Olisikohan kuva vuodelta 2015?
Eihän se niin mennyt.
Eihän se niin mennyt. Huomasin, että alue on puolivarjoinen tai jopa varjoisa. Aurinkoisen paikan kasvit vaihtuivat kuunliljoihin ja varjoyrtteihin, mutta en toki ilman aurinkoisen paikan kasveja jäänyt. Niitä pääsin istuttamaan tien reunamille ja aurinkoisiin pläntteihin.
Elokuussa 2017 ostin tänne Pohjois-Ameriikkaan ’Woodwardii’- tuijan, joka kuivui alaosastaan. Siitä tuli kyllä aika kiva. ’Danicat’ (ei kuvassa) kasvaa kituuttavat liian kuivassa paikassa. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ pärjäilee ihan hyvin.
Istutin amerikanpihlajan,
jonka mukaan alue sai nimensä.
Seuraavana vuonna istutin amerikanpihlajan, jonka mukaan alue sai nimensä. Amerikkalaiseen tyyliin sillä on suuret lehdet ja suuret
kukat.
Pohjois-Ameriikan aurinkoiseen tien laitaan sain suuren pioniryhmän. Minun piti löytää paikka kuudelle ’My Love’ –pionille, jotka kasvoivat eteläpihalla väärässä paikassa. Onneksi täällä oli tilaa niille. Valkoisten pionien seuraksi hankin vaalean- ja aniliininpunaisia.
Nuori 'Garden Lace' -pioni kukkii Väli-Ameriikassa.
Portinpieleen istutin
toisen pioniryhmän.
Etelä-Ameriikkaan, portinpieleen istutin toisen pioniryhmän. Yksi ryhmän lajikkeista on 'Gilbert Barthelot' (kuvassa).
Etelä-Ameriikassa ryöppyävät jättipoimulehdet ja verikurjenpolvet. Jossakin kohtaa on myös jokunen lilja.
Eteläisimmässä kulmauksessa kasvaa puutarhamme ainoa keltakukkainen ruusu ’Aicha’.
Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää,
millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan.
Minun Ameriikkani on sekalainen kokoelma kaikenlaista. Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää, millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan. Ehkä tästä tuleekin se alussa mainitsemani Villi Länsi.