Sitten lähtivät Into ja Tarmo. Jäivät vain villasukat. Niistä ei ole enää apua. Eihän sitä yksin viitsi puutarhassa puuhailla.
No, ei tässä mitään. Oikeastaan olin jo odottanutkin, että tulisivat niin koleat säät, ettei puutarhaan viitsisi mennä. Se nimittäin on niin, että kauniilla syyssäällä ei kerta kaikkiaan voi nököttää sisällä marittamassa.
Kuunliljat
Periaatteessahan on niin, että sisähommia voisi tehdä, satoi tai paistoi. Käytännössä kuitenkin kuulas, kirpeä syyssää on kuin tarkoitettu puutarhapuuhiin eikä silloin voi olla sisällä. Ei vain voi. Eikä sään tarvitse olla edes kaunis. Riittää kun on poutaa tai ripsii vain vähän tai sadekuurojen välissä on taukoja.
Mutta sitten kun Into ja Tarmo ovat lähteneet, voi hyvillä mielin olla sisällä. Ei ole koko ajan sellainen tunne, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Nyt on jo eteisen kaappi maritettu. No, ehkä minun ei pitäisi käyttää tuota termiä, sillä en konmarita oikeaoppisesti. En sinne päinkään. En tunnustele esineiden tuottamia värähtelyjä sydämessäni, en kiitä vaatteitani enkä hyvästele kierrrätykseen meneviä tavaroita. En edes siivoa kaappejani oikeassa järjestyksessä ja kohtelen sukkiani kaltoin kiepauttamalla ne yhdeksi nyytiksi laatikkoon.
Tämä homma oli kesän sadepäivien puuhaani. Mieheni osaa arvostaa siistiä verstasta.
Marie Kondon opeista olen poiminut vain yhden helmen: mietin tuottaako tämä esine minulle iloa. Ellei esine tuota iloa, voin antaa sen jollekin, joka ehkä ilahtuu siitä.
On kuitenkin paljon esineitä, jotka eivät suoranaisesti tuota minulle iloa. Näitä ovat muun muassa monet työkalut. On silti mukavaa kun minulla on silitysrauta silloin kun tarvitsen sitä. Ilahtuuhan siitä, tottakai.
Olen aina ollut järjestyksen ihminen. Kun äitini pyysi meitä lapsia siivoamaan huoneemme, minä aloitin paperinukkien järjestämisestä. Siitä tuli vähän sanomista.
Nuorena siskoni sanoi, että minulla sukatkin ovat aakkosjärjestyksessä. Pidän siitä, ettei minun tarvitse käyttää aikaani tavaroiden etsimiseen. Tavaroiden etsiminen on kurjimpia ja turhimpia hommia, joita tiedän.
Miehelläni on tapana kysyä monien tavaroiden paikkoja minulta ennen kuin etsii itse. Useimmiten osaan sanoa hänelle tarkan sijainnin tähän tapaan: se on tiskipöydän yläpuolella vasemmanpuoleisen kaapin toiseksi ylimmällä hyllyllä, hyllyn oikeassa etureunassa.
Lisää kesäisten sadepäivien puuhien tuloksia verstaalla.
Ei minun tarvitse opetella tavaroiden paikkoja, ne vain jäävät mieleen. Monesti mies kysyy mihin on mahtanut jättää kännykkänsä. Ja sitten minä sanon, että se on kodinhoitohuoneen pöydän oikeassa laidassa tai keittiön saarekkeella terassin oven kohdalla tai missä milloinkin. Olen vain ohi kulkiessani sattunut näkemään kännykän siinä. Epäilen, että kaikilla perheenäideillä on samanlainen kyky. Onkohan se niin?
Sama asia toistuu kaupassa. – Etsin sitä perunajauhoa, mutta täällä on vaan jotain jyttejauhoja ja kaikenmaailman tattareita, mies soittaa minulle kaupasta. – Käännypä ympäri, se perunajauho on siinä vastakkaisella hyllyllä. Mene muutama metri kassoille päin, niin se on siinä ihan alimmalla hyllyllä, minä opastan puhelimeen. Mies ostaa varmuuden vuoksi kaksi tai kolme pakettia, ettei tarvitse vähään aikaan etsiä perunajauhoja niin vaikeasta paikasta.
Mies sanoi, että ensi viikolle on ennustettu aurinkoista säätä. Voi olla, että Into ja Tarmo käväisevät vielä silloin meillä. Laitetaan vielä loput kehikot havuille kevättalven suojia varten. Puhdistetaan ja öljytään työkalut varastoon. Ne tuottavat iloa siistissä järjestyksessä varastossa. Ja kun oikein tunnustelee, niin kyllä, sydän taitaa jo nyt sitä ajatellessa sykähtää ylimääräisen sykähdyksen.
Into ja Tarmo saisivat piipahtaa meilläkin...
VastaaPoistaEhkä he lähtivätkin sinne päin :)
PoistaInto ja Tarmo ovat välillä kadoksissa, mutta onneksi ilmaantuvat ihan itsestään takaisin. Vaikkapa auringonpaiste ulkona saa ne ilmestymään.
VastaaPoistaOlet sitten sielunsisar, sillä minäkin olen luonteeltani järjestelijä. Mies väittää, että järjestän hänenkin vaatekaappinsa kerran viikossa. Ei nyt ihan niin sentään, mutta aika hyvin tiedän tavaroiden sijainnit.
Niin, Into ja Tarmo ovat syksyisin hieman oikullisia :) Kesällä heitä ei pidättele sade eikä mikään, mutta syksyllä onkin sitten ihan eri juttu.
PoistaHuomasin joskus blogistasi, että mielelläsi pidät nämä puutarha-asiatkin hyvässä järjestyksessä. Minäkin mielelläni tilastoin uudet lajit ja lajikkeet :)
Minun mieheni olisi mielissään, jos järjestäisin hänen tavaransa vaikka joka päivä. Isäni ei oikein tainnut tykätä kun lapsuuskodissani siivosin wc:n kaapit tai hänen vaatekaappinsa ;) - Kuka täällä on siivonnut kun en löydä hammasharjaani, hän ihmetteli. Luulin tehneeni hyvän työn pestyäni ja järjestettyäni kaikki hienoksi :)
Voi että minulla olisi pajon oppimista järjestelmällisyydestä sinulta! Sille olisi tarvista. No ehkä talvella, kun on aikaa. Noh - ehkä järjestelmällisyys on luonteenpiirre, mutta ainahan sitä voisi kasvaa ihmisenä järjestelmällisempään suuntaan. Ei heitetä toivoa.
VastaaPoistaMinä taas olen ajatellut, että sinulla on kaikki tip top kanalan ulkotarhaa myöten. Olen katsellut sitä yhtä kuvaa, jossa näkyy teidän kanala ja siisti tarha ja se kuva on syöpynyt mieleeni. Usein haaveilen meille yhtä siistiä tarhaa, mutta vaaleana kun on vaalea talokin. Mies on sen toki luvannut tehdäkin, mutta on niin paljon kaikkea tehtävää.
PoistaOi miten ihana tuo ruuvilaatikkokuva! :) Rakastan ruuvien ja pikkutilpehöörien järjestämistä. Siinä on jotain samaa taikaa kuin palapelien kokoamisessa ja rikkaruohojen nyppimisessä. Minulla oli tänään Tarmo mukana puutarhatöissä, Into taisi pitää vapaapäivää. Saattaapa tuo olla jo talvilomallakin.
VastaaPoistaHauska, että pidit ruuvilaatikkokuvasta :) En sitä postaukseen laittaessa tajunnutkaaan, että se voi tuoda jollekin iloa. Miehelle olisi kelvannut miljoonalaatikkokin, jossa kaikki ruuvit, naulat ja mutterit ovat sikin sokin. Halusin kuitenkin järjestää kaikki tip top, vaikka ei se monen päivän lajittelun jälkeen enää niin hauskaa ollut ;)
PoistaTerveisiä Tarmolle ;) Kiva, että hän on apunasi.
Minulta kyllä löytyisi vielä intoa touhuta ulkona, mutta syksyiset vesisateet lyövät estettä eteen. Tai ehkä se into ja tarmo eivät sitten olekaan niin kovat, kun en millään viitsi pikkuväen kanssa mennä sateeseen kaatumaan (yksi kerta riitti, silloin pesin ruukkuja sateessa lasten värjötellessä terassin suojissa) 😉 Poutapäiviä täällä odotellaan, saisi viimein pihan laitettua talvikuntoon. Ja pikkuisen haluisin vielä laitella syksyisiä juttuja porraspieltä koristamaan. Ehkä sitä jossakin sateen välissä kerkeää uloskin 😊
VastaaPoistaJospa nyt jo saitkin poutapäivän :) Meillä aamulla satoi, mutta iltapäivällä oli aivan unelmien syyssää.
PoistaHattua nostan sulle kun olet viitsinyt pienten kanssa mennä sateeseen hommiin. Pienten kanssa kaikki käy niin paljon hitaammin ja aina tulee keskeytyksiä.
No, aina ei voi sataa, joten ehkäpä pian jo pääset laittamaan porraspieltä syysasuun. Toivotaaan niin :)
Syksyn viimeisissä töissä sitä Intoa ja Tarmoa kyllä tarvitaan. Vielä ne eivät ole jättäneet, mutta kunhan kylmät tulevat uskon niiden siirtyvän suosiolla sisätiloihin ja lämpimään.
VastaaPoistaTykkään pitää tavarat ja paikat järjestyksessä. Silti tavarat välillä jostain kumman syystä ovat siirtyneet aivan muualle, kuin minne ne laitoin. Miksiköhän?
Kyllä minäkin olen pyytämällä pyytänyt, etteivät Into ja Tarmo jättäisi minua ihan vielä kun olisi noita hommia vielä :) No, onneksi hommat eivät mihinkään karkaa.
PoistaMeillä kaikki tykkäävät siisteydestä ja järjestyksestä, mutta eivät ole niin innokkaita pitämään sitä yllä. Kumma juttu :)
Kyllä oot järjestelmällinen immeinen! Myökin on yritetty järjestellä tavaroita varastoihin teemojen mukkaan, autotallissa auton tavarat, puutarhavarastossa puutarha jutut, ym. Jotakuinkin muistan mitä missäkin on!
VastaaPoistaSe on luonteessa. Olen joutunut opettelemaan epäjärjestyksen sietoa pikkulapsiaikoina varsinkin, mutta kun en millään meinaa oppia :( Se olisi ihan hyvä taito sekin. Molempi parempi.
PoistaOn muuten jännä, että vaikka minulla muuten on huono muisti, niin tavaroiden paikat muistan kyllä. :-o
Kiva postaus minulla tuppaa näin syksyllä olla sekä Into että Tarmo kateissa. On tullut tehtyä pitkä vuosi jo kevään puusavotoista alkaen. Otan yhteyttä muutaman kuukauden kuluttua Tarmoon ja Intoon mvoi olla että tuovat tullessaan keväällä myös kaverinsa Uskon. Hyvää alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaKiitos, Nila, kivasta palautteesta!
PoistaAivan niin. Onhan se ymmärrettävää, että hyvät apulaisetkin tarvitsevat välillä lomaa ja se heille suotakoon. Toivohan sinulla kuuluu jo olevankin seuranasi ja ihana apulainen hänkin toki on. Onhan nuo ihanat apulaiset jo oppinut sen verran hyvin tuntemaan, että aikaisin keväällä he ovat jo puutarhahommiin kinuamassa :)
Kiitos samoin, mukavaa viikkoa sinullekin!
Minä olen usein miettinyt, että mikä se puutarhakrapula oikein on kun minulle sitä ei ole vielä tullut kertaakaan näiden puutarhassa häärittyjen vuosien aikana. Useille se tulee ainakin kerran vuodessa. Into ja Tarmo taitavat asua meillä ja käyvät korkeintaan joskus sukuloimassa muutaman päivän. Eivät harrasta ollenkaan ankaraa biletystä😂
VastaaPoistaEn voi käsittää, että joku voi olla noin onnekas ;) Minä aina kesällä ajattelen, että tähän puutarhanhoitoon ei kerta kaikkiaan voi kyllästyä. Se on niin kivaa. Ja sitten kuitenkin se aina tapahtuu :-o No, en silti Intoa ja Tarmoa moiti. Ihania ovat aina kun meillä viipyvät.
Poista