VILPPIÄ

Olen lähtenyt vilpilliselle tielle. Ryhtynyt huijariksi. Olen ruvennut hämäämään harakoita ja räkättirastaita sekä ampiaisia. Enkä tunne edes syyllisyyttä. Päinvastoin. Olen iloinen kun en tarvitse myrkkyjä enkä verkkoja.

Ampiaiset ovat tehneet pesänsä muualle

kuin meidän terassillemme.

Rikostoverini, rakas mieheni, värkkäsi viime keväänä valeampiaispesät. Ne ovat toimineet hyvin. Ampiaiset ovat tehneet pesänsä muualle kuin meidän terassillemme. Sitä ennen ampiaispesiä saattoi olla joka terassilla.

Pesän ei tarvitse olla edes näköinen. Harmaa mytty riittää. Mies leikkasi pätkät lasten vanhoista collegehousuista ja huppareiden hihoista ja kääräisi ne mytyiksi. Sitten hän naulasi mytyt  jokaisen terassin katon nurkkaan.

Homma kannattaa tehdä aikaisin keväällä ennen kuin ampiaiset lähtevät etsimään pesäpaikkojaan. Jutun juju nimittäin perustuu siihen, että ampiaiset eivät tee pesäänsä ihan toisen ampiaispesän lähettyville. Pienelle terassille riittää yksi valepesä, mutta isolle terassille tarvitaan kaksi.

En tietenkään voi luvata, että ampiaiset eivät ikinä tekisi pesäänsä valepesän lähettyville. Valepesän paikkaa kannattaa keväisin vaihtaa, niin huijaus toimii taas.

Olimme onnekkaita kun kaikki myynnissä olleet valepesät olivat loppuneet. Säästimme pitkän sentin.

Nyt on ihanaa käydä herkuttelemassa oman maan mansikoilla

kun joka kolmas mansikka ei ole nokkaistu.

Ja nyt siihen toiseen petokseen. Maalasin kiviä punaisiksi ja vein mansikkamaalle. Nyt on ihanaa käydä herkuttelemassa oman maan mansikoilla kun joka kolmas mansikka ei ole nokkaistu. Ennen kuin laitoin kivet mansikkamaalle, nokittuja marjoja oli paljon. Nyt ei yhtään!

Maalasin mansikan kokoisia kiviä sekä melko kookkaita kiviä ja ripottelin niitä jokaiseen riviin. Jos homma ei toimi, kannattaa lisätä kivien määrää.

Idea ei ole omani. Sekin on varastettu ;) Hatunnosto sille, joka on tuon mahtavan idean keksinyt.

Yksi nokkaisu per marja ei vetele!

Joku tolkku sentään pitää olla.

Antaisin ihan mielelläni lintujen syödä mansikoita, jos ne söisivät aloittamansa mansikan loppuun asti. Mutta yksi nokkaisu per marja ei vetele! Joku tolkku sentään pitää olla.

Herukat saavat olla rauhassa, sillä meidän herukka-aidanteessamme kasvaa vain viher-, musta- sekä vaaleanpunaisia herukoita. En istuttanut punaherukoita lainkaan houkuttelemaan lintuja. Sitäpaitsi vaaleanpunaiset ovat minun makuuni aivan tarpeeksi kirpeitä.

Vielä kun keksisi,

miten rukata kärpästen kelloja?

Vielä kun keksisi, miten rukata kärpästen kelloja? Nehän heräävät tuossa viiden pintaan, tänä aamuna tarkalleen 5.40. Eikä siinä mitään, jos yksi kärpänen talossa valvoisi. Lentelisi missä tahansa, kunhan ei istahtaisi paljaalle iholle.

Kaikista varotoimista huolimatta se ainoa kärpänen halusi istua juuri minun ihollani. Aluksi yritin vain sietää sitä surisevaa otusta, mutta lopulta oli noustava hakemaan kärpäslätkä. Siihen heräsi miehenikin ja ystävällisesti lätkäisi kärpäsen, joka muuttui korvamadoksi. Kärpäsen surina korvissani jäin odottelemaan vielä lyhyttä unta ennen varhaista kellon soittoa.