lauantai 22. huhtikuuta 2017

KIITOS! TACK SÅ MYCKET!

Puutarhani aakkosten sarja päättyi. Ensin kiitos kommenteistanne Ö:hön!

Öö, tuota... täytyy sanoa, että viimeinen kirjain oli aika vaikea. Joitakin mieluisia Ö-asioita sentään löytyi. Puutarhaharrastajissa on paljon hotelliyrittäjiä ja ötököiden ystäviä. Öinen hiljaisuus hivelee korvia ja mieltä. Önskemål on nyt erityisen ajankohtainen sana, sillä jokaisella varmasti on toive jos toinenkin juuri alkamassa olevalle puutarhakaudelle.


Suuret kiitokset, teille ihanat lukijani, jotka olette olleet mukana tässä sarjassa kommentoijina ja lukijoina! Sarjasta tuli hauskempi kuin etukäteen arvasinkaan ja se on aivan teidän ansiotanne. Sain teiltä suurenmoisia kommentteja, ihastuttavia pieniä tarinoita, älykkäitä oivalluksia ja roppakaupalla ideoita. Joka kerta sain niitä hymyssä suin lukea.

Heititte niin paljon ideoiden siemeniä, että niistä kasvaa vielä monta uutta juttua - ja ehkä monta uutta postaustakin. Latinaa tuli opiskeltua ja uusiin kasveihin tutustuttua.

Opin, että tiikerililjoja on olemassa valkoisinakin. Niin onnellisesti unohdin kaiken maailman liljakukot, että nyt on tulossa lähetys tiikerililjoja ja monia muitakin uusia ihanuuksia. Ostoslista venähti ennenkuulumattomiin mittoihin. Barnhavenin valikoimiinkin tutustuin ja tiedä mitä sieltä vielä tuleekaan tilattua.

S:n kohdalla muistuteltiin syksyn kukkijoista ja siitä alkoi yksi minun uusista projekteistani. Ehkä kuulette siitä myöhemmin. Moni mainitsi vadelmat ja päätin vihdoin ja viimein ottaa toiseksi projektiksi paikan keksimisen vadelmarivistölle.

V:n kohdalla sanat "valkea & vihreä varjossa" saivat minussa aikaan kollaasivillityksen. Varjoa minulla on vain vähän, mutta kokosin valkoisia ja vihreitä kasveja aurinkoon ja puolivarjoon. Miten maltankaan odottaa, että pääsen toteuttamaan uusia suunnitelmiani?

Jos meillä ensi kesänä kasvaa rivi vadelmaa, etupihalla rusokirsikka, muurin edessä kuusia, siellä täällä kärhöjä ja ruusuja, kerrottua kyläkurjenpolvea, suovehkaa, rantatädykettä, syyskaunosilmää, villiviiniä ja vaikka mitä muuta mielenkiintoista, muistan kiitollisuudella Teitä. Näin ne kasvien tarinat voivat saada alkunsa.


Hyvää ja touhukasta kasvukautta kaikille!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Ö

Puutarhan aakkosten sarja on nyt Ö:ssä. Kiitos ällistyttävän osuvista kommenteistanne Ä-kirjaimeen!

Ängelmät voittivat kasvien sarjan ainoina osallistujina. Kasvihormoni-blogin Sinin mielessä on väikkynyt haave äidin kasvimaasta ja sellaisen hän on myös toteuttanut. Lue Sinin ihana juttu kasvimaalta.

Meillä äidin kasvimaalla ei toistaiseksi kasva muuta kuin se raparperi. Sammakot onneksi viihtyvät.

Anun puutarha -blogin Pioni on kiitollinen omalle äidilleen, jolta on perinyt puutarhaharrastuksen. Luulenpa, että jos niitä oman äidin - tai minun tapauksessani isän - kasvattamien tomaattien makuisia tomaatteja tai perunoita olisi myynnissä kaupasssa, olisin valmis maksamaan niistä melkoisen kilohinnan.

- Ärrrrhhh! kuuluu Förmaaki ja puutarha -blogin Sussin puutarhassa.

Älli on arvotavaraa puutarhassa, ettei tee samaa virhettä uudestaan. Vaikka puutarhahöperö tietää, että puutarhassa kaikki vaatii oman aikansa, niin saatuaan älynväläyksen tulee tarve toteuttaa se äkkiä. Siinä innossa saattaa sitten joku asia unohtua, mutta tarkoitus on kuitenkin tehdä äärimmäisen hyvää työtä.

Unelmia ruusuista -blogin Tita mainitsi tosi toimivan keinon saada älynväläyksiä. Oman puutarhan valokuvaaminen on älyttömän hyvä keino päästä älykkäisiin ratkaisuihin.



Ö
ÖINEN HILJAISUUS.

Iltamyöhällä kun olen puutarhatöistä väsyneenä käynyt saunassa, on ihanaa vilvoitella terassilla. Raukeana kuuntelen yöhön laskeutuvaa luontoa - hiljaisuutta, jonka silloin tällöin rikkoo oksien rytinä kun kauriit juoksevat naapurin omenapuun alta. Joutsenet huutavat vielä hetken. Sitten hiljenee.


On ihanaa oikaista väsynyt selkänsä ja nukkua täydellisessä hiljaisuudessa kun joutsenten ja kurkien huutokin järvellä on vaiennut, kerätä voimia seuraavaan päivään.

Mikä on sinulle tärkeä Ö? Ötökät? Kenties mustaherukka 'Öjebyn'?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

PÄÄSIÄINEN JA JOULU YHTÄ AIKAA


Kun iloitsee pienistä asioista, saa iloita usein. Viime viikolla kerroin miehelleni, että jouluruusun nuppu on alkanut aueta. Nuput olivat jo syksyllä, mutta sitten tuli talvi eivätkä ne jaksaneetkaan aueta. – Näkyykö se tielle asti? Jouko kysyi, sillä hän oli juuri lähdössä autolla. – Oi, ei toki! Jouluruusu kasvaa tuossa kiven kainalossa ja nuppu on osittain piilossa lehtien alla. Mutta se on jo vähän auennut ja se on jotain se! Kevään ensimmäinen kukka.

Nyt Katajakujalla on pakkasta ja lumihiutaleet leijailevat maahan, mutta jouluruusu kukkii. Tuntuu, että on pääsiäinen ja joulu yhtä aikaa. Perunanarsissit ja helmililjat nuokkuvat kylmän kourissa, mutta keittiön ikkunalla saintpaulia aloittelee kukintaansa.


Ihanaa Pääsiäistä Sinulle!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Ä

Puutarhani aakkosten sarjassa on vuorossa Ä. Ensin kuitenkin kiitos kommenteistanne haasteelliseen Å-kirjaimeen! Yhteenveto on lyhyt: Åbo ja Åå!

Åbo on Kasvin paikka -blogin Reetan kotikaupunki ja kuulemma oikein hyvä paikka puutarhaharrastajan asua. Luepa miksi.

Kasvihormoni-blogin Sini kaiveli varaston hyllyllä jo vähän pölyttymään päässyttä ruotsin kieltä ja tarjoili muutamia oikein hyviä keskustelunavauksia puutarhaan. Hyvä, että on tullut opiskeltua ruotsia, niin ei tarvinnut turvautua Google-kääntäjään Sinin kommenttia lukiessa.

Ä sentään on helppo.


Ä
ÄÄNIMAISEMA.

Olen onnellisimmillani sellaisina päivinä, jolloin perhe puuhailee pihamaalla ja itse saan tehdä hommia puutarhassa. Trampoliini pongahtelee lasten iloisten kiljahdusten säestyksellä. Linnut livertävät. Jostain kuuluu vasaran pauke. Mies siellä värkkää jotain. Mikäs siinä on maata kärrätessä! 

Joutsenten laulu pysähdyttää. Joutsenten laulaessa on hyvä oikaista selkänsä ja katsella kun ne lentävät siivet kahisten. Minne lie ovatkaan menossa?

Kuopus viilettää pyörällään, käväisee kertomassa asiansa ja jatkaa matkaansa. Koira haukkuu jossain kaukana ja meidän pikku koiramme innostuu räksyttämään takaisin.

Viiruhelpi kahisee tuulen vireessä.

Jos kukko sattuu kiekaisemaan, idylli on täydellinen. Havahdun puutarhapuuhistani vasta sitten kun joku lapsista kysyy: ”Äiti, milloin on ruoka?” - Hups! Kello on jo kolme ja lounas on tekemättä. 

Mikä on sinun puutarhasi tärkeä Ä? Kenties äiti? Ängelmä?

maanantai 10. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Å

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu Å:lla. Ei ihan helppo tämäkään. Sitä ennen kuitenkin yhteenvetoa Z:sta. Kiitos kommenteistanne!

Voimme vain arvailla sitä eliölajien ja yksilöiden määrää, joka vilistää puutarhoissamme niin mullan yllä kuin allakin. Unelmia ruusuista -blogin Titan mainitsema zoo on siis aivan paikallaan.

Mikähän eläintarhan pikkuasukas on osannut munia munansa näin tarkkaan muodostelmaan 'Queen of Night' -tulppaanin terälehdelle?

Zoomit ovat ahkerassa käytössä ainakin meillä, joiden puutarhoissa ei kaikki ole vielä ihan tip top. Se onkin kaikkein nopein tapa siivota piha ja saada paikat kuntoon silloin kun tilanne on riistäytymässä käsistä.

He, jotka eivät illalla puutarhatöiden jälkeen kaadu sänkyyn, mietiskelevät Zeniä tai jotain muuta vastaavaa mustarastaiden laulaessa leppeässä kesäillassa.

Vaivaton ja näyttävä Zamioculcas viheriöi sisällä ja pian värikkäät Zinniat kukoistavat pihoilla. Ruotsalainen puutarhamyymälä Zetas pelastaa pulasta heidät, joilla on puutarhassaan jo kaikkea. 



Å

Å:n hyppään yli yhtä kevyesti kuin monen rästiin jääneen homman yli. Ei auta jäädä tuijottamaan mahdottomalta tuntuvaa Å:ta - tai puutarhan puutteita, vaan nauttia siitä mitä puutarhassa jo on. Muutama voikukka istutusten seassa lisää vain biodiversiteettiä.

Olen Rea Peltolan iki-ihanista kirjoista oppinut, että aikaahan on. Jos joku homma jää tänä vuonna tekemättä, sen voi tehdä ensi vuonna. Naulan kantaan.

Ystäväni sanoi, että hänen sovittu työprojektinsa on hyvällä mallilla: se on aloittamista vaille valmis. Wau! Tuon ajattelumallin kopioin heti. Aika moni hieno istutussuunnitelmakin on ihan yhtä hyvällä mallilla. Ja se singelin laitto talon perustusten viereen.

Hyppäämisen taito on paikallaan myös siinä, ettei jää harmittelemaan haljennutta vesiallasta tai ruskettunutta katajaa tai sitä koiranruusuksi muuttunutta 'New Dawnia'. Aina voi aloittaa alusta.

Nyt on se hetki keväästä, että melkein kaikki on vielä mahdollista. Nautin tästä kutkuttavan ihanasta hetkestä kun kaikki luonnon lahjat ovat vielä paketeissaan. Muutama salaisuus on jo hieman raottunut. Pionien versojen kärjet pilkistävät jo.

Loistosalvia ja malva entisessä puutarhassani.


Onko sinulla joku tärkeä Å? Kenties omenapuu Åkerö?

torstai 6. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Z

Puutarhan aakkosten sarja alkaa olla loppusuoralla. Kiitos ystävällisistä kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa Y:stä.

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että ystävät ovat nyt ylivoimaisia ykkösiä. Puutarhaystävien kesken löytyy helposti yhteinen sävel - duurissa tietenkin.

Yritteliäät puutarhaharrastajat saavat iloisia yllätyksiä. Niitä harmillisia yllätyksiä ei lasketa. Miksiköhän muuten niin monet yllätykset ovat keltaisia?

Ylellinen pioni 'Yang Fei Chu Yu' eli Jalkavaimo nousee kylvystä tarjoaa yltäkylläisen valkoisen kukinnan. Yrttejä ylistetään - yleisiä tilliä, sitruunamelissaa ja ruohosipulia, mutta myös vähän erikoisempia mojitominttua, rungollista rosmariinia ja erilaisia timjameita.

Tässä sinkkisoikossa kasvaa aivan tavallisia yrttejä: viinisuolaheinää, sitruunamelissaa, persiljaa ja ruohosipulia.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika ilmaisi ytimekkäästi: Kun yksin puurtaa puutarhas ja vaikka kuinka hyvi muka suunnitteloo, yrityksen ja erehryksen kautta löytyy useen vasta toivottu lopputulos. Yrittää täytyy, sillä kuten Kukkia & haaveita -blogin Sirkku sanoi: "Helppo ei ole puutarhurin tie." Kuka yrittää venyttää vyöhykettä ja kuka mitäkin.

Joku tuntee ylpeyttä omasta puutarhastaan, mutta itse olen mieluummin tyytyväinen ja kiitollinen.

Vielä yksi Y on jäljellä: yöt - pohjoisen yötön yö tai etelän hämärämpi. Kasvihormoni -blogin Sini ja Unelmia ruusuista -blogin Tita kirjoittivat niistä tunnelmallisesti.


Z
ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA.

ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA eli palmuvehka on huonekasvi ja erityisesti talvella varsinainen ilon tuoja. Kuopuksemme valitsi sen itselleen ja hoivaa sitä suurella sydämellä - silloin kun muistaa. Helppohoitoisena ja nopeakasvuisena kasvina palmuvehka on ollut erittäin kiitollinen hoidettava pienelle pojalle. 

Hän sai itse istuttaa kasvin puolihydroon ja nyt sitä on helppo kastella aina mittarin näyttäessä nollaa. Eikä palmuvehka pahastu siitä, vaikka mittari olisi nollassa jonkin aikaa. Ei se pahastu siitäkään, vaikka kani käy vähän nakertamassa sen lehtiä. Ei mene kauan kun palmuvehkan varret kaartuvat siten, että sen alle voi mennä istua kyyhöttämään kuin pieneen majaan ja leikkiä olevansa viidakossa.

Palmuvehka on onnellinen vähässäkin valossa. Tämä vehka kasvaa itäikkunalla, mutta viihtyy hyvin peremmälläkin huoneessa. 

Mikä on sinulle tärkeä Z? Kuuluuko puutarhan riippumatosta kenties Zzzzzz...?

maanantai 3. huhtikuuta 2017

VÄRIKOLMISOINTUJA OSA 2: VAALEANPUNAINEN, VALKOINEN JA SINISÄVYT

Vaaleanpunainen ja sinisävyt ovat aina varma yhdistelmä. Lempeä ja rauhallinen. Valkoinen raikastaa kokonaisuuden.

Kokosin kollaaseihin elo-syyskuussa kukkivia perennoja ja muutamia muita kasveja. Kaikki valitut kasvit sopivat aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle tavalliseen, läpäisevään puutarhamaahan. Joku kasvi viihtyy mieluummin vähän kosteammassa, joku suosii vähän kuivempaa. Nämä toiveet voi ottaa yksilöllisesti huomioon.

Katsele ruutuja ristiin rastiin ja löydä sopivia kasviyhdistelmiä.

Kasveja aurinkoiselle paikalle:

Kuvien kasvien nimet ovat sarakkeittain ylhäältä alas.

Vaaleanpunaisia kasveja:
  1. kärhö 200 cm 5-9 A tuore, humuspitoinen, erittäin ravinteikas maa
  2. ruusu 7-9 A kuohkea hiekkainen lannoitettu ja kalkittu multamaa, lämmin ja tuulelta suojattu paikka
  3. syysmaksaruoho 40 cm 8-10 A läpäisevä multamaa
  4. punatähkä 40–70 cm 7-9 A runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu, hiekkamultamaa
  5. harmaakurjenpolvi 6-9 A läpäisevä puutarhamaa
  6. kellopeippi ’Rosea’ 90 cm 8-10 A ilmeisesti sopii kaikille maille, nopea kasvu, rajattava
  7. gladiolus 7-9 A läpäisevä maa (ei kestä talvea avomaalla)
  8. konnanyrtti A/PV 30–40 cm 8-9 A runsasmultainen, huokoinen, tuore, keski-runsasravinteinen maa, lämmin paikka
  9. daalia 7-9 A
Valkoisia kasveja:
  1. virginiantädyke 8-9 A tuore, runsasravinteinen ja läpäisevä maa
  2. koreakärsämö 50 cm 7-8 A kuiva, tuore, hiekkapitoinen, runsasravinteinen
  3. ruusu 7-9 A
  4. punatähkä 40–70 cm 7-9 A runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu, hiekkamultamaa
  5. syysmaksaruoho 40 cm 8-10 A läpäisevä multamaa
  6. kaukasiantörmäkukka 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  7. gladiolus 7-9 A läpäisevä maa
  8. kärhö 200 cm 5-9 A tuore, humuspitoinen, erittäin ravinteikas
  9. daalia 7-9 A
Sinisävyisiä kasveja:
  1. mirrinminttu 25–50 cm 6-9 A perhoskasvi, kuiva-tuore, hiekkapitoinen, läpäisevä, keskiravinteinen maa
  2. kaukasiantörmäkukka 7-9 50–70 cm 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  3. piikkiputki A, mielellään paahteinen 7-9 kuiva, laiha maa
  4. sinikatana 65 cm 7-9 A
  5. loistosalvia 6-8-9 30–70 cm A kuivahko, läpäisevä
  6. virginiantädyke 8-9 A tuore, runsasravinteinen ja läpäisevä maa
  7. sinikatana 65 cm 7-9 A
  8. kaukasiantörmäkukka 7-9 50–70 cm 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  9. loistosalvia 6-8-9 30–70 cm A kuivahko, läpäisevä

Kasveja aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle:
Vaaleanpunaisia kasveja:
  1. rantakukka A/PV 7-8-9 tuore-kostea
  2. kaunopunahattu 80–100 cm 7-9 A/PV läpäisevä, runsasravinteinen hiekkamultamaa
  3. salkoruusut A/PV 7-9 lämmin ja suojaisa paikka, tuore, läpäisevä maa, ei kovin talvenkestävä
  4. punalatva  150–200 cm 8-9 A/PV tuore, kostea, runsasravinteinen, humuspitoinen, läpäisevä maa
  5. syysleimu 7-9 70 cm A/PV hyvä, ravinteikas multa, tuore maa, ei saa kuivua helposti
  6. syysvuokko 60–80 cm 8-9 A/PV lämmin, multava, tuore, hiekansekainen, runsasravinteinen, läpäisevä maa
  7. syysmyrkkylilja A/PV 9-10
  8. nepalinhanhikki A/PV 7-9 kuivahko, läpäisevä maa
  9. rauniokilkka A/PV 6-9 kuohkea, tuore, läpäisevä, leviää voimakkaasti
Valkoisia kasveja:
  1. syysvuokko 60–80 cm 8-9 A/PV lämmin, multava, tuore, hiekansekainen, runsasravinteinen, läpäisevä maa
  2. syysleimu 70 cm 7-9 A/PV hyvä, ravinteikas multa, tuore maa, ei saa kuivua helposti
  3. kaunopunahattu 80–100 cm 7-9 A/PV läpäisevä, runsasravinteinen hiekkamultamaa
  4. salkoruusut A/PV 7-9 lämmin ja suojaisa paikka, tuore, läpäisevä maa, ei kovin talvenkestävä
  5. valkokirjokanukka 100–150 cm 6 A/PV kosteahko, ravinteikas maa, kuiva paikkakin sopii
  6. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  7. syysmyrkkylilja A/PV 9-10
  8. miekkaliljat 60–90 cm 8-10 A/PV tuore, runsasmultainen ja –ravinteinen
  9. viiruhelpi 60–100 cm 7-8 A/PV kostea, puutarhamaa, nopea kasvu, käytä juurimattoa
Sinisävyisiä kasveja:
  1. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  2. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  3. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  4. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  5. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  6. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  7. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  8. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  9. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen

En ole ottanut kantaa siihen mitkä kasvit pärjäävät toistensa naapureina. Kukinta-ajatkin voivat vaihdella lajikkeesta riippuen. Tiedot kasveista ovat vain suuntaa antavia. Olen pyrkinyt käyttämään omia valokuvia. Kaikkia kasveja itselläni ei kuitenkaan ole, joten olen joutunut poimimaan kuvia myös netistä.

Tutustu myös kollaaseihini, joissa väreinä ovat vaaleanpunaiset, kellertävät ja siniset sävyt!
Värikolmisointuja osa 1: Vaaleanpunaiset, kellertävät ja sinisävyiset elo-syyskuun kasvit

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Y

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu Y:llä. Sitä ennen kuitenkin yhteenvetoa kommenteistanne. Kiitos niistä! Hauska, että olitte vaivanneet päätänne tällä haasteellisella rastilla.

Unelmia ruusuista -blogin Tita oivalsi, että x on risteytys, kuten vaikkapa Philadephus x lemonei eli pikkujasmike tai Anemone x hybrida eli tarhasyysvuokko. Hienoa, ovathan risteytykset meille suuri ilo!

Jalokärhö 'Xerxes'

Nostalgisia muistoja herättävät ikikukat Xeranthemum bracteatum ja Xeranthemum annuum. Suvikummun Marja suosii niitä Cottage Gardenissaan. Virven versot -blogin Virve iloitsee Xanthoria parietinasta eli haavankeltajäkälästä. Jäkälä on hauska luonnontilaisen haavikon väripilkku. Isomaksaruoho 'Xenon' on komea tummalehtinen perenna.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika olisi saanut vetää ruksin seinään. Saat lukea tarinan tästä.

Kasvihormoni-blogin Sini kertoi tarinoita hänen existään puutarhassa ja vähän nyxistäänkin. Luepa.


Y
YLLÄTYKSET.

Rakastan ihania YLLÄTYKSIÄ puutarhassa. Yksi niistä oli keltainen lilja, joka ilmestyi puutarhaamme kuin tyhjästä. Olin hankkinut edelliseen puutarhaamme valkoisia ’Mother’s Choice’ ja punaisia ’Red planet’ -värililjoja. En tuonut niitä uuteen puutarhaamme, sillä olin kyllästynyt liljakukkoihin.

Kuinka ollakaan, eräänä vuonna uudessa puutarhassamme kasvoi kuin kasvoikin muutama lilja. Odotin malttamattomana ensimmäisen nupun avautumista. Yllätykseni oli melkoinen kun lilja aukeni kirkkaankeltaisena. Eihän sitä voinut vastustaa, vaikka en varsinaisesti keltaisen ystävä olekaan. Toinen liljoista oli sitten se odottamani valkoinen.

Päätin yhä edelleen sietää mahdollisia liljakukkoja. Jos jokin kasvi noin sinnikkäästi haluaa meille, niin toki sen sallin – ellei kyseessä ole elämänlanka. Aika pitkään meni ennen kuin tajusin, että lilja oli kehittynyt siemenestä ja oli siksi erivärinen kuin oli olettanut.

Jos liljakukot löytävät tämän yllätysliljani, varaudun Rea Peltolan ohjein tiputtamaan ne ämpäriin kuumaan veteen. Helppoa ja nopeaa. Niin, kunnes kyllästyn...


Mistä Y:stä sinä pidät? Yrteistä? Kenties yksinäisestä hetkestä puutarhassa?

P.S. Päivitin edellisen postaukseni aivan uuteen uskoon. Tein auringossa viihtyvistä kasveista oman kollaasinsa ja vähän varjoisammassakin viihtyvistä omansa.
Värikolmisointuja osa 1: vaaleanpunaiset, kellertävät ja sinisävyiset elo-syyskuun kasvit

lauantai 1. huhtikuuta 2017

VÄRIKOLMISOINTUJA OSA 1: VAALEANPUNAISET, KELLERTÄVÄT JA SINISÄVYISET ELO-SYYSKUUN KASVIT

Mietin värioppia ja uppouduin syksyn sulosointuihin.

Yksi tapa sommitella värejä toisiinsa on kuvitella väriympyrän sisälle kolmio. Kolmion kärkiin osuvat värisävyt sointuvat hyvin yhteen olipa kolmio miten päin tahansa. Valitsin sävyiksi vaaleanpunaisen & kellertävän & sinisen. Koska puhtaan sinisiä kasveja on kovin vähän, kelpuutin kollaasiin myös sinililan sävyjä.

Aloitin syksystä ja kokosin elo-syyskuussa kukkivia perennoja ja muutamia muita kasveja. Kaikki valitut kasvit sopivat aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle tavalliseen, läpäisevään puutarhamaahan. Joku tosin viihtyy mieluummin vähän kosteammassakin, joten hänelle voi heittää vähän savisempaa maata sekaan. Hieman kuivemman maan ystävä ilahtuu hiekkalisästä.

Kollaasin ideana on, että voit katsella ruutuja ristiin rastiin ja löytää sopivia kasviyhdistelmiä.

Tässä kasveja aurinkoiselle paikalle:
Nämä kasvit löytyvät kuvista. Nimet ovat sarakkeittain ylhäältä alas.

Vaaleanpunaisia kasveja:
  1. kärhö 200 cm 5-9 A tuore, humuspitoinen, erittäin ravinteikas maa
  2. ruusu 7-9 A kuohkea hiekkainen lannoitettu ja kalkittu multamaa, lämmin ja tuulelta suojattu paikka
  3. syysmaksaruoho 40 cm 8-10 A läpäisevä multamaa
  4. kellopeippi ’Rosea’ 90 cm 8-10 A ilmeisesti sopii kaikille maille, nopea kasvu, rajattava
  5. punatähkä 40–70 cm 7-9 A runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu, hiekkamultamaa
  6. harmaakurjenpolvi 6-9 A läpäisevä puutarhamaa
  7. konnanyrtti A/PV 30–40 cm 8-9 A runsasmultainen, huokoinen, tuore, keski-runsasravinteinen maa, lämmin paikka
  8. gladiolus 7-9 A läpäisevä maa (ei kestä talvea avomaalla)
  9. daalia 7-9 A
Kellertäviä kasveja:
  1. kultatyräkki (5-6) A (ei kuki tähän aikaan, mutta kellertävänvihreä lehdistö)
  2. syyskaunosilmä 8-9 A läpäisevä multamaa
  3. tarhapunahattu ’Green Jewel’ 40–70 cm 7-9 A
  4. kultatyräkki (5-6) A (ei kuki tähän aikaan, mutta kellertävänvihreä lehdistö)
  5. tarhapunahattu ’Green Jewel’ 40–70 cm 7-9 A
  6. kehäkukka ’Snow Princess’ 7-10 ravinteikas, läpäisevä maa, muuten vaatimaton (kylväytyy)
  7. kehäkukka ’Snow Princess’ 7-10 ravinteikas, läpäisevä maa, muuten vaatimaton (kylväytyy)
  8. syyskaunosilmä 8-9 A läpäisevä multamaa
  9. krassi A 6-9 (yksivuotinen, mutta saattaa kylväytyä)
Sinisävyisiä kasveja:
  1. virginiantädyke 8-9 A tuore, runsasravinteinen ja läpäisevä maa
  2. kaukasiantörmäkukka 7-9 50–70 cm 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  3. sinikatana 65 cm 7-9 A
  4. piikkiputki A, mielellään paahteinen 7-9 kuiva, laiha maa
  5. loistosalvia 6-8-9 30–70 cm A kuivahko, läpäisevä
  6. törmäkatkero / sinikka 20–30 cm 8-9 A kuiva-tuore, multava, keskiravinteinen, hiekansekainen, läpäisevä, hyvin kalkittu tavallinen puutarhamaa
  7. virginiantädyke 8-9 A tuore, runsasravinteinen ja läpäisevä maa
  8. mirrinminttu 25–50 cm 6-9 A perhoskasvi, kuiva-tuore, hiekkapitoinen, läpäisevä, keskiravinteinen maa
  9. sinikatana 65 cm 7-9 A

Kokoelma kasveja aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle:


Vaaleanpunaisia kasveja:
  1. punalatva  150–200 cm 8-9 A/PV tuore, kostea, runsasravinteinen, humuspitoinen, läpäisevä maa
  2. kaunopunahattu 80–100 cm 7-9 A/PV läpäisevä, runsasravinteinen hiekkamultamaa
  3. nepalinhanhikki A/PV 7-9 kuivahko, läpäisevä maa
  4. salkoruusut A/PV 7-9 lämmin ja suojaisa paikka, tuore, läpäisevä maa, ei kovin talvenkestävä
  5. syysleimu 7-9 70 cm A/PV hyvä, ravinteikas multa, tuore maa, ei saa kuivua helposti
  6. syysmyrkkylilja A/PV 9-10
  7. rantakukka A/PV 7-8-9 tuore-kostea
  8. syysvuokko 60–80 cm 8-9 A/PV lämmin, multava, tuore, hiekansekainen, runsasravinteinen, läpäisevä maa
  9. rauniokilkka A/PV 6-9 kuohkea, tuore, läpäisevä, leviää voimakkaasti
Kellertäviä kasveja:
  1. piisku 80–150 cm 8-10 A/PV kostea, ravinteikas maa, nopea kasvu
  2. poimulehti 40 cm 6-8 A/PV puolikostea maa tai melkein minkälainen maa tahansa
  3. hakoneheinä A/PV 8-9 läpäisevä maa, mielellään talvisuojaus
  4. piisku 80–150 cm 8-10 A/PV kostea, ravinteikas maa, nopea kasvu
  5. poimulehti 40 cm 6-8 A/PV puolikostea maa tai melkein minkälainen maa tahansa
  6. hakoneheinä A/PV 8-9 läpäisevä maa, mielellään talvisuojaus
  7. poimulehti 40 cm 6-8 A/PV puolikostea maa tai melkein minkälainen maa tahansa
  8. piisku 80–150 cm 8-10 A/PV kostea, ravinteikas maa, nopea kasvu
  9. hakoneheinä A/PV 8-9 läpäisevä maa, mielellään talvisuojaus
Sinisävyisiä kasveja:
  1. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  2. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  3. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  4. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  5. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  6. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  7. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  8. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  9. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen

En ole ottanut kantaa siihen mitkä kasvit pärjäävät toistensa naapureina. Kukinta-ajatkin voivat vaihdella lajikkeesta riippuen. Tiedot kasveista ovat vain suuntaa antavia. Olen pyrkinyt käyttämään omia valokuvia. Kaikkia kasveja itselläni ei kuitenkaan ole, joten olen joutunut poimimaan kuvia myös netistä.

Mielelläsi lukisin ajatuksiasi tekemistäni kollaaseista. Haaveilun iloa sinulle, hyvä lukijani!

torstai 30. maaliskuuta 2017

SITKU

Puutarhaharrastajan on vaikeaa, osittain lähes mahdotonta, elää nykyhetkessä. Nyt ku on kevät ja maa vielä roudassa, pitää miettiä jo syksyä - varsinkin kun Unelmia ruusuista -blogin Tita muistutteli syksyn kukkijoista. Mieltä hivelee ajatus, että sit ku on syksy, oma puutarha loistaa kilpaa syksyn ruskan kanssa. Tai siis ehkä seuraavana tai sitä seuraavana syksynä kun kasvit ovat ehtineet juurtua.

Jos et ahkeroinut syksyllä (kuten esimerkiksi minä), et saa nauttia sipulikukkien loistosta keväällä. Ne ihanat vihreäraitatulppaanit, orkideanarsissit ja krookusten meri jäävät vain haaveeksi sit ku on kevät. No, onneksi sentään jotain tuli laitettua. Jäätelötulppaaneja tässä nyt odotellaan.

Nyt ku ryhdistäydyn, on maan sulettua mitä istuttaa ja tietää suurin piirtein minne ne istuttaa. Ja sit ku on syksy, saa taas nauttia työnsä tuloksista.

Niinpä suuntasin katseeni syksyä kohti. Mietin värioppia ja valitsin väriympyrästä kolmisoinnun: vaaleanpunainen & kellertävä & sininen. Kokosin yhteensointuvia perennoja kollaasiksi ja sain mukavan työkalun suunnittelun avuksi. Pysykääpä linjoilla, sillä julkaisen tekemiäni kollaaseja lähipäivinä.

Nautin nytkin niin paljon kuin ikinä vain osaan. Nautin kottikärryjen kolinasta kivipolulla. Nautin perennan varsien leikkaamisesta kauheassa kevättuulessa ja raekuurossa. Ihanaa saada puutarha talven jälkeen siistiksi eikä sillä niin väliä millainen sää sattuu olemaan kun innostuksen puuska iskee.

Herukka-aidanne on siistitty!

Nautin kauniin ruskean kevään ajasta. Koko maisema on pehmeän vaaleanruskean ja vähän tummempien ruskean sävyjen sekä havunvihreän täyttämä. Pehmeä, lämmin. Havujen kevätsuojat, nuo säkkikangashuput sulautuvat kauniisti maisemaan. Ilma ei kuitenkaan ole lämmin. Pensaita leikatessa jäätyy luita ja ytimiä myöten. Palelevia sormia täytyy käydä sisällä lämmittelemässä.

Tekisi mieli pysäyttää aika, ainakin hetkeksi. Nauttia sitä kun kaikki on vielä ”hallinnassa”, kaikki on vielä mahdollista. On kuin leipomisessa se hetki kun taikina on onnistunut ja pikkuleivät ovat säntillisesti pellillä. Tai kun pikkuiset taimet nököttävät koulittuina turveruukuissaan. Mikään ei ole vielä mennyt pieleen. Yksikään taimi ei ole venähtänyt honteloksi hujopiksi eikä näivettynyt veden puutteeseen. Kaikki hyvä on vielä edessäpäin. Kilpajuoksu kevään kanssa ei ole vielä alkanut.

Nautin tästä ihanasta haaveiden ajasta. Ihan juuri nyt.

Tosi mukava kun liityit lukijakseni, Esther Helmiä. Lämpimästi tervetuloa!


P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi paras X. Minun puutarhani aakkoset: X


tiistai 28. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: X

Sarja jatkuu komeilla vierasperäisillä kirjaimilla. Wau! Sain monta hienoa kommenttia. Kiitos niistä!  Ensin yhteenwetoa W:stä.

Taas opin vaikka mitä. Tiarella wherryi eli tupastiarella muistuttaa rönsytiarellaa, mutta ei tee rönsyjä. Anemone hybr. 'Wild Swan' muistuttaa mielestäni kuvan perusteella syysvuokkoa, mutta kukkii melkein koko kesän, kesäkuusta syyskuuhun. Ei huono tieto sekään. Vuokko 'Wild Swan' on syysvuokko, mutta sen syksy alkaa jo kesällä ja jatkuu vaikka kuinka pitkään.

Googlettamalla opin myös, että sinikukkainen Wulfenia ei tarvitse turvakotia talvella, sen kylmä pelottomuus zone on 5-9 ja valo tarpeiden on semi-sävy / auringonvalo ja elinikäinen on.

Tämän loistopäivänhattu 'Green Wizzardin' kukka on lopulta kuin Pekka Puupään hattu.

Weigela eli kotakuusama ja Wisteria eli sinisade ovat arkoja kaunottaria. 'Waterlily' syysmyrkkyliljalla on kauniit kerrotut kukat. Laukka 'White Sensation' tuskin riitelisi minkään kasvin kanssa. Sitä voisi kokeilla. Keltaisen ja oranssin ystävälle wanhanajan pikkutulppaani 'Whitallii' on hyvä valinta.

Jalokuunlilja 'White Feather' nousee keväällä valkolehtisenä ja muuttuu vähitellen vihreäraitaiseksi. Ihania ovat myös akileija 'Winky Red & White', tarhajouluruusu 'White Lady Spotted' ja espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink'. Tuo kurjenpolvi pitääkin panna heti haavelistalle. Kurjenpolville on aina käyttöä.

Kärhöjen, pionien ja ruusujen ystäville on tarjolla viininpunainen viinikärhö 'Walenburg', valkoiset pionit 'White Wings' ja 'Charles White' sekä vaaleanpunainen 'Wladyslava' sekä ruusut 'William Baffin' ja 'William's Double  Yellow'. 

Unelmia ruusuista -blogin Titalla on ikioma Woodland. Kuulostaa hyvältä!



X
X = TIKUT RISTISSÄ.

Ei, puutarhani X ei ole ’Xerxes’. Ostin tuon kärhön muka kauniin taivaansinisenä, mutta ihan tavallinen lilahan se oli. Kaunis se toki on, sitä ei käy kiistäminen. Sitä minä vain, että puutarhaintoilija tulee huijatuksi tuon tuostakin. Se kuuluu asiaan. Miksihän kamerat vääristävät lilan taivaansiniseksi, mutta eivät kai koskaan toisinpäin? Kauan luulin, että yhdessä tietyssä verkkokaupassa on poikkeuksellisen hyvä valikoima sinisiä iiriksiä kunnes tajusin, että heillä vain on hieman erilaiset kameran säädöt kuin muilla...

Minun puutarhani X on se, etten pane tikkuakaan ristiin ulkoisten paineiden vuoksi. Puutarhani ei ole näytön paikka eikä työleiri. Itse saan itseäni välillä käskeä, mutta sitä ei lasketa. Puutarhani voi näyttää työleiriltä, mutta sitä se ei ole. Puutarha on nautiskelua varten – saa kärrätä kiviä ja hiekkaa, kaivaa ja myllätä ja nauttia siitä. Kuntokin kasvaa. 

Saa nauttia siitä ihanasta olosta, joka tulee kun on päivän huhkinut ja illalla katselee uusia istutuksia. Saa nauttia yhä uudelleen nousevista perennoista, uusista kokeiluista, suunnitelluista tai suunnittelemattomista kasviyhdistelmistä. Saa yllättyä kasvun voimasta. Saa käveleskellä ja vain tuntea kevään, kesän, syksyn ja talven konkreettisesti ja joka solullaan.

Voisin hankkia vaalean naruista punotun riippumaton, koska se on kaunis ja perhe voisi pitää siitä. Itse tuskin siinä viihtyisin. Minä olen syntynyt työmyyräksi. Onneksi nautin siitä.

Kun työmyyrä pääsee vauhtiin, eivät esteenä ole rankkasade tai kylmyys.

Olisi hauska kuulla, mikä on sinun X.


Tervetuloa, Virve Haapala, lukijaksi! Toivon, että blogini tuottaa sinulle iloa.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

UUTISIA

Katajakujan kanalassa on ilmennyt kovaa tipukuumetta. Yksi Mille Fleur-rodun kanoista on hautonut jo kolmatta viikkoa. Vaikka munat on päivittäin ryöstetty, kana jatkaa hautomistaan.

Juuri tämän pesän suosion syy on toistaiseksi tuntematon.

Tilanne on vaikea, sillä munien hautominen on kielletty sukusiitosriskin vuoksi. Lisäksi kanalan laajentamismahdollisuudet on evätty jo ennen kuin niitä on anottukaan.

Tilanne on nyt riistäytymässä käsistä, sillä yhtä munaa / tyhjää pesää pyrkii hautomaan 3-4 kanaa ja haudontapesästä syntyy välienselvittelyjä. Sen sijaan kolme muuta haudontapesää ovat tyhjinä.

Pesään jonotettiin loppuviikolla. Luotettavasta lähteestä saadun tiedon mukaan pesään pääsemiseksi käytettiin myös kyseenalaisia keinoja.

Tilanteeseen on yritetty puuttua, mutta tuloksetta. Nyt tilanteen ratkaisemiseksi etsitään uusia keinoja. Yhdeksi ratkaisuvaihtoehdoksi on esitetty 3-4 siitosmunan hankkimista vieraasta kanalasta. Asia on vasta esityslistalla.

Tartuntalähteestä ei ole tietoa, mutta syyksi epäillään kevättä ja lisääntynyttä luonnon valoa. Lisäksi rodun perinnöllisillä ominaisuuksilla arvellaan olevan vaikutusta asiaan.

Asiantuntijoiden mukaan mahdollisten siitosmunien tulisi olla kääpiörotua.

Kaikki tiedot mahdollisista siitosmunista pyydetään ilmoittamaan kommenttiosioon.


torstai 23. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: W

Sarja alkaa  kaartua loppua kohti. Kiitos verrattomista vastauksista! Aluksi yhteenvetoa V:stä.

Valo tekee nyt varsin suuren vaikutuksen. Vähän ajan kuluttua vihreys ja vehreys valloittavat ja tekevät puutarhasta viihtyisän. Väreistä pidetään, vaaleanpunaisista väriläiskistä ja vaikka mistä. Toisaalta taas valkea & vihreä varjossa viehättävät.

Viime aikoina olen kovasti ihastunut vihreisiin kukkiin. Valitettavasti kuvan viehättävä kaunopunahattu 'Green Jewel' meni vaikean talven aikana.

Varpuslinnut ihastuttavat lintulaudalla ja juuri nyt voi kuulla mustarastaan vihellyksen. Viserrys säestää puutarhurien puuhia - virkistävää!

Suvikummun Marjan puutarhakissat Viiru ja Viivi viihtyvät touhussa mukana. Terveiset heille!

Varjoyrtti, varjohiipat, varjoliljat, verenpisarat ja Violat eli orvokit viehättävät varjossa. Vuorineilikka ja värililjat valitsisivat mieluiten aurinkoisen paikan. Voimakkaat verikurjenpolvi ja Vinca minor eli pikkutalvio viihtyvät siellä ja täällä. Väriminttu vetää puoleensa perhosia ja kimalaisia.

Väitän, että vaatimaton vuorenkilpi on väärinymmärretty kasvi - monet väheksyvät sitä aivan suotta. Siksi olikin kiva kun Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sanoi: "Liityn vuarenkilipien fanklupihin. Eheroton jokapaikan perenna, mikä ei kukkiessaankaa oo hassumpi."

Vuokot, valkovuokot ja muut kukkivat varhain. Vaahterat puolestaan tarjoavat syksyisen värikylvyn. Suvikummun Marja varjelee puutarhassaan valkoalpia ja valkokletraa. Muita sydänten valloittajia ovat Veronica longifolia eli rantatädyke, Veronica gentianoides eli unelmatädyke ja Veronicastrum virginicum eli Virginiantädyke. Kanat ovat vaikuttuneita vesiheinästä.

Viiniköynnös tuottaa valtavan sadon. Vadelmat - villit tai viljellyt - ovat aivan vastustamattomia. Viherherukka on varma valinta.

Vakka-Taimen nimi on vilahdellut monissa vastauksissa. Se lienee varteenotettava matkakohde.

Sitten on vuorossa W.



W
'WOODWARDII'

Pidän tuijista, niin palloista kuin pilareistakin. Tämä pallomainen tuija 'WOODWARDII’ ihastuttaa suurella koollaan. Täysikasvuisena se on parimetrinen.

Tähän kasviin liittyy tarina syksyiseltä ostosreissulta. Olin aikonut ostaa vain yhden perennatuen, mutta lopulta auto olikin niin täynnä kasveja, että ruokakaupassa piti miettiä mitkä ostokset mahtuvat enää kyytiin. Tästä minun ja mieheni yhteisestä reissusta olen kertonut jutussa Mitä vaisto sanoo.  

Puu oli näin näyttävä jo ostettaessa.

Epätieteellisten kenttätutkimusteni valossa voin todeta, että miehet rakastavat puita, naiset ovat enemmän perennaihmisiä. Ja mies tulee sanomattoman onnelliseksi aina kun nainen haluaa puita puutarhaan. Kannattaa kokeilla. Kokeiluun ei tarvita tätä ’Woodwardii’ –tuijaa, vaan huolella valitut hedelmäpuut, komean syysvärin saavat puut ja erilaiset havupuut ajavat saman asian.


Mikä on sinun W? Olisikohan se vaikkapa www, sillä onhan tämä netti loistava paikka puutarhahöperöille? Kenties loistopäivänhattu 'Green Wizzard'? Jos joskus perustan Kummallisten kukkien penkin, tuo Pekka Puupään hattua muistuttava kukka saa loistaa penkin tähtenä.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

KAURIIN KETALE

Nyt kun on hedelmäpuiden leikkaamisen aika, lainaan puutarhapäiväkirjastani katkelman viime vuoden maaliskuulta.

Olemme asuneet Vesilahdella kohta kymmenen vuotta. Koko aikana en ole harmitellut kauriita kuin parin ohikiitävän hetken ajan – silloin kun ne olivat syöneet muutaman tulppaanin nupun ja juosseet uusien istutusteni poikki niin, että jouduin istuttelemaan juuret taivasta kohti sojottavia jakopaloja uudestaan. Mutta nyt… Nyt kun meidän pihaamme kiertää uusi hieno kaurisaita, kauriin ketale on käynyt syömässä kaikki vasta leikkaamani omenapuut ja vähän muitakin puita! Nyt harmittaa - ja ihan kauheasti harmittaakin.

Olin edellisenä päivänä leikannut kaikki omena- ja päärynäpuut oikeaoppisesti suurella huolellisuudella opaskirjojen ja –lehtien kanssa. Olin kirjannut suunnitelman ylös: (1) latvaoksasta 1/3 pois (2) kilpalatvan poisto (3) alle puolen metrin korkeudella kasvavien oksien poisto (4) pisimpien oksien typistys (5) liian tiheässä kasvavien oksien poisto. Olin perehtynyt oikeaan leikkauskohtaan ja tekniikkaan: ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta eikä saa jäädä tappia, siisti leikkausjälki.

Siskoni, alan asiantuntija, tuli meille sattumoisin seuraavana päivänä ja näytin hänelle työni jälkiä. Halusin saada varmistuksen mitä muutamille oksille kannattaisi tehdä. Siskoni katseli oksia miettien, että onpa Pauliinalla ollut tylsät sakset. - Tämä silmu osoittaa sisälle päin, siskoni aloitti varovasti.


Minulle asia paljastui miettimättä: nämä eivät ole minun jälkiäni, vaan täällä on käynyt kauris. Mokomakin roisto! Omenapuumme ovat ihan pilalla L. Olin leikannut jo sallitun enimmäismäärän oksia, nyt kauris oli leikannut vielä lisää ja minä joudun siistimään jäljet. Jään odottelemaan siis kunnon risuluutia.

Vasta leikatun oksan tuoksu oli tietysti houkutellut, sillä leikkaamattomat oksat olivat pääsääntöisesti saaneet jäädä rauhaan. Muurilta jäljet johtivat puille ja puilta aidan vierustalle. Kauris oli tullut matalimman ja kapeimman muurin kohdan yli hedelmäpuutarhaan. Herkuteltuaan se oli juossut aidan viertä melkein koko pihan ympäri kunnes oli löytänyt saman pienen aukon kautta ulos.

Siskoni oli innoissaan: asutte näin lähellä luontoa! - Mahtavaa kun eläinten jälkiä näkee ihan aidan vierustalla, hän hihkui. Minä en ollut yhtä innoissani, en sinä päivänä enkä vielä seuraavanakaan päivänä.

Kun Jouko kuuli tuhotyöstä, hän lähti siltä seisomalta hakemaan aitatarvikkeita aidatakseen muurin matalimman kohdan. Nyt aukot on paikattu. Huomenna siistin ja korjaan leikkausjäljet - mitä korjattavissa on.

Voi itku, en näitä omenapuita tällä tavalla leikannut!

Nyt tästä tapauksesta on kulunut vuosi. Omenapuut näyttävät taas omenapuilta. Tänä vuonna kauriit eivät päässeet leikkausjälkiäni viimeistelemään, sillä aita on nyt joka kohdasta yhtä korkea. Saamme taas hyvillä mielin seurailla kauriiden elämää ympärillämme.

Sydämellisesti tervetuloa, Tiiu Puutarhahetki-blogista, lukijaksi! Olet toki seurannut blogiani jo aiemminkin, sillä olen saanut sinulta ilahduttavia kommentteja. Kiitos niistä! Toivottavasti viihdyt jatkossakin.

P.S. Vielä ehdit kommentoida mikä on sinuun vaikutuksen tehnyt V. Minun puutarhani aakkoset: V

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: V

Aakkosten sarja jatkuu uusilla ihanuuksilla. Kiitos upeista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa U:sta.

Uusi kevät ja kasvukausi koittaa ja uutterat puutarhurit pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Unelmat ovatkin elämän suola. Anun puutarha -blogin pioni ilmaisi asian osuvasti: "Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa."

Unkarinsinivuokko avaa upeat kukkansa jo ennen tutumpaa kotimaista sinivuokkoa. Fritillaria eli kirjopikarililja 'Uva Vulpis' ja Uvularia grandiflora eli keltakielokki seuraavat pian perässä.

Uskomattoman ihanat unikot nousevat uskollisesti mistä milloinkin. Kannattaa lukea Suvikummun Marjan viehättävä kommentti unikoista. Pioni 'Ursinow' aukaisee uhkean, pinkin kukintonsa. Ukonhatut ulottavat kukintonsa korkealle.

Aivan pian tulee jotain ihanaa... Unikon silkkimekko on pakattu tiiviisti. Tämä pakkaustyyli päihittää Ikean pakkaukset mennen tullen.

Uudet perunat omasta maasta tarjoavat unohtumattoman elämyksen. Urtica dioica eli nokkonen kasvaa pihan laitamilla. Uskaliaimmat pistävät pyykkipojan nenäänsä ja siivilöivät nokkoskäytettä.

Luepa, millainen on Unelmia ruusuista -blogin Titan kolmen U:n taktiikka vitosvyöhykkeellä.


Vaan, nyt onkin jo vuorossa V.


V
VALKOHÄNTÄKAURIS. VIHERHERUKKA.

Valkohäntäkauriit ovat meidän villejä lemmikkejämme. Ne tulevat talomme ympärille uskollisesti joka kesäilta hämärän tullen ja viipyilevät aamun sarastukseen. Silloin tällöin ne hyppelehtivät ohitsemme myös päiväsaikaan. On hienoa tuntea villi luonto niin lähellä. 

Saamme nauttia kauriista ilman mitään velvollisuuksia – ei ruokintaa, puhtaanapitoa tai eläinlääkärireissuja. No, on sentään yksi asia, josta meidän on pitänyt huolehtia ja se on aita. Olemme ympäröineet koko puutarhamme korkealla aidalla, jotta me saamme pitää tulppaanimme, ruusumme, hedelmäpuumme… 

Aluksi ajatus korkeasta aidasta tuntui kurjalta, melkein mahdottomalta. Lopulta aidasta tuli aika huomaamaton ja kaunis. Voimme nyt huolettomin mielin ihailla kauriita, joiden polut menevät juuri talomme molemmin puolin.

Ne tulevat pellolle, katsovat meitä kohti yhtä tarkkaavaisesti kuin me katsomme niitä. Välillä niitä on vain muutama, parhaimmillaan toista kymmentä yhdessä laumassa. Loppukesällä ja alkutalvella voimme nähdä myös pikku kauriita, jotka ovat kerrassaan suloisia.

Olemme asuneet tällä seudulla jo kymmenkunta vuotta, mutta emme ole lakanneet ihastelemasta kauriita. Harvoin käy niin, ettei kukaan kauriita nähdessään huikkaisi tietoa muillekin. Usein keskeytän työni juostakseni ikkunaan katsomaan suurta laumaa tai kauriita ihan aitamme takana.

Hetken kauriit katselevat pelottomina ennen kuin juoksevat valkoiset hännänaluset pystyssä tiehensä. Hämärässä otettu kuva on valitettavan rakeinen.

Ymmärrän, etteivät kaikki kyläläiset pidä niistä. Aavistan, että täällä blogien maailmassakin on niitä, joille kauris on suorastaan kirosana. On kurjaa menettää tulppaanin tai ruusunnuppunsa kun on kauan jännityksellä odotellut niiden avautumista. Melkein itku tulee kun näkee vasta istutettujen taimien sojottavan juuret ylöspäin kaurislauman juostua puutarhan poikki. Kivaa ei ole sekään, että kun on leikannut hedelmäpuut viimeisen päälle huolellisesti, niin kauris tulee ja pureskelee kaikki tuoreet leikkauspinnat ja lopulta tuloksena on seitsemän risuluutaa :(. Kokemusta on. Voisinkin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Kauriille maistuvat niin vastaistutetut hedelmäpuun taimet kuin perennaharvinaisuudetkin.

Aidan suojista kauriita on kuitenkin helppo rakastaa.


VIHERHERUKKA on itselleni herukoista mieluisin, sillä pidän makeista marjoista. Linnutkin varmasti ihastuisivat niihin, jos huomaisivat. Onneksi eivät huomaa. Voisin kehua viherherukkaa kokonaisen postauksen verran ja sen aion tehdäkin, mutta joskus toiste. Sen vain sanon, että viherherukka on istuttamisen väärti.

Viherherukat kasvavat meillä aidanteessa mustien ja vaaleanpunaisten välissä.


Mikä on sinulle tärkeä V? Vuokko? Vuorenkilpi? Voikukka vai vuohenputki? Ehkäpä virkistys tai voiman lähde? Kenties vadelma tai viiniköynnös? Voisihan se olla viiruhelpikin vai mitä?

Sydämellisesti tervetuloa lukijoiksi Sinikka Väisänen ja Kati! Toivottavasti blogistani on teille iloa.

P.S. Siskoni Saksan Bensheimissa on jo istuttanut rosmariinin puutarhaan. Lue juttu: Rouvan mantteli.

torstai 16. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: U

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Ensin kiitoksia erittäin tervetulleista kommenteistanne ja yhteenvetoa T:stä!

Ihanaa kun puutarhaintoilijat ovat taas päässeet tositoimiin. Siemenet sujahtelevat multiin tai lautalle, taimet väikkyvät mielissä. Tomaatteja, tädykkeitä, tiarelloja...

Toukokuussa viimeistään riemu nousee yhdessä tulppaanien kanssa. Toiset odottavat jalostettuja tulppaaneitaan, toiset uskollisia parvi- ja metsätulppaaneita. Tervetulleita kaikki!

Pian tervehditään Trilliumit ja Trolliukset. Trillium Erectum (punakolmilehti) on yksi Suvikummun Marjan suosikeista. Riemastuttavan keltainen Trollius Chinensis (kesäkullero) valloittaa keltaisen vieroksujankin sydämen.

Maatiaiskullero loistaa kirkkaankeltaisena alkukesällä ja usein vielä uudestaan syksymmällä.

Toivotaan, että Thalictrumit (ängelmät) ovat talvehtineet turvallisesti - jalot, keijut ja kääpiöt. Lukekaapa muuten lisää sadunomaisista ängelmistä Suvikummun Marjan kommentista. Toki varoituksen sana on paikallaan: into voi tarttua.

Taas touhutaan puutarhassa. Talikoita tarvitaan tuon tuostakin. Ihastellaan toisten taidokkaasti toteutettuja puutarhoja TV:n välityksellä, kuvista tai vierailuilla. Tuijotellaan taivasta, nautitaan teetä puutarhassa. Tita tupakoi ja tuumailee.

Tomaatit tuoksuvat ja itse kasvatetun tomaatin maku on taivaallinen. Tuuheat Tsugat (hemlokit) täydentävät maiseman.

Kesän kuluessa tädykkeet ehtivät täyteen loistoonsa. Tyylikäs Virginiantädykke kurkottelee terhakkaana ilman tukea toivoen perhosten tulevan luokseen.

Puutarhavaja on ylennetty tunnelmalliseksi teehuoneeksi, jossa iltasin siemaillaan teetä. Silloin, Suvikummun Marjan sanoin, puutarhurin mieleen  saattaa hiipiä tyytyväisyys ja toivo ilta-auringossa teehuoneen ikkunasta lavakauluskasvimaan unikkoja katsellessa.


Ja nyt uusinta uutta sarjassa: ihanat U:t

U
UNIKKO.

Jostain syystä kukkien pyöreät muodot viehättävät minua: UNIKKO, pioni, hortensia, kerrotut tulppaanit, kullero, kameliajasmike, syysleimu… Mikä tahansa pallo ei saa samalla tavalla sydäntäni hypähtämään, vaan pyöreän maljamainen muoto. Ero on pieni, mutta merkittävä.

On minulla toki pallojakin, kuten palloesikko, neilikoita, laukkoja, pallo-ohdakkeita, pallotuijia ja kirsikka ’Inkeroisten kuulasmarja’, jonka lehvästö on hyvin pyöreä. Pidän niistä kaikista, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät ainakaan toistaiseksi ole onnistuneet tekemään kuin nuo maljamaiset. No, poikkeuksena on pallomainen kirsikkapuu, jota rakastan.

Maljat ja pallot ovat siitä ihania, että niihin on kiva yhdistellä pitkänomaisia muotoja: jaloritarinkannuksia, punatähkiä, tädykkeitä, salvioita, lupiineja, gladioluksia, jaloangervoja, tulikukkia, pylväsmäisiä katajia ja tuijia, sokeritoppakuusia…


Unikko on iloinen kukka. Kun sen on kerran kylvänyt, se tupsahtelee mistä milloinkin. Se jaksaa kukkia vaikka kuinka pitkään eikä vaadi juuri mitään.

Kylvin sekoituksen siperianunikoita. Haaveilin valkoisista ja kirkkaanpunaisista kukista, mutta tuli keltaisia ja oransseja, yksi valkoinen kukka. Ihastuin silti ikihyviksi – ja parasta oli ihastuakin, sillä unikko kylväytyy mieluusti. Seuraavana keväänä sain mielenkiintoisia värimuunnoksia: keltaoransseja ja hailakan persikoita entisten värien lisäksi.


Nyt tiedän senkin, että kylvän siperianunikkosekoituksen sinne, minne haluan keltaisia kukkia. Sekoitus muuttuu nimittäin vuosien kuluessa keltaiseksi kuitenkin, ellei täydennä istutusta uusilla kylvöksillä.

Uusin ihastukseni on idänunikko ’Royal Wedding’, joka tosiaan on kuninkaallisen tyylikäs lajike. Valkoisissa kukissa on tummahko keskusta ja tummat heteet.

Mikä on sinulle tärkeä U? Unelmat? Uudet perunat? Kenties unkarinsyreeni?


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Heidi Haapalahti! Toivottavasti saat blogistani iloa!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: T

Sarja puutarhan tärkeistä asioista jatkuu. Ensin kiitokset kommenteistanne ässään!

Siinäpä suuret suosikit, 
satumaiset, suloiset, suurenmoiset, somat,
sopivat, sinnikkäät ja sitkeät, sädehtivät, säihkyvät, sykähdyttävät,
sirot, sievät, söpöt, sirkeät ja säväyttävät
puutarhojen tähdet:

sade
sipuli
saavit
sangot
sammal
saappaat
sadettimet
syysasterit
sateenvarjo
sanomalehdet
syysmaksaruohot
Suviruusu 'Poppius'
'Sarah Bernhardt' pioni
Sedumit eli syysmaksaruohot
syysleimut: syreenileimu ja muut
Saxifraga x urbium eli posliinirikko
Sanguinaria canadensis 'Multiplex' eli pallolumikki
Sanguisorbat eli luppiot: nuokkuluppio, komealuppio, kiiltoluppio
Syreenit: pihasyreeni, puistosyreeni 'Tammelan kaunotar', pikkusyreeni 'Palibin', jalosyreeni 'Mme Lemoine' ja 'Moskovan kaunotar', Syringa Bloomerang 'Dark Purple' ja 'Pink Perfume'
Sorbukset eli pihlajat: makeapihlaja, pylväspihlaja, helmipihlaja
Soldanella montana eli metsäalppikello
Stachys macrantha eli jalopähkämö
saniaiset: kotkansiipi ja muut
saksankurjenmiekat
Sinin sähkölammas
spireat eli angervot
sinivuokot
sammakot
syklaamit
sisiliskot
salaatti
sakset
saarni
siilit
sisu

Minun nuori Isabellansyreeni 'Coral' on juuri aloittelemassa kukintaansa muurin edessä viime kesäkuussa.

Ja sitten ässästä seuraavaan eli tärkeisiin T-asioihin. Valitsen T:stä kaksi. Ah, niin ihanat puutarhani tädykkeet, törmäkukat, tuijat ja muut saavat tilaa toisella kertaa.


T
TOMAATTI. TULPPAANI.

Olen TOMAATTIEN suurkuluttaja. Varsinkin kirsikkatomaatteja napostelen mielelläni pitkin päivää. Haaveilen tomaatin kasvatuksesta, mutta olen siinä surkea.



Ensimmäinen kriteerini tomaattilajiketta valitessani on se, että varkaita pitää saada poistaa. Siitä tulee miellyttävä tuoksu ja lapsuusmuistot mieleen. Isäni kasvatti tomaatteja. Kasvihuoneen ovella vastaan tulvahti voimakas, vähän eriskummallinen tomaatin tuoksu. Jos joskus dementoidun, toivon, että minulle annettaisiin tomaatin versoja hypisteltäväkseni. Se voisi olla hyvää lääkettä moneen vaivaan.

Sanoin olevani surkea tomaatin kasvattaja. Turhaa negatiivisuuta tuollainen ajattelutapa! Jos asiaa ajattelee positiivisesti, olen kehittyvä tomaatin kasvattaja. Satoni nousevat monta kymmentä prosenttia joka vuosi. Aika huikeaa! 

Aloittelin muutamia vuosia sitten muutamalla taimella. Unohdin kastella niitä riittävästi ja lannoituskin taisi jäädä. Tuloksena oli muutama epämuodostunut tomaatti.

Jossain vaiheessa kokeilin altakasteluruukkuja. Kastelussa onnistuin paremmin, joskus jopa lannoitinkin, mutta taimien tukeminen jäi retuperälle. Taimet retkottivat holtittomasti, mutta ne tekivät herkullisia raakileita, joita vesi kielellä katselin. Heti kun raakileet alkoivat punertaa, kesäkanamme tulivat ja nokkivat ne parempiin suihin. Meille jäi muutama tomaatti, jotka ehtivät kypsyä kesäkanojen muuton jälkeen ennen kylmien tuloa.

Seuraavana keväänä kylvin tomaatteja kokonaista kaksi pussillista sillä seurauksella, että kesän alussa minulla oli hirveä määrä honteloita taimia kilpailemassa valosta ikkunan edustalla. Kaikille ei riittänyt tarpeeksi valoa eikä kaikille tukikeppejä. Oli ennätyskylmä ja tuulinen kevät enkä voinut viedä taimia edes karaistumaan ulos. Niinpä ne kasvoivat entistä hontelommiksi. 

Kadutti koko homma. Juuri ennen lomamatkaamme päätin, että nyt on viimeinen hetki saada tomaatit ulkoilmaan. Vähäisen karaisun jälkeen istutin taimet maahan ja jäin toivomaan parasta. En ollut kovin motivoitunut hoitamaan ylipitkiksi kasvaneita vänkkyröitä, joita en saanut kunnolla edes tuettua, vaikka mieheni oli värkännyt niille hienot tuet. Ajattelin, ettei niistä tulisi tomaatin tomaattia. Jos saisin yhden maistiaisiksi, laittaisin sen puoliksi mieheni kanssa. Yllätyksekseni sain kirsikkatomaatteja ihan mukavasti naposteltaviksi. Tomaatit hupenivat suihin suoraan kasvimaalta, mutta uskaltaisin sanoa sadon olleen monta kymmentä tai sataa prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. 

Olen päättänyt kasvattaa tomaatteja niin kauan, että opin. Olen jo hyvällä alulla.


TULPPAANIEN kanssa ei ole ollut niin takkuista. Ne ovat kiitollisia hienohelmoja, jotka kukkivat kaikesta tumpeloinnista huolimatta ainakin sen yhden kerran, usein jopa monta kertaa. Ovathan ne toki siinä mielessä vaateliaita, että niitä pitää istuttaa joka vuosi uudelleen. Toisaalta sipulihyllyjen ääressä seisoskeleminen ja haaveileminen on äärimmäisen rentouttavaa ja jopa yllättävän sosiaalista puuhaa. Harvoin hyllyn äärestä lähtee niin, ettei ole vaihtanut sanaakaan muiden puutarhahullujen kanssa. 

Sipuleiden määrä kotona yllättää aina. Joskus se voi jopa kauhistuttaa, mutta sipuli kerrallaan ne uppoavat maahan. Ja kun joutsenet huutavat, alkaa tuntua, että sipuleita voisi istuttaa enemmänkin.

Tässä yksi ripsureunainen hienohelma, joka kukkii edelleen, vaikka sen seuralaiset ovat jo luovuttaneet.

Tulppaaneja on vaikea kehua sortumatta ylisanoihin. En sitten kehu. Sanonpa vain, että tulppaaneilla saa luotua niin iloisen hurlumhei-tyylin kuin hillityn tyylikkään.

Arovuokkojen keskeltä nousee eri lajikkeita punaisia tulppaaneja sekä ’Queen of Night’. 

Oletko tulppaanihullu vai mikä mahtaa olla sinun tärkeä T?

Tervetuloa, Keiju Kukkanen, blogini lukijoiden ihanaan seuraan! Toivon sinun viihtyvän.