Sisällysluettelo:
Grönlanninhanhikki ’Nuuk’ - Potentilla tridentata ’NUUK’
Nepalinhanhikki ’Miss Wilmott’ - Potentilla nepalensis ’Miss Wilmott’
Purppurahappomarja ’Admiration’ - Berberis thunbergii ’Admiration’
Harmaamalvikki - Lavatera thuringiaca
Kiiltoheisi ’Jenkki’ - Viburnum lentago ’Jenkki’
Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ - Physocarpus opulifolius ’Diabolo’
Purppuraheisiangervo ’Little Devil’ - Physocarpus opulifolius ’Little Devil’
Tummahelmililja - Muscari armeniacum
Viiruhelpi - Phalaris arundinacea
Lamoherukka - Ribes glandulosum
Mustaherukka ’Mortti’ - Ribes nigrum ’Mortti’
Mustaherukka ’Pohjan Jätti’ - Ribes nigrum ’Pohjan Jätti’
Vaaleanpunainen herukka ’Aili’ - Ribes rubrum 'Aili'
Viherherukka ’Venny’ - Ribes nigrum ’Venny’
Viherherukka ’Vilma’ - Ribes nigrum ’Vilma’
Tähkähietalilja 'Major' - Anthericum liliago 'Major'
Hevoskastanja eli Balkanin hevoskastanja - Aesculus hippocastanum
Hopeahärkki - Cerastium tomentosum
Hopeatoppo - Koeleria glauca
Syyshortensia ’Early Sensation’ - Hydrangea paniculata ’Early Sensation’
Syyshortensia ’Limelight’ - Hydrangea paniculata ’Limelight’
Syyshortensia ’Vanille Fraise’ - Hydrangea paniculata `Vanille Fraise’
21
HANHIKIT – POTENTILLA
Grönlanninhanhikki ’Nuuk’
Potentilla tridentata ’NUUK’
Olen innostunut maanpeitepensaista, joten bongasin tämän Viherlandiasta pysähtyessämme siellä matkalla Inkerin rippijuhliin Kuopioon heinäkuussa 2016. Kaunis lehdistö ja kevyt kukinta herättivät kiinnostukseni.
Niin siinä taas kävi, että palasin Muurame – Jyväskylä (Viherlandia) – Hupeli – Kuopio –reissulta monen uuden kasvin omistajana. Mukana Kuopiossa kävivät kolme grönlanninhanhikkia, syyshortensia, kolme marjakuusamaa, yksi vihreälehtinen rotkolemmikki, vaaleanlila tarhaiiso ja kolme lajiketta iiriksiä. Istutin hanhikit pohjoispihan käytävän reunoille sekä Kaivolle.
Ostin näitä lisää 12 kpl Plantagenista ollessani esikoiseni kanssa Tampereella 16.5.2017. Istutin ne pohjoispihan käytävän reunoille.
Etukäteen olin saanut tällaisen tiedon: ”Tämä lajike kasvaa hitaasti ja pysyy pienenä, joten se sopii hyvin jopa pienten kivikkokukkien seuraan.” Osoittautui, että Grönlanninhanhikki on varsin vikkelä leviämään ja peittää nopeasti pienemmät alleen, vaikka matala on itsekin.
Nepalinhanhikki ’Miss Wilmott’
Potentilla nepalensis ’Miss Wilmott’
Ihastuin tähän lajikkeeseen Hernepensaskujanne-blogin Johannan vinkistä. Etsin puutarhaani nimenomaan vaaleanpunaisia kukkijoita.
HAPPOMARJA – BERBERIS
Berberis thunbergii ’Admiration’
Vinkki!
Sopii matalaksi aidanteeksi tai reunuskasviksi kasviryhmiin.
HARMAAMALVIKKI – LAVATERA THURINGIACA
Harmaamalvikki
Lavatera thuringiaca
HEIDET – VIBURNUM
Kiiltoheisi ’Jenkki’ (FinE)
Viburnum lentago ’Jenkki’
Kävimme Joukon kanssa varta vasten ostamassa taimia Haikalan puutarhalta, Pinsiöstä sekä Agrimarketista 21.5.2014. Koko päivä meillä meni kierrellessä ja lopulta auto oli täynnä kasveja, peräkärryssäkin vielä pari puuta. Yllättävän kova homma tuossa reissussa oli, mutta siitä riittikin sitten istutettavaa moneksi päiväksi. Ostoslistallani oli mm. tämä kiiltoheisi, jonka löysin Pinsiön taimistolta.
Pidin heti alusta asti kovasti tästä kiiltävälehtisestä pensaasta. Se lähti kasvuunkin niin terveenä ja elinvoimaisena.
Vinkki!
Haaroittuu heikohkosti, joten vaatii aluksi leikkaamista. Pensas nuorennetaan mieluiten harventamalla vanhimpia ja heikoimpia oksia.
HEISIANGERVOT – PHYSOCARPUS
Purppuraheisiangervo ’Diabolo’
Physocarpus opulifolius ’Diabolo’
Heinäkuun lopulla 2015 lähdin Joukon ja poikien kanssa Pirkkalaan, josta Jouko aikoi ostaa pelastusliivejä. Tarkoituksenamme oli myös etsiä aitatarvikkeita. Minulla oli varsinaisesti vain yksi oma asia: perennatuki. Ajattelin tietysti vilkaista myös kasvitarjonnan, mutta mitään ei juuri ollut tarkoitus ostaa. Olin juuri ostellut kasveja ja osa oli vielä laittamatta maahan. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Palatessa auto oli niin täynnä, että ruokakaupassa piti miettiä mahtuuko tämä enää autoon. Autoon oli sullottu nämä kaksi ’Diaboloa’, kaksi jaloangervoa, yksi kartiovalkokuusi, kahdeksan pientä tuijaa, yksi iso pallotuija, viisi kuunliljaa, kaksi mehitähteä, yksi uusi maksaruoholajike. Ei sen enempää. Jouko oli kotona ajatellut, että pitäisiköhän ottaa peräkärry mukaan. Vaisto oli kuulemma sanonut niin. Minun vaistoni sanoi, etten tällä kertaa osta kuin ostoslistalla olevia, jos niitä sattuu löytymään tai jos on jotakin muuta aivan vastustamatonta.
Agrimarketissa ei ollut toivomaani perennatukea eikä paljon muutakaan. Ajattelin, etten nyt ihan tyhjin käsin lähtisi ja valitsin kaksi jo kauan mielessä ollutta ’Diaboloa’. En tiennyt, että K-raudassa ostettavaa olisi vaikka kuinka puoleen hintaan.
Näille kävi loppujen lopuksi niin, etteivät nämä ollenkaan sopineet alun perin ajattelemaani paikkaan. Tämä angervo on niin tumma, että kolmen angervon ryhmä olisi suorastaan synkkä. Ei hätää. Ennen kuin olin ehtinyt mallata näitä ryhmäksi, Jouko jo kovaa kyytiä suunnitteli näiden ripottelemista sinne tänne. Idea oli hyvä, nyt nämä tuovat rytmiä ja terää leveän kolmion muodossa.
Purppuraheisiangervo ’Little Devil’
Physocarpus opulifolius ’Little Devil’
'Little Devil' viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Viihtyy parhaiten tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa, mutta pärjää vaatimattomammissakin olosuhteissa. Pensasta leikataan poistamalla vanhoja ja huonokuntoisia oksia muutaman vuoden välein.
Toukokuun 16. päivänä 2022 kirjoitin: ”Lufthansan kone on myöhässä ja sitä paitsi me odottelemme väärällä terminaalilla. Löydämme kuitenkin Avillan ja pääsemme kotimatkalle.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutimme tämän pensaan Joukon vallille kääpiökuusen läheisyyteen.
Alun perin helmililjan sipuleita oli 50. Ostin ne Ideaparkista 2008. Parin vuoden kuluttua ostin Multasormesta sata sipulia lisää.
2013: Sitkeitä nämä helmililjat! Sieltä ne vain nousevat ja kukkivat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Istutus viime syksynä ei nimittäin mennyt ihan oikeaoppisesti ja olin varma, ettei näistä mitään tule. Ja nämä eivät ole millänsäkään koko hässäkästä! Voi, miten nautin näistä!
2014: On taas se aika keväästä, jolloin aivan huokaa, miten ihania helmililjat ovatkaan kun niitä on suurena alueena. Helmililjoja ei koskaan voi olla liikaa – paitsi sitten kun ne ovat kukkineet ja kuivat varret törröttävät jäljellä.
2016: Tänä vuonna ei ollut sinistä helmililjamattoa. Kyllästyin niihin tai oikeammin sanottuna niiden kuivuneisiin varsiin viime kesänä. En sen jälkeen ole säästellyt niitä, mutten kyllä varsinaisesti hävittänytkään. Suhtaudun niihin sillä tavalla, että kasvaa ja levitä saavat kunhan eivät ole haitaksi kukinnan jälkeen. Nypin surutta rumat varret niistä kohdin, joissa toiset kasvit eivät peitä niitä.
Vinkki!
Helmililjan voimakas sininen nauttii voimakkaan punaisesta tai punasävyisestä seuralaisesta. Nämä ovat parhaimmillaan laajana mattona kuin myös tulppaanit niiden vieressä.
Eräässä kirjassa sanottiin helmililjan sointuvan hyvin esikoiden kanssa. Erään kirjan mukaan helmililjat ovat täydellinen pari valkoisille narsisseille.
Sain tämän alun Erjalta Visavuoren museopuutarhasta kesällä 2011. Maineikas historia takana siis. Vuonna 2012 vein jakopalan Katajakujalle.
Raskaan puutarhapäivän jälkeen 2015 (olin kantanut järisyttävän määrän tiiliä ja hiekkaa ja latonut niitä paikoilleen, mikä ei ole ihan kevyttä puuhaa sekään) etsin jotakin kevyttä pikku puuhaa. Päätin kaivaa pohjattomat ämpärit maahan viiruhelpiä varten. No, se kaivaminen vielä oli kevyttä, mutta juurakoiden irrottaminen maasta ei. Ne ovat hirveän tiukassa kun juuria risteilee ympäriinsä maahumalan ja suikeroalpin kanssa sikin sokin. Olin tyytyväinen kun sain viiruhelpit maahan keittiön kulmalle ja kaivolle. Keittiön kulmalle kaivoin kaksi pientä ämpäriä vierekkäin ja kaivolle rajasin alueen nurmikon reunusmuovilla.
Viiruhelvestä kirjoitin otsikolla "Röyhkimys".
Viinimarjapensaat kasvavat Potagerin aidanteena siten, että korkeat Aili ja Mortti vuorottelevat pienempikokoisten Vilman ja Vennyn kanssa. Herukat ovat katajalta päin lueteltuna: Aili, Vilma, Mortti, Venny. Sitten rimpsu alkaa taas alusta.
Vinkki!
Valkosipuli ja koiruoho ovat hyviä naapureita herukoille.
Ostin kolme lamoherukkaa Honkasen puutarhalta elokuussa 2017. Yksi oli talven aikana mennyt parempiin suihin, joten ostin kesäkuussa 2018 yhden lisää Pirkkalasta.
Nämä neljä lamoherukkaa istutimme Mikan plantaasille.
Ostin kolme ’Morttia’ Harvialan puutarhalta Janakkalasta mennessämme Espooseen Ailin rippijuhliin 16.6.2014. Olisihan herukoita saanut muualtakin, mutta nämä olivat isokokoisia ja meillä oli jo kuopat valmiina odottamassa.
Olin päivän Tampereella Avillan kanssa 10.6.2019. Ensin vietimme aikaa shoppaillen ja Laukon torin rannassa. Sitten kävimme minun asioita. Etsin kastelukannuja ja muita kasvihuoneen tarvikkeita ja tietysti kasveja. Ostin muiden muassa kolme mustaherukka ’Morttia’ kanatarhaan kanojen suojaksi, herkuiksi sekä tarhan kaunistukseksi. Kanat todellakin tykkäävät niistä – söivät saman tien alaoksat paljaiksi niin korkealta kuin ylettivät.
Mustaherukka ’Pohjan Jätti’
Kävimme Pinsiön taimistolla 25.5.2020 ostamassa Joukolle syntymäpäivälahjaksi rungollisen marja-aronian. Samalla ostimme myös muutamia muita kasveja, muiden muassa nämä kaksi mustaherukkaa.
Samaan reissuun olimme yhdistäneet lautojen haun autotallin takana olevaa varastoa varten. Paluumatkalla eräs vanha pappa meinasi pyöräillä meidän auton alle. Hän ajoi kovaa vauhtia suojatielle, mutta onneksi ehdin älähtää Joukolle varoituksen. Selvisimme säikähdyksellä.
Mika halusi omalle plantaasilleen viherherukoita ja mustaherukoita. Viherherukan lajiksi valitsin ’Vilman’ ja mustaherukaksi tämän ’Pohjan Jätin’. Sitä oli suositeltu Versoilevan podcastissa. Siinä on kuulemma iso ja makea marja.
Toukokuun 10. päivä 2023: "On tavanomaista aikaisempi aamu, sillä lähdemme hakemaan chilin ja tomaatin taimia Kangasalta. Jouko on ne eräältä parvekepuutarhurilta varannut. Onnellisena Jouko kantaa pahvilaatikollisen taimia autoon.
Japanilaisen ravintolan jälkeen suuntaamme Prisman puutarhamyymälään. - -
Poikkeamme Hankkijalla katsomassa olisiko sinne tullut lisää pensaita. Ei ole, mutta saan ’Pohjan Jätin’ edessä uuden idean: kolmen koristepensaan tilalle voin istuttaa mustaherukoita. Jouko kantaa autoon vielä nurmikonsiemensäkin. Nämä riittävät tällä kertaa."
Kävimme 21.5.2014 Joukon kanssa varta vasten ostamassa taimia Haikalan puutarhalta, Pinsiöstä sekä Agrimarketista. Koko päivä meillä meni kierrellessä ja lopulta auto oli täynnä kasveja, peräkärryssäkin vielä pari puuta. Herukoita istuttaessani tosin huomasin, että yli puolet herukoista jäi vielä ostamatta. Kaikkia ei ollut saatavana.
Muiden muassa yksi Aili jäi puuttumaan. Istutin sen syyskuun 27. päivänä. Siitä oikein huomasi kuinka paljon herukat olivat kesän aikana kasvaneet.
Ostin ’Vennyt’ Harvialan puutarhalta Janakkalasta mennessämme Espooseen Ailin rippijuhliin 16.6. 2014. Muualta emme olleet niitä sattuneet saamaan, olivat kai jo loppuneet.
Ritva oli jo vuonna 2013 puhunut antavansa minulle hevoskastanjan, joka on kasvanut siemenestä heidän pihallaan. Hän on varjellut pientä tainta ja nyt toi sen meille. Olin jo aikoja sitten luvannut sen Vilpaksen puuksi. Istutin puun lastentarhaan. Samalla kyllä suunnittelin, että ostan isomman taimen, sillä noin pienen puun kasvaminen veisi hirveän pitkän ajan.
Talven aikana Ritvan antamalta taimelta oli hävinnyt latva. Kenen lie suuhun? Huhtikuussa 2015 ostimme Toijalan taimitarhalta ison taimen. Vilpas sai kauan toivomansa puun.
Tähkähietalilja 'Major'
Olen miettinyt tähkähietaliljaa jo vuosia sitten. Maaliskuussa 2020 luin Rea Peltolan kirjasta, että tähkähietalilja pysyy hyvin paikoillaan ja on erittäin kestävä. Kun sellainen oli vieläpä Särkän perennataimiston valikoimissa tehdessäni tilausta sieltä, oli päätös selvä. Nyt tai ei koskaan. Olin saanut lahjaksi rahaa pioneihin. En mistään löytänyt kaikkia haluamiani pioneja, joten päätin maaliskuussa 2020 tilata Särkän perennataimistolta jotakin muuta kivaa ja erityistä. Kaksi tällaista tilasin ja istutin Polun päähän.
Sain pienen alun Erjan ystävältä syksyllä 2007. Vuonna 2012 siirsin sitä Katajakujalle. Tämä jaksaa aina yllättää kauneudellaan. Kukintaa en osaa odottaa, mutta sitten kun se alkaa, olen aivan myyty.
2013: Hopeahärkki oli kasvanut yllättävän vähän viime kesästä. Olenko vain liian hätäinen vai onko paikka liian huono?
2014: Eivät nämä kyllä ole ryöpsähtäneet kasvuun, mutta hengissä ovat. Kukkivat tosi nuukasti.
Toukokuun 16. päivänä 2022 kirjoitin:
”Lufthansan kone on myöhässä ja sitä paitsi me odottelemme väärällä terminaalilla. Löydämme kuitenkin Avillan ja pääsemme kotimatkalle.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. – – Vielä pitää saada paljakkapaju Toijalasta. Ajelemme kauniin kylän läpi taimitarhalle. – Meidän pitäisi useammin ajaa näitä pikkuteitä, sanon Joukolle. Hän on samaa mieltä. Pajun lisäksi mukaan tarttuu pari rohtokatajaa, muutama tavispioni ja hopeahärkki.
Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Hopeatoppo on niitä harvoja heiniä, joihin olen ihastunut heti ensisilmäyksellä. Tämä on aivan vastustamaton - ainakin pienenä! Vanhin niistä on ostettu vuonna 2009. Vuonna 2013 otin rohkeasti jokaisesta etupihalla kasvavasta hopeatoposta puolikkaan Katajakujalle. Ensivilkaisulta ei huomannutkaan, että jokainen tupsu on laihtunut.
2019: En enää ole yhtä ihastunut tähän kuin alussa. Kun silmä välttää, siementaimia löytyy kaikkialta.
Ihastuin tämän kukintaan Viherlandiassa niin, että minun oli ihan pakko saada juuri tämä lajike heinäkuun lopussa 2016. Mukana Kuopiossa kävivät kolme grönlanninhanhikkia, syyshortensia, kolme marjakuusamaa, yksi vihreälehtinen rotkolemmikki, vaaleanlila tarhaiiso ja kolme lajiketta iiriksiä.
2016: Istutin tämän sokeritoppakuusen ja Lastentarhan väliin.
Toisessa lähteessä sanotaan: "Alasleikkaus ei ole syyshortensialle suositeltavaa, koska hortensiat versovat huonosti vanhasta puusta."
”Tänään, toukokuun 19. päivä 2021, käyn akupunktiossa Kangasalla. Siilinä piikit pystyssä makaaminen ei ole mitenkään hauskaa, joten olen luvannut itselleni palkkioksi käynnin Honkasen puutarhalla. Sää on sateinen ja saalis taimistolla laiha. Ihmiset ovat korona-aikana villiintyneet puutarhoistaan ja monet lajikkeet on myyty loppuun. Ostamme ainoastaan ’Limelight’-syyshortensian ja vaaleanpunaisen myskimalvan. Onneksi saamme kaikki loput toivomani kasvit Turtolan myymälästä.”
Olin liimannut leikekirjaani kuvan kasvisommitelmasta, jossa limenvärisen hortensian seurassa oli vaaleanpunaisia ruusuja, jotakin tummaa punalehtistä sekä valkoista. Tätä väriyhdistelmää tavoittelen. Istutin tämän hortensian kesäkeittiön taakse ’Diabolon’ edustalle. Lisäksi haaveilen sen seuraan vaaleanpunaista ja valkoista.
Ostin tarkkaan harkitun kasvin Haikalan puutarhalta toukokuussa 2015. Minulla oli hirveästi huolia ja murheita. Lapseni entinen esikoulukaveri oli kuollut ikävällä tavalla. Niinpä tarvitsin vähän rentoutumista puutarhoilla.
Menin ensimmäisenä Haikalalle. Listalla oli tuija ’Globosa’, ’Gårdebo’ -kirsikka, kaksi luumua, viisi pensasmustikkaa, syyshortensia ’Vanille fraise’, tarhakurtturuusu ’Sävel’ ja kaksi sinilaakakatajaa. Auto olisi täyttynyt jo näistä, mutta heillä oli nyt uutuutena myynnissä sinikämmentä, niin tottahan minä niitä tarvitsin. No, ne olivat aivan minikokoisia ja mahtuivat minne tahansa.
Auto oli siis jo niin täynnä, että enää etupenkille vielä suunnittelin sijoittavani jotakin ihanaa. Ajoin Pirkkalan Kukkariin, josta ostin vain vähän pientä: mehitähden, sitruunamelissan, persiljan ja pari nättiä alustaa. Ne mahtuivat suunnilleen etupenkin jalkatilaan.
Hongkongista löysin iki-ihanan terassihortensian. Se vei koko apukuskin paikan. Johonkin oli tungettava myös kärhö, törmänkukat, syysvuokot, säkillinen nurmikon siemeniä, pussillinen tuoksumiekkaliljan sipuleita, kylvöalustat, perliitit ja vermikuliitit. Nyt auto oli jo niin täynnä, että pelkäsin pensaiden ja puiden puolesta.
Suuntasin Multasormeen ostamaan perennatukia. Litteinä ne mahtuisivat vaikka minne. Hoh-hoijaa – mukaan tarttui seitsemän isokokoista (ei siis kokoon taittuvaa mallia), jotka piti saada mahtumaan takapenkeille! Ei tässä vielä mitään – Bauhausista piti vielä hakea letitetty paju ja lumikello sen juurelle.
Kyllä pää tuulettui eikä ollut huomisestakaan huolta kun oli istutettavaa ainakin viikoksi!
2015: Pensaan paikka piti valita sen mukaan mihin kuopan sai kaivettua. Ja silti siellä oli hirvittävän suuri kivi, joka kuitenkin heilui sen verran, että poishan se piti saada. Jouko ystävällisesti kaivoi ja väänsi ja sai kuin saikin kiven ylös kuopasta. Kuopasta tuli syvä ja laaja.
2016: Pidän tästä yhä enemmän. Voi olla, että hortensioita tulee meille lisää… Olen onnellinen, että tulin valinneeksi juuri tämän ’Vanille Fraisen’. On ihana seurata kuinka se vaihtaa väriään, aivan kuin se kukkisi kahteen kertaan. Ja sitten vielä toinen tärkeä seikka: ’Vanille Fraisen’ valkoinen väri on puhdas ja raikas.
Vinkki!
Ei siedä voimakasta nuorennusleikkausta. Vaatii vuosittaisen leikkauksen keväällä ennen silmujen puhkeamista. Heikot versot poistetaan kokonaan ja vahvat edellisen kesän versot typistetään 2-3 silmuparin mittaisiksi.
HELMILILJAT – MUSCARI
Tummahelmililja
Muscari armeniacum
2013: Sitkeitä nämä helmililjat! Sieltä ne vain nousevat ja kukkivat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Istutus viime syksynä ei nimittäin mennyt ihan oikeaoppisesti ja olin varma, ettei näistä mitään tule. Ja nämä eivät ole millänsäkään koko hässäkästä! Voi, miten nautin näistä!
2014: On taas se aika keväästä, jolloin aivan huokaa, miten ihania helmililjat ovatkaan kun niitä on suurena alueena. Helmililjoja ei koskaan voi olla liikaa – paitsi sitten kun ne ovat kukkineet ja kuivat varret törröttävät jäljellä.
2016: Tänä vuonna ei ollut sinistä helmililjamattoa. Kyllästyin niihin tai oikeammin sanottuna niiden kuivuneisiin varsiin viime kesänä. En sen jälkeen ole säästellyt niitä, mutten kyllä varsinaisesti hävittänytkään. Suhtaudun niihin sillä tavalla, että kasvaa ja levitä saavat kunhan eivät ole haitaksi kukinnan jälkeen. Nypin surutta rumat varret niistä kohdin, joissa toiset kasvit eivät peitä niitä.
Vinkki!
Helmililjan voimakas sininen nauttii voimakkaan punaisesta tai punasävyisestä seuralaisesta. Nämä ovat parhaimmillaan laajana mattona kuin myös tulppaanit niiden vieressä.
Eräässä kirjassa sanottiin helmililjan sointuvan hyvin esikoiden kanssa. Erään kirjan mukaan helmililjat ovat täydellinen pari valkoisille narsisseille.
HELVET – PHALARIS
Viiruhelpi
Phalaris arundinacea
Raskaan puutarhapäivän jälkeen 2015 (olin kantanut järisyttävän määrän tiiliä ja hiekkaa ja latonut niitä paikoilleen, mikä ei ole ihan kevyttä puuhaa sekään) etsin jotakin kevyttä pikku puuhaa. Päätin kaivaa pohjattomat ämpärit maahan viiruhelpiä varten. No, se kaivaminen vielä oli kevyttä, mutta juurakoiden irrottaminen maasta ei. Ne ovat hirveän tiukassa kun juuria risteilee ympäriinsä maahumalan ja suikeroalpin kanssa sikin sokin. Olin tyytyväinen kun sain viiruhelpit maahan keittiön kulmalle ja kaivolle. Keittiön kulmalle kaivoin kaksi pientä ämpäriä vierekkäin ja kaivolle rajasin alueen nurmikon reunusmuovilla.
Viiruhelvestä kirjoitin otsikolla "Röyhkimys".
HERUKAT – RIBES
Herukat
Ribes
Vinkki!
Valkosipuli ja koiruoho ovat hyviä naapureita herukoille.
Lamoherukka
Ribes glandulosum
Jouko oli lähdössä Seinäjoelle lakkiaisiin 30.5.2020, mutta minä jäin tällä kertaa kotiin. Pyysin Joukoa tuomaan samalla Lakeuden Vihertaimistolta muutamia kasveja itselleni sekä Mikalle. Ostoslista vaikutti lyhyeltä, mutta jossain vaiheessa huomasin kauhukseni tilanneeni 24 istutettavaa. Ottaen huomioon sen, että meillä oli ennestään parikymmentä kuoppa kaivettavana, määrä oli jokseenkin iso.
Nämä neljä lamoherukkaa istutimme Mikan plantaasille.
Mustaherukka ’Mortti’
Ribes nigrum ’Mortti’
Olin päivän Tampereella Avillan kanssa 10.6.2019. Ensin vietimme aikaa shoppaillen ja Laukon torin rannassa. Sitten kävimme minun asioita. Etsin kastelukannuja ja muita kasvihuoneen tarvikkeita ja tietysti kasveja. Ostin muiden muassa kolme mustaherukka ’Morttia’ kanatarhaan kanojen suojaksi, herkuiksi sekä tarhan kaunistukseksi. Kanat todellakin tykkäävät niistä – söivät saman tien alaoksat paljaiksi niin korkealta kuin ylettivät.
Ribes nigrum ’Pohjan Jätti’
Samaan reissuun olimme yhdistäneet lautojen haun autotallin takana olevaa varastoa varten. Paluumatkalla eräs vanha pappa meinasi pyöräillä meidän auton alle. Hän ajoi kovaa vauhtia suojatielle, mutta onneksi ehdin älähtää Joukolle varoituksen. Selvisimme säikähdyksellä.
Mika halusi omalle plantaasilleen viherherukoita ja mustaherukoita. Viherherukan lajiksi valitsin ’Vilman’ ja mustaherukaksi tämän ’Pohjan Jätin’. Sitä oli suositeltu Versoilevan podcastissa. Siinä on kuulemma iso ja makea marja.
Japanilaisen ravintolan jälkeen suuntaamme Prisman puutarhamyymälään. - -
Poikkeamme Hankkijalla katsomassa olisiko sinne tullut lisää pensaita. Ei ole, mutta saan ’Pohjan Jätin’ edessä uuden idean: kolmen koristepensaan tilalle voin istuttaa mustaherukoita. Jouko kantaa autoon vielä nurmikonsiemensäkin. Nämä riittävät tällä kertaa."
Vaaleanpunainen herukka ’Aili’
Ribes rubrum 'Aili'
Muiden muassa yksi Aili jäi puuttumaan. Istutin sen syyskuun 27. päivänä. Siitä oikein huomasi kuinka paljon herukat olivat kesän aikana kasvaneet.
Viherherukka ’Venny’
Ribes nigrum 'Venny'
Se oli se kerta kun Joukolla rakkaus aivan leimahti eikä hän tiennyt, miten päin olisi ollut. Minäpä kerron sen jutun.
Valmistauduimme lähtemään seuraavana aamuna Espooseen. Minulla oli tietysti paljon puuhaa ja illalla vielä mietin mitä tarvitsisin puutarhoilta, joissa niin harvoin käymme. Olimme suunnitelleet menevämme Harvialan puutarhalle ja Marketanpuistoon.
Kun sitten vihdoin menin makuuhuoneeseen, Jouko kysyi mikä minua niin viivytti. Kerroin valinneeni omenalajikkeita siltä varalta, että Harvialassa sattuisi olemaan sellaisia, joita muualta en sitten saisikaan. Kerroin käyneeni nopeasti omenalajikkeet läpi ja sitten katsoneeni mistä niitä saisi. Osan saisin Haikalasta, osan Pinsiöstä, jotakin Agrimarketista. Arvasin, että listalla olisi myös sellaisia hyviä lajikkeita, joita saisin vain Harvialasta. Joukosta ajatukseni oli niin viisas ja ihana, että rakkaus leimahti aivan roihuamaan.
Ostin ensin kaksi ’Vilmaa’ Pinsiöstä ja sitten vielä yhden Harvialan puutarhalta Janakkalasta mennessämme Espooseen Ailin rippijuhliin 16.6.2014. Muualta emme olleet kolmea sattuneet saamaan.
Valmistauduimme lähtemään seuraavana aamuna Espooseen. Minulla oli tietysti paljon puuhaa ja illalla vielä mietin mitä tarvitsisin puutarhoilta, joissa niin harvoin käymme. Olimme suunnitelleet menevämme Harvialan puutarhalle ja Marketanpuistoon.
Kun sitten vihdoin menin makuuhuoneeseen, Jouko kysyi mikä minua niin viivytti. Kerroin valinneeni omenalajikkeita siltä varalta, että Harvialassa sattuisi olemaan sellaisia, joita muualta en sitten saisikaan. Kerroin käyneeni nopeasti omenalajikkeet läpi ja sitten katsoneeni mistä niitä saisi. Osan saisin Haikalasta, osan Pinsiöstä, jotakin Agrimarketista. Arvasin, että listalla olisi myös sellaisia hyviä lajikkeita, joita saisin vain Harvialasta. Joukosta ajatukseni oli niin viisas ja ihana, että rakkaus leimahti aivan roihuamaan.
Viherherukka ’Vilma’
Ribes nigrum ’Vilma’
Kävimme Pinsiön taimistolla 25.5.2020 ostamassa Joukolle syntymäpäivälahjaksi rungollisen marja-aronian. Samalla ostimme myös muutamia muita kasveja, muiden muassa tämän herukan Mikalle.
Samaan reissuun olimme yhdistäneet lautojen haun autotallin takana olevaa varastoa varten. Paluumatkalla eräs vanha pappa meinasi pyöräillä meidän auton alle. Hän ajoi kovaa vauhtia suojatielle, mutta onneksi ehdin älähtää Joukolle varoituksen. Selvisimme säikähdyksellä.
Samaan reissuun olimme yhdistäneet lautojen haun autotallin takana olevaa varastoa varten. Paluumatkalla eräs vanha pappa meinasi pyöräillä meidän auton alle. Hän ajoi kovaa vauhtia suojatielle, mutta onneksi ehdin älähtää Joukolle varoituksen. Selvisimme säikähdyksellä.
HEVOSKASTANJA – AESCULUS HIPPOCASTANUM
Hevoskastanja eli Balkanin hevoskastanja
Aesculus hippocastanum
Talven aikana Ritvan antamalta taimelta oli hävinnyt latva. Kenen lie suuhun? Huhtikuussa 2015 ostimme Toijalan taimitarhalta ison taimen. Vilpas sai kauan toivomansa puun.
HIETALILJA – ANTHERICUM
Anthericum liliago 'Major'
HÄRKIT – CERASTIUM
Hopeahärkki
Cerastium tomentosum
2013: Hopeahärkki oli kasvanut yllättävän vähän viime kesästä. Olenko vain liian hätäinen vai onko paikka liian huono?
2014: Eivät nämä kyllä ole ryöpsähtäneet kasvuun, mutta hengissä ovat. Kukkivat tosi nuukasti.
Toukokuun 16. päivänä 2022 kirjoitin:
”Lufthansan kone on myöhässä ja sitä paitsi me odottelemme väärällä terminaalilla. Löydämme kuitenkin Avillan ja pääsemme kotimatkalle.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. – – Vielä pitää saada paljakkapaju Toijalasta. Ajelemme kauniin kylän läpi taimitarhalle. – Meidän pitäisi useammin ajaa näitä pikkuteitä, sanon Joukolle. Hän on samaa mieltä. Pajun lisäksi mukaan tarttuu pari rohtokatajaa, muutama tavispioni ja hopeahärkki.
Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutin tämän yhden taimen Avaruuden reunaan.
TOPOT – KOELERIA
Hopeatoppo
Koeleria glauca
2019: En enää ole yhtä ihastunut tähän kuin alussa. Kun silmä välttää, siementaimia löytyy kaikkialta.
HORTENSIAT – HYDRANGEA
Syyshortensia ’Early Sensation’
Hydrangea paniculata ’Early Sensation’
2016: Istutin tämän sokeritoppakuusen ja Lastentarhan väliin.
Toukokuun 10. päivä 2023: "On tavanomaista aikaisempi aamu, sillä lähdemme hakemaan chilin ja tomaatin taimia Kangasalta. Jouko on ne eräältä parvekepuutarhurilta varannut. Onnellisena Jouko kantaa pahvilaatikollisen taimia autoon.
Japanilaisen ravintolan jälkeen suuntaamme Prisman puutarhamyymälään. Löydän kaipaamani ’Joan Senior’ -päivänliljat, mutta raahustan eteenpäin väsyneenä. Taisin syödä itseni liian täyteen. Kiinnostun espanjankurjenpolvista, jotka näyttävät juuri sopivan vaaleanpunaisilta. Unohdan kaipaamani neidonkurjenpolvet ja vaihdan suunnitelman. Jouko poimii hyllyltä viisi topakkaa tainta. Vasta ’Early Sensation’ -syyshortensian kohdalla alan päästä tuttuun puutarhamyymäläfiilikseen. Valitsemme kaksi tanakkaa pensasta. Jouko nostaa kärryyn vielä mansikan taimia."
Vinkki!
Versot kuivuvat herkästi talvella ja saattaa tarvita alasleikkauksen joka kevät. Kukkii saman vuoden versoilla, joten alasleikkaamisesta ei ole haittaa. Voi leikata alas joka kevät. Toinen tapa leikata on jättää edellisen vuoden versoihin 2-3 silmuparia ja poistaa heikot kokonaan. Varovaisemmassa leikkauksessa poistetaan vain vioittuneet oksat ja 1-3 v välein vanhimpia versoja 2-3 silmuparin yläpuolelta.
Japanilaisen ravintolan jälkeen suuntaamme Prisman puutarhamyymälään. Löydän kaipaamani ’Joan Senior’ -päivänliljat, mutta raahustan eteenpäin väsyneenä. Taisin syödä itseni liian täyteen. Kiinnostun espanjankurjenpolvista, jotka näyttävät juuri sopivan vaaleanpunaisilta. Unohdan kaipaamani neidonkurjenpolvet ja vaihdan suunnitelman. Jouko poimii hyllyltä viisi topakkaa tainta. Vasta ’Early Sensation’ -syyshortensian kohdalla alan päästä tuttuun puutarhamyymäläfiilikseen. Valitsemme kaksi tanakkaa pensasta. Jouko nostaa kärryyn vielä mansikan taimia."
Vinkki!
Versot kuivuvat herkästi talvella ja saattaa tarvita alasleikkauksen joka kevät. Kukkii saman vuoden versoilla, joten alasleikkaamisesta ei ole haittaa. Voi leikata alas joka kevät. Toinen tapa leikata on jättää edellisen vuoden versoihin 2-3 silmuparia ja poistaa heikot kokonaan. Varovaisemmassa leikkauksessa poistetaan vain vioittuneet oksat ja 1-3 v välein vanhimpia versoja 2-3 silmuparin yläpuolelta.
Toisessa lähteessä sanotaan: "Alasleikkaus ei ole syyshortensialle suositeltavaa, koska hortensiat versovat huonosti vanhasta puusta."
Syyshortensia ’Limelight’
Hydrangea paniculata ’Limelight’
Olin liimannut leikekirjaani kuvan kasvisommitelmasta, jossa limenvärisen hortensian seurassa oli vaaleanpunaisia ruusuja, jotakin tummaa punalehtistä sekä valkoista. Tätä väriyhdistelmää tavoittelen. Istutin tämän hortensian kesäkeittiön taakse ’Diabolon’ edustalle. Lisäksi haaveilen sen seuraan vaaleanpunaista ja valkoista.
Syyshortensia ’Vanille Fraise’
Hydrangea paniculata `Vanille Fraise’
Menin ensimmäisenä Haikalalle. Listalla oli tuija ’Globosa’, ’Gårdebo’ -kirsikka, kaksi luumua, viisi pensasmustikkaa, syyshortensia ’Vanille fraise’, tarhakurtturuusu ’Sävel’ ja kaksi sinilaakakatajaa. Auto olisi täyttynyt jo näistä, mutta heillä oli nyt uutuutena myynnissä sinikämmentä, niin tottahan minä niitä tarvitsin. No, ne olivat aivan minikokoisia ja mahtuivat minne tahansa.
Auto oli siis jo niin täynnä, että enää etupenkille vielä suunnittelin sijoittavani jotakin ihanaa. Ajoin Pirkkalan Kukkariin, josta ostin vain vähän pientä: mehitähden, sitruunamelissan, persiljan ja pari nättiä alustaa. Ne mahtuivat suunnilleen etupenkin jalkatilaan.
Hongkongista löysin iki-ihanan terassihortensian. Se vei koko apukuskin paikan. Johonkin oli tungettava myös kärhö, törmänkukat, syysvuokot, säkillinen nurmikon siemeniä, pussillinen tuoksumiekkaliljan sipuleita, kylvöalustat, perliitit ja vermikuliitit. Nyt auto oli jo niin täynnä, että pelkäsin pensaiden ja puiden puolesta.
Suuntasin Multasormeen ostamaan perennatukia. Litteinä ne mahtuisivat vaikka minne. Hoh-hoijaa – mukaan tarttui seitsemän isokokoista (ei siis kokoon taittuvaa mallia), jotka piti saada mahtumaan takapenkeille! Ei tässä vielä mitään – Bauhausista piti vielä hakea letitetty paju ja lumikello sen juurelle.
Kyllä pää tuulettui eikä ollut huomisestakaan huolta kun oli istutettavaa ainakin viikoksi!
2015: Pensaan paikka piti valita sen mukaan mihin kuopan sai kaivettua. Ja silti siellä oli hirvittävän suuri kivi, joka kuitenkin heilui sen verran, että poishan se piti saada. Jouko ystävällisesti kaivoi ja väänsi ja sai kuin saikin kiven ylös kuopasta. Kuopasta tuli syvä ja laaja.
2016: Pidän tästä yhä enemmän. Voi olla, että hortensioita tulee meille lisää… Olen onnellinen, että tulin valinneeksi juuri tämän ’Vanille Fraisen’. On ihana seurata kuinka se vaihtaa väriään, aivan kuin se kukkisi kahteen kertaan. Ja sitten vielä toinen tärkeä seikka: ’Vanille Fraisen’ valkoinen väri on puhdas ja raikas.
Vinkki!
Ei siedä voimakasta nuorennusleikkausta. Vaatii vuosittaisen leikkauksen keväällä ennen silmujen puhkeamista. Heikot versot poistetaan kokonaan ja vahvat edellisen kesän versot typistetään 2-3 silmuparin mittaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti