ROHTOJA RÄHJÄÄNTYNEEN PUUTARHAN AIHEUTTAMAAN SYNKKYYTEEN

Tiesin tämän: syyssynkkyys iskee joka vuosi jossain siinä vaihessa kun puutarha on jo ränsistymään päin eikä ruskan loisto vielä vie huomiota rikoista ja kesken jääneistä hommista. Se ei ole vakavaa eikä tarkoita synkkyyttä ylipäätään, vaan puutarhassa kierrellessä  syntyviä epätoivon hetkiä.

Tulihan se syyssynkkyys tänäkin vuonna ja nyt tarvitaan kunnon tropit. Kokemuksesta tiedän, että tällaisella annostuksella synkkyys on poissa jo ennen kuin koko annos rohtoja on nautittu. Katsotaan, miten tällä kertaa käy.

Kaikista kuvapareista vasen kuva on viime kesältä ja oikea kuva tältä kesältä.

Alkuun rohtoa pitää ottaa kunnon tujaus. Tällainen kohde on oikein oivallinen lääke, sillä näillä tienoilla tulee kuljettua monta kertaa päivässä.

Kun sain Kanalan polun tehtyä, pystyin siistimään aidan reunat hakkeella. Muovit sai nostaa sivuun ja istuttaa vihreää mustan tilalle. Istutin Grönlanninhanhikin rönsyjä, jotka saivat hyvän alun harson suojissa. Vuosi sitten istutetut viiruhelpi ja kurjenpolvi 'Rozanne' ovat jo näyttävän kokoisia.

Kurjenpolvi 'Rozanne' kukkii yhä, vaikka lokakuu on jo pitkällä.

Muurin päätyyn, suojaksi naapurista vyöryvää rikkakasvustoa vastaan istutin ruusuja. Nyt alueella varttuu kaksi pensasta lajiketta 'Lac Majeau' ja yksi 'Morden Blush'. Maanpeittoperennojen istutus jäi vielä odottamaan.

'Morden Blush' kukki näin kauniisti jo ensimmäisenä kesänään.

Paahteinen eteläreuna sai pärjätä miltei oman onnensa nojassa. Onneksi perennat runsastuivat ihan itsekseen ja tyhjiä koloja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Lamohietakirsikka  täytti paikkansa tuota pikaa.

Aah! Jo alkaa lääke vaikuttaa. Muistikin alkaa parantua. Miten olinkaan unohtanut, kuinka keskeneräistä meillä oli viime vuonna!

Mansikkamaa tuotti mukavasti satoa.

Mansikoita saatiin syödä yllin kyllin, mutta pakastimeen asti niistä ei vielä riittänyt. 

Olisi ollut ihme, ellei synkkyys tässä vaiheessa olisi alkanut helpottaa. Silloin olisi ollut jo kysymys jostakin vakavammasta.

Suihkulähde solisee, vaan eipä solissut vielä vuosi sitten. Harsojen alla on tulossa uutta vihreää. Vielä odottelen, että perennat runsastuisivat ja peittäisivät hiekalla katetut alueet. Ei siihen enää mahdottoman kauan mene. Juurtuminen on jo hyvällä alulla.

Sain autotallin edustalla pilkistävät mustat muovit pois. Ensi kevääksi ennustetaan siis lisääntyvää vihreyttä.

Kylläpä muisti nyt paranee! Tosiaan, vielä viime kesänähän meillä oli autotallikin kesken.

Jouko viimeisteli autotallin terassin ja maalaukset. Puuttuvat ikkunaristikot ovat enää pieni puute. Minä sain istutettua vihreää tallin edustalle. Harsot suojaavat pieniä taimia.

Työkalunaulakko tuo nostalgista ilmettä tyhjälle seinälle. Sekin haave toteutui – kiitos ihanan mieheni!

Alkaa koivuangervoaitakin olla jo paremmassa kuosissa.

Kuvat talon luoteisnurkalta on otettu eri suunnista, mutta nyt mustan muovin tilalla on kesäkeittiön perustus ja valmis maa perennoja varten, polkukin. 

No, nyt rupeaa näkökin paranemaan. Vielä vähän aikaa sitten tässä näkyi vain ruskeaa, harmaata ja ankean näköistä mustaa muovia, mutta siinähän onkin lupaus kesäkeittiöstä! Sitten joskus.

Otinkohan rohtoja jo liikaakin kun nyt näyttää, että tuossahan siintelee jo lampi? Koekuoppa on kaivettu ja hyvin näyttää vesi pysyvän savisessa maassa.

Loppuun vielä sipaisu linimenttiä. Pioni 'Elsa Sass' kukki näin viehkeänä ensi kertaa. 

Helpotti jo kummasti! Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin ehkä minun ei tarvitse ihmetellä sitäkään, miksi puutarhahommat alkavat vähän väsyttää.

Kiitos teille lukijani, jotka toivoitte juttua näistä minun lääkkeistäni! Oli kiva tehdä toivottua juttua.