KUULUMISIA KATAJAKUJALTA

Olen ollut koko kesän aivan hissun kissun. On niin vaikeaa olla joka paikassa yhtä aikaa: blogissa, puutarhassa, verkkokaupassa ja putiikissa. Onneksi nyt kun olen saanut uudistettua Kukka & Kaalin verkkokaupan sivut, on aikaa kirjoitella puutarhakuulumisia.

Kirsikan kukintaa toukokuussa

Kirjoittanut olen kyllä, mutta vain itselleni. Kirjoitan nimittäin jo kolmatta vuotta puutarhapäiväkirjaa, jonka teetän kirjaksi aina vuoden vaihtuessa. Valitettavasti kirjojen teettäminen on niin kallista, että niitä ei kannata painattaa myyntiin.

Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen.

Niin rakastan sitä hommaa! Ensinnäkin kirjoittaminen on kivaa. Kuvien valitseminen on vaikeaa, mutta omalla tavallaan innostavaa. Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen eli kirjan taittaminen.  Se, kun näkee työnsä jäljen. Kun saa säilöttyä puutarhan parhaat palat kansien väliin niin kuin kirsikkahillon lasipurkkiin. Ja kun saa myöhemmin maistiaisia puutarhatunnelmista.

Kesäkuussa

Talvi oli tehnyt tuhojaan

Odotin, että puutarha alkaisi olla vihdoin täynnä. Ei se vaan ole. Talvi oli tehnyt tuhojaan ja muutamilla alueilla sai aloittaa melkein alusta. Ihmeellistä, että jo vuosia hyvin voineet ja alueensa täyttäneet laakakatajat, jättipoimulehdet, tiarellat ja kevätkaihonkukat kärsivät, kun taas jotkut uudet, jopa aranpuoleiset kasvit porskuttivat täysillä. Huh, onneksi viime kesänä istuttamamme kymmenkunta rusokirsikkaa kuuluivat näihin menestyjiin. Jotkut vahvoiksi luulemani ruusut menivät, mutta viime kesänä istuttamani kärhö ’Hagley Hybrid’ kasvoi runsaana. Ihmeellisintä oli se, että olin tuota kärhöä jo kaksi kertaa yrittänyt huonolla menestyksellä. Nyt nousi myös kärhö ’Miss Bateman’, jonka olin jo vuosia sitten julistanut kuolleeksi. Sellaista on puutarhaelämä.

Nuori ’Hagley Hybrid’

Keväänä tuli matkusteltua ja lyhennettyä kovasti haaveiden listaa. Senhän tietää, että jos matkareitti kulkee hyvän puutarhamyymälän ohi, kaivetaan lista esiin. Tiensä löysivät meille niin köynnöspinaatti kuin muutama uusi kellukkakin, imeläkirsikka ’Leningradin musta’, amerikankullero ja monta, monta muuta. Joukon puutarhaan, lammen taakse vallille ostimme paljon pensaita. Ei mitään erikoisuuksia, vaan tavallisia nopeasti tilansa täyttäviä puskia ja tietysti pioneja.

Lopussa tuntui, että ei yhtään enää. 
Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä.

Pitkä ja viileä kevät antoi mahtavan tilaisuuden istuttaa pensaita ja perennoja niin paljon, että lopussa tuntui, että ei yhtään enää. Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä. Onneksi myös kesä oli pitkä ja uudet istutussäät tulivat myöhään. Oli aikaa unohtaa. Nyt olisi pari amerikanheisiä ja muutama pihasyreeni istuttamista vailla.

Muotopuutarha heinäkuussa

Täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla.

Kun alkaa miettiä mitä kaikkea puuhailimme, ei tarvitse ihmetellä, miksi en blogin ääreen ehtinyt. Suurimman osan työstä tekivät toki toiset, mutta täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla. Uimalammen ympärille kylvettiin nurmikko ja niitty. Aurinkopaneeleiden tieltä kaadettiin puita ja toisaalle niitä istutettiin lisää. Kylvettiin paljon kukkia. Asennettiin kesäkeittiön ympärille kiveys. Uudistettiin mehitähtien alue, jonka kortteet olivat vallanneet. Uudistettiin alue sieltä ja toinen täältä. Kitkettiin ja taas kitkettiin.

Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää.

Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää. Sitten jatkettiin taas uudella innolla. Tai noh, jatkettiin.

Kesähelteet menivät kärvistellessä. Hyvä, että edes valokuvata jaksoin.

Elokuussa

Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan puutarhaminäni. Tässä vaiheessa kasvukautta into alkaa olla vähissä. Kuulaiden syyspäivien koittaessa intoa vielä löytyy loppurypistykseen. Sitä odotellessa.

Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte blogini juttujen ja kuvien parissa.