RISTEYSALUE

Syksyn aikana olen esitellyt Katajakujan puutarhaa pohjoisesta, idästä ja lännestä. Nyt vielä kurkistamme eteläpihalle.

Alue kuuluu niihin matalan kasvualustan paikkoihin,

jotka on tehty talon vierustalle routaeristeen päälle.

Risteysalueen nimi on hyvin kuvaava, sillä siihen yhdistyy viisi polkua. Tästä kuljetaan niin terassille, tekniseen tilaan, pohjoispihalle, eteläpihalle kuin itäpihallekin. Alue kuuluu niihin matalan kasvualustan paikkoihin, jotka on tehty talon vierustalle routaeristeen päälle. Alla on sorapatja ja päällä kymmenkunta senttiä multaa. Kasvien piti siis olla matalajuurisia, aurinkoisen paikan perennoja. Onneksi niitä löytyi runsaudenpulaksi asti.

Meillä oli ennestään ruusuleimua, jota oli helppo jakaa tänne. Se on kestävä ja kukkii valtavan runsaasti valkoisin kukin. 

Poistin hopeatopon kokonaan.

Matalan leimun seuraksi istutin hopeatoppoa, jota myös oli entuudestaan. Tänä kesänä tosin poistin hopeatopon kokonaan, sillä se on kova siementämään ympäriinsä. Seurana on vähän kaukasianmaksaruohoa, mutta sitä en ole kovin paljon halunnut laittaa, ettei se valtaa tilaa kaikilta muilta.

Ruusuleimu alkoi valkoisena näyttää liian tylsältä, joten ostin sen seuraksi ’Candy Stripes’ -sammalleimua. Toivottavasti se leviää ja antaa jatkossa lisää väriä. 

Mitähän vähän korkeampaa

näiden seuraksi voisi ajatella?

Mitähän vähän korkeampaa näiden seuraksi voisi ajatella, kun multaa tosiaankin on vain se kymmenkunta senttimetriä? Itse olen miettinyt loistosalviaa, jota meillä on talon toisella kulmalla ja pärjää yhtä ohuessa alustassa.

Maanpeitekasvina on rönsyakankaalia.

Kaivon puoleisella reunalla, syvemmässä kasvualustassa, on korkeampia perennoja: kuunliljoja ja iiriksiä.

Tämä ei ole niitä alueita, jotka vetävät katseet puoleensa tai joista olen unelmoinut. Sen vuoksi aluetta on tullut valokuvattua vain vähän. Kokonaisuutena alue on kuitenkin tärkeä osa eteläpihaa. Se antaa katseen liukua penkistä toiseen. Ilman istutuksia tässä olisi aika tyhjä aukko. Olen kiitollinen, että kasvit jaksavat kukkia näinkin haasteellisessa paikassa vuodesta toiseen.

ALKUKULMA

Talon ollessa vasta kaukainen haave, istuskelin syömässä eväsvoileipiä tien reunalla ja katselin tontille päin. Mieleeni alkoi piirtyä kuva vuorenkilvistä komean katajan ja kivien seurassa. Siinäpä olisi kaunis sisääntulo!

Jotain tällaista... Lisäksi mietin kivelle patjarikkoa ja jotain korkeaa kiviä vasten.

Tämä oli puutarhamme ensimmäinen alue, jonka suunnittelin mielessäni ja myös toteutin, vaikkakaan en aivan sellaisenaan.

Tästä oli hyvä aloittaa.

Oikeastaan paikasta piti tulla
kasvien välivarasto.

Oikeastaan paikasta piti tulla kasvien välivarasto. Haaveenani oli, että Poukantieltä siirretyt perennat saisivat runsastua rauhassa ja voisin sieltä tarvitessani hakea niitä kuin puutarhamyymälästä ikään. Monen mutkan jälkeen päätin yhdistää kutsuvan sisääntulon ja välivaraston.

Huolimatta rehottavista heinistä ja sitkeästä apilasta silmissäni siinsi komea perennapenkki.

Puutarhasuunnittelijalta sain ohjeeksi kuoria vähän maata (katajan ympäriltä vain varovasti eikä ihan juuresta ollenkaan), laittaa sitten halutessani juurimaton ja istuttaa kasvit puutarhamultaan. Niin tein. Nykyisellä tiedollani kymmenkunta vuotta myöhemmin en laittaisi juurimattoa, vaan kunnon kerroksen pahvia ja sen päälle multaa. Olisi halvempi ja ekologisempi. Kasvualustastakin tulisi paksumpi, mutta se oli silloin. En voinut kesannoida aluetta, koska alue piti saada heti käyttöön.

Istutin vuorenkilvet, vuorikaunokkia (keskellä) ja isokonnantatarta (takana). 

Taustaksi istutin pari valkokirjokanukkaa. 

Etualalle istutin arovuokkoja sekä kaukasianmaksaruohoa ja matalasta matosta nousemaan siperiankurjenmiekkoja.

Kanukoiden eteen istutin peittokurjenpolvea ja ’Kruunu’ -kuninkaanangervon.

Pistelin multaan tulppaanin sipulit ja valkoisia krookuksia. 

Pitkän empimisen jälkeen istutin keskelle lilansinisen korkean kyläkurjenpolven, jonka tiesin villiksi leviäjäksi. Jossain vaiheessa istutin myös villeiksi sanottuja kanadanvuokkoja, mutta ne eivät viihtyneet meillä.

Uuden herkkukattauksen huomasivat

myös valkohäntäkauriit.

Tuolloin meillä ei ollut tietä, aidasta puhumattakaan. Uuden herkkukattauksen huomasivat myös valkohäntäkauriit, jotka vierailivat meillä mielellään. Jouduin aitaamaan alueen rumalla vihreällä verkolla.  

Jossain vaiheessa aitasimme koko puutarhan ja kauriiden vierailut loppuivat siihen.

Olin tavoitellut selkeää,

raikasta värimaailmaa

ja suuria väripintoja.

Noin kolmessa vuodessa huomasin, että istutuksesta alkoi tulla juuri sellainen kuin olin haaveillutkin. Olin tavoitellut selkeää, raikasta värimaailmaa ja suuria väripintoja. Se innosti minua istuttamaan lisää kasveja myös muualle puutarhaan.

Alkukulma on talvellakin mukavan ilmeikäs.

Pitkään Alkukulma
sai elää rauhassa
omaa elämäänsä.

Pitkään Alkukulma sai elää rauhassa omaa elämäänsä. En tehnyt alueelle juuri mitään kitkemistä kummempaa. 

Vuosien kuluessa kyläkurjenpolvi on vallannut tilaa, ja isokonnantatar sekä vuorikaunokki ovat saaneet yhä enemmän väistyä sen tieltä. Vuorenkilvet ovat viihtyneet eivätkä ole levittäytyneet liiaksi. Arovuokot osoittivat viihtyvänsä paremmin muualla.

Alkukulma ei ole enää näköisensä.

Suurimmat muutokset Alkukulma koki silloin, kun taustalla kasvanut pihlaja rysähti myrskyssä maahan. Toinen suuri muutos tuli kesällä 2022, kun vanha huonokuntoinen paju jouduttiin kaatamaan. Nyt Alkukulma ei ole enää näköisensä. Siitä puuttuu kauniisti kaareutuva katto. 

Pajua kaadettaessa sattui pieni onnettomuus. Kaatuessaan paju vei kuusesta latvan ja kuusi näytti topoltä, mutta neuvokas kuusi hoiti homman; se kasvatti yhdestä yläoksasta uuden latvan. Syksyllä asiaan ei kiinnittänyt enää huomiota. Kuusi on nyt kutakuinkin entisen näköinen.

AMERIIKKA

Alun perin kuvittelin, että tästä pihan länsireunasta tulisi Villi Länsi. Sellainen siementävistä perennoista koottu alue, jossa kasvit saisivat vapaasti levitä. Tien reunalla kasvavien puiden oksat kaartuvat kauniisti alueen ylle. Haaveilin, että niiden suojissa olisi ihana nähdä kellokukkien, unikoiden, malvojen ja muiden villisti leviävien kasvien pilvi. Johonkin kohtaan mietin havuja tuomaan ryhtiä. Kaikkein villeimmissä unelmissani mietin tänne jopa pientä pöytäryhmää.

Olisikohan kuva vuodelta 2015?

Eihän se niin mennyt.

Eihän se niin mennyt. Huomasin, että alue on puolivarjoinen tai jopa varjoisa. Aurinkoisen paikan kasvit vaihtuivat kuunliljoihin ja varjoyrtteihin, mutta en toki ilman aurinkoisen paikan kasveja jäänyt. Niitä pääsin istuttamaan tien reunamille ja aurinkoisiin pläntteihin.

Elokuussa 2017 ostin tänne Pohjois-Ameriikkaan ’Woodwardii’- tuijan, joka kuivui alaosastaan. Siitä tuli kyllä aika kiva.  ’Danicat’ (ei kuvassa) kasvaa kituuttavat liian kuivassa paikassa. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ pärjäilee ihan hyvin.

Istutin amerikanpihlajan,

jonka mukaan alue sai nimensä.

Seuraavana vuonna istutin amerikanpihlajan, jonka mukaan alue sai nimensä. Amerikkalaiseen tyyliin sillä on suuret lehdet ja suuret kukat.

Tänne päätyi myös syyshortensia ’Vanille Fraise’, mutta ei se taida tykätä läheisestä puusta.

Pohjois-Ameriikan aurinkoiseen tien laitaan sain suuren pioniryhmän. Minun piti löytää paikka kuudelle ’My Love’ –pionille, jotka kasvoivat eteläpihalla väärässä paikassa. Onneksi täällä oli tilaa niille. Valkoisten pionien seuraksi hankin vaalean- ja aniliininpunaisia.

Nuori 'Garden Lace' -pioni kukkii Väli-Ameriikassa.

Portinpieleen istutin 

toisen pioniryhmän.

Etelä-Ameriikkaan, portinpieleen istutin toisen pioniryhmän. Yksi ryhmän lajikkeista on 'Gilbert Barthelot' (kuvassa).

Etelä-Ameriikassa ryöppyävät jättipoimulehdet ja verikurjenpolvet. Jossakin kohtaa on myös jokunen lilja.

Välissä on syysmaksaruohoa sekä pallo-ohdakkeita ja syysleimuja. 

Eteläisimmässä kulmauksessa kasvaa puutarhamme ainoa keltakukkainen ruusu ’Aicha’.

Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää,
millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan.

Minun Ameriikkani on sekalainen kokoelma kaikenlaista. Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää, millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan. Ehkä tästä tuleekin se alussa mainitsemani Villi Länsi.

KUKKALAARIT

Rakas isäni oli innokas puutarhaharrastaja. Hän kasvatti kesäkukkia sekä hyötykasveja, ja oli innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Minä sain kasvaa kasvihuoneen ja turpeen tuoksussa. Isän innostus tarttui.

Kului muutamia vuosikymmeniä. Perustin puutarhan ja toisenkin. Isän kunto alkoi heiketä. Silloin tällöin hän tuli kerrostalokodistaan viikoksi meille tänne maaseudulle. Ehdotin, että täällä ollessaan hän voisi kasvattaa porkkanoita. Minä lupauduin huolehtimaan niistä väliaikoina.

Lasten avustamana isäpappa rakensi porkkanalaarin.

Hän kylvi siemenet, sitten harvensi.

  

 Lopulta hän korjasi sadon. Olin onnellinen, että hän sai tehdä kaikkea sitä, mikä oli ollut hänelle nuorena isänä hyvin tärkeää. 

Aikanaan isän kunto huononi eikä porkkanoita kylvetty. Laariin istutettiin mansikoita.

Tuntui hyvältä

kylvää niihin kukkia

isän muistolle.

Vuosi sitten lokakuussa isä nukkui pois. Keväällä huomasin porkkanalaarin lahonneen niin, että se oli ratkennut liitoksistaan. Minulla oli ollut tälle paikalle suunnitelma: kun porkkanalaari aikanaan ratkeaisi, istuttaisin sen tilalle pienen pätkän pensasaitaa. Isän kuoleman jälkeen tuntui merkitykselliseltä tehdä uudet laarit. Isä piti kukista ja tuntui hyvältä kylvää laareihin kukkia isän muistolle.

Toukokuun 19. päivä: "Tänään olisi isän syntymäpäivä. Itken ikävääni. Istun terassin rappusilla ja kuuntelen kevättä. Kärpäset ja kimalaiset surisevat. Linnut laulavat moniäänisesti. – Ovatkohan nuo kuovin ääniä, kuulostelen. Traktori hurisee ja kolistelee. Täällä on oikeastaan aikamoinen meteli. Äänten sekametelisoppa.

Kirsikkapuu kukkii parhaimmillaan. Isä olisi tykännyt siitä. Oi, miten kaipaankaan sitä, että voisimme ihastella sitä yhdessä!

Jouko tuo lavakaulukset ja multaa. Isäpapan porkkanalaari saa uuden elämän. Kylvän laarit täyteen kukkia isän muistolle."

Nyt on oikea aika

luoda paikalle uutta.

Toukokuun 20. päivä: "Porkkanalaari on ratkennut. Ei ihme, sillä se on aivan laho. Tuntuu merkitykselliseltä, että laari kesti niin kauan kuin isäpappakin. Nyt on oikea aika luoda paikalle uutta. Tyhjennämme – Avilla, Asla ja minä – mullat ja asennamme uudet laarit samoille sijoille. Kaksitoista isoa multasäkillistä ei riitä ja enempää ei ole."

Kyyneleet tipahtelevat multaan.

Toukokuun 27. päivä: "Noeli tyhjentää multasäkkejä kukkalaareihin. Minä tasaan mullan. Juuri tässä samalla paikalla teimme isäpapan kanssa porkkanalaareja. Isä käveli vaivalloisesti ja istui välillä. Minä kävelen yhtä huonosti. Minä, isän tyttö. Kyyneleet tipahtelevat multaan."

Laarien edessä kasvaa puutarhamansikoita, jotka ovat karanneet vanhasta laarista.

Keskimmäiseen laariin olin kylvänyt tsinnioita. niistä oli iso ilo.

Kosmoskukat olivat suurempia kuin osasin etukäteen arvatakaan. Onneksi ne kukkivat runsaasti ja tuottivat iloa pitkälle syksyyn.

Mitähän ihanaa ensi keväänä kylväisin?

JAPANI

Katajakujan puutarhan esittelyssä olemme viimeisimmäksi edenneet tien reunaa pohjoisesta etelää kohti ja nyt saavumme Japaniin. Voin sanoa jo heti alkuun, että täällä ei ole mitään nähtävää. En viitsi silti jättää tätäkään aluetta esittelemättä, kun kerran hommaan olen ryhtynyt.

Metsän ja pellon rajaan tehtiin tulotie. Kuva on vuodelta 2013.

Japanin päätähti on

tietenkin japaninpihlaja

Japanin päätähti on tietenkin japaninpihlaja, jolla on erityisen kaunis, punainen syysväri.

Japaninpihlajan istutin vuonna 2016. Ajatuksenani oli, että kun pihlaja on varttunut melko suureksi, voimme luopua vanhasta ja huonokuntoisesta pajusta.

Seurakseen pihlaja sai kolme puolipallomaista marjasinikuusamaa. Polun toisella puolella on viidennen lapsemme mansikkamaa. 

En ole tullut ottaneeksi kovin montaa kuvaa tältä alueelta. Tässä lammen takaa otetussa kuvassa Japani näkyy vasemmassa reunassa. Sen vieressä ovat Kukkalaarit ja Kukkalaarien vieressä oikealla puolestaan Ameriikka.

Kuva on otettu vuonna 2020. Makeasinikuusamat ovat ehtineet kasvaa hauskoiksi puolipalloiksi. Nykyään alue on paljon vihreämpi ja vieressä oleva laari on vaihtunut uuteen.

Japaninpihlaja syysasussaan 2022

Ehkä palaamme asiaan muutaman vuoden päästä, kun on jotakin näytettävää.

LUOTEISKULMA

Aloitin puutarhamme suunnittelun jo ennen talon perustusten tekoa. Kyselin lastenkin toiveita. Toisella (11 v) ja kolmannella (10 v) lapsellani oli toiveina vesiputous, kivipolkuja, patsaita (erityisesti eläinpatsaita), isoja kiviä, uima-allas, paljon kukkia ja puita, jokaiselle oma puu, syötäviä marjoja (mansikoita) ja sellaisia. Lisäksi kakkonen toivoi vadelmia sekä pallopuun (terijoensalavan), kirsikkapuun ja omenapuun. Kolmonen toivoi erityisesti luumupuuta, punaviinimarjapensasta ja vadelmaa. Edelliseen puutarhaan hän oli valinnut hopeapoppelin, mutta sitä emme tänne voineet istuttaa. Terijoensalavakaan ei tullut kyseeseen.

Hevoskastanja

Toiveet omista puista täytettiin.

Toiveet omista puista täytettiin. Tälle alueelle mietimme vaahteraa, mutta päädyimme kuitenkin hevoskastanjaan. Se ei ole kovin nopeakasvuinen, mutta siitä tulee suuri. 

Hevoskastanjalla on valtavan suuret lehdet.

Nyt kun katson tuota toivelistaa, huomaan että vesiputousta ei tullut, eläinpatsaita on vain yksi (puinen karhu) ja vadelmat ovat istuttamatta. Muut toiveet ovat täyttyneet.

2013

Oli multaa, lautaa,

rakennustarvikkeita,

kompostia ja pientä roinaa.

Tien mutka oli pitkään varastona, joten sitä oli vaikea hahmottaa sen enempää kuin suunnitellakaan. Oli multaa, lautaa, rakennustarvikkeita, kompostia ja pientä roinaa. Mietin tänne kuitenkin hevoskastanjaa, ja vihdoin keväällä 2014 se istutettiin.

Meillä kahdeksan vuotta kasvanut hevoskastanja

Koska tämän kulmauksen takana/vieressä on kesäkeittiön perustus, en ole istuttanut tänne paljon mitään. Istutukset saattaisivat kärsiä kesäkeittiön rakentamisen aikana. Maa on peitetty pääasiassa matalalla maksaruoholla. 

Yksi tarhakurtturuusu ’Ritausma’ alueella on, vaikka se tulevaisuudessa jääkin ehkä hevoskastanjan varjoon. Lisäksi olen istuttanut iiriksiä, nukkapähkämöä ja tädykkeitä. Ne olen istuttanut ex tempore, kun jakopaloja/taimia on sattunut jäämään. 

Hevoskastanja  syysasussaan lokakuun lopussa 2022

Kuva Luoteiskulmasta on otettu huhtikuussa 2022.

Luoteiskulma on siis kesken ja saa ollakin, kunnes kesäkeittiö joskus hamassa tulevaisuudessa rakennetaan. Ehkä siinä vaiheessa hevoskastanjakin on jo kasvanut niin, että sen alle voi istuttaa puolivarjon tai varjon kasveja.