PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Joulukuussa

Joulukuun 2. päivä

Kanalassa on rauhallista ja tunnelmallista. Kiireettömästi siivoan kikkareet. Annan rehut ja jyvät. Kuuluu vaimea piipitys. Kyselen kuulumiset. Juttelen kesästä ja Viuhtista. Onkohan Floralla vielä ikävä? Minulla on.


Joulukuun 3. päivä

Auringonpaiste ja pikku pakkanen saavat minut houkuteltua ulos nauttimaan puutarhasta. Sillä välin sähköpostiin on tulla tupsahtanut uusi pionimallisto. Kevät kolistelee nurkan takana. Johan tässä on talvea vietettykin useampi viikko.


Joulukuun 4. päivä

Sää Katajakujalla tänään 4. joulukuuta:

aurinkoista, lämpötila -17 astetta.
Tuntuu kuin 4. maaliskuuta

Joulukuun 9. päivä

Valkohäntäkauris seisoo syysleimupenkissäni aivan ikkunan edessä. Se on kaunis, lihaksikas ja hyväryhtinen, turkki on siisti ja tasainen. – Se on varmaan sama kuin eilenkin, sille voisi antaa nimen, innostun. Jouko ajaisi sen heti ulos portista, mutta Asla haluaa ottaa valokuvia ja minä en raaski häiritä eläintä.

– Annetaan sen syödä, sanon, sillä on kovat olot talvella. On vain hyvä, että se syö varret, jotka jäivät syksyllä leikkaamatta. Jouko hätäilee, että se oppii tulemaan yhä useammin ja pyytää muitakin syömään. – Onhan meidän puutarhassamme paljon syötäväksi joutavaa, vetoan. Tuijatkin kasvavat vain tuuheammiksi, kun niitä vähän leikkaa. (Oikeasti tuijat olivat aika tylyn näköisiä koko kesän.)

Video: Asla Isopahkala

Kun kauris on syönyt vatsansa täyteen, se lähtee kävelemään muualle puutarhaan. Silloin Jouko ei enää malta mieltään, vaan hätistelee sen pois. Onneksi sillä on nyt vatsa täynnä.


Joulukuun 15. päivä

Astuessani ulos putiikin ovesta satun kasvokkain kahden valkohäntäkauriin kanssa. Ne seisovat melkein terassin edessä. – Ei mitään hätää, yritän sanoa niille, mutta kahdella viimeisellä sanallani ei ole kuulijoita. Olisin vain halunnut sanoa, että onhan meillä niille syötävää vaikka kuinka paljon. Toivoisin vain, että söisivät tuijat vähän tasaisemmin, että puut ehtisivät kesän aikana vihreiksi.

Joulukuun 23. päivä

Olen pyytänyt Avillaa tuomaan kaupasta pari tummanpunaista sekakimppua. Jännittävää! Niissä voi olla mitä tahansa, mikä tekee asetelman sommittelusta mielenkiintoista.

Asettelen glöginpunaiset krysanteemit – pikkupallerot ja tavalliset – varjoyrtin versojen kanssa maitopulloihin. Asettelen sekaan pienilehtistä vihreää. Lisää vihreää saan viirivehkoista. Valkoiset krysanteemit ja nuppuiset liljat asettelen omiin maljakoihinsa. Myöhemmin liljat avaavat nuppunsa viehättävästi kauhtuneen vaaleanpunaisiksi kukiksi.

Kimppujen tekeminen käy helposti, mutta viimeisen puran useaan kertaan. Lopulta olen tyytyväinen, enkä malttaisi lopettaa. Alan ideoida uutta. Jospa tekisin jo uudeksivuodeksi…


Joulukuun 29. päivä

Viimeinkin alan saada talviunen päästä kiinni. – Onneksi on täysi talvi, huokaan kanalaan tarpoessani. En olisi vielä valmis kitkemään. Puutarhasuunnitelmat ja -unelmat, lajit sekä lajikkeet leijuvat utuisina jossakin kaukana. En suunnittele edes uusia leikkokimppuja. Entiset ovat oikein hyviä vielä.

Rakennan maatilaa ja laitumia, hoidan karjaa, viljelen peltoja ja pidän huolen ruokahuollosta – siis Agricola-lautapelissä. Välillä käyn hoitamassa ihan oikeita kanoja. Tyytyväisenä katselen lumisadetta. Puutarhassa on kaikki hyvin.

Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta seurassanne, hyvät lukijani! 

Onnellista ja toiveikasta puutarhavuotta 2024 kaikille!

P.S. Suunnitelmissani on jatkaa blogia samaan tyyliin kuin tänäkin vuonna. Joka kuukauden lopussa olen julkaissut puutarhapäiväkirjani ja lisäksi matkavinkkejä puutarhaharrastajille. Matkavinkkien kokoelman löydät täältä. Satunnaisesti on tullut kirjoiteltua jotakin muutakin, kuten To Do -listoja ja puutarhamuistiinpanoja haaveilun ja suunnittelun pohjaksi. 

Jokaiseen kommenttiin vastaan ennemmin tai myöhemmin. Joskus vastaaminen viipyy, sillä lihassairauteni vuoksi kirjoittaminen on minulle vaikeaa ja työlästä. Samasta syystä kommentoin blogiystävien juttuja lyhyesti ja harvoin. Vaikka saneluohjelmat on keksitty, ne tekevät vielä niin paljon virheitä, ettei niitä tule aina käytettyä. Olen kiitollinen siitä, että olette uskollisesti pysyneet tämän hauskan harrastuksen parissa. Jatketaan toiveikkain mielin.

TALVIPUUTARHA 2023

Tällä kertaa mietin puutarhaani talviaikaan. Mikä erityisesti tuo iloa lumisessa tai joinakin vuosina lumettomassa puutarhassa? Onko jotakin häiritsevää? 

Onko puutarha talvella ilmeikäs? 

Suuret katajat ja muut havut, kookkaat lehtipuut sekä isot kivet antavat ilmettä talviseen puutarhaan. 

Pohjoispuolella lehdetön, voimakkaan punaruskea koivuangervoaita antaa kivasti ryhtiä pihaan - ellei lumi ole sitä peittänyt uppeluksiin. 

Mielenkiintoa lisäävät myös Potagerin muoto, köynnöstuet, suuret betonipystit ja sinkkisaavit sekä suihkulähteen patsas. Terassien sommitelmat ovat ilo silmälle talvellakin. 

Köynnösikkuna ja lieriöksi leikattu tuija tuovat ryhtiä ja vaihtelua pohjoispihalle.

Puutarha ei ole tasainen talvellakaan, siitä pitävät talventörröttäjät huolen. Liiallisessa määrin ne tosin luovat sekavan vaikutelman ja on kiva, että osa on leikattu jo syksyllä.

Muotoon leikattua koivuangervoaitaa on tullut lisää. 

Kun vähälumisena talvena tarkastelee puutarhaa lähemmin, huomaa monia vihreitä tai värikkäitä kasveja: varjoyrttiä, varjorikkoa, isorikkoa, kurjenpolvia, moniväristä vuorenkilpeä, mehitähtiä, ruusumalvan ja idänunikon nuoria lehtiä, särmämaksaruohoa, pikkutalviota, ruusuleimua, peittolehteä, rönsytiarellaa, sitruunatimjamia, syyslehtien alle peittynyttä rönsyakankaalia ja haalistunutta rönsyleimua. Jouluruusussa on yleensä jopa nuppuja lehtien alla, kun niitä vaan hoksaa sieltä etsiä. 

Lisää talvivihantia kasveja löydät täältä. 


Onko päivittäisten kulkureittien varrella kaunista katseltavaa? 

Kuljen päivittäin kanalaan enkä vähälumisena talvena lakkaa ihailemasta varjoyrttiä polun varrella. Se säilyy raikkaan vihreänä läpi talven. Kanalan terassilla, putiikin oven pielessä, on kukka-asetelma. 

Usein tulee kuljettua myös pääoven ja auton oven väliä. Sen matkan varrella on Muotopuutarha kulkuväylän molemmin puolin. Muotopuutarha on hyvin ilmeikäs talvellakin. Leikattu koivuangervoaita on näpsäkän näköinen ja komean värinen lehdettömänäkin. Aitojen sisäpuolella olevat havut - kaksi pallotuijaa ja kataja / puoli - antavat ryhtiä koko pihaan. Betonipystit kaipaisivat kausikukkia tai vähintään havuja, mutta kauniita ne ovat ilmankin. 

Pohjoisterassin kausikukkiin satsaaminen kannattaa ja seinäasetelma on tehtävä joka syksy.

Jos tulopihan aikoisi tehdä aivan viimeisen päälle, voisi verstaan eteen laittaa muutaman suuren ruukun. Ryhmä tuijista ja jostakin matalammasta havusta olisi varmasti aika hieno. Tai ehkä ei sittenkään kovin hieno mopojen, suksien ja muiden kulkupelien seassa.

Miellyttääkö puutarha ikkunoista katseltuna? 

Se ikkunanäkymä, jonka edessä vietän ruokaillessa eniten aikaa, on kokenut muodonmuutoksen viime kesänä. Lumi on siistinyt vielä keskeneräisen alueen. Hyvä, ettei puutarha peitä taustalla olevaa kaunista maisemaa.

Näkymät keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoista ovat kauniit: Muotopuutarha on mielestäni yksi onnistuneimmista ratkaisuista puutarhassamme. 

Pitkä terassin kaide peittää aika lailla näkymiä olohuoneen ikkunoista, mutta korkeat katajat ja muut puut sentään näkyvät hyvin.  

Löytyykö puutarhasta materiaalia asetelmiin? 

Puutarhasta ja pihapiiristämme löytyy kivasti vihreää jopa talvella: sitruunatimjamia, pikkutalvion versoja, vuorenkilpeä, mustikan vihreitä varpuja sekä tietysti havuja ja tuijia. Sorvarinpensas ’Emerald Gaiety’ meillä myös on. Sillä on vihreävalkoiset lehdet. Sammalta löytyy metsästä. Puolukanvarpuja toivoisin löytäväni enemmän, mutta niitä meillä ei juuri ole. Asetelmiin löytyy lisäksi oksia, siemenkotia ja käpyjä. 

Varjoyrtit tuovat mukavan lisän ostokukkien seuraan. Ja lisää vihreää saa viirivehkasta. Ne kasvavat niin vauhdikkaasti, että niitä raaskii leikata.

Joskus haaveilin mahoniasta. Ajattelin, että siitä saisi talvella kauniita oksia. Juttelin kerran siirtolapuutarhalla erään rouvan kanssa, joka sanoi, että hänen mahoniansa näyttää aika ränsistyneitä talvella. Se siitä haaveesta sitten. Blogiystäväni mainitsi, että hänen mahoniansa kasvaa ihan hyvin. En tiedä, voisinko olla yhtä onnekas.

Olen lukenut, että käenkaali, metsäalvejuuri ja kallioimarre pysyvät vihreinä talven yli. En tosin tiedä, voisiko niitä käyttää leikkoina. Niitä minulla ei nimittäin ole. 

Onko puutarha tarpeeksi vihreä/värikäs lumettomana talvenakin? 

Puutarhassamme on havuja ja muuta vihreää melko runsaasti, mutta eihän vihreää/väriä talvella liikaa voi olla. Voisin istuttaa käenkaalia, metsäalvejuurta ja kallioimarretta. Mahoniaa voisin kokeilla. Pikkutalviota aion suosia. Sinivuokoista haaveilen. Voi olla, ettei havujenkaan määrä ole puutarhassamme vielä täynnä. 

Puutarhavarastossa minulla on valikoima kasveja, jotka eivät talvehdi ulkona: pari pelargonia, puksipuu ja muutama muratti. 

Värillistä puutarhassamme ei juuri ole, muuta kuin valkokirjokanukan punertavat oksat. Tai noh, onhan meillä varsinainen puutarhan kukkanen: meidän kirkkaanpunainen automme. Aina se pilkistää jostain, vaikka niin mielelläni piilottaisin sen. Mutta se onkin jo toinen juttu.

SYKSYN PUUTARHA 2023

Tänä syksynä innostukseni puutarhan suunnitteluun lopahti. Mieluummin matkustelin ja katselin toisten puutarhoja nauttien niistä, olivatpa ne pieniä tai suuria, hoidettuja tai villejä. Tiedän innostuksen aikanaan palaavan, joten katsotaanpa mitä Katajakujan syksyiseen puutarhaan tänä vuonna kuului.

Mitkä kukkivat ruskaa odotellessa?

Pensasruusut siellä täällä tuovat ihanaa tunnelmaa. Varsinkin vaaleanpunertava tarhakurtturuusu ’Sävel’ kukkii runsaana talven tuloon asti.

Valkoalpi kukkii syyskuussa, mutta alkaa jo hyvissä ajoin ruskettua. Köynnösikkunan etualaa valaisee villanukkajäkkärä. Muotopuutarhassa kukkii syysleimu ’Blue Boy’. Kärhö ’Arabella’ tuntuu kukkivan loputtomiin. Voimakkaansininen törmäsinikka on runsastunut mukavasti ja kukkii pitkään. Syyskuu on myös hanhikkien ja hortensioiden aikaa. Päivänlilja ’Joan Senior’ Hedelmäpuutarhassa tuottaa yhä uusia nuppuja ja kukkia vielä lokakuussa viimeisten joukossa.

Varsinainen syksyn kuningatar on syysmaksaruoho, mutta sen kukintaa saa odottaa pitkään. Se säilyttää marjapuuronvärisen kukintonsa vielä lumen allakin jonkin aikaa. Kaunopunahattuja istutin niiden seuraan, mutta ne näyttävät aivan irrallisilta. Törröttävät siellä täällä. Paraneekohan tilanne ajan kuluessa?

Kaukasiantörmäkukka kukkii pitkään Eteläpihalla, mutta niitä pitää oikeastaan erikseen käydä katsomassa. 

Syysvuokot kukkivat herkin kukin vielä lokakuussa ja näkyvät hyvin sisällekin. Syysvuokkoja voisi lisätä. Tykkäisivätköhän ne kasvaa kiven kainalossa? Näkyisivät paremmin makuuhuoneen ikkunasta.

Vanhassa Potagerissa pellava kukkii syyskuussa kauniin sinisenä, vaikka se on tehnyt paljon kauniita siemenkotiakin. Niitä pitäisi kylvää tasaisemmin. Eteläreunan syyskukinnasta pitävät huolen ’Creme Brulee’ -hanhikit, jotka kukkivat ahkerasti vielä myöhään syksyllä. Hanhikkeja on mukavasti kukassa myös Joukon ja Mikan tiluksilla.

Alkukulman edessä kukkivat syysmaksaruohot ja konnanyrtit. Ameriikkaan istutin pari asteria ja luppiota. Toivon niistä näyttävää syysryhmää. Ehkä ensi syksynä näen, onko toiveeni toteutumassa. Sinipallo-ohdakkeet kukkivat syyskuun alkupuolella, mutta alkavat sitten ruskettua ja tehdä siementä. 

Länsireunaa piristävät itsekseen kylväytyneet kosmoskukat. Paljon muuta ei sitten tarvitakaan. Ne kelpaisivat minulle ensi vuonnakin.

 
Onhan syksyisessä puutarhassa tarpeeksi materiaalia kimppuihin ja asetelmiin?

Olen usein syksyisin innostunut tekemään kimppuja ja asetelmia. Nyt en innostunut. Hyvä on silti varautua, jos innostus yllättää. Ruokailuhuoneen ikkunoista näkyvät, itsekseen kylväytyneet, kosmoskukat kukkivat niin näyttävästi, että ne korvasivat pöytäkukat. Niitä pitää olla ensi vuonnakin. Toimisivatkohan ‘Snow Princess’ -kehäkukat niille tukena? Tiibetinkoirankielikin olisi kiva.

Hortensioita pitää olla talven varalle. Niitä olenkin viime aikoina lisännyt. Ruusuja löytyy eri väreissä. 

Villanukkajäkkärääkin on ihan kivasti. Sitä pitää muistaa kuivata ajoissa, samoin pallo-ohdakkeita. Talviasetelmaan löytyy myös nukkapähkämöä ja ohotanmarunaa. 

Astereita on nyt kasvamassa, kun innostuin hankkimaan niitä tänä syksynä Tommolan tilalta. Myöhään kukkivaa tähtiputkea olisi kiva saada. Samoin sitä rusopunalatvaa, joka kukkii purppurapunalatvan jälkeen. Onnistuisinkohan jostain löytämään valkokukkaisen jaloängelmän ‘Splendide White’? Se olisi varmasti kaunis tummalehtisen purppurapunalatvan seurassa.


Näkyvätkö syyskukkijat ikkunasta? Säiden huonontuessa on ihanaa, jos viimeisiä kukkia voi ihailla ikkunasta.

Olohuoneen ikkunasta näkyy puidun viljapellon takana alkava ruska. Se on lainattu maisema enkä ikinä pystyisi sellaista värien ilotulitusta omaan puutarhaani loihtimaan. Makuuhuoneen ikkunasta näkyvät syysvuokot. Se ei ole kovin paljon, mutta toisaalta maiseman ruska vetää huomion joka tapauksessa puoleensa.

Ruokailuhuoneen ikkunasta näkyy kosmoskukkien kukkaloisto. Sen jatkuvuus täytyy taata. Kylvin niitä lisää entisille paikoilleen sekä myös niityn reunaan. Tänä syksynä tuntui, ettei muuta sitten tarvitakaan.

Onko päivittäisten kulkureittien varsilla syyskukkia ja kauniita yksityiskohtia?

Kun ensimmäiset pakkaset tulevat, joudun viemään muratit ja puksipuun varastoon. Silloin terassi jää aika tyhjäksi. On aika hankkia muutama calluna ja jotain muita kausikukkia sekä värkätä sammalvateja ja -ämpäreitä.

Kanalaan tulee kuljettua parikin kertaa päivässä. Mietin, että löytäisinkö törmäsinikalle toisen paikan. Nyt sitä täytyy erikseen muistaa mennä ihailemaan kesäkeittiön kulmalle. Syysvuokotkin olisivat aika ihania Pohjoispihalla.


Entäpä onko puutarhassa riittävästi ruskavärejä?

Hyvänä ruskavuonna rusokirsikka, lamoherukka, villiviini, marja-aronia, pihlaja, lamohietakirsikka ja pensasmustikat räiskyvät loistavan punaisina syysasuissaan. Koivun ruskaväri on lähinnä keltainen, komea sekin. Maa leiskuu punaisena, kun pihlaja on pudottanut lehtensä ensimmäisten joukossa. Amerikanpihlajan ruskaväri on erityisen kaunis, mutta se pudottaa lehtensä melko nopeasti. Tänä vuonna ruskaa sai odotella, eikä se ollut niin komea kuin viime vuonna.

Marja-aronia on taattu syksyn komistus.

Joidenkin luumulajikkeiden ruskaväri on kauniin keltainen. Eikä haittaa, vaikka luumu pudottaa lehtensä ensimmäisten joukossa. Kaunis keltainen on näyttävä maassakin. Eri lajikkeet näyttävät tulevan ruskaan eri aikoihin.

Osa kuunliljoista loistaa kauniin keltaisina toisten ollessa vielä vihreitä. Vuorenkilpien lehtiin tulee kirkasta punaista. Grönlanninhanhikin lehdet saavat keltaista ja oranssia. Ah, miten kauniita monet perennat ovatkaan syysväreissään!

Hyvänä syksynä puutarha räiskyy punaisena, keltaisena ja oranssina. Tuntuu, että ruskavärejä ei voi olla liikaa. Ruskan loisto saa tällaisen kirkkaankeltaisen vieroksujankin huokailemaan ihastuksesta. Siitä huolimatta on eduksi, että puutarhassa on myös muita lehtivärejä. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tummine lehtineen on ruskan keskellä kuin piste i:n päällä. Sen syysväri on uskomattoman hieno.

Hevoskastanja ja kirsikkapuut – paitsi mainitsemani rusokirsikka – pysyvät vihreinä. Tai no, joskus 'Inkeroisten kuulasmarja' ehtii ruskaan mukaan ja muuttuu keltaiseksi. Amerikanheisi ’Jenkki’ on upea; se on melko vihreä, mutta saa kuitenkin liukuvia ruskan värejä lehtiinsä.


Sopisiko puutarhaan kokonainen syyspenkki?

Minulla on siellä täällä marjapuuronpunaisia syysmaksaruohoja laajoina alueina. Olen yrittänyt istuttaa niiden seuraan kaunopunahattuja, mutta eivät ne näytä oikein miltään. Ei kai olisi hassumpi, jos istuttaisiin tuon perussyysmaksaruohon rinnalle purppuralehtistä syysmaksaruohoa.

Purppurapunalatvan seuraan voisin istuttaa rusopunalatvaa. Se jatkaisi tuon penkin syksyn kukintaa. Jos vielä löytäisin sen mainitsemani valkokukkaisen jaloängelmän ‘Splendide White’, olisi vaikutelma varmasti täydellinen.

Jännä nähdä, saisinko vielä joskus syksyistä loistoa Ameriikkaan, kun istutin sinne astereita ex tempore tänä vuonna.

PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Marraskuussa

Marraskuun 2. päivä

Eilisen, marraskuun ensimmäisen päivän harmaus ja ankeus ovat tipotiessään. Aurinko paistaa hurmaavasti. Kiirehdin ulos. Tällaista tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Kaikkialla rapsahtelee: jäätyneet lehdet putoilevat hangelle. Tuntuu oudolta, kun vihreälehtisten kirsikkapuiden yllä on kerros lunta. Toivottavasti lumet sulavat vielä, jotta saan leikattua loput perennanvarret.

Marraskuun 15. päivä

Kaipaan puutarha-aikaa. Valoisaa, lämmintä, vihreää ja kukkaisaa. En tiedä, mikä minuun on mennyt, kun en saa talviunen päästä kiinni. Voisin unohtaa koko puutarhan ja nukkua sikeästi kevääseen asti niin kuin kasvitkin uinuvat lumen alla.

Menemme syömään Vapriikin ravintola Valssiin. Rakennuksen edessä on ryhmä tuijia, aivan tavallisia. Kokonaisuuden kruunaa kaunis joulukoriste. Sydämeni sykähtää; tulee puutarhaolo.

Ravintolasta ajamme Pyynikinlinnaan. Komea talo on täynnä upeita taideteoksia. Minä kurkin ikkunoista, miltä puutarhassa mahtaa näyttää. Mietin, pitäisiköhän tänne tulla uudestaan kesällä.

Marraskuun 17. päivä

Voi, millaiseen jamaan olenkaan itseni saattanut! Monen neliömetrin kokoinen viiniköynnös on kauhea syttyrä. Tiedän: se olisi pitänyt leikata moneen kertaan. Kaduttaa, etten ole aiemmin tullut kunnolla perehtyneeksi sen leikkaamiseen. Syvää katumusta tuntien yritän ottaa selvää loputtomista pää- ja sivuhaaroista sekä silmuista, jotka kaikki näyttävät yhtä elottomilta.

Minun pitäisi keskittyä leikkaamiseen eikä harmittelemiseen. Käsiä paleltaa. Tulen välillä sisälle ja opiskelen lisää. Helpottaa, kun jossakin sanotaan, että vanhat pääversot voidaan katkaista ja niiden tilalle kasvaa uusia. Huh, tilanne ei siis ole toivoton. Huojentuneena lyhennän loput versot ja päätän, että enää en laiminlyö viiniköynnöksiäni.


Marraskuun 18. päivä

Viuhtin sairastuttua Floora oppi syömään jyviä pikku kattilasta. Tarjosin Viuhtille kauraa astiasta, että se varmasti saisi tarpeeksi ruokaa ja Floora sai siitä oman osuutensa. Tomera Floora löytää jyvät pehkuiltakin, joten tänään aion lopettaa moisen höpsöttelyn.

Heitän jyviä pehkuille, ja Floora kiirehtii nokkimaan. Se huomaa pienen kattilan kädessäni. Hypähtää vakiopaikalleen eteeni, katsoo tiukasti pientä kattilaa ja äännähtää. – Haluatko sinä jyviä kattilasta, lepertelen ja asettelen astian tukevasti omalle paikalleen maahan. Flora alkaa innoissaan valikoida jyviä. Parhaimmat jyvät ovat aina pohjimmaisina.

Marraskuun 22. päivä

Äkkiä kengät jalkaan ja takki päälle. Juoksen kesähamosessani paljain säärin puutarhaan kuvaamaan. Ei ole aikaa hukattavaksi, minulla lienee muutama minuutti aikaa. Matalalta paistava aurinko valaisee hetkeksi etelä- ja länsipihan. Puutarha näyttää rähjäiseltä, sillä puihin ja pensaisiin on jäänyt ruskeat käpristyneet lehdet. Joutsenet lentävät torviaan töräytellen puutarhan yli. Tikka koputtaa puuta. Tuntuu mukavalta, niin puutarhalta.

Marraskuun 30. päivä

Puutarhan valkoinen peitto kohoaa yhä muhkeammaksi. Onneksi ehdin leikata varjoyrtin versoja maljakoihin ennen kuin ne peittyivät lumeen. Vihreät versot tuovat ihanan puutarhafiiliksen.

Lainaan kirjastosta muutamia kirjoja, puutarha-aiheisia tietenkin. Rea Peltola on suosikkini. Hän saa maan kunnostuksenkin kuulostamaan houkuttelevalta. Näin hän kirjoittaa: ”Maa käännetään lapiolla ja talikolla ja jokaikinen juurenpala ja juolavehnän rönsy poimitaan pois. Tämä on kovaa työtä, lihakset kehittyvät ja kunto kasvaa kohisten kilpaa kevättuulen kanssa. Hiki kohoaa otsalle ja kämmeniin ilmaantuu rakkoja. Työrupeaman jälkeen polvet tärisevät ja iltaisin tuntuu siltä kuin olisi joutunut mankeliin; joka lihasta jomottaa. Mutta puhdistettu maa-ala kasvaa hyvää vauhtia, ja vähitellen työ tuntuu yhä kevyemmältä. Runsaat tauot, hyvä seura ja ylenpalttiset eväät tekevät maan kunnostuksesta nautittavaa puuhaa.”