Pienet pellavapäät
Arovuokko on pieni pellavapää. Lapsellisen iloinen puutarhan pikkuinen. Se nauraa ja saa muutkin nauramaan. Onhan se vähän sellainen kakara – välillä karkailee. Ja nauraa päälle, mutta ei sille henno olla vihainen.
Ei sille henno olla vihainen.
Arovuokot ovat helppoja kasvatettavia oikeassa paikassa. Ne
tarvitsevat voimakkaita aikuisia vierelleen. Minun arovuokkoni kasvavat
alueella, jota yhdeltä sivulta rajaa iso kivi. Toisella sivulla on
vuorenkilpiä, toisella kyläkurjenpolvia ja vuorikaunokkia. Sen verran
voimakastahtoisia ipanoita arovuokot ovat, ettei niitä kovin heiveröiseen
seuraan kannata suunnitella.
Minun arovuokoillani ei ole mitään ihmeellistä tarinaa – vielä. Ehkä jälkipolvi sitten muistelee miten isoisoäidillä oli tapana rentoutua puutarhoilla… Eräänä kertana – joskus 2000-luvun alkuvuosina – hän sitten osti seitsemän tainta. Isoisoäiti ei vielä silloin tiennyt, että yksikin olisi riittänyt aika hyvin…
Parhaimmillaan arovuokot ovat isona alueena. Lapsukaiset tarvitsevat seuraa.
Isoisoäiti ei vielä silloin tiennyt,
että yksikin olisi riittänyt aika hyvin…
Minun arovuokoillani ei ole mitään ihmeellistä tarinaa – vielä. Ehkä jälkipolvi sitten muistelee miten isoisoäidillä oli tapana rentoutua puutarhoilla… Eräänä kertana – joskus 2000-luvun alkuvuosina – hän sitten osti seitsemän tainta. Isoisoäiti ei vielä silloin tiennyt, että yksikin olisi riittänyt aika hyvin…
Arovuokot uneksivat
uusista pikkutaimista…
Arovuokot ilakoivat hetken. Ehkä minulla ne kasvavat sen
verran kuivahkossa paikassa, että kukinta kestää melko vähän aikaa – tai
ainakin se tuntuu lyhyeltä. Näistä kun ei millään malttaisi luopua. Ne
aloittavat kukintansa silloin kun myöhäisimmät tulppaanit kukkivat. Hetken
aikaa koko kukkapenkki menee ihan hurlumhei. Kun tulppaanit pudottavat
terälehtensä, tilanne rauhoittuu. Hetken aikaa näkymä on hyvin seesteinen
arovuokkojen kukkiessa sinisten vuorikaunokkien kanssa yhtä aikaa. Sitten
arovuokot väsähtävät. Päät painuvat. Pian näkyy valkoisten pompuloiden pilvi.
Aikuistuneet arovuokot uneksivat uusista pikkutaimista…
Minusta arovuokkojen lehtimatto on kaunis.
Lokakuun alun aurinko.
Älä ole surullinen,
me olemme täällä vielä sinun luonasi.
Syksyllä arovuokot yllättivät. Olin menettänyt syysvuokkoni
ankaran talven aikana. Arovuokot kukkivat alkukesällä. Syys-lokakuussa muutamat arovuokoista kukkivat jälleen.
Ne ikään kuin lohduttivat minua: Älä ole surullinen, me olemme täällä vielä
sinun luonasi. Kyllä helpotti.
Sydämelliset onnittelut kaikille Vuokoille!
Yhden tällaisen kakaran otin pihaani vuosi sitten. Ilolla odottelen, josko tänä vuonna löytyisi jo useampi. Hyväntuulista väkeä nuo sinun arovuokkosi.
VastaaPoistaToivotaan, että pellavapäitä ilmaantuu tai ainakin mukavasti uusia taimia! Minä muistelen, että ne uudet siementaimet eivät kukkineet ensimmäisenä vuonna, vaan vasta myöhemmin. Arovuokoista tulee aina niin hyvälle tuulelle :)
PoistaOlen joskus saanut arovuokon taimia rakkaalta anopiltani ja ne ovat paikkansa ansainneet myös minun puutarhassani. Kestäviä ja varmoja perennoja.
VastaaPoistaKirjoitat hauskasti. Pihan kasvien ja eläinten kanssa tulee välillä "juteltua" kaikenlaista. Kommunikointia puolin ja toisin:)
Kiitos, Blue Tit, mukavasta ja kannustavasta kommentistasi!
PoistaOn ihana kun sinun arovuokoillasi on noin arvokas historia. Sellaiset kasvit ovat aina erityisiä, joihin liittyy joku tärkeä ihminen tai muisto.
Niin. Minäkin pidän kestävistä ja helpoista kasveista. Ei mene puutarha uusiksi jokaisen ankaran talven jälkeen :)
Puutarhasta ja kasveista on kyllä hauska kirjoittaa - kun vain ehtii. Nyt menee enemmänkin sen juttelun puolelle :)
voi ihana mikä vuokko penkki sinulla on :) Minä tykkään myös erilaisista vuokoista ja aikomus niitä jossain vaiheessa uuteen pihaan istutella.
VastaaPoistaKiitos, Hilu! Minäkin tykkään hirveästi vuokoista. Jos ehdin, niin istutan niitä tänä vuonna vielä toiseen paikkaan.
PoistaMinun arovuokot lisääntyvät kovin hitaasti, ehkä paikka on liian varjoisa, mitenkään en joudu rajoittamaan kasvua kun sitä saisi oikeasti olla enemmänkin vaan ei ole. Kerrottua arovuokkoa olen yrittänyt kaksi kertaa ja kumpikin on hävinnyt sen siliän tien puutarhastani. Tai sitten juttelin niiden kanssa liian vähän.
VastaaPoistaNo voi kun sinun vuokkosi eivät ole lisääntyneet niin paljon :( Ne olisivat tosi kivoja isona alueena.
PoistaMinäpä en ole kerrotusta arovuokosta kuullutkaan. Rupesi heti kiinnostamaan. Ihan varmasti se on ollut juttelun puutetta kun eivät ole viihtyneet :)
Taas yksi kasvi muuttui inhimilliseksi kirjoituksesi kautta:) Minulla on viime kesänä hankittu kaksi arovuokon taimea, nyt aloin epäillä, istutinko liian villiin porukkaan, ei taida olla aikuista vieressä. Täytyypä vähän pitää heitä silmällä;) Mukavaa toukokuun alkua, Pauliina!
VastaaPoistaKiitos, Sirkku! Olen vähän tällainen höpsöttelijä ;) Onneksi puutarhaan sopivat kaikenlaiset tontut ja höpsöt.
PoistaIhan hyvä pitää arovuokkolapsukaisia vähän silmällä. Ovathan he suloisia ja kilttejä, mutta kuitenkin...
Kiitos samoin sinulle! Vauhdilla toukokuu lähti menemään.
Ihana vuakkopenkki! Mun arovuakot kituu kuumas ja kuivas kivijalakapenkis. Kukinta kestää tosiaanki vain hetken, mutta oon laittanu sen kuivuuren piikkihi.
VastaaPoistaKiitos, Navettapiika! Eiväthän nuo vahvatkaan kasvit aina jaksa kasvaa rehevinä. Onneksi ne ovat silti sitkeitä. Arovuokkojen kukinta tuntuu aina loppuvan kesken. Aina jää ikävä niitä.
PoistaSinun penkissäsi arovuokot tosiaan viihtyvät ja ne ovat ottaneet sen omaksi paikakseen. Meillä on muutamia pari vuotta sitten saatuja alkuaj, mutta viime vuonna jouduin siirtämään ne toiseen paikkaan. Saapa nähdä miten niille on käynyt! Unelmoin juuri tuollaisesta vuokkomerestä!
VastaaPoistaKiitos, Pirkko! Toivotaan parasta sinun arovuokoillesi. Vahvoja kasvejahan ne ovat, joten eiköhän ole luvassa iloista kukintaa :)
Poista❥
VastaaPoistaKiitos, Una!
PoistaMinulla ei tällaisia kakaroita olekkaan puutarhassa. Kauniita ovat.
VastaaPoistaNiin, kauniita ovat ja oikeita hyvän mielen lähettiläitä :)
Poista