LUUKKU 24.

HELLÄSTI

Pane hellyys sanoihisi

kun puhut,

silloin ne putoavat kuin siemenet

lämpöiseen maahan.

Älä lähesty

kovilla sanoilla

ettet pirstoaisi.

Vain kivet kestävät vasaroimista.

— Anni Korpela

Kunpa osaisin myös kuunnella mieli avoimena, hellyys sydämessä.

Rauhallista Joulun aikaa ♥

LUUKKU 23.

ILON OPETTAJAT

Kukka ja lintu ovat ilon opettajia.

— Sören Kierkegaard

Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala.

Niin kiirettä minulla ei koskaan puutarhassa ole, etten ehtisi ihailemaan kukkia, valkohäntäkauriita aidan takana tai seuraamaan kurkiauran lentoa.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Jos pidän vihreää oksaa sydämelläni

laulava lintu kyllä tulee.

— Kiinalainen sananlasku

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Kiitollisuuden oksalle lentää onni, tyytyväisyyden oksalle ilo, ystävällisyyden oksalle rakkaus.

Iloista sunnuntaita!

LUUKKU 22.

IHANA HULLUTUS

Se on tauti

maaliskuussa se iskee

kun posti tuo värikkään hinnaston

tulppaanien maasta.

Tiedät, että puutarha nukkuu lumen alla,

mutta mieli jo istuttaa niitä kivenkoloihin,

äkkiä tahtoisit ne kaikki.

Järki tietää sen hulluudeksi,

mutta miten ihana hulluus:

kylvää vähät rahansa tuuleen,

pellot kukkia täyteen.

— Helena Anhava

Tuntuu hyvältä kun joku toinen sanoo tuon tutun asian noin kauniisti. Maaliskuuhunhan on enää pari kuukautta.

Krookukset uinuvat vielä puutarhassa, mutta mikä vaikutus niillä onkaan: pelkkä kuvan näkeminen saa aikaan lämpimän läikähdyksen sydämessä.

Toiveikasta talvipäivänseisauspäivää!

LUUKKU 21.

VAPAASSA MAASSA

Amerikka on maa, jossa jokaisella miehellä on oikeus tehdä

mitä hänen vaimonsa haluaa.

— Ernest Hemingway

Pätee varmasti meilläkin. Onneksi tasapainoisessa suhteessa miehillä on myös halu käyttää tätä oikeuttaan.

Mies tiesi vaimonsa haluavan kesäkeittiön ja niin rupesi hän perustuksia kaivamaan. Tekipä perustuksiin vielä tilan myös pienelle kellarille. Tiesi vaimonsa ilahtuvan siitäkin.

Pirteää perjantaita!

LUUKKU 20.

ONNI

Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa.

— Laulaja Yvonne Printemps (1894–1977)

Aivan niin. Ensi kevään kylvösuunnitelmat on tehtävä, puutarhasuunnitelmia täydennettävä, huonekasvit hoidettava, muutama blogipostaus kirjoitettava ja niitä ihan oikeitakin töitä tehtävä. Ihanaa, että on perhe, jonka kanssa saa jakaa arjen ja juhlan.

Tähän hahmottelin pionipenkkiä. Pionien keskelle suunnittelin istuttavani jaloritarinkannuksia 'Summer Skies'.

Toivottavaakin on: että jänikset löytäisivät ruokansa muulta kuin meidän puutarhasta, että autotallin edusta vihertäisi jo ensi kesänä, että siirretyt pionit nousisivat keväällä, että pääsisin kylvämään ja istuttamaan uusia alueita…

Tätä minä toivon: yksinkertaista kauneutta. Kuvassa pioni 'Claire de Lune'.

Ei tässä jouda talven pimeyttä suremaan.

Toiveikasta torstaita!

LUUKKU 19.

VIHRE JA EREDHYS

Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.

— William Magee

Äidilläni oli tapana sanoa: ”Tekevälle sattuu.” ja ”Kaatuu sitä valtamerilaivojakin.” Se lohdutti lasta, joka harmitteli leipomaansa lässähtänyttä kakkua tai pullasta unohtunutta suolaa.

Kesällä harmittelin, kun unohdin kastella terassilla kasvavan tuijan ja se tietysti otti siitä nokkiinsa. Eivätpä ne neulaset harmittelemalla vihreiksi muutu.

Etualalla näkyvä tuija kasvaa taivasalla ja on kosketuksissa maahan, joten se pärjää kyllä. Terassin suojissa kasvava tuija on vaateliaampi.

Valoisaa viikon jatkoa!

LUUKKU 18.

RUUSU KERRALLAAN

Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askelella.

— Kiinalainen sananlasku

Vähän kerrallaan, niin pääset pitkälle.

— Espanjalainen sanonta

Mikään ei ole erityisen vaikeaa, kun vain jaat sen tarpeeksi pieniin tehtäviin.

— Henry Ford

Aivan niin. Puutarhassa onneksi luonto siivittää askeleita. Kun saa muutaman peittokurjenpolven istutettua, niin pian niitä on jo paljon ja ne auttavat mukavasti taistelussa rikkoja vastaan.

Rikoilla ei ole mitään asiaa peittokurjenpolvimatolle kanukkapensaiden juurella.

Nyt minulla on meneillään muurin ruusuprojekti. Olen haaveillut, että kivimuurin päällä kasvaisi ruusuja koko 40 metrin matkalla. Työ ei ole helppo, sillä maa-aines kivien väliin pitää kärrätä kottikärryillä puutarhan läpi. Toisekseen ruusut eivät välttämättä pärjää karuissa, kylmissä olosuhteissa muurin koloissa.

Istutin viime kesänä yhden kestävimmäksi mainitun valkokurtturuusun kokeeksi muurille. Jos se selviää talven yli eikä lähde ryöstäytymään muurilta alas, jatkan projektia ruusu kerrallaan.

Ruusu kerrallaan.

Tarhakurtturuusu 'Sävel' on kestävä, mutta tuskin muurilla sentään pärjäisi.

Tunnelmallista tiistaita!

LUUKKU 17.

KYLVÄ JA KITKE

Yhtenä vuonna kylvä,

seitsemänä kitke.

— Tuntematon

Miten totta tämä onkaan joidenkin kasvien kohdalla! Kun menet istuttamaan rantatädykkeen tai vielä pahempaa, vuohenkellon tai elämänlangan, saat totisesti kitkeä sen seitsemän vuotta.

Rantatädyke aloittelee kukintaansa.

Lasten kohdalla on ikävä kyllä samoin. Kun lapset olivat pieniä, luin syödessäni. Usein se oli ainoa hetki omaa aikaani, sekin vauva sylissä. Siemen oli kylvetty ja nykyään pöytä on täynnä Aku Ankkoja. Onneksi on sentään niitäkin ruokailutilanteita, jolloin Akut pannaan pois.

Onneli

Niin puutarhanhoito kuin kasvatuskin on välillä yllätyksellistä. Aina ei hoksaa, mitä tulee kylvettyä ja istutettua.

Valoisaa alkavaa viikkoa!

LUUKKU 16.

IHANA ODOTUS

Yksi ihastuttavimpia asioita, mitä puutarha tarjoaa, on odotus.

— W.E.Johns

Pitkä odotus palkitaan. Jouluruusu nupuillaan lokakuussa.

En tiedä, miten ihmiset kokevat matkavalmistelut tänä äkkilähtöjen aikana, mutta itselleni matkan valmistelu oli jo puoli reissua. Nuorena halusin nähdä maailmaa – omatoimimatkaillen tietenkin – ja mitä oudompi paikka sitä parempi. Tiesin yhden matkatoimiston, jonka takahuoneesta sain käydä kaivelemassa esitteitä eksoottisista maista. 

Tuntui suorastaan juhlalliselta saada matkatoimistosta käteen nippu lentolippuja tai Interrail-kortti ja pankista sileitä seteleitä: dollareita, rupioita, bahteja, Saksan markkoja, liiroja, Tanskan kruunuja, puntia, guldeneita... Ei ollut euroja. Filmirullia varasin paljon. Rinkkaan pakkasin sanakirjan ja karttoja sekä osoitteita postikorttien lähettämistä varten.

Odotus palkittiin. Jouluruusu kukassa viime huhtikuussa.

Samoja fiiliksiä saa kokea puutarhan laittamisessa. Siemenpussin rapina saa veren virtaamaan nopeammin ja puutarhavaraston tuoksu talvipäivänä saa sydämen sykähtämään. Vielä ei ole niiden aika, mutta ei mene enää kauan. Tammikuussa on luvassa suorastaan juhlapäivä kun pääsee virittelemään säkkikangashuppuja havujen suojaksi. Mitähän jännää Pionien kodin valikoimissa on ensi keväänä? Lahjatoivelistallani, joka muuten on vain yhden toiveen mittainen, on lahjakortti pionikauppaan.

Kukittuaan monta viikkoa jouluruusu on edelleen näin hurmaava.

Minä toivon kunnon lumista talvea, sillä haluan odottaa lumien sulamista ja kevättä.

Hyvää joulun odotuksen aikaa! Onkin jo kolmas adventtisunnuntai.

LUUKKU 15.

TYYTYVÄISYYDEN HUOKAUS

Joka vuosi tarhuri siirtää taimiaan aivan kuin kissa poikasiaan.

Joka vuosi hän sanoo tyytyväisenä:

– No niin, nyt on kaikki istutettu ja järjestyksessä

ja seuraavana vuonna kuuluu sama tyytyväisyyden huokaus.

Puutarha ei ole koskaan valmis.

Tässä mielessä tarhuri muistuttaa ihmiselämää

ja kaikkea inhimillistä toimintaa.

— Karel Capek

Minulla on vielä matkaa tuohon, mutta jospa sellainen aika vielä koittaa. Syksyllä sain todeta tyytyväisenä: puutarhani on nyt talviteloillaan valmiimpana kuin koskaan ennen.

Puutarha ei saa koskaan tulla valmiiksi, sillä silloin loppuisivat puutarhaunelmat ja tavoitteet. Pitäisi alkaa laajentaa tai perustaa toinen.

Leppoisaa lauantaita!

LUUKKU 14.

ILOA

Kun iloitsee pienistä asioista,

voi iloita usein.

— Tuntematon

Tähän puutarha, perhe ja lemmikit tarjoavatkin loputtomasti mahdollisuuksia. – Tuolla on peuroja, on meillä usein kuultu lausahdus. Olemme yksitoista vuotta nähneet valkohäntäkauriita harva se päivä, mutta silti ne ilahduttavat aina. Useimmiten niitä näkee pelloilla, joskus ihmisten pihoissa omenapuiden alla, jopa urheilukentällä. Hyvin usein menen ikkunan ääreen niitä katselemaan.

Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala

– Katsokaa, mihin Reetta on mennyt nukkumaan, joku huudahtaa. Milloin Reetta on pyykkikorissa, milloin missäkin. – Oi, miten rennosti Onneli nukkuu, toinen hihkaisee. Kissat löytävät mitä hassuimpia asentoja ja lötköttävät rentoina. Joka päivä niitä ihailemme ja jaamme ilomme.

Aika hellyyttävää ♥

Löysin sittenkin kadoksissa olleen iiriksen nimilapun. Ihanaa, kun nyt tiedän se olevan ’Immortality’.

Saksankurjenmiekka 'Immortality'

Puutarhassa on hiljaista, mutta kuvista saan iloita synkimpänäkin talvipäivänä. Kun käväisen puutarhavarastossa, on ilo nähdä puhtaat kastelukannut odottamassa tulevaa kevättä. Ja se onkin iso ilo se.

Joutsenet kerääntyivät meidän viereiselle pellolle valmistautumaan muuttomatkalle. Niitä oli ilo  seurata ikkunoista.

Iloista perjantaita! Ja onnittelut kaikille Joukoille, erityisesti minun rakkaalleni ♥

LUUKKU 13.

UNELMATYÖT

Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä.

— Friedrik Wislöff

Joskus kasvukaudella – ei onneksi kovin usein – erehtyy ajattelemaan niitä kaikkia tekemättömiä töitä, jolloin meinaa iskeä epätoivo. Sen sijaan talvella ne kaikki tekemättömät työt verhoutuvat unelmiksi.

Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?

Talvella kaikki on mahdollista.

Kimpussa on pioneita, pallo-ohdaketta, koreakärsämöä, kuunliljan nuppuja  sekä jättipoimulehteä.

Ajattele suuria, mutta nauti pienistä.

— Tuntematon

Akileijan lehdet puhkeavat kauniina kuin pienet pionit.

Toiveikasta torstaita!

LUUKKU 12.

ENSIAPUA

Puutarhalapioni parantaa kaikki haavani.

— Ralph Waldo Emerson

Monien kasvien parantavat vaikutukset tunnetaan melko yleisesti, mutta puutarhalapion vaikutuksista ei ehkä niin paljon ole puhuttu. Me puutarhaintoilijathan sen tiedämme. Meillä on paljon muitakin rohtoja, pillereitä, pulvereita, tippoja, balsameita ja laastareita. On ulkoisesti käytettäviä ja sisällä nautittavia.

Minun ensiapupakkaukseni

Puutarhalapion lisäksi hyviksi on havaittu ainakin talikko, kuokka, istutuslapio, voikukkarauta, kuvatiedostot ja puutarhablogit.

Kaikkea kaunista ja hyvää keskiviikkoosi!

LUUKKU 11.

INNOSTAVASSA SEURASSA

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. 

Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

— Esa Saarinen

Ei se mitään, meillä puutarhahulluilla on sitten nuorekasta seuraa siellä innokkaiden joukossa.

Tästä jatketaan ensi kesänä taas yhtä innokkaana kuin kuluneena kesänäkin. Tästä tulee minun Ameriikka. Amerikanpihlaja on jo. Suureksi palloksi kasvava tuija 'Woodwardii' sekä jättikokoiset kuunliljat 'Sum and Substance' sopivat tänne. Onhan Ameriikassa kaikki suurta.

Innostavaa tiistaipäivää sinulle!

LUUKKU 10.

RUUSUISTA ELÄMÄÄ

Voimme valittaa, kun ruusupensaassa on piikkejä,

tai iloita, kun piikkipensaassa on ruusuja.

— Abraham Lincoln (1809–1865)

Ruusu 'Schneewittchen'

Miellyttävää maanantaita!

LUUKKU 9.

KOKEILUA

Puutarhanhoidossa ei voi tehdä virheitä,

vain kokeiluja.

— Janet Kilburn-Phillips

Minä kokeilin, kasvaisiko purppuraheisiangervo mutkalle siitä kohtaa, jonne teen kivipolun. Ei kasvanut.

Minkäs sille mahtoi, kun polku piti tehdä juuri siihen paikkaan, jonka vieressä kasvoi tämä purppuraheisiangervo.

Suloista sunnuntaita!

LUUKKU 8.

DUETTO

Puutarha on rakkauslaulu – Luontoäidin ja ihmisen duetto.

— Jeff Cox

Luontoäiti on jo mestari, mutta minä opettelen vasta nuotteja. Välillä menee vähän nuotin vierestä.

Sinililan, vaaleanpunaisen ja kellertävän kolmisointu. Äänessä loistosalvia, pioni 'Pillow Talk' ja jättipoimulehti.

Puutarhan syksyisistä kolmisoinnuista kirjoittelin täällä ja täällä.

Sointuisaa Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!

LUUKKU 7.

ETSIMISEN ILO

Huomasin, että etsiminen voi olla

yhtä mielenkiintoista kuin löytäminen.

— Paulo Coelho

Kun kaikki puutarhassa oli uutta – ja tyhjää – oli jännittävää etsiä sinne kasveja. Kokeilla. Tutustua. Ihastua. Yllättyä. Joskus pettyäkin. Nähdä niiden ensimmäistä kertaa kukkivan. Illakot, malvat, akileijat ja mirrinmintut kuulostivat jännittäviltä. Mitä kaikkea istuttaisin omaan puutarhaani?

Mirrinminttu jättipoimulehden kainalossa

Mirrinmintuista olin lukenut kirjoista. Jossain englantilaisessa puutarhassa oli valkoisen ruusun seurana mirrinminttua. Ihastuin ja hankin sitä itsellenikin. En voinut käsittää kun naapurin rouva sanoi: ”Minä istutan tähän näitä mirrinminttuja, kun ei minulla ole mitään hienompaakaan.” Mirrinminttuhan ON hieno kasvi.

Malvoja ja akileijoja minulla jo on, mutta illakoita ei. Jo pelkkä nimi kuulostaa maalaisidylliltä, kauniilta kesäpäivältä, jolloin astellaan paljain jaloin polkua pitkin rantaan.

Ruusumalva

Onneksi puutarha ei ole koskaan valmis eikä etsimisen ilo lopu.

Parhainta perjantaipäivää!

LUUKKU 6.

KAUNIS KOTIMAAMME

Ei vielä leivon suvilaulut soi,

ei virrat vuolaat syöksy kuohumalla,

mut keväästä jo urvut unelmoi

ja kesä haaveksii jo hangen alla.

— Eino Leino

Minun kevääseeni on enää kuukausi. Minun kevätoloni tulee, kun joulukuusi on viety pois ja aurinko paistaa ruokapöytään. Olkoonkin lunta maassa. Ei haittaa. Se on lumikevät. Sen jälkeen tulee kurakevät, versonpääkevät ja kukkakevät.

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle Suomen täyttäessä 101 vuotta!

LUUKKU 5.

KUOKKA JA VÄHÄN SIEMENIÄ

Omistaa vähän maata,

raaputtaa sitä kuokalla,

kylvää siemeniä ja katsella niiden heräämistä eloon –

siinä ihmisen yksinkertaisin ilo,

miellyttävintä mitä hän voi tehdä.

— Charles Dubley Warner

Maata voi omistaa vaikka kukkaruukussa. Sen rinnalla kalpenevat timantit ja muotilaukut.

Miellyttävää keskiviikkoa!

LUUKKU 4.

RAIVOSTUTTAVAT VAI RAKKAAT RIKAT

Filosofi, joka sanoi, että hyvin tehtyä työtä ei tarvitse tehdä uudelleen, ei ole koskaan kitkenyt rikkaruohoja.

— Ray D. Everson

Niin, siltähän se joskus tuntuu. 

Toisinaan tuntuu myös tältä:

Rikkaruoho on kasvi, joka on paitsi väärässä paikassa

myös tullut jäädäkseen.

— Sara Stein

Onneksi nuo edellä mainitut ovat vain osa totuutta. Joskus nimittäin on helppo samaistua seuraavaan:

Kun minulla on vaikeuksia kirjoittaa,

astun työhuoneestani ulos puutarhaan

ja revin rikkaruohoja kunnes mieleni kirkastuu –

rikkaruohojen kitkeminen

on mielestäni paras lääke tyhjän paperin kammoon.

— Irving Stone

Hyvää tiistaita!

LUUKKU 3.

VILKASTUMISTA

Talavi tekköö sinusta ihan tönkön, joten koitappa vähä vilikastuu.

– Savolainen horoskooppi: Muikut (20.2.–20.3.)

Mietin, että jospa vilkastuttaisin vain vähän mielikuvitusta. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi leikkaamassa parsan varret ja vilkastuin siinä niin, että samalla leikkasin osmankäämit ja nypin päivänliljojen varret. Riittäisiköhän se? Keho ja mieli kertovat, että näin on hyvä.

Parsa kukassa heinäkuussa

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, keväällä saattaa mennä jo ylivilkkauden puolelle. Joskus nimittäin kylvin pari pussillista tomaatin siemeniä, pussillisen sitä ja toisen tätä. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun olin koulinut ne kaikki, oli toimisto niin täynnä, ettei sekaan meinannut mahtua töitä tekemään.

Virkeää viikon alkua!

LUUKKU 2.

HALUAN OLLA KIITOLLINEN

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole.

Muista, että mitä sinulla nyt on, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit.

— Epikuros

Toisinaan tulee mieleen se, kun nuorena asuin kerrostalossa ja haaveilin pienestä maapalasesta. Kaipasin omaa pientä puutarhaa. En osaa kuvailla, miten paljon sitä kaipasin. Unelmoin maanpeitekasveista, jotka täyttäisivät puutarhan jokaisen kolon. Nyt saatan erehtyä huokailemaan, miten kesken kaikki puutarhassa on. Ihan hullua, olenhan saanut paljon enemmän kuin olin osannut uneksiakaan!

Miten haaveilinkaan ajasta, jolloin maa olisi puhdas juuririkkakasveista ja pääsisin jakamaan kasveja. Haaveilin tulppaaneista, iiriksistä, kurjenpolvista… Muistan, miten haaveilin ajasta, jolloin voisin leikata omia pioneja maljakkoon. Viime kesänä muistin tuon ja nautin kun voin sanoa rippijuhlavieraille, että voivat lähtiessään kerätä itselleen pionikimput puutarhastamme.

Ihana rusokirsikka kukassa meillä ensimmäistä kertaa. Yksi haaveiden täyttymys.

Unelmia riittää edelleen, mutta lupaan vähemmän voivotella kaikkea keskeneräisyyttä puutarhassamme.

Onnellista Unelman ja Anelman päivää!

LUUKKU 1.

AVOIMIN MIELIN

Aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä

kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa

— varsinkin pieniä asioita.

— Paulo Coelho

Tänään teen jo uuden vuoden lupauksen seuraavaksi vuodeksi eteenpäin. Turha odottaa vuoden loppuun, sillä monta iloista asiaa voi kokea jo nyt. Itse en lupaa katsoa kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, mutta jos edes yhtä asiaa päivässä oppisi katsomaan lapsen silmin. Ei ihan helppoa sekään. Olen kokeillut.

Kuinka täydellisinä sinikämmenen lehdet puhkeavatkaan!

Mihin se hohto hävisi?

Kuinka mukavaa olikaan, kun lapsena tiskasin käsin tai vispasin kakkutaikinaa. Kiipesin hämärälle vintille sovittamaan vanhoja vaatteita. Katselin isoa tietokirjasarjaa maapallon eri osista ja ihmettelin. Kuvat olivat tuolloin ihmeellisen ihania ja kiehtovia. Todellisuudessa kuvien laatu oli niin heikko, että alkeellisimmallakin kännykkäkameralla saa parempia kuvia. Mihin se hohto hävisi?

Morsiusleinikin kukat ovat pieniä, mutta ihmeellisen ihania. Mikään kukista ei sittenkään ole samanlainen kuin toiset.

Mielenkiintoista joulukuuta!