Etelämerellä kukkivat arovuokot, ah, niin suloisina ja viehättävinä. Eivät ne tietenkään vedessä kasva, eivät edes pienessä lätäkössä. Alue on saanut nimensä siitä, että sen vieressä ylhäällä, pitkällä eteläterassilla on toisinaan merellinen tunnelma. Kun lokit kirkuvat viereisellä pellolla, voi kuvitella olevansa laivassa. Reelingin tai siis terassin kaiteen takana unelmissani siintelee kukkameri. Valkoiset ruusuleimut ja arovuokot kuohuvat vaahtopäinä.
En ollut lainkaan tullut
ajatelleeksi, että arovuokot voisivat viihtyä täällä.
Alueen suunnittelu ja toteutus on ollut haasteellista.
Alueen suunnittelu ja toteutus on ollut haasteellista. Paahteisessa rinteessä routaeristeen päällä on matala ja kuiva kasvualusta. Alempana kasvualusta on pääasiassa syvä, mutta keskellä on suuri kivenjärkäle maan alla eikä sitä saa kaivettua pois. Alue on suuri ja kaipaa niin korkeahkoja kuin mataliakin kasveja.
Olen istuttanut sinne valkoista ruusuleimua, isorikkoa ja syyskohokkia sekä ketoneilikkaa ja vihreävalkolehtistä lusikkamaksaruohoa. Väriä tuo aniliininpunainen laukkaneilikka, mutta se on menestynyt huonosti enkä ole saanut sitä leviämään.
Yläosassa terassin perustusta peittämässä kasvaa muutamia tummanpunalehtisiä maksaruohoja sekä hopeinen maruna. Reunoilla huojuvat hopeatopot. ”Rannalle” syvään, multavaan maahan olen istuttanut matalia jaloritarinkannuksia, syysleimuja sekä neidonkurjenpolvea. Mikään ei ole vielä kasvanut niin, että ne peittäisivät mullan.
Mutta ne arovuokot,
ne olen saanut lahjaksi.
Onnistunein istutus on tähän mennessä ollut harokataja, jonka kainalossa kasvaa kissankäpälää. Mutta ne arovuokot, ne olen saanut lahjaksi. Ne ovat kylväytyneet sinne itsestään parinkymmenen metrin päästä Ameriikasta. Vuokot muodostavat runsaita mättäitä ja alkukesällä nostavat kymmenet kukkansa pitkien varsien päihin. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniita.
Olen niin kiitollinen arovuokoista!
Keskelle aluetta on jostakin kaukaa kantautunut myös nukkapähkämön siemen. Taimi näyttää viihtyvän. Hyvä suunnitelma sekin. Kiitos vain! Nukkapähkämö on sopivan korkea peittämään perustusta. Sitä aion lisätä alueelle reippaasti. Se tosin taitaa olla reipas ilman minun apuanikin. Arovuokkoja aion auttaa kylväytymään koko meren yli eikä haittaa yhtään, vaikka ne kylväytyisivät koko puutarhaan. Rakastan niitä.
Paikka osoittautui täydelliseksi.
Kasvi viihtyy ja kukkii loputtomiin.
Rakastan myös hailakankeltaista japaninunikkoa. Sen paikka tuli Etelämerelle aivan kuin vahingossa. Olin kuvitellut unikon korkeammaksi ja miettinyt sille paikan toisaalta. Nähtyäni kasvin sille piti miettiä uusi paikka ja tökkäsin sen tänne. Paikka osoittautui täydelliseksi. Kasvi viihtyy ja kukkii loputtomiin. Sitä paitsi tuo pieni kukkija näkyy ikkunasta vielä myöhään syksyllä.
Olen kieltäytynyt tästä
hyvää tarkoittavasta tarjouksesta.
Vieressä kasvava kirsikkapuu on tarjonnut minulle suunnitteluapuaan ja lahjoittanut alueelle joka kesä sata juurivesaa. Olen kieltäytynyt tästä hyvää tarkoittavasta tarjouksesta.
Valkoisen ja hopean seuraan sopii hyvin vaaleanpunainen. Sitä aion lisätä istuttamalla ’Mai’ tai 'Moerheimii' -samalleimua. Vähän myöhemmin rannalla vilkuttavat ehkä vaaleanpunaiset neidonkurjenpolvet. Näin minä olen ajatellut, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan uusia suunnitelmia.
