torstai 28. syyskuuta 2017

KIVI, PAPERI, SAKSET

Kyllä nykyajan lapsilla on helppoa: kaikki kiistakysymykset voidaan ratkaista helposti, nopeasti ja ilman mitään välineitä käyttämällä Kivi-paperi-sakset –tekniikkaa eli KPS:ää.* Se sopii melkein asiaan kuin asiaan, on puolueeton ja lahjomaton. Toista oli meidän lapsuudessa, jolloin piti etsiä tikkuja voidakseen vetää pitkää tikkua asian ratkaisemiseksi tai hakea paperilappuja ja kynä arvonnan järjestämiseksi. Tuskinpa Kivi-paperi-sakset uusi keksintö on, mutta me emme lapsena tienneet siitä.

Tämä tuli mieleeni kun tyttäreni tuli kysymään ratkaisua johonkin pieneen kiistakysymykseen juuri kun olin saksilla leikkaamassa juurimattoa kivipolkua varten. Juurimatto ei nyt ihan paperia sentään ole, mutta melkein yhtä helppoa sitä on leikata.

Perennat rönsyilevät vielä keskeneräisen kivipolun reunoilla.

Minä olen leikkinyt omaa Kivi-paperi-sakset –leikkiäni jo monta kesää. Ensimmäinen kivipolku valmistui jo ennen taloa. Tein sitä samaan aikaan kun rakennusmiehet ahkeroivat talon katolla. Seuraavana kesänä valmistuivat Itäväylä, Joukon polku, Sivupolku ja yksi länsipuolen polku, jolla ei ole nimeä. Seuraavana kesänä ahkeroitiin Portin polku, Välitilan polku, Joulupolku ja pieni polun pätkä kompostien väliin. Tänä kesänä valmistuivat Kanalan polku, Verstaan polun pätkä ja Hedelmätarhan polku sekä muutama askelpolku istutusten väleihin.

Portin polku on toinen puutarhamme viivasuorista poluista. Se seuraa herukka-aidanteen viertä.

* Leikki menee niin, että molemmat leikkijät sanovat yhdessä kättä edessään rytmikkäästi heiluttaen: ”kivi, paperi, sakset” ja heti sen jälkeen kumpikin ilmaisee kädellään jonkin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Kivi on käsi nyrkissä. Paperi on käsi avoinna. Sakset tehdään etu- ja keskisormella. 

Mikään näistä ei ole ylivoimainen muihin nähden, vaan millä tahansa vaihtoehdolla voi voittaa tai hävitä. Kivi voittaa sakset, koska se tylsyttää ne. Paperi puolestaan voittaa kiven, koska paperi voi peittää kiven, kääriä sen sisäänsä. Sakset voittavat paperin, koska saksilla voi leikata sen. Jos molemmat näyttävät saman esineen, toistetaan rimssu uudestaan.

Tekniikkaa voi käyttää luovasti vaikka mihin. Vaikkapa: ”Otetaanko jäätelötuutit vai –annokset? Jos sä voitat, otetaan tuutit ja jos mä voitan, niin otetaan annokset.” Tällä tekniikalla ratkeaa niin pelin aloittaja kuin roskapussin viejäkin. 

Polkukivien välissä kasvaa polkuhaarikko ja vieressä sitruunatimjami.

Minun ihan omasta Kivi-paperi-sakset -leikistäni kerron seuraavalla kerralla.

Tervetuloa, sinä Blogit.fi - sivuston kautta seuraajaksi liittynyt! Toivon sinun saavan iloa jutuistani ja kuvistani.

tiistai 26. syyskuuta 2017

USKOLLISIN SEURAAJANI

Lupasin esitellä teille uskollisimman seuraajani. Hän ei ole lukijani, mutta seuraajani sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun olen juuri möyhentänyt uuden istutusalueen ja tasoittanut sen ihan viimeisen päälle hienoksi, seuraajani tulee, kaivaa siihen ihanan kolon makuupaikakseen ja siitä seurailee touhujani. Kun siirryn kauemmaksi puuhailemaan, seuraajani katsoo itselleen uuden mieluisan paikan laakean kiven päältä, multakumpareelta - tai uuden istutusalueen keskeltä. Onneksi hän on pienikokoinen, niin vasta istutetut, litistetyt taimet toipuvat kyllä.

Terassilta voi seurailla hyvin.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Kirjoittaessani blogia seuraajani makaa jalkojeni juuressa tai nojatuolin alla huoneessani. Tuhisee. Hän tietää, etten voi kirjoittaa ja rapsuttaa yhtä aikaa. Jos mieheni tulee juttelemaan minulle, hän valpastuu. – Minäkin olen olemasssa, hän tuntuu sanovan ja kiirehtii pyörimään jalkoihini. Pitää hyvin huolen siitä, että tulee huomatuksi.

Kastelukannusta on paljon hauskempi juoda kuin omasta juomakupista.


Toki pihalla on muutakin seurattavaa kuin minun puuhani, joten välillä pitää kiirettä. On tönäistävä kania kuonolla, jos se vaikka innostuisi leikkimään. Kanojen ruokakupit on tarkistettava ja vettä maistettava. Miksi kanoille aina annetaan paremman makuista vettä kuin omaan juomakuppiin? Vieraat on haukuttava ja kauriita pidettävä silmällä.

Koulupäivinä lapset haetaan autolla. Koira lähtee aina riemusta kiljuen mukaan, vaikka matkustaa lattialla näkemättä maisemia. Jos hän ei ole päässyt koululle mukaan, koira tulee innoissaan kyytiin kotiportilta ja matkustaa pihaan 30 metrin matkan. Pääsipä sentään kyytiin!

Joku lapsista on unohtanut rukkasensa lattialle. Siinä Rosen on ihana nukkua rukkasen päällä.

Rose ei ole minun koirani, vaan meille muuttaneen veljeni koira. Kun veljeni muutti meille, Rose oli pelokas pikku otus, joka ärhenteli kaikille. Jostain syystä hän otti minut heti sydänystäväkseen.


Rose on hurmaava olento. Uskomattoman kiltti ja hoksaavainen. Hän osaa kietoa ihmiset pienen tassunsa ympärille. Pyytää, että lapset leikittävät. Kun lapset pyytävät tassua, Rose antaa. Antaa varmuuden vuoksi molemmat tassut. Hyppii, pyörii, kierii ja hyörii innoissaan, vaikka on jo kymmenvuotias. Lapset antavat palkkioksi nappulan, sellaisen, joita on muutenkin tarjolla. On niin paljon hauskempi leikkiä ja syödä kuin noin vain mennä omalle ruokakupille.

Joskus tyttäreni soittaa pianoa yhdellä kädellä, koska toinen käsi tarvitaan Rosen rapsuttamiseen. Kännykän käyttö sujuu helposti näinkin.

Hän on talossamme ainoa, joka saa tahtonsa läpi kiljumalla, huutamalla, ulvomalla ja hyppimällä. Kuka pystyy vastustamaan pikku koiraa, joka riemusta kiljuen pyytää kanssaan ulos, juoksemaan täyttä vauhtia portille ja takaisin?

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Älykäskin hän on. Aivan alkuaikana sattui kerran niin, että Rose ärhenteli jollekin lapsista kun pelasimme lattialla. Komensin Rosen omalle paikalleen veljeni villapaidan päälle. Rose oli kuuliainen. Se veti hampaillaan villapaidan meidän viereemme ja meni siihen makuulle. Kukaan ei voinut moittia sitä. Olihan se tehnyt aivan kuten käskettiinkin: mennyt omalle paikalleen villapaidan päälle. Meidän pelaamisesta ei vain meinannut enää tulla mitään kun Rose makasi puoliksi korttien päällä.

Siihen aikaan kun Rose vielä ärhenteli lapsille, sattui huvittava tapaus. Minulla oli tapana komentaa hänet omalle paikalleen aina kun hän ärhenteli jollekin. Kuuliaisesti Rose meni omaan huoneeseensa. Kerran Rose nukkui olohuoneessa, mutta ketään lapsista ei ollut lähettyvillä. Se ärähti unissaan - ja pian nousi, käveli häntä maata viistäen omalle paikalleen. Oli varmaan nähnyt unta, että ärähti lapsille ja kuuliaisesti meni omalle paikalleen.

Kuvan on ottanut Sinella Isopahkala.

Rose on aina tilanteen tasalla. Hän nukkuu toimistossani, mutta silloin kun tulee yövieraita, toimisto annetaan vieraiden käyttöön ja Rose menee yöksi yläkertaan veljeni huoneeseen. Meillä oli yövieraita ja he olivat kantaneet tavaransa "Rosen huoneeseen". Etsin Rosea alakerrasta viedäkseni hänet poikkeuksellisesti yläkertaan nukkumaan. Hämmästykseni oli suuri kun löysin hänet veljeni oven takaaa odottamasta, että hän pääsisi sinne nukkumaan.

Rose haluaa työntää päänsä pieneen koloon ja maata siinä, kovalla lattialla.

Kun koko päivän seurailee minun ja koko perheen touhuja, ei ole ihme, että illalla väsyttää. Kun itse vielä laitan iltapalaa, Rose vinkuu. Ei hän enää ole vailla ruokaa tai vettä, mutta pitäisi päästä nukkumaan. Ei jaksaisi odottaa kun Pauliina vain touhuaa eikä vie nukkumaan. Sitten on taas kaikki hyvin kun saattelen Rosen omaan huoneeseensa. – Rose jää nukkumaan, sanon. – Hyvää yötä! lisään, sammutan valot ja jätän oven raolleen.

Aamulla kun ensimmäinen herää alakerrassa, kuulen lähestyvän kynsien rapinan. Rose kipittää yläkertaan. Tarkistaa, ovatko silmäni auki vai nukunko.  Olen nukkuvinani ja kuuntelen kun hän kömpii sänkyni alle. Odottaa, että herään. Kun sitten oikeasti herään, ketterästi hän kömpii sängyn alta, nuolaisee minua ranteesta, kierähtää selälleeen ja nauttii rapsutuksista niin kauan kun jaksan rapsutella. – Mennään nyt keittiöön, sanon. Siinä samassa seuraajani on jo portaiden luona. Odottaa, että minäkin tulen. Katsoo, että ihan varmasti tulen. Siitä se päivä taas alkaa uskollisimman seuraajani seurassa.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

JUHLAVIIKOT

Olen saanut viettää juhlaviikkoja. Juhlat alkoivat oikeastaan siitä kun Kotiblogit-lehti ilmestyi syyskuun alussa. Minulla oli ilo osallistua siihen kutsuttuna.





Sitten juhlimme Kukka & Kaalin nimipäivää. Vieraat tekivät juhlan. Oli mahtavaa kun niin moni osallistui arvontaan.

Punahattu on Puutarhurin elämää -blogin Mari Marjamäen ja Puutarhassa-blogin Marian suosikki.

Pian nimipäivän jälkeen juhlimme yksivuotiasta blogia.

Sain teiltä niin paljon ruusuja, että aivan häkellyin. Kiitos! Tässä teille kiitokseksi ihana 'Schneewittchen', olkaa hyvät!

Kerroinkin viimeksi, että kun perustin blogini, lapset alkoivat miettiä paljonko voisin saada seuraajia. Heitin heille, että jos minulla ikimaailmassa on sata lukijaa, lupaan teille niin paljon jäätelöä kuin vain jaksatte syödä.

Lauantaina saimme pitää jäätelökekkerit.

Valitettavasti en voi esitellä kuka sadas lukijani on, sillä Blogit.fi -sivustolle liittyneitä seuraajia ei voi tietää nimeltä. Lupaan kuitenkin esitellä kaikkein uskollisimman  seuraajani. Ensi kerralla.

Blogit.fi:ssä blogillani on jo hyvä alku. Kukka & Kaali on kaikkien blogien listalla 1062. Hyvä, Kukka & Kaali :D !

Kaiken kukkuraksi voitin Keijunkukkasen järjestämässä arvonnassa ihat puutarhakäsineet, kaksi siemenpussia ja vihkon. Käsineet ovat olleet ahkerassa käytössä ja muillekin löytyy käyttöä kyllä.


On ollut hienoa, että Into ja Tarmo ovat osallistuneet juhlaviikkojen viettoon niin innokkaasti ja tarmokkaasti. Olemme saaneet paljon aikaan: kivipolkuja, istutuksia, kitkemistä ja vaikka mitä. Toivottavasti he malttavat viipyä vielä hetken. Nyt näyttää hyvältä, mutta koskaan ei voi tietää. Syksyisin he saattavat olla hieman oikukkaita.


Onnellista syksyä sinulle!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

KIRSIKAT KAKUSTA

Niin se aika vierähtää. Suomi täyttää sata vuotta, minä täytin keväällä viisikymmentä ja blogini täyttää tänään vuoden.

Sydämelliset kiitokset nimipäiväonnitteluista ja vilkkaasta osallistumisesta arvontaan! Onnea Puutarhurin Majan Minnalle!

On ollut ilahduttavaa saada kommentteja, kannustavaa, innostavaa ja suorastaan liikuttavan ihanaa palautetta jutuista ja kuvista. Monet niistä olen painanut tarkasti sydämeni sopukoihin. Niin painan tämänkin Sirkun kommentin: "Blogisi on huippu, viihdyttävää lukemista ja taitavaa sanan käyttöä, luen sitä kuin iloista kuvakirjaa!" (Sirkku Kukkia ja haaveita -blogista) Tuollaisestahan aivan häkeltyy. Parhaimmat kiitokset kaikille!


Syksyni on sininen. Tarhaiiso kukkii komeasti kainalossaan nuori kuutamohortensia 'Praecox'.

Syntymäpäivän kunniaksi poimin teille kirsikat kakusta. Kokosin blogini parhaat palat vuoden varrelta: mieluisimpia juttujani ja muutamia teidän lukijoiden ihania kommentteja. Olkaapa hyvät!


PUUTARHANI KASVIEN ESITTELYÄ
Puutarhassani asustaa monenlaista väkeä: hienoja rouvia, ihania tätejä, sitkeitä urhoja, pikkuväkeä, nuorisoa ja vaikka mitä. Rakastan näiden juttujen kirjoittamista ja minun onnekseni lukijat ovat myös pitäneet niistä. Minun täytynee esitellä kasvejani vähän rivakammin, sillä nykyisellä tahdilla esittelen niitä vielä 95-vuotiaana.

Maksaako vaivan? -jutussa esittelen maksaruohoja.

Hieno rouva kertoo 'Madame Calot' -pionista.

Naapurin rouva on yksi lempikasveistani, jättipoimulehti.

Pioni-ihminen intoilee tietysti erilaisista pioneista.

Suurperheen äiti on tarina mehitähdistä.

Katseita keräävä poikamies on tarina loistopäivänhattu 'Green Wizzardista'.


Nyt kokoamaan kirjaa tällä tavalla esitellyistä kasveista: tarina vaikuttaa hupsun hauskalta, mutta sisältääkin täysipainoisen paketin asiasta! Voisipa kaiken informaation syöttää näin mehukkaasti pakattuna!  - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista

Aivan hersyvän ihana tarina! - Tita Unelmia ruusuista -blogista

Onpas mukava postaus, piti lukea vielä toisenkin kerran. - Anneli Pihakuiskaajan puutarha -blogista

Näköjään, kun hauskasti kerrot, saat minutkin lukemaan puutarhan kasveista. Täti- ja mekkojutut uppoaa kuin pehmeään voihin! Luen juttujasi aivan innoissaan, kuin joitain kivoja, lasten satuja. Kirja, jonka sinulle lainasin, edusti tylsää, nukuttavaa kerrontaa puutarhan kasveista... - Leena Tuumasta toimeen -blogista


HÖPSÖTTELYOSASTOA
Minulla on loistavat apulaiset: Into, Tarmo, Onni ja Ilona. Ilman heitä puutarhahommistani ei tulisi yhtään mitään. He vilahtelevat jutuissani silloin tällöin.

Into ja Tarmo -juttu esittelee nämä korvaamattomat kaverukset.

Hei, Into ja Tarmo! on eräänä oikein harmaana syyspäivänä kirjoittamani kirje.

Onni kertoo tapaamisestamme varaston ovella.

Ihanaa, että myös lukijani pitävät heistä. Alla muutamia saamiani, sydäntä lämmittäviä kommentteja.










Onneksi Into ja Tarmo taas tupsahtivat teille ja saivat sinut kirjoittamaan tämän innostuneen ja positiivisen postauksen. Kuljeskelin nimittäin juuri harmaassa puutarhassa alavireisenä ja nyt virkistyn, koska Into ja Tarmo saattavat kohta ilmestyä tännekin päin! Kiitos jälleen Pauliina! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista

Mainio postaus! - Sussi Förmaaki ja puutarha -blogista

Kivat tarinat ilahduttavat erityisesti. Tykkään niin Tarmosta, Innosta, Onnista ja Ilonasta. Eikä varastosikaan hullumpi ole;) Uskomaton suorastaan! En pysty koskaan käsittämään aikaansaannoksiasi. Toisaalta, helppohan sinun on järjestellä, kun on aina neljä kaveria auttamassa. - Leena Tuumasta toimeen -blogista


Into ja Tarmo, kuinka mukavat apulaiset sinulla, vaikkakin vähän omapäisiä... - Sirkku Kukkia & Haaveita -blogista



TÄYTTÄ ASIAA
Aina sentään en satuile ja höpsöttele. Joskus kirjoitan painavaa asiaa tai jaan hyväksi koetun vinkin. Olen iloinen, että jutuista on ollut hyötyä.

En osaa kastella kukkia kertoo puolihydroviljelystä, joka on vähän tunnettu, mutta aivan loistava tapa kasvattaa huonekasveja.

Minun puutarhasalkkuni -jutussa jaan näppärän kantovälineen teko-ohjeen.

Nimikyltit puutarhaan -jutussa kerron oman ratkaisuni tähän monen puutarhaharrastajan visaiseen pulmaan kuinka tehdä säitä kestävät nimikyltit edullisesti.








Olen itsekin kokeillut joskus vuosia sitten vesiviljelyä, mutta tämä puoliksi mullassa ja hydrossa kasvatus on minulle uusi juttu. Kiitos hyvästä ja seikkaperäisestä ohjeistuksesta. - Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista

Täällä viittaa tumpelo, laiska (kasviasioissa), kiireinen ja osaamaton viherpeukalo:) Minä laitoin opeillasi meille yhden kasvin ja se on toista tai kolmatta vuotta .... edelleen hengissä!!!! - Leena Tuumasta toimeen -blogista


Oivallinen vinkki, kiitos. Nyt vain kirpparille lusikkajahtiin. Between Rikkaruohoelämää -blogista


SYYSTUNNELMIA
Maistuu...hmm...syksyltä! välittää syksyisiä tunnelmia ja tunteita.

Jakolaskuja kertoo koukuttavasta syyspuuhastani, perennojen jakamisesta.



Hi-hi kiva postaus, kirjoitat niin mukavalla tyylillä, tykkään! - Minna Mama's Garden -blogista

Sinulla soljuvat sanat niin kauniisti , että kottikärrykin muuttuu taianomaiseksi! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista

Mukavan kuuloista matematiikkaa totta tosiaan! Minä olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että äitini tehdessä jakotoimituksiaan omassa puutarhassaan, saan usein jakojäännökset omaa perennapenkkiäni kaunistamaan. Näin ollen jakojäännöksetkin saavat paikkansa eikä kenenkään ole vielä tarvinnut ruveta puutarhaansa laventamaan. 😉 Viimeksi viime viikonlopulla sain syysleimulähetyksen. 😊 Kaaru Pieni lintukoto  -blogista


TALVIJUTTUJA
Talvella kirjoitin juttusarjan nimeltä Minun puutarhani aakkoset. Oli mahtavaa, kuinka lukijat lähtivät juttusarjaan mukaan.

Hoh-hoijaa! kuvastaa tunnelmia nukkuessani talviunta.
















Kylläpä kirjoitit taas kauniisti. Näitä sinun postauksiasi on niin kiva lukea, sillä kirjoitat kasveista ja puutarhasta ja elämästä yleensä todella taitavasti. Tätäkin lukiessa saatoin tuntea lämpöisen patjan ja tyynyn ja unen maailman ja samalla näin pionit ja havut ja kivimuurin. - Between Rikkaruohoelämää-blogista

Sinulla on upea tyyli kirjoittaa niin mukaansatempaavasti ja löytää vielä näin ihania aiheitakin. Minä täällä luen ja nauran, ja välillä pyyhin kyyneleitäkin, kun menet ja pistät sellaisen kehukierteen liikkeelle, että itkettää. Kiitos Pauliina! - Piia Anneli Aamukastetta puutarhassa -blogista (en saanut tehtyä linkkiä)



KEVÄTTÄ
Kevät on kiireistä aikaa, joten suurimmaksi osaksi tämän puutarhan laittaja möyrii puutarhassa. Jotain silti tulee kirjoiteltuakin.

Se on nyt tätä on kuvapainotteinen juttu kevätpuuhista tällä tantereella.

Sitku -jutusssa pohdin nykyhetkessä elämisen vaikeutta.






Tämä postaus on todellinen Pauliina-esimerkki: positiivinen, iloinen ja humoristinen! Vaikka jäätyy luita ja ytimiä myöten, säkkikangashuput sulautuvat kauniisti ... aina lukiessani tarinoitasi tulen hyvälle tuulelle. Tämä kaikki on totta, kaikki ihana on tulossa ja nyt on tämä hetki - vain nyt! Kiitos taas Pauliina! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista


KESÄ PUUTARHASSA
Puutarhassani paistaa aina aurinko - välillä vain pilvet ovat edessä. Puutarhaintoilijan blogi päivittyy kesällä harvakseltaan - sattuneesta syystä. Sataa tai paistaa, olen yleensä puutarhassa. Tietokoneen äärellä käyn vain hetken lepuuttamassa kivistävää selkääni.

Täyttä elämää kertoo puutarhurin arjesta ja juhlasta.

On ilmoja pidellyt -jutussa olen pohdiskellut kesäsäätä.


Kauniita kesäkuvia♥ Sadepisarat Pionin lehdellä sopisi vaikka postikortiksi,niin hieno kuva:) - Päden paja samannimisestä blogista

Sinulla on upean optimistinen asenne ihan kaikenlaiseen säähän. - Between Rikkaruohoelämää-blogista




KANALAKUULUMISIA
Silloin tällöin kirjoittelen kanoistamme ja muistakin lemmikeistämme, jotka täydentävät maalaisidyllin.


Raasusta ritariksi kertoo kukkomme, Viuhtin, monivaiheisen tarinan viilentyneestä munasta kanalan herrasmieheksi.

Uutisia sisältää keväisiä kanalakuulumisia.






Nämä kanapostaukset ovat suosikkejani. - Reetta Kasvin paikka -blogista


Hellyttävä tarina ihanasta Viuhtista. - Cheri Autuas olo -blogista




PARISUHDE JA PERHE
Olen varsinainen puutarhahullu. Onneksi mieheni ymmärtää tämän hulluuden ja jopa nauttii siitä.

Mitä vaisto sanoo? kuvaa puutarhahullun arkielämän sattumuksia.

Rakkautta kanalan ovella kertoo rakkaudesta, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Remontiikkaa -jutussa vastaan kuvitteelliseen kysymykseen "Onko puutarhahullulla muuta elämää?".

Lapsista en kirjoittele kovin usein, mutta joskus sentään. Puutarha-aiheisia lasten juttuja olen koonnut juttuun Tarinaa kasvismaalta.







Ihanaa, aivan ihanaa! - Pionihullunpäiväkirja blogista nimeltä Pionihullun päiväkirja

Herttainen tarina ja ihan oikeasta elämästä! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista


Tulin kurkistamaan blogiasi ja jäin heti koukkuun, niin ihana postaus! - Mari Puutarhurin elämää -blogista

Sun blogiasi on ihana lukea! Kääks, täällä viettää aikaa ihan liikaakin :). Uutta päivitystä odottaa aina kuin joulua: mitäköhän ihanaa siellä tällä kertaa on. - Sini Kasvihormoni-blogista

Aivan ihana postaus <3 Ja noista kuvista tulee tosi hyvälle tuulelle <3 Maatiaiskanasen Elämää samannimisestä blogista


Antoisia lukuhetkiä! Mielelläni luen kommentteja myös vanhoihin jutttuihin :).

On hauskaa jatkaa kanssanne puutarhahöpsöydellä höystettyä arkea. Toivottavasti viihdytte blogissani edelleen. :)

 Hyvää syksyä kaikille!

ONNEA PUUTARHURIN MAJAN MINNALLE!

Tänään on blogini syntymäpäivä ja sen kunniaksi arvoin Laura Ashleyn puutarhasetin.

Sydämelliset kiitokset nimipäiväonnitteluista! Niinhän se on, että vieraat tekevät juhlan. Ihanaa kun niin moni osallistui arvontaan ja sillä tavalla juhlisti blogini siirtymistä vauvasta taaperoikään.

Sain kirjoittaa 61 numerolappua ja olen hyvin iloinen siitä. En olisi ikinä uskonut, että osallistujia tulee niin paljon. Kiitos kaikille osallistujille! Kiitos myös kaikille teille, jotka liityitte blogini lukijoiksi! Toivottavasti voin ilahduttaa teitä jutuillani ja kuvillani.

Arvonnassa oli pientä positiivista ongelmaa. Ensimmäisenä iltana moni osallistui yhtä aikaa, jolloin tekniikka ei pysynyt perässä. Kommentit eivät päivittyneet riittävän nopeasti, jolloin muutamille tuli samoja järjestysnumeroita. Korjasin asian lopuksi, joten siitäkin selvittiin.

Kirjoitin numerot lapuille ja taittelin ne kukkaruukkuun. Sekoitin tietysti hyvin. Kuopukseni sai tärkeän tehtävän ja nosti ruukusta lapun. Tapahtumaa oli nojatuolin alla valvomassa perhoskoira Rose.

Onnea Puutarhurin Majan Minnalle!


Minna pitää tulppaaneista, joten lähetän onnitteluni tämän tulppaanin kera. Ole hyvä!

Voi, miten mielelläni postittaisin palkinnon kaikille osallistujille, mutta tällä kertaa paketti lähtee siis Minnalle!

Kiitos vielä kerran kaikille! Ehkä ensi vuonna sitten juhlitaan taas :)

maanantai 18. syyskuuta 2017

NYT JÄNNITTÄÄ

Arvontaan ehtii vielä osallistua - tänään tai huomenna.
P.S. Arvonta on päättynyt. Ehkä ensi vuonna ehtii sitten taas.

Palkintona on Laura Ashleyn puutarhatarvikkeita.

Kun perustin blogini, lapset alkoivat miettiä paljonko voisin saada seuraajia. – Jos minulla ikimaailmassa on sata lukijaa, lupaan teille niin paljon jäätelöä kuin vain jaksatte syödä, heitin. – Saatte syödä niin paljon, että napa ritisee, kuten mummoystäväni sanoi minulle lapsena tarjotessaan syötävää, jatkoin.

Nyt tuo maaginen raja on ihan hilkulla. Jännittää, joudunko ostamaan jäätelöt jo blogini syntymäpäiväksi, joka on keskiviikkona. Jännittää myös kuka on tuo sadas lukija.

Olemme vähentäneet sokerin syöntiä niin, että jäätelö on perheessämme harvinaista herkkua. Lupaus on kuitenkin lupaus eikä toki yksi sokeripäivä maata kaada.

Jätimme sokerin melkein kokonaan pois lapsen korvaongelman vuoksi. Hänellä oli pitkäaikainen ja vaikea tulehdus, joka puolestaan aiheutti lisäpulmia korvassa. Koska sokeri on bakteereille hyvää ravintoa, päätimme jättää ne pikku ilkimykset ilman ruokaa.

Tähän asti homma on toiminut hyvin. Korvan leikannut lääkäri totesi, että yllättäen tulehdusta ei näkynyt. Jatkamme sokerittomalla linjalla, ettei tulehdus pääsisi uusiutumaan. On muuten taas leikkaus edessä. No, eihän se pelkästään sokerista johdu, mutta ei sokerin jättämisestä haittaakaan ole.

Valmiiksi lohkottujen hedelmien ja vihannesten menekki on taattu niin juhlissa kuin arkenakin.

Kaikkien maku on muuttunut niin, että makea maistuu paljon makeammalta kuin ennen. Esimerkiksi syntymäpäiville olemme löytäneet paljon uusia herkkuja entisten karkkien, keksien ja limppareiden sijaan. Lapset ovat yllätyksekseni pyytäneet, että pidetään seuraavallakin kerralla sokerittomat synttärit. On paljon kivempaa kun ei tule ällö olo.

Meillä onkin maaliskuun jälkeen syöty vesimelonia, dippivihanneksia ja hedelmiä ihan huikeita määriä. Mahtoi myyjää ihmetyttää kun kassahihnalla oli seitsemän vesimelonia - joka lapselle omansa ja lisäksi yksi salaattiin.

Limpparin sijaan laimennamme tuoremehua kivennäisvedellä. Kotitekoisen jäätelön makeutamme banaanilla tai taateleilla. Minä nautin kun tuulihattujen täytteenä on marjoja ja banaania. Omien pensaiden marjat pakastimme kokonaisina, niin maistuvat ilman sokeria.

Pidämme patonkikekkereitä, jolloin uunilämpimän kokojyväpatongin väliin laitetaan paljon täytteitä. Lapset pyöräyttävät smoothiet marjoista ja vihanneksista. Teemme usein salaatteja, joista nauttii koko perhe. Kun sokeriherkkuja ei kotona näy, niitä ei edes muista kaivata.

Gladiolus 'Green Star' Sinulle, lukijani!

Lopuksi asiasta ihan toiseen - ystävyyteen. Ystävyys on vastavuoroista. Minä pidän siitä, että blogiystävyyskin on sellaista. Minusta on hienoa kun tiedän millaiset ihmiset juttujani lukevat. On kiva tietää heidänkin kuulumisiaan. Tiedän monet nimeltä ja sekin on mukavaa. Toki lukijanani saa olla ihan anonyymistikin ilman mitään vastavuoroisuuden velvoitteita. Sekin lämmittää mieltäni, että tiedän ihmisten lukevan blogiani.

Hyvä lukijani, jos sinulla on oma blogi ja en ole vielä lukijasi, vinkkaa siitä minulle. Kaikkien blogeja en ehkä tiedä. Liityn mielelläni lukijaksesi. Pysyn sitten kärryillä sinunkin kuulumisistasi, vaikka itse en aina ehtisikään kommentoimaan enkä aina ihan kaikkia juttuja lukemaan.

Nanna, Tarja Parasta aikaa -blogista ja Blogit.fi:n lukijat, lämpimästi tervetuloa blogini lukijoiksi!
Toivottavasti viihdytte täällä :)

Palataan :)

lauantai 16. syyskuuta 2017

TARINAA KASVISMAALTA

Vuosia sitten kolmivuotias lapseni "luki" kirjasta sadun, joka sai ilmeisesti vaikutteita äidin puutarhaharrastuksesta.

- Puput loikkivat kasvismaan toisella puolella. Puutarha on aloitettu toiselta puolelta. Tattarit kypsyy autotien puolella. Puput loikkivat, hyppelevät. Nurmikot kypsyvät silloin tällöin kasvismaalla. Silloin tällöin puput loikkivat jalanjäljissään katon tiellä. Nuuskamuikkunen aloitti silmäpuutarhan kun kasvismaa oli täynnä ja puput loikkivat puutarhan jäljissään.

On onni, että olen saanut merkittyä muistiin tuon suurenmoisen verbaalisen tuotoksen. Satu ei ehkä avaudu kokonaan ensimmäisellä kerralla, mutta sadusta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Sellaisiahan hyvät tarinat ovat. 

Harvennusporkkanat ovat muidenkin kuin pupujen herkkua.

Sama poika kertoi alkavansa isona viljelemään porkkanoita ja nakkeja. Nakkeja voisi sitten kerätä suoraan puusta, kasvavat kuulemma siemenistä.

Ideahan on hyvin innovatiivinen ja pitkälle kehitelty, joten mielenkiinnolla jäämme odottelemaan. Tällä hetkellä tosin näyttää vähän huonolta, sillä pojan käsissä eivät niinkään rapise siemenpussit. Kädet ovat mustana öljystä. Mopot pärisevät. Pojan kulkiessa ilmassa leijuu omaleimainen bensan ja öljyn tuoksu.

Tuo bensan ja öljyn tuoksu sekä mopon varaosien sekamelska tosin on ollut ennakoitavissa jo vuosia sitten. Tuolloin isosisko luetteli kauniita asioita. - Kukat ovat kauniita, puut ovat kauniita, hän aloitti. - Moottoipyöät kauniit, Meesut (Mersut) kauniit, pikkuveli jatkoi.

Sitruunamelikukka (sitruunamelissa)

Esikoiseni, tuolloin 3 ½ vuotta, leikki Playmobil-puutarhalla. - Nää on kukkakaaleja ja nämä isot on puukaaleja, hän jutteli ja asetteli kukkakaalit ja muut kasvit penkkiin.

Meidän kukkakaalikokeilumme ei aivan onnistunut ensimmäisellä kerralla.

Lapset kaivelivat multaa, johon oli sekoitettu kompostoitunutta hevosenlantaa. Joku kohta oli sekoittunut huonosti ja lapset huomasivat siinä olevan hevosen lantaa. Kuusivuotias löysi muuta pehmeämmän kohdan. - Hevonen on ripuloinu, hän sanoi tietävänä.

Lasten ollessa pieniä puutarhahommien tekeminen ei aina ollut ihan helppoa. Isommat viihtyivät kyllä, mutta nuorimmainen oli mielellään äidin helmoissa. Omat puuhat keskeytyivät vähän väliä. 

Meille oli tuotu korkea multakasa. Multakasa kiehtoi kaikkia lapsia, mutta en antanut heidän kiipeillä kasassa. Yksi poikkeus asiaan kuitenkin oli: kolmivuotias kuopus sai kiivetä sen päälle, jotta viihtyisi edes hetken. 

Hän kysyi miksi toiset eivät saa kiipeillä kasassa. – Pienet lapset, jotka ei ymmärrä, saa kiivetä multakasan päälle, keksin hätäpäissäni typerän selityksen. Kuopus olisi halunnut, että hänen suuresti ihailemansa Tuomas olisi tullut hänen kanssaan kasan päälle leikkimään. – Tuomas sanoi, ettei se yleensä ymmärrä, kuopus selitti. Lupaa Tuomakselle ei herunut. Yhdeksänvuotiasta Tuomasta hymyilytti.

Isompana lapset keksivät tekemistä yllin kyllin. Tässä nelivuotias pelaa autotallin perustusten päällä. Mailana on harja ja kiekkona styrox-pyörylä. 


Tervetuloa blogini lukijoiksi, Teija Hämäläinen, Birgit Bikken pilttuu -blogista, Minna Auranen Puutarhurin maja -blogista, Sanna, Beate blogista Varjoista valoon, Tiina S, Tanja Dahlström, Riiti T, Sallikka ja Sirkkuli sekä ne Blogit.fi:n lukijat, joita en edes tiedä! Olen tosi iloinen teistä jokaisesta. Toivottavasti saatte iloa jutuistani ja kuvistani.

Hyvää syksyä kaikille!

tiistai 12. syyskuuta 2017

PALJON ONNEA MEILLE KAIKILLE!

Tänään nimipäiväänsä viettävät Valma, Vilja ja Kukka & Kaali. Paljon onnea meille kaikille!

Pioni-ihminen valitsee onnittelukorttiin tietysti lempikukkansa. Pioni 'Angel Cheek' on kauneimmillaan heinäkuun alussa.

Vuosi sitten rekrytoin jäätelökekkereiden voimalla lapsemme keksimään nimeä blogilleni. Yksi kirjoitti paperille runsaan määrän nimiä, jotka kuulostivat mukavan runollisilta: Lempiruusu, Pihan puut, Pikku kukka... Toinen harkitsi ehdotuksensa tarkasti ja antoi niitä vain yhden: Punajuuresta puutarhuriin. Joku keksi nimiehdotuksia vuolaasti. Nimet olivat ytimekkäitä, kuten Kevätsiivo, Hyvä piha, Oma piha, Kukkakaali...

 Kukkakaali - siinä se on, hoksasin.  Siis Kukka & Kaali, tuumiskelin. Kukka edustaa puutarhani kukkarunsautta, nykyistä ja/tai haaveissa siintelevää. Kaali edustaa hyötykasvillisuutta, jota myöskin haluan vaalia puutarhassani. Ennen vanhaan kaikkia kasvimaita sanottiin kaalimaiksi kasvoipa niissä sitten mitä tahansa syötävää. Kaali sopii siis oikein hyvin edustamaan hyötykasvejani huolimatta siitä, että olen kasvattanut kukkakaalia vain kerran ja silloinkin huonoin tuloksin.

Kukkia ja...

... hyötykasveja.

Punajuuresta puutarhuriin olisi ollut myös hyvä nimi, ja se valittiin blogini sloganiksi. Sanapari tiivistää hyvin blogini sisällön. Bloggaan niin kasveista kuin omista ajatuksistanikin sikäli kuin ne jollain tavalla liittyvät puutarhaan.

Täytyy tunnustaa, etten koskaan ole kasvattanut punajuurta. Haaveilen siitä toki joka vuosi. Lupaan kertoa heti kun saan poimia ensimmäiset punajuuren lehdet salaattiin. En ole ammatiltani puutarhuri, innokas harrastelija vain, oman puutarhani päätarhuri. Juttuni polveilevat persiljasta perheenjäseniin, parsasta parisuhteeseen, leinikeistä lemmikkieläimiin ja kaunokaisista kanoihin.

Nimikilpailun voittaja, tuolloin 7-vuotias kuopuksemme, sai  tehdä jäätelöannoksensa ensin. Myös muut saivat syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksoivat  kerrankin. Se kuului työsopimukseen.

Ja arvatkaas mitä  blogini 1-vuotissyntymäpäivä on aivan tuossa tuokiossa ja juhlistan sitä arvonnalla. Arvonta alkaa juuri nyt ja kestää syntymäpäivään asti. Toisin sanoen sinulla on aikaa osallistua arvontaan 19. syyskuuta klo 24.00 asti. Blogin syntymäpäivänä arvon voittajan.

Palkinnoksi ostin ihastuttavan puutarhatyökalusetin. Setti on niin kaunis, että minun piti ostaa sellainen itsellenikin  blogin syntymäpäivälahjaksi :)

Laura Ashleyn puutarhasettiin kuuluu istutuslapio,  näppärä pieni talikko, puutarhasakset ja käsineet, jotka ovat nahkaa ja kangasta. Kuva on otettu varastossani, joten sinkkiämpärit ovat vain rekvisiittaa. 

Arvontaan pääset tästä. Kerro lempikasvisi ja osallistu!
P.S. Arvonta on päättynyt. Ehkä ensi vuonna arvotaan taas jotakin kivaa.

ARVONTA (PÄÄTTYNYT)

Blogini nimi- ja syntymäpäivien kunniaksi järjestän arvonnan. Nimipäivästä kerron jutussa Paljon onnea meille kaikille!.

Osallistu arvontaan tämän postauksen kommenttikentässä. Voittona on Laura Ashleyn puutarhatyökalusetti, jonka ostin ihan tätä varten.

Neliosaiseen settiin kuuluvat metallinen istutuslapio, pikku talikko ja puutarhasakset. Työvälineiden kädensijat ovat puuta. Lisäksi pakettiin kuuluvat puutarhakäsineet, jotka ovat nahkaa ja kangasta.

Jokainen saa yhden arvan olipa lukijani tai ei. Toki tänään voit liittyä lukijaksi aivan ilmaiseksi. Ei se tosin muinakaan päivinä mitään maksa, korkeintaan vaivan. Blogin alaosasta saat vinkkiä liittymiseen, ellei se onnistu pelkästään sivupalkissa olevaa Lue-nappulaa napsauttamalla.

Blogit.fi on nyt uusi kiva ja helppo tapa liittyä lukijaksi. Kuvapalkkia napsauttamalla pääsee liittymään eikä tarvita mitään Google-tilejä. Jos koneesi ei jostain syystä näytä kuvapalkkia etusivun oikeassa reunassa, mene Blogit.fi -sivustolle tästä linkistä. Napsauta Kukka & Kaalin Seuraa-nappulaa. Siinä kaikki. Helppoa kuin heinän teko!

Palkinnon postitan vain Suomeen.

Arvonta päättyy 19.9.2017 klo 24.00. Arvonnan voittajan kerron blogini syntymäpäivänä syyskuun 20. päivänä.


Kirjoita kommenttikenttään itsellesi järjestysnumero ja lempikasvisi.

Ymmärrän huolesi. Tehtävä on vaikea, ehkä jopa mahdoton, sillä ihania kasveja on niin paljon. Ei auta, arvonnan säännöt ovat tiukat ;). Onneksi sen lisäksi saat kirjoittaa mitä vain. Voit esimerkiksi kertoa, miksi valitsit juuri tuon kasvin kaikkien 836 lempikasvisi joukosta tai miksi tuo kyseinen kasvi miellyttää sinua juuri tänään tai miksi tuo kasvi pälkähti päähäsi juuri nyt.

Muista se järjestysnumero, sillä teen arvontalaput numeroilla. Säästän nimien kirjoittamisen vaivan :). Anonyymien pitäisi laittaa joko sähköpostiosoitteensa tai nimimerkki ja lähettää sähköpostiosoite minun sähköpostiini isopahkala@leikiten.fi.

Setti on kuvattu varastossani, josta kirjoittelin otsikolla Onni. Sinkkiämpärit ovat siis vain rekvisiittaa. 

Onnea arvontaan!

lauantai 9. syyskuuta 2017

SINISEN POJAN TARINA

Syysleimu 'Blue Boy' kukkii pitkästä aikaa. Tuo Sininen Poika on nuorimman tyttäreni valinta. Olimme menossa sukulaisen syntymäpäiville Vantaalle ja matkan varrella poikkesimme suurella puutarhalla. Puutarhaintoilijan paratiisin ohi ei kerta kaikkiaan voi ajaa noin vain. Olin luvannut lapsille, että jos matka menisi hyvin, jokainen saisi valita uuteen puutarhaamme jonkin kasvin, mieluiten monivuotisen. 

Tuolloin kuusivuotias tyttö halusi pehmeän kukan. Tuo vaaleanlila syysleimu ei ollut kukassa, mutta näytti kuvassa pehmeältä. Se oli paras kaikkien satojen vaihtoehtojen joukosta.

'Blue Boy' kasvaa meillä puolivarjossa ja aloittaa kukinnan syysleimuista viimeisenä. Joka vuosi se ei ole ehtinyt kukkaan, joten suunnittelen sen siiirtämistä aurinkoisempaan paikkaan.

Toinen lapsista valitsi heinän. Hän pitää kaikista heinämäisistä kasveista, esimerkiksi päivänliljoista. Kolmas olisi halunnut hopeakuusen, mutta ihastui punertavaan mehitähteen kun puita ja pensaita ei tällä kertaa saanut valita. Neljännelle vaihtoehtoja meinasi olla liian paljon, mutta hän päätyi ruiskaunokkiin, vaikka se onkin pääosin yksivuotinen. Nuorin, nelivuotias, oli jo ennen matkalle lähtöä valinnut kukakseen lupiinin (hillitysti leviävän) ja lempikukan toivossa matkusti kiukuttelematta. Hän on aina ihaillut lupiineja maanteiden varsilla.

Ennen kukintaa 'Blue Boy' on helppo erottaa muista syysleimuista sen tummanpunertavien ylimpien lehtien perusteella.

Muistan erään reissun samalle puutarhalle seitsemän vuotta sitten. Olin silloinkin luvannut kaikille lapsille oman kasvin.

Tuolloin seitsenvuotias poikamme kierteli suurella puutarhalla keskittyneesti yksin. Toiset lapset juoksivat vähän väliä näyttämässä minulle ja toisilleen suosikkejaan, jotka vaihtuivat tiuhaan satojen vaihtoehtojen äärellä. Poika kierteli ja lopulta esitteli pitkän harkinnan tuloksena suosikkinsa hopeapoppelin. 

Valinta oli liikuttavan varma. Niinpä tämä suureksi kasvava, hopealehtinen ja kaunis, mutta hieman ongelmallinen puu matkusti meille asuntovaunun lattialla. Ongelmallista poppelissa on se, että voimakas puu tukkii salaojia ja tahmeat siemenet voivat kulkeutua jaloissa sisälle asti.

Valitsimme puulle sopivan paikan nurmikolta tontin kulmasta, jossa se saisi vapaasti levittää juurensa ja siemenensä ilman haittaa. Juurivesat tulisi leikattua yhtä aikaa nurmikon kanssa.

Puu kasvoi nopeasti suureksi ja komeaksi. Silloin tällöin ajamme entisen puutarhamme ohi ja ihailemme tätä kaunista puuta. Sen hopeiset oksat kaartuvat nurmikon ylle aivan kuin kutsuen kahvikupposelle puun alle.

Nyt puun istuttaja on neljätoistavuotias. Harmi, että hänen nimikkopuunsa jäi meidän muutettuamme uuteen kotiin.

En malta olla kertomatta pikku juttua tästä poppelin valinneesta pojasta. Veljekset - seitsen- ja kahdeksanvuotiaat - olivat kaivaneet pitkään myyrän koloa pellolla. Olivat toivoneet näkevänsä myyrän. Isoveli sanoi heidän oikeastaan nähneenkin jo sen myyrän. – Mä näin pelkät viikset, pikkuveli sanoi.

maanantai 4. syyskuuta 2017

SATAVIISIKYMMENTÄ LUSIKKAA

Tällä kimpulla mies saa puutarhahöperön vaimon niin onnelliseksi, että vaimo antaa vaikka kuun taivaalta, jos mies hoksaa sitä pyytää.

Minulla on huono muisti. Se tekee ihmisen onnelliseksi. Ei esimerkiksi muista kaikkia talven aikana menehtyneitä kasveja tai edellisen kesän takapakkeja.

Usein silti haaveilen, että muistaisin paremmin. Voi, kunpa muistaisin mitä mummoni puutarhassa kasvoi! Olisi myös kiva muistaa ne lajit ja lajikkeet, joita omassa puutarhassani nyt kasvaa.

Minun on turvauduttava muistiinpanoihin, tiedostoihin ja nimikyltteihin. Tarvitsen nimikylttejä, jotta minun ei tarvitse juosta tietokoneen ääreen tarkistamaan mikä uusista pioneistani on nupuillaan tai missä on se oikean värinen syysleimu keväällä siirrettäväksi. Ja nimethän ovat tärkeitä, totta kai. On hauskaa tietää minkä nimistä porukkaa puutarhassani asuu.

Löysin kirpputorilta sataviisikymmentä lusikkaa. Niillä saan nimettyä jo melkein puolet kasveistani. 


Mieheni lupasi lyödä lusikoiden pesät lecalla litteiksi. Saan kirjoitettua niihin nimet maalitussilla. Sellainen nimikyltti kestää tuulet ja tuiskut.

Lusikat ovat yllättävän tukevia. Ne eivät ihan heppoisesta lyönnistä tule miksikään. Tarvitaan voimaa ja sitkeyttä. En jätä hyödyntämättä tilaisuutta tehdä aviomies onnelliseksi: mies tulee onnelliseksi kun saa tehdä tällaisen palveluksen vaimolleen.

Olen tasa-arvon kannattaja – ihan oikeasti. Minusta tässä tasa-arvo toteutuu juuri ihanteellisella tavalla: molemmat tulevat onnellisiksi. Mies saa näyttää voimaansa ja taitoansa ja minä saan hienot kylttien pohjat valmiina eteen. En pistä pahakseni!

Kirjoitin nimen maalitussilla, jonka kärki on 1.0 mm.

Sinkkuna piikkailin betonilattioita auki, hoidin hevoseni, vuoheni, kissani ja koirani, ripustin seinään tauluni ja niin edelleen. Täytyy tunnustaa, että tunsin itseni jotenkin vaivautuneeksi kun mies suurieleisesti avasi oven minulle. Ajattelin, että osaan avata oven itsekin. 

Nyt nautin kun mies suurieleisesti avaa minulle oven. Miksi en nauttisi kun mies hykertelee onnesta saadessaan tehdä palveluksen Prinsessalleen. 

Olen oppinut pyytämään miehen apua. Ihan sen takia, että se lisää molempien onnellisuutta. Kahdeksantoista avioliittovuoden aikana olen oppinut, että nainen haluaa naulakon seinään siksi, että lasten vaatteet on helppo ripustaa siihen. Mies poraa naulakon seinään siksi, että vaimo tulee siitä onnelliseksi.

Avain avio-onneen on hyvin simppeli: anna miehen tehdä vaimo onnelliseksi.

Olen kuullut aika monta tarinaa siitä, ettei mies osallistu kotitöihin. Mies ei vaan yksinkertaisesti näe, että viimeistä puhdasta lautasta viedään. Niin se vain on. Mies kyllä siivoaa koko tiskipöydän, kunhan vain vaimo hoksaa pyytää. Kun vaimo sitten hymyilee kiitokseksi, halaa tai suikkaa suukon, mies kysyy mitä muuta hän voisi tehdä Prinsessansa hyväksi. Tässä vaiheessa ei kannata lähteä miettimään pitääkö vaimon kiittää siitä, että mies tekee perheen yhteisiä töitä. Totta kai voi kiittää. Se ei mitään maksa ja molemmat tulevat onnellisiksi.

Nimikylttien työohjeen löydät täältä.

Tervetuloa, Maatiaiskanasen elämää, blogini lukijoiden suurenmoiseen joukkoon! Toivottavasti viihdyt.