POTAGER

Potager on ollut minun murheenkryynini. Aina olen toiveikkaana istuttanut tai kylvänyt jotakin. Lupaavan alun jälkeen kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän myttyyn.

Potagerista piti tulla kasvimaan ja kukkatarhan yhdistelmä, niin kuin potagerit yleensä ovat. Istutin monivuotisia hyötykasveja ja niiden kanssa olen pärjännyt hyvin. Sen sijaan yksivuotisten hyötykasvien kasvattaminen on kariutunut helteisiin. 

Alun perin keskellä Potageria oli pyöreä suihkulähde. Sen ympärillä oli neljä lohkoa, joihin suunnittelin viljelykierron.

Katsotaanpa ensin, mitä kaikkea Potagerissa kasvaa tai on kasvanut.

Minun kasvimaaltani löytyy pääasiassa monivuotisia kasveja – hyötykasveja ja kukkia. Olen haaveillut kasvattavani porkkanoita, herneitä, kesäkurpitsoja, punajuuria ja kaikkea muutakin ihanaa. Keväällä on vain kovin vaikea löytää aikaa kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Samaan aikaan pitäisi kylvää, kitkeä, jakaa ja vaikka mitä. Syyskylvöt helpottaisivat kevään kiireitä. En vain saa itseäni enää syksyllä kylvöhommiin.

Punajuuri 'Cylindra' kasvaa näppärän pitkulaksi. Kasvatin sitä jonakin kesänä.

Totesin, ettei näin aurinkoinen kasvimaa ole minua varten.

Joskus olen kylvänyt porkkanoita, herneitä, punajuuria ja jopa quinoaa työllä ja vaivalla, mutta helteiden tultua kasvimaan kitkeminen on jäänyt hunningolle. En jaksa kyykkiä kitkemässä porkkanarivejä auringon porottaessa niskaan. Aamuisin kukonlaulun aikaan ja iltamyöhällä voisin kitkeä, mutta silloin on paljon muitakin alueita kitkettävänä. Totesin, ettei näin aurinkoinen kasvimaa ole minua varten.

Onneksi on paljon monivuotisia hyötykasveja, joiden eteen ei tarvitse nähdä juuri mitään vaivaa.

Potagerin eteläreunalla kasvaa rivi parsaa. Riittää kun sitä lannoittaa ja leikkaa varret syksyisin.

Parsarivin takana etelärinteessä on mansikkamaa. Iso mansikkamaa on työläs. Se on saanut vielä olla. Länsireunalla on herukka-aidanne: mustia, vihreitä ja vaaleanpunaisia. Ne eivät paljoa mitään vaadi – oksien leikkauksen ja vähän lannoitusta. Pohjoispuolella on rivi pensasmustikoita. Nekin kasvavat aivan itsekseen, kunhan virittelee verkon talveksi. Idässä Potageria suojaa kivimuuri. Sitä vasten kasvaa viiniköynnös, ihana 'Somerset Seedless'. Yritän opetella sen leikkaamista.

Potagerin laidoilla on kasvanut pellavaa ja kalpeankeltaisia kehäkukkia. Pidän niistä valtavan paljon.

Minulla on myös kolme raparperia, karviaispensas, lipstikka, sitruunamelissaa, ruohosipulia, ilmasipulia ja kiinansipulia. Uusin hankintani on köynnöspinaatti. Sille pitäisi loihtia jostakin korkea köynnöstuki. 

Lipstikkaa täytyy vähän vahtia, vaikka olenkin istuttanut sen juurimaton sisään. Sitruunamelissakin on yllättävän voimakaskasvuinen. Se kasvattaa niin vahvat juuret, että niiden kaivamiseen vaaditaan miesvoimaa. Lisäksi se siementää aika reippaasti, muttei onneksi kovin kauas.

Parin lohkon reunalla kasvaa ruohosipulia. Olen pulassa sen kanssa, koska ruohosipuli siementää aivan mahdottomasti. Ruohosipuli vaatii enemmän hoitoa kuin moni muu monivuotinen kasvi. Se ei pidä puoliaan rikkaruohoja vastaan, joten kasvusto pitää istuttaa uudelleen melko usein. Ja tosiaan ne kukat pitäisi muistaa leikata ajoissa.

Luovuttuani yksivuotisten hyötykasvien kylvämisestä, satsasin kukkiin. Puolet lohkoista kasvoikin loistavasti. Toisella puolella kasvoivat loistavasti ainoastaan ohdakkeet. En tiedä, mitä oli tapahtunut. Kaiken kaikkiaan maa on ollut vaikea rikkakasvien suhteen.

Jos joskus vielä kasvatan porkkanoita, herneitä ja sen sellaisia, teen sen kasvilavoissa puhtaassa mullassa toisessa paikassa. Kukatkin kasvavat paremmin laareissa. Potagerin lohkoja varten minulla on uusi suunnitelma.

Päätös oli vaikea, mutta

nyt olen innoissani uudesta suunnitelmastani.

Olen luopunut vesialtaasta. Se oli tehty allasmuovia käyttäen, ja joka talvi siihen tuli reikiä. Kyllästyin, ja täytin kuopan mullalla. Päätös oli vaikea, mutta nyt olen innoissani uudesta suunnitelmastani. Haluan säilyttää Potagerin rakenteen tiilipolkuineen. Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Se tykkää sellaisista paikoista. Porkkanoiden sijaan istutan leikattavia pensaita. Keskiympyrään haaveilen saavani katseenvangitsijan. Ja ehkä kasvatan vähän niitä kukkiakin.

Mansikkamaan tilalle etelärinteeseen aion jossain vaiheessa istuttaa pensaita: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. Marja-aronioita voisi olla muutama. Ne toisivat maltillista korkeutta ja räväkkää syysväriä. Niiden lisäksi ainakin matalia ruusuja ja pensasangervoja. Keltakoivuangervon limenvihreät lehdet toisivat vaihtelua kesällä. Ruskan aikaan olisi erityisen hienoa, jos olisi esimerkiksi ruusuangervoa (valkoista ja punaista) sekä keiju- ja koivuangervoa. 

Tämän jutun inspiroijana oli Erika, joka kirjoitti jonakin syksynä arvontaan osallistuessaan: ”Mitä kaikkea löytyy kasvimaaltasi?” Kiitos, Erika, hyvästä aihe-ehdotuksesta! Samalla jatkoin Katajakujan puutarhan esittelyä. 

OPISSA KASVIMAALLA

Olen hyötytarhurina aivan aloittelija. Monivuotiset hyötykasvit – raparperit, parsat, lipstikka, sitruunamelissa, ruohosipuli, marjat ja luumut – menestyvät kyllä, mutta yksivuotisten suhteen ei ole kehumista, mutta oppia kesä kaikki.

En tiennyt, että

kasvimaata pitää hoitaa koko kesän. Luulin, että kun porkkanat ja punajuuret on kylvetty, ne kasvavat nätisti suorissa riveissä, rikat loistavat poissaolollaan ja syksyllä saa poimia meheviä vihanneksia ihan noin vain. Ei vaiskaan. Tiesin, että niitä pitää harventaa, kitkeä, kastella ja mullata. Sitä en tiennyt, miten kova homma siinä kaikessa on.

sanomalehtikate ei hidasta kortetta, vaikka sen päällä olisi hakettakin. Korte viihtyy valitettavan hyvin karviaispensaan alla.

mustaherukka voi innostua leviämään siementaimina ympäri Potageria.

Siemenet on kylvetty. Raparperi kukkii jo.

En arvannut, että

tulee niin helteinen kesä, etten pysty kitkemään enkä harventamaan kasvimaata. Vain hyvin harvoin, illan vähän viilennyttyä, jaksoin/ehdin mennä Potageria kitkemään.

sadettimet loppuvat kaupoista. Onneksi sentään saimme hankittua muutamia pyöriviä sadettimia sinne tänne puutarhaan. Sellaisella Potagerin kastelu onnistui helposti.

maa voi ensimmäisen kasvukauden jälkeen olla niin muhevaa. Olin parantanut savimaata hiekalla ja kompostilla ja kasvattanut siinä hunajakukkaa. Silti yllätyin.

saan kuin saankin syksyllä kasvimaan käännettyä ja rikat kitkettyä. Olihan siinä ihan hullun kova työ, kun rikkoja oli hulvaton määrä, mutta siellä kasvimaa nyt kuitenkin on puhdistettuna, käännettynä ja katettuna. Upea tunne!

Jotta Potager olisi potager, siellä kasvoi myös kukkia, muun muassa pellavaa.

En uskonut, että

vihannesten siemenet todellakin pitää kylvää harvaan. Tiesin sen kyllä, mutta ajattelin, että jos vaikka itävät huonosti. Siemenet itivät hyvin, mutta minä harvensin huonosti. Tuloksena tietysti oli laihoja porkkanoita.

Herneetkin  olisi saanut kylvää harvempaan.

Satoa sentään saatiin. Punajuuria tuli jopa niin paljon, että niitä piti jakaa tutuille. Pussillisesta punajuuren siemeniä tuli satoa niin paljon, etteivät ne tietenkään mahtuneet jääkaapin vihanneslokeroon porkkanoiden kanssa. Sitä en tullut ajatelleeksi.

Tykkäsin tästä pitkulaisesta lajikkeesta nimeltä 'Cylindra'. 

Tämän jutun kirjoitin Hiidenkiven puutarhassa –blogin Minnan kysymyksen innoittamana. Arvontaan osallistuessaan hän kirjoitti: ”Mitähän pohdittavaa sinulle heittäisin...? Olisinpa tämän tiennyt! Eli joku kantapään kautta opittu puutarhajuttu.”

Kiitos kivasta kysymyksestä, Minna! Tähän oli mukava vastata ja varmaan palaan aiheeseen vielä myöhemminkin.

KYLVÖPUUHISSA

Päätin kylvää herneet. Niitä minulla oli jo valmiina. Olin haaveillut niiden kylvämisestä jo viime vuonna, mutta tuli kaikenlaista. Ihan roppakaupalla. Kirjoitin siitä otsikolla Juhlahousuja ja herneensiemeniä.

En tiedä onko kuu kohdallaan, mutta

maa on varmaankin jo tarpeeksi lämmintä.

En tiedä onko kuu kohdallaan, mutta maa on varmaankin jo tarpeeksi lämmintä. Kävelen päättäväisesti Potageriin. Lohkot ovat puhdistuneet katteiden alla, joten homma on helppo.

Ai niin, suihkulähde kannattaa korjata ennen kylvöä. Ei tarvitse sitten varoa uusia kylvöksiä. Suihkulähde olikin koko viime kesän retuperällä. Allasmuovissa oli reikä ja hiekatkin olivat valahtaneet. Projekti odotti  kunnon korjaussuunitelmaa. Nyt minulla on sellainen ja käyn innolla altaan kimppuun.

Ei muuta kuin vettä pumppaamaan, loput äyskäröin ämpäreihin. Tiilireunus sivuun odottamaan, rikkinäinen allasmuovi pois, altaan muotoilu uudelleen. Mittaamista, lapioimista, lisää hiekkaa. Hiekan tasoitus ja tiivistys, kangas alle, uusi allasmuovi, tiilireunus paikoilleen, reunojen leikkaaminen tasaisiksi, pumpun asennus ja lopuksi tiilikäytävien muotoilu altaan uusia mittoja vastaaviksi.

– Saat varmaan kärrätä minut kottikärryillä sisälle,

nauran miehelleni illalla kun

asentelen päivän viimeisiä tiiliä veden rajaan. 

Onneksi saan miehistä apua. – Saat varmaan kärrätä minut kottikärryillä sisälle, nauran miehelleni illalla kun asentelen päivän viimeisiä tiiliä veden rajaan. Selkä on jo hullun kipeä. – Nyt vielä pääsen kävelemään, mutta mitenkähän lie sitten kun olen saanut loput tiilet paikoilleen, lisään.

Seuraavana päivänä jatketaan. Maa täytyy muokata. En ole syksyllä tullut kääntäneeksi sitä talikolla, joten savipaakkuja riittää hajotettavaksi. Ripaus kalkkia. Kalkitsen saman tien nurmikon kun kalkkiämpäri nyt on haettuna. Sitten takaisin Potageriin. Muokkaamista ja tasaamista.

– Kappas vain, altaan reunoilla kasvaneet ruohosipulit näyttävät jääneen väärään paikkaan nyt kun altaan läpimitta pieneni hiukan, totean. Niiden siirtäminen on pikku juttu.

Oikeasti suurten ruohosipulituppaiden nostelu maasta vaatii voimaa. Kahden talikon avulla paakku sentään halkeaa helposti ja ohuet juuret eroavat toisistaan kauniisti ja siistissä rivissä. Miten ne voivatkaan liukua toistensa lomasta noin hyvässä järjestyksessä! Silmä tarkkana poimin juolavehnän alut voimakkaasti tuoksuvien ruoholaukkojen seasta ja istutan paakut maahan.

– Ah, kuinka kaunista! huokaan epätoivoisesti.

– Siis ihan oikea auton lämmitystolppa suihkulähteen viereen! hämmästelen.

Mies värkkää sähkövetojen kanssa. Sähkökaapelit on jo valmiiksi vedetty maahan altaan viereen, mutta mitenkäs ne kytketään suihkulähteen pumppuun? Siis mihin pistorasia tulee? Soitto sähkömiehelle valaisee asiaa. Säädösten mukaan pistorasiat eivät saa talvella jäädä lumen alle.  – Auton sähkötolppa on sopivan korkea, sähkömies sanoo ja lisää asentaneensa niitä suihkulähteitä varten. – Ah, kuinka kaunista! huokaan epätoivoisesti. – Siis ihan oikea auton lämmitystolppa suihkulähteen viereen! hämmästelen. Asia jätetään hautumaan.

Alkaa näyttää jo kivalta. Vesi lorisee altaassa. – Kuuooovi, kuuooovi, kuuooovi, krrr-krrr-krrr-krrrr, kuuluu kuovin liverrys. Minä nostan tiilen kerrallaan sivuun, asettelen sen pian takaisin polulle, samaan tasoon reunan kanssa. Nyppään rikan sieltä täältä tiilien välistä.

Neljän pitkän päivän jälkeen laitan siemenet likoamaan. Siementen liotessa ehdin vielä tehdä viimeisen silauksen Potagerissa. Tasoitan maan. Asettelen viimeisen polunpätkän tiilet kohdilleen.

Kahdessa päivässä sää on muuttunut kesäiseksi. Leppeässä etelätuulessa vedän kylvövaot. Painan herneet maahan ja peittelen. Kastelen. Auringon jo laskiessa raahaan herneille vielä tukikepit.

Seuraavaksi aion kylvää porkkanoita. Älkää ihmetelkö, jos minua ei näy eikä kuulu. Olen kylvöpuuhissa.

Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi-sivuston kautta liittynyt uusi lukijani! On tosi kiva kun olet halunnut jäädä seuraamaan blogiani. Toivottavasti saat iloa tästä.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: P

Puutarhan tärkeiden asioiden sarja jatkuu. Oikein paljon kiitoksia oivallisista ja oivaltavista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa O:sta.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sen osuvasti tiivisti: "Ooo on oivallus oikiahan osunehista ostoksista, onni onnistumisista!" Förmaaki ja puutarha -blogin Sussi jatkoi: "Kesäpäivän onni :) Siinä se." Oikeassa ovat.

Ostosreissu puutarhoilla, puutarhamessuilla tai netin puutarhamyymälöiden syövereissä pyyhkäisee pois kaikki huolet ja huonosti nukutut yöt. Tätä mieltä on ainakin Unelmia ruusuista -blogin Tita sekä Kasvin paikka -blogin Reetta ja itse olen samaa mieltä. Puutarhaostoksilla tarkan ja suunnitelmallisen kuluttajan pää menee onnellisesti pyörälle.

Oleellista on olla - olla puutarhassa, tehdä tai olla tekemättä. Olla läsnä joka solullaan, aistit avoinna. Siinä on puutarhaihmisen onni.

Onnellisen puutarhurin pihassa kasvaa omenapuu ja orvokit kukkivat. Omenapuusta puheen ollen, Vaarin torpan puutarhassa -blogin Pirkko kuvaili omenapuita oivallisesti. Kannattaa lukea. Omenapuut voivat tulla jopa niin tärkeiksi ja rakkaiksi, että niitä muistellaan vielä vuosien päästä kuten Kasvihormoni-blogin Sinin perheessä.

Nuori omenapuu kukkii.

Optimistisen puutarhan pihassa kasvaa oliivipuu ja oleanteri.

Oman käden jälki luonnon kanssa käsikynkässä on tärkeä. Lue Marian koti ja puutarha -blogin Marian ajatuksia tästä. Oivallukset, onnistumiset ja oppiminen ovat monen puutarhaihmisen tärkeitä O-asioita.

Suvikummun Marja on onnekas, sillä hänellä on oikea puutarhakissa nimeltään Onni. Kyllä Marjan kelpaa!

Ja nyt pohtimaan P-kirjainta. Hmm, tämäkin on vaikea kun on niin paljon ihanaa. Puolihydrosta jo kirjoitinkin. Sen voin siis jättää pois, vaikka mieli tekisi ylistää sitä vieläkin. Puolihydrosta en aio luopua ikinä. Jos pionista kirjoittaisi oman juttunsa, jäisi parsa, polkuhaarikko ja potager. Niistä on mahdotonta karsia enää mitään.

P

PARSA. POLKUHAARIKKO. POTAGER.

Jos aikoo syödä PARSAA, sitä täytyy kasvattaa itse. En ole ainakaan kuullut parsaviljelmistä, joilta voisi käydä ostamassa tuoretta parsaa suoraan ruokapöytään, kuten ainakin Saksassa kuuluu olevan. Parsahan ei kestä säilytystä ja marketin nuutuneesta parsasta saa vain väärän käsityksen. 

Parsa ei ole hätäisen kasvi, vaikka sen ostaisi valmiina taimina. Täytyy jaksaa odottaa, sillä liian nopeasti versoja ei kannata alkaa korjata. Juurakon pitää saada vahvistua. Onneksi parsa on muuten helppo ja vaivaton kasvi. Kun sen on saanut juurtumaan, riittää vuosittainen lannoitus ja tuenta. Makuelämys on odottamisen arvoinen.

Olen kattanut juurialueen mansikkakankaalla. Sanomalehtikate olisi ajanut saman asian helpommin ja halvemmalla.

POLKUHAARIKKO edustaa itselleni toivoa ja luottamusta. Miten ilman niitä näin pieni kasvi voisi säilyä hengissä? Polkuhaarikko selviää tumpelon puutarhurin mitä ihmeellisimmistä virheistä. Siitäkin, että se istutetaan paikkaan, johon kerääntyy vettä ja jäätä pitkin talvea.

Polkuhaarikon pikkuruiset kukat ovat kauniit. Niitä katsellessa tulee ajateltua luomakunnan ihmeitä: käsittämättömän suurta avaruutta aurinkokuntineen, valovuosineen, pyörimisineen ja sitten näitä pienen pieniä ihmeitä, kuten polkuhaarikoita, soluja, DNA:ta, atomeja. Eivät nämä ole sattumaa. - Ei sekään ole sattumaa, että juuri nämä pikkuiseni kukkivat juuri nyt, mietin katsellessani pieniä valkoisia kukkia.

Polkuhaarikko edustaa itselleni myös konkreettisempia asioita: huoliteltua puutarhaa. Kuvittelen niin, että kun olen saanut kivipolut valmiiksi ja kivien lomaan kasvamaan polkuhaarikoita, puutarhani on jotain sellaista, josta olen aina haaveillut.

Vasta istutettu polkuhaarikko kukkii jo.

Olen aina haaveillut myös POTAGERISTA. Olen enemmän perenna- kuin hyötykasvi-ihminen, joten kasvimaallani kauneus on suurta satoa tärkeämpää. Sen vuoksi suunnittelin potagerin, jonka on tarkoitus olla kauneuden ja käytännöllisyyden liitto. Innoittajanani on ollut Gisela Keil, jonka kauniin kirjan Luomutarhurin opas ostin joskus 1990-luvulla, mutta joka edelleen näyttää tuoreelta.

Potageriin kuljetaan ruusukaaren alitse. Alueen keskellä on suihkulähde. Se on alun perin tehty kasteluveden lämmittämistä varten. Suihkulähteen ympärillä on lohkot vihannesten viljelyä varten ja reunamilla tilaa monivuotisille hyötykasveille. Välissä kaartuvat tiilipolut. Reunoja kehystävät muuri, pensasmustikka-aidanne, rivi parsaa sekä herukka-aidanne.

Potagerissa ei jyrsitä, vaan hoivataan kastematoja. Tuholaisia ja tauteja torjutaan vuoroviljelyllä ja luonnonmukaisin keinoin. Siellä ei myöskään viljellä perunaa eikä maan antimilla täytetä kellaria – koska kellaria ei valitettavasti edes ole. Ehkäpä potagerissa opitaan vähän vihannesviljelyn saloja ja saadaan maistiaisia. Suurisuuntaisemmat projektit voi sitten toteuttaa viereisellä pellolla, jos niin haluaa.

Potager on työn alla. Lohkoja peittää toistaiseksi sanomalehti- ja hiekkakate.

Mikä on sinulle tärkeä P? Pelargoni? Pioni? Porkkana? Punajuuri? Ehkä kenties punahattu tai päivänlilja? Paljasta puutarhasi paras P!