maanantai 22. lokakuuta 2018

SÄRMIKÄS KESKUSTELU

Kesällä:

– Kukkuu! Täällä minä olen, särmäkuisma hihkaisee keltaisena. Se on väsynyt lymyilemään koivuangervoaidan suojissa eikä malta olla paljastamatta piilopaikkaansa. En ole lainkaan yhtä innoissani kuin se. Mitään sanomatta menen ja poimin sen pitkän, hoikan varren ämpäriin. En ole oikein juttutuulella.

En ole oikein juttutuulella. 

– Et huomannut minua kun leikkasit aidan sillä kammottavalla vehkeellä, se jatkaa ilkkuvaan sävyyn, mutta vakavoituu sitten. – Et tiedä, miten minä pelkäsinkään pienempien puolesta, se huokaa, minultakin meinasi hattu lähteä päästä.

– Kuka käskee mennä sinne, mutisen. Se ei kuuntele enkä oikeastaan sitä kuultavaksi tarkoittanutkaan.


En ole huomaavinani särmäkuismaa ämpärissä.

– Kyllä minä jo joudankin täältä, alkaa olla kylmät pian tulossa, se puhelee aivan kuin itsekseen. – Ei ollenkaan hassumpi idea päästä kompostin lämpöön, se jatkaa haikeana. Nypin vielä lemmikkejä ämpäriin. Niitä sitten riittää joka paikkaan. En ole huomaavinani särmäkuismaa ämpärissä, vaikka eihän sitä voi olla huomaamatta.

– Mutta et arvaa, mitä minä olen tehnyt täällä sillä aikaa kun lymyilin piilossa, se vielä huudahtaa. No, kyllähän minä sen arvaan, mutta en sano mitään. Pitäköön luulonsa. Tiedän, että ensi kesänä kitketään taas.

Kompostin lämpöön pääsevät myös helmililjat.

Minna Hiidenkiven puutarhassa –blogista kirjoitti. ”Sinulla on hieno, humoristinen tyyli kirjoittaa. Postauksiasi lukiessa tulee aina hyvälle mielelle. (…)  Mitähän pohdittavaa sinulle heittäisin...? Keskustelutuokio vapaavalintaisen kasvin kanssa. Joku rikkaruoho voisi olla hauska keskustelukumppani... ;)”

Niin minä sitten tämän kirjoitin ja hauskaa oli. Kiitos, Minna, mukavasta aihevinkistä!

22 kommenttia:

  1. Niin sitä pitää, rennosti ja huumorilla, hoitaa puutarhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori voi olla vain kerran, mutta aina voi olla lapsellinen ;)

      Poista
  2. Arvasin, että keksit jotain hauskaa :D Kiitos aamun nauruista! Keskustelussa olisi voinut olla toinen sävy, jos olisit kaltaiseni inhottava ihminen ja jättäisit rikkaruohot lojumaan ämpärissään säiden armoille ennen lämpöiseen kompostiin pääsemistä. Olisikohan sellaista keskustelua voinut edes julkaista...? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos, Minna! Se oli tosi hauska kysymys. Aluksi ajattelin, että se olisi vaikea, mutta sitten se juttu tulikin ihan kuin itsekseen. Niin kuin keskustelut monesti sujuvatkin, noin vain spontaanisti ilman mitään etukäteissuunnitelmia. :)

      Poista
  3. Särmäkuisman kanssa tulee keskusteltua, melko viilipytty on, muina miehinä siirtyy uuteen paikkaan kun yhdestä kitken pois. Luulen, että tämä tulee olemaan puutarhassa loputon kuvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ni-in. Senhän tietää, että se ehtii kylväytyä monet kerrat salassa. Ja sitten me taas juostaan ympäri pihaa kitkemässä :)

      Poista
  4. Hauskaa kun sinäkin keskustelet kasvien kanssa. Joskus tulee noin tehtyä pihalla ja kasvit ovat varsin hyviä kuuntelijoita. Kiitos ilahduttavasta jutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen enemmän kuuntelijan osassa ja se vasta hauskaa onkin ;) Kiitos, Pirkko, mukavasta palautteesta! Tällainen ilahduttaa minuakin.

      Poista
  5. Hih! Hauskasti mielikuvat kujettivat tarinan mukana!

    VastaaPoista
  6. Keskustelua rikkaruohojen kanssa, hmm... No onhan niilläkin oikeus sanoa sanottavansa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän eletään rikkojen kanssa niin lähekkäin, että kohtaamisia on ihan päivittäin. Aika monta keskustelutilannetta tulee ;)

      Poista
  7. Olipas jälleen hauskaa luettavaa :)
    Jotenkin paistaa läpi, että et ole oikein puheväleissä särmäkuisman kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi! Välillä on small talk hukassa ;) Meillä on vähän kiistaa siitä, kuka asuu ja missä :)

      Poista
  8. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista