maanantai 18. marraskuuta 2019

KUINKA PALJON MENEE AIKAA

Osallistuessaan viime syksynä arvontaan blogissani Between kirjoitti: ”Lämpimät onnittelut niin blogin nimi- kuin syntymäpäivänkin johdosta. Postauksiasi on aina mukava lukea, sillä sinulla on hyvin persoonallinen taito luoda kiinnostavia tarinoita pienistäkin asioista. Olisi kiva kuulla paljonko käytät aikaa blogipostauksen luomiseen (kuvat käsittelyineen, tekstin tuottaminen yms.)” Kiitos, Between, hyvästä kysymyksestä! Tätä piti oikein miettiä.

Tarina lähti elämään.

Nopeimmillaan juttuun kuluu aikaa 1 h 10 min. Katsoin kellosta kun sattui sopiva tilanne. Olin nimittäin kirjoittamassa vastausta Riitta Jylhän kommenttiin kun sain idean. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna oli heittänyt minulle aiemmin aihe-ehdotuksen ja nyt tarina lähti elämään. Kun sanat olivat näytöllä, oli kulunut 35 minuuttia. Siihen sitten pari valmiiksi käsiteltyä kuvaa ja vähän viimeistelyä sekä viimeisenä otsikko. Kului toiset 35 minuuttia. Sitten panin jutun hautumaan. Voit lukea jutun täältä. Sen otsikko on Särmikäs keskustelu.

Jotkut jutun siemenet itävät nopeasti ja kasvaa hujahtavat täyteen mittaansa. Joitakin saa odotella kauemmin.

Sanat juoksevat nopeasti lauseiksi, mutta hitaat ja kömpelöt käteni laahustavat perässä. Kuvien käsittely se vasta hidasta onkin. Otan paljon kuvia, joista valitsen parhaat. Oikaisen, rajaan ja säädän valotukset kohdalleen. Nimeän joka kuvan ja merkitsen kuvauspäivän. Teen näin kaikille kuville ja arvata saattaa, että siihen menee aikaa. Kesän aikana kuvia kertyy satoja, joten vasta loka-marraskuussa kaikki puutarhakuvat ovat järjestyksessä. Talvella niitä onkin sitten helppo hyödyntää.

Välillä piti odotella sopivaa kuvaussäätä
ja käydä nappaamassa puuttuvat potretit.

Yksi suuritöisimmistä jutuistani on ollut kuunliljoistani kertova Tehokas tiimi. Esittelin puutarhani silloiset kaikki kolmetoista kuunliljalajiketta. Yhtä monta kertaa minun piti tehdä Google-haku. Joistakin kuunliljojen lajikkeista olin epävarma ja minun piti selvittää kuka kukin puutarhassani on. Nimet minulla oli, mutta piti saada nimi ja kuva täsmäämään. Kaikista ei ollut valokuvaa, joten välillä piti odotella sopivaa kuvaussäätä ja käydä nappaamassa puuttuvat potretit. Puuha oli hauskaa ja oli upea tunne kun palapeli oli vihdoin valmis. En tehnyt juttua yhdeltä istumalta enkä tullut katsoneeksi, kuinka paljon aikaa käytin. Joka tapauksessa tein juttua monena päivänä aina kun siihen oli sopiva hetki.

Kuunliljat nousevat hitaasti, mutta niitä kannattaa odottaa.

Myös sellaiset asiapitoiset jutut, kuten Helpot perennat aurinkoon, ovat suuritöisiä. Asiatiedon hankkiminen kirjoista ja netistä vie oman aikansa. En ole koskaan katsonut, kuinka kauan. Minulla on nimittäin tapana tehdä monta juttua päällekkäin. Luonnokset-kansiossa odottelee 63 juttua julkaisemistaan tai pientä viimeistelyä. Se johtuu siitä, että minulla on luovan kirjoittamisen vimma.

Mieluisinta minulle kuitenkin on
miettiä juttu pala kerrallaan
puuhaillessani puutarhassa tai
sisällä vaikkapa pyykkejä laitellessa.

Osa jutuista syntyy siten, että istahdan tietokoneen ääreen ja kirjoitan mielessäni soljuvat sanat näytölle. Saatan saman tien napsutella kuvat paikoilleen. Mieluisinta minulle kuitenkin on miettiä juttu pala kerrallaan puuhaillessani puutarhassa tai sisällä vaikkapa pyykkejä laitellessa. Minusta on ihanaa miettiä pätkä tekstiä valmiiksi mielessä ja kipaista sitten kirjoittamaan se koneelle. Kädetkin tykkäävät kun ei kauan tarvitse pinnistellä. Joskus – ja aika useinkin – vain käy niin, että lauseet lähtevät lentoon ja minun on pakko kirjoittaa koko juttu. Sitten minun onkin ideoitava uusi juttu, jotta saan jatkaa sanojen miettimistä. Kuvia vaille valmis juttu jää Luonnokset-kansioon odottelemaan kuvia ja loppusilausta.

Valmista tulee pikku hiljaa...

Minulla on hassu tapa aloittaa lehtiartikkeleiden ja joskus jopa kirjan lukeminen keskeltä. Luen jutun ensin keskeltä loppuun ja sen jälkeen alusta keskelle. Blogit luen teknisistä syistä aina alusta loppuun. Jutun kirjoitan yleensä alusta loppuun päin – tai miten milloinkin.

En pidä tiukoista rutiineista, joten toimin tilanteen mukaan. Tämän jutun aloitin keskeltä. Hypin ja pompin.

Jos joku kohta tuntuu hankalalta, sanat eivät vain asetu kohdilleen, en jää siihen junnaamaan. Siirryn toiseen kohtaan. Luova tauko tekee hyvää ja usein sanat loksahtavat myöhemmin ilman sen kummempaa miettimistä.

Joskus harvoin painan Julkaise-nappulaa heti jutun valmistuttua. Useammin annan jutun hautua jonkin aikaa, päivän tai pari. Kun sitten luen jutun uudelleen, huomaan helpommin virheet, turhat toistot, kankeat lauseet ja huonot kielioppimuodot – jos huomaan.

Kelloa katson harvoin, sillä bloggaamisessa ei onneksi ole tulosvastuuta eikä deadlineja.

24 kommenttia:

  1. Kiva lukea muidenkin ajankäytöstä.
    Juuri eilen juteltiin siskoni kanssa, kuinka paljon bloggaaminen vie aikaaa ja onko siinä mitään järkeä.
    Minusta bloggaaminen on arvokasta, koska siinä jää itselle muistiin puutarhan tapahtumia ja samalla niitä jakaa muillekin.
    Itselle kirjoittaminen ja valokuuvaaminen on jonkinlainen itsepurkautumisen ja itseilmaisun muoto, jota ilman on vaikeea olla.
    Vähän sama kuin joillekin ihmisille vaikka juoksu tai käsityöt ovat. Tulee ihan puutostila, jos ei saa otettua kuvia ja kirjoitettua blogia. Ehkä tämä on myös totuttu tapa vuosien bloggaamisen jälkeen.
    Itselläni yhteen postaukseen menee 1,5 - 6 tuntia. Voi olla että joskus enemmänkin, jos kuvia varten täytyy valmistella ja tehdä asioita. Ja jotain postausta tosiaan muhittelee kauemmin (päiviä) mielessä, vaikka aktiivista kirjoittamista ja tekemistä ei tekisikään.
    Mukavaa alkanutta viikkoa ja kiitos näistä ihanista kuvista ja ajatuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin on tosi kiva lukea muiden juttuja bloggaamisesta.

      Aikaahan se tosiaan vie, mutta on se sen arvoista. Kiva kuulla, että muillakin yhden jutun tekoon vierähtää tunti jos toinenkin. Harvoin minä reilussa tunnissa saan juttua aikaan.

      On hirveän kiva katsella omia kuvia ja juttuja jälkeenpäin. Se on vähän niin kuin valokuva-albumia katselisi. Puutarha muuttuu joka kesä niin paljon. Olisi sääli, jos ei jäisi mitään dokumenttia.

      Tosi hyvin sanoitit myös omia ajatuksiani. Puutostila on osuva ilmaus kuvaamaan sitä tunnetta, jos ei ole ollut mahdollisuutta kirjoittamiseen. esimerkiksi kirjojen lukeminen ei mitenkään voi korvata sitä puutetta, vaikka mukavaa sekin on välillä.

      Minun postaukseni eivät useimmiten vaadi valmisteluja - ellei kitkemistä oteta lukuun :) Vain harvoin kuvaan vartavasten blogijuttua varten. Sellainen viekin todella paljon aikaa. Mutta kivaa se on.

      Kiitos itsellesi tosi mukavasta kommentista! Ajatuksiisi oli helppo samaistua. Oikein hyvää alkanutta viikkoa myös sinne teille ♥️

      Poista
  2. Sinulla on hieno ja persoonallinen tapa kirjoittaa ja siksi blogiasikin on niin mukava lukea. Osaat käsitellä asioita äärimmäisen mielenkiintoisesti, sanasi ja lauserakenteesi ovat tarkoin harkittuja ja tekstisi on hyvin sujuvaa. Ihailen suuresti taitoasi kirjoittaa ja siksi olikin hyvin mielenkiintoista lukea luomisprosessistasi.

    Omat kirjoitukseni syntyvät harvoin yhdeltä istumalta ja keskeneräisiä töitä on luonnoskansiossa runsaasti. Juttujen valmistumisvauhti vaihtelee ja riippuu siitä, kuinka paljon ajatus- tai pohjatyötä ne vaativat. Kuvien käsittelyssä olen laiska, niille teen harvoin mitään muuta kuin pienennän ne. Kuvien käsittely vie paljon aikaa, ja sillä kohtaa menen kyllä usein sieltä aidan matalimmasta kohdasta :)

    PS. Blogissasi on sinulle haaste, jos haluat vilkaista :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten piristävää palautetta ♥️ Kiitos siitä, Heidi! Minusta on aivan ihanaa kun minulla on sellaisia lukijoita kuin sinä! On kivaa kun voi vierailla blogeissa puolin ja toisin. Kirjoitan mielelläni kenelle vain, mutta lukijoiden "tunteminen" on vielä plussaa.

      Sanavalinnoista ja oikeinkirjoituksesta puheen ollen... Nykyään kommenttini ovat täynnä virheitä ja huonoja sanavalintoja kun olen alkanut kirjoittaa ne kännykällä. Tai siis oikeasti sanelen ne. Pienestä laatikosta on todella vaikea nähdä virheitä. Tulee aivan kamalia perusvirheitäkin. Esimerkiksi jotkut lauseet alkavat pienellä kirjaimella. Osa johtuu kännykästä ja osa tietysti itsestäni. Esikatselu ja virheiden korjaaminen on aika hankalaa, joten annan mennä virheineen päivineen.

      Minäkin tykkään lukea juttuja toisten bloggaamisesta. Siksi oli mukava kuulla sinunkin ajatuksia juttujen teosta. Joillakin on paljon keskeneräisiä käsitöitä, meillä keskeneräisiä juttuja ;)

      Kiitos haasteesta! Vastaan siihen mielelläni. Minusta on aina hauska miettiä blogijuttua toisen idean pohjalta.

      Kiitos samoin, oikein mukavaa viikon jatkoa sinullekin! ♥️

      Poista
  3. Tämä oli kiva aihe, oli mielenkiintoista kuulla, miten tarinat ja jutut sinulle syntyvät. Komppaan Heidiä; tapasi kirjoittaa on ihana! Kuvien käsittelyn teet todella täsmällisesti, helpottaa niiden käyttöä myöhemmin - ja ovathan ne ihania katsella. Tuota pitäisi opetella. Tällä innokas lukija odottaa jo seuraavaa julkaisua, joten toivottavasti jaksat jatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava kuulla, että tykkäsit jutusta. Minustakin on mielenkiintoista lukea, Miten jutut toisilla syntyvät. Olen usein ajatellut, että toiset varmasti kirjoittavat jutut paljon nopeammin kun heillä on näppärämmät kädet. On ollut hyvää huomata, ettei se ihan niin olekaan. Aina oppii uutta.

      On aivan ihanaa saada tuollaista palautetta. Että joku ihan oikeasti odottaa näitä minun juttujani!

      Tällä hetkellä puutarhakuvat ovat paremmin järjestyksessä kuin perhekuvat :) Jospa saisin nekin järjestettyä talven aikana.

      Kiitos ihanasta kommentistasi, Päivi ♥️ Tästä on taas kiva jatkaa.

      Poista
  4. Ihanaa kun löysin taas blogiisi pitkästä aikaa! Kirjoitat kivasti💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kiva kuulla! ♥️ Kyllä on niin mukava kirjoittaa kun saa näin kannustavaa palautetta.

      Poista
  5. Postauksesi ovat niin asiapitoisia ja mukaansatempaavia, että voisi kuvitella niiden laatimiseen kuluvan paljon aikaa. Tuo kypsyttelyaika ennen jukaisua on varmaan hyvödyllinen eli sitä voisi itsekin harrastaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Piristävää saada näin ihanaa palautetta!

      Olen todennut tuon kypsyttelyaajan hyväksi. Sekin on jännä, että esikatselussa teksti näyttää erilaiselta kuin siinä kirjoitustilassa. Siitäkin on helpompi huomata virheet.

      Poista
  6. Olen samaa mieltä, blogissasi on aina mukava käydä ja lukea postauksiasi. Kyllä se jälki näkyy työssä kuin työssä, eli jos siihen on panostettu, lopputulos on hyvä tai erinomainen. Kuten sinulla. Hyvää tekstiä täydentävät oivalliset kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanasta palautteesta, Anneli ♥️ On kiva jatkaa kirjoittelua kun saa näin kannustavaa palautetta. Yritän jatkossakin tehdä jutut yhtä huolellisesti :)

      Poista
  7. Hahaa! Vihdoinkin ihminen joka lukee kirjoja kuten minä. Tätä asiaa kun ei kovin uskalla ääneen sanoa, saa vain ihmetyksiä osakseen ja tuntee olevansa epänormaali. En siis ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihmettelen kyllä tuota tapaani itsekin, mutta hyvä tapahan se on. Pääsee heti asiaan :) Minulla on yksi tuttava, jolla on sama tapa. Meitä on siis ainakin kolme :)

      Poista
  8. Asiapitoiset postaukset vaativat paljon aikaa ja paneutumista. Minä kun kirjoitan muutakin, joudun siksi yleensä tyytymään kevyempiin blogijuttuihin. Mutta on kiva tallentaa puutarhan tapahtumia ja ostoksia blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, saa harrastukseen aikaa mennäkin kun ei siitä ole kenellekään vastuussa. Eikä tarvitse laskea rahassa. Blogin pidossa pääasia on se että on kivaa.

      Viime aikoina olen kirjoittanut blogiin enemmän päiväkirjan omaisesti. on tosiaan niin kiva joskus myöhemmin lueskella mitä on puutarhassa tullut puuhailtua :)

      Poista
  9. Minustakin on mukava tutustua toisten bloggaustyyleihin. Taidan työstää juttuja pitkälti samaan tyyliin kuin sinäkin; kirjoitan pätkissä ja sitä, mihin tuntuu tulevan juuri sillä hetkellä tekstiä. Minullakin on useita postauksia työn alla samaan aikaan, mutta varsinkin kesällä tulee harrastettua myös "ajan tasalla pysymistä", eli käyn ottamassa kuvat, siirrän ne koneelle (+rajaan, tarvittaessa pikasäädän valotusta ja pienennän), kirjoitan tekstin ja julkaisen postauksen saman tien kun saan sen valmiiksi. Joskus siinäkin voi mennä jopa puoli päivää riippuen siitä mitä jälkikasvu keksii :D Mukavampi onkin kirjoittaa illalla heidän nukkuessaan. Luulin muuten kouluaikoina, etten pidä kirjoittamisesta, mutta sittemmin olen huomannut olleeni väärässä. Pidän kirjoittamisesta, mutta koulussa annettiin vain väärät aihepiirit, jotka sekä rajoittivat tekstin tuottamista että saivat homman tuntumaan tympeältä. Onneksi blogiin saa kirjoittaa juuri sitä mikä itseä kiinnostaa! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava kuulla. Minulla haasteisiin vastaamiset menevät muiden juttujen edelle. Niitä ei viitsi viivytellä kauan. Sitten on joitakin sellaisia juttuja, joiden kuvat tai tekstit vanhenevat pian. Nekin menevät jonon ohi. Nyt olen vähän yrittänyt purkaa jonoa, mutta aika huonolla menestyksellä... Juttuja tahtoo sitä mukaa tulla lisää kun entiset lähtevät.

      Joo, Kyllä tämä bloggaaminen koulun ainekirjoituksen voittaa :) En minäkään suoranaisesti rakastanut ainekirjoitusta. Se on jotenkin teennäinen tilanne kun pitää tunnissa tai parissa saada idea, kirjoittaa ja viimeistellä myös. Harvoin kai se oikeassa elämässä menee niin.

      Kiitos samoin, oikein mukavaa viikon jatkoa sinne teillekin,! ♥️

      Poista
    2. Tämä kommenttien kirjoittelu puhelimella, tai siis oikeastaan sanelu, on aika mielenkiintoinen laji. Vaikka olen katsovinani, että teksti on suurinpiirtein oikein, niin aina tulee yllätyksiä.Mistähän tuokin pilkku tuonne kysymysmerkin eteen lipsahti? Julkaisun jälkeen huomaan vaikka mitä puutteita, mutta siinä vaiheessa niiden korjailu on jo liian työlästä.

      Poista
  10. Kiitos Pauliina! Oli todella mukava lukea siitä, miten rakennat postauksesi. Arvelinkin, että käytät paljon aikaa ja pyörittelet asiat niitä joka puolelta tutkaillen. Se välittyy postauksistasi. Ihailen myös kykyäsi taikoa tarinoita ja sanoittaa ne rikkaasti.
    Itse asiassa koneen ääressä käytetty aika ei edes ole ainoaa postaukseen käytettyä aikaa, vaan itsekin saatan pyöritellä aihetta päässäni pitkäänkin ja miettiä myös sopivia kuvia. Tai sitten kuvailla puutarhassa, jolloin niistä syntyy aihe.
    Lehtijuttuja minäkin saatan lukea keskeltä alkaen. Kun juttu osoittautuu mielenkiintoiseksi, luen sitten alunkin. Kirjat aloitan aina alusta, enkä koskaan kurkistele loppusivujen ratkaisuja, vaan uskollisesti kahlaan kirjan läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Hyvästä aiheesta oli mukava kirjoittaa :) Ja ainahan se kiinnostaa, miten muut tätä hommaa harrastavat.

      On ihanaa saada näin kannustavaa palautetta! Kiitos siitäkin, Between! ♥️ Tällainen taas innostaa jatkamaan.

      Valokuvaamiseen tosiaan menee yllättävän paljon aikaa. Puoli tuntia hujahtaa ihan huomaamatta puutarhassa kamera kädessä. Koskaan ei silti tule otettua tarpeeksi kuvia. Aina tähän aikaan huomaan puutteita kuvavarastoissani ja päätän kuvata ahkerammin seuraavana kasvukautena.

      Hauska kuulla, että sinäkin saatat aloittaa artikkelien lukemisen keskeltä. Pääsee heti kiinni olennaiseen :)

      Poista