Spiraea Japonica ´Little Princess´
Kirjoitin toukokuun 21. päivänä 2024: "Kaupunkiliikenne ja kerrostalot ahdistavat. Navigaattori neuvoo väärään ja suhaamme edestakaisin rakennusten sokkeloissa. Aika juoksee. Kylmä automaatti seisoo oven pielessä vastaanottamassa. Tunnen oloni numerosarjaksi teollisuuslaitoksen liukuhihnalla. Neurologin vastaanotto on kuitenkin kaikin puolin miellyttävä ja toivoa antava.
Iloisina
lähdemme ajelemaan Pirkkalaan, kohti taimimyymälää. Olen palkkioni ansainnut.
Koristekastikat ovat pieniä rääpäleitä, mutta ostan ne silti. En tule
ajatelleeksi, että ne tuskin kasvavat täyteen mittaansa koko kesänä. Upea
preeriaistutus taitaa jäädä unelmaksi.
Valitsemme lammen taakse tusinan pioneita (Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' ja ’Jan van Leeuwen’) sekä kolme matalaa keijuangervoa. Olemme loppusuoralla. Hätkähdän: hyllyllä on valkoisia verenpisaroita, joita olen havitellut jo monta vuotta. Pääni menee sekaisin ja otan kimppatarjouksena niitä kolme, vaikka olin ajatellut vain yhtä."
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutin 2 kpl Eteläreunalle ja 1 kpl Sivupolun purppuraheisiangervon eteen.
Istutimme tämän pensaan Joukon vallille purppuraheisiangervon lähelle.
Huhtikuun 14. päivänä 2015 kävimme Toijalan puutarhalla ostamassa 80 koivuangervon avojuurista tainta ja viisi puuta. Oli hirveän kylmä ja kolea päivä. Taimitarhalla oltiin vasta asettelemassa myytävää esille, mutta koivuangervot odottivat meitä jo valmiina.
Panin paljasjuuriset aitataimet saaviin pariksi tunniksi, osa sai liota läpi yön. Sitten linjalangan avulla niitä istuttelin kuohkeaan multaan. Seuraava päiväkin meni pensasaitoja istuttaessa. Se oli mukavaa hommaa, vaikka sää oli kolea, kylmä ja sateinen. Vanhat lasketteluhanskat käsissä niitä istuttelin. Pipo ja kalsarit tarvittiin tietysti eikä liian lämmin ollut silloinkaan.
Tiivistin taimet varovasti painamalla ja loput veden avulla. Heti seuraavana päivänä oli pakkasta. Pelkäsin taimien puolesta. Sitten olikin pitkä kylmä jakso eikä taimille tapahtunut yhtään mitään.
Meni pitkään, ettei taimille tapahtunut mitään. Luin, että ne pitää tiivistää voimakkaammin. Tein niin ja katoin juurialueen hakkeella. Meni ihan hirveän pitkään eikä taimille edelleenkään näyttänyt tapahtuvan yhtään mitään. Ne siis kai juroivat. Toukokuun 17. päivänä joissakin pensaissa oli pienen pienet lehdet ja useimmissa ainakin silmut.
Lopulta koivuangervot alkoivat vihertää ja kasvaa, kukkivatkin kesä-heinäkuussa. Taisin olla vain liian hätäinen.
Istutimme nämä kolme tainta Joukon vallin päälle ihan eteläosaan.
Huhtikuun 27. päivä 2023: "Pysäköidessämme autoa puutarhamyymälän edustalla olevaan ruutuun ehdin aistia urbaania kevätvilinää. Ilmassa on innostusta ja tekemisen meininkiä. Aasialaistaustainen nainen tulee kassalta harsopaketti kädessään. Liekö hänellä mielessään pak choin kasvatus? Vanhan papan paperikassista pilkistävät räikeänaniliinit pelargonit. Hän suojannee ne tottuneesti pakkasöitä varten. Keski-ikäinen rouva on lastannut kärryihin isoja säkkejä. Haketta varmaan moderniin puutarhaansa. Toinen rouva kävelee autollensa thermoruukku kainalossa katse tiiviisti ostoskuitissa. Hänen puutarhansa ei ole moderni, vaan siellä räiskyvät värit ja monet tyylit kukoistavat iloisesti sikin sokin.
Minun mielessäni ovat ’Holmstrup’-tuijat, pionit, Teresanruusu sekä luujauho. Jouko pelkää, että löydän jotakin. Auto on jo täynnä, sillä olemme jo kolmannessa puutarhamyymälässä. Minun mielestäni auto vain näyttää täydeltä. Sinne on lastattu kolmekymmentäkolme ’Tor’-koivuangervoa (Pirilän Kukkatalosta), kolme rinneangervoa, marja-aronia, harokataja, kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista ’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa sekä orvokkeja. Lohdutan häntä, että emme ole ensimmäistä kertaa taimiostoksilla.
Orvokit mahtuvat takakonttiin ja luujauhot apukuskin jalkatilaan. Muuta emme löytäneet, sillä kaikki taimet eivät olleet vielä tulleet. Olen juhlatuulella."
Nämä koivuangervot ovat menossa Potagerin lohkoihin.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutimme nämä kolme rinneangervoa vallille sen kirsikan oikealle puolelle, joka on lähinnä vallia.
Huhtikuun 27. päivä 2023: "Pysäköidessämme autoa puutarhamyymälän edustalla olevaan ruutuun ehdin aistia urbaania kevätvilinää. Ilmassa on innostusta ja tekemisen meininkiä. Aasialaistaustainen nainen tulee kassalta harsopaketti kädessään. Liekö hänellä mielessään pak choin kasvatus? Vanhan papan paperikassista pilkistävät räikeänaniliinit pelargonit. Hän suojannee ne tottuneesti pakkasöitä varten. Keski-ikäinen rouva on lastannut kärryihin isoja säkkejä. Haketta varmaan moderniin puutarhaansa. Toinen rouva kävelee autollensa thermoruukku kainalossa katse tiiviisti ostoskuitissa. Hänen puutarhansa ei ole moderni, vaan siellä räiskyvät värit ja monet tyylit kukoistavat iloisesti sikin sokin.
Minun mielessäni ovat ’Holmstrup’-tuijat, pionit, Teresanruusu sekä luujauho. Jouko pelkää, että löydän jotakin. Auto on jo täynnä, sillä olemme jo kolmannessa puutarhamyymälässä. Minun mielestäni auto vain näyttää täydeltä. Sinne on lastattu kolmekymmentäkolme koivuangervoa, kolme rinneangervoa (Pirilän Kukkatalosta), marja-aronia, harokataja, kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista ’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa sekä orvokkeja. Lohdutan häntä, että emme ole ensimmäistä kertaa taimiostoksilla.
Orvokit ja aronia mahtuvat takakonttiin ja luujauhot apukuskin jalkatilaan. Muuta emme löytäneet, sillä kaikki taimet eivät olleet vielä tulleet. Olen juhlatuulella." Nämä pensaat ovat menossa vanhalle mansikkamaalle, sen yläosaan.
Poikkeamme tietysti Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä. Joukon maavallille ostamme vihreää, purppuraa, variegataa ja limeä: pensasangervoja, kääpiövuorimännyn, lännenheisiangervon sekä kotakuusamaa. Minulle jasmikkeita ja pari pensasruusua. – – Etanoiden varalta asettelemme ostokset autotallin katokseen soralle. – Tulikohan vähän ahnehdittua, kauhistelen mielessäni. Niin tuttu tunne. Turhaan pelkään. Aina ne on saatu maahan.”
Istutin tämän ruusuangervon Eteläreunaan kiven ja toisten pikkupensaiden väliin. Sen itäpuolelle jäi vielä paikka yhdelle pienelle pensaalle.
Toukokuun 30. päivä 2023: ”Kävelen K-raudan
puutarhamyymälässä kuin ruokakaupassa. Ei mitään ylimääräisiä
sydämentykytyksiä, ei huokauksia, ei riemunkiljahduksia. Mielessäni on vain kolmen
lajin ostoslista: täältä muutama ruusuangervo ’Froebelii’, seuraavasta kaupasta
pari ’Joan Senioria’ ja kolmannesta vielä parsan taimet.
Vinkki!
Sietää voimakasta leikkausta.
Jouko oli lähdössä Seinäjoelle lakkiaisiin 30.5.2020, mutta minä jäin tällä kertaa kotiin. Pyysin Joukoa tuomaan samalla Lakeuden Vihertaimistolta muutamia kasveja itselleni sekä Mikalle. Ostoslista vaikutti lyhyeltä, mutta jossain vaiheessa huomasin kauhukseni tilanneeni 24 istutettavaa. Ottaen huomioon sen, että meillä oli ennestään parikymmentä kuoppa kaivettavana, määrä oli jokseenkin iso. Nämä kolme valkoruusuangervoa ajattelin istuttaa eteläreunan pensasryhmään ja Mikan plantaasille toiset kolme.
Toukokuun 30. päivä 2023: ”Kävelen K-raudan puutarhamyymälässä kuin ruokakaupassa. Ei mitään ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei huokauksia, ei riemunkiljahduksia. Mielessäni on vain kolmen lajin ostoslista: täältä muutama ruusuangervo ’Froebelii’, seuraavasta kaupasta pari ’Joan Senioria’ ja kolmannesta vielä parsan taimet. Angervot löytyvät ja kierroksen lopulla tapahtuu sentään jotakin sykähdyttävää, vähän niin kuin ennen vanhaan. – Eiköhän oteta sinulle parikymmentä tainta, kun nämä ovat niin halpoja, sanon Joukolle, saataisiin vihdoinkin mustat muovit pois. Mies valitsee topakimmat rinne-, verho- ja koivuangervot. Kolmen pensaan sijaan kärryyn on lastattu kaksikymmentäkolme puskaa.”








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti