– Kukkuu! Täällä minä olen, särmäkuisma hihkaisee keltaisena. Se on väsynyt lymyilemään koivuangervoaidan suojissa eikä malta olla paljastamatta piilopaikkaansa. En ole lainkaan yhtä innoissani kuin se. Mitään sanomatta menen ja poimin sen pitkän, hoikan varren ämpäriin. En ole oikein juttutuulella.
En ole oikein juttutuulella.
– Et huomannut minua kun leikkasit aidan sillä kammottavalla vehkeellä, se jatkaa ilkkuvaan sävyyn, mutta vakavoituu sitten. – Et tiedä, miten minä pelkäsinkään pienempien puolesta, se huokaa, minultakin meinasi hattu lähteä päästä.
– Kuka käskee mennä sinne, mutisen. Se ei kuuntele enkä oikeastaan sitä kuultavaksi tarkoittanutkaan.
En ole huomaavinani särmäkuismaa ämpärissä.
– Kyllä minä jo joudankin täältä, alkaa olla kylmät pian
tulossa, se puhelee aivan kuin itsekseen. – Ei ollenkaan hassumpi idea päästä
kompostin lämpöön, se jatkaa haikeana. Nypin vielä lemmikkejä
ämpäriin. Niitä sitten riittää joka paikkaan. En ole huomaavinani särmäkuismaa
ämpärissä, vaikka eihän sitä voi olla huomaamatta.
– Mutta et arvaa, mitä minä olen tehnyt täällä sillä aikaa
kun lymyilin piilossa, se vielä huudahtaa. No, kyllähän minä sen arvaan, mutta
en sano mitään. Pitäköön luulonsa. Tiedän, että ensi kesänä kitketään taas.
Kompostin lämpöön pääsevät myös helmililjat.
Minna Hiidenkiven puutarhassa –blogista kirjoitti. ”Sinulla
on hieno, humoristinen tyyli kirjoittaa. Postauksiasi lukiessa tulee aina hyvälle
mielelle. (…) Mitähän pohdittavaa
sinulle heittäisin...? Keskustelutuokio vapaavalintaisen kasvin kanssa. Joku
rikkaruoho voisi olla hauska keskustelukumppani... ;)”
Niin minä sitten tämän kirjoitin ja hauskaa oli. Kiitos,
Minna, mukavasta aihevinkistä!
:D
VastaaPoistaKiitos, Navettapiika :)
PoistaOlipa hauska vuoropuhelu!
VastaaPoistaKiva kun pidit siitä :)
PoistaNiin sitä pitää, rennosti ja huumorilla, hoitaa puutarhaa.
VastaaPoistaNuori voi olla vain kerran, mutta aina voi olla lapsellinen ;)
PoistaMiten virkistävä kirjoitus taas, kiitos.
VastaaPoistaKiitos, Tuula! Mukava saada tällaista palautetta.
PoistaArvasin, että keksit jotain hauskaa :D Kiitos aamun nauruista! Keskustelussa olisi voinut olla toinen sävy, jos olisit kaltaiseni inhottava ihminen ja jättäisit rikkaruohot lojumaan ämpärissään säiden armoille ennen lämpöiseen kompostiin pääsemistä. Olisikohan sellaista keskustelua voinut edes julkaista...? :D
VastaaPoista:D Kiitos, Minna! Se oli tosi hauska kysymys. Aluksi ajattelin, että se olisi vaikea, mutta sitten se juttu tulikin ihan kuin itsekseen. Niin kuin keskustelut monesti sujuvatkin, noin vain spontaanisti ilman mitään etukäteissuunnitelmia. :)
PoistaSärmäkuisman kanssa tulee keskusteltua, melko viilipytty on, muina miehinä siirtyy uuteen paikkaan kun yhdestä kitken pois. Luulen, että tämä tulee olemaan puutarhassa loputon kuvio.
VastaaPoistaNi-in. Senhän tietää, että se ehtii kylväytyä monet kerrat salassa. Ja sitten me taas juostaan ympäri pihaa kitkemässä :)
PoistaHauskaa kun sinäkin keskustelet kasvien kanssa. Joskus tulee noin tehtyä pihalla ja kasvit ovat varsin hyviä kuuntelijoita. Kiitos ilahduttavasta jutusta!
VastaaPoistaOlen enemmän kuuntelijan osassa ja se vasta hauskaa onkin ;) Kiitos, Pirkko, mukavasta palautteesta! Tällainen ilahduttaa minuakin.
PoistaHih! Hauskasti mielikuvat kujettivat tarinan mukana!
VastaaPoistaKiitos, Tita! Mukava kun pidit siitä!
PoistaKeskustelua rikkaruohojen kanssa, hmm... No onhan niilläkin oikeus sanoa sanottavansa:)
VastaaPoistaSitähän eletään rikkojen kanssa niin lähekkäin, että kohtaamisia on ihan päivittäin. Aika monta keskustelutilannetta tulee ;)
PoistaOlipas jälleen hauskaa luettavaa :)
VastaaPoistaJotenkin paistaa läpi, että et ole oikein puheväleissä särmäkuisman kanssa :D
Kiitos, Heidi! Välillä on small talk hukassa ;) Meillä on vähän kiistaa siitä, kuka asuu ja missä :)
PoistaKiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)
VastaaPoistaKiitos, Saara! Tosi kiva kun pidit niistä :)
Poista