KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain Kuusi kuvaa kesästä -haasteen kahdelta blogiystävältäni: Päiviltä Kottikärryn kääntöpiiri -blogista sekä Annalta hänen blogistaan nimeltä Satavuotiaan sylissä. Haasteen on alun perin laittanut liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo.

Viime kesästä tuntuu olevan ikuisuus, seuraavaan kesään vain harppaus. Siksi tuntuu luontevammalta suuntautua tulevaan kesään kuin miettiä mennyttä. Kokosinkin tähän juttuun viime kesältä kuusi kuvaa ja asiaa, joita mielenkiinnolla odotan näkeväni taas. 

Keväällä ihanuudet ovat vasta alussa. Miten kasvit ovat pärjänneet talven yli? Millainen kevät mahtaa tulla ja ehdinkö tekemään haaveilemani hommat ennen rippijuhlia? Viime vuonna puutarhamatkailimme vasta loppukesällä ja syksyllä. Ehtisimmeköhän tänä vuonna vierailemaan muutamissa kevätkohteissa?

Kauniista näkymistä haaveilen, kukkaloistosta ja vihreydestä, hallitusta runsaudesta. Viime kesänä huhkimme monen projektin kimpussa ja nyt talvella olen tehnyt uusia suunnitelmia. On jännittävää päästä niitä toteuttamaan ja kasvua seuraamaan.

Uusia kasveja tulee ja välillä myös menee. Viime kesänä näin lumimarjan kukkivan ensi kertaa. Onpa se viehättävä! Haaveitteni kasvilista on jo pitkällä. Jännitys säilyy koko kasvukauden loppuun asti; mitä kaikkea uutta puutarhaan saankaan. Koskaan ei voi tietää...

Viime vuonna oli Viuhti-kukon viimeinen kesä. Surullista! Seitsemän vuoden pituinen ihana aikakausi päättyi. Haaveilen, että tänä keväänä voisin haudottaa uuden kukon. Pitäisi vaan löytää chabon siitosmunia.

Viime kasvukaudelle olin tehnyt pitkän To Do-listan. (Yllä olevan kuvan tarha-alpin hävittäminen oli yksi listan tehtävistä.) Tohkeissani vedin viivoja listalle pitkin kasvukautta. Miten paljon sainkaan aikaan viime vuonna! Tulevan kasvukauden lista on vielä vaiheessa. Jännä päästä sitä toteuttamaan. Työ on niin palkitsevaa.

Viime kesän mieluisin projekti oli koivuangervoaidan istuttaminen ruudun muotoon. Muitakin isoja projekteja oli, ja nyt on kiinnostavaa nähdä niiden kasvu kohti tavoitetta.

Hyvää kevättä ja kesän odotusta!

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Helmikuussa

Helmikuun 2. päivä

Viime päivinä mielessäni on häivähtänyt ajatus käydä tuulettumassa. Jossakin. Ei kovin kaukana. En vain ole saanut idean päästä kiinni.

Kevättunnelmissa etsin netistä aprikoosin värisiä siperianunikoita ja huomaan pian saaneeni matkalipun maailmalle, tuulettumaan. Tähän ihan lähelle vain, työpöytäni ääreen. Unikot saavat aikaan ketjureaktion. Sukellan talvikylvöjen maailmaan. Etsin lisää tietoa ja talletan parhaat neuvot. Ihan mahtavaa!

Niiden aprikoosinväristen unikoiden lisäksi näppäilen ostoskoriini punakosmoskukkia, kehäkukkia, tsinnioita. Vaaleanpunaisen sävyisiä orvokkeja pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan. Vai pitääkö? Nopeakasvuinen kesäharso kuulostaa mielenkiintoiselta. Pärjäänkö mitenkään ilman koristeporkkanaa?

Helmikuun 9. päivä

Ulkona on mitä hienoin kevättalven tunnelma. Pakkanen paukkuu (–23), aurinko paistaa ja linnut livertävät. Vietän silti mieluummin aikaani sisällä näperrellen purkkeihinsa jaloritarinkannuksen, sulkaneilikan ja ojakärsämön siemeniä.

Helmikuun 24. päivä

Keli on niin jäinen, että minulla ei ole mitään asiaa pihalle liukastelemaan. Harmaa ja kalsea sää ei sekään vedä puoleensa. Intoilen mieluummin sisällä: suunnittelen Kukka & Kaalin kevään somepostauksia. Kaikki se on pois kevätkiireistä.