PUUTARHAELÄMÄÄ LOKAKUUSSA

Lokakuun 6. päivä

Myrskyisä päivä. Aamulla saan silputtua pionien varsia. Iltapäivää kohden voimistuva tuuli työntää minut sisälle tekemään kukka-asetelmaa ulko-oven pieleen.

Tällä kertaa aion tehdä aiempaa väljemmän asetelman ilman syyshortensiaa. Pohjan teen entiseen tyyliin rohtokatajan oksista.

Alku on perinteiseen tapaan haastava. Katajanoksat kaartuvat sinnikkäästi, minne itse tahtovat. Kuivattu pietaryrtti on tässä vaiheessa helppo, mutta ulkoilmassa se tietysti taipuu. Villanukkajäkkärä on tänä vuonna kasvanut huonosti, mutta pienikin määrä tuo valoa. Iiriksen siemenkodat tuovat rakennetta.

Aika loppuu kesken, mutta huomenna työ jatkuu. Hyvä näin, sillä ehkä yön jälkeen kokonaisuus näyttää toisenlaiselta.


Lokakuun 8. päivä

Teen kukka-asetelman valmiiksi. Osaan jo olla tarkkana muodon kanssa, mutta eihän siitä tietenkään tule sellainen kuin olen mielessäni kuvitellut. Olen ajatellut, että asetelmassa olisi muutama keltainen pilkku. Toisin käy. Nyt keltaisessa asetelmassa on muutama valkoinen pilkku. Nooh, ensi syksynä uusi yritys.

Jouko siirtää rohtokatajan vallilta metsän laitaan. Toivottavasti ei ole liian aikaista. Pelkään vain, että muuten kataja jää taas istuttamatta ja ehtii kasvamaan liian suureksi. Jouko kauhistelee sen kokoa jo nyt.


Lokakuun 17. päivä

En ole pitkään aikaan käynyt puutarhassa. On ollut sateista ja pilvistä, vaikkakin yllättävän lämmintä. Tänään paistaa aurinko, mutta valokuvauskierrokselle tarvitsen talvitakin.

Ei ole ollut kovaa hinkua puutarhaan. Puutarha on näyttänyt rähjäiseltä. Nyt parin kylpyläpäivän jälkeen puutarha näyttää saaneen uusia värejä ja kuulas auringonpaiste saa kaiken hohtamaan. Pensasmustikat leiskuvat punaisen sävyissä. Amerikanheisi on saanut lisää värejä. Asterit kukkivat punaisina ja sinisinä.


Lokakuun 18. päivä

Törmään Eija Tommolan haastatteluun syysperennoista. Upeiden syyskuvien houkuttelemana luen jutun huolellisesti läpi, vaikka ei kai minulla ole tarvetta syyskukille.

Pitäisiköhän sittenkin ottaa talven haasteeksi etsiä paikka muutamalle syysperennalle?

Pursuasteri ’Harry Schmidt’, rusopunalatva ja keltainen kompassikukka (Kyllä, luit aivan oikein: kompassikukka on kirkkaankeltainen.) vaikuttavat mielenkiintoisilta. Valkokonnanyrtille ja syysvuokoille voisin etsiä lisää paikkoja.


Lokakuun 19. päivä

Yöllä on ollut pakkasta. Hyvä, pääsen istuttamaan tulppaanit Liikenneympyrään.


Lokakuun 21. päivä

Olen odottanut sään viilenemistä, että saisin viimeisteltyä puutarhahommat. Tänään saan leviteltyä kompostit. Leikkaan perennanvarsia, mutta osa on vielä vihreitä ja saavat odottaa.


Lokakuun 22. päivä

Teen sammalvadit ja -ämpärit. En osaa ajatella talven tuloa ilman niitä.


Lokakuun 23. päivä

Viimeistelen pihatyöt. Pesen työkalut, ämpärit ja vadit, öljyän, leikkaan varren sieltä täältä. Jotakin vielä jääkin: syysleimun varret loistavat vihreinä ja ruohonleikkureita tarvitaan edelleen.


Lokakuun 26. päivä

Päivä on harmaa. Tuntuu kuin olisi jo marraskuu. Tuija tuoksuu, kun parturoin isot pallot siisteiksi. Kohta talvi saa tulla.


Lokakuun 29. päivä

Leikkaan pienet pallotuijat. Varsinkin nuorista ’Little Giant’ -tuijista tulee upeita. Tiheitä ja tasaisia. Olisinpa aikaisemmin tiennyt, miten kaunis tämä lajike on!

Aurinko näyttäytyy hetken ajan. Jouko siivoaa lehtipuhaltimella terassit, polut ja sora-alueet. Kamala meteli, mutta tuleepahan siistiä ja lehdet pääsevät hyötykäyttöön.


Lokakuun 31. päivä

Ihanaa mennä kanalaan, kun kuulen Aliisan kotkotuksen jo kaukaa. Muutama muukin kana taitaa olla äänessä ja Meelik pistää parastaan. Flooran kuoleman jälkeen olikin pitkään aivan liian hiljaista. Nyt on niin kotoisaa.