torstai 30. elokuuta 2018

RÖYHKIMYS

Tiedäthän sen tyypin: haluaa olla kaikessa mukana ja tekee paljon asioita, mutta ei pidä kiinni sopimuksista. Viiruhelpi on juuri sellainen, röyhkimys. Jos sovitaan, että näiden rajojen sisällä toimitaan, niin eiköhän vain kohta kuitenkin jo toimi ihan omilla säännöillä. Täyttä välinpitämättömyyttä.

Vieläpä niin maineikas taustakin!

Siskoni esitteli hänet minulle seitsemän vuotta sitten: Visavuoresta, kuvanveistäjä Emil Wikströmin istuttaman kasvin jälkeläinen. Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Ai että, pitkä (80–100 cm) ja komea, päällä vaalea puku hillittyine raitoineen! Small talk hyvin hallussa – kahisee niin ihanasti tuulessa. Voimakas ja hyväkuntoinen. Vieläpä niin maineikas taustakin!

Tämä väri pukee häntä.

Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika.

Olin lukenut, että tällaisiin tyyppeihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella eikä ainakaan istuttaa perennapenkkiin, ei ainakaan rajaamatta. Siispä otin juurimattoa, toiseen paikkaan nurmikon reunanauhaa ja pohjattomia ämpäreitä. Yksi vanha lasten ammekin oli, josta sahasin pohjan pois. Tein rajat selviksi. Suurimmaksi osaksi nuo ovat toimineet kiitettävästi, mutta kyllä viiruhelpi tulee heti yli siitä missä raja on vähänkin liian matala. Onneksi sillä on tapana jäädä rajan tuntumaan eikä se salakavalasti matkusta mullan alla pitkiä matkoja. Rajojen kanssa kannattaa olla tiukkana, sillä viiruhelpi lisääntyy juuren paloistakin helposti. Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika, sillä olen kuullut hänen serkkupoikansa, ruokohelpin, rikkovan rajoja vielä hanakammin.

Kuva on toukokuulta.

Hänelle ei tarvitse tarjoilla
sen enempää lannoitteita
kuin talvivaatteitakaan.

En pidä siitä, ettei sovituista rajoista pidetä kiinni. Onneksi hänellä on paljon hyviä puolia, niin olen sietänyt sitä piirrettä. Hän on hyvää seuraa havuille ja purppuralehtisille pensaille. Matalan maanpeitekasvuston keskellä hän on todella hyvännäköinen. Sekin on hienoa, että hän on terve ja talvenkestävä.  Ja kyllä vaatimattomuuskin on hänelle eduksi. Hänelle kelpaa melkein paikka kuin paikka kunhan ei ihan varjossa sentään ole. Jos hän saa itse valita, hän elelee mieluiten kosteahkossa kuin kuivassa paikassa, mutta ei senkään kanssa niin nuukaa ole. Hänelle ei tarvitse tarjoilla sen enempää lannoitteita kuin talvivaatteitakaan.

Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, jos rajojen rikkominen on ainoa pahe, niin ei puutarhurilla ole valittamista. Ainakaan niin kauan kun se ei hoksaa levitä siementämällä.


Phalaris arundinacea

KORKEUS: 80-100 cm

KUKINTA-AIKA: heinä-elokuu

KASVUPAIKKA: aurinkoinen, lievästi varjoinen

TALVENKESTÄVYYS: erittäin kestävä

KASVUALUSTA: kostea, kuiva, keskiravinteinen

HOITO: ei tarvitse hoitoa

24 kommenttia:

  1. Röykimys, mutta niin ihana sellainen.

    VastaaPoista
  2. Hankin juuri itselleni tuon röyhkimyksen, hmm. pitäisiköhän sittenkin vaihtaa sen paikkaa... kiitos vinkistä, Pauliina:) Kauniiseen asuunsa minäkin ihastuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno valinta, Sirkku, mutta tosiaan alussa kannattaa tehdä tiukat rajat ja vielä katsoa perään. Antaa aluksi hyvin kiltin vaikutelman...

      Poista
  3. Moni kakku päältä kaunis... meillä se villiintyi niin, että edes juurimatot eivät estäneet leviämistä vaikka alue oli muutenkin rajattu terassin ja vesiaiheen väliin. Poiskaivaminen oli yhtä tuskaa, niinkuin olisi jonkin kumimaton päällä vain pomppinut. Meni Miehen kaivuuhommiksi se.
    Onneksi on löydetty korvaava kasvi, joka on yhtä kaunis mutta pysyy siinä mihin sen istuttaa, Nimittäin koristekastikan vihreävalkoinen muoto.
    Järkyttyneenä katselin taimistolla kun sellaisia pieniä surkeita taimenalkuja myytiin kuuden euron kappalehintaan, jos olisin myynyt ne vappuaattona kaivetut järkyttävänkokoiset kasvit olisin ihan rahoissani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muistin juttua kirjoittaessani sinun postauksesi juuri tuohon liittyen. Hirveän iso homma teillä olikin kun piti tuon röyhkimyksen takia allaskin tyhjentää.

      Hyvä vinkki, kiitos! Varmasti tulee kokeiltua, jos sellaisen taimistolla törmään.

      Yllättävän kovaa hintaa pyytävät kasvista, jonka saatavuudesta tuskin koskaan on puutetta :-o Minulla niitä rikkauksia riittää kun viiruhelpiä kasvaa monessa paikassa :)

      Poista
  4. Juu, viiruhelpi on röyhkimys, mutta kaunis oikeassa paikassa. Meillä se kasvaa kiven ja nurmen välissä, eikä pääse siitä mihinkään, vaikka kuinka yrittää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet tosiaan hyvän paikan löytänyt. Siinäkin sinun taitosi näkyy eikä tämä ole ainoa kasvi, jonka olet taitavasti sijoittanut! Minä joudun turvautumaan kaiken maailman ammeisiin...

      Poista
  5. On se kaunis röyhkimys. Viiruhelpin istuttamisen kanssa kannattaa tosiaan olla tarkka, ettei se pääse leviämään. Tuttuni joutui kaivamaan tosissaan päästäkseen eroon väärään paikkaan levinneestä kasvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kauneus ei ole aina samassa pakkauksessa kuin kiltteys - ei ainakaan tässä tapauksessa. Aika korkeat rajat se vaatii, ettei lähde omille teilleen. Minäkin joudun vähän perään katsomaan.

      Poista
  6. Korea heinäherra, mutta voi tosiaan karata käsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Onneksi se tosiaan ei siemennä. Tai ei ainakaan meillä kun leikkaan kukinnot pois.

      Poista
  7. Ihana! Itsepäisissä kasveissa on vain jotain hyvin viehättävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Minulle kyllä riittäisi kauneus ilman itsepäisyyttä :)

      Poista
  8. Ja minä kun sain jopa tapettua viiruhelven yhdestä penkistä. Nyt kasvaa toisessa paikassa ja on pysynyt hengissä, leviää hitaasti mutta varmasti, paikka on sellainen, että käytös on sallittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai. Olen minäkin joskus saanut tapettua "idioottivarmoja kasveja" :) Hyvä, että paikka on sellainen, ettei leviäminen haittaa. Nimittäin se kyllä lähtee leviämään ennemmin tai myöhemmin. Alussa se antaa hyvinkin kiltin vaikutelman, mutta se on vain hämäystä.

      Itse talvetin viiruhelpin kokeeksi sinkkiämpärissä ja voi, voi, miten heiveröisen vaikutelman se antoi itsestään. Mutta en mene lankaan ;)

      Poista
  9. Kaunis röyhkimys on viiruhelpi. Kun ei vuan kuleksi minne sattuu.
    Maatalouvessa sitä koiteltiin kasvattoo polttolaitoksiin varten. Siitä on taijettu jo luopuu, polttoarvo ol huonompi mitä on ajateltu. Ne ketkä sitä kasvatti, ovat sanoneet sen olevan vaikii hävitettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, komea se on, mutta vähän levoton luonne. Aina menossa.

      Minä muistelisin lukeneeni, että se oli ruokohelpi, siis se vielä villimpi tapaus. No, ei sillä väliä, helpi kuitenkin. Ja ihan varmasti vaikea hävitettävä.

      Poista
  10. On se kyllä kaunis, tuo röyhkimys;)
    Ehkä uskallan laittaa sitä myös minun puutarhaani, tiukoin raja-aidoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Valitettavasti kauneus ja kiltteys eivät aina ole samassa paketissa.

      Minulla on viiruhelpiä monessa paikassa ja vielä olemme tulleet toimeen :) En ole istutusta katunut :)

      Poista
  11. Maineensa tunnen, joten en ole uskaltanut omaan pihaan sitä laittaa. Mulla on entuudestaan tuhtatvuotisia sotia erilaisten leviävien kanssa kesken. Välillä olen voitolla, mutta tappioksi tahtoo kääntyä pienestäkin herpaantumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan viisas linjaus. Onhan se aikamoista taistelua joidenkin villikkojen kanssa eikä niitä kauhean paljon itselleen viitsi haalia. Viiruhelpistä en vain malta luopua. Onneksi se on helppo huomata, jos meinaa karata.

      Poista
  12. Mullon paris pohojattomas sangoos. On pysyny, ku on kuivat paikat ja toine viälä iha liian varijoonenki. Olosuhtehista johtuen loppukesästä aika ränsistyny, näyttää iha laitapualen kulukijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaan :) Kyllä tänä kuivana kesänä hieno puku rähjääntyi tosiaankin niin, että laitapuolen kulkijalta näyttää :D Joo, sangon reuna on just sopiva kun sen jättää aika korkealle - niin korkealle, että keväällä pistää harmillisesti silmään. Juurimaton reuna on huonompi kun se saattaa taittua alas ja antaa tilaisuuden luikahtaa yli.

      Poista