HELPOT PERENNAT

Jotkut perennat ovat kauniita, mutta arvaamattomia. Jotkut ovat arkoja, toiset villejä. Jotkut ihanuudet vaativat puutarhurilta yhtä ja toista. On myös perennoja, jotka ovat fiksuja ja filmaattisia ja pärjäävät aika lailla omin nokkineen. Esittelen ne tässä. 

Listalle pääsyn kriteerit ovat:

• Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
• Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
• Luotettava ja varma. Terve.
• Näyttävä.

AURINGOSSA VIIHTYVÄT PERENNAT

Kattomehitähti

Kattomehitähti on mehitähdistä kestävin. Tämä hyvin matala ja tiheä perenna viihtyy auringossa ja jopa paahteessa. Kattomehitähti pitää ohutmultaisesta ja laihasta maasta. Kukinnot nousevat lehtien yläpuolelle heinä-elokuussa. Hoitoa se ei tarvitse lainkaan. Mehitähti sopii hyvin kivikkoryhmiin.

Alppipiikkiputki

Sinisävyinen alppipiikkiputki on aurinkoisen ja jopa paahteisen paikan kasvi. Se viihtyy läpäisevässä, kuivassa tai tuoreessa, kalkitussa ja ravinteikkaassa runsasmultaisessa maassa, johon on sekoitettu hiekkaa. Alppipiikkiputki on helppohoitoinen ja kestävä eikä kaipaa erityistä hoitoa. Se kukkii pitkään heinä-syyskuussa ja on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alppipiikkiputkia lisätään siemenistä ja juuriversoista. Se myös kylväytyy itsestään, mutta blogiystäväni mukaan ei kuulemma vaivaksi asti. Sen sijaan sinipiikkiputki kylväytyy runsaasti.

Purppurapunalatva

Purppurapunalatva on korkea, jopa parimetrinen, ja siksi se kaipaa ympärilleen tilaa. Se kukkii suurin lilanpunaisin, tuoksuvin kukinnoin elo-syyskuussa ja houkuttelee puoleensa perhosia. Myöhäisen kukinnan vuoksi punalatva kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle, mutta varsinkin eteläisissä osissa Suomea se viihtyy myös puolivarjossa. Kasvualustaksi punalatva toivoo tuoreen–kostean, runsasravinteisen ja -humuksisen, läpäisevän ja 50 cm syvän paikan. Purppurapunalatva ei leviä rikkakasvin tavoin ja on kestävä, kunhan kasvualusta ei ole märkä etenkään talvella. Korkeudesta huolimatta se ei tarvitse yleensä tukea. Olen ymmärtänyt, että punalatvaa voi halutessaan jakaa, mutta se ei ole välttämätöntä.

Syysmaksaruoho

Syysmaksaruoho on aurinkoisen paikan ja laihan, läpäisevän maan ystävä. Minulla se tosin kasvaa ihan peruspuutarhamaassa ja hyvin on pärjäillyt. Syysmaksaruohot kukkivat elokuusta pakkasten tuloon asti. Kuivat kukkavarret leikataan pois vasta keväällä.

Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on matalahko (15–25 cm) kivikko- ja ryhmäperenna, joka istutetaan aurinkoiselle tai lievästi varjoisalle kasvupaikalle. Maan tulisi olla läpäisevä, vähäravinteinen, kalkittu ja hiekkapitoinen. Tarhakylmänkukan kukat ovat isot ja nuokkuvat, sinivioletit, punaiset tai valkoiset. Se kukkii toukokuussa. Kukinnan jälkeen kasvia koristavat hopeiset siemenpallot. Tarhakylmänkukka ei pidä siirtämisestä. Se ei tarvinne minkäänlaista hoitoa.

Jalokello

Kellokukat leviävät yleensä enemmän tai vähemmän villisti siementämällä. Jalokello on aivan toisenlainen. Se on kasvanut minulla jo useita vuosia, ja myös edellisessä puutarhassa, mutta ei ole levinnyt yhtään. Runsastunut se kyllä on. Jalokello haluaa kasvurauhan. Sen voi kuulemma jakaa, mutta se toipuu siitä hitaasti. Kellomaiset kukat, siniset, valkoiset tai vaaleanpunaiset, avautuvat heinä-elokuussa. Jalokello pitää aurinkoisesta tai lievästi varjoisasta paikasta. Kasvualustaksi sopii ravinteikas, tuore ja läpäisevä hiekansekainen multa. Jalokello sopii istutettavaksi erilaisiin kukkaryhmiin. Blogiystäväni mainitsi, että V-vyöhykkeellä jalokellon talvehtiminen on epävarmaa. 

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannus on upea kasvi ja otin sen lukijani suosituksesta mukaan tälle listalle, vaikkei se aivan täydellisesti kriteerejä täytäkään. Ritarinkannukset leviävät hillitysti eivätkä juuri tarvitse hoitoa. Kun istutuspaikan valinnassa on huolellinen, perenna on talvenkestävä ja terve. Ritarinkannukset tarvitsevat aurinkoisen, tuulilta suojatun paikan sekä ravinteikkaan ja multavan maan, joka pysyy tasaisen kosteana. Ne eivät siedä kuivuutta. Hikevää multaa pitäisi olla puolen metrin syvyydeltä. Hoitoa ne eivät sitten tarvitsekaan. Tuentakin on pikku juttu kun sen tekee heti istutuksen yhteydessä. Ritarinkannuksia voidaan jakaa noin joka viides vuosi. Jaloritarinkannuksia on sinisestä vaaleanpunaiseen, punaviolettia, valkoista ja keltaista. Ne kukkivat kesä-syyskuussa lajikkeen mukaan.

Raparperi

Mikäpä estäisi käyttämästä raparperia koristekasvina, vaikka sitä ei tarvitsisikaan keittiössä. Sen lehdet ovat suuret ja peittävät ja vaalea kukinta komea. Raparperi ei leviä rikkaruohoksi ympäristöön, vaikka se kukittuaan tekee itäviä siemeniä. Jos kuitenkin runsas sato on pääasia, kukkavarret kannattaa leikata mahdollisimman varhain. Seuraavan vuoden satoon kukinta ei vaikuta. Raparperi antaa satoa samalla paikalla 10–18 vuotta. Sen jälkeen raparperi kannattaa jakaa. Joissakin lähteissä se neuvotaan jakamaan jopa viiden vuoden välein. Raparperia voidaan lisätä jakamalla vanha terve raparperi. Raparperi kasvaa niin auringossa kuin varjossakin ja monenlaisilla mailla. Lievästi hapan tai neutraali, syvämultainen, ojitettu, vettä pidättävä ja ravinteikas maa on paras. Raparperi ei viihdy paikassa, jossa vesi seisoo juurten alla. Maahan kannattaa lisätä turvetta tai multaa, jos humusta on vähän. Esimerkiksi savimaa, jota on parannettu mullalla ja kalkitulla turpeella on ihan hyvä kasvupaikka raparperille.

Punahattu

Punahattua sanotaan lyhytikäiseksi, mutta blogiystäväni V-vyöhykkeeltä kertoi omien punahattujensa viihtyvän ja vain kasvattavan juurakkoaan. Hänen punahattunsa voivat kaikin puolin hyvin. Niin voivat omat punahattunikin. Ne ovat minulla jo seitsemättä kesää. Otin siis punahatun mukaan tälle listalle, vaikka se toisinaan saattaakin kadota. Kannattaakin ripsauttaa vähän siemeniä aina aika ajoin vanhojen lomaan. Sehän ei ole suuri vaiva. Punahatut kukkivat erittäin pitkään heinä-syyskuussa ja perhoset pitävät niistä. Kukkien värejä voivat olla punaisen eri sävyt, vaaleanpunainen, valkoinen ja limenvihreä. Punainen maatiaislajike lienee niistä kestävin. Jalostetut lajikkeet tahtovat olla arempia. Kasvupaikkaan on syytä kunnolla satsata. Punahatuille valitaan aurinkoinen tai korkeintaan puolivarjoinen paikka ja tuore, kalkittu, läpäisevä, runsasravinteinen ja hiekkapitoinen kasvualusta. Maa ei saa olla kylmää ja jäykkää savea. Rinne tai harju on hyvä, sillä punahatut eivät siedä talvimärkyyttä. Punahatut sopivat leikko- ja kuivakukiksi. Kun varret leikataan kukkien avauduttua täysin, kukat kestävät maljakossa kauniina jopa kaksi viikkoa. Keskellä kohoavaa oranssinruskeaa, piikkimäistä ”kupua” voi hyödyntää kuivakukkana. Kukkavarret ovat pystyt ja hyvin tukevat, joten sitä ei tarvitse tukea. Punahattu leviää hillitysti.

Tähkätädyke

Tähkätädyke on aurinkoisen paikan kasvi. Kasvualustan suhteen se ei ole tarkka, sillä maa voi olla kuiva tai tuore, keskiravinteinen. Tähkätädyke kukkii heinä–elokuussa. Kukat voivat olla sinisiä, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Tämä kaunis lajike leviää hillitysti verrattuna rantatädykkeeseen. Se ei myöskään vaadi tukemista tai muuta hoitoa. Vanhat yksilöt kannattaa jakaa ja istuttaa uudelleen keväällä.

Virginiantädyke

Virginiantädyke on kaunis syksyn kukkija. Se kukkii elo–syyskuussa liilansinisin, vaaleanpunaisin tai valkoisin tähkämäisin kukin. Virginiantädyke viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, ravinteikkaassa, tuoreessa ja läpäisevässä maassa. Kasvi on helppohoitoinen eikä kaipaa tukea. Iso, selvärajainen mätäs ei leviä liikaa.

PERENNOJA AURINKOON JA PUOLIVARJOON

Esikko

Vanhanajan esikot ovat helppoja ja kiitollisia perennoja oikeassa paikassa. Jalostetut lajikkeet vaativat enemmän hoitoa eivätkä kaikki välttämättä kestä talven vaikeita oloja. Esikoita on hyvin monen värisiä ja usein kukan keskusta on erivärinen. Esikot pitävät aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta. Kasvualustan pitää olla 40 - 50 cm syvä, vettä läpäisevä sekä kohtalaisen ravinteikas.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaunis ja helppo, kerrottukukkainen kaunotar. Toisin kuin useat muut kyläkurjenpolvet ’Laura’ ei leviä siemenistä. Muutenkin se on helppohoitoinen. ’Laura’ kukkii valkoisin kukin heinä-elokuussa. Kasvukorkeudeksi mainitaan noin 60 cm. Tämä kyläkurjenpolvi sopii hyvin erilaisiin pensasistutuksiin, puiden ja pensaiden alle sekä metsäpuutarhaan. Se sopii erinomaisesti niin muiden kurjenpolvien joukkoon kuin perennaryhmiinkin. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen tai puolivarjoinen.

Pioni

Kiinanpionit ovat erittäin kestäviä ja huolettomia perennoja. Kun istutuksen tekee huolellisesti ja asentaa tuen saman tien, voi sen jälkeen pelkästään nauttia. Vanhat versot voi leikata, mutta siinä kaikki. Kiinanpionit kukkivat melko lyhyen aikaa kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on sitäkin runsaampaa. Yltäkylläistä suorastaan. Lyhyt kukinta riittää aivan mainiosti varsinkin, jos puutarhassa kasvaa useampia eri lajikkeita, jotka kukkivat hieman eri aikaan. Pioni pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta ja tuoreesta, vettäläpäisevästä, hiekkapitoisesta, runsasmultaisesta maasta. Hiekalla kevennetty savi on oikein hyvä, mutta mistään turvepitoisesta, esimerkiksi pussimullasta, se ei pidä yhtään. Istutettaessa lannoitetaan kuopan pohjalle maltillisesti ja sitten se homma on hoidettu vuosikausiksi. Pioni viihtyy parhaiten saadessaan olla samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä, mutta ei suutu siirtämisestä kunhan sen tekee syksyllä. Vanhempia kasvustoja voidaan jakaa syksyisin.

Päivänlilja

Päivänliljat kuuluvat maailman suosituimpiin perennoihin. Niinpä eri päivänliljalajikkeita on rekisteröity yli 50 000. On siis mistä valita kokoja, kukan malleja ja värejä valkoisesta ja keltaisesta oranssiin ja punaiseen, jopa lilaan ja limenvihreään. Hakusanalla Hemerocallis löytyy aika uskomattoman näköisiä lajikkeita. Yleensä vain on niin, että pitkälle jalostetut eivät ole niin vaivattomia ja kestäviä kuin vähemmän jalostetut. Päivänliljat ovat hyvin helppohoitoisia ja pitkäikäisiä. Ne viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Ne toivovat multavaa maata ja kestävät kuivuutta. Niitä ei tarvitse hoitaa. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan. Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi keltainen tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Moni päivänlilja tuoksuu ihanasti. Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä, selvärajaisia mättäitä. Lehdistö pysyy vihreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi. Päivänliljat sopivat perennaryhmin sekä veden äärelle, jos maa on hyvin ojitettua eikä vesi seiso siinä. Päivänlilja viihtyy vuosia samalla paikalla. Sitä voi lisätä jakamalla keväällä tai mieluummin kukinnan päätyttyä.

Syysleimu

Syysleimut ovat rakastettuja loppukesän ja syksyn kukkijoita jo isoäidin ajoista. Syysleimut aloittavat kukintansa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimmät lajikkeet kukkivat syyskuuhun. Kukissa on mielestäni voimakas tuoksu. Lajikkeita on runsaasti, erilaisia punaisen ja lilan sävyjä sekä valkoista. Syysleimut pitävät valoisasta, mutta viileähköstä kasvupaikasta. Aurinko–puolivarjo on hyvä. Maan tulee olla keski- tai runsasravinteista, läpäisevää ja tasaisen hikevää, sillä kuivuus altistaa kasvit härmälle ja muille taudeille. Onneksi saatavana on taudeista puhdistettuja taimia. Syysleimut leviävät hyvin hillitysti. Niitä voi jakaa ja ne virkistyvät jakamisesta, mutta se ei ole välttämätöntä kovin tiheästi.

Kiiltoleimu

Kiiltoleimu muistuttaa hyvin paljon syysleimua, mutta aloittaa kukintansa aikaisemmin. Se on terve ja erittäin talvenkestävä. Kiiltoleimu kukkii runsaasti loppukesällä valkoisin, tuoksuvin kukin. Lehdet ovat kovat ja kiiltäväpintaiset. Samoin kuin syysleimuillekin, kiiltoleimulle kannattaa valita aurinkoinen-puolivarjoinen paikka. Kasvualustan pitäisi olla keskiravinteinen, keskikostea, noin 40 cm syvä multa. Parhaimmillaan kiiltoleimu on useamman taimen ryhmissä.

Luppio

Luppio pääsi listalle blogiystäväni suosituksesta. Itse en tätä melko harvinaista kasvia tunne lainkaan. Netistä luin, että jotkut ovat aivan luppioiden lumoissa ja toiset eivät ymmärrä näiden päälle ollenkaan. Komealuppion kukka on kuin pieni, vaaleanpunainen kissanhäntä. Kestävyys on kestävän ja hyvin kestävän vaiheilla. Nuokkuluppion nuokkuvat kukat muistuttavat pulloharjaa. Luppiot kukkivat heinä – elokuussa. Luppiot ovat auringon tai puolivarjon kasveja. Parhaiten niille sopii tuore ja runsasravinteinen maa.

Raparperi

Viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.

PERENNOJA PUOLIVARJOON

Jaloangervot

Jaloangervot ovat kestäviä perennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia, ravinteikkaita. kosteutta pidättäviä paikkoja. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Jaloangervot eivät pidä siirtämisestä. Ne lähtevät hitaasti kasvuun keväällä. Jaloangervot eivät vaadi jakamista kuin kymmenen vuoden välein. Hoidoksi riittää lannoitus ja sehän ei ole paljon vaadittu.

Kuunlilja

Kuunlilja on arvostettu perenna erityisesti komean lehdistönsä vuoksi. Lehdet ovat keltaiset, valko- tai keltakirjavat, sinertävät tai vihreät. Ne muodostavat selvärajaisia mättäitä. Lajikkeita on runsaasti, joten niitä yhdistelemällä saa aikaan näyttäviä ryhmiä. Kuunlilja kukkii korkein, violetein tai valkoisin kukin heinä-elokuussa. Kuunlilja pitää tuoreesta, runsasravinteisesta ja humuspitoisesta maasta, mutta ei ole kovin tarkka kasvualustasta, kunhan saa kasvaa varjossa tai puolivarjossa. Aurinkoakin sietäviä lajikkeita on, mutta niiden kasvualustan tulisi pysyä kosteana. Leviäminen on hillittyä. Kuunliljoja voi lisätä jakamalla, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jakaa vuosikymmeniin. Syyspakkaset muuttavat lehdet läpikuultavan keltaisiksi tai oranssisävyisiksi.

Valeangervo

Komealehtiset valeangervot sopivat suuriin varjokasviryhmiin, mutta jo yksi taimi voi muodostaa näyttävän kasvuston. Ne viihtyvät myös puolivarjossa. Valeangervot viihtyvät tuulensuojaisessa paikassa puoli metriä syvässä, tuoreessa, humuspitoisessa, runsasravinteisessa, läpäisevässä maassa. Paksu suikertava juurakko kasvaa lähellä maanpintaa, joten juurialueen kaivamista täytyy välttää. Valeangervot ihastuttavat erityisesti lehtiensä vuoksi. Lehdet ovat keväällä puhjetessaan punaruskeat. Valeangervot kukkivat heinäkuussa vaalein kukinnoin. Valeangervot leviävät hillitysti. Blogiystäväni mainitsi, että keväällä valeangervo voi olla hallanarka.

Kilpirikko

Kilpirikko on komea, kestävä ja erikoinen perenna. Pyöreät ja peittävät lehdet ovat suuret, jopa 60 cm leveät. Sarjamaisissa kukinnoissa on vaaleanpunaiset kukat. Kilpirikko kukkii ennen lehtien muodostumista, mutta ei välttämättä kuki joka vuosi. Syysväri on syvänpunainen. Tämä näyttävä perenna leviää hitaasti tai korkeintaan kohtuullisesti mullan pinnan myötäisillä juuriversoilla. Viihtyy puolivarjosta varjoon, riittävän kostealla paikalla.

Kilpiangervo

Kilpiangervo on suuri kasvi, se kasvaa helposti metristä puoleentoista.  Lannoittamalla lehdet kasvavat suuremmiksi. Se viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa tuulensuojaisessa paikassa. Kasvualustan tulisi olla runsasravinteinen ja syvämultainen. Tämä valtava kasvi tarvitsee runsaasti vettä, mutta ei siedä jatkuvasti märkää maata. Kokonsa puolesta kilpiangervo on hyvä pihan ongelmakohtien peittäjä. Kilpiangervoa voi istuttaa myös seinustalle, missä katolta putoava lumi estää yleensä pensaiden käytön. Kilpiangervo haluaa kasvurauhan, sillä täyteen kokoonsa kasvi tulee vasta usean vuoden kuluttua

Rotkolemmikki

Rotkolemmikin kukat muistuttavat paljon luonnonvaraisia lemmikkejä, mutta lehdet ovat suuria ja herttamaisia. Toisin kun puistolemmikki, rotkolemmikki leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla ja jonkin verran myös siementämällä. Rotkolemmikki sopii hyvin esimerkiksi perennaryhmien reunoille ja kivikkoihin. Se viihtyy myös pensaiden ja puiden alla sekä veden äärellä. Rotkolemmikki viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa ravinteikkaassa, hiekansekaisessa savimaassa.

Raparperi

Viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.

Jos peruskasvillisuus koostuu vaivattomista perennoista, voi lisäksi haaveilla muutamista nirppanokista. Ankarankaan talven aikana ei tarvitse yöuniaan menettää, sillä luottokasvit nousevat uskollisesti joka kevät.

YSTÄVÄT JA RIITAPUKARIT

Viisas puutarhuri tuntee puutarhansa nirppanokat ja diplomaatit. Hän tietää ketkä viihtyvät yhdessä ja ketkä eivät tule toimeen keskenään.

Jättipoimulehtirouva ei viihdy tammen ja lehmuksen seurassa. Heidän seurassaan rouva ja hänen lapsensa saattavat saada nokihärmän.

Arvonsa tunteva puutarhavadelma haluaa selvän hajuraon villivadelmiin. Tiedä mitä kaikkea sairauksia ja ötököitä tartuttavatkaan.

Hapankirsikat saattavat viihtyä yksinäänkin, mutta imeläkirsikka on yksinään onneton. Se kaipaa kaltaistaan seuraa. Hapankirsikoiden naama ei sitä miellytä, vaan se kaipaa yhtä imelää seuraa kuin itsekin on. Yksin se ei innostu tuottamaan marjoja, korkeintaan maistiaisiksi muutaman.

Meidän imeläkirsikkamme kaipaa vertaistansa seuraa.

Omenatkin ovat onnellisimmillaan toistensa seurassa silloin, jos ne kukkivat yhtä aikaa. Talvi- ja kesälajikkeet eivät toisistaan piittaa. Ne kukkivat niin eri aikoihin. Sen sijaan syyslajikkeiden kanssa viihtyvät kaikki. Kesälajikkeet viihtyvät keskenään ja talvilajikkeet keskenään. Marjaomenapuusta pitävät kaikki.

Somessa huhutaan, että omenat ovat nyreissään pihlajille. Ymmärrän omenoita täysin. Onhan se kurjaa, että pihlajanmarjakoit tulevat munimaan omenan raakileisiin silloin kun pihlajanmarjasato on huono. Mutta eihän sille mitään voi. Eihän se oikeastaan ole pihlajien vika. Nehän yrittävät parhaansa. Ne katalat koit lentävät kilometrejä munintapaikkoja etsiessään.

Jotkut päärynäpuut viihtyvät ihan mielellään itsekseen. Ne kuitenkin ilahtuvat toisten päärynäpuiden seurasta.

Samettikukka on haluttua seuraa kasvimaalla. Se erittää juurillaan aineita, jotka tappavat tai karkottavat tuholaisia. Myös kehäkukat ja krassit ovat suosittuja. Ne edistävät toisten kasvien kasvua.

Huomaavainen puutarhuri laatii istuma- tai siis istutusjärjestyksen niin, etteivät parsat ja sipulit tai valkosipulit joudu vierekkäin. Niillä on kuulemma jotakin kärhämää keskenään. Parsan vieruskaveriksi voi mielellään laittaa vaikkapa salaattia, basilikaa tai persiljaa.

Vaihtelunhaluinen porkkana haluaa uuden paikan joka vuosi tai muuten se näyttää nyrpeää naamaa tai juurta. Porkkana katsoo karsaasti kuusiaitaa eikä ihme: porkkanakempit talvehtivat mielellään kuusen oksilla. Muuten porkkana pärjää monien kasvien kanssa enkä tiedä sen riidelleen koskaan. Punajuurella sen sijaan on jotakin porkkanaa vastaan. En tiedä mitä, enkä tiedä sitäkään miten vakavaa se on. Ei kai kovin.

Punajuurelle sopii paremmin herneiden, kesäkurpitsan tai vaikkapa salaatin seura. Pärjää se monien muidenkin kanssa, mutta jotakin sillä on juuren kolossa perunaa, purjoa tai tomaattia vastaan.

Myös monet muut hyötykasvit ovat vaihtelunhaluisia. Vaihtelu virkistää ja ne mielellään jättävät omat sotkunsa – mahdolliset taudit ja tuholaiset – muille. Eikä siinä mitään. Taudit ja tuholaiset kuolevat pois, kun eivät löydä enää toivomaansa isäntäkasvia. Ravinnetasapainokin säilyy kun paikkoja vaihdellaan. Erityisen tärkeää vaihtelu on perunalle, sipulille ja kaalikasveille.

Tomaattia ja perunaa ei kannata laittaa vierekkäin. Tomaatilla on syynsä: perunarutto leviää helposti tomaattiin.

Jossakin päin juoruillaan, että tomaatti ja kurkku olisivat riidoissa keskenään. Enpä oikein usko. Minä ja monet muutkin kasvattavat niitä samassa kasvihuoneessa ilman mitään ongelmia. Olen kuullut hehkutettavan, että kurkku ja basilika sopivat loistavasti yhteen. Basilika suojelee kurkkua härmältä. Kurkku pärjää hyvin myös salaatin seurassa. Tomaatti puolestaan toivoo saavansa kainaloonsa persiljaa. Persilja parantaa tomaatin makua.

Chili ja laventeli ovat hyvä pari, sillä laventeli tarkoittaa tuoksullaan liian lähelle pyrkiviä lehtikirvoja ja muita ötököitä.

Raparperia viehättää erityisesti salaatin seura. Myös kaalit, pensaspavut ja pinaatti ovat sen ystäviä. Herneet pitävät kuulemma raparperin seurasta. Herneet viihtyvät myös salaatin, porkkanan ja punajuuren kanssa. Täytyy nyt vain muistaa, että ei tyrkytä sipulia niiden seuraan. Siitä voisi tulla sanomista. Olen suunnitellut kylväväni ensi keväänä kesäkurpitsaa. Taidan laittaa ne herneiden viereen. Ne kuulemma pärjäävät hyvin keskenään.

Varsinkin kasvimaalla näitä kasvisuhdekiemuroita riittää. Hakusanalla "kumppanuuskasvit" löytyy hyviä listoja kasvimaan ystävistä ja riitapukareista.

Tämän jutun kirjoittamiseen minut inspiroi Aila. Osallistuessaan jonakin syksynä, milloin lie, blogissa järjestämääni arvontaan hän kysyi: ” Mitkä kukat sopivat yhteen ja mitkä inhoavat toisiaan?”

Kiitos, Aila, hyvästä kysymyksestä! Tästä oli kiva kirjoitella.

Hyvää – ja sopuisaa – ystävänpäivää! ♥

PITKÄÄN KUKKIVAT KASVIT

Mikäpä olisi sen ihanampaa, kuin että puutarha kukkisi runsaasti varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn ja mieluiten vielä talvellakin. Saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta...

Yksivuotisilla kesäkukilla saa jopa koko kesän kestävän kukinnan. Kun kesäkukkia jaksaa lannoittaa ja nyppiä kuihtuneet kukat pois, saa palkkioksi pitkän kukkaloiston. 

Voi myös istuttaa puutarhaan eri aikoihin kukkivia puita, pensaita ja perennoja. Kun yksi lopettaa kukintansa, toinen jatkaa. Valikoimaa on runsaasti. Monet perennat ja ruusupensaat kukkivat lumen tuloon asti. Talvenkaan ei tarvitse olla kukaton. Jos talvi on suotuisa, jouluruusu ilahduttaa pitkään runsaalla kukinnallaan joulu-tammikuun tienoilla.

Varmistaakseen pitkän kukkaloiston, puutarhuri voi valita tiettyjä lajeja ja lajikkeita. Olen koonnut tähän pitkään kukkivia kasveja. Yksivuotiset kukat olen jättänyt pois. Olen pyrkinyt järjestämään kasvit kukinnan aloitusajankohdan mukaan. Itselläni ei ole kaikista kokemusta, mutta kaikista listan kasveista olen nähnyt maininnan, että ne kukkivat pitkään.

Rakastan orvokkeja, sillä ne kukkivat runsaasti ja pitkään. Tuntuu, etteivät ne malta lopettaa ollenkaan.

Vinkkaa, jos listalta puuttuu jokin pitkään kukkiva kasvi. Päivitän sen blogini sivulle.

 
Kevät-alkukesä

Kultatyräkki

Kukinta alkaa toukokuussa ja jatkuu kesäkuulle. Lehdet ovat kauniin heleänvihreät. Kasvutavaltaan kultatyräkki on tuuhea ja pallomainen mätäs. Kasvi sopii hyvin kuivemmillekin kasvupaikoille kasvi- ja perennaryhmiin.

Narsissivuokko

Narsissivuokko on 25–30 cm korkea, kestävä, puolivarjon tai aurinkoisen paikan ja multavan maan kasvi. Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään touko-kesäkuussa. Sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin. Narsissivuokon tuoreet siemenet itävät hyvin, kylvetään syksyllä.


Ojakellukka

Kellukka 'Pink Fluffy'

Ojakellukoissa on kirkkaankeltaisia, mutta myös esimerkiksi persikanvärinen, kerrottukukkainen lajike ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltainen ’Gimlet’. Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen.

Alkukesä-keskikesä

Kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän taitaa olla ainut perenna, joka kukkii koko kesän toukokuulta elokuulle, ja joka on vielä erittäin helppo ja varma kasvi. Se on myös todella kaunis reunakasvina, jossa se pääsee edukseen.

Siperianunikko

Alppiasteri

Alppiasterin kukinnasta saa nauttia pitkään. Kumppaneiksi sopivat ensin keväällä matalat tulppaanit tai pikkusipulikasvit, muista perennoista vaikkapa punatähkät, malvat, pionit ja lemmikit. Asteri sopii perennapenkin reunaan ja kivikkokasviksi. Alppiasteri sietää kivikossa paahdettakin, kunhan sillä on riittävästi multaa, noin 20–30 senttiä. Varsinkin pitkinä paahdekausina syvemmästä mullasta on etua. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Korkeus: 25–33 cm. Kukinta-aika: kesä-heinäkuu. 'Weisse Schöne' ja 'Albus' ovat valkoisia. 'Pinkie' ja 'Happy End' ovat aikalailla pinkkejä.


Bellis

Bellis eli kaunokainen aloittaa kukinnan varhain keväällä ja tuo iloa pitkälle kesään. Kaunokaisen kukinta voi kestää jopa syyskuulle, kun muistat poistaa kuihtuneet kukat. Istuta kaunokainen aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan. Kaunokainen ei ole kovin tarkka maanlaadusta, mutta viihtyy parhaiten runsasmultaisessa ja -ravinteisessa, tuoreessa maassa. Kukinta kärsii kuivassa, savipitoisessa maassa. Jos aloitat siementen esikasvatuksen maalis–huhtikuussa, kaunokainen kukkii jo samana kesänä. Kylvä siemenet harvaan. Älä peitä, mutta pidä kylvös kosteana, kunnes siemenet ovat itäneet.

Karpaattienkello

Karpaattienkello on helppohoitoinen, matalakasvuinen kasvi, joka sopii erinomaisesti reunus- ja kivikkokasviksi sekä leikkokukaksi. Karpaattienkello kukkii alkukesästä syksyyn. Kukkia kasvaa todella tiheästi tyynymäisinä rykelminä peittäen lehdet lähes kokonaan. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisesta vaaleanpunaiseen, purppuraan ja siniseen. Poista kuihtuneet kukat uusien tieltä kukinnan pitkittämiseksi.

Viihtyy parhaiten kalkkirikkaassa, ilmavassa (hiekkainen tai savinen) ja hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa. Nauttii suorasta auringosta ja selviää hyvin puolivarjossa.  Karpaattienkellon talvenkestävyys on hyvä. Lisätään siemenistä tai juurivesoista. Juurivesa on juurisilmusta kasvava verso. Ota juurivesa mahdollisimman läheltä juuria, leikkaa ylimääräiset varret pois, jättäen vain 1-2 hyväkuntoista lehtivartta ja laita juurtumaan.


Mirrinminttu

Netissä sanottiin näin: "Mirrinminttu on erityisen pitkään kukkiva aurinkoisen paikan perenna. Laventelinsiniset kukat puhkeavat kesäkuussa. Kukinta jatkuu pitkään, syksyyn saakka."

Sarviorvokki

Minulla on tapana ostaa joka kevät terassille sarviorvokkeja. Ne kukkivat ahkerasti  keväästä talven tuloon asti. Välillä, kun ne ovat kasvaneet pitkiksi roikaleiksi, leikkaan ne alas ja odotan. Jonkin ajan päästä ne kukkivat taas. Ihan uskomattomia! Osa kukista siementää pitkin puutarhaa ja kivoja pikku yllätyksiä löytyy sieltä täältä.

Keskikesä

Kääpiöpeurankello

Ketoneilikka

Kangasajuruoho

Sitruunatimjami

Kivikko- tai harmaakurjenpolvi

Viehättävä, matala ja mätästävä laji. Mattomainen kasvusto peittyy keskikesällä tiuhan kukkameren alle; vaaleanpunajuovainen kukinto kestää pitkään. Myös punaisia ja liloja lajikkeita. Korkeus: 10–20 cm. Kasvupaikka: Aurinkoinen-puolivarjoinen, läpäisevä, lähes kaikenlaiset maat. Kukinta: Kesä-elokuu. Kiitollinen harmaakurjenpolvi sopii esimerkiksi perennaryhmän reunuskasviksi tai kivikkoon. Sopivia naapuruskasveja ovat esimerkiksi maksaruohot, ajuruohot, neilikat sekä muut maanpeitekasvit ja matalat havut.

Rantalaukkaneilikka

Tuoksukurjenpolvi

Tuoksukurjenpolvi on ns. jokapaikan perenna; viihtyy sekä auringossa että varjossa - ja maa voi olla niin kuivahko kuin kosteakin. Mäntysuovalle tuoksuvat lehdet ovat himmeän vaaleanvihreät ja ne punertuvat kauniisti syksyllä. Pienehköt kukat avautuvat kesäkuussa. Kukat ovat liilanpunaiset, valkoiset tai punavalkoiset lajikkeesta riippuen. Kukinta kestää useita viikkoja. Korkeus: 20–30 cm. Tuoksukurjenpolvi leviää nopeasti maanalaisten rönsyjen avulla muodostaen pian peittävän kasvuston. Kasvutapa mattomainen, tiheä lehdistö.

Tarhakurjenpolvi

Tarhakurjenpolvissa on monia eri lajikkeita, joiden kukinnat vaihtelevat. Jotkut niistä kukkivat erityisen ahkerasti ja pitkään.

Loistosalvia

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannuksista on monia eri lajikkeita. Ne kukkivat parhaiten aurinkoisessa paikassa.

Kirjolupiini

’Gallery White’ ja 'My Castle'

Kirjolupiini on turvallinen vaihtoehto, sillä se ei leviä lainkaan niin vahvasti kuin luontoomme villiintynyt komealupiini. Kukkavarret voi leikata kukinnan jälkeen siementämisen ehkäisemiseksi. Kukinta: heinä-elokuu. Kasvukorkeus: 40–60 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen.


Jättipoimulehti

Jättipoimulehti on moneen paikkaan sopiva, pyöreälehtinen ja kestävä peitto- ja reunuskasvi. Kellanvihreä kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu elokuulle. Suuret sinivihreät lehdet muodostavat kauniin, peittävän kasvuston. Jättipoimulehti sopii hyvin kosteiden tai tuoreiden paikkojen kasvi- ja perennaryhmiin, aurinkoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille. Maan tulisi olla tuore tai kostea ja keski- tai runsasravinteinen. Poimulehti sopii myös leikkokukaksi. Jättipoimulehteä lisätään siemenistä kylvämällä tai jakamalla taimia.

Päivänlilja

Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä ja selvärajaisia mättäitä. Lehdistö kestää hyvin pikkupakkasia ja alkaa kasvaa jo varhain keväällä. Se pysyy vehreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kauniin kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi. 

Päivänliljat viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Tuoretta, ravinteikasta ja multavaa maata suosivat päivänliljat sietävät kuivuutta paksun juurakkonsa ansiosta. Istutusvälin kannattaa olla 40–50 cm. Päivänlilja menestyy hyvin useita vuosia samalla kasvupaikalla. Kun kasvupaikka on sopiva, erityishoitoa ei tarvita. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan. Talvenkestävyys on hyvä tai erittäin hyvä lajikkeen mukaan. Päivänliljoja lisätään jakamalla keväällä tai mieluummin, kun kukinta on päättynyt.


Kehäkukka

'Snow Princess'

Kehäkukka on perinteinen, yksivuotinen kesäkukka, jota käytetään sekä koriste- että hyötykasvina. Kylväytyy helposti itsekseen ja on siten monivuotinen ilo. Helppohoitoinen kehäkukka kukkii keskikesästä syksyyn keltaisin ja oranssein kukin. Kehäkukat kasvavat 20–50 cm korkeaksi.


Japaninunikko

'Pacino'

Tämä pieni, 25 cm korkea unikko kukkii uskomattoman ahkerasti vaaleankeltaisin kukin. Tuntuu, ettei se syksyllä malta lopettaa ollenkaan. Kestävyys: melko kestävä. Kukintoaika kesä- heinäkuussa. Kasvupaikka: aurinkoinen.

Keskikesä-loppukesä


Jalokallioinen 'Blue Shades' 

Pensasmainen kasvi, jonka vaaleanvioleteissa päivänkakkaramaisissa kukissa on keltaiset keskustat. Kukinta alkaa aikaisin ja kukat säilyvät kauan. Vaatimaton.

Myskimalva

Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kukkii kauniin ruusunpunaisin kukin heinäkuun loppupuolelta elo-syyskuulle. Se suosii aurinkoista ja kuivahkoa kasvupaikkaa. Laji ei siedä talvimärkyyttä, joten kohopenkki tai kuiva rinne on sille paras kasvupaikka. Lehtimätäs on noin 30 cm korkuinen, kukat nousevat selvästi korkeammalle.


Isotähtiputki

Isotähtiputken lehdistö on kiiltävänvihreää ja voimakkaasti liuskoittunutta. Kukkii heinäkuusta syksyyn. Hyvä leikko- ja kuivakukkakin. Komeimmillaan niittymäisillä nurmikoilla. Helppohoitoinen ja kestävä.

Pääskynmaksaruoho

Pääskynmaksaruoho on kestävä maanpeittokasvi. Keltaiset suurehkot kukat avautuvat heinä-elokuussa. Lyhyet versot ja vaaleanvihreät lehdet muodostavat mätästävän, matalan kasvuston. Hyvin leviävä kasvi sopii kuivien paikkojen istutuksiin, esimerkiksi kivikkopuutarhaan. Parhaiten pääskynmaksaruoho viihtyy kuivassa tai tuoreessa maassa, aurinkoisella kasvupaikalla.


Villanukkajäkkärä

Villanukkajäkkärä on matala ja topakka. Kaunis hopeanharmaa, runsaskukkainen ryhmä- ja kivikkokasvi, korkeus noin 30 cm. Kukkii pitkään heinä- syyskuulla. Pensastava ja tuuhea kasvutapa. Kasville valitaan aurinkoinen paikka ja kuivahko tai tuore, vettä läpäisevä ja kalkkipitoinen maa. Viihtyy paahteisellakin paikalla, jos multaa on riittävästi. Sopii hillittykasvuisten perennojen joukkoon. Helppo lisätä jakamalla.

Jalokurjenpolvi

Näyttävät kurjenpolvet ovat hyviä maanpeitekasveja, sillä ne kasvavat tuuheina ja peittävinä mättäinä, joten niillä saa nopeasti hyvännäköisen istutuksen. Parhaiten se viihtyy läpäisevässä maassa.

Jalokurjenpolvi ’Patricia’ on räväkän pinkki, lilahtava.

'Rozanne'

Jalokurjenpolvi ’Rozannen’ runsaat, siniset kukinnot muodostavat valtavan kukkameren. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Korkeus: 30 cm. Kukinta-aika: kesä-elokuu.

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi ilman lajikenimeä

Kaunis, ihastuttavan vaaleanpunainen ’Pink Pouffe’ kukkii kesäkuun lopusta elokuuhun, joskus syyskuuhunkin asti. Monista muista verikurjenkurjenpolven lajikkeista poiketen tämä kaunotar kasvaa tiiviinä ja matalana. Korkeus: 10–15 cm. Helppohoitoisella ’Pink Pouffe’ -lajikkeella on lehdissään hieno, leiskuva syysväri, kuten muillakin verikurjenpolvilla. Runsaimmin ’Pink Pouffe’ kukkii aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Voi käyttää maanpeittona korkeampien perennojen, kuten maksaruohojen, juurella. Vaaleanpunakukkainen komeamaksaruoho ’Matrona’ sopii hyvin sen kumppaniksi. Valon tarve: auringosta puolivarjoon.

Loistokurjenpolvi ’Johnsons Blue’

Kaunis, pensasmaisesti kasvava kurjenpolvi. Lehdet ovat liuskaiset, kukka loistavan sininen. Loistokurjenpolvi on erinomainen ryhmäperenna ja se muodostaa maanalaisten rönsyjen avulla peittäviä, runsaskukkaisia kasvustoja. Se kukkii pitkään kesä-elokuussa. Korkeus: 30–50 cm. Kasvupaikka: Aurinkoinen.


Neidonkurjenpolvi

Kaunis ja matala kurjenpolvi, joka sopii erinomaisesti reunuskasviksi muurikiviryhmiin tai tavalliseen kukkapenkkiin. Kukkii runsaasti vaaleanpunajuovaisin kukin. Korkeus: 20 cm. Kasvupaikka: Aurinko-puolivarjo, multava ja hiekkapitoinen, tuore tai kuiva, kalkittu, runsasravinteinen. Kukinta: Heinä-syyskuu.

Peittokurjenpolvi

Upea, nopeasti peittävää kasvustoa muodostava ahkera kukkija, joka hehkuu syksyllä komeissa ruskaväreissä. Kukinta violetinpunainen tai valkoinen. Sopii vaikkapa muurikiviryhmiin tai perennapenkin reunuskasviksi. Peittokurjenpolvi leviää hillitymmin kuin tuoksukurjenpolvi. Mäntysuovalle tuoksuva kasvi kukkii kesäkuun lopulta jopa elokuuhun. Kasvutapa mattomainen, hyvin tiheä lehdistö. Korkeus: 10–20 cm. Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, kuiva tai tuore, keskiravinteinen. Kukinta: Kesäkuun loppu-elokuu.


Kaukasiantörmäkukka

Kaukasiantörmäkukalla on leveä ja pysty kasvutapa. Pitkät, haaraiset lehdet ovat harmahtavia ja nukkaisia. Maljamaiset kukat ovat sieviä. Kukkii pitkään syksyllä. Viihtyy läpäisevässä, kevyessä ja kalkitussa kasvualustassa. Talvisuojaus suositeltavaa.


Harmaamalvikki

Harmaamalvikki on pysty- ja korkeavartinen, suurilehtinen maatiaisperenna. Kasvilla on karvainen harmahtava lehdistö. Myskimalvamaiset, vaaleanpunaiset kukat ovat kookkaat. Kasvi on runsaskukkainen ja kukkii pitkään.

Punakärsämö

Kukat karmiininpunaisen eri sävyjä. Kukkii kauan. Hyvä ryhmäkasvi sekä kuiva- ja leikkokukka.

Väriminttu

Suikeroalpi

Rantakukka

Netistä poimittua: "Luonnonvaraisena Suomessa kasvava rantakukka ilahduttaa värikkäillä kukinnoillaan, ja sitä käytetään myös paljon puutarhassa kosteissa paikoissa ja lampien ympärillä. Se kukkii pitkään heinäkuusta jopa syyskuuhun asti. Rantakukka on suosittu hyönteisten keskuudessa: mehiläiset ja perhoset kerääntyvät innolla purppuranpunaisiin kukintoihin hakemaan mettä niin kesällä kuin vielä alkusyksystäkin.

Rantakukasta on jalostettu erilaisia lajikkeita, jotka eroavat toisistaan korkeuden ja kukkien värin osalta, mutta joskus myös kasvuvaatimusten suhteen. Jotkin rantakukkalajikkeet viihtyvät hieman kuivemmassa kasvupaikassa, mutta yleisesti ottaen parhaita kasvupaikkoja rantakukalle ovat läpimärät maat veden äärellä, koska se vaatii kosteutta kasvaakseen ja kukoistaakseen."

Iisoppi

Iisoppia käytetään mausteena, rohdoskasvina sekä kukkapenkkien ja kivikkoryhmien perennana. Kukinta-aika on pitkä alkaen heinäkuulta ja jatkuen myöhään syksyyn. Iisoppi on myös hyvä mesikasvi.

 

Iso päivänkakkara

’Fiona Coghill’ aukaisee kukkansa vähitellen, joten puutarhassa on hauska seurata, kun kukat tuuhettuvat ja tulevat pyöreämmiksi. Kun elokuun illat alkavat pimentyä, ne näkyvät hyvin. Kestävä päivänkakkara toimii hyvin leikkokukkana. Istuta isopäivänkakkara aurinkoiseen, läpäisevään kohopenkkiin. Kun muotoilet penkin, katso, ettei siihen jää kuoppia, joissa seisoisi vettä talvella. Pyöreä kukka on hauska pari ritarinkannukselle, malvalle, malvikille ja punatähkälle. Korkeus: 70 cm. Kukinta-aika: heinä-elokuu.

Täpläleimu

Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva täpläleimu ’Snowdon’ kukkii pitkään pohjoisessakin. Se tekee runsaat, valkoiset kukinnot. Nimensä täpläleimu on saanut punertavapilkkuisista varsistaan. Täpläleimu on syysleimua kestävämpi ja vaivattomampi perenna, jossa on harvoin härmää. Täpläleimu sopii niittymäisiin ryhmiin koristeheinien ja astereiden sekaan runsasraveinteiseen ja -multaiseen maahan. ’Snowdon’ sopii klassisiin perennapenkkeihin värikkäiden syysleimujen ja myöhään kukkivien päivänliljojen miniatyyrilajikkeiden kanssa. Kaveriksi sopivat jaloangervot, kuten ’Amethyst’. Täpläleimua kannattaa lannoittaa keväällä kompostilla tai kanankakalla. Valon tarve: aurinkoinen. Korkeus: 80–100 cm. Kukinta-aika: elokuu.

Kärhö ’Arabella’

’Arabella’ kukkii kesäkuun lopusta pitkälle syksyyn saman kesän versoilla. Kukat ovat sinililat, yleensä 5–10 cm leveät. Kestävä tiukukärhö on kello- ja viinikärhön risteymä. Syksyllä tai varhain keväällä versot leikataan alas noin 25 sentin korkeudelta.

Ruusu

Ruusuissa on sekä lyhyesti että pitkään kukkivia lajikkeita. Yksi pitkään kukkiva lajike on voimakaskasvuinen ja tuoksuva 'Schneewittchen', joka tunnetaan myös nimellä 'Iceberg'. Puhtaanvalkoiset, kevyesti kerrannaiset kukat punertuvat hieman syksyllä. Lehdistö on kiiltävän vihreä. Kukinta: jatkuva. Kasvukorkeus: n. 100 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen.

Konnanyrtti

Hieno, vahvavartinen loppukesän kukkija. Kukinta saattaa kestää jopa pakkasiin saakka. Hyvä myös leikkokukkana.


Sinipellava

Öljypellava

Sinipellava viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. Maan tulisi olla hyvin ojitettu, hiekansekainen ja mielellään kalkkipitoinen. Sinipellava kukkii pitkään heinä-elokuussa. Se ei ole kovinkaan pitkäikäinen, mutta kylväytyy helposti itsestään. Kasvi on myrkyllinen.

Loppukesä-syksy

Tarhaiiso

Tarhaiiso 'Blue Fortune'

Lilakukkainen ja tanakka tarhaiiso ’Black Adder’ on kuin iso laventeli. Tuoksuu anikselta. Pitkän varren päässä oleva huiskumainen kukinto muistuttaa hauskasti pulloharjaa. Tarhaiiso kukkii syyskuulle, jopa lokakuun alkuun. Helppohoitoinen perenna houkuttelee perhosia. Istuta tarhaiiso aurinkoiseen paikkaan, läpäisevään ja ravinteikkaaseen maahan. Käytä korkeaa perennaa istutusryhmässä taustalla tai keskellä. Istuta kaveriksi koristeheiniä, jättiverbenaa, jalokurjenpolvi ’Rozannea’ tai kaunopunahattua ’White Swan’ ja ’Magnus’. Kaunislehtinen tarhaiiso on näyttävä myös omana ryhmänään. Korkeus: 60–90 cm. Kukinta-aika: heinä-syyskuu.

Tarhalyhtykärhö ’Princess Diana'

Voimakkaan pinkki tarhalyhtykärhö ’Princess Diana' ei mielestäni ole kaunein mahdollinen, mutta se on kuulemma helppo ja ihan nätti. Sirot, tulppaanimaiset kellokukat eivät nuoku. Kukkii runsaasti miltei koko kesän. Ei kuulosta hassummalta. ’Princess Diana' vaatii tuoreen ja ravinteikkaan, syvämultaisen ja kalkitun maan sekä voimakkaan vuotuisen leikkauksen. Sen korkeus on 2–3 m. Sopii vyöhykkeille I-III.

Vuoritatar

Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi.

Kaukasiantörmäkatkero

Asteri

Kekkilän sivuilta poimittua: "Helppohoitoinen syysasteri kasvaa 80-150 cm korkeaksi ja 40-50 cm leveäksi, tiheäversoiseksi perennaksi. Syysasteri leviää voimakkaasti. Se kukkii runsaasti suurin kukkatertuin. Kukat ovat 2-4 cm kokoisia ja niissä on keltainen keskusta. Kukkien väri ja kukinta-aika vaihtelevat hieman lajikkeen mukaan. Syysasteri kukkii elo-lokakuussa useita viikkoja. Kukat eivät aina ehdi aueta, etenkään Pohjois-Suomessa. Maatiaiskantojen joukossa on suhteellisen varhain kukkivia kantoja. Kasvi kestää syyshalloja."  

Punatähkä

Kaunopunahattu

'Magnus'

Syyskaunosilmä

Syyskaunosilmä on syyskesällä kukkiva, kaunis ja kestävä perenna. Keltainen kukinta jatkuu pitkään, elokuulta syyskuulle. Siro, tillimäinen lehdistö on kaunis koko kesän. Pysty- ja tuuheakasvuinen kasvi leviää hillitysti juurakkonsa avulla.

Sädepäivänhattu

Kukat ovat halkaisijaltaan noin 12 cm ja lämpimän oranssinkeltaiset. Pitkä kukinta-aika heinäkuulta myöhään syksyyn.

Komeamaksaruoho

Syysmaksaruoho

Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ (näyttää samalta kuin kuvan lajike) on kestävä perenna, joka kukkii pitkälle syksyyn marjapuuronpunaisisin kukinnoin. Se on kaunis läpi kasvukauden, jopa talventörröttäjänä ja nuppuisena, ennen kuin kukat aukeavat. Toimii myös ruukussa terassilla ja parvekkeella. ’Herbstfreude’ sopii kivikkoryhmiin syvänvihreiden havujen ja muiden maksaruohojen, kuten tummanpunalehtisen ’Matronan’, joukkoon. Lajike tuo isojen kivien muodot kivasti esiin. ’Herbstfreude’ vaatii multaa enemmän kuin matalammat maksaruohot, ainakin 30 senttiä. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Kukinta-aika: heinä-lokakuu.

Kesä ja syksy

Espanjankurjenpolvi ’Wargrave Pink’

Espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink' on pitkään roosanpunaisin kukin kukkiva perenna. Lajike muodostaa tuuhean ja peittävän kasvuston, joka leviää juurakon avulla. Kauniita kukkia puhkeaa kesäkuulta syksyyn saakka. Lehdet ovat kauniin vihreät ja koristeellisen liuskoittuneet. Perenna sopii metsä- ja kivikkopuutarhaan tai kasviryhmiin lämpimille paikoille. Parhaiten espanjankurjenpolvi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa ja läpäisevässä maassa.


Isokaunosilmä

Isokaunosilmä kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Kukat suuria ja auringonkeltaisia. Käytetään perennaryhmien massaistutuksissa ja on leikkokukkanakin erinomainen. Lämmin ja aurinkoinen kasvupaikka.

Kuunlilja

Näiden pitkään kukkivien kasvien lisäksi kannattaa muistaa kaunislehtiset kasvit. Nekin ilahduttavat puutarhassa pitkään.