TULOSRAPORTTI 2019

Joskus – tai oikeastaan aika usein – iskee muistinmenetys. Silmätkin menevät kieroon. Sitä vaan unohtaa mitä kaikkea on saanut aikaan kasvukauden aikana ja näkee vain keskeneräiset paikat. On tarpeen tehdä tulosraportti.

Katajakujalla tilikausi loppui 15.11. Vein silloin viimeiset työkalut öljyttyinä varastoon. Katsotaanpa, mitä sitä ennen tapahtui.

Koillispiha koki kuluneen kauden suurimmat muutokset. Palataan siihen vähän jäljempänä.

Kesäkeittiön ympäristö oli viime syksynä jäänyt jännittävään kohtaan: valmis kasvualusta odotti suunnitelmia ja istutuksia. Täydensin talven aikana tekemiäni suunnitelmia ex tempore -ostoksilla ja sain istutettua kivikon suurin piirtein täyteen. Kuusen alle sain haaveilemani kirjovuohenputket ja valkoista pikkutalviota. Kesäkeittiön polulle istutin polkuhaarikot. Sen sijaan polun toiselle puolelle kylvin melkein pelkästään yksivuotisia kasveja. Ehkä istutan siihen jotakin monivuotista ensi vuonna.

Kesäkeittiön kivikossa kasvaa nyt isorikkoa, patjarikkoa, kylmänkukkia ja reunassa pientä japaninakileijaa. 

Olin aloittanut Ameriikan istutustyöt jo viime vuonna. Nyt sain istutettua alueen suurin piirtein täyteen. Istutin sinne isot alueet syysmaksaruohoa, syysleimuja, poimulehtiä, päivänliljoja, pallo-ohdakkeita, konnanyrttiä, verikurjenpolvia. Sain sinne myös 'Aicha' -ruusun ja aitaa vasten alppikärhön. Saimme viimeisteltyä polut istutusten väleihin.



Keväällä istutetut syysmaksaruohot lähtivät reippaaseen kasvuun ja kukkivat hienosti syksyllä.

Onnistuneen talvehtimiskokeilun jälkeen jatkoin ruusujen istuttamista muurille. Kuusi ruusua lisää – ei hassumpaa! Kunpa ne nyt vain talvehtisivat.













Kokeiltavana ovat nyt Morsionruusu, Ranskanruusu 'Olkkala', Karoliinanruusu ja Nilsinruusu 'Nils'.

Kanatarhan saaminen oli kevään kohokohta. Koko koillispiha muuttui.

Olin toivonut ja saanut äitienpäivälahjaksi kanaverkkoa. Mieheni rakensi siitä hienon ja turvallisen ulkotarhan kanaparvelle. Nyt kanat voivat kulkea ikkunaluukusta vapaasti sisään ja ulos pelkäämättä haukkoja tai mitään muutakaan.

Saimme kanalan polun valmiiksi.

Keväällä lähdettiin liikkeelle tästä ryteiköstä. 

Sain istutettua kanojen ulkotarhaan niiden iloksi kolme mustaherukkapensasta. Kanat todellakin ilahtuivat niistä ja söivät pensaat alhaalta kaljuksi. Tarhan ulkopuolelle istutin ’Pink Queen’ -pensashanhikkeja ja ’Schneewittchen' -ruusun. 

Ruusu on piilossa kosmoskukkien takana. 

Kanatarhan edustalle tuli valmisteltua Hääpukupenkki. Kuopat on kaivettu kahdeksalle pionille ja kolmelle jaloritarinkannukselle. Kumpareiden väliin istuttelin maksaruohoja.

Kuva on otettu ennen maksaruohon istutuksia.

Muurin reunan istutin täyteen peittokurjenpolvea. Villiinnyin peittokurjenpolvista siinä määrin, että istuttelin niitä isoja alueita muuallekin Hedelmätarhaan. Saavat taistella kortetta vastaan minun puolestani.

Sain istutettua Hedelmätarhaan myös lisää päivänliljoja ja pallo-ohdakkeita.

Hedelmäpuutarhan läpi valmistelimme polun, joka jäi odottamaan juurimattoa, hiekkaa ja kiviä.

Mielenkiintoista nähdä, pärjääkö peittokurjenpolvi kortetta vastaan, joka pyrkii kivimuurin yli, ali ja läpi meille.

Sivupolku sai täydennystä. Istutin ison alueen syysmaksaruohoa ja matalampaa maksaruohoa myös. Polun toiselle puolelle istutin kuunliljoja, vähän varjoyrttiä ja pari valkoista varjoliljaa. 

Yllätyin miten reippaasti syysmaksaruohot kasvoivat. Jakopalojen lisäksi tökkäsin kaikki katkenneet versot maahan ja nekin lähtivät hyvin kasvuun.

Villiinnyin maksaruohojenkin kanssa niin, että istutin niitä isoja alueita sokeritoppakuusten katveeseen sekä tien mutkaan. Pääasia, että tulee vihreää. Maksaruohoa meillä onkin yhden pienen puutarhan verran.

Odotettavissa on neliötolkulla lisää vihreää – ja lisää kitkettävää siihen asti kunnes maksaruoho valtaa alueensa.

Kasvatin kurkkua ensimmäistä kertaa.

Saatuaan kanatarhan valmiiksi mies sisusti kasvihuoneen muuraamalla istutusaltaat. Pääsimme opettelemaan kurkkujen, tomaattien ja chilin kasvatusta.

Kuivien kesien helpotukseksi mies viritteli kastelujärjestelmän koko puutarhaan. Ihanaa kun saa kasteltua koko puutarhan muutaman hanan aukaisulla.

Istutusallas on täytetty hiekalla. Ravinteet kasvit saavat lannoitepusseista, jotka on kätketty juuriston saataville.

Länsireunalle istutin lisää pioneja ja jaloritarinkannuksia. Osa pioneista puuttuu vielä, mutta viime syksynä istutetut maksaruohot vihertävät jo mukavasti.








Muutama pioni vielä ja alue on valmis.

'My Love' -pionit kukkivat jo uudessa paikassaan.

Leikkasin koivuangervoaidan linjalankojen avulla tiptopkuntoon. Aita on vihdoin sellaisessa muodossa, josta olen haaveillut.

Aita on taas pitkän aikaa helppo leikata jämptiin muotoon.

Muotopuutarhassa oli yhden kuunliljan mentävä kolo. Sain sen täyteen ja monta muutakin aukkoa siellä täällä. Tien reunaan sain pitkän pätkän jättipoimulehteä. 'Laura' -syysleimut pääsivät vihdoin Eteläreunalle. Suihkulähteelle sain kurjenkelloja. Uudet ostokset löysivät paikkansa.  Ja nyt ei puhuta siitä, kuinka paljon niitä aukkoja vielä jäi.




Väärän väriset syysleimut saivat häädön tänne tontin reunalle.

Poikani nikkaroi kaksi köynnöstukea. Taas yksi pitkäaikainen haave toteutunut! Ensi keväänä leikkaan köynnöskuusaman ja ohjaan sen tukeen. 

Iirikset saivat juurilleen maksaruohoja. Nietospensas pääsi peittopajun alta parempaan paikkaan.

Olin pitkään haaveillut keittiön terassin edessä olevan istutusalueen kunnostamisesta. Nyt vihdoin sain inspiraation istuttaa sinne kalpeankeltaista 'New Moon' kulleroa ja kirkkaansinistä loistotädykettä.

Istutusalue sai nimekseen Avaruus, sillä siellä kasvaa jo ennestään valkoista 'Stardust' syysmaksaruohoa, kuunliljoja sekä 'Blue Globe' -sinipallo-ohdaketta. Siis kuu, maa ja tähtisumua. Kirjoitin alueesta jutun otsikolla Kuu, maa ja tähtisumu.

Eteläterassin edustalla olevalta istutusalueelta olin viime syksynä siirtänyt rivin pioneja toiseen paikkaan. Nyt siirsin myös punaiset kaukasianmaksaruohot pois ja perkasin koko alueen. Jaoin isorikkoja ja toin syysleimuja. Haaveilemieni neidonkurjenpolvien ja jaloritarinkannusten istutus jäi hamaan tulevaisuuteen.

Alue sai nimekseen Meri. Aion kirjoittaa siitä vielä oman juttunsa. 

Olin iloinen kun sain myös nuo yläkuvan vasemmassa reunassa näkyvät katajat siistittyä.  Korte oli vallannut ne ikävästi ja nyt laitoin juurimaton katajien alle.

Tulkoon nyt myös mainituksi portaiden vierustojen istutukset. Istutin niihin rönsytiarellaa, jota tuossa vieressä muutenkin on. Pikkujuttu, mutta pitkällisen haaveilun tulos.








Rönsytiarella viihtyy varjossa.

Kesäkeittiön perustus valettiin ja viime vuonna, mutta nyt se sai siistin ulkoasun. Ehkä ensi kesänä pääsen tekemään tiilireunukset. Kannoin tiilet jo valmiiksi paikalle.

Kesäkeittiön rakentamisella ei ole kiirettä. Näin siisti perustus ei pistä pahasti silmään.

Viime vuonna kaivettua uima-allasta syvennettiin ja laajennettiin. Nyt talven aikana se on taas koekäytössä. Vesiraja on jo mukavasti noussut. Savipohja näyttäisi toimivan. Ensi vuonna siihen saadaan laittaa kangas ja hiekka.

Näyttäisi siltä, etteivät työt tältä tantereelta lopu. Vaikka tässä kovin ahkerana yritettiin olla, niin jotain silti jäikin. On meinaan ihan istuttamista tuossa uima-altaan ympäristössä.

Täten velvoitan itseni vastedes tekemään tulosraportin joka vuosi. Silloin näkee mitä viivan alle oikeasti jää. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Viime vuonna kirjoitin aiheesta otsikolla Rohtoja rähjääntyneen puutarhan aiheuttamaan synkkyyteen. Voit lukea jutun klikkaamalla värillistä otsikkoa.

NÄMÄ IHASTUTTIVAT JA HÄMMÄSTYTTIVÄT KESÄLLÄ 2019

Ruusu ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’ on ollut reipas ruusu ja olen aina pitänyt sen hienostuneen muotoisista puhtaanvalkoisista kukista. Tänä kesänä sen kukinta oli suorastaan ihmeellinen. Se oli aivan täynnä kukkia ja kukinta kesti pitkään. Kesä oli ruusuille suosiollinen ja sen lisäksi olin panostanut ruusujen lannoittamiseen. Ne todellakin palkitsivat vaivan.

Ruusu ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’ on yllättävän kestävä. En ole koskaan suojannut sitä mitenkään.

Näen Lumikkini työhuoneeni ikkunasta. Innostuin ostamaan toisen samanlaisen kanatarhan kulmalle. Siitä näen sen monta kertaa päivittäin kulkiessani kanoja ruokkimaan. Uusi tulokas oli yhtä ihmeellinen kuin entinen. Kukki valtavasti ja lumosi minut kauneudellaan. En lupaa, etteikö näitä ruusuja tulisi meille vielä lisää.

Tällaiset reippaat ruusut ovat

oikeastaan yhtä helppoja kuin pionit.

Tänä kesänä oikein tajusin, että tällaiset reippaat ruusut ovat oikeastaan yhtä helppoja kuin pionit. Leikkaaminen on hieman hankalampaa ja lannoitetta täytyy muistaa antaa, mutta muuta hoitamista ei sitten olekaan. Kuihtuneet kukat voi nyppäistä ohi kulkiessaan.

’Schneewittchen’ on lähes piikitön ja piikit ovat helppoja väistellä. Kiva lisä sekin kaiken muun hyvän päälle. 

Viiniköynnös ’Somerset Seedless’ ihastutti koko perheen. Luulenpa, että mieheni olisi ollut valmis siltä seisomalta ostamaan lisää taimia kun sai ensimmäiset rypäleet maistiaisiksi. Niiden maku oli todella ihana. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että näin hyviä viinirypäleitä ei myydä kaupoissa.

'Somerset Seedless' on ollut yllättävän kestävä. Kun en ole talvisuojausihminen, en ole edes alussa suojannut sitä.

Olin ostanut köynnöksen, istuttanut sen muurin eteen ja melkeinpä unohtanut sen. Satoa en siitä odottanut, sillä olin kuullut, etteivät kotimaiset viinirypäleet välttämättä olisi maukkaita. Kaiken touhun keskellä en ollut paneutunut köynnöksen leikkaamiseen, vaan olin iloinen sen vihreistä versoista muuria vasten.

Minua nauratti kun huomasin ensimmäiset nuppineulanpään kokoiset raakileet. Lopulta suurimmat olivat hyyvänkokoisen mustaherukan kokoisia :)

Yllätyksekseni köynnös oli tänä kesänä täynnä rypäleterttuja, jotka kypsyttyään maistuivat taivaallisen hyviltä. Rypäleet olivat pieniä kuin punaherukat – kiitos taitamattoman puutarhurin. Nyt aion perehtyä köynnöksen leikkaamiseen.  Jospa rypäleet olisivat jatkossa isompia, mutta toivottavasti yhtä maukkaita.

Kataja oli pieni ja halpa,

ei montaakaan euroa.

Olin ostanut pienen harokataja ’Nanan’ rippijuhlapöydän somistukseksi.  Se sopi hyvin erähenkiseen kattaukseen kartiovalkokuusten seuraan. Kataja oli pieni ja halpa, ei montaakaan euroa. En odottanut siltä mitään, koska eihän noista ulkomaisista havuista koskaan tiedä. Istutin sen rinteeseen terassin kiveyksen ja nurmikon reunustiilien väliseen kolmioon.

Voi olla, että ensi vuonna joudun leikkaamaan harokatajan pisimpiä oksia. 

Nyt pari vuotta myöhemmin huomasin katajan kasvaneen hyvin näyttäväksi. Se oli kietonut syliinsä pläntin kissankäpälää. Ne yhdessä ovat hyvin kauniita. Muista laakakatajista poiketen tämä harokataja on pysynyt hyvin matalana. Pidän tästä todella.

Harokataja 'Nana' ja kissankäpälä

Innostuin keväällä pitkän ja vaikean flunssan toipilasaikana suunnittelemaan kesäkukkien kylvämistä. Suorakylvin muutamia minulle uusia lajeja/lajikkeita, muiden muassa kosmoskukkia, kalpeankeltaisia krasseja ja kesämalvikkeja. Monet niistä ilahduttivat, mutta suurin ilonaiheeni oli Tiibetinkoirankieli. Kylvin sitä isohkolle alueelle tulevan kesäkeittiön polun varteen.

Tiibetinkoirankieli on heleän sininen.

Kukkii lähes koko kesän ajan.

Netissä siitä sanottiin näin: ”Helppohoitoinen ja kiitollinen kasvi, jolla on pienet, kirkkaansiniset tähtimäiset kukat ja pystysuora kasvutapa. Kukkii lähes koko kesän ajan. Koristeellinen kukkapenkin reunakasvi ja sopii myös kukkakimppuihin. Ei ole kovin vaativa kasvupaikan suhteen, viihtyy myös varjossa.”

Kukat ovat pienet kuin lemmikillä, mutta niitä on runsaasti.

Minua ilahduttivat erityisesti kirkkaansininen väri sekä pitkä kukinta. Kun muu puutarha alkoi syksyä kohti kuihtua, Tiibetinkoirankieli loisti hehkeänä. Seuralaiset – vaaleanpunaiset ja valkoiset kesämalvikit – osuivat aivan nappiin. Tätä pitää saada ensi kesäksikin.

Mikä sinua yllätti iloisesti puutarhassa kuluneena kesänä?