Olin ihaillut entisen naapurin rouvan syysleimupenkkiä kesäisin sen kukkiessa valkoisin kukin. Aina ohi ajaessamme nautin kukista ja joskus
pyysin miestäni hidastamaan sillä kohtaa nähdäkseni leimut paremmin.
Sitten
eräänä syyskuun päivänä rouva soitti ja kysyi haluaisinko perennoja,
syysleimuja ja jotain muutakin. Tottakai.
Voi hyvä ihme – naapurini oli kaivanut koko penkin
ylös ja asetellut syysleimupaakut nätisti pressun päälle. Antoi vielä
ämpärillisen omenoitakin.
Onneksi minulla oli valmiiksi mietitty paikka leimuille.
Siinä istuttaessani vasta oikein tajusin: Rouva Ruusupuu oli antanut koko
ihanan leimupenkkinsä minulle - juuri sen, jota olin niin kovasti ihaillut! Ei
sellaista tapahdu kuin saduissa.
Tämä satu vain jatkuu ja jatkuu, sillä joka vuosi jaan syysleimuja uusille alueille. Kiitos ihanan Rouva Ruusupuun!
Vaihdoin blogini asetuksia niin, että jatkossa ei käytetä Google+ kommentteja. Tämän muutoksen vuoksi olin menettää kaikki teidän tähänastiset ihanat kommentit. Niinpä tallensin ne kaikki yhteen. Valitettavasti profiilikuvat menivät samalla. Onneksi sanat jäivät :)
VastaaPoistaTäyttä Elämää: Sellaisia ne Rouva Ruusupuut on, aina yllättää ;) Ihana kukkaloisto!
Pauliina Isopahkala: Tässä kylässä asuu muitakin ihania ihmisiä. Pian muuttomme jälkeen yksi toi omenoita, toinen antoi mustaherukoita ja luumuja, kolmas toi lämmintä pullaa, neljäs kantoi raparperia... Oli helppo tuntea olonsa kotoisaksi :) Sitten täällä on vielä yksi erityinen piirre: kaikki vastaantulijat tervehtivät toisiaan, tuiki tuntemattomiakin :)
Una: Juuri tuo valkoinen väri onkin vaikein ja sie olet onnistunut kukittamaan ne noin upeasti!
Hienoa työtä. =) Tulee mieleen lapsuudenkoti. Kasvaakohan siellä enää pitkässä penkissä
vaaleanpunaisia, fuksianpunaisia ja valkoisia syysleimuja?
Pauliina Isopahkala: Ei taida olla mun taidoista kiinni - hyvät maatiaisperennat sain! Välillä kaipasin penkkiin punaisia leimuja, mutta nyt penkin vieressä kasvaa kaunopunahattuja. Saapa nähdä muuttuuko penkki ensi keväänä. Punaisia leimuja on jemmassa :)
Satu Kukkaiselämää: Vau, noin ei tapahdu ihan joka päivä!
Pauliina Isopahkala: Niinpä, ei ihan joka päivä saa leimupenkkiä :) Siksi siitä piti riemuita blogissa vielä kolmen vuoden päästäkin ;) Kiitos, Satu, kommentistasi! Olen niin iloinen kun ei tarvitse itsekseen puhella :) En vain tiennyt miksi en saanut suoraan vastattua Sadun kommenttiin. Siinä ei ollut "Vastaa"-nappulaa ja mä oon aika tumpelo näissä teknisissä jutuissa :)
Sini Kuha Kasvihormoni: Yritän kovasti vaihtaa Google+-profiilini Kasvihormoniksi, mutta ei se vaan onnistu. Tulkoon kommentit tänne siis omalla nimelläni.
Ihanan oloinen blogin alku, tätä on ilo jäädä seuraamaan talven ajaksi! Oikein innoissani odotan, mitä muuta puutarhastasi putkahtaa esiin!
Oletko kokeillut leimuihin kesälatvomista kukintakauden pidentämiseksi ja uusien alkujen juurruttamista katkotuista latvoista? Siinä on myös mahtava tapa lisätä leimuja, mikäli jakaminen tuntuu työläältä.
Pauliina Isopahkala: Voi, kiitos! Olen seurannut sinun blogiasi jo pitkään, mutta vasta nyt kun sain värkättyä oman blogin, profiilit, Bloggerit sun muut, pääsin kommentoimaan ja seuraamaan helpommalla tavalla. Sinulla on myös tosi kiva blogi. Sama pulma minulla, en oikein pärjää ton Google+:n kanssa :( Mä vaihdoin asetukseksi Bloggerin kun en saanut muutettua nimeä.
Minna Räisänen: <3
Pauliina Isopahkala: Kiitos, Minna! On aina niin kiva kun joku on lukenut jutun ja kommentista päätellen ehkä ilahtunutkin siitä :)
Piparminttu / Multaa ja mukuloita: Upeat syysleimut, kauniin runsasta kukintaa!
Pauliina Isopahkala: Kiitos, Piparminttu!