KUMPI VAI KAMPI?

Puutarhaharrastaja kahlaa valintojen virrassa. Vaihtoehtoja on niin paljon, että välillä pää menee pyörälle. Mainostekstit eivät kerro kaikkea tai ainakin niitä täytyy osata tulkita oikein. Joitakin tietoja täytyy osata etsiä. Sellainen voi olla esimerkiksi tieto aggressiivisesta leviämisestä. Sellaisen kohdalla kannattaa punnita, aikooko pärjätä villisti siementävän kasvin kanssa vai suosiolla tyytyä saman tyyppiseen helpompaan sorttiin. Yllättävän usein hyviä vaihtoehtoja löytyy.

Pulmana saattaa olla jokin muukin kuin villi taipumus levitä. Jokin kasvi saattaa olla arka, toinen saattaa olla altis sairauksille ja joku puolestaan voi vaatia paljon työtä. Olen esitellyt muutamia tällaisiakin tapauksia ja niille vaihtoehtoja. 

Joskus ihastuu tiettyyn kasviin niin, että toivoo sen kukkivan mahdollisimman pitkään. Eri lajikkeista siihenkin toiveeseen saattaa löytyä ratkaisu. Tästä aiheesta voisi tehdä oman postauksensa. Voit antaa siihen omia vinkkejäsi. Tähän juttuun olen valinnut esimerkinomaisesti vain pari tällaista tapausta.

Jos sinulla on kokemusta hyvistä vaihtoehdoista, niin kirjoita ihmeessä kommentteihin hyödyksi muillekin. Tässä alla ovat minun löytöni. Kuvat ovat nimien mukaisessa järjestyksessä, jos niitä ylipäätään on.

Viiruhelpi vai koristekastikka 'Overdam'?

Viiruhelpi on kaunis, mutta katala kasvi. Jos sille vähänkään antaa löysiä, se ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja valloittaa puoli puutarhaa. Sen kanssa kyllä pärjää, jos sen ympärille tekee kunnon rajauksen. Jos rajaus ei ole pomminvarma, viiruhelpi tulee siitä yli, ali tai läpi. Minulla viiruhelpiä on ollut vuosikausia useissa paikoissa eri puolilla puutarhaa. Kaikki rajaukset eivät ole pitäneet ja viiruhelpi on lähtenyt kuljeskelemaan. Nuo kuljeskelijat olen vaihtanut kilttiin koristekastikkaan.

Koristekastikalla on samanväriset raidalliset lehdet kuin viiruhelvelläkin. Koristekastikka 'Overdam' lienee lähinnä viiruhelven kokoinen. Huomaa, että jotkut lajikkeet ovat jopa lähemmäs parimetrisiä. Tärkeintä on, että koristekastikka on kiltti, eikä lähde omille reissuilleen. Se kyllä täyttää istutuspaikkansa, mutta ei leviä aggressiivisesti, eikä siemennä. Harmillisesti minun valokuvani eivät tee oikeutta koristekastikalle, koska kuvat on otettu istutusvuonna.

Maruna vai ohotanmaruna?

Marunat ovat koristeellisia hopealehtisiä kasveja, mutta ne ovat villissä maineessa. Ne siementävät kovin ahkerasti. Marunoista valitsin ohotanmarunan, joka leviää hyvin hillitysti. Olen päässyt sitä jonkin verran jakamaan, mutta se ei tietääkseni ole tehnyt siementaimia lainkaan näiden monien yhteisten vuosien aikana.

Jättipoimulehti vai reunuspoimulehti vai keltajapaninangervo?

Jättipoimulehti on ihana kasvi, joka valloittaa niin sydämen kuin puutarhakin. Olen sietänyt sen aggressiivista leviämistaipumusta, sillä isossa puutarhassa tarvitaan runsaasti kasveja. Olen pitänyt sen kurissa leikkaamalla kukat pois ennen kuin kasvi ehtii siementää. Silti siementaimia joutuu myös kitkemään aika ahkerasti. 

Jättipoimulehdelle olisi olemassa kiltimpi vaihtoehto, reunuspoimulehti, joka kuulemma leviää huomattavasti hillitymmin. Minulla ei sitä kuitenkaan ole, koska suuressa puutarhassa muutama taimi ei näytä vielä miltään. Olen varautunut siihen ajatukseen, että jos kuitenkin joudun jättipoimulehteä ruveta karsimaan, limen väristä en luovu. Istutan tilalle keltajapaninangervopensaita, jotka korkeutensa ja värinsä puolesta ovat lähinnä jättipoimulehteä, vaikka muuten ovatkin hyvin erilaisia. Mutta kaikkea ei voi saada.

Valkoinen kyläkurjenpolvi vai kurjenpolvi ’Laura’?

Pitkäaikaiset lukijani tietävät, että nimetön valkoinen kyläkurjenpolvi on todella kaunis kasvi, mutta inhokkini numero kaksi. Ykkönen on korte, mutta ei siitä tässä tämän enempää. Sinisilmäisesti istutin kyläkurjenpolven puutarhaamme sekä levitin sitä muutamaan paikkaan, ja monta vuotta tuota virhettäni katkerasti kaduin. Kun olin päättänyt hävittää tuon kaunottaren puutarhastamme, minun piti kitkeä siementaimia vielä monta vuotta. Voi niitä olla vieläkin, sillä pieninä taimina niitä on todella vaikea erottaa muista kurjenpolvista.

Jos olisin ollut viisaampi, olisin heti valinnut kiltin kurjenpolvilajikkeen nimeltä ’Laura’. Se on vähintään yhtä kaunis kuin mainitsemani kyläkurjenpolvi, mutta ei leviä juuri ollenkaan. Tuo onkin sen paras, mutta samalla myös huono puoli. ’Lauraa’ pitäisi heti alkuun ostaa todella monta kappaletta, jotta ne näkyisivät suuressa puutarhassa. Pitäisi olla paksu lompakko. Parempi kuitenkin näin. Liian aggressiivisesti leviävästä kasvista ei ole iloa, olipa se kuinka kaunis tahansa.

Iiris vai päivänlilja?

Iiris on aivan ihastuttava kasvi. Kaunis, elinvoimainen ja kestävä. Yksi huono puoli sillä kuitenkin on. Tämä kurjenmiekaksikin kutsuttu kasvi tarvitsee jakamista muutaman vuoden välein ja se jakaminen ei sitten olekaan ihan pieni homma. Lapion päällä saa hyppiä ja pomppia, eikä juurakko silti tahdo antaa periksi. Iän karttuessa elämän realiteetit ovat alkaneet tulla vastaan. En haali puutarhaani lisää iiriksiä niin ihania kuin ne ovatkin. 

Paikkaan, jonne tarvitsen puskan kauniisti kaartuvia kapeita lehtiä sekä suloista kukintaa, istutan jatkossa päivänliljoja. Päivänliljat eivät vaadi oikeastaan yhtään mitään. Ne kukkivat pitkään loppukesällä ja valikoimaa on runsaudenpulaksi asti. On rakastamiani kalpeankeltaisia lajikkeita, vaaleanpunaisia ja paljon muuta tutun kirkkaankeltaisen värin lisäksi. Kukinta on tietysti erilainen ja eri aikaan kuin iiriksillä, mutta suurimman osan kasvukaudesta ne näyttävät kaartuvine lehtineen melko samanlaisilta.

Purppurapunalatva vai rusopunalatva vai kumpikin?

Purppurapunalatvasta ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta haluaisin silti kokeilla myös rusopunalatvaa, jonka sanotaan olevan purppurapunalatvaa näyttävämpi. Se taitaa kukkiakin kauemmin. Lähes parin metrin korkuiseksi kasvava rusopunalatva kukkii elo-syyskuussa.

Harmaamalvikki vai ruusumalva?

Istutin puutarhaamme harmaamalvikkia. Pidin tuosta kauniista vaaleanpunaisesta pilvestä todella paljon, mutta kyllästyin sen villiin taipumukseen siementää ympäriinsä. Vaihdoin sen ruusumalvaan, joka siementää vain vähän. Voi olla, että kitken vielä pitkään harmaamalvikin siementaimia. Pääsen silti varmaan helpommalla kuin ennen. Ulkonäkönsä puolesta niillä on niin vähän eroa, että niitä on jopa vaikea erottaa toisistaan.

Puksipuu vai tuija?

Puksipuu on ihana kasvi niin kauan kuin se suostuu talvehtimaan. Parhaimmillaan olen saanut sen talvehtimaan muutaman vuoden ajan, mutta olen alkanut kaivata puksin tilalle helpompaa vaihtoehtoa. Viime kesänä istutin varjoisan terassin ruukkuihin pallotuijat, jotka olivat yhtä kauniita kuin puksipallot. Syksyllä istutin tuijat maahan, joten täytyisi keksiä uusi vaihtoehto. Mitä ehdotat? Yksi kesä menee vielä pallotuijien varassa, sillä niille löytyvät paikat puutarhamaasta. Sen jälkeen pitää keksiä jotakin muuta.

Syysleimu vai kiiltoleimu vai molemmat?

Minulla on paljon syysleimuja. Hyvin olemme yhdessä pärjänneet, vaikkakin kuivina kausina niitä olisi pitänyt kastella enemmän. Härmästä ei silti ole ollut vaivaa. Jos härmä olisi riesanamme, alkaisin vaihtaa syysleimuja kiiltoleimuihin. Kiiltoleimut nimittäin kestävät härmää paremmin kuin syysleimut. Olen hankkinut kiiltoleimuja vain pidentääkseni leimujen kukinta-aikaa, sillä kiiltoleimut aloittavat kukinnan aikaisemmin. Muuten ne näyttävät hyvin samanlaisilta. Kiiltoleimusta löytyy useita lajikkeita ja värivaihtoehtoja.

Loistokärhö vai tarhakellokärhö 'Arabella' vai joku muu yritys vielä kerran?

Loistokärhöt ovat tunnettuja diivoja. Ottavat kyllä nokkiinsa, jos asiat eivät mene kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Olen ajatellut, että jokaisen menetetyn kärhön tilalle istutan tarhakellokärhö ’Arabellan’. Sen kukat häviävät koossa loistokärhöille, mutta kärhö kukkii sitäkin runsaammin.

Punaherukka vai vaaleanpunainen herukka ’Aili’?

Punaherukka on niin hyvä marja, että sen poimimisesta täytyy kilpailla lintujen kanssa. En halua viritellä verkkoja, joten valintani oli vaaleanpunainen herukka ’Aili’. Sen marjoja linnut eivät näe. Pidän myös siitä, että vaaleanpunaiset marjat ovat hieman miedomman makuisia kuin kirkkaanpunaiset.

Kartiovalkokuusi vai tuija ’Holmstrup’?

Kartiovalkokuusi on kaunis, mutta kevätauringolle arka. Se paahtuu suojaamisesta huolimatta helposti tosi karun näköiseksi eikä korjaannu aivan ennalleen. Menetettyjen tilalle olen istuttanut tuijaa nimeltä ’Holmstrup’. ’Holmstrup’ on siinä mielessä parempi kuin muut tuijalajikkeet, että se kestää aurinkoa ja savimaata muita tuijia paremmin.

Idänhopeapensas vai lännenhopeapensas?

Hopeapensaalla on nimensä mukaisesti hopeanhohtoiset lehdet. Leviämistaipumukseen kannattaa varautua.

Idänhopeapensas (E. angustifolia) on voimakas juurivesojen tuottaja. Leviää aggressiivisesti ja voi muodostaa tiheitä pensastoja. Käytetään joskus eroosiontorjunnassa, mutta voi olla haitallinen vieraslaji joillakin alueilla. Lännenhopeapensas (E. commutata) tekee myös juurivesoja, mutta yleensä vähemmän kuin idänhopeapensas. Leviää hillitymmin ja on suositumpi koristekasvina.

Tarhatulppaani vai Darwin-tulppaani vai molemmat?

Tarhatulppaaneista löytyy mitä upeimpia tulppaaneita jokaiseen makuun. Valitettavasti useimmat niistä kukkivat näyttävästi vain ensimmäisenä vuonna ja sitten alkavat taantua. Vaikka ne nousisivat uudestaan seuraavina vuosina, niiden ulkomuoto ei ole enää yhtä loistelias kuin alussa. 

Suuressa puutarhassamme en voi olla joka syksy istuttamassa kaikkia tulppaaneita uudelleen, vaan valitsen mieluummin pitkäikäisiä Darwin-tulppaaneja. Ne ovat tavallisesti muodoltaan vaatimattomampia, mutta suurena massana ne antavat todella hyvän vaikutelman vuodesta toiseen. Niiden lisäksi saatan silloin tällöin hankkia tarhatulppaanien laajasta valikoimasta jotakin vähän erikoisempaa, vaikka ne olisivatkin lyhytikäisiä.

MINUN ORKESTERITEOKSENI

Kirjoitin joskus puutarhasuunnitelmia miettiessäni: ”Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?”

Suuruudenhullua, eikö totta?

Pitkien pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sävellyksestäni tulee – ei enempää eikä vähempää kuin – kuusiosainen sinfonia concertante. Suuruudenhullua, eikö totta? Orkesterisävellykseni on vielä vähän vaiheessa, mutta katsotaanpa mitä teokselleni nyt kuuluu.

Loistotädykkeelle en ole vielä säveltänyt soolo-osuutta, vaikka tämä ihana perenna ansaitsisi sellaisen ehdottomasti.

Kyseessä on siis opus No. 1 G-duuri. Luonnehtisin sen sävelkieltä kukkaisaksi, melodiseksi ja harmoniseksi. Perinteisesti sinfoniat ovat kolmi- tai neliosaisia, mutta tuskinpa siitä kukaan suuttuu, jos minun orkesteriteoksessani on kuusi osaa. Kaikki teoksen osat sisältävät huomattavan määrän improvisaatiota.

Sinfonia concertantehan on konserttomainen teos, jossa on kaksi tai useampia soolosoittimia sekä tavanomainen orkesteri. Teokseni soolosoittimet ovat krookukset, iirikset, pionit, jaloritarinkannukset, päivänliljat, syysleimut ja ruusut. Niitä säestävät tädykkeet, kullerot, poimulehdet, kurjenpolvet, kuunliljat, havut ja monet muut mitä ihastuttavimmat perennat, pensaat ja puut.

Se soitetaan siis nopeasti

sekä suloisesti ja vienosti.

Teoksen ensimmäinen osa, alkusoitto, alkaa krookusten herkänsuloisilla sävelillä. Sen tempomerkintänä on Allegro dolce. Se soitetaan siis nopeasti – pari viikkoa kestävä kukinta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta – sekä suloisesti ja vienosti.

Krookus 'Jeanne D' Arc' ja valkokirjokanukka, maanpeitteenä peittokurjenpolvi

Tämän osan alkupuoliskolla saadaan kokea valkoisten krookusten ja valkokirjokanukan punertavien versojen herkkä duetto. Tämän jälkeen seuraavat kevätkaihonkukkien kaihoisat sävelet. Niiden suloisensinisiä säveleitä säestävät vihertyvät koivuangervot, arovuokot, jouluruusut, valkoiset ruusuleimut sekä kukkivat hedelmäpuut.

Teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi

ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen.

Tästä siirrytään attacca subito toiseen osaan. Se siis tarkoittaa, että teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen. Sävellystyössäni olen pyrkinyt siihen, että tämä toistuu kaikkien osien kohdalla.

Toisen osan tempomerkintänä on Andantino grazioso. Se esitetään siis viehkeästi, mutta hieman andantea liikkuvammalla eli rauhallista keskivertotempoa nopeammalla tempolla. Tämän osan solisteina ovat iirikset. Minulla iiristen kukinta kestää kunnolla ainakin viitisen viikkoa, joten nautintoa riittää, vaikka niiden aika on lyhyempi kuin esimerkiksi päivänliljojen tai jaloritarinkannusten.

Siperianiiris 'Blauw' on suosikkini. Rakastan sen ihanan vaaleansinistä väriä.

Iiriksiä säestävät lupiinit, unikot, kurjenpolvet, loistosalviat ja kuunliljojen vaihtelevanvihreät suuret lehdet.

Kuten edellisessä osassa, nytkin siirrytään seuraavaan osaan attacca subito. Kolmannen osan alkupuolen tempomerkintänä on Presto ma non troppo eli nopeasti, mutta ei liian nopeasti sekä Molto vivace eli hyvin elävästi. On totta, että pioni kukkii vain parisen viikkoa, mutta kukinta on niin runsas ja täyteläinen, ettei se tunnu menevän kuitenkaan liian nopeasti. Sitä paitsi kukintaa pidentävät erot lajikkeiden välillä.

Pioni 'Jan van Leeuwen' ja jaloritarinkannus 'Summer Skies' sointuvat kauniisti yhteen.

Tämä osuus on erittäin vivahteikas. On mahdotonta löytää kahta samanlaista pionin kukkaa. Sama kukka voi olla viehättävä pieni malja ja aivan pian ylitepursuilevan runsas kermakakku.

Tämä siis esitetään

leikkisästi ja eloisasti.

Keskivaiheilla tempomerkintänä on Con brio. Tämä siis esitetään leikkisästi ja eloisasti. Olen säveltänyt tämän osion erityisesti ’Jan van Leeuwen’- sekä ’Roselette’ -pioneille, joita säestävät keltaiset päivänliljat.

Pionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’, edessä kurkottelevat valkoisen tiikerililjan versot, takana loistaa päivänlilja.

Pionien osuus on intensiivinen, mutta vaikuttava. Siinä on syvyyttä ja soinnin rikkautta. Pionien lempeitä säveliä täydentää jättipoimulehtien tunteellinen sävelkieli.

Neljännen osan tempomerkintänä on

Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Lyhyestä kukinnasta huolimatta en jää itkemään pionien perään, sillä ennen kuin pionit ovat lopettaneet, ovat jaloritarinkannukset jo aloittaneet. Ne ovat teoksen neljännen osan upeat solistit. Neljännen osan tempomerkintänä on Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Rakastan tätä herkkää duettoa: jaloritarinkannus 'Summer Skies' ja kullero 'New Moon'.  

Jaloritarinkannusten kukinta on verrattain pitkä. Sitä säestävät kalpeankeltaiset ’New Moon’ –kullerot. Tässä vaiheessa sitä aina toivoo, ettei teos loppuisi ikinä.

Tämä esitetään Adagio affettuoso

eli hitaasti ja tunteikkaasti.

Viidennen osan solistit ovat päivänliljat ja syysleimut. Tämä esitetään Adagio affettuoso eli hitaasti ja tunteikkaasti. Päivänliljat ja syysleimut kukkivat kunnolla yli kuukauden. Päivänliljat aukaisevat kukkansa comodo assai eli sangen leppoisasti ja verkkaisesti. Vaikka kukka kestää vain päivän, kaikuvat pehmeät soinnut pitkään sen ympärillä, sillä kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Etualalla päivänlilja 'Gentle Shepherd', taaempana pinkki syysleimu 'Elli' ja valkoinen kiiltoleimu. Tummanlila säväyttäjä on iiris 'Concord Crush'.

Niiden osuus huipentuu

tässä kuudennessa osassa.

Sinfonia concertanten finaalissa pääosassa ovat ruusut. Ne ovat olleet mukana jo teoksen toisesta osasta alkaen, mutta niiden osuus huipentuu tässä kuudennessa osassa. Ruusuja säestävät suloiset koreakärsämöt, törmäkukat, pensashanhikit ja tarhaiiso.

Ruusu 'New Dawn' kukkii uskollisesti pakkasiin asti.

Lumen kuorruttamat ruusunnuput

päättävät teoksen haikeansuloisesti.

Viimeisen osan tempomerkintä on Allegro assai eli sangen nopeasti ja Ritardando eli hidastaen. Joidenkin ruusujen kukinta on hyvin nopea kun taas jotkut ruusut tuntuvat kukkivan aina vain. Niiden runsain kukinta alkaa talvea kohti hiipua, mutta sitkeästi ne aukaisevat nuppujaan pakkasten tuloon asti. Lumen kuorruttamat ruusunnuput päättävät teoksen haikeansuloisesti.


Joskus muinoin osallistuessaan arvontaan blogissani Sarkku kysyi lempparikasvejani. Olen kirjoitellut tästä aiheesta ennenkin, mutta kysymys on aina yhtä kiinnostava. Kiitos kivasta kysymyksestä, Sarkku! Mieli muuttuu ja lempikasvit sen mukana, mutta jokin tai jotkin pysyvät. Onneksi et rajannut kasvien määrää, sillä kaikki jutussa mainitut kasvit ovat lempikasvejani ja paljon jäi vielä mainitsemattakin.

Muut lempikasvejani koskevat jutut löydät klikkaamalla Hieno rouva ja Mielikukkani ja Lempikukkani.

PITKÄÄN KUKKIVAT KASVIT

Mikäpä olisi sen ihanampaa, kuin että puutarha kukkisi runsaasti varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn ja mieluiten vielä talvellakin. Saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta...

Yksivuotisilla kesäkukilla saa jopa koko kesän kestävän kukinnan. Kun kesäkukkia jaksaa lannoittaa ja nyppiä kuihtuneet kukat pois, saa palkkioksi pitkän kukkaloiston. 

Voi myös istuttaa puutarhaan eri aikoihin kukkivia puita, pensaita ja perennoja. Kun yksi lopettaa kukintansa, toinen jatkaa. Valikoimaa on runsaasti. Monet perennat ja ruusupensaat kukkivat lumen tuloon asti. Talvenkaan ei tarvitse olla kukaton. Jos talvi on suotuisa, jouluruusu ilahduttaa pitkään runsaalla kukinnallaan joulu-tammikuun tienoilla.

Varmistaakseen pitkän kukkaloiston, puutarhuri voi valita tiettyjä lajeja ja lajikkeita. Olen koonnut tähän pitkään kukkivia kasveja. Yksivuotiset kukat olen jättänyt pois. Olen pyrkinyt järjestämään kasvit kukinnan aloitusajankohdan mukaan. Itselläni ei ole kaikista kokemusta, mutta kaikista listan kasveista olen nähnyt maininnan, että ne kukkivat pitkään.

Rakastan orvokkeja, sillä ne kukkivat runsaasti ja pitkään. Tuntuu, etteivät ne malta lopettaa ollenkaan.

Vinkkaa, jos listalta puuttuu jokin pitkään kukkiva kasvi. Päivitän sen blogini sivulle.

 
Kevät-alkukesä

Kultatyräkki

Kukinta alkaa toukokuussa ja jatkuu kesäkuulle. Lehdet ovat kauniin heleänvihreät. Kasvutavaltaan kultatyräkki on tuuhea ja pallomainen mätäs. Kasvi sopii hyvin kuivemmillekin kasvupaikoille kasvi- ja perennaryhmiin.

Narsissivuokko

Narsissivuokko on 25–30 cm korkea, kestävä, puolivarjon tai aurinkoisen paikan ja multavan maan kasvi. Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään touko-kesäkuussa. Sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin. Narsissivuokon tuoreet siemenet itävät hyvin, kylvetään syksyllä.


Ojakellukka

Kellukka 'Pink Fluffy'

Ojakellukoissa on kirkkaankeltaisia, mutta myös esimerkiksi persikanvärinen, kerrottukukkainen lajike ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltainen ’Gimlet’. Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen.

Alkukesä-keskikesä

Kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän taitaa olla ainut perenna, joka kukkii koko kesän toukokuulta elokuulle, ja joka on vielä erittäin helppo ja varma kasvi. Se on myös todella kaunis reunakasvina, jossa se pääsee edukseen.

Siperianunikko

Alppiasteri

Alppiasterin kukinnasta saa nauttia pitkään. Kumppaneiksi sopivat ensin keväällä matalat tulppaanit tai pikkusipulikasvit, muista perennoista vaikkapa punatähkät, malvat, pionit ja lemmikit. Asteri sopii perennapenkin reunaan ja kivikkokasviksi. Alppiasteri sietää kivikossa paahdettakin, kunhan sillä on riittävästi multaa, noin 20–30 senttiä. Varsinkin pitkinä paahdekausina syvemmästä mullasta on etua. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Korkeus: 25–33 cm. Kukinta-aika: kesä-heinäkuu. 'Weisse Schöne' ja 'Albus' ovat valkoisia. 'Pinkie' ja 'Happy End' ovat aikalailla pinkkejä.


Bellis

Bellis eli kaunokainen aloittaa kukinnan varhain keväällä ja tuo iloa pitkälle kesään. Kaunokaisen kukinta voi kestää jopa syyskuulle, kun muistat poistaa kuihtuneet kukat. Istuta kaunokainen aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan. Kaunokainen ei ole kovin tarkka maanlaadusta, mutta viihtyy parhaiten runsasmultaisessa ja -ravinteisessa, tuoreessa maassa. Kukinta kärsii kuivassa, savipitoisessa maassa. Jos aloitat siementen esikasvatuksen maalis–huhtikuussa, kaunokainen kukkii jo samana kesänä. Kylvä siemenet harvaan. Älä peitä, mutta pidä kylvös kosteana, kunnes siemenet ovat itäneet.

Karpaattienkello

Karpaattienkello on helppohoitoinen, matalakasvuinen kasvi, joka sopii erinomaisesti reunus- ja kivikkokasviksi sekä leikkokukaksi. Karpaattienkello kukkii alkukesästä syksyyn. Kukkia kasvaa todella tiheästi tyynymäisinä rykelminä peittäen lehdet lähes kokonaan. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisesta vaaleanpunaiseen, purppuraan ja siniseen. Poista kuihtuneet kukat uusien tieltä kukinnan pitkittämiseksi.

Viihtyy parhaiten kalkkirikkaassa, ilmavassa (hiekkainen tai savinen) ja hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa. Nauttii suorasta auringosta ja selviää hyvin puolivarjossa.  Karpaattienkellon talvenkestävyys on hyvä. Lisätään siemenistä tai juurivesoista. Juurivesa on juurisilmusta kasvava verso. Ota juurivesa mahdollisimman läheltä juuria, leikkaa ylimääräiset varret pois, jättäen vain 1-2 hyväkuntoista lehtivartta ja laita juurtumaan.


Mirrinminttu

Netissä sanottiin näin: "Mirrinminttu on erityisen pitkään kukkiva aurinkoisen paikan perenna. Laventelinsiniset kukat puhkeavat kesäkuussa. Kukinta jatkuu pitkään, syksyyn saakka."

Sarviorvokki

Minulla on tapana ostaa joka kevät terassille sarviorvokkeja. Ne kukkivat ahkerasti  keväästä talven tuloon asti. Välillä, kun ne ovat kasvaneet pitkiksi roikaleiksi, leikkaan ne alas ja odotan. Jonkin ajan päästä ne kukkivat taas. Ihan uskomattomia! Osa kukista siementää pitkin puutarhaa ja kivoja pikku yllätyksiä löytyy sieltä täältä.

Keskikesä

Kääpiöpeurankello

Ketoneilikka

Kangasajuruoho

Sitruunatimjami

Kivikko- tai harmaakurjenpolvi

Viehättävä, matala ja mätästävä laji. Mattomainen kasvusto peittyy keskikesällä tiuhan kukkameren alle; vaaleanpunajuovainen kukinto kestää pitkään. Myös punaisia ja liloja lajikkeita. Korkeus: 10–20 cm. Kasvupaikka: Aurinkoinen-puolivarjoinen, läpäisevä, lähes kaikenlaiset maat. Kukinta: Kesä-elokuu. Kiitollinen harmaakurjenpolvi sopii esimerkiksi perennaryhmän reunuskasviksi tai kivikkoon. Sopivia naapuruskasveja ovat esimerkiksi maksaruohot, ajuruohot, neilikat sekä muut maanpeitekasvit ja matalat havut.

Rantalaukkaneilikka

Tuoksukurjenpolvi

Tuoksukurjenpolvi on ns. jokapaikan perenna; viihtyy sekä auringossa että varjossa - ja maa voi olla niin kuivahko kuin kosteakin. Mäntysuovalle tuoksuvat lehdet ovat himmeän vaaleanvihreät ja ne punertuvat kauniisti syksyllä. Pienehköt kukat avautuvat kesäkuussa. Kukat ovat liilanpunaiset, valkoiset tai punavalkoiset lajikkeesta riippuen. Kukinta kestää useita viikkoja. Korkeus: 20–30 cm. Tuoksukurjenpolvi leviää nopeasti maanalaisten rönsyjen avulla muodostaen pian peittävän kasvuston. Kasvutapa mattomainen, tiheä lehdistö.

Tarhakurjenpolvi

Tarhakurjenpolvissa on monia eri lajikkeita, joiden kukinnat vaihtelevat. Jotkut niistä kukkivat erityisen ahkerasti ja pitkään.

Loistosalvia

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannuksista on monia eri lajikkeita. Ne kukkivat parhaiten aurinkoisessa paikassa.

Kirjolupiini

’Gallery White’ ja 'My Castle'

Kirjolupiini on turvallinen vaihtoehto, sillä se ei leviä lainkaan niin vahvasti kuin luontoomme villiintynyt komealupiini. Kukkavarret voi leikata kukinnan jälkeen siementämisen ehkäisemiseksi. Kukinta: heinä-elokuu. Kasvukorkeus: 40–60 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen.


Jättipoimulehti

Jättipoimulehti on moneen paikkaan sopiva, pyöreälehtinen ja kestävä peitto- ja reunuskasvi. Kellanvihreä kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu elokuulle. Suuret sinivihreät lehdet muodostavat kauniin, peittävän kasvuston. Jättipoimulehti sopii hyvin kosteiden tai tuoreiden paikkojen kasvi- ja perennaryhmiin, aurinkoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille. Maan tulisi olla tuore tai kostea ja keski- tai runsasravinteinen. Poimulehti sopii myös leikkokukaksi. Jättipoimulehteä lisätään siemenistä kylvämällä tai jakamalla taimia.

Päivänlilja

Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä ja selvärajaisia mättäitä. Lehdistö kestää hyvin pikkupakkasia ja alkaa kasvaa jo varhain keväällä. Se pysyy vehreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kauniin kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi. 

Päivänliljat viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Tuoretta, ravinteikasta ja multavaa maata suosivat päivänliljat sietävät kuivuutta paksun juurakkonsa ansiosta. Istutusvälin kannattaa olla 40–50 cm. Päivänlilja menestyy hyvin useita vuosia samalla kasvupaikalla. Kun kasvupaikka on sopiva, erityishoitoa ei tarvita. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan. Talvenkestävyys on hyvä tai erittäin hyvä lajikkeen mukaan. Päivänliljoja lisätään jakamalla keväällä tai mieluummin, kun kukinta on päättynyt.


Kehäkukka

'Snow Princess'

Kehäkukka on perinteinen, yksivuotinen kesäkukka, jota käytetään sekä koriste- että hyötykasvina. Kylväytyy helposti itsekseen ja on siten monivuotinen ilo. Helppohoitoinen kehäkukka kukkii keskikesästä syksyyn keltaisin ja oranssein kukin. Kehäkukat kasvavat 20–50 cm korkeaksi.


Japaninunikko

'Pacino'

Tämä pieni, 25 cm korkea unikko kukkii uskomattoman ahkerasti vaaleankeltaisin kukin. Tuntuu, ettei se syksyllä malta lopettaa ollenkaan. Kestävyys: melko kestävä. Kukintoaika kesä- heinäkuussa. Kasvupaikka: aurinkoinen.

Keskikesä-loppukesä


Jalokallioinen 'Blue Shades' 

Pensasmainen kasvi, jonka vaaleanvioleteissa päivänkakkaramaisissa kukissa on keltaiset keskustat. Kukinta alkaa aikaisin ja kukat säilyvät kauan. Vaatimaton.

Myskimalva

Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kukkii kauniin ruusunpunaisin kukin heinäkuun loppupuolelta elo-syyskuulle. Se suosii aurinkoista ja kuivahkoa kasvupaikkaa. Laji ei siedä talvimärkyyttä, joten kohopenkki tai kuiva rinne on sille paras kasvupaikka. Lehtimätäs on noin 30 cm korkuinen, kukat nousevat selvästi korkeammalle.


Isotähtiputki

Isotähtiputken lehdistö on kiiltävänvihreää ja voimakkaasti liuskoittunutta. Kukkii heinäkuusta syksyyn. Hyvä leikko- ja kuivakukkakin. Komeimmillaan niittymäisillä nurmikoilla. Helppohoitoinen ja kestävä.

Pääskynmaksaruoho

Pääskynmaksaruoho on kestävä maanpeittokasvi. Keltaiset suurehkot kukat avautuvat heinä-elokuussa. Lyhyet versot ja vaaleanvihreät lehdet muodostavat mätästävän, matalan kasvuston. Hyvin leviävä kasvi sopii kuivien paikkojen istutuksiin, esimerkiksi kivikkopuutarhaan. Parhaiten pääskynmaksaruoho viihtyy kuivassa tai tuoreessa maassa, aurinkoisella kasvupaikalla.


Villanukkajäkkärä

Villanukkajäkkärä on matala ja topakka. Kaunis hopeanharmaa, runsaskukkainen ryhmä- ja kivikkokasvi, korkeus noin 30 cm. Kukkii pitkään heinä- syyskuulla. Pensastava ja tuuhea kasvutapa. Kasville valitaan aurinkoinen paikka ja kuivahko tai tuore, vettä läpäisevä ja kalkkipitoinen maa. Viihtyy paahteisellakin paikalla, jos multaa on riittävästi. Sopii hillittykasvuisten perennojen joukkoon. Helppo lisätä jakamalla.

Jalokurjenpolvi

Näyttävät kurjenpolvet ovat hyviä maanpeitekasveja, sillä ne kasvavat tuuheina ja peittävinä mättäinä, joten niillä saa nopeasti hyvännäköisen istutuksen. Parhaiten se viihtyy läpäisevässä maassa.

Jalokurjenpolvi ’Patricia’ on räväkän pinkki, lilahtava.

'Rozanne'

Jalokurjenpolvi ’Rozannen’ runsaat, siniset kukinnot muodostavat valtavan kukkameren. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Korkeus: 30 cm. Kukinta-aika: kesä-elokuu.

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi ilman lajikenimeä

Kaunis, ihastuttavan vaaleanpunainen ’Pink Pouffe’ kukkii kesäkuun lopusta elokuuhun, joskus syyskuuhunkin asti. Monista muista verikurjenkurjenpolven lajikkeista poiketen tämä kaunotar kasvaa tiiviinä ja matalana. Korkeus: 10–15 cm. Helppohoitoisella ’Pink Pouffe’ -lajikkeella on lehdissään hieno, leiskuva syysväri, kuten muillakin verikurjenpolvilla. Runsaimmin ’Pink Pouffe’ kukkii aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Voi käyttää maanpeittona korkeampien perennojen, kuten maksaruohojen, juurella. Vaaleanpunakukkainen komeamaksaruoho ’Matrona’ sopii hyvin sen kumppaniksi. Valon tarve: auringosta puolivarjoon.

Loistokurjenpolvi ’Johnsons Blue’

Kaunis, pensasmaisesti kasvava kurjenpolvi. Lehdet ovat liuskaiset, kukka loistavan sininen. Loistokurjenpolvi on erinomainen ryhmäperenna ja se muodostaa maanalaisten rönsyjen avulla peittäviä, runsaskukkaisia kasvustoja. Se kukkii pitkään kesä-elokuussa. Korkeus: 30–50 cm. Kasvupaikka: Aurinkoinen.


Neidonkurjenpolvi

Kaunis ja matala kurjenpolvi, joka sopii erinomaisesti reunuskasviksi muurikiviryhmiin tai tavalliseen kukkapenkkiin. Kukkii runsaasti vaaleanpunajuovaisin kukin. Korkeus: 20 cm. Kasvupaikka: Aurinko-puolivarjo, multava ja hiekkapitoinen, tuore tai kuiva, kalkittu, runsasravinteinen. Kukinta: Heinä-syyskuu.

Peittokurjenpolvi

Upea, nopeasti peittävää kasvustoa muodostava ahkera kukkija, joka hehkuu syksyllä komeissa ruskaväreissä. Kukinta violetinpunainen tai valkoinen. Sopii vaikkapa muurikiviryhmiin tai perennapenkin reunuskasviksi. Peittokurjenpolvi leviää hillitymmin kuin tuoksukurjenpolvi. Mäntysuovalle tuoksuva kasvi kukkii kesäkuun lopulta jopa elokuuhun. Kasvutapa mattomainen, hyvin tiheä lehdistö. Korkeus: 10–20 cm. Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, kuiva tai tuore, keskiravinteinen. Kukinta: Kesäkuun loppu-elokuu.


Kaukasiantörmäkukka

Kaukasiantörmäkukalla on leveä ja pysty kasvutapa. Pitkät, haaraiset lehdet ovat harmahtavia ja nukkaisia. Maljamaiset kukat ovat sieviä. Kukkii pitkään syksyllä. Viihtyy läpäisevässä, kevyessä ja kalkitussa kasvualustassa. Talvisuojaus suositeltavaa.


Harmaamalvikki

Harmaamalvikki on pysty- ja korkeavartinen, suurilehtinen maatiaisperenna. Kasvilla on karvainen harmahtava lehdistö. Myskimalvamaiset, vaaleanpunaiset kukat ovat kookkaat. Kasvi on runsaskukkainen ja kukkii pitkään.

Punakärsämö

Kukat karmiininpunaisen eri sävyjä. Kukkii kauan. Hyvä ryhmäkasvi sekä kuiva- ja leikkokukka.

Väriminttu

Suikeroalpi

Rantakukka

Netistä poimittua: "Luonnonvaraisena Suomessa kasvava rantakukka ilahduttaa värikkäillä kukinnoillaan, ja sitä käytetään myös paljon puutarhassa kosteissa paikoissa ja lampien ympärillä. Se kukkii pitkään heinäkuusta jopa syyskuuhun asti. Rantakukka on suosittu hyönteisten keskuudessa: mehiläiset ja perhoset kerääntyvät innolla purppuranpunaisiin kukintoihin hakemaan mettä niin kesällä kuin vielä alkusyksystäkin.

Rantakukasta on jalostettu erilaisia lajikkeita, jotka eroavat toisistaan korkeuden ja kukkien värin osalta, mutta joskus myös kasvuvaatimusten suhteen. Jotkin rantakukkalajikkeet viihtyvät hieman kuivemmassa kasvupaikassa, mutta yleisesti ottaen parhaita kasvupaikkoja rantakukalle ovat läpimärät maat veden äärellä, koska se vaatii kosteutta kasvaakseen ja kukoistaakseen."

Iisoppi

Iisoppia käytetään mausteena, rohdoskasvina sekä kukkapenkkien ja kivikkoryhmien perennana. Kukinta-aika on pitkä alkaen heinäkuulta ja jatkuen myöhään syksyyn. Iisoppi on myös hyvä mesikasvi.

 

Iso päivänkakkara

’Fiona Coghill’ aukaisee kukkansa vähitellen, joten puutarhassa on hauska seurata, kun kukat tuuhettuvat ja tulevat pyöreämmiksi. Kun elokuun illat alkavat pimentyä, ne näkyvät hyvin. Kestävä päivänkakkara toimii hyvin leikkokukkana. Istuta isopäivänkakkara aurinkoiseen, läpäisevään kohopenkkiin. Kun muotoilet penkin, katso, ettei siihen jää kuoppia, joissa seisoisi vettä talvella. Pyöreä kukka on hauska pari ritarinkannukselle, malvalle, malvikille ja punatähkälle. Korkeus: 70 cm. Kukinta-aika: heinä-elokuu.

Täpläleimu

Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva täpläleimu ’Snowdon’ kukkii pitkään pohjoisessakin. Se tekee runsaat, valkoiset kukinnot. Nimensä täpläleimu on saanut punertavapilkkuisista varsistaan. Täpläleimu on syysleimua kestävämpi ja vaivattomampi perenna, jossa on harvoin härmää. Täpläleimu sopii niittymäisiin ryhmiin koristeheinien ja astereiden sekaan runsasraveinteiseen ja -multaiseen maahan. ’Snowdon’ sopii klassisiin perennapenkkeihin värikkäiden syysleimujen ja myöhään kukkivien päivänliljojen miniatyyrilajikkeiden kanssa. Kaveriksi sopivat jaloangervot, kuten ’Amethyst’. Täpläleimua kannattaa lannoittaa keväällä kompostilla tai kanankakalla. Valon tarve: aurinkoinen. Korkeus: 80–100 cm. Kukinta-aika: elokuu.

Kärhö ’Arabella’

’Arabella’ kukkii kesäkuun lopusta pitkälle syksyyn saman kesän versoilla. Kukat ovat sinililat, yleensä 5–10 cm leveät. Kestävä tiukukärhö on kello- ja viinikärhön risteymä. Syksyllä tai varhain keväällä versot leikataan alas noin 25 sentin korkeudelta.

Ruusu

Ruusuissa on sekä lyhyesti että pitkään kukkivia lajikkeita. Yksi pitkään kukkiva lajike on voimakaskasvuinen ja tuoksuva 'Schneewittchen', joka tunnetaan myös nimellä 'Iceberg'. Puhtaanvalkoiset, kevyesti kerrannaiset kukat punertuvat hieman syksyllä. Lehdistö on kiiltävän vihreä. Kukinta: jatkuva. Kasvukorkeus: n. 100 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen.

Konnanyrtti

Hieno, vahvavartinen loppukesän kukkija. Kukinta saattaa kestää jopa pakkasiin saakka. Hyvä myös leikkokukkana.


Sinipellava

Öljypellava

Sinipellava viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. Maan tulisi olla hyvin ojitettu, hiekansekainen ja mielellään kalkkipitoinen. Sinipellava kukkii pitkään heinä-elokuussa. Se ei ole kovinkaan pitkäikäinen, mutta kylväytyy helposti itsestään. Kasvi on myrkyllinen.

Loppukesä-syksy

Tarhaiiso

Tarhaiiso 'Blue Fortune'

Lilakukkainen ja tanakka tarhaiiso ’Black Adder’ on kuin iso laventeli. Tuoksuu anikselta. Pitkän varren päässä oleva huiskumainen kukinto muistuttaa hauskasti pulloharjaa. Tarhaiiso kukkii syyskuulle, jopa lokakuun alkuun. Helppohoitoinen perenna houkuttelee perhosia. Istuta tarhaiiso aurinkoiseen paikkaan, läpäisevään ja ravinteikkaaseen maahan. Käytä korkeaa perennaa istutusryhmässä taustalla tai keskellä. Istuta kaveriksi koristeheiniä, jättiverbenaa, jalokurjenpolvi ’Rozannea’ tai kaunopunahattua ’White Swan’ ja ’Magnus’. Kaunislehtinen tarhaiiso on näyttävä myös omana ryhmänään. Korkeus: 60–90 cm. Kukinta-aika: heinä-syyskuu.

Tarhalyhtykärhö ’Princess Diana'

Voimakkaan pinkki tarhalyhtykärhö ’Princess Diana' ei mielestäni ole kaunein mahdollinen, mutta se on kuulemma helppo ja ihan nätti. Sirot, tulppaanimaiset kellokukat eivät nuoku. Kukkii runsaasti miltei koko kesän. Ei kuulosta hassummalta. ’Princess Diana' vaatii tuoreen ja ravinteikkaan, syvämultaisen ja kalkitun maan sekä voimakkaan vuotuisen leikkauksen. Sen korkeus on 2–3 m. Sopii vyöhykkeille I-III.

Vuoritatar

Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi.

Kaukasiantörmäkatkero

Asteri

Kekkilän sivuilta poimittua: "Helppohoitoinen syysasteri kasvaa 80-150 cm korkeaksi ja 40-50 cm leveäksi, tiheäversoiseksi perennaksi. Syysasteri leviää voimakkaasti. Se kukkii runsaasti suurin kukkatertuin. Kukat ovat 2-4 cm kokoisia ja niissä on keltainen keskusta. Kukkien väri ja kukinta-aika vaihtelevat hieman lajikkeen mukaan. Syysasteri kukkii elo-lokakuussa useita viikkoja. Kukat eivät aina ehdi aueta, etenkään Pohjois-Suomessa. Maatiaiskantojen joukossa on suhteellisen varhain kukkivia kantoja. Kasvi kestää syyshalloja."  

Punatähkä

Kaunopunahattu

'Magnus'

Syyskaunosilmä

Syyskaunosilmä on syyskesällä kukkiva, kaunis ja kestävä perenna. Keltainen kukinta jatkuu pitkään, elokuulta syyskuulle. Siro, tillimäinen lehdistö on kaunis koko kesän. Pysty- ja tuuheakasvuinen kasvi leviää hillitysti juurakkonsa avulla.

Sädepäivänhattu

Kukat ovat halkaisijaltaan noin 12 cm ja lämpimän oranssinkeltaiset. Pitkä kukinta-aika heinäkuulta myöhään syksyyn.

Komeamaksaruoho

Syysmaksaruoho

Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ (näyttää samalta kuin kuvan lajike) on kestävä perenna, joka kukkii pitkälle syksyyn marjapuuronpunaisisin kukinnoin. Se on kaunis läpi kasvukauden, jopa talventörröttäjänä ja nuppuisena, ennen kuin kukat aukeavat. Toimii myös ruukussa terassilla ja parvekkeella. ’Herbstfreude’ sopii kivikkoryhmiin syvänvihreiden havujen ja muiden maksaruohojen, kuten tummanpunalehtisen ’Matronan’, joukkoon. Lajike tuo isojen kivien muodot kivasti esiin. ’Herbstfreude’ vaatii multaa enemmän kuin matalammat maksaruohot, ainakin 30 senttiä. Valon tarve: auringosta puolivarjoon. Kukinta-aika: heinä-lokakuu.

Kesä ja syksy

Espanjankurjenpolvi ’Wargrave Pink’

Espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink' on pitkään roosanpunaisin kukin kukkiva perenna. Lajike muodostaa tuuhean ja peittävän kasvuston, joka leviää juurakon avulla. Kauniita kukkia puhkeaa kesäkuulta syksyyn saakka. Lehdet ovat kauniin vihreät ja koristeellisen liuskoittuneet. Perenna sopii metsä- ja kivikkopuutarhaan tai kasviryhmiin lämpimille paikoille. Parhaiten espanjankurjenpolvi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa ja läpäisevässä maassa.


Isokaunosilmä

Isokaunosilmä kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Kukat suuria ja auringonkeltaisia. Käytetään perennaryhmien massaistutuksissa ja on leikkokukkanakin erinomainen. Lämmin ja aurinkoinen kasvupaikka.

Kuunlilja

Näiden pitkään kukkivien kasvien lisäksi kannattaa muistaa kaunislehtiset kasvit. Nekin ilahduttavat puutarhassa pitkään.