakossakin. Pöydän katseenvangitsijaksi riittää yksikin Iiris kapeassa maljakossa.

Kaikki hänen tiimissään ovat yhtä tyylikkäitä. Joku heistä kulkee valkoisessa, joku aivan tummassa asussa. Joku on pukeutunut hieman röyhelöisempään yläosaan kuin toinen.

'Concord Crush' on voimakkaan violetti kerrottukukkainen Siperiankurjenmiekka. Istutin sen viime keväänä.

Siperianiiris 'Blue King' on sävyltään sinisempi kuin monet muut siperianiirikset, joiden väri on selkeästi lila.

Kerrottukukkainen Siperiankurjenmiekka 'Kita-No-Seiza' on meillä ensimmäistä vuotta. Sen väri on mielestäni vaaleanlila eikä vaaleanpunainen, jollaisena sitä mainostetaan.

Tämä uranaisten tiimi on hyvin kansainvälinen. Minulla on yksi Saksasta, muutama Siperiasta, ja yksi Japanista. He kaikki pitävät paikasta auringossa, mutta muuten he ovat tottuneet aivan erilaisiin olosuhteisiin. 

Japanilainen pitää tuoreesta tai kosteasta samoin kuin siperialainenkin. Sen sijaan saksalainen pitää kuivemmasta kasvualustasta. Heidän lisäkseen minulla on kauneuskuningatar, kuningatarkurjenmiekka ’Snow Qeen’.

Kuningatarkurjenmiekka 'Snow Queen'

Sitten minulla oli vielä hyvin pieni ja siro kevätkurjenmiekka. Hän piti läpäisevästä maasta. Hän oli paljon muita herkempi ja toivoi saavansa talviturkin suojakseen. Ei ollut turkkia enkä nähnyt häntä ankaran talven jälkeen viime keväänä. Voih!

Kevätkurjenmiekka

Iiristen ansioluettelo on pitkä. Alussa siitä jotain jo mainitsin. Vaikka iiris on kaunis ja menestyvä, hän ei kulje nokka pystyssä. Hän ei vaadi erityiskohtelua – tai no, ehkä jotkut pitkälle jalostetut poikkeuksellisen suurikukkaiset vaativat muita enemmän lannoitusta ja huolenpitoa. Nämä muut, varsinkin vanhat lajikkeet, tyytyvät varsin vähään. Ovat onnellisia kun ovat saaneet mukavan multaisan paikan ja joskus saavat vähän lisää multaa juurilleen ja lisätilaa jakamalla. Minusta tuo ei ole ollenkaan liikaa pyydetty.

Olen kuullut jonkun moittivan heitä siitä, että kukinta-aika ei ole kovin pitkä. Minusta on vain kohteliasta, ettei varasta koko show'ta ja antaa toisillekin vuoron loistaa puutarhan tähtenä. Iirikset kukkivat juuri sopivaan aikaan kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Tuoksuvat kukat houkuttelevat mehiläisiä ja kimalaisia.

Iiris aloittelemassa kukintaansa kesäkuun loppupuolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tutustua iiriksiin laajemminkin ja tutustuttavaa kyllä riittääkin aina vaaleakurjenmiekasta sysikurjenmiekkaan, etelänkurjenmiekasta idänkurjenmiekkaan ja vaikka mitä. On haisua ja tuoksua, aroa ja vuorta, lunta ja jäätä. Mielenkiinnolla odotan millaisia tuttavuuksia ensi kasvukaudella syntyykään.

Hyvää nimipäivää kaikille Iiriksille!

добро пожаловать, Оксана Форис! Tervetuloa myös Kaisa L Mullassa maailman -blogista! Toivottavasti viihdytte blogini parissa!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Seuraavana on vuorossa tyttäreni, Avillan, kysymys siitä olenko saanut puutarhaani kaiken mitä olen halunnut.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: I

Sarja puutarhani ihanista asioista jatkuu I-kirjaimella, mutta ensin kiitos huikean hyvistä, hauskoista ja hyödyllisistä kommenteista!

Hulluus, siis puutarhahulluus, on hämmästyttävän hieno olotila. Suosittelen hankkimaan sen jostain, ellei sitä itsellä vielä ole. Unelmia ruusuista -blogin Tita ja Navettapiika kirjoittivat siitä huvittavasti.

Harava, heilurihara, hevosenlanta ja hanskat. Niillä pärjää pitkälle. Suvikummun Marja kertoi käyttävänsä kertakäyttöisiä nitriilihanskoja. Hyvä idea!

Hiljaisuus on haluttua ylellisyyttä. Kasvin paikka -Blogin Riinan mielestä hiljaisuus voittaa jopa hortensiat ja hevosenlannan. Ilman hyönteisiä emme pärjää.

Miten minä olinkaan jättänyt haaveilun listalta! Se on oikeastaan hyvin lähellä suunnittelua ja sitähän kaikki fiksut puutarhurit tekevät. Fiksu on tämäkin Suvikummun Marjan kommentti: "Että jäisi myös aikaa haaveilulle, tarvitaan ehdottomasti kunnon kerros haketta, säästyy monelta rikkaruohojen perkauskierrokselta ja säästyneen ajan voi käyttää haaveiluun."

Olin tehnyt toisen pahan mokan kun olin jättänyt hostat eli kuunliljat pois listalta. Eihän ilman kuunliljoja oikeasti voi tulla toimeen. Ei sen puoleen ilman havukajaan.

Hemerocalliksista eli päivänliljoista löytyy hehkeitä kaunottaria ja hyviä kukkijoita. Erityismaininnan sai voimakkaanpunainen 'Agnes Elpers'.

Hemerocallis 'Fragant Treasure'

Heucherat eli keijunkukat ovat herkkiä ja monipuolisia. Erityisen houkutteleva on H. 'Midnight Rose'. Harmaamalvikki ei nimestään huolimatta ole puutarhan harmaa hiirulainen, vaan hempeä kaunotar.

Moni haltioituu hortensioista. Niistä erityisen hyvännäköisiä ovat Hydrangea paniculata 'Vims Red' ja 'Vanilla Fraise' sekä Mustilanhortensia H. paniculata 'Mustila' ja kiinanhortensia H. heteromalla 'Bougie'. Varjon seinustalla hurmaa köynnöshortensia Hydrangea anomala subsp. petiolaris. Köynnöksenä ihastuttaa myös humala.

Helleborukset eli jouluruusut ovat hienostuneita kasveja niin kesällä kuin talvellakin. H. foetidus eli kellojouluruusu, H. viridis eli viherjouluruusu ja Helleborus x hybridus 'Luua Plum' mainittiin erityisesti.

Pian alkavasta Hepatica nobiliksen eli sinivuokon kukinnasta jo haaveillaan. Toivotaan, että Hederat eli muratit ovat talvehtineet hyvin. Hajuherneiden siemenet odottavat vielä pusseissaan.

Ja nyt siis eteenpäin.

I

IIRIS.

I:tä ei tarvitse kauan miettiä. Se on tietenkin iki-ihana IIRIS. Kurjenmiekka on tuttu kasvi jo isoäidin ajoilta. Eveliina-mummoni opetti minut tuntemaan sen iiriksenä. Hän näytti sen litteitä lehtiä. Arvasi varmaan, että litteät, aivan kuin mankeloidut lehdet kiehtovat lapsen mieltä. Kuinkahan moni lapsi muuten nykyään tietää, mitä on mankelointi tai manklaus?

On hienoa kun jotkut perennat liittävät minut sukupolvien ketjuun. Muistan usein rakasta mummoani katsellessani iiriksiä, vaikka minun iirikseni eivät olekaan mummolan puutarhasta.

Iiris on niin ihmeellinen kukka, että joka kerta sitä läheltä katsellessani, ajatukseni siirtyvät kaiken luojaan. Iiriksen kaikki yksityiskohdat ovat niin taitavasti tehdyt. Ymmärrän, että DNA:ssahan se tieto on. Kyllä, kyllä. Geenit ja sen sellaiset.

Mietin sitä DNA:ta. Se on ihan hirveän pieni. Lapsena mietin, että mikä on pienin asia, joka voi olla. Ehkä piste, mutta senkin voi jakaa puoliksi ja vielä sen puolikkaan ja sen ja sen... En voinut kuvitellakaan, että joku tutkija voi päästä näkemään niin pikkiriikkisen asian kuin DNA.

Jos ihmisen yhden solun DNA avattaisiin nauhaksi, se olisi noin kahden metrin mittainen. Jos yhden ihmisen kaikkien solujen DNA:sta tehtäisiin nauha, niin arvatkaapa minkä pituinen se olisi. Wikipedia kertoo, että nauha ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin! En millään pysty uskomaan, että kaikki nämä olisivat sattuman tulosta. Minun on helpompi uskoa, että kaiken takana on Jumala.

Minulla on niin Saksan kuin Siperiankin iiriksiä, joitakin japanilaisia ja kuningatariiriksiäkin löytyy. Parhaiten olen päässyt tutuksi siperialaisten kanssa. Ne kasvavat kohisten ja olen päässyt niitä jo jakamaan. Ainoa huono puoli on se, että lajikkeesta riippumatta olen sattunut saamaan pelkkiä kirkkaanliloja kukkia.

Pidän iiriksen selkeälinjaisesta tyylistä.

Innolla odotan kevättä, jolloin viime kesän istutukseni saattavat kukkia ensi kertaa, jos hyvin käy. Ostin muutamia erilaisia vaaleansinisiä siperianiiriksiä.

Onko iiris sinunkin I-kirjaimesi vai ohittavatko sen imikkä, iiso, iisoppi, isomaksaruoho tai ihan joku muu ihanuus?