No, huh! Vihdoin päästään viettämään taas oikeita kissanpäiviä. Kissa vieköön, mikä viikko takana! Saatiin vihdoin ne typerät kaulurit pois.
– Ja katinkontit! sanoin minä.
– Kitinkattia! sanoi Reetta.
Hyvähän emännän ja isännän oli. Juhlapukineissa, mirri kaulassa olisivat voineet kiertää jos vaikka missä kissanristiäisisssä. Eivät kyllä kiertäneet. Kotona olivat hissun kissun koko pääsiäisen. Meitä kissapoloisia hoitelivat. Lapset rapsuttivat ja hellivät. Laskivat tunteja, milloin saataisiin nämä mokomat kaulurit pois. – Häntä pystyyn! yrittivät meitä rohkaista. – Viikko menee lopulta nopeasti ja sitten kaikki on ohi, he lohduttivat. – Ja katinkontit! sanoin minä. – Kitinkattia! sanoi Reetta.
Kissa reporankana.
Emäntäkin oli
kuin kissa pistoksissa.
Kyllä nousee karvat pystyyn kun ajattelen, missä kunnossa olimme. Innoissamme lähdimme eläinlääkäriin. Taju kankaalla tulimme kotiin. Hoipertelimme ja kaatuilimme. Silti yritimme kiipeillä. Emäntä juoksi perässä. Emäntäkin oli kuin kissa pistoksissa odottaessaan, että pysyisimme tolpillamme. Voi, kissanviikset, millaista se oli!
Lapset olivat meidän tukenamme ihan koko ajan. Yksi pojista halusi kokeilla millaista meillä on ja pani koiran kaulurin itselleen. Oli kuulemma ihan kamalaa.
Ei ollut kolliakaan katsottuna.
Ei ole kissoja karvoihin katsominen. Paljas laikku kyljessä johtuu leikkauksesta.
Kirjoitan nyt oikein kissankokoisin kirjaimin: PIDÄMME KYNSIN HAMPAIN KIINNI OIKEUDESTA OIKEISIIN KISSANPÄIVIIN! EMME ENÄÄ HYVÄKSY MITÄÄN TYPERIÄ KAULUREITA! JA ELÄINLÄÄKÄRIIN EMME ENÄÄ IKINÄ LÄHDE! Seuraavalla kerralla kuin tuli hännän alla juostaan piiloon. Meitä saa sitten etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tai – tietysti voidaan tulla toisiin ajatuksiin, jos emäntä oikein nätisti pyytää. Emäntä on meille niin kiltti.
Väkeä vilisee kuin
Vilkkilässä kissoja.
Mutta kyllä meidän nyt kelpaa. Väkeä vilisee kuin Vilkkilässä kissoja: sylejä, rapsutuksia ja leikkikavereita riittää. Vain yksi vieno naukaisu ja ruoka kiikutetaan eteen. – Lohta, härkää, kanaa, tonnikalaa. Kastikkeella vai ilman? Hyytelönä vai muhennoksena? Saisiko teille jälkiruoaksi olla itse tehtyä viiliä? tarjoilija kysyy.
Kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse, mutta kyllä minun se täytyy sanoa, että olemme me niin ihania, että meidän takia he tekevät mitä vain.
Nyt minun täytyy lopettaa, sillä ajateltiin emännän kanssa vaihtaa limoviikuna isompaan ruukkuun.
Voikaa hyvin!
Terveisin Onneli ♥
Voi, Onneli. On teitä koeteltu! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
VastaaPoistaNiinpä niin. Pääsiäinen ei ollut ihan yhtä kiva kuin tavallisesti kun oli vähän surku noita kisssoja :( Onneksi nyt kaikki on taas hyvin.
PoistaParanemista Onnelille ja Reetalle. Tyttökissojen leikkaus on aina vähän isompi operaatio kuin kollin. Meillä tytöt saivat leikkauksen jälkeen kinkkuverkon ympärilleen, hauska näky sekin.
VastaaPoistaKiitos, Katja! Onneksi ei tullut mitään komplikaatioita. Hyvä sekin, että homma on nyt molempien kohdalla ohi ja saivat toipua yhtä aikaa. En ole tuollaisesta kinkkuverkkosysteemistä kuullutkaan. Se olisi voinut olla vähän helpompi. Kauluri on niin kurja kun se haittaa niin kävelyä kuin peseytymistä ja leikkimistäkin.
PoistaAivan mainio kuva tuo eka, kuvastaa täydellisesti kisun tuntoja. Onneksi tuo operaatio tehdään vain kerran. Voi tyttö parkoja, ei ole kiva kaulurin kanssa liikuskella, mutta plussapuolella on erityishelliminen. Pikaista toipumista.
VastaaPoista:) Niinpä ja nyt se onneksi on ohi! Olihan se koko perheelle koettelemus. Säälitti niin, että meni pääsiäinenkin vähän pilalle sen takia. Onneksi näyttävät nyt reippailta! Kiitos, Cheri!
PoistaNyt on mourut lopullisesti ohi. Se helpottaa koko perheen elämää jatkossa, eikä tule niitä pentujakaan. Kesässä voi tulla jopa kolmet pennut, joten hyvä ratkaisu oli leikkauttaa. Ei kissat pahalla muista, varsinkin kun pääsivät kaulureistaan. Kerran se vain kirpaisee, ja toivottavasti koko perhe saa nauttia vappuilosta kuun lopussa vapautuneesti ilman murheita.
VastaaPoistaMeillä yksi tyttökissa leikkauksen jälkeeen masentui niin tuosta kaulurista, että se oli pakko ottaa pois. Siis oikeasti se lakkasi syömästä ja liikkumasta. Kun kaulurin otti pois, se pesi turkkiaan (tärkeää kissoille), söi vähän ja laittoi nukkumaan tyytyväisenä. Eikä repinyt yhtään tikkejään. Mutta jos kaulurin laittoi, niin näytti että elämä pakenee koko katista. Se otti niin raskaasti. Niinpä pidimme sen päivisin hyvin silmällä, ja yöksi laitettiin kauluri. Kului se viikko niinkin.
Niin. Olisi ollut aika paha, jos molemmille olisi alkanut tulla pentuja. Talo olisi täyttynyt aika nopeasti :) Yhdet pennut olisi ollut kiva saada, mutta aina pelottaa, että saisiko niitä sitten hyviin koteihin. Näin oli sitten parempi. Eivät onneksi kaulureitaan muistele eivätkä yhdistäneet niitä minuun, vaikka syyllinen niihin olinkin. Vaikuttaa siltä, että ovat nyt entistä enemmän syliä vailla :) Joo, vappuna varmaan karvakin on jo kasvanut peittämään rumat jäljet.
PoistaVoi hyvänen aika sitä teidän kissaa! Eläimet ovat niin persoonallisia ja tunteellisia :) Viisaasti toimitte ja kissa oli varmasti kiitollinen!! Se säälitti kamalasti kun eivät voineet peseytyä, mutta onneksi sitä kesti vain viikon.
Viikko vierähti kuitenkin suhteellisen nopeasti, näin toivon. Kaulurit eivät taatusti tunnu mukavilta. Nyt on kaikki hyvin, eikä tarvitse olla enää hissun kissun.
VastaaPoistaHarvoin viikko tuntuu yhtä pitkältä kuin nyt tuntui. Joka ilta laskettiin jäljellä olevaa aikaa ja tsempattiin :) Onneksi tosiaan oli vain viikko eikä tullut mitään komplikaatioita. Joo, vauhtia riittää taas yllin kyllin :)
PoistaKiva blogi minkä sattumalta löysin. Voi kisut kaulurit ei ole kivoja, mutta onneksi niitä ei tarvitse kauaa kuitenkaan pitää. Ihania nuo teidän kanat ja kauniita :)
VastaaPoistaKiitos, Hilu, mukavasta palautteesta! Joo, onneksi haavat paranevat nopeasti eikä mitään ikäviä yllätyksiä tullut. Loppujen lopuksi viikko on lyhyt aika, vaikka se aluksi tuntuikin ikuisuudelta.
PoistaHauskoja kuvia, vaikkei kissat ehkä ole samaa mieltä. Paranemisia kissoille. Meillä tuo on vielä edessä. Nyt kisut 6kk vanhoja, joten kova kiire ei vielä ole.
VastaaPoistaKiitos! Voi, kunpa niille olisikin pystynyt selittämään, että viikon päästä pääsette eroon niistä kaulureista. Onneksi ne unohtivat asian saman tien kun kaulurit oli otettu pois. Ihmetttelivät hetken, että mitäs mielenkiintoisia nauhoja tähän tipahti. Sitten jatkoivat puuhiaan. Tsemppiä teille sitten kun teillä on sama tilanne!
Poista