IHAN PASSELI SANA

Tulin miettineeksi sanaa ihan. Aika jännä sana, kun tarkemmin ajattelee. Suomen kielen opiskelijoilla voi taas nousta hiki otsalle, kun yrittää ymmärtää suomalaisten ajatuksenjuoksua. Otetaanpa muutama esimerkki.

Puutarhan hoito on ihan mahtava harrastus. Siis tosi mahtava. Ihan-sana näyttäisi tehostavan sen jäljessä tulevan adjektiivin merkitystä. 

Tässä aamupuuroa ja sen kanssa pensasmustikoita syödessä ei voi muuta kuin todeta, että pensasmustikat ovat ihan huippuja. Helppoja kasvattaa, satoisia, terveitä ja terveellisiä. Kunhan ne on kerran istuttanut kunnolla, jatkossa on melkein vain poimimisen vaiva. Ai niin, kannattaa ne myös suojata talveksi verkoilla, jotta oksat eivät mene parempiin suihin. Se ei sitten olekaan ihan niin kivaa.

Jos kerran ihan-sana korostaa adjektiivia, niin eikös pionista voisi sanoa, että se on ihan kaunis? Ei, ei missään tapauksessa! En minä ainakaan, sillä pionithan ovat todella kauniita. Erityisen kauniita. Ihan kaunis kuulostaa siltä, ettei se nyt niin kovin kaunis ole. Tai että on niitä kauniimpiakin.

Hmm… eikös alussa juuri puhuttu, että ihan korostaa adjektiivin merkitystä. No jaa, ei se ihan niin helppoa ole. Katsos kun se vähän riippuu. Jos joku sattuisi minulta kysymään, millaista tänään oli puutarhassa, voisin vastata: ”Ihan kivaa.” Äänensävystäni riippuen kysyjä saattaisi ihmetellä, että mikä nyt, oliko jotain pielessä. Ei nyt varsinaisesti pielessä, ei vaan ollut fiilistä. Vähän kuin jos juhlissa olisi ihan mukavaa tai ihan hauskaa.

No, tuohan on ihan hurjan vaikeaa! Ei kyllä ole. (Ei ole vai kyllä on? Ota tuostakin nyt selvää.) Katsotaanpa.

Villisti leviävä valkoinen kyläkurjenpolvi on ihan kamala kitkettävä. Siementaimia löytyy tuhansittain ja niitä on vaikea erottaa muista kurjenpolvista, sillä kilttejäkin kurjenpolvia on. Voiko olla vielä jotakin kamalampaa? Kyllä voi. Korte on ihan hirveä, sillä sen juuret ulottuvat Kiinaan asti ja kuka niitä sieltä hakee. Toivoton tapaus.

Negatiivissävytteisen adjektiivin vahvistajana ihan näyttäisi toimivan. Tämä talvi on ollut ihan kummallinen. Alan olla jo ihan kyllästynyt liukkaisiin keleihin.

On silti ihan parasta, kun Suomessa on neljä vuodenaikaa ja rikas kieli.

ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS, VAIKKA, KUIN…

Viime aikoina olen julkaissut blogissani juttuja noin kerran kuukaudessa. Jutut ovat olleet katkelmia puutarhapäiväkirjastani. Nyt minun teki mieleni kirjoittaa jotakin ihan muuta. Luonnokset-kansiossa olisi keskeneräisiä juttuja, mutta halusin silti kokeilla pitkästä aikaa keksimääni juttuidea-automaattia. Kirjoittelin siitä tänne.

Tällä kertaa kirjoitin hakukoneeseen sanan ”että”. Aika pian kone tarjosi tuttua litaniaa alistuskonjunktioista: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin… Siitäpä sain idean kehitellä tällaisen haasteen.

Hyvä puutarhaystäväni, jatka lauseita ja julkaise ne toistenkin iloksi. Halutessasi voit haastaa puutarhaystäviäsi mukaan. Jos haluat varmistaa, että näen vastauksesi, kannattaa linkata juttu alla olevaan kommenttikenttään.

Minä haastan mukaan sinut, jonka kodissa on kukkatapetti.



Pidän siitä, että kevät on

En olisi arvannut, että

Et ehkä tiennyt, että

Olen valmis ahertamaan, jotta

Koska haluan

Minun kesäni alkaa siitä, kun

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen,

Jos toiveeni toteutuu,

Vaikka en pidä

Puutarhurina olen kuin

Kunhan lumet sulavat,

Ellei minulla olisi puutarhaani,

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä



Tässä minun täydentämäni lauseet:

Pidän siitä, että kevät on pitkä ja viileähkö. Silloin ehtii saada paljon aikaan.

En olisi arvannut, että minusta tulee joskus tädykeihminen. Viime kesänä huomasin ostaneeni meille jo kahdeksannen tädykelajikkeen.

Et ehkä tiennyt, että en ole koskaan vieraillut Laukon kartanon puutarhassa, vaikka kartano on melkein meidän naapurissamme. Tosi noloa myöntää, että olemme aina lähteneet merta edemmäs kalaan. Ensi kesänä meidän olisi tarkoitus käydä Laukon taidenäyttelyssä ja samalla puutarhassa, sillä saimme lapsilta joululahjaksi rahaa siihen tarkoitukseen.

Olen valmis ahertamaan, jotta puutarhassani olisi mahdollisimman vähän voikukkia. Ajan hermolla olevat ihmiset sallivat voikukkiensa rehottaa pörriäisten ravintona, mutta minä olen siinä mielessä vähän vanhanaikainen. Tietenkään en pörriäisiä halua silti unohtaa. Olen istuttanut niille paljon muuta.

Koska haluan helppohoitoisen puutarhan, olen täyttänyt puutarhani pioneilla, päivänliljoilla ja pensailla.

Minun kesäni alkaa siitä, kun terassit on pesty ja somistettu.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, minä vetäydyn sisätiloihin ilmalämpöpumpun alle. Sen sijaan mieheni innostuu tuolloin pihahommista ja hehkuttaa, kuinka hienoa on työskennellä hien virratessa. Tuntuu kuulemma kesältä. 

Jos toiveeni toteutuu, istutan syksyllä (vaalean)oransseja tulppaaneja.

Vaikka en pidä kirkkaankeltaisesta, minulla on penkillinen kirkkaankeltaisia syyspäivänliljoja. Monta kertaa aioin jo hävittää ne, mutta sitten huomasin niiden rimmaavan täydellisesti ’Jan van Leeuwen’  -pionien  (kuvassa) kanssa. Päivänliljat saivat jäädä puutarhaamme.

Puutarhurina olen kuin muurahainen: jatkuvasti työn touhussa.

Kunhan lumet sulavat, alkavat terassin orvokki-istutukset pyöriä mielessä.

Ellei minulla olisi puutarhaani, toivoisin saavani edes postimerkin kokoisen palan maata.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä ajelen puutarhamme polkuja pitkin sähköpyörätuolilla. Jouko levensi polkuja viime syksynä ja sähkäri on jo tilattu.

KIINNOSTUS KIELEEN JA KASVEIHIN

Sisältää linkin Leikiten Oy:n sivuille.

Mikä yhdistää seuraavia kasveja: sananjalka, pionit ’Pillow Talk’ ja ’Do Tell’, tiibetinkoirankieli, tarhajuoru ja valeangervo? Hoksasit varmaan, että niiden nimet viittaavat jollakin tavalla kommunikointiin. Se on minulle tärkeää.

Pioni ’Do Tell’. Kerro toki.

Pidän sanoista ja eri tavoista kommunikoida kielen avulla tai ilman kieltä. Sanat ja nimet kiehtovat minua niin paljon, että nuorena minun piti matkustaa Kuala Lumpuriin ihan vain sen takia, että sillä oli niin hauska nimi.

Kirjaan tarkasti ylös kaikki puutarhaani istutettujen kasvien nimet ja lajikkeet. Voisin istuttaa puutarhaani kasveja pelkästään niiden nimien vuoksi. Olisi aika hauska muistella, että olikos tämä se röyhyvihvilä vai isoräpelö. Nukkajäkkärä minulla jo onkin. Kirjosorsimo voisi olla hauska. Kitkiessänikin haluan aina tietää, minkä nimisiä rikkoja nyhdän ylös. Nautin lintujen laulusta, mutta minua häiritsee, kun en tiedä monenkaan linnun nimeä.

Villanukkajäkkärä 

Olen kiinnostunut myös eläinten kommunikoinnista sekä ihmisten ja lemmikkieläinten välisestä vuorovaikutuksesta. Minua kiehtovat jutut viittovasta Koko-gorillasta, Raamatun kertomus puhuvasta aasista sekä videot puhuvista papukaijoista. Voisin isona alkaa eläinten ja ihmisten välisen kommunikoinnin tutkijaksi. Paha vain, kun en näytä kasvavan tämän isommaksi, suunta on paremminkin kutistumaan päin.

Minua kiinnostaa niin eläinten kuin kasvienkin keskinäinen kommunikointi. Niistähän on jo tutkimuksiakin. Kasvien kommunikoinnista olen kirjoittanut jutussa nimellä Kasvien mieli.

Miten mielenkiintoista olisikaan tietää, miten muurahainen viestittää toiselle, että nyt lähdetään raahaamaan tätä saalista yhdessä tuonne suuntaan. Tai kuka muurahaisista päättää ja kenen kanssa, minne tehdään uusi pesä menetetyn tilalle. Myrmekologit ovat saaneet selville, että muurahaiset kommunikoivat toistensa kanssa hajujen, värinän, kosketuksen tai äänien avulla sekä näiden kaikkien yhdistelmillä. Väittelevätköhän ne koskaan?

Kuka muurahaisista keksikään asettua taloksi hopeatoppojen juurelle ja sai toisetkin innostumaan asiasta?

Olen aina ollut kiinnostunut lapsista ja lasten jutuista. Siksi hakeuduin ammattiini puheterapeutiksi. Työskennellessäni puheterapeuttina lasten kanssa kärsin siitä, että pystyin auttamaan vain pientä osaa apua tarvitsevista lapsista. Monilla oli suuria kielellisiä vaikeuksia ja he tarvitsivat paljon tukea. Ryhdyin suunnittelemaan materiaalia lasten kielenkehityksen tueksi. Nyt olen onnellinen, että pystyn auttamaan omalta osaltani hyvin monia lapsia, vaikka en enää itse toimikaan terapiatyössä. Voit kurkata täältä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksikymmentäneljä vuotta ja teen edelleen.

Elämä on ihmeellistä. Luontaiset kiinnostuksen kohteet kietoutuvat mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Työ ja harrastukset täydentävät toisiaan. Arvaat armaan, missä syntyvät parhaat ideat työhön. Puutarhassa ja lenkillä tietenkin. Ja mihin on parasta mennä lataamaan akkujaan työn jälkeen? Puutarhaanpa hyvinkin.

Tiibetinkoirankieli

Olisi hauska kuulla, katsotko sinäkin puutarhaasi ammattisi ja/tai kiinnostuksenkohteittesi lasien läpi.

LASTEN PARATIISI

Ennen lapset pantiin kitkemään rikkaruohoja, mutta nykyään moni lapsi saa pihalleen kokonaisen leikkipuiston. He eivät voi kuvitellakaan, että joku raasu on joutunut kitkemään rikkaruohoja.

Leikkipuisto muuttuisi erityisen sadunhohtoiseksi kun aurinkoisella paikalla kasvaisi kokonainen satumaailma (pioni ’Fe´erie’). Keijut (keijunkukka, keijunmekko, keijunruusu), haltiat (haltijankukka), peikot (peikonpähkinä, peikkonauhus, peikonkakkara, kääpiökuusi ’Peikko’) ja jättiläiset (’Six hill’s giant’) voisivat kasvaa sulassa sovussa Lumikin (verhoangervo ’Lumikki’, ruusu ’Schneewittchen’), Tuhkimon (peittopaju ’Tuhkimo’, jättikurpitsa ’Cinderella’), Asterixin (peruna ’Asterix’) ja Peter Panin (patjarikko ’Peter Pan’) seurassa.

Ruusu 'Schneewittchen' eli Lumikki

Eikä satumaailma ole oikea satumaailma ilman amerikantaikapähkinää. Taikuutta toisivat myös velhot (höyhenpensas ’Velho’, loistopäivänhattu ’Green Wizzard’). Poikalapset eivät varmasti panisi pahakseen, jos puutarhassa kasvaisi vielä viikinkilaiva (haltiakukka ’Viking Ship’) ja jokunen merirosvokin (tarhapäivänlilja ’Crimson Pirate’).

Loistopäivänhattu 'Green Wizzard'

Omat lapsemme eivät saaneet omaa leikkipuistoa, mutta kyselin sentään heidän toiveitaan puutarhan suhteen. Tuolloin kolmevuotias kuopuksemme sanoi: ”Raparparperi ja kivejä ja tietä, uima-allas ja vielä kukkia.” Myöhemmin hän tarkensi toivomuslistaansa. Toiveiden puutarhassa kasvaisi pitsaa, salaattia, herneitä, mansikkaa ja mustaviinimarjoja, mustikoita, omenoita ja päärynöitä. 

"Raparparperissä" riittää hämmästelemistä.

Pitsan siemeniä en saanut tilattua mistään. Nyt nimiluetteloja selatessani huomasin, että voisin sen sijaan tarjota hänelle tortillalastuja (kuunlilja ’Tortilla chips'), muffineita (hammasheisi ’Blue Muffin’), luumuvanukasta (korallikeijunkukka ’Plum Pudding’), marmeladia (keijunkukka ’Marmalade’), makeisia (keijunkukka ’Caramel’, tomaatti ’Candy Berry’, pensaspuolukka ’Red Candy’, leimu ’Candy’, pioni ’Candy Stripe’, tuoksuatsalea ’Ribbon Candy’) ja suklaata (runkotomaatti ’Chocolate Cherry’, sormustinkukka ’Chocolate’, värililja ’Chocolate Canary’, rönsyakankaali ’Chocolate Chip’, suklaakirsikka…). 

Espressoa (gladiolus ’Espresso’, kurjenpolvi ’Espresso’) ja cappuccinoakin (petunia ’Cappuccino’, keijunkukka ’Cappuccino’) löytyy, mutta ne taitavat olla enemmän aikuisen makuun. Lapset saavat toki tilkkasen maistiaisiksi. Voi, voi, pitsaa ei vaan vieläkään ole jalostettu.

Lapset voisivat ilahtua myös eläinlaumasta ympärillä. Näitä eläimiä ei tarvitsisi pienimpienkään pelätä. Lastenjuhlan yhdeksi ohjelmanumeroksi voisi järjestää kilpailun: yhdistä oikea eläin ja kasvi. Löydätkö hämähäkkikukan, perhosorvokin, elefanttiheinän, kukonharjan, jänönhännän, tiikerililjan ja leijonankidan? Harmi vain, että nämä kaikki eivät kuki yhtä aikaa.

Eläimiä löytyy hiirenvirnasta elefanttiheinään, niin hyönteisiä (perhosorvokki, kirjoperhoskukka, törmäkukka ’Butterfly Blue’, koiruoho, ampiaisyrtti), hämähäkkieläimiä (hämähäkkikukka) kuin nilviäisiäkin (kotilokukka). 

Lemmikkieläimistä löytyvät koira (koiranheisi, koiranruusu, koiranhammas, koiranheinä, koiranköynnös), kissa (kissanminttu, kissankello, kollinminttu, mirrinminttu) ja hevonen (hevoskastanja) ainakin. 

Mirrinminttu jättipoimulehtien edessä.

Kotieläimistä löytyisi kana (peltokanankaali) ja kukko (kukonharja, kukonkannus) sekä härkä (härkäpapu, häränsydän), vuohi (vuohenjuuri, vuohenputki) ja sika (siankärsämö). 

Valittavana olisi kotimaan metsän eläimiä: hirvi (hirvenkieli, hirvenjuuri), kauris tai peura (kauriinkello, peurankello), karhu (karhunköynnös, karhunlaukka), susi (sudenporkkana), ahma (kuunililja ’Wolverine’), kettu (revonpapu, ketunleipä), jänis (jänönhäntä, jänönvihma), majava (keltamajavankaali), hiiri (hiirenporras, hiirenvirna, kuunlilja 'Blue Mouse Ears') ja sammakko (konnantatar).

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' on pienin kuunlilja, jonka tiedän.

Villieläimiäkin löytyy pienen eläintarhan verran: apina (apinankukka), tiikeri (tiikerililja, tiikerikaunosilmä), leijona (leijonankita), pantteri (pantterililja) ja gorilla (tulppaani ’Gorilla’). Meren eläimiä ei löydy kovin montaa, mutta skorpioni ja kalat (värimintut ’Scorpion’ ja ’Fishes’) sentään.

Tiikerililja 'White Twinkle' ei nyt oikein tiikeriä muistuta, mutta on aivan ihana.

Leikkisää päivän jatkoa itse kullekin!

SANOJEN SIEMENIÄ

Osallistuessaan arvontaan blogissani anonyymi kirjoitti:

”Puutarhat kiehtovat minua ne voivat olla myös olemattomia, salaisia, läpinäkyviä...

kukka tai kiehkurasiemenkota on puutarha kun korennonsiipi hipaisee unelmoimaan.

Puutarhassasi kuljen blogisi polkuja kauneuden lähteille.

Kysyn, kylvätkö puutarhaasi sanojen siemeniä

poimitko tähtitaivaan aarteita puutarhasi yltä?”

Ei, en minä kylvä niitä. Ne ovat kylväytyneet sinne itsekseen. Minun tarvitsee vain poimia itäneet taimet. Minun tarvitsee vain löytää ne oikeat taimet, mutta se ei ole aivan helppoa. Puutarhani on täynnä tavallisia sanoja, arkisia sanoja. Niitä ryöpsähtelee kaikkialla kuin pihatähtimöä kasvimaalla. Niiden arkisten sanojen poimiminen käy helposti.

Runollisia sanoja en löydä.

Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia,

etten vain ole huomannut niitä.

Joskus löydän jonkun hauskan sanan. Joskus käteeni osuu vanha sana. Kuin isoäidiltä perityn joriinin mukula.  Runollisia sanoja en löydä. Niitä ei joko ole tai sitten ne ovat niin harvinaisia, etten vain ole huomannut niitä. Ehkä maaperä on liian savinen.

Puutarhaani on kylväytynyt myös vierasperäisten sanojen siemeniä. Harvoin poimin niiden taimia. Pidän eniten suomalaisista.

Joutsenten huutaessa löydän usein

pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Sateella onnellisten sanojen siementaimet nousevat kuin sienet kuusen juurelle. Paahteessa ne sen sijaan kuivuvat käppyröiksi. Joutsenten huutaessa löydän usein pehmeitä, tyytyväisiä, haikeansuloisia sanoja.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Sanat tai jopa kokonaiset lauseet

nousevat maasta kuin perunat. 

Kuokkiessani puutarhassa sanat tai jopa kokonaiset lauseet nousevat maasta kuin perunat. Se on kaikista hauskinta. Poimin ne innoissani mukaani, mutta kesken puutarhatöiden en lähde niitä sisälle viemään. Niiden aika on sitten kun olen nähnyt auringonlaskun ja tähdet syttyvät taivaalle. Istahdan hetkeksi näppäimistön ääreen ja nautiskelen.

Toivottavasti tekin nautitte.

Kiitos, anonyymi lukijani, inspiroivasta kysymyksestä!

KOIRAN VIRKA

Kaikenkarvaisia juttuja täällä Pauliinan blogissa näyttää olevan, mutta minusta ei ole kirjoitettu mitään. Tai no, olihan täällä yksi, mutta siitä on jo kauan. Villakoiran ydinhän on siinä, että olen aika merkittävä otus tässä huushollissa.

Tämän ja muut jutun koirakuvat on ottanut Avilla Isopahkala.

Ystäviä olemme, vaikka

Reetalla on välillä koiruudet mielessä.

Meillä on kissat – Onneli ja Reetta – ja koira, siis minä. Emme me silti ole kuin kissa ja koira. Ystäviä olemme, vaikka Reetalla on välillä koiruudet mielessä. Kyttää tuolilla tai nurkan takana ja huitaisee käpälällään kun menen ohi. Se tosin täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että ihan kaikista luotettavin ystävä en minäkään taida olla. Jos Pauliina on näkemässä, en koske kissojen ruokiin. Heti kun hän kääntää selkänsä, jauhelihat menevät parempiin suihin – tai menisivät, elleivät kissojen ruokakupit olisi korkealla. Kuuluvat sanovan, että kauanko makkara koiran kaulassa.

Koiranelämää. Ei kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta ei minulla ole valittamista. On minulla sentään virka – ja vakinainen virka onkin. Koiran virka. Juoskoot Onneli ja Reetta hiirien perässä. Minä odotan. Aamulla odotan, että Pauliina herää ja antaa minulle lihapullia. Odotan kun Pauliina laittaa pyykkejä. Odotan lapsia koulusta. Odotan Joukoa asioilta. Odotan Pauliinaa puutarhassa. Odotan ja odotan. Iltaan asti. Illalla odotan, että lähdetään nukkumaan. Välillä räksytän. Kaikesta. 

Haukutaan väärää puuta.

Sanotaan, ettei vanha koira istumaan opi tai että vanha koira ei opi uusia temppuja. Tuollainen on kyllä ihan meikäläisten haukkumista. Haukutaan väärää puuta. Ihmisten vikahan se on, ellei koira opi.  Mutta mitäpä siitä. Ei haukku haavaa tee. 

Minä ainakin olen oppinut, että Pauliinan pitää antaa nukkua. Hiivin Pauliinan sängyn alle aikaisin aamulla. Nukun koiran unta. Ennen pomppasin ylös jokaisesta peiton kahahduksesta. Nyt tiedän, että Pauliina vain kääntää kylkeään. Vasta sitten ryntään nuolaisemaan varpaita, kun Pauliina irrottaa kännykän laturista. Pauliina rapsuttaa minua. Hän tietää, että kissa kiitoksella elää, koira päänsilityksellä. Sitten juostaan alakertaan. Minä olen aina ensimmäinen.

Joku koiranleuka voisi sanoa minua laiskaksi, mutta sitä en kyllä ole. Näkisittepä kun joku lapsista laittaa kengät jalkaan. Siitähän minä innostun niin, että koko tienoo raikuu. Tanssin villisti ympäriinsä. Kyllä silloin häntä heiluttaa koiraa.  Kiljun. Haukun ja vingun. Haukun riemusta koko matkan – portille asti. Enempää en viitsi juosta kun Pauliina ei ole mukana.

Ne pääsevät kuin koira veräjästä.

Ei moitteen sanaa.

Niin, Onnelista ja Reetasta puheen ollen... Tuli vaan mieleen vanha suomalainen sanonta: "Anna katille kaikkia mitä se naukuu, katso kaikkia mitä koira haukkuu." Näkisittepä kun kissa maukaisee. Heti ollaan kuorona lepertelemässä. – Oi, Onneli, haluatko sinä ruokaa? Minäpä annan... – Reetta-pieni haluatko sinä ulos? – Ja lässyti-lässyti... Saavat tietysti kaiken.

Ei, en minä ole kateellinen. Sanoin vain. On minulla toinenkin asia. Vaikka kissat hyppäisivät pöydälle (harvoin toki hyppäävät), ne pääsevät kuin koira veräjästä. Ei moitteen sanaa. Minä en saisi tehdä niin. Voisi tulla sanomista. Miksiköhän?

Minä en kyllä kehtaisi tehdä tällaista.

Kaikki takuulla muistavat kun oli kauheat helteet. Oi-ei, se oli kamalaa! Pauliina jo luuli, että kuolen siihen kuumuuteen. Puhui, ettei vanhan koiran sydän kestä tai jotain. Kuljin häntä koipien välissä. Uikutin. Makasin vain kaakelilattialla. Pauliina vei suihkuun ja sitten vasta surkea olinkin, kuin uitettu koira. 

Mietin, että tässä on kyllä koira haudattuna. 

Sitten yhtenä yönä en saaanut nukuttua siinä kuumuudessa. Kello oli kolme yöllä kun Pauliina vei minut keittiöön ja otti sakset. Mietin, että tässä on kyllä koira haudattuna. Minä hyörin ja pyörin. Pauliina leikkasi. Nips-naps. Pitkät kauniit karvatupot tippuivat keittiön lattialle.  Pauliina leikkasi. Leikkasi ja leikkasi. Lopulta uskoin, ettei ole koiraa haudattuna; huomasin, että oloni helpottui ja rauhoituin. Viiteen asti Pauliina leikkasi. Sitten menimme nukkumaan.  

Aamulla kaikkia nauratti. Eivät olleet tuntea minua. Johtui varmaan nuorekkaasta olemuksestani. Siihen loppui uikutus ja vaivat, joten ei ole koiraa karvoihin katsomista.

On jo syyskuu. Kohta alkavat koiranilmat. Satakoot vaikka kissoja ja koiria. Sopii minulle. Minä viihdyn Pauliinan vieressä nojatuolin alla.

Häntä pystyyn, kaverit!

Parhain terveisin Rose

Sydämellisesti tervetuloa, Joku Varpuslintu ja Hirnakka, blogini ihanien lukijoiden joukkoon! Toivottavasti viihdytte. 
Terveisin Pauliina

KATTIA KANSSA

No, huh! Vihdoin päästään viettämään taas oikeita kissanpäiviä. Kissa vieköön, mikä viikko takana! Saatiin vihdoin ne typerät kaulurit pois.

– Ja katinkontit! sanoin minä.

– Kitinkattia! sanoi Reetta.

Hyvähän emännän ja isännän oli. Juhlapukineissa, mirri kaulassa olisivat voineet kiertää jos vaikka missä kissanristiäisisssä. Eivät kyllä kiertäneet. Kotona olivat hissun kissun koko pääsiäisen. Meitä kissapoloisia hoitelivat. Lapset rapsuttivat ja hellivät. Laskivat tunteja, milloin saataisiin nämä mokomat kaulurit pois. – Häntä pystyyn! yrittivät meitä rohkaista. – Viikko menee lopulta nopeasti ja sitten kaikki on ohi, he lohduttivat. – Ja katinkontit! sanoin minä. – Kitinkattia! sanoi Reetta.

Kissa reporankana.

Emäntäkin oli

kuin kissa pistoksissa.

Kyllä nousee karvat pystyyn kun ajattelen, missä kunnossa olimme. Innoissamme lähdimme eläinlääkäriin. Taju kankaalla tulimme kotiin. Hoipertelimme ja kaatuilimme. Silti yritimme kiipeillä. Emäntä juoksi perässä. Emäntäkin oli kuin kissa pistoksissa odottaessaan, että pysyisimme tolpillamme. Voi, kissanviikset, millaista se oli! 

Lapset olivat meidän tukenamme ihan koko ajan. Yksi pojista halusi kokeilla millaista meillä on ja pani koiran kaulurin itselleen. Oli kuulemma ihan kamalaa.

Ei ollut kolliakaan katsottuna.

No, sanotaan kuitenkin, että kissa putoaa aina jaloilleen ja kyllähän mekin tästä viikosta jotenkuten selvisimme. Nyt ei tule kissanpentuja, mutta siitä en osaa olla surullinen. Ei ollut kolliakaan katsottuna.

Ei ole kissoja karvoihin katsominen. Paljas laikku kyljessä johtuu leikkauksesta.

Kirjoitan nyt oikein kissankokoisin kirjaimin: PIDÄMME KYNSIN HAMPAIN KIINNI OIKEUDESTA OIKEISIIN KISSANPÄIVIIN! EMME ENÄÄ HYVÄKSY MITÄÄN TYPERIÄ KAULUREITA! JA ELÄINLÄÄKÄRIIN EMME ENÄÄ IKINÄ LÄHDE! Seuraavalla kerralla kuin tuli hännän alla juostaan piiloon. Meitä saa sitten  etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tai – tietysti voidaan tulla toisiin ajatuksiin, jos emäntä oikein nätisti pyytää. Emäntä on meille niin kiltti.

Väkeä vilisee kuin

Vilkkilässä kissoja.

Mutta kyllä meidän nyt kelpaa. Väkeä vilisee kuin Vilkkilässä kissoja: sylejä, rapsutuksia ja leikkikavereita riittää. Vain yksi vieno naukaisu ja ruoka kiikutetaan eteen. – Lohta, härkää, kanaa, tonnikalaa. Kastikkeella vai ilman? Hyytelönä vai muhennoksena? Saisiko teille jälkiruoaksi olla itse tehtyä viiliä? tarjoilija kysyy. 

Kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse, mutta kyllä minun se täytyy sanoa, että olemme me niin ihania, että meidän takia he tekevät mitä vain. 

Nyt minun täytyy lopettaa, sillä ajateltiin emännän kanssa vaihtaa limoviikuna isompaan ruukkuun.

Voikaa hyvin!

Terveisin Onneli ♥

ONKO SIIPI MAASSA?

Voi ulkomaalaisparkoja, jotka opiskelevat suomen kieltä! Ei se helppoa ole. Kaiken maailman kotkotuksia sitä keksitäänkin. Peräkanaa kuljetaan, siipi maassa tai nokka pystyssä ja eletään kuin Ellun kanat. Kukkoillaan ja siipeillään. Ensin keskustellaaan nokikkain, sitten otetaan nokkiinsa ja lähdetään omin nokkineen. Nokkavat. Keltanokat. Siipiveikot. Nirppanokat.

Keltanokat.

Siipiveikot.

Nirppanokat.

Saamme kiittää kanoja ja kukkoja monista vivahteikkaista suomen kielen ilmauksista. Niitä löytyy yllättävän paljon. Listasin niitä alle. Suomen kieltä opettelevia varten kirjasin myös sanontojen merkityksiä. Kommentoikaa, jos vielä tiedätte lisää tai jos sanonnan merkitys on erilainen kuin tässä.

Aiheeseen liittyvän tarinani voit lukea otsikolla Kaiken maailman kotkotuksia. 

KANAT JA TIPUT

Kumma juttu, mutta luettelo tipuihin liittyvistä sanonnoista katkeaa kuin kanan lento. Löysin vain pari ja niistäkin toinen on espanjalainen. Onneksi Unelmia ruusuista -blogin Tita auttoi untuvikon verran. Kiitos!

untuvikko: aloittelija
tipuaskelin: pienin askelin, vähän kerrallaan

Nuorukaisena kukonpoika, sulhasena leijona, ukkomiehenä aasi. Tämä espanjalainen sananlasku tuskin selitystä kaipaa. Kuvaisikohan se sitä, että vaimon näkö varmaan heikkenee iän myötä? Oma rakas alkaa näyttää aasilta.

Pian mennään tipuaskelin sinne minne nokka näyttää.

Suomalaiset sanonnat eivät kanoja imartele. Onneksi on myös kanaemoja ja kainaloisia kanasia.

kainaloinen kananen: hellittelynimitys läheiselle ihmiselle
kanan aivot: jotakin kutsutaan tällä tavalla tyhmäksi

kanan muisti: huono muisti

kotkotuksia: turhia tai vähäpätöisiä juttuja, puheita tai puuhia

katsoa mistä kana pissii: näyttää toiselle omia taitojaan / ylivertaisuuttaan, kehuskella / uhota omilla taidoillaan
olla kanamainen: halventava nimitys naiselle, pinnallinen, ei anna kovin älykästä vaikutelmaa, haluaa miesten huomiota

Kanat orrella ja kainaloinen kananen Viuhti-kukon kainalossa ilta-auringon paisteessa.

olla kananlihalla: ihokarvat nousevat pystyyn joko kylmästä tai tunnesyistä

on vielä kana kynimättä: jokin vaikea asia / ristiriitatilanne on vielä selvittämättä toisen osapuolen kanssa

säntäillä kuin päätön kana: harkitsematonta, impulsiivista käyttäytymistä

peräkanaa: peräkkäin, jonossa

kuin Ellun kanat: viettää huoletonta elämää tai toinen tulkinta on olla juovuksissa

kuin kanaemo: huolehtivainen, äidillinen

kuin kanan lento: joku asia kestää lyhyen aikaa ja / tai loppuu äkillisesti 

kuin kanat orrella: vierekkäin
harvassa kuin kanan hampaat: joku on erittäin harvinainen

– Näin, lapsukaiset, nokitaan. Tulkaapa syömään, tipuset!

Aikainen kana nappaa madon. / Aikainen kana löytää jyvän. Kannattaa tehdä asiat ajoissa. Se, joka on ajoissa, hyötyy eniten.

Kun ei tiedä, minne menisi, pyörii kuin kana tappuroissa. liikkua levottomasti

Kyllä sokeakin kana jyvän löytää. Vähätellään toisen saavutuksia ja tarkoitetaan, että se oli ainoastaan sattumaa.
Minkä kukko nokkii, se kanaan kajottuu. En tiedä tämän varsinaista merkitystä, mutta sananlasku kuvaa hyvin ainakin sitä kuinka kukko etsii kanoille ruokaa ja kanat lihovat.

Muna on kanaa viisaampi. Lapset voivat tehdä parempia ratkaisuja kuin vanhempansa.


KUKKO
Jos eivät sanonnat imartele kanoja, niin eivät kyllä kukkojakaan. Harmillista, että sanonnat ovat iskostaneet monien mieleen kuvan kukoista itsekkäinä ja mahtailevina olentoina, vaikka hyvät kukot sopisivat esikuviksi kaikille miehille ja perheen isille.

kukon askel: Jos päivä on pidentynyt kukon askeleen, se on pidentynyt sen verran, että sen huomaa selvästi. Lasten leikeissä kukon askel on iso harppaus. Kukonaskelkuvio on tietty kankaan kudontamalli.

kukkotappelua: tappelua, molemminpuolista uhittelua
kukkoilla: mahtailla, rehennellä, rehvastella

kukonlaulun aikaan: aikaisin aamulla

kukkona tunkiolla: ihminen ajattelee olevansa toisia parempi ja dominoi muita

hankkinut kannuksensa: saanut ansioita, arvostusta

ei kunnian kukko laula: jollekin käy huonosti ei-toivotun käyttäytymisen vuoksi, joutua vastuuseen teoistaan

– Täällä, rouvaseni, täällä on herkkupala...

Ei kukko käskien laula. Lapsi tai aikuinenkaan ei tee jotakin asiaa käskemällä, oma-aloitteisesti kyllä.

Minkä kukko nokkii, se kanaan kajottuu. En tiedä tämän varsinaista merkitystä, mutta sananlasku kuvaa ainakin sitä kuinka kukko etsii kanoille ruokaa ja kanat lihovat.

MUNA

emämunaus: iso epäonnistuminen

munalukko: riippulukko
pesämuna: alkupääoma

jäädä munimaan: viivytellä
munata: epäonnistua

Vähän pesämunaa...

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ei voi tietää, mikä on asian syy ja seuraus.

Muna on kanaa viisaampi. Lapset voivat tehdä parempia ratkaisuja kuin vanhempansa.

Tätä asiaa pitää vähän hautoa ensin. Asiaa pitää miettiä, harkita ennen päätöksentekoa.

Älä pane kaikkia munia samaan koriin. Älä ota liian suuria riskejä, ei ainakaan yhdellä ja samalla tavalla.

SIIVEKKÄÄT

kupu täynnä: vatsa täynnä, kylläinen olo

keltanokka: aloittelija
nirppanokka: nirso, valikoiva
nokkapokka: riitatilanne, pieni tappelu
nokkaunet: päiväunet

nokkava: kopea, nenäkäs, viisasteleva

keskustella nokikkain: keskustella kasvokkain
kulkea nokka pystyssä: olla ylpeä

Nokilleen lennetään monta kertaa ennen kuin jalat kantavat.

lentää nokilleen: kaatua
mennä minne nokka näyttää: valita reittinsä spontaanisti ilman tarkkoja suunnitelmia

nyrpistää nokkaansa: ei pidä jostakin
näyttää nokkaansa jossakin: käydä / näyttäytyä jossakin
ottaa nokkiinsa: loukkaantua sanoista
pistää nokkansa joka paikkaan / toisten asioihin: puuttua asioihin, jotka eivät kuulu itselle
nyrpistää nokkaansa: ei pidä jostakin
ei kauan nokka tuhise: tekee jonkin asian nopeasti
nokan koputtamista: valittamista
nokka nyrpällään: ei pidä jostakin ja ilmaisee sen jollakin tavalla, ainakin ilmeillään
nokat vastakkain: olla eri mieltä, ristiriitatilanne

omin nokkineen: itsekseen, itsenäisesti

höyhentää: kostaa, antaa selkään, piestä

sulkaa hattuunsa: hankkia/saada arvostusta

Pikkuinen siipiveikko emon siipien suojissa.

siipiveikko: toisten kustannuksella elävä

siipeillä: elää toisten kustannuksella

siipi maassa: masentunut, surullinen, allapäin

siinä siivellä: jokin asia hoituu samalla vaivalla eli ei tule olennaisesti lisää työtä tai elää toisten kustannuksella

ottaa siipiensä suojaan: ottaa joku huolehdittavakseen

lentää pyrstölleen: hämmästyä

aika menee kuin siivillä: aika kuluu nopeasti

tiedonjyviä: vähäistä tietoa, alkeita
erottaa jyvät akanoista: erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä
päästä jyvälle: alkaa ymmärtää jokin asia


Ei olla siipi maassa eikä nokka nyrpällään. Versonpääkevät on ihan tipunaskeleen päässä.

Lämpimästi tervetuloa lukijoikseni, Niina R. 10-vuotissuunnitelma -blogista ja Tuovi Pietilä! Ilahduin kovasti teistä. Toivottavasti tekin saatte paljon iloa jutuistani ja kuvistani.