KUMMALLISTEN KUKKIEN PENKKI

Olin ajatellut, että kasvien nimien lukeminen olisi suurin piirtein yhtä kiinnostavaa kuin puhelinluettelon opiskeleminen. Olin väärässä. Sehän on suorastaan hauskaa.

Kimpussa pisteenä i:n päällä ruskeakukkainen loistopäivänhattu 'Green Wizzard'

Isoräpelö, partavanukki, masmalo,

tarhasoljo, nukkajäkkärä, ruso-okahulluruoho,

röyhyvihvilä, hörtsätatar, hullukaali, kirjosorsimo

Miltähän näyttäisi puutarha, jossa kasvaisi isoräpelö, partavanukki, masmalo, tarhasoljo, nukkajäkkärä, ruso-okahulluruoho, röyhyvihvilä, hörtsätatar, hullukaali, kirjosorsimo ja muita ihanuuksia? No, totta puhuen ei kuulosta siltä, että istuttaisin sellaista. Sitä paitsi hörtsätatar on haitallinen vieraslaji, sitä en suosittele kenellekään. 

Missähän vaiheessa he alkaisivat epäillä,

että keksin nämä kaikki itse?

Penkkiä olisi kyllä hauska esitellä varsinkin niille vieraille, joilla ei ole hajuakaan puutarhanhoidosta. ”Tässä on suippohärkylä. Katsokaapa sen lehtiä, niissä on hyvin tunnusomaiset piikkihampaat...” Missähän vaiheessa he alkaisivat epäillä, että keksin nämä kaikki itse?

Käydessämme eräällä taimitarhalla tyttäreni ehdotti minulle kummallisten kukkien penkkiä. Idea oli hyvä, sillä niin kuin kaikkien ihmisten sanotaan olevan omalla tavallaan kauniita, niin myös kaikki kasvit ovat varmaankin kauniita oikeassa ympäristössä.

Ostin penkkiin jo yhden loistopäivänhatun ’Green Wizzard’. Loistavan hienolta kesähatulta kuulostava kasvi on oikeasti aika hassu. Tummanruskea puolipallo muistuttaa yllättävän tarkasti Pekka Puupään hattua. Sen kapeassa lierissä tosin on pikkiriikkisiä keltaisia kukkasomisteita. 

Tässä 'Green Wizzard' on täydessä loistossaan. Minulla on sen seurana nuoria pioneita ja jättipoimulehteä. Toivon, että jonakin päivänä ne muodostaisivat yhtä kauniin kokonaisuuden kuin kimpussa (kuva alla).

Aika monesta kasvista olisin valmis luopumaan ennemmin kuin tästä loistopäivänhatusta. Olen niin ihastunut tähän kummalliseen kasviin.

Jännityksellä odotan, minä päivänä löydän seuraavan kummallisen näköisen kasvin, joka parhaassa tapauksessa vieläpä sopisi yhteen tuon loistopäivänhatun kanssa.

KATSEITA KERÄÄVÄ POIKAMIES

Puutarhassani asustaa komea nuori mies. Hän käyttää vihreitä, leveälahkeisia housuja ja tummanruskeaa hattua. Muistan nähneeni samanlaisen pyöreämuotoisen lierihatun Pekka Puupäällä. Pekan hattua koristaa yksi kukka, mutta tämän komistuksen hatussa on toisinaan keltainen kukkanauha.

Tiedän hänen nimensä – Rudbeckia occidentalis ’Green Wizzard’, loisto- tai mustapäivänhatuksikin häntä kutsutaan – mutta muuten tunnen häntä melko vähän. Hän karttaa julkisuutta. Netistä en löytänyt juuri mitään tietoa hänen nimellään, joitakin huhupuheita vain.

Sen tiedän, että tämä Vihreä Velho mielellään paistattelee päivää auringossa. Kukoistaa erityisesti elo-lokakuussa. Huhutaan, että hänen pituutensa olisi 60 tai 125 cm. Näyttää siltä, että puutarhani yksilö jää varmaan jonnekin tuohon 60 ja 125 cm väliin. Pitkiä serkkuja hänellä kyllä on, jopa parimetrisiä. Olen nähnyt heitä Porissa, Taimimoision puutarhassa.  

En oikein päässyt selvyyteen millaisesta paikasta hän pitää, mutta ajattelin tarjota hänelle läpäisevän, tavallisen puutarhamaan. Sellaisesta paikastahan moni haaveilee. Hänen sukulaisensa - ne kukkahattutädit, päivänhatut – pitävät tuoreesta maasta, mutta mistäpä tuota lopulta tietää mistä kukin tykkää.

Nuorukainen asuu puutarhassamme nyt kolmatta kesää. Oli tosi reipas jo heti alusta asti. Kasvoi nopeasti ryhdikkääksi. Arvelin hänen kasvavan suureksi ja komeaksi, mutta täytyy sanoa, että vähän lyhyenpuoleinen hän on. Hyvännäköinen toki. Ei kaikkien tarvitse olla pitkiä ja raamikkaita.

Loistopäivänhattu 'Green Wizzard' ylhäisessä yksinäisyydessään uudessa penkissä.

Myöhemmin hän alkoi vähän retkahdella. Ei, ei nyt mitenkään pahasti, mutta kuitenkin. Huomasin hänen kaipaavan seuraa – muutakin kuin joka paikkaan tunkevien peltokortteiden seuraa. Maahumalan seura on toki ok, mutta ei hänestä tarpeen tullen tukea ole. En oikein tiedä mitä tekisin. Tuntuu, etten tunne häntä vielä riittävän hyvin, jotta voisin olla avuksi.

Alun perin tapasin hänet Porissa, Paratiisin taimitarhalla. Tapasin siellä myös pörröistä, vaaleanpunaista mohairvillapaitaa käyttävän syysmaksaruohon nimeltä ’Brillant’. Istutin heidät naapuruksiksi puutarhaani. Ajattelin, että heistä tulisi komea pari. Harvoinpa tuollaiset toisten, hyvää tarkoittavien ulkopuolisten yritykset onnistuvat. Niinhän tässäkin kävi, että 'Brillant' otti ja kuoli heti seuraavana talvena. Loistopäivänhattu jäi yksin.

Poikamiehenä näyttää elelevän. En ole viitsinyt perheen perustamisaikeista kysellä. Kaikella on aikansa. Eikä siinä mitään – ei kaikkien tarvitse perustaa perhettä ja saada lapsia. Hänellä on tärkeä paikkansa puutarhassani juuri sellaisena kuin hän on. Jos perhettä aikanaan tulee, niin kaikin mokomin.

Eletään ja katsotaan mitä vastaan tulee. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Luin, että päivänhatut ovat hyviä, kestäviä leikkokukkia. Ne sopivat myös kuivakukiksi. Olen varma, että tämä hattupää olisi kukkakimpussa kuin piste i:n päällä.

Rudbeckia occidentalis ’Green Wizzard’

KUKAT: tummanruskeita, kukkii elo-lokakuussa 

KORKEUS: 60 -150 cm (tietolähteestä riippuen)

KASVUPAIKKA: aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka

HOITO: helppohoitoinen

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Jaana Pihapiian tontilla -blogista! Toivottavasti viihdyt. Kaunista syksyä kaikille!