VANHOJEN TUTTAVIEN PENKKI

Vanhojen tuttavien penkki on ensimmäisiä alueita, joita puutarhassamme olen laittanut. Perustin tämän penkin jo talon rakennuskesänä, joten penkki täyttää ensi kesänä kymmenen vuotta. Se on silti yhä edelleen keskeneräinen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Ensin kaadettiin puut sekä raivattiin risut ja kannot. Sitten tehtiin talon sorapatja. Tila alkoi hahmottua. Talon koko ja sen vaatima tila yllätti. Eteläpiha kutistui murto-osaan siitä, millaiseksi olin sen kuvitellut.

Ajattelin yhdistää tänne edellisestä puutarhastamme tuomiani tuttuja perennoja: jalopähkämöitä, syysleimuja ja peurankelloja. Siitä alue sai nimensä. Tämä ei kuitenkaan olisi minun perennapenkkini, ellei siinä olisi myös jotakin uutta. Istutin kolme pesäkuusta.

Kastelukannu hoitelee
juhannusruusun virkaa.

Sinkkiämpäri on kotkansiipi, pinkit paperit kuvaavat jalopähkämöitä, kastelukannu hoitelee juhannusruusun virkaa. Kivien kohdalle kaivan polun. Eteen tulee nurmikko tiilireunuksineen.

Alueella kasvoi kaksi katajaa. Katajien juuriston vuoksi paikka olikin yllättävän haastava, sillä sitä ei voinut kaivella eikä juuri korottaakaan. Juurialue on myös kuiva ja karu. Varjoisiin kohtiin haaveilin peittolehteä, mutta kasvunopeuden ja hinnan vuoksi istutin kuitenkin pääasiassa rönsytiarellaa ja vain vähän peittolehteä.

Haaveilin monesta muustakin perennasta, mutta pian huomasin kasvupohjan liian vaikeaksi niille. Edes ahomansikka ei ole levinnyt katajan juurelle. Alussa istuttamani jalopähkämöt menestyivät hyvin, mutta ne peittivät pesäkuuset. Saman teki verikurjenpolvi, jota olin luullut matalaksi. Ne saivat siis lähteä.

Sain Rouva Ruusupuulta
kokonaisen leimupenkin.

Jotkut osat sentään loksahtivat heti kohdilleen. Sain Rouva Ruusupuulta kokonaisen leimupenkin – sen, jota olin aina ohi ajaessa ihaillut. Istutin syysleimut isoksi alueeksi vähän kauemmas katajista ja ne ovat viihtyneet hyvin. Leimujen kaveriksi istutin kaunopunahattuja.

Syksyllä istutin paljon tulppaaneja ja narsisseja. Seuraavana keväänä oli ihanaa laittaa puutarhaa, kun Vanhojen tuttavien penkki loisti värikkäänä muuten niin keskeneräisessä pihassa. Keväällä alueella kukkivat myös kevättähdet.

Penkin etuosa oli pitkään tyhjillään, kun en keksinyt sopivia kasveja. Lopulta tilasin hyvin matalia kuunliljoja ja istutin niiden seuraksi rikkoa. Istutin kokeeksi myös narsissivuokon.

On edelleen arvoitus, mitkä kasvit paikalla menestyvät ja mitä alueelle lopulta jää. Tarvittaessa harokataja voisi olla hyvä kumppani matalille pesäkuusille, se kun on todella matala.