HAASTEENA HÄÄPUKUPENKKI I

Kolmas palkinto itselle järjestämissäni arpajaisissa tuli numerolla seitsemän, ja se oli Hääpukupenkin suunnittelu. Otin haasteen ilomielin vastaan, vaikka se tuntuikin vaikealta. Vaikeaa oli se, että alue on jo tällaisenaan ihan nätti, mutta siitä puuttui vielä jotakin. En vain tiennyt mitä.

Hääpukupenkin tarinan olen kertonut täällä.

Tämä on penkin yleisin katselusuunta. Penkin takana muurin edessä kulkee hoitopolku.

Kuvasta näkee, että taustalle kaivataan kipeästi pensasruusuja peittämään valkohäntäkauriiden takia viriteltyä verkkoa.

Alueen nykyiset ja tulevat kasvit:

Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ – Kestäviä tulppaaneja kannattaa lisätä joka syksy ainakin vähän.

Vaaleanpunainen tulppaani ’Lady van Eijk’

 

Pioni 'Jan Van Leeuwen' on yksi suosikeistani. Onneksi niitä on paljon.

Pioni 'Garden Lace' on vielä nuori eikä ole montaa kertaa kukkinut.

Piikkiputki – Toivon tälle pitkää ikää, vaikka se kasvaakin hieman vääränlaisessa maassa. Kuivempaa saisi olla.

Jaloängelmä – Keksin, että hento jaloängelmä (esim. 'Splendide') voisi olla hieno noustessaan pioniryhmän keskeltä (ei tarvitsisi tukea). Se alkaa kukintansa ehkä pionien jälkeen ja kukkii pitkälle syksyyn.

Vaaleansininen iiris

Kaukasian maksaruoho on liian voimakas aluskasvi, joten se pitäisi vaihtaa rönsyleimuun (valkoinen 'Ariane' ja vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’ ja vaaleansinisävyinen ’Blue Ridge’).

Pensashanhikki 'Pink Queen' näyttää keväällä pitkään melko rujolta eikä se oikein hyvin taida menestyä tässä. On parempi siirtää puskat toiseen paikkaan ja istuttaa tilalle jotakin, mitä tässä ympärillä kasvaa. Esimerkiksi päivänliljat olisivat aika kivoja, kukkisivat vielä myöhään syksyllä. Niiden juurelle saisi myös kevätkukkia. Väri voisi olla jokin muu kuin vaaleankeltainen, mitä tämän alueen naapurissa on. Aprikoosi tai vaaleanpunainen voisi olla kaunis.

Viiniköynnös 'Somerset Seedless'

Sinileimu ei tässä paikassa ainakaan ole edukseen. Jospa se pääsisi paremmin oikeuksiinsa, kun saa naapurikseen toisia leimuja.

Taustan kasvit:

Pensasruusut – Ihan aidan alkuun tarvittaisiin ainakin yksi pensasruusu. Morsionruusu 'Juhannusmorsian' on siihen paras. Se on tarpeeksi voimakaskasvuinen.

Kuuset – Aion leikata alaoksia siten, että muuri jää paremmin näkyviin.

Vaaleansininen iiris

Hankittavat kasvit:

Jaloängelmä, esim. 'Splendide' tai joku muu vaaleanpunainen, ei kuitenkaan liian korkea

Rönsyleimu vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’ ja vaaleansinisävyinen ’Blue Ridge’

Päivänliljat, aprikoosi tai vaaleanpunainen

Morsionruusu 'Juhannusmorsian'

Jatko-osan tälle tarinalle kirjoitan sitten joskus, kun saan muutokset tehtyä. Voi olla pitkissä kantimissa, mutta hyvää kannattaa odottaa.

HÄÄPUKUPENKKI

Olen esitellyt Katajakujan puutarhaa useassa jutussa. Tällä kertaa pysymme vielä koillispihalla.

Pioni ’Jan Van Leeuwen’ on yksi suosikeistani.

Heinäkuussa 2019 kirjoitin blogissani näin: ”Kävin mieheni kanssa Avoimet puutarhat – tapahtumassa, josta sain paljon inspiraatiota. Karholanhelmi oli hillityn tyylikäs. Itselläni on taipumus lähteä rönsyilemään, joten puutarhan vähäeleisyys teki vaikutuksen. Kaikki oli hyvin harkittua ja viimeisteltyä. Sellaista toivoisin omaan puutarhaanikin, edes palasen.

Näkymä Karholanhelmen puutarhasta

Olin valmistellut kanatarhan eteen penkin kahdeksalle pionille ja kolmelle jaloritarinkannukselle. – Miksen voisi tehdä siitä valkoista ryhmää, ideoin. Aloin haaveilla yksinkertaisista tai puolikerrotuista valkoisista pioneista: ehkä ’Jan van Leeuwenia’, ’White Wingsiä’ tai jotain muuta, vaikkapa vihertäväkukkainen ’Green Halo’ …

Tuli kuin hääpuku:

 jotain uutta, jotain vanhaa,

jotain lainattua ja jotain sinistä.

Ei tullut suunnitelluksi valkoista penkkiä. Tuli kuin hääpuku: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Pionit tilaan uusina, ehkä kokeilen uutta lajikettakin. Maanpeitekasviksi tulee vanha tuttu valkoinen rönsyleimu omasta pihasta. Idean lainasin Karholanhelmestä. Suunnittelemaani valkoista pionipenkkiä täydentävät taivaansiniset jaloritarinkannukset ’Summer Skies’. Rakastan niiden heleää väriä.

Kolmas kerta toden sanoo. Ihailen valkoisia puutarhoja muilla, mutta omaan puutarhaan lisään valkoisen seuraksi jotain väriä, ainakin vähän.”

Hääpukupenkin takana on muuri ja sen päällä ruusuja. Muurin edessä kasvaa metsäkuusia, jotka aion leikata alaosasta paljaiksi niin, että muuri jää näkyviin. Penkin vasemmalla puolella kasvaa pensashanhikkia, edessä tertturuusu ’Schneewittchen’.

Ei tullut alun perin suunnittelemaani penkkiä.

Ei tullut alun perin suunnittelemaani penkkiä. Ei tietenkään, sillä suunnitelmani muotoutuvat aina sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mikä sattuu menestymään. Ja mitä uutta pulpahtaa mieleen.

Istutin valkoisia pioneja, mutta jätin tilaa myös vaaleanpunaisille. Kaunis rönsyleimu vaihtui maksaruohoksi, koska sitä oli paljon saatavana. Jaloritarinkannukset jäivät miettimisen asteelle, sillä ne vaatisivat jakamista melko usein, eikä minulla ole ollut aikaa siihen. Ympärille istutin vaaleansinisiä iiriksiä. Sen jakopaloja oli niin paljon, että niillä olisi täyttänyt kokonaisen puutarhan.

Eräänä talvena näin kuvan piikkiputkesta pionipenkissä. Sellainenhan oli sitten saatava. Halusin kokeilla, vaikka tiesin, ettei paikka olisi sille kaikkein parhain. Se on edelleen elossa, mutta ei ole kukkinut kertaakaan.

Keväällä penkissä kukkivat pääasiassa Darwin-tulppaanit. Toivottavasti ne ilmaantuvat myös ensi keväänä.

Pionit ovat nuoria, mutta ’Jan Van Leeuwen’ kukkii jo upeasti. Vaaleanpunaiset pionit puuttuvat vielä. Toivoisin vaaleanpunaisten olevan yksinkertaisia, kuten ’Jan Van Leeuwenit’ ovat. Yksinkertaisia, hempeän vaaleanpunaisia on aika vähän.

Luonto oli sitä mieltä, että tarvitsen penkkiin lisää valkoista. Minä olin eri mieltä ja kiskoin apilat pois. Keltaistakin luonto tarjoilisi: voikukkia ja leinikkiä. Olen tylsä ja kiskoin nekin pienet auringot pois.

Pioni ’Jan Van Leeuwen’ kukkii pitkään ja kauniisti. Se kuihtuu ehkä kauniimmin kuin mikään muu.

Jään odottamaan, millainen penkistä aikanaan tulee. Mieli muuttuu ja luontokin järjestää mielellään yllätyksiä. Siitä kuitenkin olen aika varma, että pionit ovat tulleet jäädäkseen. Voi käydä niinkin, että ne vain lisääntyvät…

ENSIMMÄINEN, TOINEN JA KOLMAS KERTA

Silloin tällöin näen blogeissa, kirjoissa tai jossakin muualla palan valkoista puutarhaa. Vaikutun. Päätän tehdä omaankin puutarhaamme valkoisen osan. En haluaisi kokonaan valkoista puutarhaa, mutta jokin valkoinen alue olisi ihana. Edes yksi penkki. 

Ensimmäinen yritys

Jo ennen Katajakujalle muuttoa suunnittelin kodinhoitohuoneen ikkunan eteen kaistaleen valkoista puutarhaa. Voisin ikkunasta katsella iltahämärässä loistavia valkoisia kukkia. Nimesin alueen Kuupuutarhaksi.

Tuoksumatarat kukkivat.

Kuupuutarhan rungoksi istutin havuja: kartiovalkokuusen, laakakatajaa ja tuivion. Reunaan istutin valkoista tuoksumataraa ja varjoyrttiä, vähän taaemmas valkoista tähtiputkea. Rakastamani valkoiset syys- ja kiiltoleimut kukkisivat kesän loppupuolella alueen molemmilla laidoilla.

Sitten toiseen reunaan ilmaantui kauniin sinistä rotkolemmikkiä. Teki mieli istuttaa, kun polun reuna sattui olemaan sopivasti tyhjänä. Jonnekin ilmaantui lilaa iiristä. Jaoin valtavan suuren paakun ja niitä iiriksen jakopaloja riitti sinne sun tänne.

Iirikset loistavat kesäillassa.

Toinen yritys

Eteläpihalla on melko runsaasti värejä, joten ajattelin istuttaa eräälle kaistaleelle vain valkoisia kukkia. Sellainen kaistale toisi harmoniaa pihalle. Mielessäni välkkyi teema ”Valkoista ja vihreää”. Olin siitä tosi innoissani.

Koreakärsämö kukkii pitkään ja kauniisti ja on sitäpaitsi helppo kasvatettava.

Paikalla kasvoi luonnonvarainen kataja ja sateenvarjojalava, joka tosin myöhemmin jouduttiin kaatamaan. Istutin reunaan havuja: rohtokatajan ja sinilaakakatajaa. Kylvin valkoisia koreakärsämöitä ja ’Royal Wedding’ –unikoita. Istutin valkoisia ’Immortality’ –Saksankurjenmiekkoja sekä hienostuneen, valkoisen ’Schneewittchen’ -ruusun.

Mitenkähän sinne eksyi maanpeittokasviksi lilaa sitruunatimjamia? Jossain vaiheessa huomasin istuttaneeni sinisiä Kaukasiantörmäkukkia. Ne ovat niin ihania. Ensi kesänä niitä olisi tarkoitus saada lisää.  

Saksankurjenmiekka 'Immortality' kukkii suurin ja painavin kukin.

Kolmas yritys

Kävin mieheni kanssa Avoimet puutarhat – tapahtumassa, josta sain paljon inspiraatiota. Karholanhelmi oli hillityn tyylikäs. Itselläni on taipumus lähteä rönsyilemään, joten puutarhan vähäeleisyys teki vaikutuksen. Kaikki oli hyvin harkittua ja viimeisteltyä. Sellaista toivoisin omaan puutarhaanikin, edes palasen.

Tämän valkoisen penkin näin Avoimet puutarhat – tapahtumassa Karholanhelmessä Vesilahdella.

Olin valmistellut kanatarhan eteen penkin kahdeksalle pionille ja kolmelle jaloritarinkannukselle. – Miksen voisi tehdä siitä valkoista ryhmää, ideoin. Aloin haaveilla yksinkertaisista tai puolikerrotuista valkoisista pioneista: ehkä ’Jan van Leeuwenia’, ’White Wingsiä’ tai jotain muuta, vaikkapa vihertäväkukkainen ’Green Halo’ …

Pioni 'Gardenia' on yksi kauneimmista pioneista, jotka tiedän.

Ei tullut suunnitelluksi valkoista penkkiä. Tuli kuin hääpuku: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Pionit tilaan uusina, ehkä kokeilen uutta lajikettakin. Maanpeitekasviksi tulee vanha tuttu valkoinen rönsyleimu omasta pihasta. Idean lainasin Karholanhelmestä. Suunnittelemaani valkoista pionipenkkiä täydentävät taivaansiniset jaloritarinkannukset ’Summer Skies’. Rakastan niiden heleää väriä.

Jotain sinistä, mieluiten kesätaivaansinistä...

Kolmas kerta toden sanoo. Ihailen valkoisia puutarhoja muilla, mutta omaan puutarhaan lisään valkoisen seuraksi jotain väriä, ainakin vähän.

Suunnittelemani penkki sai nimekseen Hääpuku-penkki. Jospa ensi keväänä löytäisin siihen sopivat pionit.

Sydämellisesti tervetuloa, Tuula Aho, blogini lukijaksi! Toivottavasti saat iloa jutuistani ja kuvistani.