KEVÄTPUUTARHA

Kaksi vuotta sitten tarkastelin puutarhaani kevätkukinnan näkökulmasta. Kävin läpi muutostarpeet ja heittelin ilmaan ideoita. Sitten panin tuulemaan. Vanhan jutun pääset lukemaan täältä.

Kauden alkutunnelmaa 16.4.2023

Onko puutarhan kukinta-aika mahdollisimman pitkä?

Viimeksi tulin siihen tulokseen, että kukinta-aikaa voisi pidentää varmaankin kuukaudella. Minultahan puuttuvat kaikki sellaiset, jotka kukkivat jopa lumen keskellä tai pian lumen sulettua: näsiä, lumikello, talventähti, varhaisimmat krookukset ja sinivuokko.

Nuppuinen jouluruusu ilahduttaa pitkin talvea. Kuva on otettu 16.4.2023.

Tänä keväänä en kaivannut mitään näistä, jouluruusu riitti. Aluksi lunta oli valtavina kasoina enkä edes kierrellyt puutarhassa. Yhtäkkiä lumet olivat melkein kokonaan poissa ja silloin krookukset tulivat esiin. 

Pian krookusten vanavedessä tulivat kevättähdet ja sinililjat. Olin myyty. Olin satsannut valkoisiin, sinisiin ja vaaleanpunaisiin pikkusipulikukkiin. Satsaus kannatti. 

Jouluruusu kukki yhtä aikaa pikkusipulikukkien kanssa ja samaan aikaan aloittelivat Eteläreunan kylmänkukat. Kauan ei tarvinnut odotella myöskään ensimmäisten kevätkaihonkukkien sinisiä silmiä. Erilaista kukintaa riitti koko kevääksi. Lajeja en kaipaa lisää (ellei oteta lukuun jotakin ihanaa kukkivaa puuta), mutta määrällisesti kukkia saisi olla enemmän. Esimerkiksi kevätkaihonkukkia voisi istuttaa myös koivuangervoaidan sisäpuolelle.

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi. Silloin ilmaantuivat ensimmäiset amerikankullerot, esikot ja helmililjat. Kulleroita ja esikoita ei nykyisillä paikoillaan voi olla liikaa. Helmililjatkin ovat ihania isoina määrinä paikoissa, joissa niiden kuivuvat lehdet eivät haittaa.

Rusokirsikan kukinta on yleensä kevään kohokohta. Tällä kertaa tosin sen kukinta oli hyvin niukkaa. Imeläkirsikka, hapankirsikka sekä luumu kukkivat rusokirsikan perässä vähän ajan päästä. 

Kevätkaihonkukan ja 'Baby Dollin' onnistunut liitto. 18.5.2023

Toukokuun puolenvälin tienoilla kukkivat tai ainakin aloittelevat ’Baby Doll’ ja herttavuorenkilpi, kirjopikarililja, ruusuleimu, sinileimu, pikkutalvio sekä lamohietakirsikka. Erityisesti ’Baby Doll’ - vuorenkilven kukinta yllätti iloisesti. Vaaleanpunainen kukinta oli runsasta ja näyttävää. Matalien leimujen värivalikoimaa laajensin tänä keväänä niin Etelämerelle kuin Risteysalueellekin. Mielenkiintoista on myöhemmin nähdä, onko lopputulos onnistunut.

Tulppaanit kukkivat riippuen siitä, olenko niitä edellisenä syksynä istuttanut. Tällä kertaa olin. Onneksi olen istuttanut jonkin verran Darwineita, jotka ovat muita uskollisempia kukkijoita. Ilman tulppaaneja yleisilme olisi vähän vaisu. Kannattaa siis jaksaa istuttaa edes muutama pussillinen joka syksy. Tänä syksynä niitä kannattaa istuttaa erityisesti Suihkulähteen ympärille. Varsinkin syysleimujen sekaan tulppaanit sopivat erityisen hyvin, koska leimut peittävät niiden kukkineet varret.

Narsissit eivät viihdy meillä. Harmi. Niiden kohdalla olen jo luovuttanut, samoin kevätkurjenmiekkojen.

Perhosorvokki, rotkolemmikki ja sarviorvokki kukkivat pieninä määrinä siellä täällä. Maahumala kukkii laajoina mattoina. Särkynytsydän hävisi, sitä kaipaan.

Toukokuun lopussa kukkivat kielot, akileijat, mirrinminttu ja aronia sekä kaikkein odotetuimpina arovuokot. Rönsytiarellatkin kukkivat, mutta ne saavat joka talvi siipeensä keittiön ikkunan alla.

Näkyvätkö kevään kukkijat sisälle?

Satsasin kevätkukkien määrään varsinkin talon länsi- ja pohjoispuolella. Istutin niitä plänteiksi sinne tänne ja nyt huhtikuussa sain nauttia ihanista väripilkuista niin ikkunoista kuin pihaltakin katsellen. Varsinkin kevättähtisekoitukset ovat olleet loistavia. Kannattaa edelleen istuttaa joka syksy vähäsen: krookuksia, sinililjoja ja kevättähtiä. Jos vastaan tulee jotakin erikoisempaa – vuokkoja tai koiranhampaita – niin voihan niitäkin jokusen pussin kokeilla, mutta nopeammin näyttävää saa noilla peruskukilla.

Kodinhoitohuoneen ikkunasta näkyy kauniisti Kanalan värikäs kolmio. Vaatimatonkin kukinta  on ruskeassa ympäristössä upea.

Mihin tahansa niitä laittaakin, kaikki näyttää kivalta. Muotopuutarhaan ja Välitilaan pionien väleihin, Köynnösikkunan pohjoispuolelle, koivuangervoaidan sisäpuolelle pensaiden alle, Avaruuteen, Grönlantiin… Mitä enemmän sitä parempi. 

Talon eteläpuolella kevätkukat ovat lisääntyneet itsekseen, mikä on tietysti lisännyt niiden näkyvyyttä mukavasti. 

Ei suotta sanota, että kevätsipulikukat viihtyvät pensaiden alla. Jos olen istuttanut niitä paljaan taivaan alle, ne kipittävät pienillä jaloillaan pensaiden juurelle suojaan. Herukkapensaiden alla olisi vielä oikein sopivasti tilaa.

Rusokirsikan ihana, vaaleanpunainen kukinta näkyy keittiön ikkunasta, vaikka olisi vähäinenkin niin kuin nyt. Kevätkaihonkukan pitkä ja upea sininen kukinta vilahtelee eteisen kapeista ikkunoista. Jos vielä istuttaisin kevätkaihonkukkaa koivuangervoaidan sisäpuolelle, näkymä ikkunoista olisi vielä upeampi.

Onko päivittäisten kulkureittien varrella riittävästi kevätkukkijoita?

Kanalan polkua pitkin kuljen päivittäin. Nyt oli ihanaa, kun kanalan kolmio kukki sinisenä, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Muotopuutarhan krookuksetkin näkyivät mukavasti, mutta eihän niitä koskaan liikaa ole.

Vaaleanpunaisina ostamani lilat krookukset ilahduttavat talon puoleisessa päädyssä. Ne ovat ihana väripilkku, vaikka ovatkin liloja. 

Toivottavasti aiemmin istuttamani perhosorvokit menestyvät ja leviävät.

Tulppaanien kukinnan aikaan on nautinto mennä kanalaan. Niiden ei tarvitse edes olla kovin lähellä polkua. Suuret tulppaaniryhmät näkyvät kaukaakin. Darwineita ehdottomasti.

’Baby Dollit’ ovat runsastuneet laattakäytävän varrella. Kevätkaihonkukan sininen loisto on häikäisevän hieno. Se sopii todella hyvin 'Baby Doll' -vuorenkilven seuraan. Kuljen usein Muotopuutarhan lävitse, joten sininen idänsinililjameri ei olisi pahitteeksi. 

Pohjoisterassiin kannattaa satsata, sillä sen näen aina lähtiessäni ja palatessani. Orvokit toimivat aina. Haaveissani siintelee myös vanhoista tiilistä muurattu istutusallas autotallin eteen. Sen näkisin joka kerta autolle mennessäni.

Löytyykö keväisestä puutarhasta materiaalia kimppuihin ja asetelmiin?

Olen harvoin keväällä tehnyt kukka-asetelmia tai -kimppuja, mutta puutarhasta löytyisi kyllä varhain keväällä jo ainakin vihreää: varjoyrttiä, pikkutalvion rönsyjä, vuorenkilven lehtiä, sitruunatimjamia, tuijaa ja havuja sekä muratin oksia. Niillä voisi hyvin täydentää tulppaanikimppua tai muuta vastaavaa.

Onko kevätkukkijoita riittävästi ympäri puutarhaa?

Kevätkukkien lajivalikoima on ihan passeli, mutta määrällisesti kukkia saisi olla enemmän. Isossa puutarhassa kaikkea pitää olla paljon. 

Ostoslistalla saavat jatkaa kevättähdet, krookukset ja erityisesti sinililjat. Kevätesikoita voisin jakaa samalle paikalle, jossa ne kasvavat.

Krookukset ovat suosikkejani.

 

Eräänä vuonna istutin Ruusuportille vaaleankeltaisen etelänkevätesikon. Viime kesän kuivuudessa luulin sen jo menettäneeni, mutta se olikin vain hypähtänyt eri paikkoihin.

Uutta ovat amerikankullerot, joita ostin kokeeksi kaksi. Ne menestyvät hyvin, joten ehkä niitä jossakin vaiheessa pääsee jakamaan nykyiselle paikalle laajaksi kasvustoksi. Valkoinen ruusuleimu on saanut seurakseen väriä ‘Candy Stripes’ sammalleimusta. Aika näyttää, onko värin lisäys ollut riittävä.

Kevätkaihonkukat ovat jakamisen myötä lisääntyneet kiitettävästi, mutta vieläkin niitä voi jakaa. Niille voisi keksiä uusiakin paikkoja puiden katveesta. Arovuokkoja on aiempaa enemmän. Ojakellukoitakin on useampaa lajia. Odottelen niiden lisääntyvän edelleen.

Perhosorvokkia, rotkolemmikkiä, tiarellaa ja pikkutalviota pitää lisätä heti kun mahdollista.

Mitä kevätpenkille kuuluu?

Pari vuotta sitten suunnittelin kevätpenkin ja valitsin sen paikaksi Avaruuden. Se näkyy keittiön terassin ovesta ja on muutenkin melko keskeisellä paikalla. Avaruudesta olen kirjoittanut jutun otsikolla Kuu, maa ja tähtisumu sekä uudemman jutun nimellä Avaruus.

Kevään kukinnan aloittaa vaatimattomasti jouluruusu. Pian sen jälkeen kukkaan puhkeavat sinililjat ja kevättähdet, jotka kasvavat ’New Moon’ -kulleroiden sekä loistotädykkeiden välissä sekä vähän kauempana syyshortensian läheisyydessä. Niitä aion lisätä. 

Seuraavana ovat vuorossa näyttävät amerikankullerot. 13.5.2023

Arovuokot saavat levitä koko Avaruuden takaosaan. Nyt on jo ihan kiva tähtitaivaan alku.

Sinne tänne matalan maanpeitekasvuston väliin olen istuttanut kellukoita. Kellukat ’Mai Tai’, ’Peach’ ja ’Pink Fluffy’ saisivat lisääntyä villisti arovuokkojen väleissä.

Etualalla on hopeahärkkiä, joka saisi vallata alaa sitruunatimjamilta. Hopeahärkin lomaan voisin istuttaa krookuksia. Krookusten lehdet katoavat sittemmin jälkiä jättämättä. Lisäksi siihen sopisivat vaaleankeltaiset koiranhampaat, ehkä rusokoiranhammas 'White Beauty'. Multavaan kohtaan voisin  joskus kokeilla sinivuokkoa. Sinivuokon lehdet säilyvät vihreänä läpi kesän.

Tulppaaneja ja narsisseja en tälle alueelle kaipaa, mutta jouluruusuja saisi olla enemmän. Oikeastaan kaikkea muutakin saisi olla enemmän: syysmaksaruohoa, virginiantädykettä ja pallo-ohdakkeita, mutta ne ovatkin sitten jo syksyn kukkijoita. Koreakärsämö olisi kiva ja sitten myöhäisemmäksi kukkijaksi siperiankärsämöä, joka toisi väriä heinäkuusta alkaen.

Voisin kokeilla, saisinko pikkutalvion leviämään puun juurella. Tuskin olisi haittaa, vaikka se leviäisi sieltä laajemmallekin.