HELPOT PERENNAT AURINKOON JA PUOLIVARJOON

Päivitetty versio löytyy yläpalkista!

Viime kerralla esittelin helppoja kasveja aurinkoon. Voit lukea jutun tästä.

Nyt esittelen oikeasti helppoja kasveja, jotka viihtyvät auringossa tai puolivarjossa. Tässä helppous ei tarkoita vain sitä, että aloittelija saa pysymään kasvin hengissä. Se tarkoittaa myös seuraavia asioita:

• Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
• Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
• Luotettava ja varma. Terve.
• Näyttävä.

Suihkulähteen takana kukkii kiiltoleimu. Pinkki syysleimu on vasta nupuillaan.

PERENNOJA AURINKOON JA PUOLIVARJOON

Esikot

Kyläkurjenpolvi ’Laura’

Pioni

Päivänlilja

Syysleimu

Kiiltoleimu

Luppio

Raparperi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.

Esikot

Keväällä esikot ovat puutarhan väripilkkuja.

Vanhanajan esikot ovat helppoja ja kiitollisia perennoja oikeassa paikassa. Jalostetut lajikkeet vaativat enemmän hoitoa eivätkä kaikki välttämättä kestä talven vaikeita oloja. Esikoita on hyvin monen värisiä ja usein kukan keskusta on erivärinen.

Esikot pitävät aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta. Kasvualustan pitää olla 40 - 50 cm syvä, vettä läpäisevä sekä kohtalaisen ravinteikas.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa 'Laurasta'. Tilasin tuon kauniin kurjenpolven, mutta sain sen sijaan syysleimuja :(. Kuvan näet täällä.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaunis ja helppo, kerrottukukkainen kaunotar. Toisin kuin useat muut kyläkurjenpolvet ’Laura’ ei leviä siemenistä. Muutenkin se on helppohoitoinen.

’Laura’ kukkii valkoisin kukin heinä-elokuussa. Kasvukorkeudeksi mainitaan noin 60 cm.

Tämä kyläkurjenpolvi sopii hyvin erilaisiin pensasistutuksiin, puiden ja pensaiden alle sekä metsäpuutarhaan. Se sopii erinomaisesti niin muiden kurjenpolvien joukkoon kuin perennaryhmiinkin. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen tai puolivarjoinen.

Pioni

Tämä pionikaunotar on nimeltään 'Pillow Talk'.

Kiinanpionit ovat erittäin kestäviä ja huolettomia perennoja. Kun istutuksen tekee huolellisesti ja asentaa tuen saman tien, voi sen jälkeen pelkästään nauttia. Vanhat versot voi leikata, mutta siinä kaikki.

Kiinanpionit kukkivat melko lyhyen aikaa kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on sitäkin runsaampaa. Yltäkylläistä suorastaan. Lyhyt kukinta riittää aivan mainiosti varsinkin, jos puutarhassa kasvaa useampia eri lajikkeita, jotka kukkivat hieman eri aikaan.

Pioni pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta ja tuoreesta, vettäläpäisevästä, hiekkapitoisesta, runsasmultaisesta maasta. Hiekalla kevennetty savi on oikein hyvä, mutta mistään turvepitoisesta, esimerkiksi pussimullasta, se ei pidä yhtään. Istutettaessa lannoitetaan kuopan pohjalle maltillisesti ja sitten se homma on hoidettu vuosikausiksi.

Pioni viihtyy parhaiten saadessaan olla samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä, mutta ei suutu siirtämisestä kunhan sen tekee syksyllä. Vanhempia kasvustoja voidaan jakaa syksyisin.

Päivänlilja

Omassa puutarhassani olen huomannut, että keltaiset maatiaislajikkeet ovat paljon reippaampia kasvamaan kuin jalostetut valkoiset tai vaaleanpunaiset.

Päivänliljat kuuluvat maailman suosituimpiin perennoihin. Niinpä eri päivänliljalajikkeita on rekisteröity yli 50 000. On siis mistä valita kokoja, kukan malleja ja värejä valkoisesta ja keltaisesta oranssiin ja punaiseen, jopa lilaan ja limenvihreään. Hakusanalla Hemerocallis löytyy aika uskomattoman näköisiä lajikkeita. Yleensä vain on niin, että pitkälle jalostetut eivät ole niin vaivattomia ja kestäviä kuin vähemmän jalostetut.

Päivänliljat ovat hyvin helppohoitoisia ja pitkäikäisiä. Ne viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Ne toivovat multavaa maata ja kestävät kuivuutta. Niitä ei tarvitse hoitaa. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan.

Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi keltainen tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Moni päivänlilja tuoksuu ihanasti.

Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä, selvärajaisia mättäitä. Lehdistö pysyy vihreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi.

Päivänliljat sopivat perennaryhmin sekä veden äärelle, jos maa on hyvin ojitettua eikä vesi seiso siinä. Päivänlilja viihtyy vuosia samalla paikalla. Sitä voi lisätä jakamalla keväällä tai mieluummin kukinnan päätyttyä.

Syysleimu

Syysleimu on näyttävä isona ryhmänä. 

Syysleimut ovat rakastettuja loppukesän ja syksyn kukkijoita jo isoäidin ajoista. Syysleimut aloittavat kukintansa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimmät lajikkeet kukkivat syyskuuhun. Kukissa on mielestäni voimakas tuoksu. Lajikkeita on runsaasti, erilaisia punaisen ja lilan sävyjä sekä valkoista.

Syysleimut pitävät valoisasta, mutta viileähköstä kasvupaikasta. Aurinko–puolivarjo on hyvä. Maan tulee olla keski- tai runsasravinteista, läpäisevää ja tasaisen hikevää, sillä kuivuus altistaa kasvit härmälle ja muille taudeille. Onneksi saatavana on taudeista puhdistettuja taimia.

Syysleimut leviävät hyvin hillitysti. Niitä voi jakaa ja ne virkistyvät jakamisesta, mutta se ei ole välttämätöntä kovin tiheästi.

Kiiltoleimu

Minun kiiltoleimuni ovat selvästi isompia kuin maatiaissyysleimut.

Kiiltoleimu muistuttaa hyvin paljon syysleimua, mutta aloittaa kukintansa aikaisemmin. Se on terve ja erittäin talvenkestävä. Kiiltoleimu kukkii runsaasti loppukesällä valkoisin, tuoksuvin kukin. Lehdet ovat kovat ja kiiltäväpintaiset.

Samoin kuin syysleimuillekin, kiiltoleimulle kannattaa valita aurinkoinen-puolivarjoinen paikka. Kasvualustan pitäisi olla keskiravinteinen, keskikostea, noin 40 cm syvä multa. Parhaimmillaan kiiltoleimu on useamman taimen ryhmissä.

Luppio

Luppiota minulla ei vielä ole, joten kuvan voit katsoa vaikkapa täältä, vaikkakin se edustaa vain yhtä lajiketta. Tita Unelmia ruusuista -blogista on luvannut kirjoittaa jutun luppioista. Linkitän sen aikanaan tähän.

Luppio pääsi listalle blogiystäväni suosituksesta. Itse en tätä melko harvinaista kasvia tunne lainkaan. Netistä luin, että jotkut ovat aivan luppioiden lumoissa ja toiset eivät ymmärrä näiden päälle ollenkaan.

Komealuppion kukka on kuin pieni, vaaleanpunainen kissanhäntä. Kestävyys on kestävän ja hyvin kestävän vaiheilla. Nuokkuluppion nuokkuvat kukat muistuttavat pulloharjaa. Luppiot kukkivat heinä – elokuussa.

Luppiot ovat auringon tai puolivarjon kasveja. Parhaiten niille sopii tuore ja runsasravinteinen maa.

Katso myös raparperi, joka viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.

Puolivarjossa viihtyvät myös nämä alla luetellut helpot kasvit. Esittelen ne seuraavassa jutussa.

Pikkusydän eli pieni särkynyt sydän

Sinikämmen

Jaloangervot

Kuunlilja, joka viihtyy myös varjossa ja jotkut lajikkeet jopa auringossakin

Valeangervo

Karhunlaukka

Kilpirikko

Kilpiangervo

Rotkolemmikki

Mielelläni otan vastaan kommentteja kasveista ja päivitän listaa sitä mukaa. Kiitos tähänastisista vinkeistä ja arvokkaasta tiedosta! Palataan asiaan. Mukavaa viikonloppua!

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: G

Sarja puutarhan ihanista asioista jatkuu. Olen ihan fiiliksissä taas niin mukavista ja monipuolisista kommenteistanne. Kiitos niistä! Ensin yhteenvetoa viimekertaisesta ja sitten miettimään G:tä.

Hyvä fiilis, fatalismi ja ripaus fiksuutta - niillä pärjää pitkälle. Niin, ja Fiskarsit, mutta sitä ei saa sanoa kun tämä ei ole mainos. Vaikka käteviä ja kestäviä ovatkin kirveestä kauhaan, kuten Pirkko Vaarin torpan puutarhassa -blogista mainitsi. Lukaiskaapa tästä Unelmia ruusuista -blogin Titan perustelut mihin sitä fatalismia eli kohtalouskoa tarvitaan.

Fasaanit töräyttelevät fanfaarejaan Pirkon iloksi Vaarin torpan puutarhassa. Suvikummun Marja ja Between eivät jaksaneet odottaa K-kirjaimeen asti, joten fiksut ja filmaattiset Felis catukset eli kissat, ihanat puutarhakaverit, pääsivät mukaan jo nyt.

Monen puutarhan suuri F ovat Fritillariat eli pikarililjat ja niistä mainittiin erityisen tumma F. camtschatcensis eli tummapikarililja. Valkoisesta F. imperialiksesta eli keisarinpikarililjasta ja F. uva-vulpiksesta eli assyrianpikarililjasta unelmoidaan.

Fritillaria eli kirjopikarililja

Monien puutarhojen ihanuuksia ovat myös Filipendulat eli mesiangervot. Erityisesti mainittiin F. multijuga 'Hjordis' eli rusomesiangervo, F. rubra 'Venusta' eli preeriamesiangervo  ja jalomesiangervo F. 'Kahome' sekä F. purpurea 'Elegans' eli ketomesiangervo. Osuvasti Suvikummun Marja kuvaili niitä ihaniksi vaaleanpunaisiksi hattaroiksi.

'Flammentanz' köynnösruusu on aivan varmasti suorastaan fantastinen. Pidettyjä ovat myös Forsythia ovata eli koreaonnenpensas ja Fothergilla major eli höyhenpensas. Pylvästuija 'Fastigiata' sopii pienenkin pihan komistukseksi. Reetta Kasvin paikka -blogista kehui Ficus caricaa eli aitoviikunaa. Kuulosti mielenkiintoiselta.

Fragaria eli mansikka, tottakai, on puutarhan tärkeä F. Myös Fragaria vesca eli ahomansikka ja Fragaria x roxea 'Pink Panda' ja 'Pink Beauty' koristemansikat saivat ihastelua.

Freesia on aina niin freesi ja fiini. Fuchsiat eli verenpisarat ovat varjon kaunistuksia.

Between muistutti, että piakkoin onkin aika kylvää Ferramolit kun heti maan lämmettyä kotilot mönkivät koloistaan. Fiksu puutarhuri kylvää rakeet ennen kuin kotilot kerkeävät lisääntymispuuhiin.

Ja taas saimme riipaisevan tarinan avuliaasta aviomiehestä, joka hyvää hyvyyttään auttoi vaimoaan puutarhassa. Vaimo vain ei tainnut olla kovin kiitollinen ;) Lue tarina tästä.

G

GERANIUM.

G on omistettu GERANIUM-suvulle eli kurjenpolville. Ne ovat järkevän puutarhurin valinta paikkaan kuin paikkaan – helppoja, vaivattomia, näyttäviä, pitkään kukkivia, reippaita ja mitä lie. Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin löysin nämä aika tavanomaiset kasvit.

Aloitin peittokurjenpolvella. Oi, miten ihana se onkaan! Se on hillityn kaunis ja sopii monen perennan tai pensaan seuralaiseksi. Eräänä kesänä kasvatin sitä terassilla ruukuissa ja syksyllä istutin runsaat pehkot maahan. Vaikka se ei kukkinut kovin pitkään, sen pyöreä muoto oli kaunis kapeissa ja korkeissa sinkkiruukuissa. 

Peittokurjenpolvi kasvaa näyttäväksi jo yhdessä kesässä eikä piittaa siitä, vaikka sitä jakaa useinkin. Sillä voi täyttää kaikki rumat tyhjät aukot kunnes löytää jonkin metsästämänsä kasvin.

Peittokurjenpolvi ei kuki kovin pitkään kuten jotkut muut kurjenpolvet. Ei haittaa, sillä sen lehdet ilahduttavat vihreinä melkein ympäri vuoden. Niillä on kauniin punertava syysväri ja varsinkin nuoret lehdet säilyvät vihreinä talvella.

Peittokurjenpolvi pärjää hyvin talven kourissa, mikä on myös iso etu tällaiselle kasviparkojen puolesta pelkääjälle.

Etualalla kukkii peittokurjenpolvi, taaempana näkyy voimakkaamman värinen verikurjenpolvi.

Peittokurjenpolveen ihastuneena kokeilin pian niin kyläkurjenpolvea kuin puhtaan valkoisiakin kurjenpolvia. Kivoja ja käyttökelpoisia moneen paikkaan.

Kyläkurjenpolven sininen on oikeasti hyvin lähellä vuorikaunokin sinistä. Etualalla valkoinen kurjenpolvi, joka on Haikalan puutarhan vanhaa kantaa.

Verikurjenpolvi minulle on kulkeutunut myös, mutta se ei ole saanut varauksetonta suosiotani. Sen sijaan ’Rozanne’ ihastutti heti sen nähdessäni. ’Rozannen’ väri on kasvupaikasta riippuen aika puhtaan sininen, ei selkeästi lilaan vivahtava kuten monilla muilla sinisillä kurjenpolvilla. Pian istutuksen jälkeen sain huomata, että kauniin värin lisäksi se on reipas kasvamaan ja kukkii pitkään. 'Rozannesta' tuli heti yksi lempikasveistani.

Kuvassa on kaksi ’Rozannea’ ensimmäisenä kesänään. Taustalla kukkivat syysleimu ja punatähkä.

Haluaisin tietää mikä on sinun puutarhasi tärkeä G? Käsi pystyyn, jos se on Geranium.

Tervetuloa, Erja Haapala, lukijaksi! On aivan hirveän mukava saada uusia puutarhaystäviä.

HYVÄÄ YÖTÄ!

Kun inspiraatio johonkin hommaan tulee, siihen on tartuttava ihan heti. Muuten iso ja ruma sammakko voi loikata pois ja sammakko jää syömättä. Tartuin lapioon heti kun hoksasin, että puutarhani yhteen osaan voisi kaivaa kuopat pioneille, vaikka pioneista ei ollut tietoakaan. Olisi seuraavana vuonna helpompi istuttaa pionit alueen keskelle, sillä syksyllä oli tarkoitus istuttaa etualalle peittokurjenpolvia.

Homma ei houkutellut, sillä pioneille oli saatava savea. Saven haku on yleensä aika toivotonta hommaa, sillä peltosavi on kivikovaa ja täynnä rikkakasvien juuria.  Päätin kaivaa vain yhden kuopan näin aluksi. 

Savi oli toden totta yhtä kovaa kuin ennenkin ja hiekkaa kului monta kottikärryllistä. Ei auttanut ajatella kuin kärryllinen kerrallaan, muuten sammakko olisi tuntunut elefantilta. 

Päästyäni vauhtiin teinkin koko alueen ja kaivoin kuopat kolmelle pionille. Panin luujauhot pohjalle ja merkkikepit, jotta ensi keväänä voisin vain tökätä pionit paikoilleen. Nyt olisi ihana odotella kevättä.

Rehkimisen jälkeisessä onnellisessa olotilassa luovuuteni lähti lentoon. Istuttaisin kuoppiin ’Pillow Talk’ –pioneja. (”Pillow talk” tarkoittaa tyynypuhetta, sellaista hiljaista, pehmeää jutustelua ennen nukahtamista.) 

Ja jos kerran tulee tyyny, niin tarvitaan myös peitto. Peittokurjenpolvet pionien juurella toisivat runsautta. Niitä minulla oli jo mukavasti valmiina. 

Nämä peittokurjenpolvet kukkivat valkokirjokanukan juurella.

Ja jos kerran on tyyny ja peitto, niin ei puutu kuin ripaus rakkautta - ja kruunuksi yön kuningatar, tulppaani ’Queen of Night’. Hyvän yön puutarhan puitteet olisivat siinä.

Se rakkaus olikin vähän hankalampi juttu. Tarjolla oli kiinankärhö ’Radar Love’ ja mantsuriankärhö ‘Sweet Summer Love’ sekä jasmike ‘Little White Love’, mutta ne olivat liian kookkaita tälle alueelle. 

Stevia ’Sugar Love’ olisi vahvakasvuinen, mutta se pitäisi talvettaa sisällä. Liian epävarmaa rakkautta siis. 

Tefheinä ’Love Grass’ puolestaan on yksivuotinen. Etsin pitkäaikaista rakkautta, joten yhden kesän suhteet saivat jäädä. 

Oriental lilja ’Love Story’ olisi aika hyvän punainen. Mikä ettei, varsinkin kun mies pitää punaisesta. 

Kirkkaanpunainen palavarakkaus ei ole minun mieleeni, mutta sitähän saisi valkoisenakin. Onko palavarakkaus enää palavaa rakkautta, jos se on valkoista? Ehkä ei. Siis valitsin liljan.

Tarina päättyi siten, että tilasin ne ’Pillow Talk’ –pionit ja pian ne olivat jo maassa. Helppohan ne oli tökätä valmiisiin paikkoihin. Mitä suotta odottelemaan ensi kevättä? 

Puutarhan osa sai nimekseen Hyvän yön puutarha.

Tänä kesänä Hyvän yön puutarhan reunaan tuli loistosalviaa sekä valkoinen Ranskan tulikukka.