maanantai 29. lokakuuta 2018

OPISSA KASVIMAALLA

Olen hyötytarhurina aivan aloittelija. Monivuotiset hyötykasvit – raparperit, parsat, lipstikka, sitruunamelissa, ruohosipuli, marjat ja luumut – menestyvät kyllä, mutta yksivuotisten suhteen ei ole kehumista, mutta oppia kesä kaikki.

En tiennyt, että

kasvimaata pitää hoitaa koko kesän. Luulin, että kun porkkanat ja punajuuret on kylvetty, ne kasvavat nätisti suorissa riveissä, rikat loistavat poissaolollaan ja syksyllä saa poimia meheviä vihanneksia ihan noin vain. Ei vaiskaan. Tiesin, että niitä pitää harventaa, kitkeä, kastella ja mullata. Sitä en tiennyt, miten kova homma siinä kaikessa on.

sanomalehtikate ei hidasta kortetta, vaikka sen päällä olisi hakettakin. Korte viihtyy valitettavan hyvin karviaispensaan alla.

mustaherukka voi innostua leviämään siementaimina ympäri Potageria.

Siemenet on kylvetty. Raparperi kukkii jo.

En arvannut, että

tulee niin helteinen kesä, etten pysty kitkemään enkä harventamaan kasvimaata. Vain hyvin harvoin, illan vähän viilennyttyä, jaksoin/ehdin mennä Potageria kitkemään.

sadettimet loppuvat kaupoista. Onneksi sentään saimme hankittua muutamia pyöriviä sadettimia sinne tänne puutarhaan. Sellaisella Potagerin kastelu onnistui helposti.

maa voi ensimmäisen kasvukauden jälkeen olla niin muhevaa. Olin parantanut savimaata hiekalla ja kompostilla ja kasvattanut siinä hunajakukkaa. Silti yllätyin.

saan kuin saankin syksyllä kasvimaan käännettyä ja rikat kitkettyä. Olihan siinä ihan hullun kova työ, kun rikkoja oli hulvaton määrä, mutta siellä kasvimaa nyt kuitenkin on puhdistettuna, käännettynä ja katettuna. Upea tunne!

Jotta Potager olisi potager, siellä kasvoi myös kukkia, muun muassa pellavaa.

En uskonut, että

vihannesten siemenet todellakin pitää kylvää harvaan. Tiesin sen kyllä, mutta ajattelin, että jos vaikka itävät huonosti. Siemenet itivät hyvin, mutta minä harvensin huonosti. Tuloksena tietysti oli laihoja porkkanoita.

Herneetkin  olisi saanut kylvää harvempaan.

Satoa sentään saatiin. Punajuuria tuli jopa niin paljon, että niitä piti jakaa tutuille. Pussillisesta punajuuren siemeniä tuli satoa niin paljon, etteivät ne tietenkään mahtuneet jääkaapin vihanneslokeroon porkkanoiden kanssa. Sitä en tullut ajatelleeksi.

Tykkäsin tästä pitkulaisesta lajikkeesta nimeltä 'Cylindra'. 

Tämän jutun kirjoitin Hiidenkiven puutarhassa –blogin Minnan kysymyksen innoittamana. Arvontaan osallistuessaan hän kirjoitti: ”Mitähän pohdittavaa sinulle heittäisin...? Olisinpa tämän tiennyt! Eli joku kantapään kautta opittu puutarhajuttu.”

Kiitos kivasta kysymyksestä, Minna! Tähän oli mukava vastata ja varmaan palaan aiheeseen vielä myöhemminkin.

18 kommenttia:

  1. On sanonta, että puutarhuri ei tee virheitä, hän vain kerää kokemusta.
    Minä ainakin olen oppinut kaikkein parhaimmin juuri tuon kuuluisan kantapään kautta. Ja olen myös oppinut, että kasvimaan hoito on ehkä työläin puutarhan osuus. Koristekasvit eivät vaadi samanlaista hoivaa ja huolenpitoa.
    Mutta kyllä se sato sitten antaa palkinnon kaikesta vaivasta. Tai ei aina anna, jos ökkiäiset syö vaikka lehtikaalit, niin kuin mulla tänä vuonna. Mutta samalla kokemukset opettavat, että puutarhanhoito ei ole aina itsestä kiinni. Ja ensi vuonna voi taas yrittää ja onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Joo, työläs on, varsinkin kun muukin puutarha on vielä vaiheessa. Jouduin hoitelemaan kasvimaata vähän vasemmalla kädellä kun oli niin paljon muutakin. Pääsinpä silti alkuun ja ensi keväänä jatketaan :)

      Kaaleja en ihan vähään aikaan aio kokeilla juuri noiden ötököden takia. Jotain tosi helppoa vain.

      Kiitos, Riina, kommentista! On niin lohduttavaa kuulla, ettei oikeilla puutarhureillakaan aina kaikki onnistu :)

      Poista
  2. Kasvimaa aiheuttaa kyllä päänvaivaa, vaikka muka tietäisikin kaiken. Minulle kasvimaan hoito oli lapsuudesta tuttua, mutta eipä vanhempieni tontilla cityjänikset käyneet pupeltamassa vähän joka nurkasta maistiaisia. Tyytyivät kiltisti metsän antimiin siinä missä nämä kaupunkilaiset maistelevat porkkanan varsia ja käyvät parturoimassa herneet viiden sentin sängelle, ruusupapu-ressukasta puhumattakaan! Näistä otetaan opiksi ja toimitaan seuraavana vuonna toisin... ja sitten riesaksi ilmestyy taas joku uusi vitsaus, jota ei edes osannut kuvitellakaan! Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi-ei! Kylläpä ovat harmillisia ja aika vaikea niiltä pupuilta on suojautuakaan.

      Minä olen harmitellut, etten ehtinyt oppia isältä kasvimaan hoitoa kun olin niin pieni. Sittemmin hän siirtyi kasvattamaan kesäkukkia - en kyllä oppinut sitäkään ;) Tai no, sen verran opin, että porkkanat pitää harventaa hyvin. Nyt isä on jo niin vanha, ettei jaksa viljellä. Isän täydelliset porkkanarivit ovat hyvässä muistissa!

      Niin, uutta kokeilemaan vaan. Jospa ne vitsaukset pitäisivät vaikkapa välivuoden tai pari :)

      Kiitos samoin, oikein hyvää alkanutta viikkoa sinnekin päin!

      Poista
  3. Vaikka jo lappsena tuntui porkkanan harvennus varsinaiselta työleiriltä, unohtaa ihminen harmituksensa, kun alkaa uusi kasvukausi siinnellä silmissä. Toki minä ollen aika lailla heittänyt hyötytarhurin viitan hartioiltani, jossain vaiheessa sitä vaan tajuaa, että ei kasva porkkana täällä, ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se niin hyvä kun on talvi välissä, niin jaksaa taas keväällä innostua. Minäkin taidan viljellä ensi kesänä enemmän kukkia, kun ei ole kellaria isoille kasvismäärille. Jotakin vihanneksia varmaan silti kokeilen taas. Kasvaa tai ei ;)

      Poista
  4. Kyllä puutarhan ja hyötykasvien hoito on välillä työlästä ,mutta ihanaa.

    VastaaPoista
  5. Mukava postaus, puutarhassa selvästikin oppii jatkuvasti lisää. Porkkanoiden harvennus on pakollinen paha, koska kuka nyt haluaisi pikkuisia porkkanoita kitkeä pois :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piparminttu! Joo, niitä taimia on niin sääli kitkeä :) Vanha isäni teki viisaasti. Hän kylvi porkkanat tasaisesti 5 cm välein ja lupasi joka toisen maistiaisiksi :) Lopputulos oli ihan täydellinen.

      Poista
  6. Tuo Riinan mainitsema sanonta kokemusten keräämisestä oli kyllä lohduttava! Minä olen käyttänyt vähän samaa taktiikkaa kuin isäsi porkkanoiden kanssa: kylvän vähän liian tiheään (jos ei idä kuitenkaan) ja sitten harvennan ja syön välistä pieninä ensimmäisen sarjan. Herneen kanssa minulla on ollut monta kertaa ongelmana, etteivät kaikki siemenet idä. Mutta kokemuksia vaan lisää, ei auta luovuttaa. Kaunis on jokatapauksessa tuo sinun potager vesiaiheen ympärillä!!! T. Päivi -Kottikärryn kääntöpiiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain :) Sekin lohduttaa, että muutkin sitä kokemusta keräilevät :)

      Ensi kerralla minäkin aion kokeilla isän taktiikkaa. Ostan pilleröidyt siemenet, niin se käy helposti. Joo, ei minullakaan kaikki herneet itäneet. On vaan paha kun ei millään raaskisi kitkeä niitä hyviä taimia siellä missä ne ovat itäneet liiankin hyvin ;)

      Joo, kokemusten keräämistä jatketaan. Kiitos, Päivi, mukavasta palautteestasi!

      Poista
  7. Toinen hyötytarhanoviisi tällä hei :) Kun muutimme tähän, pihan perukoilla kasvoi raparperipuska, jota yritin ensimmäisen kesän pitää hengissä. Paikka (tai toimenpiteeni) eivät ilmeisesti olleet suotuisia, sillä se raukka menehtyi. Niinpä kaivoin kasvin ylös ja nakkasin lehtikompostiin. Arvaat varmaan miten kävi... seuraavana kesänä raparperi kasvoi komeasti kompostissa :D Siirsin sen sieltä parempaan paikkaan, ja ainakin viime kesänä se oli vielä hengissä. Mutta ei ole helppoa hyötytarhurin elämä, ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiva kun on meitä muitakin :)

      Hauska tarinna raparperista ja kuten hyvissä tarinoissa aina, sillä oli onnellinen loppu. Onnea kovia kokeneen raparperin uuteen elämään! Menestystä myös hyötytarhurin urallesi :)

      Poista
  8. Opettelua on tuo hyötyviljely minullakin. Perennojen kanssa pärjää paljon vähemmällä. Tai niin minä koen. Perennoja voi myös istuttaa vaikka syksyllä, mutta ei silloin kannata hyötykasveja enää kylvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä. Kasvimaalla täytyy joka vuosi aloittaa alusta, mutta perennapenkin kanssa voi huoletta pitää jonkun välivuoden. Silti se menestyy. Siksi olen satsannut ensisijaisesti monivuotisiin hyötykasveihin ja nuo yksivuotiset hoidellut vähän vasemmalla kädellä.

      Poista
  9. Kyllä mullaki tua hyätytarha on iha lastenkengis. No, ens vuanna on taas pikkuuse viisahampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki voi olla täydellistä :) Niin, ensi vuonna taas uudella innolla oppimaan kasvimaalle.

      Poista