KATAJAKUJAN KASVIT: A

Sisällysluettelo:
Rönsyakankaali, rentoakankaali - Ajuga Reptans ’Atropurpurea’
Jaloakileija ’Silver Queen’ - Aquilegia ’Silver Queen’
Japanin akileija - Aquilegia flabellata
Japanin akileija 'Cameo Lightred White' - Aquilegia flabellata 'Cameo Lightred White'
Lehtoakileija ’Black Barlow’ - Aquilegia vulgaris ’Black Barlow’
Suikeroalpi - Lysimachia hummularia
Tarha-alpi - Lysimachia
Valkoalpi - Lysimachia clethroides
Marja-aronia ’Viking’ - Aronia mitschurinii ’Viking’
Marja-aronia, pr. Pihlaja - Aronia Prunifolia-ryhmä, pr. Sorbus 
Reunusasteri - Aster Dumosus-ryhmä, Pallo, kerrottu punainen
Syysasteri ´Marie Ballard´ - Aster novi-belgii ´Marie Ballard´
12

AKANKAALI – AJUGA REPTANS

Rönsyakankaali, rentoakankaali
Ajuga Reptans ’Atropurpurea’

Ensimmäiset akankaalini ostin 2009 ja sain niitä Marikalta lisää. Vuonna 2012 siirsin niitä Katajakujan puutarhaan.

Pidin akankaalin lehtien punertavasta väristä jo heti ensi kertaa tavatessani niitä puutarhamyymälässä. Sittemmin ihastuin myös kauniin väriseen kukintaan. Tämä on hienostuneen näköinen kasvi hyvässä seurassa. 

Akankaalista kirjoittelin otsikolla Akankaali ja ukonkello.

AKILEIJAT – AQUILEGIA

Akileija, rupuliruoho (Tillands 1683)
Aquilegia

Minusta ei ole tullut akileijaihmistä, vaikka sitäkin olen vähän yrittänyt. Ensimmäinen ostamani akileija oli mustanpuhuva lehtoakileija ’Black Barlow’ – ihan kaunis omalla tavallaan, mutta en suin päin innostunut hankkimaan lisää. Oikeastaan pidin enemmän lehdistä kuin kukista. Se saattaa olla minulla edelleen keskellä koivuangervoaitaa, jonne se oli pompannut.

Toinen akileijani oli japaninakileija, jonka ostin tavallaan vahingossa. Kuvittelin ostavani kotkanakileijan. Sekään ei tehnyt minusta akileijojen suurta ystävää. Tuo japanilainen on niin ujo, etten oikein ole päässyt sinuiksi sen kanssa.

Olen päättänyt vielä kokeilla akileijoja, jos vaikka innostuisin. Jos kerran kyseessä on niin vanha puutarhakasvi, että siitä on mainintoja jo 1600-luvulta, niin tottahan minunkin on joku rupuliruoho vielä hankittava. Tillandsin aikoina se tosin oli tarkoitettu lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kukapa tietää, vaikka rupuliruoholle vielä olisi tulevaisuudessa käyttöä, kunhan luonnonlääketiede kehittyy.

Vinkki!
Akileija ja särkynyt sydän kukkivat alkukesällä ja erään kirjan mukaan sopivat hyvin yhteen. Koska akileija kuihtuu kukinnan jälkeen, se kannattaa istuttaa vaikkapa leimujen keskelle. Akileijan seuraan kevyeen varjoon sopivat arovuokko ja kotkansiipi.

Jaloakileija ’Silver Queen’
Aquilegia ’Silver Queen’

Ostin kolme tainta Taimimoisiolta heinäkuussa 2016. Olivat ihan ostoslistalla ja valkoisia akileijoja vastaan minulla ei muutenkaan ole mitään. Se oli silloin kun vietin puutarhapäivää Porissa, sillä kertaa ihan yksin. Joukon piti lähteä kanssani, mutta pienimmäinen valvotti häntä yöllä eikä lähtemisestä tullut mitään. Lähdin sitten yksin kun oli luvattu viedä yksi paketti Luvialle. Olihan se vähän niin kuin olisi syönyt täytekakkua ilman koristeluita. 

Kotiin tullessa autossa oli kaksi pihlajaa, marja-aronia, kuutamohortensia, kolme rusovuohenkuusama ’Cool Splashia’, syysvuokkoja, kuunliljoja, näitä akileijoja, kurjenkelloja, valkoinen salvia, sinipallo-ohdake, tuoksumatara ja yllätysostokset pensaspuolukka ja viiniköynnös sekä muutama yksijalkainen tuki gladioluksia varten.

Istutin taimet kotipihlajan katveeseen kuunliljojen väliin. Pidin niiden kukinnasta valtavasti, mutta ne tekivät kuunliljapenkin sekavaksi. Siksi otin isot taimet pois. Nyt penkissä kasvaa ainoastaan siementaimia, jotka aion siirtää omaksi kokonaisuudekseen jonnekin. Joskus.

Japanin akileija
Aquilegia flabellata

Olin innoissani kun löysin Tampereen reissullani 15.8.2013 kaksi harvinaista perennaa: kotkanakileijan ja amerikanvuokon. No jaa, kotona huomasin, että olin intoillut japaninakileijasta ja punainen amerikanvuokkokin osoittautui valkoiseksi amerikankulleroksi! Eipä silti, ainahan näille käyttöä on. 

2014: Tämäpä olikin pieni ja ujo. Yksi kukka ilmaantui toukokuun lopulla, mutta se riippui alaspäin. Sitä piti nostaa, jotta näki sen valkoisen sisustan. Lehdistö oli näyttävämpi. Jotenkin minua häiritsee kun kukat katsovat alaspäin. 

2016: Akileija ilmaantuu uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Ei kai niin uskollisesta ystävästä voi olla pitämättä.

2019: Istutin akileijat Kesäkeittiön kivikkoon. Ovat kuulemma hyviä reunakasveja. Toivon niin.

Japanin akileija 'Cameo Lightred White'
Aquilegia flabellata 'Cameo Lightred White'

Ostin kesäkuussa 2016 hetken mielijohteesta kaksi valkoista Merjan puutarhalta Lielahdesta, kun satuin siinä hyllyn äärellä keksimään niille sopivan paikan. Olen kyllä etsinytkin akileijoja, jotka olisivat korkeita ja kukat näyttäviä.

2016: Istutin valkoiset akileijat köynnösikkunan eteen valkoisen kurjenpolven seuraksi. Ajatuksena on, että akileijat kukkisivat ennen kurjenpolvia.

Lehtoakileija ’Black Barlow’
Aquilegia vulgaris ’Black Barlow’

Innostuin keväällä 2012 tilaamaan Viherpeukaloilta Purppurataivas-nimisen perennavalikoiman, johon tämäkin kuului. Tämän olisin ehdottomasti tilannut erikseenkin, mutta en olisi ainakaan tässä vaiheessa osannut yhdistää tätä minkään kanssa.

Perennalähetyksen kanssa meillä oli epäonnea. Lähetys tuli juuri ennen helatorstaita, jolloin posti oli kiinni. Niinpä kasvit joutuivat odottelemaan ylimääräiset kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän pakkauksissaan. Nämä viisi juurakkoa olivat lähteneet jo kasvuun enkä tiennyt miten ne olisi pitänyt istuttaa. Istutin ne siten, että valkoinen verso jäi mullan pinnalle. Myöhemmin muutin mieleni ja peitin versot mullalla. Olin varma, että olin möhlinyt koko homman niin, ettei näistä varmaan tulisi mitään. Sieltä ne kuitenkin terhakoina nousivat!

Kukat eivät olleet niin ihania kuin luulin. Kuvastossa ne näyttivät tummanliloilta, mutta näissä on ruskean vivahdus. Voivathan ne toki vielä siitä kaunistua, kun pääsevät vauhtiin. Luulin ensin, että kukinta jäi kovin lyhyeksi, mutta kyllä sitä sitten ihan mukavasti kesti, kun kaikki innostuivat vuorotellen kukkimaan. Nämä vaatisivat kumppanikseen jotakin valkoista hentoa. Ehkä ne sitten näyttäisivät joltakin muulta kuin tummilta möykyiltä. Toisaalta näiden lehdistö on niin näyttävä, että näitä kannattaa kasvattaa pelkästään lehtien vuoksi. Ainakin tällä lehtoakileijalla lehdet ovat kirkkaanvihreän ja tummanpunaisen sekoituksia. Toisaalta: mitähän se tarkoittaa, kun joissakin kirjoissa sanotaan, että akileija kuihtuu kukinnan jälkeen ja kannattaa istuttaa peittävien kasvien sekaan? Itse olen huomannut, että akileijan lehdet ovat koko kesän hyvin kauniit, mutta eivät ehkä ole kovin peittäviä.

En tarkoituksella tuonut tätä Poukantieltä Katajakujalle. Se halusi kuitenkin tulla ja piileskeli pitkään koivuangervoaidan sisällä. Se sinnitteli aidan leikkauksista välittämättä ja onnistui kylväytymään Grönlantiin ja aidan viereen. Kesällä 2021 se nousi usean yksilön voimin. Nyt tämä lehtoakileija näyttää silmääni viehättävältä.


ALPIT – LYSIMACHIA

Suikeroalpi
Lysimachia hummularia

Sain tämän Erjan ystävältä syksyllä 2007. Keltaiset kukat eivät oikein koskaan ole saaneet varauksetonta suosiotani. Tämä on kyllä kieltämättä kaunis. Täytyyhän tästä vähän tykätä. 

Luin jostain, että joku puutarhuri kutsui suikeroalpia Vikkelä Villeksi. Sitä se tosiaan on: vähän liian tuttavallinen ja vikkelä. Molemmat sinänsä hyviä puolia, mutta vähempikin riittäisi. Joskus suututtaa kun tätä löytyy melkein joka paikasta. Tämä on sellainen sähläri, joka haluaa olla mukana joka paikassa, mutta ei silti halua varsinaisesti ottaa vastuuta mistään. Halusin tämän täyttävän tietyn alueen kokonaan, mutta se suikerteli ties minne ja antoi alueen rikkaruohottua kaikessa rauhassa. Minulla oli täysi työ pitää rikkaruohot edes suurin piirtein poissa.

Tämän kasvin kanssa mitataan suvaitsevaisuutta. Jätänkö puutarhaani kasvin, jossa on kauniit pienet lehdet, mutta kukka on keltainen ja kasvi kaiken lisäksi vastuuton hulttio? Päätän: panen tämän Vikkelän Villen aisoihin ja jos ei pysy, niin saa luvan lähteä – mikäli se minusta riippuu L. Tiedän kyllä, että sen verran hulttio tämä on, että antaa piut paut minun lähtöpasseilleni.

Vinkki!
Suikeroalpi sopii esimerkiksi laattojen väleihin. Pienilehtisenä se ei ole kovin peittävä, joten laajaksi kasvustoksi sitä ei kannata istuttaa. Se ei kykene pitämään puoliaan rikkaruohoja vastaan.

Tarha-alpi
Lysimachia

Sain ensimmäiset tarha-alpini Erjan ystävältä syksyllä 2007. Lisää sain Madrid-arkun ostajalta keväällä 2008. Kuralaan vein alut 2013.

En periaatteessa pidä keltaisista kukista, mutta käytännössä kyllä. En koskaan odota keltaisia kukkia, mutta ihastun niihin heti kun ne alkavat kukkia täydessä loistossaan. Tiedän kuuluvani siihen suureen joukkoon, jotka eivät välitä keltaisista kukista, paitsi syksyllä. 

Vinkki!
Tarha-alpi sopii erityisen hyvin valkoisten kukkien seuraan. Koska tarha-alpin alaosa ei ole yhtä täyteläinen kuin keski- ja yläosa, se kannattaa peittää matalammalla kasvilla.

Valkoalpi
Lysimachia clethroides

Olin nähnyt valkoalpin kukkivan sinipallo-ohdakkeen seurassa eräässä Avoimet puutarhat –tapahtuman puutarhassa. Kun sitten näin valkoalpia myytävänä Viherlandiassa toukokuussa 2015, ostin miettimättä sen kummemmin paikkaa sille. 

Artulla oli lakkiaiset ja mekin saimme kutsun. Yhdistimme juhlat, kyläilyn ja päivän Viherlandiassa samalle reissulle. Puutarhoilla kierteleminen on minun heikkouteni. Hauskinta on löytää sellaisia kasveja, joita on etsinyt tai aivan uusia tuttavuuksia. Tällä kertaa löysin molempia, muiden muassa tämän valkoalpin.

Lopulta valkoalpit pääsivät Suihkulähteelle.

Vinkki!
Sopii leikoksi.

ARONIAT – ARONIA

Marja-aronia ’Viking’
Aronia mitschurinii ’Viking’

Katajakujalle ostin yhden taimen Paratiisin puutarhalta heinäkuussa 2016. Kerroin siitä reissusta ylempänä, sillä ostin tuolloin myös akileijoja. Istutin ainokaisen aroniani eteläreunalle, salaojan viereen. Siinä kahden kiven välissä on kapeahko, mutta syvä kasvualusta.

Marja-aronia, pr. Pihlaja
Aronia Prunifolia-ryhmä, pr. Sorbus 

Keväällä 2020 olin miettinyt Joukolle syntymäpäivälahjaksi rungollista marja-aroniaa. Olin vähän epävarma, tykkäisikö Jouko sellaisesta lahjasta. Kun sitten olimme Turussa Viherlassilan taimistolla, Jouko ihaili rungollista hortensiaa. Silloin paljastin suunnitelmani. Lähtisimme yhdessä ostamaan puun, jos se olisi mieluinen lahja. Jouko innostui asiasta, vaikka ei tiennyt millainen marja-aronia puuna olisi. Itse olin ihaillut puuta Seinäjoen kodin keittiön ikkunasta, mutta Jouko ei muistanut sellaista puuta olleen olemassakaan. Ostimme viimeisen myytävänä olevan puun (150-200, rungollinen 56,00 e)
Pinsiöstä 25.5.2020. Olin onnellinen kun Jouko ihaili puuta istutettuamme sen. Se oli kuulemma oikein hyvännäköinen juuri siinä paikassa ja lopulta Jouko muisti sen Seinäjoen puunkin. 

Huhtikuun 27. päivä 2023: "Pysäköidessämme autoa puutarhamyymälän edustalla olevaan ruutuun ehdin aistia urbaania kevätvilinää. Ilmassa on innostusta ja tekemisen meininkiä.  Aasialaistaustainen nainen tulee kassalta harsopaketti kädessään. Liekö hänellä mielessään pak choin kasvatus? Vanhan papan paperikassista pilkistävät räikeänaniliinit pelargonit. Hän suojannee ne tottuneesti pakkasöitä varten. Keski-ikäinen rouva on lastannut kärryihin isoja säkkejä. Haketta varmaan moderniin puutarhaansa. Toinen rouva kävelee autollensa thermoruukku kainalossa katse tiiviisti ostoskuitissa. Hänen puutarhansa ei ole moderni, vaan siellä räiskyvät värit ja monet tyylit kukoistavat iloisesti sikin sokin.

Minun mielessäni ovat ’Holmstrup’-tuijat, pionit, Teresanruusu sekä luujauho. Jouko pelkää, että löydän jotakin. Auto on jo täynnä, sillä olemme jo kolmannessa puutarhamyymälässä. Minun mielestäni auto vain näyttää täydeltä. Sinne on lastattu kolmekymmentäkolme koivuangervoa, kolme rinneangervoa, marja-aronia (Bauhausista), harokataja, kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista ’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa sekä orvokkeja. Lohdutan häntä, että emme ole ensimmäistä kertaa taimiostoksilla.

Orvokit ja aronia mahtuvat takakonttiin ja luujauhot apukuskin jalkatilaan. Muuta emme löytäneet, sillä kaikki taimet eivät olleet vielä tulleet. Olen juhlatuulella."

Tämä aronia hankittiin vanhalle mansikkamaalle.

ASTERIT – ASTER

Reunusasteri
Aster Dumosus-ryhmä, Pallo, kerrottu punainen

Puutarhapäiväkirjastani syyskuun 25. päivä 2023: ”Minun ei pitänyt. Olin päättänyt katsella vain. Syysistutusten piti olla jo lopussa. Olin varautunut enää muutaman sipulipussin istuttamiseen. Nyt ne kuitenkin ovat maassa: kaksi erilaista asterilajiketta (Ameriikassa), kaksi eriväristä luppiota ja yksi valkokonnanmarja. Ihan ex tempore. Pitihän ne saada. Kukkivat niin kauniisti Tommolan tilalla. Toki tiesin, että näin voi käydä. Jos tarjolla on tähän aikaan kukkivia perennoja, ei sellaista tilaisuutta voi ohittaa. Oli ihan hilkulla, etten ostanut kultapalloja. Keltainen näyttää tosi hyvältä syksyllä.”


Syysasteri ´Marie Ballard´
Aster novi-belgii ´Marie Ballard´

Puutarhapäiväkirjastani syyskuun 25. päivä 2023: ”Minun ei pitänyt. Olin päättänyt katsella vain. Syysistutusten piti olla jo lopussa. Olin varautunut enää muutaman sipulipussin istuttamiseen. Nyt ne kuitenkin ovat maassa: kaksi erilaista asterilajiketta (Ameriikassa), kaksi eriväristä luppiota ja yksi valkokonnanmarja. Ihan ex tempore. Pitihän ne saada. Kukkivat niin kauniisti Tommolan tilalla. Toki tiesin, että näin voi käydä. Jos tarjolla on tähän aikaan kukkivia perennoja, ei sellaista tilaisuutta voi ohittaa. Oli ihan hilkulla, etten ostanut kultapalloja. Keltainen näyttää tosi hyvältä syksyllä.”


P.S. Minulla on myös arovuokkoja, angervoja ja muita a-alkuisia kasveja, mutta arovuokot löytyvät vuokoista (Anemone) ja jaloangervot (Astilbe), heisiangervot (Physocarpus), pensasangervot (Spiraea) ja valeangervot (Rodgersia) omilta kohdiltaan suomenkielisen ryhmän nimen mukaan. Olen ryhmitellyt ne latinankielisen päänimen mukaan, mutta aakkosjärjestys on suomenkielisten nimien mukaan. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta on ihan loogista :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti