ROUVAN MANTTELI

Kirjoitin joskus poimulehdestä otsikolla Naapurin rouva. Saksassa asuva siskoni kävi juuri meillä ja kertoi käyttävänsä juomiin piparkakkureunaisia lehtiä kasvista nimeltä Frauenmantel, siis rouvan takki. Oi, sehän on poimulehti! Kuinka hauskaa, että minulla oli ollut tietämättäni samanlainen ajatuskulku kuin saksalaisilla jo kauan aikaa sitten. Rouvahan tuo poimulehti selvästi on. Mekko tai takki, ei sillä niin väliä.

Frauenmantel eli jättipoimulehti Alchemilla mollis

Siskoni kertoi puutarhastaan, joka sijaitsee pienessä viehättävässä Bensheimin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee laaksossa, johon kevät tulee kolme viikkoa aiemmin kuin lähiseudulle. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Talvet ovat melko lauhoja, märkiä, enimmäkseen lumettomia.

Kevät on parasta aikaa kun ei ole liian kuumaa ja kuivaa. Keväällä kasvit kukoistavat ja puutarhassa on helppo työskennellä. Kesän kuumimpana aikana ollaan kuin meillä paukkupakkasten aikaan: ulkona piipahdetaan vain, jos on aivan välttämätöntä.

Sanoin, että en minäkään helteitten aikana jaksa  olla ulkona. Siskoni sanoi painokkaasti, että hän tietää millainen on Suomen kesä ja Suomen talvi. Niiden kanssa on kuulemma paljon helpompi pärjätä kuin Bensheimin kosteassa kuumuudessa, jossa ilma on kuin saunan pukuhuoneessa.

Loistojasmike tuoksuu.

Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito Keski-Euroopassa olisi helpompaa kuin meillä Suomessa. Siskoni puolestaan valitteli, että hän oli jo vähällä luovuttaa. Monena vuonna kotilot söivät ihan kaiken eikä siihen auttanut niiden keräily, laatikkoviljely tai muutkaan konstit. Ne vaelsivat pitkiä matkoja ja kiipesivät ketterästi pystysuoria seiniä ylös. Nyt on kuulemma sen puoleen helpompaa kun on ollut kovin kuivaa ja siksi kotiloita on vähemmän.

Siskoni kertoi, että salaatin kasvattamisesta hän on luopunut. Elleivät niitä syö kotilot, kuivuus tappaa ne kuitenkin. Viljelykset pitäisi kastella aamulla niin aikaisin, että on vielä hämärää. Pian kuitenkin aurinko nousee ja kasvit ehtivät nuupahtaa seuraavaan aamuun mennessä. Illalla ei voi kastella, ettei yön kosteus lisää kotilo-ongelmaa.

Tammenlehtisalaatti rehoittaa.

Siskoni totesi vihdoin löytäneensä puutarhaansa sopivat kasvit, jotka pärjäävät siellä: herukoita, vadelmia, kirsikkapuita, tomaatteja, rosmariinia... Vuohenputkesta saa hyvää piirakkaa ja naapurin puolelta työntyvät nokkoset päätyvät vegaanin lautaselle.

Juuri nyt kun meillä on kovin loskaista ja harmaata, Bensheimisssa nurmikot viheriöivät, krookukset kukkivat ja puutarhassa kuljetaan T-paidassa. Ruoho on siis vihreämpää aidan toisella puolella. Pian laaksossa kukkivat manteli- ja kirsikkapuut, joita ajetaan kauempaakin lähikaupungeista katselemaan.

Minä katselen tyytyväisenä loskaista maisemaani. Saan olla kiitollinen monista asioista, vaikka edellinen ankara talvi veikin 'New Dawn' ruusuni, mahoniani sekä varjoyrttini ja nurmikkoni piileskelee yhä lumen alla.

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan: saksalaista sosiaalisuutta. Siellä naapurit ovat ystäviä, joilta lainataan niin koiraa kuin yrttejäkin, vieraillaan puolin ja toisin niin arkena kuin juhlapäivinäkin, tervehditään parvekkeelta ja puutarhasta. Vaihdetaan muutama ystävällinen sana kun nähdään.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi suuri S. Minun puutarhani aakkoset: S

NAAPURIN ROUVA

Kas tässä seuraava kasviesittely Katajakujan puutarhasta.

En ihastunut poimulehteen ensisilmäyksellä - enkä toisellakaan. En pitänyt sen keltaisista kukista - kunnes aloin nähdä ne limenvärisinä. Silloin ihastuin ikihyviksi. Ei ihme, että sitä kehutaan monissa kirjoissa. Englantilaista puutarhaakaan ei oikeastaan voi kuvitella ilman poimulehteä.

Jättipoimulehti on kuin naapurin ison talon rouva. Koko kesän hän kulkee kylällä kellanvihreässä rimssumekossaan. Hän on puhelias, aina iloinen ja saa muutkin hyvälle tuulelle.

Kun naapurin rouva saapuu paikalle, hän täyttää tilan rehevällä olemuksellaan ja persoonallaan. Aremmat ja hiljaisemmat jäävät kyllä jalkoihin, mutta ei hän silti epäkohtelias halua olla. Hän vain on niin ylitsepursuilevan puhelias ja runsas muodoltaan. 

Korkeat tulppaanit ovat oiva pari poimulehdelle. Tulppaanit ehtivät loistaa juuri ennen kuin poimulehti tulee ja varastaa show'n. Poimulehti luo tulppaaneille kauniin vihreän taustan ja lopulta peittää niiden kuihtuvat varret. Ihan matalia tulppaaneja ei toki poimulehden seuraan kannata istuttaa.

Ei hän itsekäs halua olla, vaikka siltä välillä vaikuttaakin. Tunteellinen hän on, välillä liikuttuu aivan kyyneliin.

Ei ole sellaisia kissanristiäisiä, joihin naapurin rouva ei osallistuisi. Hän haluaa olla aina mukana kun kylällä tapahtuu. Kaikkien kanssa hän tulee toimeen eikä kukaan hänen seurassaan halua riidellä. No, on sentään kaksi tyyppiä – tammi ja lehmus – joiden seurassa rouva ei viihdy. Heidän lähellään rouva ja hänen lapsensa saattavat saada nokihärmän.

Juhannusruusun juurella ryöppyävät jättipoimulehdet ja polun reunassa kukkii mirrinminttu. Poimulehtien takana kasvavat valkoiset syysleimut.

Naapurin rouva saa vähän jurommatkin small talkiin ja luo yhteisöllisyyttä kyläläisten kesken. Olen istuttanut poimulehteä välivihreäksi, tasapainottamaan kokonaisuutta eri värien välillä. Toimii kyllä, kunhan naapurit ovat yhtä reippaita. Kovin pienet ja ujot jäävät auttamattomasti poimulehden jalkoihin. Nopeasti poimulehti peittää jopa nuoren pesäkuusen.

Silloin naapurin rouvakin vähän hiljenee ja jättäytyy taustalle kun kaupungista saapuu kylälle arvovieraita - gladiolus, värililja tai jotakin muuta vähän hienostuneempaa väkeä. Ystävällisesti hymyillen ja hyväksyvästi nyökytellen hän seurustelee arvovieraiden kanssa. Hän on kuin kotonaan vähän hienommassakin seurassa.

Jättipoimulehden kerrotaan olevan kotoisin jostain Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian vuoristoseuduilta. Sukulaisia hänellä on toki Suomessakin ollut jo muinaista ajoista lähtien. En ole oppinut tuntemaan hänen sukulaisiaan, ovat kovin samannäköistä väkeä kaikki. Sanovat kuuluvansa ruusukasvien heimoon.

Tässä kasvaa sekaisin piennar- ja jättipoimulehteä. On aika mahdotonta tietää kuka kukin on.

Boheemi hän on. Hänen lapsensa saavat vapaan kasvatuksen ja asettuvat kuka minnekin sen kummemmin lupaa kysymättä. Yleensä he valitsevat paikan auringosta tai puolivarjosta, mutta heille kelpaa melkein millainen maatilkku tahansa. Tästä eivät kaikki pidä ja poimulehden lapset ovatkin joutuneet kovin huonoon valoon maailmalla. Ymmärrän. Jos poimulehti valtaa itselleen toisten maat ja mannut, niin kuka nyt sellaista hyvällä katsoisi. Joissakin maissa jättipoimulehti on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja Suomessakin sitä on pyydetty tarkkailemaan. Ei ole naapurin rouvalla helppoa, ei.

Naapurisovun säilyttämiseksi poimulehden kukkia kannattaa leikata kimppuihin ja näin estää sitä siementämästä. Runsaita kimppuja riittääkin koko kesäksi ja pitkälle syksyyn. Pelkästään jo sen takia poimulehteä kannattaa kasvattaa puutarhassa.

Syksyn viimeiset törmäkukat ja ruusu seurustelevat poimulehden kanssa tässä lokakuun lopulla poimitussa kimpussa.

Mitä tahansa kylillä hänestä puhutaankin, niin hänen helmoissaan ei liikuskele epämääräistä väkeä. Jonkun voikukan tai syysmaitiaisen olen nähnyt, mutta enpä juuri muita.

Vaikka lapsia on paljon, omillaan pärjäävät eivätkä ulkopuolisten hyysäämistä tarvitse. Ei lannoitusta, ei tukemista, ei uudelleen istutusta, ei talvisuojausta, ei kerta kaikkiaan mitään.

Kesähepenissään he kulkevat aina koviin pakkasiin asti. Joissakin lähteissä poimulehden sanotaan kukkivan kesä-elokuussa, mutta kyllä minun poimulehteni kukkivat täyttä päätä vielä loka-marraskuussakin.

Poimulehti ei pienistä pakkasista ole millänsäkään.

Hyvin olemme naapureina pärjänneet. Ei ole minulla hänestä pahaa sanomista. Ei minulla tosin olisi varaa sanoakaan, sillä emmehän me täydellisiä ole kukaan.

Alchemilla mollis

KUKAT: Vihertävänkeltaiset kukat kesä-elokuussa.

KORKEUS: 40 cm

KASVUPAIKKA: aurinkoinen tai puolivarjoisa

KASVUALUSTA: puolikostea maa


Hyvää marraskuuta kaikille!