Päätin kylvää herneet. Niitä minulla oli jo valmiina. Olin haaveillut niiden kylvämisestä jo viime vuonna, mutta tuli kaikenlaista. Ihan roppakaupalla. Kirjoitin siitä otsikolla
Juhlahousuja ja herneensiemeniä.
En tiedä onko kuu kohdallaan, mutta
maa on varmaankin jo tarpeeksi lämmintä.
En tiedä onko kuu kohdallaan, mutta maa on varmaankin jo tarpeeksi lämmintä. Kävelen päättäväisesti Potageriin. Lohkot ovat puhdistuneet katteiden alla, joten homma on helppo.
Ai niin, suihkulähde kannattaa korjata ennen kylvöä. Ei tarvitse sitten varoa uusia kylvöksiä. Suihkulähde olikin koko viime kesän retuperällä. Allasmuovissa oli reikä ja hiekatkin olivat valahtaneet. Projekti odotti kunnon korjaussuunitelmaa. Nyt minulla on sellainen ja käyn innolla altaan kimppuun.
Ei muuta kuin vettä pumppaamaan, loput äyskäröin ämpäreihin. Tiilireunus sivuun odottamaan, rikkinäinen allasmuovi pois, altaan muotoilu uudelleen. Mittaamista, lapioimista, lisää hiekkaa. Hiekan tasoitus ja tiivistys, kangas alle, uusi allasmuovi, tiilireunus paikoilleen, reunojen leikkaaminen tasaisiksi, pumpun asennus ja lopuksi tiilikäytävien muotoilu altaan uusia mittoja vastaaviksi.
– Saat varmaan kärrätä minut kottikärryillä sisälle,
nauran miehelleni illalla kun
asentelen päivän viimeisiä tiiliä veden rajaan.
Onneksi saan miehistä apua. – Saat varmaan kärrätä minut kottikärryillä sisälle, nauran miehelleni illalla kun asentelen päivän viimeisiä tiiliä veden rajaan. Selkä on jo hullun kipeä. – Nyt vielä pääsen kävelemään, mutta mitenkähän lie sitten kun olen saanut loput tiilet paikoilleen, lisään.
Seuraavana päivänä jatketaan. Maa täytyy muokata. En ole syksyllä tullut kääntäneeksi sitä talikolla, joten savipaakkuja riittää hajotettavaksi. Ripaus kalkkia. Kalkitsen saman tien nurmikon kun kalkkiämpäri nyt on haettuna. Sitten takaisin Potageriin. Muokkaamista ja tasaamista.
– Kappas vain, altaan reunoilla kasvaneet ruohosipulit näyttävät jääneen väärään paikkaan nyt kun altaan läpimitta pieneni hiukan, totean. Niiden siirtäminen on pikku juttu.
Oikeasti suurten ruohosipulituppaiden nostelu maasta vaatii voimaa. Kahden talikon avulla paakku sentään halkeaa helposti ja ohuet juuret eroavat toisistaan kauniisti ja siistissä rivissä. Miten ne voivatkaan liukua toistensa lomasta noin hyvässä järjestyksessä! Silmä tarkkana poimin juolavehnän alut voimakkaasti tuoksuvien ruoholaukkojen seasta ja istutan paakut maahan.
– Ah, kuinka kaunista! huokaan epätoivoisesti.
– Siis ihan oikea auton lämmitystolppa suihkulähteen viereen! hämmästelen.
Mies värkkää sähkövetojen kanssa. Sähkökaapelit on jo valmiiksi vedetty maahan altaan viereen, mutta mitenkäs ne kytketään suihkulähteen pumppuun? Siis mihin pistorasia tulee? Soitto sähkömiehelle valaisee asiaa. Säädösten mukaan pistorasiat eivät saa talvella jäädä lumen alle. – Auton sähkötolppa on sopivan korkea, sähkömies sanoo ja lisää asentaneensa niitä suihkulähteitä varten. – Ah, kuinka kaunista! huokaan epätoivoisesti. – Siis ihan oikea auton lämmitystolppa suihkulähteen viereen! hämmästelen. Asia jätetään hautumaan.
Alkaa näyttää jo kivalta. Vesi lorisee altaassa. – Kuuooovi, kuuooovi, kuuooovi, krrr-krrr-krrr-krrrr, kuuluu kuovin liverrys. Minä nostan tiilen kerrallaan sivuun, asettelen sen pian takaisin polulle, samaan tasoon reunan kanssa. Nyppään rikan sieltä täältä tiilien välistä.
Neljän pitkän päivän jälkeen laitan siemenet likoamaan. Siementen liotessa ehdin vielä tehdä viimeisen silauksen Potagerissa. Tasoitan maan. Asettelen viimeisen polunpätkän tiilet kohdilleen.
Kahdessa päivässä sää on muuttunut kesäiseksi. Leppeässä etelätuulessa vedän kylvövaot. Painan herneet maahan ja peittelen. Kastelen. Auringon jo laskiessa raahaan herneille vielä tukikepit.
Seuraavaksi aion kylvää porkkanoita. Älkää ihmetelkö, jos minua ei näy eikä kuulu. Olen kylvöpuuhissa.
Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi-sivuston kautta liittynyt uusi lukijani! On tosi kiva kun olet halunnut jäädä seuraamaan blogiani. Toivottavasti saat iloa tästä.