PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: KANTA-HÄME (2) FORSSA, JOKIOINEN JA TAMMELA

Valitsin tähän juttuun kolme lähekkäin sijaitsevaa kohdetta Kanta-Hämeestä: Forssan, Jokioisen ja Tammelan. Varsinaisten puutarhakohteiden lisäksi mukana on kaunista, vanhaa arkkitehtuuria, historiaa ja erityisistä syistä vinkkejä kahviloista tai ruokapaikoista. Hauskaa on, että useimpiin nähtävyyksiin on vapaa pääsy.

Jotta jutuista ei tule liian pitkiä, esittelen Hämeenlinnan omassa jutussaan ja muut Hämeen paikkakunnat omassaan. Olen käynyt niissä kohteissa, joista on valokuvia. Muista vasta haaveilen. Ajantasaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

 

FORSSA

FORSSAN KEHRÄÄMÖALUE

Kehräämöalue on entisen puuvillatehtaan punatiilinen miljöö, joka on nykyinen Forssan kaupungin kulttuurin ja koulutuksen keskus. Tehdaspatruuna Axel Wilhelm Wahren perusti vuonna 1847 Loimijoen varrelle tehdasteollisuuden, joka on ollut Forssan synnyn ja vaurauden perusta. Nykyään tehdasteollisuutta ei ole alueella jäljellä. Alueelta löytyy mm. Forssan museo, galleria, kaupunginkirjasto ja näyttelytila Vinkkeli sekä ravintoloita.

Heinäkuussa torstaisin Kehräämöalueella pidetään Ehtootori ja osana päivistä pääsee tutustumaan vanhoihin tehdaskoneisiin.

Kehräämöalueen kauniissa tehdasmiljöössä ja sen viereisessä isossa Kansallisessa kaupunkipuistossa kannattaa käydä kävelyllä ympäri vuoden.

Wahreninkatu 12 Forssa


FORSSAN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

Kehräämöalueen takapihalta alkaa Kansallinen kaupunkipuisto. Puisto kiertelee Loimijoen rantamaisemissa.

Forssan Kansallinen kaupunkipuisto koostuu 24 kiinnostavasta kohteesta. Kiinnostavimpia niistä ovat muun muassa Yhtiönpuisto, Ronttismäki, Ankkalamminpuisto ja siirtolapuutarha. Ne olen esitellyt alla.


YHTIÖNPUISTO

Yhtiönpuisto tai Wahrenin puisto on Forssan perustajan Axel Wahrenin kädenjälkeä. Yhtiönpuisto muodostui kehräämön, tehtaan pääkonttorin ja johtajien asuinrakennusten lähistölle. Puiston puutarhuriksi kutsuttiin Ruotsista Anders Rydberg. Hänen hoidossaan englantilaistyyppisestä puistosta muodostui pian nähtävyys. Wahren tarjoili puiston kasvihuoneista vierailleen monia ihmeitä, mm. viinirypäleitä. Nykyään puisto on forssalaisten keidas upeine puineen ja suihkulähteineen.

Yhtiönpuistossa on vanhoja puistolehmuksia, tammia ja vuorijalavia sekä oleskelualue. Puistossa sijaitsee myös kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia mm. Forssan Klubi ja vanha Tehtaankoulu. Tehtaankoulussa teollisuuslaitos huolehti työntekijöidensä lasten alkeisopetuksesta.

Kehräämönkatu 4 ja 5


ANKKALAMMIN PUISTO

Ankkalammin kuoppa syntyi, kun savea nostettiin alueen tiilitarpeita varten 1800-luvulla. Puistosta löytyy yli 65 erilaista lajia ja lajiketta perennoja, pensaita ja puita sekä Suomen toiseksi suurin kirjovaahtera. Kesäkukkia puistoon istutetaan vuosittain noin 2000 kpl.

Pumpulienkelitapahtuman yhteydessä puistossa sijaitseva kehrääjätyttöpatsas kukitetaan. Puistossa sijaitsee myös pumpattava kaivo, jonka alkuperäinen malli rakennettiin vuonna 1862.

Sibeliuksenkatu 2

 
RONTTISMÄEN TEHTAALAISMUSEON PUUTARHA (kesä – elokuun kohde)

Tehtaalaismuseo esittelee vanhan tehdasyhdyskunnan tehtaalaiskorttelin pihaa ja puutarhaa 1800-luvun loppupuolelta. Puutarhaharrastajaa kiinnostaa tietysti piha ja puutarha, jota on alettu herätellä vanhaa säästäen ja kunnioittaen.

Vanhat perinne- ja luonnonkasvit säilytetään. Lisäksi perustetaan uusia istutuksia ja kehitetään hyötykasvipuutarhaa. Tarkoituksena on luoda oleskelupaikkoja, joissa on mahdollisuus pysähtyä ja rauhoittua. Tavoitteena on aikaansaada paikka, jossa voi katsella, kuunnella, haistella, kosketella ja maistella. Luonnonmukaisuus lisää viihtyisyyttä puutarhassa.

Tehtaalaismuseolla järjestetään erilaisia tapahtumia, muun muassa opastettuja puutarhakierroksia. Ajantasaiset tiedot kannattaa tarkistaa netistä.

Osoite: II linja 5–7 Forssa
p. (03) 4141 5100 tai 040 181 6263

Avoinna tapahtumien yhteydessä ja tilauksesta.


MÄKILAMMIN SIIRTOLAPUUTARHA

Siirtolapuutarha-alue on osa yleisiä puistoalueita. Sen yleisillä väylillä saa liikkua viljelykaudella vapaasti. Talvella ja yöllä portit ovat yleensä kiinni. Mökkejä ja palstoja voi ihailla tieltä, mutta palstat ovat yksityisalueita.

Mökkien koko Mäkilammilla on n. 20–30 m2 ja lisäksi voi olla saunarakennus ja pieni varasto. 

Mäkilammintie 3 Forssa tai
Nokantie Forssa

JOKIOISTEN LEIVÄN KAHVILA

Ankkalammin puiston kupeessa sijaitsee Jokioisten leivän kahvila. Jos haluaa vähän erityisempää, vaikkapa merkkipäivän kunniaksi, kannattaa tilata etukäteen kahvilan erikoisuus: Puistokahveet. Tällöin saa käyttöönsä kauniin ja luonnonläheisen nurkkapöydän, pannullisen kahvia, valmiiksi katetut herkut ja mukaansa varta vasten vierailijalle valmistetun kukkakimpun.

Sibeliuksenkatu 1 Forssa
p.050 3849728


KALLIOMÄKI - FORSSAN ENSIMMÄINEN KAAVOITETTU PIENASUNTOALUE

Forssan kirkko seisoo ylväästi korkealla mäellä. Kirkon vieressä on Kalliomäki, joka on Forssan ensimmäinen kaavoitettu pienasuntoalue. Kalliomäen halki kulkee Mäkikatu, jonka halkaisevat yksitoista linjaa. Puuvillatehtaan työläiset tekivät 1870-luvulta alkaen pikku mökkinsä linjoille. Kalliomäestä oli lyhyt matka kirkkoon, torille ja Kehräämölle töihin.

Mäkikatu
Forssan kirkko: I linja 4 Forssa

JOKIOINEN

JOKIOISTEN KARTANO JA KARTANOPUISTO

Jokioisten kartano on ihanteellinen miljöö viettää vapaa-aikaa minä vuodenaikana tahansa. Jokioisten historia on pitkälti Jokioisten kartanon historiaa. Kartano on perustettu vuonna 1562. Merkittävin omistaja on ollut kartanoa tarmokkaasti kehittänyt maaherra von Willebrand, joka aloitti Jokioisten teollistamisen ja teki Jokioisista yhden Hämeen merkittävimmistä teollisuuspaikkakunnista.

Nykyisen päärakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1794 ja se oli valmistuessaan Suomen toiseksi suurin rakennus. Nykyisin kartanon alueella toimivat Maatalouden tutkimuskeskuksen eri laitokset ja päärakennus toimii laitoksien hallintorakennuksena. Von Willebrand kehitti maanviljelystä ja karjanhoitoa: 1790-luvun lopulla valmistui kartanoon Suomen ensimmäinen parsinavetta.

Kartanon puisto juontaa juurensa 1600-luvulta. Päärakennuksen rakentamisen aikoihin suunniteltiin ympärille laaja puisto englantilaiseen tyyliin. Puiston eteläpuolelle terasseille rakennetuissa suurissa kasvihuoneissa kasvatettiin monia eksoottisia hedelmiä ja kasveja. Kasvihuoneet säilyivät 1900-luvulle asti. Puiston 3,4 ha alueella kasvaa nelisen sataa puuta, joista vanhimmat ovat yli 200-vuotiaita.

Puistoon voi tutustua omaa reittiä pitkin tai seurata viitoitettuja polkuja. 

Kartanopuutarhan alueella on helppo liikkua pyörätuolilla leveitä sorakäytäviä pitkin. Lisäksi alue on sopivan kokoinen kävelyä ajatellen. Ihan kaikkialle pyörätuolilla ei pääse, mutta suurimmaksi osaksi kyllä.

Kirkkotie 2 Jokioinen
p. 03 41 881
Vapaa pääsy ympäri vuoden.

Kierros on hyvä aloittaa Tapulimakasiinilta. Tapulimakasiinia vastapäätä olevan rakennuksen seinässä on postilaatikko, josta voi lainata alueen kartan. Qr-koodilla saa kuunneltua ääniopastuksen. Ääniopastus on todella hyvä. Oppaan johdolla alueesta saa paljon enemmän irti kuin pelkästään omin päin katselemalla. Sekin on kiva tietää, että omenapuista saa syödä omenoita vapaasti.


TAPULIMAKASIINI (kesäkohde)

Kartanon mailla seisoo Tapulimakasiiniksi sanottu, punainen viljamakasiini, jossa kesällä on ilmaisia taidenäyttelyitä. Rakennus on peräisin 1700-luvulta.

Tarina kertoo, että kolmikerroksinen viljamakasiini siirrettiin Suomen sodan aikana Humppilasta Jokioisiin yöllä, kun tiedettiin venäläisten sotajoukkojen olevan tulossa. Tarinasta on monta versiota, mutta kaikissa on yhteistä se, että tapaus naamioitiin tulipaloksi. Alueen talonpojat veivät hevoskyydeillä jätepuuta sekä olkia mennessään ja toivat seinähirsiä tullessaan. Jätepuut jätettiin viljamakasiinin paikalle palamaan ja kun venäläiset tulivat / selvisivät humalastaan, oli paikalla vain savuava kasa. Venäläiset luulivat makasiinin palaneen. Näin vilja saatiin pelastetuksi venäläisiltä. Myöhemmin makasiini pystytettiin nykyiselle paikalleen ja siihen tehtiin kellotorni.

Kirkkotie 2 Jokioinen

Tapulimakasiinia vastapäätä olevan rakennuksen seinässä on postilaatikko, josta voi lainata alueen kartan. Qr-koodilla saa kuunneltua ääniopastusuksen.


WENDLAN PUUTARHA

Kartanon alueelta löytyy vanhoja kartanon puutarhan kasveja esittelevä maaherra von Willebrandin vaimon, Wendlan, puutarha.

Luonnonvarakeskus ylläpitää ja esittelee Wendlan puutarhassa Jokioisten kartanon vanhoja kasvikantoja. Lisäksi puutarhassa on kansallisia kasvigeenivaroja, kuten japaninruusukvitteneitä, ilmasipuleita ja hapankirsikoita. Puutarhassa esitellään myös tutkittuja ja kestäviä hedelmä-, marja- ja koristekasveja, jotka ovat saaneet FinE-tavaramerkin. Kasvien esittelyissä kiinnitetään erityistä huomioita kasvien kulttuurihistoriaan ja lajin sisäiseen monimuotoisuuteen.

Humppilantie 9A Jokioinen
Puutarhaan on yleisöllä vapaa pääsy.

Wendlan puutarha löytyy tapulimakasiinilta ja talousrakennusten suunnalta katsottuna ajotien toiselta puolelta valkoisen Tietotalon ja navettarakennuksen takaa. Kävele siis tapulimakasiinilta koivukujaa eteenpäin valkoisten talousrakennusten ohi ja tien yli. Käänny sitten vasemmalle. Puutarhan portilla on iso opastaulu sekä postilaatikossa esitevihkosia lainattavaksi.


MAASEUTU- JA KOTIELÄINPUISTO ELONKIERTO (kesäkohde)

Elonkierrossa voi tutustua maatalouteen mielenkiintoisella tavalla 2,5 kilometrin pituisella esittelypolulla. Elonkierto on Loimijokilaakson arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva noin 19 hehtaarin suuruinen esittelypuisto, joka on auki vierailijoille ympäri vuoden ja jonne vierailijoilla on vapaa pääsy.

Elonkierron alueesta noin puolet on metsää ja Loimijoen rantoja. Peltoalueella esitellään kestävää ruuantuotantoa maatalouden ja puutarhatalouden näkökulmasta. Alueella on myös pieni kasvihuone trooppisten kasvien esittelyä varten. Pellolle rakennetun monimuotoisen kasvimaan lisäksi alueella on laatikkokasvimaaviljelmä. Kasvien pölytys varmistetaan runsaiden ja monipuolisten mesikasvikenttien avulla.

Erilaisten kasvien ja viljojen lisäksi löytyy vanhoja maatalousvälineitä sekä muutamia eläimiä. 
Paikan päällä on myös 4H-kerhon pitämä kesäkahvila.

Ojaistentie 44 Jokioinen
p. 040-1426506


JOKIOISTEN MUSEORAUTATIE (kesäkohde)

Jokioisten museorautatiellä liikkuu kesäviikonloppuisin kapearaidehöyryjuna, jolla voi matkustaa Jokioisista Humppilaan. Minkiön asemalla on ilmainen kapearaidemuseo ja kahvila. Minkiössä voi ajella myös resiinalla. Minkiöstä voi lähteä joko Jokioisten tai Humppilan suuntaan. Museorautatien kauppa välittää suomalaista ja ulkomaista rautatieaiheista kirjallisuutta sekä myy Jokioisten Museorautatiehen liittyviä matkamuistoja.

Museorautatielle kannattaa mennä kesäaikaan, jolloin pääsee monin aistein kokemaan höyryjunan lähtötohinan.  Se on minulta vielä kokematta.

Jokioisten asema: Humppilantie 11 Jokioinen
p. 03 4333235

Minkiön asema: Kiipuntie 49 Minkiö
p. 03 4333235


PAPPILAMUSEO (Kesäkohde)

Vanha pappila sijaitsee korkealla mäellä, josta on hienot näköalat. Museossa näkee, miten maalaispappilassa elettiin 1800-luvun puolivälissä. Esillä on lisäksi Miina Sillanpää muistoesineitä ja museon läheisyydessä sijaitsee Miina Sillanpään muistokivi. Pihapiiriin kuuluvat myös kaksi aittaa, savusauna ja lato.

Asuintalon ympäriltä puutarhaharrastaja bongailee syreeniä, kultapalloja, pikkutalviota ja muitakin tuttuja kasveja. Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan kiehtova ja itse asiassa aika viehättävä kolkohkon pappilan ympärillä. Museon suljettua ovensa talvikaudeksi tunnelma oli suorastaan salaperäinen.

Museo sijaitsee korkealla mäellä, jonne ei saa ajaa autolla. Pyörätuolia on varmasti hyvin raskas työntää ylös eikä vanha talo taida olla esteetön.

Vaulammintie 2 Jokioinen
p. 045 631 4203
Ei sisäänpääsymaksua


FERRARIAN RINNE

Ferrarian rinne esittelee suomalaisia marja- ja hedelmäkasveja. Kustakin lajista on istutettu vierekkäin useampia lajikkeita, risteytyslinjoja tai paikallisia kantoja, jotta kävijä voi verrata niitä keskenään. Esimerkiksi erilaiset mustaherukat maistuvat ja ovat muiltakin ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia. Marjoja ja hedelmiä saa siis maistella paikan päällä. Kasveja on kunnioitettava, niiden oksia ei saa repiä eikä satoa kerätä astioihin.

Puistoon on istutettu mustaherukoiden lisäksi puna- ja valkoherukoita, karviaisia, omenoita, kirsikoita, luumuja, päärynää, karhunvadelmia ja vadelmia, japaninruusukvitteneitä, pensasmustikoita, tyrnejä ja yrttejä.

Puisto sijaitsee Pappilamuseon alapuolella. Alueelta on kaunis näkymä Loimijokilaaksoon ja Elonkierron maataloutta esittelevään puistoon. Ferrarian rinteen 700 m pitkä polkuverkosto on osa Jokioisten kunnan virkistysreittiä.

Vaulammintie 10 Jokioinen
Käynti Alatien risteyksestä

TAMMELA

MUSTIALA

Tunnelmallinen Mustialan kylä sijaitsee Tammelan kunnassa keskellä historiallista ja kaunista maalaismiljöötä. Siellä on kiva viettää vapaapäivää käveleskellen ympäriinsä ja ihaillen idyllistä aluetta.

Kustaa Vaasa perusti Mustialan kylään kuninkaankartanon vuonna 1556. Kartanon suuri puisto ja rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta. Mustialassa on sijainnut Suomen ensimmäinen maalaisposti, joka perustettiin vuonna 1860.

Suomen ensimmäinen maatalouskoulu – käytännöllis-tietopuolinen maanviljelysoppilaitos – aloitti toimintansa Mustialassa vuonna 1840. Nykyään Mustialassa toimii Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin yksiköt, joissa voi opiskella maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa. 

Alueella on helppo liikkua pyörätuolilla ja alue on sopivan kokoinen käveltäväksi ympäriinsä.

Mustialantie 91 Mustiala
Esimerkiksi tästä osoitteesta, maatalousmuseon läheisyydestä löydät parkkialueen. Sieltä on helppo kävellä alueella ympäriinsä.


MUSTIALAN MAATALOUSHISTORIALLINEN MUSEO (kesäkohde)

Mustialan maataloushistoriallinen museo on perustettu vuonna 1892. Nykyinen tiilinen museorakennus on vuodelta 1935. 

Mustialantie 91 Mustiala
p. 040 837 3694


PIHATTONAVETTA

Moderni pihattonavetta löytyy vanhojen rakennusten takaa. Voimistuva lannan tuoksu kertoo, että olet lähestymässä oikeaa paikkaa. Navetassa on katseluparvi, jonne pääsee ilman pääsymaksua seuraamaan automaationavetan toimintaa 24/7 ympäri vuoden. Parvelle johtavat metalliset kierreportaat ja navettaan näkee lasin läpi. Pitihän tämäkin testata. Ihan hauska kokemus.


KIEVARI JA WANHA VILJAMAKASIINI (kesäkohde)

Mustialassa sijaitsee myös Kuninkaankartanon panimo (nykyisin Kievari ja tilausravintola Wanha Viljamakasiini).

Renkituvantie 10 Mustiala
050 336 3301


MAKULIHA

Makulihan tilapuoti Tammelassa yllätti minut iloisesti hyvällä palvelullaan, siisteydellään, maukkaalla ruuallaan ja runsaalla valikoimallaan. Että pienellä paikkakunnalla voikin olla tällainen helmi!

Tilapuodista löytyy erilaisia lihatuotteita, hyvä valikoima muita ruokatarvikkeita sekä sisustus ja lahjatavaroita. Kaikki kauniisti esille laitettuna. Tilapuodin yhteydessä palvelee kahvila. Tarjolla on ruoka-annoksia, useimpina päivinä lounas, pikkusuolaisia sekä tuoreita makeita herkkuja.

Jo pihapiirissä kiinnittää huomiota alueen siisteys. Pihapiiri ja istutukset on hoidettu tiptop. Tilapuoti on sisustettu viihtyisäksi hyvällä maulla. Puutarhaharrastajaa ilahduttavat muun muassa kukat maljakoissa. Kahvilan suurista ikkunoista aukeaa kaunis maalaismaisema.

Erityismaininnan Tilapuoti saa hyvästä palvelusta. Soitin etukäteen ja kysyin lounaan ruokavalikoimaa. Tarjolla oli pääruuaksi sianlihaa. Kysyin, olisiko mitään muuta, kun mieheni ei voi terveyssyistä syödä sianlihaa. Minulle vastattiin heti, että sen tilalle voidaan paistaa Toscanan kanaa. Niin he ystävällisesti tekivätkin ja ruoka oli erittäin maukasta. Oli herkullinen salaattipöytä ja jälkiruokiakin useaa sorttia.

Kärsäkuja 6 Tammela
p. (03) 424 9254


VEKKILÄN MUSEOTILA (kesäkohde)

Vekkilän museotila on Tammelan kirkonkylässä sijaitseva sukutila. Pihapiiri vanhoine omenapuineen ja rakennuksineen huokuu 1700-lukua.

Tilalla on maatiaiseläimiä: kanoja, kyyttöjä, possuja, lampaita ja hevosia. Alueella on useita perinneluontotyyppejä.

Kirjurintie 2 Tammela
p. 040 590 7826

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: JYVÄSKYLÄ

Jyväskylässä puutarhaharrastajaa hemmotellaan. Yksi päivä ei tahdo riittää kaikkeen. Puutarhakohteiden lisäksi olen listannut tähän vanhaa ja kaunista arkkitehtuuria, taiteilijakodin ja ravintoloita. Jyväskylä on tunnettu Alvar Aallosta, mutta minä ihailen naisarkkitehti Wivi Lönniä. Hänen kynän jälkensä tekee vaikutuksen nostalgian ystävään. Jyväskylässä Lönnin suunnittelemia rakennuksia riittää ja ne ovat todella näkemisen arvoisia. Kaikkia kauniita rakennuksia en ole edes luetellut tässä.


SEMINAARINMÄKI JA KASVITIETEELLINEN PUUTARHA

Seminaarinmäellä sijaitsee Jyväskylän yliopiston vanhin kampusalue, jonka ympärillä viheriöi Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Koulujen puutarhat ovat olleet merkittäviä puutarhaihanteiden ja -harrastuksen edelläkävijöitä. Seminaarinmäelle perustettiin jo vuonna 1881 Suomen ensimmäinen kansanopetuksellinen koulupuutarha. Puutarhanhoidon opit levisivät opiskelijoiden mukana ympäri Suomen. Itselleni Seminaarinmäellä on erityistä merkitystä, sillä isäni opiskeli opettajaksi siellä. Hänen kohdallaan tuo tavoite toteutuikin ja puutarhanhoidon opit levisivät hänen oppilailleen - vapaa-aikanaan isäni oli innokas puutarhuri.

Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha on noin 36 hehtaaria. Kasvikokoelma sisältää noin 570 kasvilajia ja noin 18 000 kasviyksilöä. Kasvikokoelmat sijaitsevat kolmessa eri kampuksessa: Seminaarinmäellä, Mattilanniemessä ja Ylistönrinteellä. Niillä jokaisella on omat ominaispiirteensä. Kukin kohde esittelee alueen kasvikokoelmia erilaisista kulttuuriympäristöön liittyvistä näkökulmista ja rakennusaikaansa peilaten. Seminaarinmäen kasvikokoelmissa vaalitaan erityisesti alueen vanhoja, opettajaseminaarin aikaisia kasvilajeja.

Jyväskylän matkailusivuilta löydät mobiilisovelluksen omatoimikierrokselle Seminaarinmäen puutarhaan. Kierros on noin 1 km pituinen. Mobiilioppaan löydät tästä linkistä. 

Ulkoalueet ovat aina avoinna kaikille kävijöille. Kasvikylttejä löytyy etenkin Seminaarinmäen ja Aallonpuiston alueelta.

Seminaarinkatu 15 Jyväskylä


WIVI LÖNN -KIERROS

Ihailen suuresti Wivi Lönnin arkkitehtuuria. Kaikki hänen suunnittelemansa rakennukset tekevät minuun vaikutuksen. Olipa sitten kyse huvilasta, paloasemasta, koulusta tai mistä hyvänsä, hän on saanut luotua käytännöllisen ja ihastuttavan kokonaisuuden. Hän eli vuosina 1872–1966 ja oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Hän oli myös innokas puutarhaharrastaja.

Jyväskylässä Wivi Lönnin suunnittelemia rakennuksia on kymmeniä mukaan lukien hänen oma kotitalonsa, joka on mielestäni yksi kauneimmista omakotitaloista ikinä. Jyväskylässä järjestetään Wivi Lönn-teemaisia kierroksia kävellen tai bussilla.

Useat Wivi Lönnin suunnittelemat  rakennukset sijaitsevat Älylässä ja Seminaarinmäen alapuolisella huvila-alueella, joka on puutarhamainen, jugendvaikutteinen, arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus. Alueella on myös huikean kaunis Wivi Lönnin entinen asuintalo, jonka hän suunnitteli omaan käyttöönsä.

Alueen rakennukset ovat yksityiskoteja, joten niiden pihoissa ei ole sopivaa vierailla omatoimisesti.

Jos haluat kierrellä omatoimisesti, voit etsiä Wivi Lönnin suunnittelemia taloja alla olevista osoitteista. Huomaa kuitenkin, että osoitetiedoissa voi olla virheitä, sillä katujen nimet ovat saattaneet muuttua sadan vuoden aikana. Liekö kaikkia rakennuksiakaan enää.

Seminaarinmäen alapuolella ja Älylässä
Ville Lönnin talo: Hämeenkatu 3
Wivi Lönnin kotitalo: Hämeenkatu 4 (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)
Wivi Lönnin kodin naapuri, Nousiaisen talo: Vapaudenkatu (ent. Nikolainkatu 17) (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)

Juomatehdas: Nikolainkatu 25

Heinosen talo: Haarakatu 3
Oksalan talo: Seminaarinkatu 3
Karpion talo: Seminaarinkatu 18 (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)
Wivi Lönnin kodin naapuri, Pesoniuksen talo: Seminaarinkatu 20
Emil Lönnin talo: Seminaarinkatu 24
Stooren talo: Seminaarinkatu 26
Parviaisen talo: Seminaarinkatu 30
Vanhan viljamakasiinin muutostyöt: Seminaarinkatu 32 (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)

Oksalan talo: Kramsunkatu 6
Airilan talo: Urheilukatu

Alueella on hieman hankalaa liikkua pyörätuolilla, koska korkeuserot ovat suuret ja osa kaduista on mukulakiveystä. Lisäksi vanhat talot ovat melko laajalla alueella.

Vähän kauempana
Puistokoulu: Puistokatu 7–9
Kuokkalan kartano: Hämeenpohjantie 50 (Kuokkalassa) (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)

WIVI LÖNNIN KOTITALO

Wivi Lönnin kotitalo on yksityiskäytössä, mutta minulla oli onni päästä tutustumaan taloon ja sitä ympäröivään puutarhaan. Talon omistava Kauko Sorjonen kertoi silloin tällöin pyytävänsä aidan takaa katselevia ihmisiä puutarhaansa vierailulle. Hän on kotiseutuneuvos ja kulttuurimesenaatti, joka tukee vanhojen arvotalojen suojelua ja taidetta.

Hämeenkatu 4 Jyväskylä


NOUSIAISEN TALO

Wivi Lönnin talon tapaan tämä hänen suunnittelemansa naapuritalokin on sijoitettu tontin yläosaan. Rinteeseen jäi tilaa puutarhalle. Talo rakennettiin kasööri Nousiaiselle, joka kuitenkin ehti kuolla ennen rakennuksen valmistuista. Talo on yksityiskäytössä.

Vapaudenkatu (ent. Nikolainkatu 17) Jyväskylä


KARPION TALO

Wivi Lönnin taitavasti suunnittelema Karpion talo (1914) näyttää yksikerroksiselta, mutta rinnetalossa on todellisuudessa kolme kerrosta. Talossa asui arkkitehti Alvar Aalto vaimonsa Ainon kanssa 1920-luvulla. Talo on yksityiskäytössä.

Seminaarinkatu 18 Jyväskylä


VANHA VILJAMAKASIINI

Jugend-tyylinen rakennus on rakennettu vuonna 1851 viljamakasiiniksi, ja se on Jyväskylän vanhin kivitalo. Vuonna 1916 rakennus muutettiin Wivi Lönnin suunnitelmien perusteella Jyväskylän kaupunginkirjaston ja Jyväskylän tieteellisen kirjaston käyttöön. Nykyään rakennus toimii yritystiloina.

Seminaarinkatu 32 Jyväskylä

HEISKAN TAITEILIJAKOTI (Kesäkohde)

Jonas (1873–1937), Maikki (os. Aro 1889–1961) ja Vappu (1921–1993) Heiskan taiteilijakoti sijaitsee Älylän puutarhamaisella, kulttuurihistoriallisesti merkittävällä alueella. Tämä Jonas Heiskan, vuonna 1912, rakennuttama talo sisältää runsaasti esineistöä, taidetta ja valokuvia. Täällä voi aistia taiteilijaelämää kahden sukupolven ajalta.

Vappu Heiska tunnettiin värikkäänä taiteilijapersoonana. En tuntenut häntä, mutta muistan silloin tällöin nähneeni hänet Vuokko Nurmesniemen Iloinen takki yllään. Tuo harmaa takkimekko, jossa oli kirkkaanvärisiä taskuja siellä täällä, jäi lapsen mieleen. Muistelen, että hänellä oli harmaa polkkatukka. Harmi, etten löytänyt netistä juurikaan kuvia hänestä voidakseni tarkistaa, pitäisikö lapsuuden mielikuva paikkansa. Mieleen jäi myös hänen nimensä, joka taipui lapsen mielessä tietysti vappuhuiskaksi.

Kun kyseessä on yli satavuotias rakennus, on selvää, ettei se ole esteetön.

Kramsunkatu 8 Jyväskylä
p. 014 266 4346
Kesäisin kohteeseen järjestetään opastettuja kierroksia.


VANHA PAPPILA JA TEELEIDI

Arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelema, vuonna 1927 valmistunut pappilarakennus muistuttaa tanskalaista kaupunkilaistaloa. Puutarhoineen se on uudempien kerrostalojen keskellä kaunis harvinaisuus. Nykyisin talossa toimii Teeleidin teehuone nimeltä Vanha Pappila. Kahvila on viehättävä. Herkkuja voi nauttia myös puutarhassa.

Vapaudenkatu 26 Jyväskylä


HARJU JA NERON PORTAAT

Harju on ollut jo 1800-luvun lopulta lähtien kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualue. Harjulta aukeavat komeat näköalat Jyväskylän keskustan yli Jyväsjärvelle. Harjun portaista komeimmat, jyrkät kiviportaat, joita kutsutaan Neron portaiksi, ovat yksi suosituimpia valokuvauskohteita Jyväskylässä. Portaita on yhteensä 118. Portaat on koristeltu runsain kukkaistutuksin.

Jyväskyläläisille on tullut tutuksi Aulis Raitalan Laulu synnyinseudulle (Oi päivät seutuvilla Päijänteen...). Kesäaikaan se kajahtaa Harjulta kaupungin yli joka ilta kello 20 aikaan. Se on jotakin niin jyväskyläläistä, että sitä ei missään tapauksessa kannata ohittaa. Kesäinen iltasoitto on jo hyvin vanha perinne, mutta vuodesta 2000 lähtien on alettu soittaa joulun aikaan laulua nimeltä Joulun kellot. En ole koskaan sitä kuullut, mutta voin kuvitella, miten ihana perinne sekin on.

Tähän Martti Korpilahden lauluun tiivistyy jotakin hyvin jyväskyläläistä:

Kun Jyväsjärveä tyyntä mä sousin Tuomion rantoja kun samosin,

taikkapa Harjulle tuonne ma nousin yhtäpä, yhtäpä aavistelin.

Muualle kerran jos kohtalo vie mun, parhaimmat päiväni tänne ne jää,

Tääl` elon runsahan tunsin mä riemun, ei mua muut voi ymmärtää”.

Harjun mäntyjä kasvavalle ulkoilualueelle johtaa myös puiset portaat ja Nisulan puolelta pääsee kulkemaan ilman portaita. Harjun laella on Vesilinnan näköalatasanne, kahvila-ravintola Vesilinna sekä Jyväskylän luontomuseo.

Yliopistonkatu 18 Jyväskylä
Käynti Harjulle Yliopistonkadulta, Harjukadulta tai Pitkäkadulta
Gummeruksenkadun päästä kohti Vesilinnaa johtavat Neron portaat.


HARMOONITEHTAAN PUUTARHATERASSI

Puutarhaharrastaja nauttii ateriansa mieluiten kauniissa paikassa, joten hän suuntaa Harmoonitehtaan puutarhaterassille. Vanhan Halosen Harmoonitehtaan tiloissa toimii majatalo ja ravintola Harmooni. Tarjolla on myös lounas. Tätä aion kokeilla.

Väinönkatu 1 Jyväskylä

 
TOIVOLAN VANHA PIHA

Entisöity Toivolan Vanha Piha on peräisin 1800-luvun lopulta. Pihalta löytyy kahvila-ravintoloita ja putiikkeja. Kohde sijaitsee vanhassa puutalokorttelissa lähellä ydinkeskustaa. Kuparisepän ja puusepän taloissa voi tutustua 1800-luvun käsityöläisten elämään. Kasvi-istutuksin koristeltu sisäpiha on kuin keidas kaupungin keskellä.

Cygnaeuksenkatu 2 Jyväskylä

VALKOINEN PUU -CAFE

Valkoinen Puu -cafe on osa Toivolan Vanhan Pihan tunnelmallista kokonaisuutta. Herkkuvitriinin äärellä tulee runsaudenpula. Lounas on monipuolinen ja maukas. Valittavana on monenlaisia pöytäpaikkoja, tunnelmallisia kaikki.

Cygnaeuksenkatu 2 Jyväskylä
p. 041-3140448


VIIKINKIRAVINTOLA HARALD

Haraldista olen kuullut niin paljon suosituksia, että aion kokeilla. Tarjolla on myös lounas salaatteineen.

Kauppakatu 33 Jyväskylä


TOURUJOKILAAKSO

Keskustan tuntumassa sijaitseva Tourujokilaakso on luonnonsuojelualue, joka on hietamaahan uurtunut parisen kymmentä metriä syvä ja noin sata metriä leveä kanjoni. Sen läpi kulkee 700 metrin pituinen, tunnelmallinen luontopolku. Polun varrella on yhdeksän luonnosta kertovaa rastitaulua. Jyrkillä rinteillä ja laakson pohjalla kasvaa rehevää lehtometsää. Alueella asustaa vakituisesti useita lintulajeja.

Polulla on pitkospuita, joten liikuntarajoitteiselle polku on vaikea tai jopa mahdoton.

Tourujokilaakso
Käynti Tourujokilaaksoon Tourukadulta
Tällä hetkellä (vuonna 2023) polkua korjataan ja se on suljettu arkipäivisin.



SULKURANNAN SIIRTOLAPUUTARHA

Perinteikkäällä Sulkurannan siirtolapuutarha-alueella on 136 puutarhapalstaa. Mökit on rakennettu yhtenäisten tyyppipiirustusten mukaisesti. Alue on viihtyisä ja hyvin kunnossa pidetty. Vierailija ei juuri pääse puutarhoihin kurkistelemaan, koska pensasaidat ovat korkeita. Viihtyisällä alueella on silti mukava kävellä.

Sorakäytäviä pitkin on helppo liikkua myös pyörätuolilla, mutta aika suuria korkeuseroja alueella on.

Puutarhanranta Jyväskylä


KUOKKALAN KARTANO

Kuokkalan kartano on ensimmäinen Wivi Lönnin suunnittelema rakennus Jyväskylässä. Tämä Jugend -tyylinen kivitalo on valmistunut vuonna 1904. Kartanon ympärillä on ihana puutarha. Kartanon puutarha on pieni verrattuna moniin muihin kartanoalueisiin. Talo ja sen pihapiiri kuuluu Keski-Suomen maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Rakennus on toiminut niin asuinkäytössä kuin synnytyssairaalanakin. Nykyään tiloissa on ravintola sekä kaikille avoimia kulttuuritapahtumia sekä taidenäyttelyitä.

Hämeenpohjantie 50 Jyväskylä
p. 040 742 2616


VIHERLANDIA

Viherlandia on puutarhaharrastajan paratiisi, jossa saa kulumaan kokonaisen päivän. Kokemusta on. Huonekasvien valikoima on todella laaja. Ulkona on lisäksi runsaasti perennoja, puita ja pensaita. Leikkojakin löytyy. Eivätkä herkut vielä siihen lopu. Täällä myydään sisustustarvikkeita ja tietysti kaikenlaista kivaa puutarhaan. Lisäksi Viherlandiassa järjestetään tapahtumia ja kursseja. Ei myöskään voi jättää mainitsematta puhuvaa papukaijaa.

Yläkerrassa on ravintola, jossa tarjolla myös lounas. Testasin lounaspöydän eräänä lauantaina, kun tämä oli Jyväskylän ainoa lounaspaikka siihen aikaan. Tarjonta oli monipuolinen ja ruoka ihan hyvää, mutta jäin kovasti kaipaamaan tunnelmallisempaa ruokailuhetkeä. Muoviliinat pöydillä ja arkinen ympäristö eivät tehneet minuun oikein hyvää vaikutusta.

Kammintie 6 Jyväskylä
p. 010 617 1900

 

AVOIMET PUUTARHAT -TEEMAPÄIVÄ

Kerran kesässä vietetään Avoimet puutarhat -teemapäivää. Jos satut olemaan liikkeellä tuona päivänä, avautuu sinulle runsaasti lisää mahdollisuuksia tutustua keskisuomalaisiin puutarhoihin. Puutarhat avaavat porttinsa vaihtelevasti eri vuosina, joten katso ajankohtainen tarjonta Avoimet puutarhat -verkkosivulta.

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: SATAKUNTA (1) PORIN SEUTU

Maailmassa on taas yksi lista enemmän ja kiinnostava lista onkin. Olen koonnut tähän itseäni innostavia matkakohteita Satakunnasta, lähinnä Porista ja sen ympäristöstä. Puutarhaihmisenä minua tietenkin kiinnostavat kaikki puutarhaan liittyvät kohteet, mutta listassa on myös monia muita mielenkiintoisia paikkoja. 

Pidän kauniista arkkitehtuurista, vanhoista taloista ja kartanoista, museoista, erityisesti taiteilijakodeista sekä peltomaisemista maatiloineen. Järvi- ja jokimaisemistakin pidän ja silloin tällöin on ihana käydä meren äärellä. Matkamuistoni ostan mieluiten puutarhamyymälästä tai kirpputorilta, joten niitäkin on muutama mainittu. Näitä kaikkia löydät täältä. Lisää matkavinkkejä on luvassa sarjan seuraavassa osassa.

Valokuvat ovat vain niistä kohteista, joissa olen itse vieraillut. Muista kohteista vasta haaveilen. Yhteystiedot ja aukioloajat kannattaa tarkistaa. Ne ovat saattaneet muuttua jutun kirjoittamisen jälkeen.

 

HARJAVALTA

EMIL CEDERCREUTZIN MUSEO

Museo esittelee vuosina 1879–1949 eläneen kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin kotia ja elämäntyötä. Oppaat kertovat kiinnostavasti työteliään ja vilkasta sosiaalista elämää viettäneen poikamiestaiteilijan arjesta ja juhlasta.

Mäntyjä kasvavalla pihalla on Cedercreutzin veistoksia. Persoonallisen maalaiskartanon edessä on joitakin kukkaistutuksia, mutta varsinainen puutarhakohdehan tämä ei ole. Kannattaa silti käydä ihailemassa vanhan ajan loistoa. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä.

Huomioi, että taiteilijakotiin pääsee ainoastaan opastetuille kierroksille. Kannattaa siis tarkistaa nettisivuilta, milloin kierrokset alkavat ja olla ajoissa paikalla.

Pihalla on helppo liikkua myös pyörätuolilla, mutta valitettavasti museon suurin anti sijaitsee sisätiloissa. Näyttelytiloihin on vaikea mennä ulko-ovista. Yläkerrassa on inva-wc ja sinne pääsee hissillä. Varsinaiseen taiteilijakotiin ei pääse pyörätuolilla. Sinne on muutaman askelman verran portaita eikä istuimia ole. Näyttelytilassa on hyvälaatuinen videoesittely taiteilijakodista, mutta eihän se tietenkään ole sama asia.

Museotie 1 Harjavalta
p. 044 432 5345

KOKEMÄKI

KARIMAAN PUUTARHA & PUUTARHAMYYMÄLÄ PEHTORSKA

Karimaan puutarha on mielenkiintoinen kokonaisuus puutarhoineen ja taimimyymälöineen. Siellä annetaan puutarha-alan koulutusta, mutta alue on aukioloaikojen puitteissa avoin myös vierailijoille. Taimimyymälässä on valikoima monivuotisia kasveja, perennoja, köynnöksiä, havuja, pensaita ja puita.

Täällä ei ole aivan helppo liikkua pyörätuolilla, joillakin alueilla onnistuu hyvin. Varsinkin metsäpuutarhaan johtaa korkeat portaat tai mäki.

Kauvatsantie 189 Kokemäki
p. 03 5212 3005
Puutarhamyymälä Pehtorska on avoinna toukokuun alusta lokakuun puoliväliin.

KULLAA

LEINEPERIN RUUKKI

Leineperin Ruukki on idyllinen, maamme parhaiten säilynyt ruukkikylä. Kylä vaikuttaa vireältä ja sitä on pidetty kunnossa. On jännä ajatella, että tällä kylällä oikeasti asutaan. Alueella on useita pieniä puoteja. Inforakennuksessa on suuri pienoismalli koko alueesta, mutta sitä en itse ole vielä nähnyt. Alueella järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia.

Käydessäni ruukissa elokuun loppupuolella 2023 kuvataiteilija Seija Levanto otti meidät ystävällisesti vastaan puotiinsa. Oli hauska jutella hänen kanssaan ja tutustua hänen naivistiseen taiteeseensa.

Alueella on helppo liikkua myös pyörätuolilla. Sen sijaan vanhoihin rakennuksiin ei aina ole helppo mennä, koska niissä on portaita ja kynnyksiä. Ne saattavat olla myös ahtaita. Onneksi ulkonakin on kaunista katseltavaa.

Pitkäjärventie 7 Leineperi

NAKKILA

VILLILÄN KARTANO

Villilän kartano palvelee juhlatilana. Kauniin puisen kartanorakennuksen ympärillä on puutarha. Kartanon kotisivuilla sanottiin, että vuonna 2006 puutarhaan on tehty laaja remontti. Tuolloin vanhaa historiallista puutarhaa on säilytetty ja palautettu. Puutarhassa on esillä Sakari Peltolan kivipatsaita.

Villiläntie 1 Nakkila
p. 010 200 7970
Avoinna sopimuksen mukaan. Kesäajan aukioloaikoja kannattaa katsoa heidän kotisivuiltaan.

NOORMARKKU

AHLSTRÖMIN RUUKKIALUE

Ahlströmin ruukkialue on upea kokonaisuus arvokkaita rakennuksia sekä puistomaista puutarhaa, tunnelmallisia puukujia, vanhoja omenapuita, kaarisiltoja, virtaavaa vettä... Alueella on ainakin hotellimajoitusta ja ravintolapalveluita. Tarjolla on myös lounas.

Toisin kuin monet muut, tämä vanha tehdasalue ei ole ruuhkainen kauppapaikka. Parkkipaikat on merkitty selkeästi. Jotkut alueet ovat yksityisiä, mutta muualla voi vapaasti käveleskellä ja nauttia kauniista miljööstä. Alueelta saatavaan karttaan on merkitty sallitut reitit ja myös valokuvauspaikat. Minun tosin täytyy myöntää, että en aina osannut lukea karttaa enkä muistanut. Yritin kuitenkin kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä. Alueellahan myös asutaan, joten ei ole fiksua häiritä asukkaita.

Laajaan puistomaiseen puutarhaan ei ehkä kannata mennä hakemaan ideoita omaan pikkuruiseen pihaansa, mutta siellä on ihana viettää aikaa historiallisessa miljöössä ja syödä hyvin kauniissa ravintolassa. Jos sinulla on eväät mukana, kaarisillan penkeillä on luonteva paikka niistä nauttia.

Alueella on helppo liikkua myös pyörätuolilla. Alue on suuri, mutta ei kuitenkaan liian laaja kuljettavaksi pyörätuolilla. Silloille on pyörätuolilla vähän vaikea päästä, mutta toisen avustamana onnistuu kyllä ja itse sillat ovat helppokulkuiset.

Kunpa kaikki nykyajankin tehdasalueet olisivat näin kauniita!

Laviantie 14 Noormarkku

PORI

Porilaiset ovat sydämellisiä. – Tul vaa Porrii nii pistetää sut pärekorrii ja veretää pitki Porin torrii, porilaiset toivottavat. Kannattaa mennä. Jos saat porilaisesta ystävän, hän on ystäväsi maailman tappiin asti. Harvoin porilaiset lähtevät muualle, sillä mihin sitä kotoaan lähtisi. Niinpä.

Kun lapseni olivat pieniä, he haaveilivat muuttavansa isona Poriin opiskelemaan tai muuten vain asumaan. Ei hassumpi idea. Minä viihdyin Porissa seitsemän vuotta, mutta muutin sitten Joukon perässä muualle.

–Ei sill vällii, porilainen sanoo. Asenne elämään on lupsakka, ja juttua riittää. Poriin on helppo kotiutua, vaikka murre ei tarttuisikaan. Vieraat otetaan avosylin vastaan eikä ulkopuolisuutta tarvitse kokea. Porilaiset viihtyvät vesillä ja tykkäävät tyrnistä. Meren läheisyyden aistii, vaikka meri ei keskustaan asti ulotukaan. Porissa on kaikkea mitä mukavaan lomaan tarvitaan. Kannattaa kokea se itse.


RAATIHUONEENPUISTO

Raatihuoneenpuistossa on komeat kukkaistutukset. Itse raatihuone on kaunis ja sen kellarissa on tasokas ravintola nimeltä – yllätys, yllätys – Raatihuoneen kellari. Siellä on tarjolla myös lounas.

Hallituskatu 9


PORIN KUUDES KAUPUNGINOSA ELI KUUKKARI

Päärnäinen eli porilaisittain Kuukkari on yksi maamme suurimmista säilyneistä puutaloalueista. Se sijaitsee vanhan hautausmaan kupeessa. Vanhat, osittain empiretyyliset puutalokorttelit on suojeltu. Alueella ei ole pelkästään vanhoja puutaloja, vaan mukana on myös 70-luvun laatikoita. (Tai sitten en vain löytänyt parhaiten säilynyttä aluetta.) Silti ei ole hassumpi käydä alueella vaikkapa vain sen koskettavan historian vuoksi.

Porin kaupungissa vuonna 1852 riehunut tulipalo jätti kaupungin 6377 asukkaasta 4600 asukasta kodittomiksi. Varakkaimmilla kaupunkilaisilla oli mahdollisuus rakentaa itselleen uusi koti. Vähemmän varakkaat joutuivat muuttamaan sukulaistensa luo tai vuokralle. Sen sijaan köyhimmät asukkaat kaivoivat kotinsa kuoppiin Päärnäisten hiekkaiselle nummelle ja keräsivät kattoainekset raunioista löytyneistä laudan pätkistä, oljista ja vastaavista. Näin muodostui kuoppakaupunki. Kaupunki ei tehnyt asialle mitään ennen kuin asiasta kirjoiteltiin laajasti Helsinkiä myöten. Kuoppakaupunki oli asuinkäytössä neljänkymmenen vuoden ajan.

Puutarhaharrastajan näkökulmasta pihat ovat harmillisen suljettuja, joten pihoihin ei pääse kurkistelemaan kadulta. Katujen varsilla rehottaa nurmikko, mutta varsinaisia istutuksia ei oikeastaan ole. Puutarhakohde tämä ei siis ole.

Koska kaupunginosalle ei luonnollisesti ole mitään yhtä osoitetta, laitan tähän pari osoitetta, joiden avulla pääsee ainakin lähelle.
Vanha hautausmaa tien toisella puolella: Muistokatu 3
Pumpputori: Maantiekatu 28


KORSMANIN TALO & RAKENNUSKULTTUURITALO TOIVO

Tämä muutaman vanhan puutalon ja viehättävän pihapiirin muodostama kokonaisuus on idyllinen pala historiaa Porin viidennessä kaupunginosassa. Rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Rakennuskulttuuritalo Toivossa esitellään vanhaa rakentamista havainnollisesti. Kaikki nykyajan vaatimusten mukaiset muutokset on toteutettu hyvällä maulla.

Sisäpihalla syreenin tuoksussa aika pysähtyy. On hauska hetkeksi sukeltaa vanhaan aikaan, tavallisen kaupunkilaisperheen kotiin. Puutarhaharrastajan silmä kiinnittää heti huomion vanhanajan huonekasveihin, jotka viihtyvät puutalon viileissä huoneissa. Olohuoneessa soi putkiradio. On kiva bongailla mummolasta tuttuja esineitä, valokatkaisijoita ja muita nostalgisia yksityiskohtia.

Pihalla on helppo liikkua myös pyörätuolilla, mutta entisaikojen rakennuksiin pyörätuolilla on vaikea päästä.

Varvinkatu
p. 02-621 1051


PORIN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

Porin kansallinen kaupunkipuisto on perustettu vuonna 2002. Kaupunkipuisto ei ole nähty pienellä vilkaisulla, sillä se on kooltaan noin kymmenen neliökilometriä. Puutarhaharrastajan näkökulmasta sen parhaat paikat ovat Luodon siirtolapuutarha sekä Kokemäenjoen rannalla sijaitseva Kirjurinluoto, porilaisittain Kirvatsi. Varsinkin Hanhiluoto on puutarhaharrastajan mieleen. Kansallisten kaupunkipuistojen tapaan alue sisältää viljelykäytössä olevia kulttuurimaisemia, puistoja ja puistokatuja, kaupunkimetsiä ja jokivarsiluontoa.

Kirjurinluoto / Hanhipuisto: Kirjurinluodontie 2 Pori
Luodon Siirtolapuutarha: Hevosluodontie Pori

HANHIPUISTO

Hanhipuisto on Satakunnassa hyvin menestyvien puiden, pensaiden ja kukkakasvien esittelypuisto. Siellä kasvaa melko harvinaisiakin kasvilajeja ja -lajikkeita.

Vuonna 1988 vanhalle ruoppausmaan sijoituspaikalle alkunsa saanut Hanhipuisto sijaitsee vain kilometrin etäisyydellä kaupungin ydinkeskustasta. Se on osa kansallista kaupunkipuistoa. Puiston kokonaispinta-ala on noin 16 hehtaaria, joista puistomaisesti on rakennettu 8,9 hehtaaria.

Kirjurinluodontie 2 Pori


LUODON SIIRTOLAPUUTARHA

Vuonna 1946 perustettu, 95 mökkipalstaa sisältävä Luodon Siirtolapuutarha sijaitsee Hevosluodossa. Keskustasta on matkaa noin 3 km. Niin kuin useimmat siirtolapuutarha-alueet, Luodon siirtolapuutarhakin on erittäin viehättävä kokonaisuus. Hauskinta on nähdä mökkiläiset puuhailemassa palstoillaan ja inspiroitua itsekin pensaiden leikkaamisesta, kitkemisestä, maan möyhentämisestä…

Hevosluodontie Pori

REPOSAAREN PUUTALOKAUPUNGINOSA

Reposaari on idyllinen saari noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Porista. Puutarhaharrastajaa tietysti kiehtoo ajatus eksoottisista kasveista, joita satamakaupunkiin on saatu vuosisatojen ajan laivojen painolastimullan mukana. Kasvilajeista ja niiden määristä en tiedä, mutta asukkaita Reposaaressa on noin tuhat.

Saari on noin kolme kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Siellä näet kauniita puutaloja, norjalaistyylisen tunturikirkon sekä kalasataman troolareineen. Ystäväni kehuivat kovasti Reposaaren kalaravintolaa ja sen noutopöytää, mutta en muista sen nimeä.

Jos arvostat rauhallista, jopa hieman uneliasta, merellistä pikkukaupungin tunnelmaa, Reposaari on sinun paikkasi.


PARATIISIN TAIMITARHA

Paratiisin Taimitarha on siinä mielessä aivan tavallinen puutarhamyymälä, että siellä ei ole varsinaisia näyteistuksia juuri lainkaan. Kuitenkin kasvivalikoima on niin laaja, että sieltä voi hyvinkin löytyä matkamuistot mukaan. Valikoimissa on myös kivoja ruukkuja, köynnöstukia ja muuta tarpeellista.

Kyröläistentie 21 Pori
p. 02 641 7800


SPR:N PORIN KONTTI

Porissa on niin paljon nähtävää, että kirpputoreilla kiertelyyn ei välttämättä riitä aikaa. SPR:n Kontissa tuotteet on lajiteltu ja ryhmitelty, joten ne ovat myös nopeasti löydettävissä. Täällä on ollut myytävänä myös oikeasti vanhaa esineistöä. Jos hyvin käy, saatat löytää pienen maljakon vaikkapa toilettikimppua varten tai jotakin muuta hauskaa. Minä löysin kerran ihanan, vanhan pulpetin. Onneksi palasin ulko-ovelta takaisin sen ostamaan.

Paanakedonkatu 20 Pori

AVOIMET PUUTARHAT -TEEMAPÄIVÄ

Kerran kesässä vietetään valtakunnallista Avoimet puutarhat -teemapäivää. Jos satut olemaan liikkeellä tuona päivänä, avautuu sinulle runsaasti lisää mahdollisuuksia tutustua satakuntalaisiin puutarhoihin. Puutarhat avaavat porttinsa vaihtelevasti eri vuosina, joten katso ajankohtainen tarjonta Avoimet puutarhat -verkkosivulta.

KAUNIS REITTI KOKEMÄENJOEN POHJOISPUOLELLA

Jos haluat välttää isoja teitä, voit valita reitin Ulvilan Vanhakylästä Nakkilan ja Harjavallan Vinnarin kautta Kokemäelle. En ole itse tuota reittiä ajanut, mutta olen kuullut sen olevan kaunis.

LOPPUKESÄN PUUTARHA 2023

Kesän loppua kohti kiinnostukseni puutarhan suunnittelua kohtaan vähenee samassa tahdissa kuin kukat kuihtuvat. On paremminkin vanhojen suunnitelmien toteuttamisen aika. Joitakin huomioita puutarhasta olen silti yrittänyt tehdä talven mietintämyssyä varten.

Millaisiin seikkoihin huomio kiinnittyy elokuisessa puutarhassa?

Elokuun alkupuoli on syysleimujen ja päivänliljojen aikaa. Niitä on runsaina ryhminä ja ne näkyvät kauas. Myös pallo-ohdakkeet ja värililjat ovat hyvin edustettuina. Kaunopunahatut, rantatädykkeet, pensashanhikit ja syysvuokot kukkivat. Valkoalpit, syyssinikat ja purppurapunalatvat aloittelevat.

Köynnösikkuna vetää katseita puoleensa, kun kärhö 'Hagley Hybrid' kukkii yhtä aikaa ’Bright Eyes’ -syysleimun ja villanukkajäkkärän kanssa. Kuihtuvat tulikukat häiritsevät, mutta muuten se on aika kiva ja paraneekin kunhan kasvit runsastuvat.

Eniten huomiota saavat Suihkulähteen takana kasvavat pinkit syysleimut.

Kuukauden keskivaiheilla kukkivat hortensiat. Kärsämöt ja osa syysleimuista alkavat kuihtua. ’Arabella’ jaksaa yhä kukkia komeana.

Kuun loppupuolella syysleimut kuihtuvat, pallo-ohdakkeet ruskettuvat, päivänliljojen kukat muuttuvat alakuloisiksi mytyiksi. Ulkoilutan kameraa, mutta kuvia tulee otettua vähän, sillä paras loisto on jo ohi. Tai oikeastaan paras loisto ei ole vielä alkanutkaan. Syysvärien ilotulitusta saa vielä odotella.

Millainen puutarhan värimaailma on elokuussa?

Puutarhassa on sinisen ja vaaleanpunaisen sävyjä, vaaleankeltaista sekä runsaasti valkoista ja vihreän eri sävyjä. Kirkasta pinkkiä on syysleimujen ansiosta selvästi enemmän kuin aiemmin. Lisäksi on ripaus purppuraheisiangervon tummanpuhuvaa punaista. Tällaisesta värimaailmasta todellakin pidän.


Ovatko päivittäiset kulkureitit viihtyisiä?

Laakakataja on tukkinut kanalaan johtavan polun (pitää leikata), mutta näkymät polulta miellyttävät silmää. Pinkit pelargonit kukkivat runsaina kanalan portailla. Onneksi en vielä hävittänyt niitä enkä hävitä syksylläkään, vaikka olin jo päättänyt olla talvettamatta.

Ulko-oven ja auton oven välinen reitti on nyt aika kiva, kun Köynnösikkuna on alkanut saada väriä ja elävyyttä.

Terassit eivät ole kovin tärkeässä roolissa nyt kun puutarha on runsaimmillaan. Orvokit leikkasin jokin aika sitten mataliksi ja ne alkavat hiljalleen nousta uudestaan. Onneksi puksipuut ja muratit tuovat pohjoisterassille vihreyttä.


Riittääkö leikkoja poimittavaksi kimppuihin ja asetelmiin?

Pallo-ohdakkeita riittää kimppuihin runsaasti, mutta ne pitää myöhempää käyttöä varten muistaa ottaa kuivumaan jo ennen kukintaa. Muitakin leikkoja riittää kyllä, mutta ainahan niitä haluaa enemmän. Jos saisin aikaiseksi kylvää tuoksuresedaa, siitä saisi ihanaa tuoksua kimppuihin. Tiibetinkoirankieli olisi kaunis heleänsininen, samoin kuin ruiskaunokkikin. 

Millainen on elokuun odotetuin kukkapenkki? Voisinko suunnitella sellaisen?

Suihkulähteen ympärillä oleva istutusalue on ehdottomasti puutarhani odotetuin kukkapenkki elokuussa. Sen elementteinä ovat patsas, kivet ja onnistunut valikoima erilaisia kasveja.

Länsipihalle, suuren kivenjärkäleen viereen olen istuttanut toisen kukkapenkin erityisesti elokuuta ajatellen. Sen elementteinä ovat köynnöstuki, kookas kivi ja suuri lehtipuu sekä valikoima erilaisia kasveja. Kärhö ’Princess Diana' kukki nyt ensimmäistä kertaa. Sille pitäisi saada korkeampi tuki. Kiven edessä kasvaa nuori valeangervo ja sen seurassa muutama kuunlilja. Suuren kiven eteen istutin viime syksynä valkoalpia. 

Amerikassa on tähän aikaan kauniisti toisiinsa sointuvia värejä: vaaleanpunaisia kärsämöitä, vaaleankeltaisia päivänliljoja sekä sinisiä pallo-ohdakkeita. Sen värimaailma on jo täydellinen, mutta ilme on sekava. Olen suunnittelemassa alueelle puuryhmää. Sen lisäksi pitäisi tehdä muutamia järjestelyjä, jotta perennat näyttäisivät tasapainoisemmilta.

PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Elokuussa

Elokuun 2. päivä

Olen koko kesän miettinyt ratkaisua Hedelmäpuutarhan ongelmaan. Suihkulähteen ympäristö on kiva, pionipenkkikin kohtuullinen, mutta ruusumalvojen alue on ihan liian sekava. Olen miettinyt vaikka mitä, mutta mikään ei ole loksahtanut. Ei kolahtanut heti silloinkaan, kun näin Instagramissa Claus Dalbyn puutarhan tai oikeastaan se oli vain yksi huone kahdestatoista. Aivan liian hieno jäljiteltäväksi. Seuraavana iltana en kuitenkaan meinannut saada unta. Näkymä jäi vaivaamaan.

Tänään menen silmämääräisesti mittailemaan. Päivällä on satanut kaatamalla, mutta nyt ilma on täydellinen. On jotenkin sadunomainen olo. Laitan kokeeksi muutamia keppejä ja näyttää siltä, että tila riittää juuri ja juuri. Uutta ruusua ei tarvitse siirtää, eikä kilpirikkoakaan. ’Joan Seniorit’ ovat työläin homma, niitä täytyy siirtää.

Jouko sattuu olemaan ulkona, pysähtyy hetkeksi katsomaan puuhiani. Pyydän häntä saman tien mittaamaan. Jouko juputtaa, että kaivamisessa on kauhea työ. – Maa on kovaa, pitäisi kaivaa Avantilla, hän jatkaa. Minä vakuutan, että multa on muhevaa. – Hirveä homma, hän sanoo, tähän menee tuntikausia. – Eihän tässä, sanon, tämä on jo kertaalleen kaivettu konevoimin. Ei täällä ole edes isoja kiviä.

Katsomme, että kepit ovat linjassa vanhan aidan kanssa. – Tuota polun nurkkaa täytyy pikkuisen siirtää, mutta aika vähällä sen saa mahtumaan, suunnittelen. Tämähän onnistuu paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Otetaan ristimitat ja kaikki. Vekslataan kaikki kohdalleen. Kierretään vielä valkoinen naru keppien ympäri. Ah, naru näyttää jo muotoon leikatulta koivuangervoaidalta.

P.S. Maa oli muhevaa ja Joukon yllätykseksi koivuangervot oli äkkiä istutettu. Riitti, että Jouko osallistui mittaamiseen. Hän on siinä niin taitava.


Elokuun 3. päivä

Vietän Joukon kanssa vapaapäivää Hämeenlinnassa. Käymme syömässä herkullisen lounaan. Katselemme kauniita vanhoja puutaloja. Kiertelemme parilla kirpputorilla. 

Lopuksi ajamme Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Metallista tehdyt veistokset ovat hauskoja, samoin suuret keraamiset koirapatsaat. Muutamat puutarha-aiheiset taulut kiinnittävät huomioni. Ihan kiva reissu, mutta kirsikka jäi puuttumaan kakun päältä; ohjelmassamme ei ollut yhtään puutarhakohdetta.

Elokuun 8. päivä

–Niila on haaveillut tuollaisesta lava-autosta, Jouko sanoo moottoritiellä. – Ei hassumpi, sanon. Mietin, miten tavarat pysyvät kyydissä ja kurkin uteliaana lavalle Joukon huristaessa ohi. Hyvin pysyvät verkkorulla ja vesikanisteri. Syysmaksaruohot heiluvat muovipussissa. Sydämessäni läikähtää: joku toinenkin puutarhan ystävä on liikenteessä.

Jalkatilassani matkustaa peikonlehti. Tuntuu ihmeelliseltä olla muuttamassa omaa tytärtään Ouluun, vanhaan opiskelukaupunkiini.

Kummallista liikkua kaupungissa, jonka pitäisi olla tuttu, mutta josta ei kuitenkaan muista mitään. Kaikkialla on niin paljon uusia rakennuksia, puutkin ovat kasvaneet kolmessakymmenessä vuodessa. Torin rannassa sentään on paljon tuttua. Kiertelemme vielä huonekalukaupoissa ennen kuin hyvästelemme haikeana Avillan. – Tulee ikävä, sanon kyynelteni lomasta. – Niin tulee, Avilla sanoo ja halaa yhä lujemmin.

Myöhemmin kuulen, että Avilla on saanut illalla vieraita. Arvasin, ettei siihen kauan mene. Tuntuu vähän paremmalta.


Elokuun 10. päivä

Niila kysyy, voiko kuusen kaataa nyt. Sen, josta olen aiemmin puhunut. – Kyllä, kunhan se ei kaadu perennojen päälle, vastaan. – Ei kaadu, pojat lupaavat. Vilpas karsii oksat. Kylläpä tulee hienon näköistä, kun maisema avartuu. Kun enää latva on jäljellä, Niila sahaa rungon. Vilpas ottaa puun vastaan ja kohta he kantavat rungon niin, ettei se edes kosketa perennoja. Pojat keräävät oksat. Vain pieni kasa sahanpuruja jää jäljelle.

Nyt en enää olekaan varma, haluanko kuusen paikalle suurta puuta. Tämähän on tosi hieno näin.

Elokuun 11. päivä

Tänään panemme tuulemaan ja lähdemme varta vasten Tampereelle Pirilän puutarhalle ostamaan taimia. Lastaamme peräkärryyn kaksikymmentä koivuangervon tainta ja neljäkymmentäkaksi timanttituijaa. Kaksikymmentäkahdeksan säkillistä multaa matkustaa autossa.


Elokuun 12. päivä

Aamupäivällä kurkistan kanalaan. Siellä jonotetaan munintapesään ja pidetään meteliä. Munintahässäkän jälkeen avaamme kauden viimeisen pop-up jalkahoitolan.

Asiakkailta ei heru kiitoksia sen enempää kuin viime kerrallakaan, mutta onneksi homma hoituu. Ainoastaan Lumikki protestoi ja nokkii vihaisena Sinellan kättä. Haen Lumikille omenaa. Ei kelpaa. Tunnen itseni noidaksi. – Se on läksynsä oppinut, Sinella toteaa.

Päätän kivisen jalkahoitolayrittäjän tieni ja siirryn puhtaanapitoalalle. Vien vanhat kuivikkeet kompostiin ja pesen lattian. Sirottelen nurkkiin ja tasoille piimaata. Lopuksi laitan uudet heinät ja kuivikkeet. Huusholli on kuin uusi. Rohkea Lilli tulee testaamaan heinät ja purut ensimmäisenä.

Miten pienen viivan vetäminen voikaan olla niin suuren työn takana! To do -listallani lukee tuija-aidan istutus. Jouko huhkii pitkän työpäivän ennen kuin aita on kahta puuta vaille valmis. Ne meidän pitää vielä käydä ostamassa. 

Sen sijaan toisen viivan saan vedettyä helposti. Karistan muutaman lehtoakileijan helisevän siemenkodan ämpärin pohjalle ja heittelen siemenet maahan. Varsinainen työ tehdään ensi keväänä, jos heittelin siemeniä liikaa.


Elokuun 13. päivä

–Nyt on Viuhtin lähtö lähellä, sanon Joukolle ja kyyneleet tulvahtavat silmiini. – Sen heltta ja harja ovat ihan siniset, selitän. Netissä sanottiin, että se voi olla sydämen vajaatoimintaa. Niin kai, muuttuvathan ihmisenkin huulet sinisiksi tuolloin. Kukko on jo 7-vuotias ja nyt on ollut kovin kuumaa. Vanhan kukon sydän on kovilla.

Jouko tulee kanssani tarhaan ja lohduttaa, että Viuhti näyttää käyttäytyvän tavalliseen tapaan. Huolehtii kanoistaan ja nokkii jyviä, tepasteleekin ympäriinsä. – Nii-in, tosi sairas sinunkin täytyisi olla, että et huolehtisi perheestäsi, vastaan. Rintaani puristaa.

Netti ehdottaa muitakin syitä: paleltuma, nestehukka, ruokapala kurkussa. Paleltumaa se ei ainakaan ole, vettäkin on tarjolla runsaasti. Jouko epäilee Ivermektiiniä. Lääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Tuon mehukkaan kurkun, jota Viuhtikin nokkii innokkaasti.

Seurailen tilannetta ja raskain sydämin menen hetken kuluttua taas tarhaan. Väri on yhä sininen, mutta Viuhti on oma itsensä. Tohkeissaan se kutsuu rouvasiaan nokkimaan kurkkua, josta on enää kuivat kuoret jäljellä. Ihana Viuhti!

Iltaseitsemältä kurkistan kanalan ovesta. Sydämeni hypähtää. Viuhti on orrella kuten aina ennenkin. Onko sen harja oikeasti kirkkaanpunainen? – Kyllä, Joukokin vakuuttaa ja taas kyyneleet kohoavat silmiini, nyt ilosta ja kiitollisuudesta.

Elokuun 18. päivä

Alun sadepäivien jälkeen elokuu on ollut lämmin, jopa helteinen. Viileämpiä istutuskelejä odotellessa olen kitkenyt ja siistinyt, leikannut kirsikan oksan sieltä ja vesan täältä. Joukolla on draivi päällä. Kuusia on kaadettu ja kaivinkone tilattu uutta parkkipaikkaa varten. Tänään valmistuu paikka omenapuulle Liikenneympyrään.

Illalla saan tietää, että Jouko on lukenut blogiani. Oli kuulemma tullut vähän vauhtia. Olin listannut blogiini viisi suurta projektia, jotka odottavat toteuttamistaan:

Lampea ympäröivän nurmikon reunustaminen tiilillä (aloitettu)

Kesäkeittiön rakentaminen (perustus valettu)

Pylväiden muuraaminen portin pieliin (tiilet hankittu)

Katseita kestävän ratkaisun keksiminen ja toteuttaminen polttopuiden varastointiin (toivoton tapaus)

Polkujen leventäminen (haaveilun asteella)

Nyt nurmikko on reunustettu tiilillä. Polttopuille on paikka varattu ja katos suunniteltu, tarvikkeitakin hankittu. Hyvästi mustat muovit ja puulavat!

Elokuun 24. päivä

Viuhti täyttää seitsemän vuotta. Onnittelen tuota ihanaa kukkoa ja tarjoan kaikille pienen ämpärillisen vihreää. Tarjoilu on aivan spesiaalia, sillä ne ovat puutarhan viimeiset vesiheinät.

Elokuun 25. päivä

Olen murehtimalla murehtinut lihastautiani, jota ei vielä ole todettu, mutta joka on väistämätön. Nyt tuntuu, että voin silti jatkaa elämistä ja arkisia puuhiani. Vähän kerrallaan. Onneksi on elokuu.

Poimin kirjahyllystä viime vuoden puutarhapäiväkirjani, jonka siivin pääsen ihanan kesäisiin fiiliksiin. – Ovatko nämä kuvat oikeasti meidän puutarhastamme, hämmästelen. Vien kanoille lanttua. Lilli tulee, kun kutsun sitä. Ihana ystäväiseni! Kanalassa surut unohtuvat. Leikkaan isotähtiputkia kuivattavaksi. Sainpas nippa nappa ennen kuin ne ehtivät kuihtua. Sidon kimpun kauniilla pitsinauhalla. Tulee toiveikas olo. Kun pahin on jo tapahtunut, suunta on vain ylöspäin.

Elokuun 29. päivä

Nyt on hyvä mieli kuin harakalla! Päivänliljat ovat nätisti paikoillaan, koivuangervot istutettu, Joukon maillekin sain istutettua viisi päivänliljaa. Ja mikä parasta: Jouko huomasi uudet istutukset ja kehui niitä. Eikä kaikki hyvä edes loppunut tähän. Sain kanalan oven vierustan lähes täyteen grönlanninhanhikkia. Siitä tulee nätti.


Elokuun 30. päivä

Jouko näppäilee kännykkäänsä ja pian Google Maps alkaa navigoida kohti Kullaata eilen tekemämme suunnitelman mukaan. Ripsii vettä, mutta onneksi pahin sade lakkaa päästyämme Leineperin ruukille. Tunnen oloni tervetulleeksi, kun lampaat määkivät nähdessään meidät.

Ruukissa nukutaan vielä. Puotien ovet aukeavat vasta yhdeltätoista. Alue ei ole suuren suuri, mutta kaunis ja hyvin säilynyt se on. Ehdimme kierrellä kiireettä valokuvaten ennen kuin kuvataiteilija Seija Levanto avaa kesäateljeensa oven etuajassa ja kutsuu meidät sisään.

Katselemme hänen naivistisia teoksiaan ja juttelemme. Matalassa, vanhassa työläismökissä on tunnelmaa. Kosteus ajaa taiteilijan talveksi muualle, mutta ehkä ensi kesänä hän työskentelee täällä taas – tai lomailee, kuten hän on työnteon tänä kesänä kokenut. Hänestä on ollut antoisaa tavata ihmisiä idyllisessä ympäristössä.

Sen verran hiukoo, ettemme jää odottelemaan puotien aukeamista. Maps neuvoo sujuvasti seuraavaan kohteeseen, Ahlströmin ruukkiin Noormarkkuun.

–Enpä olisi nuorena osannut kuvitella, että syön jonakin päivänä täällä oman mieheni seurassa, sanon Joukolle pöytää odotellessamme. Vatsat täyttyvät jo pelkästä salaatista, mutta toki pääruokakin maistuu. Syödessä sade sopivasti lakkaa. Kylläisinä lähdemme katselemaan ruukkialuetta. 

Pyydän Joukoa valokuvaamaan minua pääkonttorin puutarhan edessä. Minulla on suunnitelma: jos tai kun saan diagnoosin, julkaisen blogissani kuvan itsestäni pyörätuolissa. Jos uskallan. Yritän suoristaa ryhtiäni. Jouko kuvaa. Ujostuttaa, sillä vähän kauempana seisoo turistiryhmä kuunnellen oppaan selostusta. Jatkan poseeraamista ryhmän kävellessä ohitsemme. Ihmiset hymyilevät, joku näyttää peukkua. Kannustus tuntuu ihanalta. Jospa he tietäisivätkin, mihin tarkoitukseen poseeraan.

–Enpä tätäkään olisi nuorena arvannut, että vielä joskus kuljen pyörätuolissa täällä, sanon Joukolle. Tuntuu yhtä aikaa haikealta ja lohdulliselta. Jouko työntää minut sillalle. Katselemme pitkään kosken kuohua. Tämä on tuttu paikka. Olen nuorena käynyt täällä usein.

Lämmin tunne mielessäni ajelemme Poria kohti. Tällä kertaa meillä ei ole aikaa jäädä, mutta haluan nähdä Raatihuoneenpuiston istutukset. Ne ovat yhtä värikkäät ja näyttävät kuin aina ennenkin. 

Ennen kotimatkaa vierailemme Emil Cedercreutzin taiteilijakodissa. Millaistahan olisi kirjoittaa villisian piikillä hämärässä huoneessa? Tuosta ajasta ei loppujen lopuksi ole kovin kauan. Samaan aikaan kanssamme opastuskierroksella on rouva, jonka luokkakavereina on ollut Cedercreutzin talossa samaan aikaan asuneen Kuulan perheen lapsia. Aika jännää.