AINA AIKATAULUSSA

Mietin puutarhan aikaa, mutta nyt en puhu kuukausista, viikoista tai päivistä, tunneista tai minuuteista. Nyt katson ajankulkua korkeintaan kurjenkellosta. Unohdan viisarit ja kalenterit.

Lumikevät ja ruskeiden huppujen aika

Minun kevääni alkaa siitä, kun joulutavarat on pantu pois ja aurinko paistaa ensimmäisen kerran ruokapöytään. Olkoot lunta ja pakkasta miten paljon tahansa, niin siitä alkaa lumikevät ja ruskeiden huppujen aika.

Jouluruusut ovat nupuillaan ja varjoyritit vihreinä lumen alla. Pitkä puutarhakausi on edessä ja kaikki on vielä mahdollista.

Kukkakevät ja krookukset

Jossain vaiheessa lumet sulavat ja satavat uudelleen, mutta kuitenkin on kukkakevään aika. Krookukset saavat minut huokailemaan ihastuksesta, mutta aika ei pysähdy. Krookukset kuihtuvat. Yksi aikakausi on päättymässä. Tulee haikea olo: kaikki tämä ihanuus ei kestäkään loputtomiin.

Tulppaanien ja kirsikankukkien aika

Pian haikeus kuitenkin haihtuu. Kevättähdet ja muut pikkusipulikukat ovat nousseet – nuo tulppaanien airuet. Pienet kukat näyttävät paljaassa puutarhassa suuremmilta kuin ovatkaan. Huput joutavat pois. Kanat pääsevät ulkotarhaan. On jo melkein kesä, mutta ei ihan vielä. Terassit ovat pesemättä.

Tulppaanien nuput pullistuvat. Odotus hiipii mieleen. Jokohan ne pian puhkeavat kukkaan, ja saan nähdä viime syksyn vaivannäön tulokset? Eikä tosiaan mene kauan, kun kukkia on kaikkialla maassa ja puissa. Meidän kirsikankukkajuhlamme alkaa. Tätä olen odottanut! 

Kirsikka- ja hedelmäpuiden kukkien terälehtien sataessa maahan tuntuu, että kevät valuu käsistä. Näinkö pian kevät meni?

Arovuokkojen aika

Kunpa ajan saisi edes hetkeksi hidastumaan. Mutta aika jatkaa juoksuaan: kirsikankukista siirrytään arovuokkojen aikaan. Krookusten jäähyväisten haikeus on unohtunut jo aikaa sitten, ja kaiken uuden keskellä unohtuvat pian myös maahan varisseet kirsikankukkien terälehdet. 

Pioniaika

Olen odottavalla mielellä: 'Claire de Lune' aloittaa pionien yltäkylläisen ajan. 'Royal Wedding' -unikot kulkevat airueina 'Buckeye Belle -pionien edellä. Muut pionit yhtyvät riemuun iiristen, jalolupiinien, poimulehtien ja ruusujen säestyksellä, kunnes 'Elsa Sass päättää pionien ajan. 

Pioniaikaan niitä on kaikkialla, sisällä ja ulkona. En meinaa uskoa todeksi tätä kaikkea vihreyttä ja kukkarunsautta. Sen kuitenkin tiedän, että aika rientää. Kun pionit ovat kuihtuneet, tuntuu varmaankin vähän samalta kuin lasten lähdettyä kotoa. Tyhjältä. 

Tyhjyyden aika

Jos minulla olisi runsaasti jaloritarinkannuksia, nyt alkaisi upea ritarillinen aika. Nuppujaan availeva kärhö lohduttaa tietysti vähän, mutta silti tätä ajankohtaa leimaa pieni tyhjyyden tunne, jopa alakulo. Vuodesta riippuen Tässä ei ole mitään järkeä -teemapäivää vietetään yleensä tähän aikaan. 

Syysleimujen aika

Oi-joi, joko nyt ollaan taas syysleimuissa, huokailen. Leimuista kesä alkaa väistämättä taittua syksyä kohti. Ei auta, että unohtaa syys-etuliitteen. Syksyä  kohti silti mennään. Ei sillä, että syksy olisi jotenkin kurja, mutta että jo nyt.

Tädykkeitten aika

Tyhjyys ja alakulo unohtuvat tädykkeitten ajan alkaessa. Tätä aikaa leimaa sellainen piirre, että innostun tekemään leikkokimppuja ja kukka-asetelmia. Nimittäin jos niitä aikoo ylipäänsä tehdä, kannattaa tehdä nyt, kun puutarhassa on vielä kukkia jäljellä. 

Päivänliljojen ja ruusujen aika

Tädykkeitten ajasta liu'utaan luontevasti päivänliljojen aikaan. Kerään päivänliljoja runsaasti maljakoihin eri puolille taloa.

Päivänliljat saattelevat kohti ruusujen aikaa. Ruusut ovat kukkineet pitkin kesää, mutta nyt muiden kukkien vähentyessä ne nousevat näyttävämpään osaan.

Talven kukka-asetelman aika

Nyt syksy tuntuu hyvältä. Syyshortensian kukat ovat sopivasti punertuneet. On aika varautua talveen, ja kerätä materiaalit seinäasetelmaan. Asettelen ne tuoreina seinätelineeseen, jossa ne saavat kuivua kauniisti. Asetelmaa säilyy kevääseen asti.

Ruska-aika

Ruskaa täytyy vähän odottaa, mutta on se  sen arvoinen. Kasvukauden loppuhuipennus.

Talviunen aika

Pikkuhiljaa alkaa olla ansaitun talviunen aika.

Näin se menee. Pääsitkö kärryille vai tuntuiko ajanlaskuni monimutkaiselta? En ole silti ainoa, jonka aikayksiköt ovat tai ovat olleet vaihtelevia. Wikipediassa kerrottiin, että ammoisina aikoina egyptiläiset mittasivat aikaa vain päivisin. Kun he sitten alkoivat mitata aikaa myös öisin, vuorokausi jaettiin 24 tuntiin. Älkää vain luulko, että asia olisi kuitenkaan ollut niin yksinkertainen! Tunnit olivat eri pituisia riippuen päivän valoisan ajan pituudesta.

KUUKAUSI PIONIEN KUKINTAA

Sain lukijaltani toiveen esitellä nykyisiä suosikkipionejani. Pyrin olemaan tehtävänannolle uskollinen ja etsin pionit viime kesän valokuvista. Siis niistä pioneista, joista olen sattunut ottamaan kuvan ja vieläpä lajikenimikin on selvillä tai lähelle arvattavissa.

Suosikkeja on aika monta, sillä yhdestäkään näistä en luopuisi. Joku on suosikki kukinta-ajan alussa, joku toinen sen lopussa. Yhdellä on tärkeä roolinsa värin tuojana, toinen ilahduttaa tuoksullaan ja kolmas muodoillaan. Jokaista tarvitaan ja jokaisella on oma kolonsa sydämessäni.

Valokuvaajan kannalta pioneilla on sellainen hankala ominaisuus, että ne muuntelevat ulkonäköään enemmän kuin mitkään muut tuntemani kasvit. Ne vaihtavat väriään, kokoaan ja muotoaan mielin määrin. Jos ei ole jo valokuvaa ottaessa merkinnyt sen lajiketta muistiin – kuten aina silloin tällöin tapahtuu – lajiketta on mahdotonta selvittää jälkikäteen. Hyvässä lykyssä vieruskavereista voi jotakin päätellä.

Varhaisimmat kukkijat puutarhassamme

'Claire de Lune' aloittaa kukintansa toukokuun lopulla.

'Buckeye Belle' on tumma kaunotar, jonka väriä on mahdottoman vaikeaa saada oikeana valokuvaan. 'Buckeye Belle' aloittaa kukintansa pioneista toisena minun puutarhassani. Kuva on otettu kesäkuun kuudentena päivänä.

Suosikkini maljakkoon

'Angel Cheeks' on erityisen kaunis maljakossa ja sen muuttumista yhä röyhelöisemmäksi on hauska seurata.

Lempituoksuni

Ainakin valkoinen 'Jalkavaimo nousee kylvystä' tuoksuu ihanasti. Muitakin hurmaavasti tuoksuvia on, mutta niistä minulla ei ole tällä kertaa kuvia.

Näistä pidän erityisen paljon

'Jan van Leeuwen' on herttainen yksinkertainen pioni, joita minulla on suuria ryhmiä useammassakin paikassa. 'Jan van Leeuwen' on pääroolissa tässä jutussa.

'Gardenia' on todellinen kaunotar, mutta ei tässä kuvassa pääse aivan edukseen.

'Do Tell' on hauskasti erilainen.

Näistäkin vaaleanpunaisista pidän

'Pillow Talk' kukkii vaaleanpunaisena, 'Duchesse de Nemours' täysin valkoisena.

Vaaleanpunainen / valkoinen 'Pecher' kukkii kuvan etualalla vasemmalla.

'Sarah Bernhardt' on röyhelöinen pioni, jonka vaaleanpunainen väri taittuu hieman lilaan.

Ihanat aniliinit

'Madame Furtado'

'Gilbert Barthelot' muuttuu kukkiessaan röyhelöiseksi.

'Karl Rosenfield'. Kuvassa on myös vaaleanpunainen 'The Bowl of Beauty' sekä valkoinen 'Shirley Temple'. Nuoria kaikki.

'Roseletten' kukat ovat suuria. Näitä kuvia ei ole otettu parhaaseen aikaan. 'Roselettea' ja sen kavereita olen esitellyt myös täällä.

Kauniita yksinkertaisia / puolikerrottuja

'Garden Lace' on suurikukkainen yksinkertainen pioni.  Ne ovat meillä uusia, joten puska näyttää pieneltä.

Vanhimmat

'Madame Calot', 'Kelway's Glorious' ja 'Mother's Choice' kasvavat samassa ryhmässä. En osaa erottaa niistä kuin ensimmäisen ja senkin vain kukinnan alussa. 'Madame Calot' on päässyt tähdeksi tähän juttuun.

'My Love' muuttuu niin suurelliseksi röyhelöksi, että joskus ihan naurattaa. Lisää tästä pionista voit lukea jutusta Rakkaani?

Uusimmat

'Coral Sunset' ja 'Pink Hawaijian Coral' näyttävät niin samoilta ja ovat kovia muuttumaan, etten ole varma mitä kuvissa on.

Myöhäisimmät kukkijat

'Lady Orchid'  vaikuttaa aika tavanomaiselta röyhelöpallolta, mutta on myös ilmeisen elinvoimainen.

'Elsa Sass' venyttää pionien kukinta-ajan meidän puutarhassamme kuukauden mittaiseksi. Aika ihmeellistä!

Puutarhamme pioneja olen esitellyt myös täällä, jutussa nimeltä Pionit palkintopalleilla.

MINUN ORKESTERITEOKSENI

Kirjoitin joskus puutarhasuunnitelmia miettiessäni: ”Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?”

Suuruudenhullua, eikö totta?

Pitkien pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sävellyksestäni tulee – ei enempää eikä vähempää kuin – kuusiosainen sinfonia concertante. Suuruudenhullua, eikö totta? Orkesterisävellykseni on vielä vähän vaiheessa, mutta katsotaanpa mitä teokselleni nyt kuuluu.

Loistotädykkeelle en ole vielä säveltänyt soolo-osuutta, vaikka tämä ihana perenna ansaitsisi sellaisen ehdottomasti.

Kyseessä on siis opus No. 1 G-duuri. Luonnehtisin sen sävelkieltä kukkaisaksi, melodiseksi ja harmoniseksi. Perinteisesti sinfoniat ovat kolmi- tai neliosaisia, mutta tuskinpa siitä kukaan suuttuu, jos minun orkesteriteoksessani on kuusi osaa. Kaikki teoksen osat sisältävät huomattavan määrän improvisaatiota.

Sinfonia concertantehan on konserttomainen teos, jossa on kaksi tai useampia soolosoittimia sekä tavanomainen orkesteri. Teokseni soolosoittimet ovat krookukset, iirikset, pionit, jaloritarinkannukset, päivänliljat, syysleimut ja ruusut. Niitä säestävät tädykkeet, kullerot, poimulehdet, kurjenpolvet, kuunliljat, havut ja monet muut mitä ihastuttavimmat perennat, pensaat ja puut.

Se soitetaan siis nopeasti

sekä suloisesti ja vienosti.

Teoksen ensimmäinen osa, alkusoitto, alkaa krookusten herkänsuloisilla sävelillä. Sen tempomerkintänä on Allegro dolce. Se soitetaan siis nopeasti – pari viikkoa kestävä kukinta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta – sekä suloisesti ja vienosti.

Krookus 'Jeanne D' Arc' ja valkokirjokanukka, maanpeitteenä peittokurjenpolvi

Tämän osan alkupuoliskolla saadaan kokea valkoisten krookusten ja valkokirjokanukan punertavien versojen herkkä duetto. Tämän jälkeen seuraavat kevätkaihonkukkien kaihoisat sävelet. Niiden suloisensinisiä säveleitä säestävät vihertyvät koivuangervot, arovuokot, jouluruusut, valkoiset ruusuleimut sekä kukkivat hedelmäpuut.

Teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi

ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen.

Tästä siirrytään attacca subito toiseen osaan. Se siis tarkoittaa, että teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen. Sävellystyössäni olen pyrkinyt siihen, että tämä toistuu kaikkien osien kohdalla.

Toisen osan tempomerkintänä on Andantino grazioso. Se esitetään siis viehkeästi, mutta hieman andantea liikkuvammalla eli rauhallista keskivertotempoa nopeammalla tempolla. Tämän osan solisteina ovat iirikset. Minulla iiristen kukinta kestää kunnolla ainakin viitisen viikkoa, joten nautintoa riittää, vaikka niiden aika on lyhyempi kuin esimerkiksi päivänliljojen tai jaloritarinkannusten.

Siperianiiris 'Blauw' on suosikkini. Rakastan sen ihanan vaaleansinistä väriä.

Iiriksiä säestävät lupiinit, unikot, kurjenpolvet, loistosalviat ja kuunliljojen vaihtelevanvihreät suuret lehdet.

Kuten edellisessä osassa, nytkin siirrytään seuraavaan osaan attacca subito. Kolmannen osan alkupuolen tempomerkintänä on Presto ma non troppo eli nopeasti, mutta ei liian nopeasti sekä Molto vivace eli hyvin elävästi. On totta, että pioni kukkii vain parisen viikkoa, mutta kukinta on niin runsas ja täyteläinen, ettei se tunnu menevän kuitenkaan liian nopeasti. Sitä paitsi kukintaa pidentävät erot lajikkeiden välillä.

Pioni 'Jan van Leeuwen' ja jaloritarinkannus 'Summer Skies' sointuvat kauniisti yhteen.

Tämä osuus on erittäin vivahteikas. On mahdotonta löytää kahta samanlaista pionin kukkaa. Sama kukka voi olla viehättävä pieni malja ja aivan pian ylitepursuilevan runsas kermakakku.

Tämä siis esitetään

leikkisästi ja eloisasti.

Keskivaiheilla tempomerkintänä on Con brio. Tämä siis esitetään leikkisästi ja eloisasti. Olen säveltänyt tämän osion erityisesti ’Jan van Leeuwen’- sekä ’Roselette’ -pioneille, joita säestävät keltaiset päivänliljat.

Pionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’, edessä kurkottelevat valkoisen tiikerililjan versot, takana loistaa päivänlilja.

Pionien osuus on intensiivinen, mutta vaikuttava. Siinä on syvyyttä ja soinnin rikkautta. Pionien lempeitä säveliä täydentää jättipoimulehtien tunteellinen sävelkieli.

Neljännen osan tempomerkintänä on

Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Lyhyestä kukinnasta huolimatta en jää itkemään pionien perään, sillä ennen kuin pionit ovat lopettaneet, ovat jaloritarinkannukset jo aloittaneet. Ne ovat teoksen neljännen osan upeat solistit. Neljännen osan tempomerkintänä on Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Rakastan tätä herkkää duettoa: jaloritarinkannus 'Summer Skies' ja kullero 'New Moon'.  

Jaloritarinkannusten kukinta on verrattain pitkä. Sitä säestävät kalpeankeltaiset ’New Moon’ –kullerot. Tässä vaiheessa sitä aina toivoo, ettei teos loppuisi ikinä.

Tämä esitetään Adagio affettuoso

eli hitaasti ja tunteikkaasti.

Viidennen osan solistit ovat päivänliljat ja syysleimut. Tämä esitetään Adagio affettuoso eli hitaasti ja tunteikkaasti. Päivänliljat ja syysleimut kukkivat kunnolla yli kuukauden. Päivänliljat aukaisevat kukkansa comodo assai eli sangen leppoisasti ja verkkaisesti. Vaikka kukka kestää vain päivän, kaikuvat pehmeät soinnut pitkään sen ympärillä, sillä kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Etualalla päivänlilja 'Gentle Shepherd', taaempana pinkki syysleimu 'Elli' ja valkoinen kiiltoleimu. Tummanlila säväyttäjä on iiris 'Concord Crush'.

Niiden osuus huipentuu

tässä kuudennessa osassa.

Sinfonia concertanten finaalissa pääosassa ovat ruusut. Ne ovat olleet mukana jo teoksen toisesta osasta alkaen, mutta niiden osuus huipentuu tässä kuudennessa osassa. Ruusuja säestävät suloiset koreakärsämöt, törmäkukat, pensashanhikit ja tarhaiiso.

Ruusu 'New Dawn' kukkii uskollisesti pakkasiin asti.

Lumen kuorruttamat ruusunnuput

päättävät teoksen haikeansuloisesti.

Viimeisen osan tempomerkintä on Allegro assai eli sangen nopeasti ja Ritardando eli hidastaen. Joidenkin ruusujen kukinta on hyvin nopea kun taas jotkut ruusut tuntuvat kukkivan aina vain. Niiden runsain kukinta alkaa talvea kohti hiipua, mutta sitkeästi ne aukaisevat nuppujaan pakkasten tuloon asti. Lumen kuorruttamat ruusunnuput päättävät teoksen haikeansuloisesti.


Joskus muinoin osallistuessaan arvontaan blogissani Sarkku kysyi lempparikasvejani. Olen kirjoitellut tästä aiheesta ennenkin, mutta kysymys on aina yhtä kiinnostava. Kiitos kivasta kysymyksestä, Sarkku! Mieli muuttuu ja lempikasvit sen mukana, mutta jokin tai jotkin pysyvät. Onneksi et rajannut kasvien määrää, sillä kaikki jutussa mainitut kasvit ovat lempikasvejani ja paljon jäi vielä mainitsemattakin.

Muut lempikasvejani koskevat jutut löydät klikkaamalla Hieno rouva ja Mielikukkani ja Lempikukkani.

PITKÄÄN KUKKIVAT KASVIT

Mikäpä olisi sen ihanampaa, kuin että puutarha kukkisi runsaasti varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn ja mieluiten vielä talvellakin. Saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta...

Yksivuotisilla kesäkukilla saa jopa koko kesän kestävän kukinnan. Kun kesäkukkia jaksaa lannoittaa ja nyppiä kuihtuneet kukat pois, saa palkkioksi pitkän kukkaloiston. 

Voi myös istuttaa puutarhaan eri aikoihin kukkivia puita, pensaita ja perennoja. Kun yksi lopettaa kukintansa, toinen jatkaa. Valikoimaa on runsaasti. Monet perennat ja ruusupensaat kukkivat lumen tuloon asti. Talvenkaan ei tarvitse olla kukaton. Jos talvi on suotuisa, jouluruusu ilahduttaa pitkään runsaalla kukinnallaan joulu-tammikuun tienoilla.

Varmistaakseen pitkän kukkaloiston, puutarhuri voi valita tiettyjä lajeja ja lajikkeita. Olen koonnut tähän pitkään kukkivia kasveja. Yksivuotiset kukat olen jättänyt pois. Olen pyrkinyt järjestämään kasvit kukinnan aloitusajankohdan mukaan. Itselläni ei ole kaikista kokemusta, mutta kaikista listan kasveista olen nähnyt maininnan, että ne kukkivat pitkään.

Rakastan orvokkeja, sillä ne kukkivat runsaasti ja pitkään. Tuntuu, etteivät ne malta lopettaa ollenkaan.

Vinkkaa, jos listalta puuttuu jokin pitkään kukkiva kasvi. Päivitän sen blogini sivulle.

 
Kevät-alkukesä

Kultatyräkki

Kukinta alkaa toukokuussa ja jatkuu kesäkuulle. Lehdet ovat kauniin heleänvihreät. Kasvutavaltaan kultatyräkki on tuuhea ja pallomainen mätäs. Kasvi sopii hyvin kuivemmillekin kasvupaikoille kasvi- ja perennaryhmiin.

Narsissivuokko

Narsissivuokko on 25–30 cm korkea, kestävä, puolivarjon tai aurinkoisen paikan ja multavan maan kasvi. Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään touko-kesäkuussa. Sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin. Narsissivuokon tuoreet siemenet itävät hyvin, kylvetään syksyllä.


Ojakellukka

Kellukka 'Pink Fluffy'

Ojakellukoissa on kirkkaankeltaisia, mutta myös esimerkiksi persikanvärinen, kerrottukukkainen lajike ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltainen ’Gimlet’. Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen.

Alkukesä-keskikesä

Kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän taitaa olla ainut perenna, joka kukkii koko kesän toukokuulta elokuulle, ja joka on vielä erittäin helppo ja varma kasvi. Se on myös todella kaunis reunakasvina, jossa se pääsee edukseen.

Siperianunikko

Alppiasteri

Alppiasterin kukinnasta saa nauttia pitkään. Kumppaneiksi sopivat ensin keväällä matalat tulppaanit tai pikkusipulikasvit, muista perennoista vaikkapa punatähkät, malvat, pionit ja lemmikit. Asteri sopii perennapenkin reunaan ja kivikkokasviksi. Alppiasteri sietää kivikossa paahdettakin, kunhan sillä on riittävästi multaa, noin 20–30 senttiä. Varsinkin pitkinä paahdekausina syvemmästä mullasta on etua. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Korkeus: 25–33 cm. Kukinta-aika: kesä-heinäkuu. 'Weisse Schöne' ja 'Albus' ovat valkoisia. 'Pinkie' ja 'Happy End' ovat aikalailla pinkkejä.


Bellis

Bellis eli kaunokainen aloittaa kukinnan varhain keväällä ja tuo iloa pitkälle kesään. Kaunokaisen kukinta voi kestää jopa syyskuulle, kun muistat poistaa kuihtuneet kukat. Istuta kaunokainen aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan. Kaunokainen ei ole kovin tarkka maanlaadusta, mutta viihtyy parhaiten runsasmultaisessa ja -ravinteisessa, tuoreessa maassa. Kukinta kärsii kuivassa, savipitoisessa maassa. Jos aloitat siementen esikasvatuksen maalis–huhtikuussa, kaunokainen kukkii jo samana kesänä. Kylvä siemenet harvaan. Älä peitä, mutta pidä kylvös kosteana, kunnes siemenet ovat itäneet.

Karpaattienkello

Karpaattienkello on helppohoitoinen, matalakasvuinen kasvi, joka sopii erinomaisesti reunus- ja kivikkokasviksi sekä leikkokukaksi. Karpaattienkello kukkii alkukesästä syksyyn. Kukkia kasvaa todella tiheästi tyynymäisinä rykelminä peittäen lehdet lähes kokonaan. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisesta vaaleanpunaiseen, purppuraan ja siniseen. Poista kuihtuneet kukat uusien tieltä kukinnan pitkittämiseksi.

Viihtyy parhaiten kalkkirikkaassa, ilmavassa (hiekkainen tai savinen) ja hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa. Nauttii suorasta auringosta ja selviää hyvin puolivarjossa.  Karpaattienkellon talvenkestävyys on hyvä. Lisätään siemenistä tai juurivesoista. Juurivesa on juurisilmusta kasvava verso. Ota juurivesa mahdollisimman läheltä juuria, leikkaa ylimääräiset varret pois, jättäen vain 1-2 hyväkuntoista lehtivartta ja laita juurtumaan.


Mirrinminttu

Netissä sanottiin näin: "Mirrinminttu on erityisen pitkään kukkiva aurinkoisen paikan perenna. Laventelinsiniset kukat puhkeavat kesäkuussa. Kukinta jatkuu pitkään, syksyyn saakka."

Sarviorvokki

Minulla on tapana ostaa joka kevät terassille sarviorvokkeja. Ne kukkivat ahkerasti  keväästä talven tuloon asti. Välillä, kun ne ovat kasvaneet pitkiksi roikaleiksi, leikkaan ne alas ja odotan. Jonkin ajan päästä ne kukkivat taas. Ihan uskomattomia! Osa kukista siementää pitkin puutarhaa ja kivoja pikku yllätyksiä löytyy sieltä täältä.

Keskikesä

Kääpiöpeurankello

Ketoneilikka

Kangasajuruoho

Sitruunatimjami

Kivikko- tai harmaakurjenpolvi

Viehättävä, matala ja mätästävä laji. Mattomainen kasvusto peittyy keskikesällä tiuhan kukkameren alle; vaaleanpunajuovainen kukinto kestää pitkään. Myös punaisia ja liloja lajikkeita. Korkeus: 10–20 cm. Kasvupaikka: Aurinkoinen-puolivarjoinen, läpäisevä, lähes kaikenlaiset maat. Kukinta: Kesä-elokuu. Kiitollinen harmaakurjenpolvi sopii esimerkiksi perennaryhmän reunuskasviksi tai kivikkoon. Sopivia naapuruskasveja ovat esimerkiksi maksaruohot, ajuruohot, neilikat sekä muut maanpeitekasvit ja matalat havut.

Rantalaukkaneilikka

Tuoksukurjenpolvi

Tuoksukurjenpolvi on ns. jokapaikan perenna; viihtyy sekä auringossa että varjossa - ja maa voi olla niin kuivahko kuin kosteakin. Mäntysuovalle tuoksuvat lehdet ovat himmeän vaaleanvihreät ja ne punertuvat kauniisti syksyllä. Pienehköt kukat avautuvat kesäkuussa. Kukat ovat liilanpunaiset, valkoiset tai punavalkoiset lajikkeesta riippuen. Kukinta kestää useita viikkoja. Korkeus: 20–30 cm. Tuoksukurjenpolvi leviää nopeasti maanalaisten rönsyjen avulla muodostaen pian peittävän kasvuston. Kasvutapa mattomainen, tiheä lehdistö.

Tarhakurjenpolvi

Tarhakurjenpolvissa on monia eri lajikkeita, joiden kukinnat vaihtelevat. Jotkut niistä kukkivat erityisen ahkerasti ja pitkään.

Loistosalvia

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannuksista on monia eri lajikkeita. Ne kukkivat parhaiten aurinkoisessa paikassa.

Kirjolupiini

’Gallery White’ ja 'My Castle'

Kirjolupiini on turvallinen vaihtoehto, sillä se ei leviä lainkaan niin vahvasti kuin luontoomme villiintynyt komealupiini. Kukkavarret voi leikata kukinnan jälkeen siementämisen ehkäisemiseksi. Kukinta: heinä-elokuu. Kasvukorkeus: 40–60 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen.


Jättipoimulehti

Jättipoimulehti on moneen paikkaan sopiva, pyöreälehtinen ja kestävä peitto- ja reunuskasvi. Kellanvihreä kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu elokuulle. Suuret sinivihreät lehdet muodostavat kauniin, peittävän kasvuston. Jättipoimulehti sopii hyvin kosteiden tai tuoreiden paikkojen kasvi- ja perennaryhmiin, aurinkoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille. Maan tulisi olla tuore tai kostea ja keski- tai runsasravinteinen. Poimulehti sopii myös leikkokukaksi. Jättipoimulehteä lisätään siemenistä kylvämällä tai jakamalla taimia.

Päivänlilja

Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä ja selvärajaisia mättäitä. Lehdistö kestää hyvin pikkupakkasia ja alkaa kasvaa jo varhain keväällä. Se pysyy vehreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kauniin kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi. 

Päivänliljat viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Tuoretta, ravinteikasta ja multavaa maata suosivat päivänliljat sietävät kuivuutta paksun juurakkonsa ansiosta. Istutusvälin kannattaa olla 40–50 cm. Päivänlilja menestyy hyvin useita vuosia samalla kasvupaikalla. Kun kasvupaikka on sopiva, erityishoitoa ei tarvita. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan. Talvenkestävyys on hyvä tai erittäin hyvä lajikkeen mukaan. Päivänliljoja lisätään jakamalla keväällä tai mieluummin, kun kukinta on päättynyt.


Kehäkukka

'Snow Princess'

Kehäkukka on perinteinen, yksivuotinen kesäkukka, jota käytetään sekä koriste- että hyötykasvina. Kylväytyy helposti itsekseen ja on siten monivuotinen ilo. Helppohoitoinen kehäkukka kukkii keskikesästä syksyyn keltaisin ja oranssein kukin. Kehäkukat kasvavat 20–50 cm korkeaksi.


Japaninunikko

'Pacino'

Tämä pieni, 25 cm korkea unikko kukkii uskomattoman ahkerasti vaaleankeltaisin kukin. Tuntuu, ettei se syksyllä malta lopettaa ollenkaan. Kestävyys: melko kestävä. Kukintoaika kesä- heinäkuussa. Kasvupaikka: aurinkoinen.

Keskikesä-loppukesä


Jalokallioinen 'Blue Shades' 

Pensasmainen kasvi, jonka vaaleanvioleteissa päivänkakkaramaisissa kukissa on keltaiset keskustat. Kukinta alkaa aikaisin ja kukat säilyvät kauan. Vaatimaton.

Myskimalva

Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kukkii kauniin ruusunpunaisin kukin heinäkuun loppupuolelta elo-syyskuulle. Se suosii aurinkoista ja kuivahkoa kasvupaikkaa. Laji ei siedä talvimärkyyttä, joten kohopenkki tai kuiva rinne on sille paras kasvupaikka. Lehtimätäs on noin 30 cm korkuinen, kukat nousevat selvästi korkeammalle.


Isotähtiputki

Isotähtiputken lehdistö on kiiltävänvihreää ja voimakkaasti liuskoittunutta. Kukkii heinäkuusta syksyyn. Hyvä leikko- ja kuivakukkakin. Komeimmillaan niittymäisillä nurmikoilla. Helppohoitoinen ja kestävä.

Pääskynmaksaruoho

Pääskynmaksaruoho on kestävä maanpeittokasvi. Keltaiset suurehkot kukat avautuvat heinä-elokuussa. Lyhyet versot ja vaaleanvihreät lehdet muodostavat mätästävän, matalan kasvuston. Hyvin leviävä kasvi sopii kuivien paikkojen istutuksiin, esimerkiksi kivikkopuutarhaan. Parhaiten pääskynmaksaruoho viihtyy kuivassa tai tuoreessa maassa, aurinkoisella kasvupaikalla.


Villanukkajäkkärä

Villanukkajäkkärä on matala ja topakka. Kaunis hopeanharmaa, runsaskukkainen ryhmä- ja kivikkokasvi, korkeus noin 30 cm. Kukkii pitkään heinä- syyskuulla. Pensastava ja tuuhea kasvutapa. Kasville valitaan aurinkoinen paikka ja kuivahko tai tuore, vettä läpäisevä ja kalkkipitoinen maa. Viihtyy paahteisellakin paikalla, jos multaa on riittävästi. Sopii hillittykasvuisten perennojen joukkoon. Helppo lisätä jakamalla.

Jalokurjenpolvi

Näyttävät kurjenpolvet ovat hyviä maanpeitekasveja, sillä ne kasvavat tuuheina ja peittävinä mättäinä, joten niillä saa nopeasti hyvännäköisen istutuksen. Parhaiten se viihtyy läpäisevässä maassa.

Jalokurjenpolvi ’Patricia’ on räväkän pinkki, lilahtava.

'Rozanne'

Jalokurjenpolvi ’Rozannen’ runsaat, siniset kukinnot muodostavat valtavan kukkameren. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Korkeus: 30 cm. Kukinta-aika: kesä-elokuu.

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi ilman lajikenimeä

Kaunis, ihastuttavan vaaleanpunainen ’Pink Pouffe’ kukkii kesäkuun lopusta elokuuhun, joskus syyskuuhunkin asti. Monista muista verikurjenkurjenpolven lajikkeista poiketen tämä kaunotar kasvaa tiiviinä ja matalana. Korkeus: 10–15 cm. Helppohoitoisella ’Pink Pouffe’ -lajikkeella on lehdissään hieno, leiskuva syysväri, kuten muillakin verikurjenpolvilla. Runsaimmin ’Pink Pouffe’ kukkii aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Voi käyttää maanpeittona korkeampien perennojen, kuten maksaruohojen, juurella. Vaaleanpunakukkainen komeamaksaruoho ’Matrona’ sopii hyvin sen kumppaniksi. Valon tarve: auringosta puolivarjoon.

Loistokurjenpolvi ’Johnsons Blue’

Kaunis, pensasmaisesti kasvava kurjenpolvi. Lehdet ovat liuskaiset, kukka loistavan sininen. Loistokurjenpolvi on erinomainen ryhmäperenna ja se muodostaa maanalaisten rönsyjen avulla peittäviä, runsaskukkaisia kasvustoja. Se kukkii pitkään kesä-elokuussa. Korkeus: 30–50 cm. Kasvupaikka: Aurinkoinen.


Neidonkurjenpolvi

Kaunis ja matala kurjenpolvi, joka sopii erinomaisesti reunuskasviksi muurikiviryhmiin tai tavalliseen kukkapenkkiin. Kukkii runsaasti vaaleanpunajuovaisin kukin. Korkeus: 20 cm. Kasvupaikka: Aurinko-puolivarjo, multava ja hiekkapitoinen, tuore tai kuiva, kalkittu, runsasravinteinen. Kukinta: Heinä-syyskuu.

Peittokurjenpolvi

Upea, nopeasti peittävää kasvustoa muodostava ahkera kukkija, joka hehkuu syksyllä komeissa ruskaväreissä. Kukinta violetinpunainen tai valkoinen. Sopii vaikkapa muurikiviryhmiin tai perennapenkin reunuskasviksi. Peittokurjenpolvi leviää hillitymmin kuin tuoksukurjenpolvi. Mäntysuovalle tuoksuva kasvi kukkii kesäkuun lopulta jopa elokuuhun. Kasvutapa mattomainen, hyvin tiheä lehdistö. Korkeus: 10–20 cm. Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, kuiva tai tuore, keskiravinteinen. Kukinta: Kesäkuun loppu-elokuu.


Kaukasiantörmäkukka

Kaukasiantörmäkukalla on leveä ja pysty kasvutapa. Pitkät, haaraiset lehdet ovat harmahtavia ja nukkaisia. Maljamaiset kukat ovat sieviä. Kukkii pitkään syksyllä. Viihtyy läpäisevässä, kevyessä ja kalkitussa kasvualustassa. Talvisuojaus suositeltavaa.


Harmaamalvikki

Harmaamalvikki on pysty- ja korkeavartinen, suurilehtinen maatiaisperenna. Kasvilla on karvainen harmahtava lehdistö. Myskimalvamaiset, vaaleanpunaiset kukat ovat kookkaat. Kasvi on runsaskukkainen ja kukkii pitkään.

Punakärsämö

Kukat karmiininpunaisen eri sävyjä. Kukkii kauan. Hyvä ryhmäkasvi sekä kuiva- ja leikkokukka.

Väriminttu

Suikeroalpi

Rantakukka

Netistä poimittua: "Luonnonvaraisena Suomessa kasvava rantakukka ilahduttaa värikkäillä kukinnoillaan, ja sitä käytetään myös paljon puutarhassa kosteissa paikoissa ja lampien ympärillä. Se kukkii pitkään heinäkuusta jopa syyskuuhun asti. Rantakukka on suosittu hyönteisten keskuudessa: mehiläiset ja perhoset kerääntyvät innolla purppuranpunaisiin kukintoihin hakemaan mettä niin kesällä kuin vielä alkusyksystäkin.

Rantakukasta on jalostettu erilaisia lajikkeita, jotka eroavat toisistaan korkeuden ja kukkien värin osalta, mutta joskus myös kasvuvaatimusten suhteen. Jotkin rantakukkalajikkeet viihtyvät hieman kuivemmassa kasvupaikassa, mutta yleisesti ottaen parhaita kasvupaikkoja rantakukalle ovat läpimärät maat veden äärellä, koska se vaatii kosteutta kasvaakseen ja kukoistaakseen."

Iisoppi

Iisoppia käytetään mausteena, rohdoskasvina sekä kukkapenkkien ja kivikkoryhmien perennana. Kukinta-aika on pitkä alkaen heinäkuulta ja jatkuen myöhään syksyyn. Iisoppi on myös hyvä mesikasvi.

 

Iso päivänkakkara

’Fiona Coghill’ aukaisee kukkansa vähitellen, joten puutarhassa on hauska seurata, kun kukat tuuhettuvat ja tulevat pyöreämmiksi. Kun elokuun illat alkavat pimentyä, ne näkyvät hyvin. Kestävä päivänkakkara toimii hyvin leikkokukkana. Istuta isopäivänkakkara aurinkoiseen, läpäisevään kohopenkkiin. Kun muotoilet penkin, katso, ettei siihen jää kuoppia, joissa seisoisi vettä talvella. Pyöreä kukka on hauska pari ritarinkannukselle, malvalle, malvikille ja punatähkälle. Korkeus: 70 cm. Kukinta-aika: heinä-elokuu.

Täpläleimu

Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva täpläleimu ’Snowdon’ kukkii pitkään pohjoisessakin. Se tekee runsaat, valkoiset kukinnot. Nimensä täpläleimu on saanut punertavapilkkuisista varsistaan. Täpläleimu on syysleimua kestävämpi ja vaivattomampi perenna, jossa on harvoin härmää. Täpläleimu sopii niittymäisiin ryhmiin koristeheinien ja astereiden sekaan runsasraveinteiseen ja -multaiseen maahan. ’Snowdon’ sopii klassisiin perennapenkkeihin värikkäiden syysleimujen ja myöhään kukkivien päivänliljojen miniatyyrilajikkeiden kanssa. Kaveriksi sopivat jaloangervot, kuten ’Amethyst’. Täpläleimua kannattaa lannoittaa keväällä kompostilla tai kanankakalla. Valon tarve: aurinkoinen. Korkeus: 80–100 cm. Kukinta-aika: elokuu.

Kärhö ’Arabella’

’Arabella’ kukkii kesäkuun lopusta pitkälle syksyyn saman kesän versoilla. Kukat ovat sinililat, yleensä 5–10 cm leveät. Kestävä tiukukärhö on kello- ja viinikärhön risteymä. Syksyllä tai varhain keväällä versot leikataan alas noin 25 sentin korkeudelta.

Ruusu

Ruusuissa on sekä lyhyesti että pitkään kukkivia lajikkeita. Yksi pitkään kukkiva lajike on voimakaskasvuinen ja tuoksuva 'Schneewittchen', joka tunnetaan myös nimellä 'Iceberg'. Puhtaanvalkoiset, kevyesti kerrannaiset kukat punertuvat hieman syksyllä. Lehdistö on kiiltävän vihreä. Kukinta: jatkuva. Kasvukorkeus: n. 100 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen.

Konnanyrtti

Hieno, vahvavartinen loppukesän kukkija. Kukinta saattaa kestää jopa pakkasiin saakka. Hyvä myös leikkokukkana.


Sinipellava

Öljypellava

Sinipellava viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. Maan tulisi olla hyvin ojitettu, hiekansekainen ja mielellään kalkkipitoinen. Sinipellava kukkii pitkään heinä-elokuussa. Se ei ole kovinkaan pitkäikäinen, mutta kylväytyy helposti itsestään. Kasvi on myrkyllinen.

Loppukesä-syksy

Tarhaiiso

Tarhaiiso 'Blue Fortune'

Lilakukkainen ja tanakka tarhaiiso ’Black Adder’ on kuin iso laventeli. Tuoksuu anikselta. Pitkän varren päässä oleva huiskumainen kukinto muistuttaa hauskasti pulloharjaa. Tarhaiiso kukkii syyskuulle, jopa lokakuun alkuun. Helppohoitoinen perenna houkuttelee perhosia. Istuta tarhaiiso aurinkoiseen paikkaan, läpäisevään ja ravinteikkaaseen maahan. Käytä korkeaa perennaa istutusryhmässä taustalla tai keskellä. Istuta kaveriksi koristeheiniä, jättiverbenaa, jalokurjenpolvi ’Rozannea’ tai kaunopunahattua ’White Swan’ ja ’Magnus’. Kaunislehtinen tarhaiiso on näyttävä myös omana ryhmänään. Korkeus: 60–90 cm. Kukinta-aika: heinä-syyskuu.

Tarhalyhtykärhö ’Princess Diana'

Voimakkaan pinkki tarhalyhtykärhö ’Princess Diana' ei mielestäni ole kaunein mahdollinen, mutta se on kuulemma helppo ja ihan nätti. Sirot, tulppaanimaiset kellokukat eivät nuoku. Kukkii runsaasti miltei koko kesän. Ei kuulosta hassummalta. ’Princess Diana' vaatii tuoreen ja ravinteikkaan, syvämultaisen ja kalkitun maan sekä voimakkaan vuotuisen leikkauksen. Sen korkeus on 2–3 m. Sopii vyöhykkeille I-III.

Vuoritatar

Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi.

Kaukasiantörmäkatkero

Asteri

Kekkilän sivuilta poimittua: "Helppohoitoinen syysasteri kasvaa 80-150 cm korkeaksi ja 40-50 cm leveäksi, tiheäversoiseksi perennaksi. Syysasteri leviää voimakkaasti. Se kukkii runsaasti suurin kukkatertuin. Kukat ovat 2-4 cm kokoisia ja niissä on keltainen keskusta. Kukkien väri ja kukinta-aika vaihtelevat hieman lajikkeen mukaan. Syysasteri kukkii elo-lokakuussa useita viikkoja. Kukat eivät aina ehdi aueta, etenkään Pohjois-Suomessa. Maatiaiskantojen joukossa on suhteellisen varhain kukkivia kantoja. Kasvi kestää syyshalloja."  

Punatähkä

Kaunopunahattu

'Magnus'

Syyskaunosilmä

Syyskaunosilmä on syyskesällä kukkiva, kaunis ja kestävä perenna. Keltainen kukinta jatkuu pitkään, elokuulta syyskuulle. Siro, tillimäinen lehdistö on kaunis koko kesän. Pysty- ja tuuheakasvuinen kasvi leviää hillitysti juurakkonsa avulla.

Sädepäivänhattu

Kukat ovat halkaisijaltaan noin 12 cm ja lämpimän oranssinkeltaiset. Pitkä kukinta-aika heinäkuulta myöhään syksyyn.

Komeamaksaruoho

Syysmaksaruoho

Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ (näyttää samalta kuin kuvan lajike) on kestävä perenna, joka kukkii pitkälle syksyyn marjapuuronpunaisisin kukinnoin. Se on kaunis läpi kasvukauden, jopa talventörröttäjänä ja nuppuisena, ennen kuin kukat aukeavat. Toimii myös ruukussa terassilla ja parvekkeella. ’Herbstfreude’ sopii kivikkoryhmiin syvänvihreiden havujen ja muiden maksaruohojen, kuten tummanpunalehtisen ’Matronan’, joukkoon. Lajike tuo isojen kivien muodot kivasti esiin. ’Herbstfreude’ vaatii multaa enemmän kuin matalammat maksaruohot, ainakin 30 senttiä. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Kukinta-aika: heinä-lokakuu.

Kesä ja syksy

Espanjankurjenpolvi ’Wargrave Pink’

Espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink' on pitkään roosanpunaisin kukin kukkiva perenna. Lajike muodostaa tuuhean ja peittävän kasvuston, joka leviää juurakon avulla. Kauniita kukkia puhkeaa kesäkuulta syksyyn saakka. Lehdet ovat kauniin vihreät ja koristeellisen liuskoittuneet. Perenna sopii metsä- ja kivikkopuutarhaan tai kasviryhmiin lämpimille paikoille. Parhaiten espanjankurjenpolvi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa ja läpäisevässä maassa.


Isokaunosilmä

Isokaunosilmä kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Kukat suuria ja auringonkeltaisia. Käytetään perennaryhmien massaistutuksissa ja on leikkokukkanakin erinomainen. Lämmin ja aurinkoinen kasvupaikka.

Kuunlilja

Näiden pitkään kukkivien kasvien lisäksi kannattaa muistaa kaunislehtiset kasvit. Nekin ilahduttavat puutarhassa pitkään.