torstai 26. heinäkuuta 2018

HELPOT PERENNAT AURINKOON

Päivitetty versio löytyy yläpalkista!

Moni perenna on helppo hetken aikaa. Lupaa yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista. Kasvaa hyvin ja kukkii ihanasti. Aloitteleva puutarhuri hykertelee. – Se viihtyy meillä, hän ajattelee tyytyväisenä. Pian hän huomaa, että varovaisen arvion mukaan myös sen emokasvin 158 siementainta viihtyvät. Seuraavana kesänä taimia on jo 9 460. Silloin puutarhuri itse ei tunne oloaan viihtyisäksi. Ole onnellinen, jos sinulle ei ole käynyt noin. Minulle on.

Ostin autuaan tietämättömänä valkoisen maatiaiskurjenpolven. Nyt niitä siementaimia riittää. Olo on suoraan sanoen epämukava.

Tässä aurinkoisessa kulmauksessa kasvaa monia vaivattomia perennoja: päivänliljoja, pioneita, jaloritarinkannuksia, raparperia... Ne eivät leviä holtittomasti ja ovat muutenkin mukavia, suositeltavia perennoja.

Nyt halusin laatia listan puutarhaperennoista, jotka ovat oikeasti helppoja. Listalle pääsyn kriteerit olivat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Helppo: ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.

Kiitos avustanne HennaMar, Hiidenkiven puutarhassa, Suvikummun Marja, Nila, Pioni, Tita, Katja ja Anni! Saimme yhdessä aikaan upean listan.

Esittelen kasvit lyhyesti netistä poimimieni tietojen avulla. Julkaisen nyt listan ensimmäisen osan. Kakkos- ja kolmososa seuraavat pian perässä. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja päivitän listaa niiden perusteella.


AURINGOSSA VIIHTYVÄT PERENNAT

Kattomehitähti
Alppipiikkiputki
Purppurapunalatva, Etelä-Suomessa menestyy myös puolivarjossa
Syysmaksaruoho
Tarhakylmänkukka
Jalokello, myös lievä varjo sopii
Jaloritarinkannus
Raparperi, viihtyy myös varjossa
Punahattu
Tähkätädyke
Virginiantädyke

Kattomehitähti

Voin hyvillä mielin suositella kattomehitähteä. Olen kirjoittanut siitä jutun Suurperheen äiti.

Kattomehitähti on mehitähdistä kestävin. Tämä hyvin matala ja tiheä perenna viihtyy auringossa ja jopa paahteessa. Kattomehitähti pitää ohutmultaisesta ja laihasta maasta. Kukinnot nousevat lehtien yläpuolelle heinä-elokuussa. Hoitoa se ei tarvitse lainkaan.

Kattomehitähteä kasvatettiin jo keskiajalla turvekatoilla, sillä sen uskottiin suojelevan luonnonvoimilta ja pahoilta hengiltä. Mehitähti sopii hyvin kivikkoryhmiin.


Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputken kuvan näet täällä. Minulla ei tätä näyttävää kasvia vielä ole.

Sinisävyinen alppipiikkiputki on aurinkoisen ja jopa paahteisen paikan kasvi. Se viihtyy läpäisevässä, kuivassa tai tuoreessa, kalkitussa ja ravinteikkaassa runsasmultaisessa maassa, johon on sekoitettu hiekkaa.

Alppipiikkiputki on helppohoitoinen ja kestävä eikä kaipaa erityistä hoitoa. Se kukkii pitkään heinä-syyskuussa ja on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka.


Alppipiikkiputkia lisätään siemenistä ja juuriversoista. Se myös kylväytyy itsestään, mutta blogiystäväni mukaan ei kuulemma vaivaksi asti. Sen sijaan sinipiikkiputki kylväytyy runsaasti ja Hyötykasviyhdistyksen sivuilla sen kukkavarret kehotetaankin katkaisemaan, ellei halua suurta määrää taimia. Siemenistä kylväytyviä pikkutaimia voi siirtää, mutta täysikokoinen kasvi ei siirtelystä pidä.


Purppurapunalatva

Purppurapunalatva aloittelemassa kukintaa.

Purppurapunalatva on korkea, jopa parimetrinen, ja siksi se kaipaa ympärilleen tilaa. Se kukkii suurin lilanpunaisin, tuoksuvin kukinnoin elo-syyskuussa ja houkuttelee puoleensa perhosia.

Myöhäisen kukinnan vuoksi punalatva kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle, mutta varsinkin eteläisissä osissa Suomea se viihtyy myös puolivarjossa. Kasvualustaksi punalatva toivoo tuoreen–kostean, runsasravinteisen ja -humuksisen, läpäisevän ja 50 cm syvän paikan.

Purppurapunalatva ei leviä rikkakasvin tavoin ja on kestävä, kunhan kasvualusta ei ole märkä etenkään talvella. Korkeudesta huolimatta se ei tarvitse yleensä tukea.

Olen ymmärtänyt, että punalatvaa voi halutessaan jakaa, mutta se ei ole välttämätöntä.


Syysmaksaruoho


Lue juttuni otsikolla Maksaako vaivan? Klik.

Syysmaksaruoho on aurinkoisen paikan ja laihan, läpäisevän maan ystävä. Minulla se tosin kasvaa ihan peruspuutarhamaassa ja hyvin on pärjäillyt. Syysmaksaruohot kukkivat elokuusta pakkasten tuloon asti. Kuivat kukkavarret leikataan pois vasta keväällä.

Syksyllä on ihana poimia runsaita kimppuja kannuihin ja ämpäreihin terassille ja sisälle. Kimput kestävät pitkään ja muodostavat jopa juuret.

Maatiaislajike ainakin on kestävä ja terve. Syysmaksaruohon kukinta on usein marjapuuronpunainen, mutta saatavana on myös muita punaisen sävyjä sekä valkoista.


Tarhakylmänkukka

Kylmänkukka on jokseenkin hidaskasvuinen.

Tarhakylmänkukka on matalahko (15–25 cm) kivikko- ja ryhmäperenna, joka istutetaan aurinkoiselle tai lievästi varjoisalle kasvupaikalle. Maan tulisi olla läpäisevä, vähäravinteinen, kalkittu ja hiekkapitoinen.

Tarhakylmänkukan kukat ovat isot ja nuokkuvat, sinivioletit, punaiset tai valkoiset. Se kukkii toukokuussa. Kukinnan jälkeen kasvia koristavat hopeiset siemenpallot.

Tarhakylmänkukka ei pidä siirtämisestä. Se ei tarvinne minkäänlaista hoitoa.



Jalokello

Jalokelloja kannattaa ostaa heti useita, sillä se runsastuu hitaanlaisesti. Oikeastaan jalokello ei täytä reippaan kasvun kriteeriä. Siitä huolimatta se sai paikkansa tällä listalla, onhan se muihin kelloihin verrattuna helppo, paikallaan pysyvä kasvi.

Kellokukat leviävät yleensä enemmän tai vähemmän villisti siementämällä. Jalokello on aivan toisenlainen. Se on kasvanut minulla jo useita vuosia, ja myös edellisessä puutarhassa, mutta ei ole levinnyt yhtään. Runsastunut se kyllä on. Jalokello haluaa kasvurauhan. Sen voi kuulemma jakaa, mutta se toipuu siitä hitaasti.

Kellomaiset kukat, siniset, valkoiset tai vaaleanpunaiset, avautuvat heinä-elokuussa. Jalokelloja myydään kukkivina jo keväällä, mutta puutarhaani ostin mieluummin niitä, joita ei ole keinotekoisesti saatu kukkaan luontaisesta poikkeavaan aikaan.

Jalokello pitää aurinkoisesta tai lievästi varjoisasta paikasta. Kasvualustaksi sopii ravinteikas, tuore ja läpäisevä hiekansekainen multa. Jalokello sopii istutettavaksi erilaisiin kukkaryhmiin.

Blogiystäväni mainitsi, että V-vyöhykkeellä jalokellon talvehtiminen on epävarmaa. Harmi!



Jaloritarinkannus

Tämä kauniinsininen jaloritarinkannus on nimeltään 'Summer Skies'.

Jaloritarinkannus on upea kasvi ja otin sen lukijani suosituksesta mukaan tälle listalle, vaikkei se aivan täydellisesti kriteerejä täytäkään. Ritarinkannukset leviävät hillitysti eivätkä juuri tarvitse hoitoa. Kun istutuspaikan valinnassa on huolellinen, perenna on talvenkestävä ja terve.

Ritarinkannukset tarvitsevat aurinkoisen, tuulilta suojatun paikan sekä ravinteikkaan ja multavan maan, joka pysyy tasaisen kosteana. Ne eivät siedä kuivuutta. Hikevää multaa pitäisi olla puolen metrin syvyydeltä.

Hoitoa ne eivät sitten tarvitsekaan. Tuentakin on pikku juttu kun sen tekee heti istutuksen yhteydessä. Ritarinkannuksia voidaan jakaa noin joka viides vuosi.

Jaloritarinkannuksia on sinisestä vaaleanpunaiseen, punaviolettia, valkoista ja keltaista. Ne kukkivat kesä-syyskuussa lajikkeen mukaan.


Raparperi

Istutettaessa raparperille kannattaa jättää riittävästi tilaa, sillä se kasvaa vuosien myötä.

Mikäpä estäisi käyttämästä raparperia koristekasvina, vaikka sitä ei tarvitsisikaan keittiössä. Sen lehdet ovat suuret ja peittävät ja vaalea kukinta komea. Raparperi ei leviä rikkaruohoksi ympäristöön, vaikka se kukittuaan tekee itäviä siemeniä. Jos kuitenkin runsas sato on pääasia, kukkavarret kannattaa leikata mahdollisimman varhain. Seuraavan vuoden satoon kukinta ei vaikuta.

Raparperi antaa satoa samalla paikalla 10–18 vuotta. Sen jälkeen raparperi kannattaa jakaa. Joissakin lähteissä se neuvotaan jakamaan jopa viiden vuoden välein. Raparperia voidaan lisätä jakamalla vanha terve raparperi.

Raparperi kasvaa niin auringossa kuin varjossakin ja monenlaisilla mailla. Lievästi hapan tai neutraali, syvämultainen, ojitettu, vettä pidättävä ja ravinteikas maa on paras. Raparperi ei viihdy paikassa, jossa vesi seisoo juurten alla. Maahan kannattaa lisätä turvetta tai multaa, jos humusta on vähän. Esimerkiksi savimaa, jota on parannettu mullalla ja kalkitulla turpeella on ihan hyvä kasvupaikka raparperille.


Punahattu

Kaunopunahattu 'Magnus' sopii hyvin syysleimujen eteen.

Punahattua sanotaan lyhytikäiseksi, mutta blogiystäväni V-vyöhykkeeltä kertoi omien punahattujensa viihtyvän ja vain kasvattavan juurakkoaan. Hänen punahattunsa voivat kaikin puolin hyvin. Niin voivat omat punahattunikin. Ne ovat minulla jo seitsemättä kesää. Otin siis punahatun mukaan tälle listalle, vaikka se toisinaan saattaakin kadota. Kannattaakin ripsauttaa vähän siemeniä aina aika ajoin vanhojen lomaan. Sehän ei ole suuri vaiva.

Punahatut kukkivat erittäin pitkään heinä-syyskuussa ja perhoset pitävät niistä. Kukkien värejä voivat olla punaisen eri sävyt, vaaleanpunainen, valkoinen ja limenvihreä. Punainen maatiaislajike lienee niistä kestävin. Jalostetut lajikkeet tahtovat olla arempia.

Kasvupaikkaan on syytä kunnolla satsata. Punahatuille valitaan aurinkoinen tai korkeintaan puolivarjoinen paikka ja tuore, kalkittu, läpäisevä, runsasravinteinen ja hiekkapitoinen kasvualusta. Maa ei saa olla kylmää ja jäykkää savea. Rinne tai harju on hyvä, sillä punahatut eivät siedä talvimärkyyttä.

Punahatut sopivat leikko- ja kuivakukiksi. Kun varret leikataan kukkien avauduttua täysin, kukat kestävät maljakossa kauniina jopa kaksi viikkoa. Keskellä kohoavaa oranssinruskeaa, piikkimäistä ”kupua” voi hyödyntää kuivakukkana.

Kukkavarret ovat pystyt ja hyvin tukevat, joten sitä ei tarvitse tukea. Punahattu leviää hillitysti.


Tähkätädyke

Olen saanut tämän tädykkeeni salamatkustajana kurjenkellon ruukussa. Sen vuoksi lajikkeen määritys ei välttämättä ole oikea, mutta tädyke kuitenkin ja hillitysti leviävä.

Tähkätädyke on aurinkoisen paikan kasvi. Kasvualustan suhteen se ei ole tarkka, sillä maa voi olla kuiva tai tuore, keskiravinteinen.


Tähkätädyke kukkii heinä–elokuussa. Kukat voivat olla sinisiä, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Tämä kaunis lajike leviää hillitysti verrattuna rantatädykkeeseen. Se ei myöskään vaadi tukemista tai muuta hoitoa. Vanhat yksilöt kannattaa jakaa ja istuttaa uudelleen keväällä.


Virginiantädyke


Tämä Virginiantädyke kaunistaa karun paikan.

Virginiantädyke on kaunis syksyn kukkija. Se kukkii elo–syyskuussa liilansinisin, vaaleanpunaisin tai valkoisin tähkämäisin kukin.


Virginiantädyke viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, ravinteikkaassa, tuoreessa ja läpäisevässä maassa. Kasvi on helppohoitoinen eikä kaipaa tukea. Iso, selvärajainen mätäs ei leviä liikaa.


Muita aurinkoon sopivia helppoja kasveja ovat myös:

Esikot
Kyläkurjenpolvi ’Laura’
Pioni
Päivänlilja
Syysleimu
Kiiltoleimu
Luppio

Nämä kasvit sopivat myös puolivarjoon. Esittelen ne seuraavassa jutussa.

8 kommenttia:

  1. Heh... oletkos yrittänyt jakaa raparperia? Siinä puuhassa vääntyy talikon piikit, hypitään raivoisasti lapion päällä ja lopulta haetaan kirvestä apuun :D Lopulta on se voittajafiilis. Kas siinä kasvi, joka pitää kiinni juuristaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jaoin nuoret raparperit kun toin ne edellisestä paikasta tänne, mutta vanhojen kanssa on varmaan ihan toista. Voin hyvin kuvitella :D

      Poista
  2. Minulla sinipiikkiputki leviää niin paljon siemenestä että joudun katkomaan kukinnot heti kukinnan jälkeen pois ja olemaan tarkkana kitkeä itäneet taimet heti pois, paalujuuri on myöhemmin ihan mahdoton kaivaa pois. Minä annan raparperin kukkia joka vuosi sillä tykkään sen kukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun sanoit sinipiikkiputken leviämisestä. Ei se varmaan kaikilla leviä niin, mutta aika hommahan siinä on, jos se omassa puutarhassa oikein innostuu. Otin sen varmuuden vuoksi pois listalta.

      Minäkin tykkään raparperin kukista. Onneksi tätä kirjoittaessa opin, ettei siemenistä tule maanvaivaa.

      Poista
  3. Tosi kivan luettelon sait aikaiseksi. Tästä on monen aloittelijan ja miksei konkarinkin helppo valita tosiaan helppoja ,terveitä ja mitkä eivät leviä perennoja omaan puutarhaansa jos haluaa mennä näillä kriteereillä . Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila! Tästä listasta tuli samalla ostoslistani :) Ne, joista on kuva, minulla jo onkin, mutta loput olisi kiva saada jossain vaiheessa. Hyviä, helppoja, terveitä kasveja... Olen tullut varovaiseksi kovin villien kasvien suhteen. Toivottavasti listasta on hyötyä muillekin.

      Poista
  4. Kiitos vinkeistä! Voisinkin välittää tämän sisarelleni. Hän juuri kertoi, että pitäisi helppohoitoiset perennat hankkia kesäksi. Itse saan olla hieman mukana puutarhan suunnittelussa. Siitä tulee varmasti hauska projekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Kiva kuulla, että jutusta oli hyötyä. Ihan varmasti siitä tulee hauskaa. :) Menestystä projektille!

      Poista